Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

by Juulia 0 Comments
Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

verigreippipastaVerigreippipasta, koska miksei?

Mitä tulee sitrushedelmiin, tämä vuodenaika on lempparini. Veriappelsiinit saapuivat juuri kauppoihin ja löytyypä sieltä edelleen iki-ihania verigreippejäkin. Rakastan molempia (veri veri much)! Joko veriappelsiini tai verigreippi löytyykin näin pimeään talvisaikaan lautaseltani harva se päivä. Varsinkin veriappelsiineja on minusta kulutettava niin paljon kuin sielu sietää sen lyhyen aikaa kun niitä saa ♥

Kumpaakin herkkua syön mieluusti ihan sellaisenaan, mutta päätyvät ne usein myös hedelmäsalaatin pohjaksi tai jos minulla on meneillään mehustuskausi niin porkkanamehun sekaan. Salaatinkastikettakaan ei näihin aikoihin tässä huushollissa tehdä ilman veristä sitrusmehua. (Vakio salaatinkastikkeeni ovat yleensä erilaisia mukaelmia sitruksisesta miso-kurkumakastikkeesta tai ihanasta tahinikastikkeesta).

verigreippi

coffee tonic

Viime vuonna väsäsin kauden vikoista veriappelsiineista piristävän kylmän kahvicoctailin eli turbo kahvi-tonicin ja toki olen kokeillut jo veriappelsiinia viimesyksyisessä persimoni-viskicocktailissakin. Ottaen huomioon, kuinka paljon verigreippiä ja veriappelsiinia rakastan, on niitä sisältävien reseptien lista silti vielä melkoisen lyhyt täällä blogissa. Toisaalta, kun näiden hedelmien sesonki sijoittuu pimeimpään vuodenaikaan, ei tilanne ehkä ole sittenkään niin outo: vaikka verigreippi ja -appelsiiniruokaa pukkaa, ei niitä niin vaan sysipimeinä arki-iltoina kuvata.

Löytyypä tuolta reseptiarkistoista silti seuraavanlaiset sesonkiohjeet:

Verigreippiä saa onneksi hieman veriappelsiinia pidempään ja monesti käytänkin sitä ruuissa joihin veriappelsiinikaudella laittaisin appelsiinia. Toki verigreippi on appelsiinia reilusti happamampaa, mutta kun tietää minkänäköisiä greippejä ostella niin löytyypä niistäkin niitä makeampia (vaaleakuoriset greipit ovat usein makeampia kuin oikein intesiivisen väriset yksilöt – ja tämä tietohan on muuten opittu aina yhtä hyödyllisestä Satokausikalenterista).

verigreippi fenkoliFenkoli + sitrus = unelmapari

Tein joulun alla yhtä lempi sitrusruokaani, verigreippi-avocado-fenkolisalaattia. Sitrushedelmien ja fenkolin liitto kolahtaa minulle jostain syystä kutakuinkin täydellisesti, joten fenkolia tuleekin syötyä melkeinpä minkä tahansa sitrushedelmän kanssa. Joskus seassa on punasipulia, joskus sokeriherneenpalkoja, joskus jopa katkarapuja tai lohta. Avocado toimii yhdistelmässä kuitenkin minusta ehkä parhaiten, sillä sen kermainen rasvaisuus taittaa sitruksen kirpeyttä ja tuo komboon rouskuvan fenkolin lisäksi toisenlaista suutuntumaa. Mitä ikinä fenkolin ja sitruksen kaveriksi kuitenkin päätyykin, mustapippuria on annokseen rouhittava reilusti aina!

Mutta mutta! Jospa tässä päästäisiin vihdoinkin itse asiaan, eli tämänkertaiseen keittiöoivallukseeni. Lätkäisin nimittäin tuon samaisen salaatin jämät hetken mielijohteesta pastan sekaan ja sehän kuulkaa toimi! Reilu loraus oikein ihanan vihreää neitsytoliiviöljyä ja muutama rakuunan oksa viimeisteli annoksen, eikä mennyt kuin muutama päivää kun samaa olikin jo tehtävä uudelleen. Verigreippipasta = uusi sesonkiruoka-armaani!

verigreippipasta

Vaikka greippipasta kuulostaa ehkä hieman erikoiselta ruualta, se ei todellakaan ole mitenkään erikoinen valmistaa. Periaatteessa pasta (ihan mikä vaan, minulla oli kuvauspäivänä spagettia) vain keitetään reilusti suolatussa vedessä sopivaan kypsyyteen ja heti kun se on valutettu, sekaan sotketaan reilu loraus oliiviöljyä, kalvottomia verigreippilohkoja (kurkkaa greipin filerointiohjeet esim. tästä videosta), ohuelti suikaloitua fenkolia, tuoretta rakuunaa (jonka vaihdoin yhtenä päivänä rosmariiniin – toimiva ratkaisu sekin) sekä pieniksi kuutioiksi pilkottua avocadoa. Annoksen kruunaa vastarouhittu mustapippuri.

Verigreippipasta avocadolla, fenkolilla ja rakuunalla

vegaaninen

2:lle

150-200 g spagettia (eli nälän mukaan)

1 iso verigreippi

1 kypsä avocado

1 pieni fenkoli tai puolikas isommasta

puolisen ruukkua tuoretta rakuunaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

ripaus (sormi)suolaa

loraus ruohoista ja pippurista neitsytoliiviöljyä

Keitä pasta napakan kypsäksi reilusti suolatussa vedessä ja heti sen valutettuasi lisää sekaan loput raaka-aineet makusi mukaan pilkottuina. Mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä.

Itse tykkään jättää verigreipin lohkot kokonaisiksi, mutta voi ne toki pilkkoa pienemmiksin. Avocadon voi myös leikata juuri niin kuin tahtoo (itse kuutioin sen melko pieneksi). Fenkolin suosittelen suikaloimaan esim. mandoliinilla ohueksi, sillä mitään ei tähän pastaan kypsennetä ja paksummat raa’at fenkolinpalat eivät minusta ihan toimi pastassa – salaatissa kyllä. Muodon sijaan tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki pastan lisukkeet on leikattu valmiiksi ennen kuin pasta valutetaan.

Sekoita esivalmistellut raaka-aineet pastaan heti kun se on kypsää ja valutettu ja tarjoile annoskin samaten heti!

Kuvauksia varten verigreippipasta sai kruunukseen avocadoviuhkan, mutta kun tätä ruokaa pimeässä olohuoneessamme arki-iltana syön, en jaksa todellakaan nähdä moista vaivaa. Näytti annos lopussa miltä vaan, sen voin kyllä vannoa että kehtaisin tarjota sitä kelle vaan!

Ps. Gluteenitonta pastaa käyttämällä ruoka sopii myös gluteeniallergisille tai -yliherkille ja sen te varmaan jo huomasittekin, että tämä ruoka on luonnostaan vegaaninen!

Pps. Hei arvatkaas mitä! Idea verigreipistä pastassa on nyt jäljitetty Haarukkavatkain -blogiin, jossa on marraskuussa julkaistu todella herkullisen kuuloinen sahrami-verigreippipasta jokiravuilla. Olen kyseistä reseptiä käynyt oikein kommentoimassakin, mutta eipä raksuttanut sen vertaa että tämä seikka olisi muistunut mieleen omaa juttua kuvatessa ja kirjoittaessa! Melkoisen varmaa kuitenkin on että Minnan resepti on ollut alitajunnassa, kun kippasin sen fenkoli-verigreippi salaatinjämäni spagettilautaselle. Käykää ihmeessä kurkkaamassa siis tuo Minnan mahtava resepti myös!

 

68 views

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

by Juulia 1 Comment
Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

katkarapupastaKatkarapupasta paellanhimoon

Mitä te teette ekana, kun palaatte matkalta kotiin? Minä kokkaan. No okei, en ehkä aivan ensimmäisenä jos saapumisajankohta on yöllä (paitsi toki silloinkin jos ei nukuta ja on nälkä), mutta melkeinpä poikkeuksetta kotiin pitää tulla kaupan kautta ja ajatus ateriasta viihdyttää minua koko matkan.

Kävimme syyslomalla Mallorcalla perheen kanssa juhlimassa äitini syntymäpäiviä. Matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti ja varsinkin itse olin haaveillut kovasti kaikenlaisista merenelävistä! Mustekalaa sainkin syödäkseni (lähinnä friteerattuna, heh) suorastaan kyllästymiseen asti, aah. Paellastakin puhuttiin pikkusiskon kanssa lähes joka päivä, mutta eihän me sitä silti lopulta syöty kertaakaan 😀

katkarapupasta

Paellapuutostila oli jokatapauksessa se matkan pienin harmi, sillä mahtuihan siihen reissuun aikapaljon isompiakin murheita. Sanottakoon vaan, että liput oli ostettu AirBerliniltä, niin arvaattekin jo varmaan loput. Varsinainen ”halpamatka” Mallorcalle, sanon minä…

Onneksi reissu oli muilta osin mitä onnistunein ja säätkin suosivat meitä. Kotimatka jouduttiin kuitenkin koukkaamaan yötä myöten Arlandan lentokenttähotellin kautta ja kun aivan liian aikaisen herätyksen jälkeen päästiin lopulta kotiin, mielessäni oli edelleen se saakelin paella. Ihan niin hullu en silti minäkään ole, että alkaisin ensimmäisenä kotiin saavuttuani kuitenkaan paellaa väsäämään. Lautaselle päätyi sen sijaan jotain etäisesti paellaa muistuttavaa lohturuokaa: sahramilla, valkosipulilla ja chilillä maustettu katkarapupasta uunissa paahtuneiden kirsikkatomaattien kera. Johan unohtui se paellakin sitä särpiessä!

Katkarapupasta sahramilla, chilillä ja uunitomaateilla

2:lle

n. 200 g tagliatellea

250 g kirsikkatomaatteja

1 rkl oliiviöljyä

180 g isoja MSC-merkittyjä katkarapuja

3 isoa valkosipulin kynttä

50 g voita

1 miedohko chilipaprika

ripaus sahramia

1 dl kuivaa valko- tai roséviiniä

1 ruukku luomubasilikaa

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Sulata, huuhtele ja valuta katkaravut. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Lado kokonaiset kirsikkatomaatit pieneen uunivuokaan ja valele oliiviöljyllä, lykkää ne sitten uunin ylätasolle paahtumaan. Laita iso kattilallinen reilulla suolalla maustettua vettä kiehumaan. Viipaloi valkosipuli ja chili ohuelti. Mikäli tulisuus arveluttaa, poista chilistä ensin siemenet. Laita valkosipuli, chili sekä reilu nipistys sahramirihmoja voin kanssa pieneen kasariin. Ala lämmittämään voita keskilämmöllä samalla, kun laitat pastan kiehuvaan veteen kypsymään.

Kun voi on kokonaan sulanut ja alkaa kuplimaan, laske lämpöä hieman ja jatka valkosipulin sekä chilin paistamista, kunnes kummatkin ovat pehmenneet. Väriä niihin ei kuitenkaan tarvitse tulla, tarkoitus on vain pehmentää valkosipulia ja antaa kaikkien ihanien makujen levitä kunnolla voihin! Lisää kasariin lopuksi viini ja jätä seos poreilemaan miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun tomaatit ovat saaneet reilusti väriä ja alkavat purskahdella rikki, ota ne uunista ja kippaa kasariin. Lisää sekaan myös katkaravut sekä basilikan lehdet. Mausta seos ripauksella suolaa ja pyörittele se varovasti sekaisin – varo kuitenkin rikkomasta tomaatteja liikaa.

Kun pasta on kypsää, valuta se ja sekoita kastike huolella siihen. Jaa katkarapupasta herkkusattumineen lautasille ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoile heti!

PS.

On muuten ihana tulla siistiin kotiin kun on tehnyt matkaa toista vuorokautta. Ei ole mun kuvauspöytä yleensä näin tyhjä, mutta tuolloinpa oli – kiitos Juuso! Ei tarvinnut kuin nostaa lautanen pöydälle ja näppäistä kuva ja valoakin riitti vaikka lounas hieman myöhäiseksi venyikin. Totisesti, toisin on nyt 🙁

Tulin tänään töistä kotiin poikkeuksellisesti valoisaan aikaan ja hirveällä tohinalla yritin ehtiä kuvaamaan yhden reseptin, josta olen parhaillaan hirmuisen fiiliksissä. Annos oli kuvauspöydällä klo 14 eikä siitä kuvaamisesta tullut enää yhtään mitään. ÄÄH! Blogin alkuaikoina en tajunnut mitään luonnonvalon käytöstä ruokakuvissa ja näpsin tyytyväisenä kuvani tabletilla tiskipöydän kelmeässä valossa. Aika järkyttäviähän ne kuvat nyt minusta ovat, mutta silloin kelpasivat oikein hyvin.

On tämä pimeään aikaan vaan joka vuosi yhtä vaikea laskeutua, ihan muutenkin kuin ruokakuvausmielessä. Siispä toivotankin valoa itse kunkin viikkoon! Kynttilät palamaan ja glögiä lasiin niin kyllä se siitä, ainakin täällä 🙂

…lautasellinen pastaakin tosin jeesaa.

Pps. Matkalta tarttui toisenkinlainen ruokahimo messiin: pekoniin käärityt taatelit. Niistä väsäsinkin jo oman versioini + sellaisen vähän pidemmälle viedyn reseptin.

60 views

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

nokkospestoKuvassa näkyvistä kesän pistiäisistä toinen on suosikkini. Arvaatteko kumpi?

Nokkossesonki on vihdoinkin alkanut! Nokkonen on villivihanneksista suosikkini monestakin syystä: sitä on helppo löytää (auts!), sitä voi kerätä kesän loppuun saakka ja siitä voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokia!

Nokkospesto on matalan kynnyksen tie nokkoskokkailujen pariin. Nokkoskeitto ja nokkosletut maistuvat yleensä kaikille, joille pinaattiversiotkin, ja ainakin omassa kaveripiirissäni kauppansa on tehnyt myös nokkosilla täytetty tähkäleipä sekä nokkosmunakas tai -piirakka. Itse surautan nokkosta raakana myös smoothieen tai mehustan sitä vihermehun sekaan. Toissavuonna kehittelin nokkosista jopa yltiöterveellisen pizzapohjantapaisen 🙂

nokkospestoAhkeran hortoilijan palkintoateria: nokkospestopasta & savuisen suolaiset herkkusienet ♥

Minulla on ollut nuoresta asti vahva visio siitä, että ”isona” asun sellaisella alueella, josta metsään pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Opiskeluaikoina kämpän sijainnin kriteerit olivat hetken keskustapainotteisemmat, mutta myöhemmin omaa kotia ostaessa luonnon läheisyys oli hyvien kulkuyhteyksien ohella ykkösasemassa. Kun polku pöheikköön lähtee nykyään melkein kotiovelta, voi ainakin tämän elämäntavoitteen osalta todeta osuneensa napakymppiin!

Tiesin siis jo lapsena, että metsässä haahuilu tekee mielelle tolkuttoman hyvää. Tämä seikka kuitenkin ainakin käytännössä turhan usein unohtuu. Mitenköhän paljon paremmin sitä arjessa voisi, jos vääntäisi itsenä metsäkävelylle myös vähän huonommilla keleillä? Hyviä säitä ja vapaapäiviä ootellessa kun Suomen olosuhteissa monesti menee kuukausia…

Parasta villivihanneskaudessa onkin niiden syömisen lisäksi keräilyyn liittyvä lisääntyvä metsähaahuilu. Metsään tulee lähdettyä varta vasten useammin, mutta lisäksi huomaan käveleväni töistä tai kaupasta kotiin vihreää kiertotietä. Taskuun pieni pussi vaan, niin kotiin saapuu aina jotain tuoretta mukanaan.

Nämä asiat ovat ehkä monelle jo tuttuja juttuja, mutta kerrataanpa kuitenkin vielä ne perusjutut nokkosten keräämisestä:

  • nokkonen kannattaa kerätä pienenä ja ennen sen kukintaa
  • kerää nokkoset mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin niiden nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan
  • pyri keräämään nokkoset puhtaasta paikasta (elikkä ei esim. tien, koirankusetusreitin tai navetan vierustoilta)

Nokkosessa on rutosti rautaa ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Pienet ja nuoret nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, joten kannattaa pyrkiä keräämään vain nuorta n. 10-senttistä kasvustoa. Varsinkin isommista kasveista kannattaakin kerätä vain lehdet; nekin mieluiten ennen kukintaa. Nokkoskasvustoa voi uudistaa niittämällä koko pöheikön maan tasalle, näin uusilla nokkosenversoilla pääsee herkuttelemaan myös myöhemmin kesällä.

nokkospesto

Eilen surauttamani nokkospesto maistuu myös vegaaneille, koska siihen käytetään juuston sijasta ravintohiivahiutaleita.

Hampunsiemenet taas ovat siitä kiva peston raaka-aine, että ne aiheuttavat pähkinöihin ja siemeniin verrattuna vähemmän allergisia reaktioita (superhyviä lähteitä en valitettavasti tälle tiedolle löytänyt, mutta esim. allergia ja astma-liiton sivuilta ei hampunsiemenistä löydy edes mainintaa – aika harvinainen hamppuallergia siis taitaa olla.). Hampunsiemenet ovat myös todella hyvä proteiinin, aminohappojen sekä omega 3: ja 6:n lähde.

Nokkospesto

n. 2 dl

70-100 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta

½ dl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 tl chilihiutaleita

½ tl suolaa

3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä (esim. Go Raw Luomu hampunsiemenet)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

¾-1 dl vettä

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja huuhdo ne sitten kylmällä vedellä. Purista nokkosista sen jälkeen vesi pois. Kuori valkosipuli ja soseuta se nokkosten, hampunsiemenien, mausteiden ja öljyn kanssa. Lisää seokseen vettä, kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja/tai chiliä.

Nokkospesto sopii hyvin esim. leivän päälle, mutta eilen me käytimme koko satsin nopeaan lounaspastaan!

nokkospesto

nokkospesto

Pastaksi tässä ohjeessa käy mikään vaan – kuten tarkkanäköisemmät kuvasta ehkä huomasivatkin jo, meillä lautaselle päätyi kahdenkin eri makaronipussin jämät.

Nokkospesto-herkkusienipasta

2:lle

n. 200 g makaronia/pastaa/spagettia

1 annos nokkospestoa

n. 100 g herkkusieniä

1 rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl chilihiutaleita / chilikastiketta kuten srirachaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl nestemäistä savua

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä. Pastan kypsyessä leikkaa herkkusienet neljään osaan ja paista niitä öljyssä keskilämmöllä, kunnes sienet saavat hieman väriä. Laske lieden lämpöä hieman ja lisää paistinpannulle sitten vaahterasiirappi, soijakastike, chili, nestesavu sekä reilusti vastarouhittua pippuria. Jatka paistamista kokoajan sekoitellen, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin. Varo kuitenkin polttamasta seosta!

Kun pasta on kypsää, valuta se. Säästä kuitenkin puolisen desiä keitinvettä. Sekoita nokkospesto pastaan ja ohenna seosta tarvittaessa hieman keitinvedellä. Jaa lopuksi sienet annosten päälle. Tulisen ystävä voi vielä kruunata lautasellisensa ripauksella chilihiutaleita.

Metsästä mukaan tarttui eilen nokkosten lisäksi kourallinen nuoria maitohorsman versoja, jotka paistoimme iltapalaksi voissa pannulla. Nokkosten lisäksi yleisin saaliini metsästä on kuitenkin ketunleipä – rakastan sen kirpeää makua joka vie ajatukset suoraan lapsuuden kesiin 🙂

Mitäs te lukijat keräätte metsästä?

686 views

Kotiricotta-broccolinipasta

by Juulia 0 Comments
Kotiricotta-broccolinipasta

Ricotta on ihanaa. Hurahdin siihen oikein tosissani tänä talvena, kun hoksasin että duunipaikkani naapurissa myydään tuoretta ricottaa. Tuore ricotta on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta sitä voi toki käyttää myös vaikka kuinka monessa ruuassa: lasagnessa, ravioleissa, lätyissä, juustokakussa, leivän päällä … oma suosikkini on latoa ricotan päälle tuoreita marjoja tai hedelmiä (kuten veriappelsiinia ja pistaasia).

Kaupan ricotta on ihan jees, mutta ei se tuoreen veroista ole – eikä ihan hirmuisen halpaakaan. Ricottaa onkin niin helppo ja nopea tehdä kotona, että vaikka edelleen ostan mieluusti herkkuani delistä, teen sitä himon iskiessä simsalabim ihan itsekin. Aito ricotta tehdään perinteisesti juuston valmistuksesta ylijääneestä herasta uudelleen keittämällä (ricotta tarkoittaa ”uudelleen keitetty”), kotona sen sijaan kaupan täysmaidosta.

Ohjeita kotitekoiselle ricotalle on netti pullollaan (kurkkaa vaikka tämä ricotan valmistuksen yksityiskohtiin pureutuva juttu), mutta perusperiaate on aina sama: maito lämmitetään, siihen lisätään juoksute (etikka, sitruuna, piimä tai juustonjuoksute), heran annetaan erottua ja juustomassa valutetaan. Valmista tulee alle puolessa tunnissa. Rasvatonta maitoa tähän ei kannata käyttää, itse käytän täysmaitoa tai kevytmaitoa. Amerikkalaiset nettisivut varoittelevat luomumaidon käyttämisestä, mutta ainakin itse olen siitäkin tehnyt onnistuneesti ricottaa.

Tänään tein pikaricotan samassa ajassa kun pastani kiehui kypsäksi. Sekaan kääntelin myös paistettuja broccoliineja sekä valkosipulia, mausteeksi riittää ripaus suolaa, mustapippuria sekä chilihiutaleita. Nopea, helppo ja edullinen herkkupasta valmistui alle kahdessakymmenessä minuutissa!

Kotiricotta

1 l täys- tai kevytmaitoa

n. 3-4 rkl viinietikkaa (5%) tai sitruunamehua

keittiölämpömittari

kahvinsuodatin + suodatinpussi / kestävää talouspaperia tai juustokangasta + siivilä

Lämmitä maito teräskattilassa n. 70-80 asteiseksi – mikäli et omista keittiölämpömittaria, ota maitokattila pois liedeltä kun siitä alkaa nousta aavistus höyryä eli ennen kuin se kiehuu. Sekoita maitoon heti etikka ja jätä kattila sitten pöydälle seisomaan, kunnes maidon hera erottuu ja juustomassa alkaa irtaantua paakuiksi.

Nostele juustomassa reikäkauhalla varovasti suodatusvälineeseesi – maitolitran suodattaa helpoiten isossa kestävällä talouspaperilla vuoratussa siivilässä, puolikkaan määrän suodatinpussilla vuoratussa kahvinsuodattimessa. Anna heran valua massasta vähintään kymmenisen minuuttia (kostea ricotta), tai voit valuttaa juustoa jopa yön yli (kiinteä ricotta). Juustomassan voi halutessaan maustaa ripauksella suolaa.

Hera  kannattaa kerätä talteen ja käyttää esim. sämpylätaikinassa, smoothien joukossa, tai voihan sen juoda ihan sellaisenaankin (se on nimittäin hyvää).

Ricotta-broccolinipasta 1:lle

puoli annosta kotiricottaa

n. 80-100 g pastaa

100 g broccolinia (tai parsakaalia)

1 valkosipulin kynsi

1-2 rkl saksanpähkinäöljyä (mun oliiviöljy loppui juuri)

ripaus chilihiutaleita

suolaa, mustapippuria

Valmista puoli annosta ricottaa äskeisen ohjeen mukaan. Sillä välin kun ricotta valuu, kiehauta iso kattilallinen vettä, mausta se reilulla ripauksella suolaa ja heivaa pasta perään. Puolita pestyt broccolinit pitkittäin kahtia ja paista ne kypsiksi öljyssä pastan kypsyessä. Lisää pannulle lopuksi myös viipaloitu valkosipuli saamaan hieman väriä. Kun sekä pasta että broccolini on kypsää, pitäisi juustomassakin olla valunut sen verran, että sinulla on kimpale pehmeähköä ricottaa. Sekoita kaikki iloisesti yhteen ja mausta suolalla, pippurilla sekä ripauksella chiliä.

Itse ahnehdin lautaselleni lopulta vielä jääkaapissa nököttävän n’dujan (italialainen erittäin tulinen tuoremakkara) rapeaksi paistetut jämät – tuli ehkä vähän turhankin tulinen setti. Että sattuu sitä täälläkin välillä pieniä virhearviointeja 😀

138 views