Janoisena Berliinissä: BRLO Brwhouse

Janoisena Berliinissä: BRLO Brwhouse

Kyssäkaalia, kyssäkaalia ja kyssäkaalia. Nam!

Mikäli olen mitään käsittänyt oikein, Berliinin kuumimpiin uusiin olutskene- JA kasvisravintoloihin kuuluu tällä hetkellä BRLO Brwhouse. Kyllä, luit oikein: tämä panimoravintola tosiaan painottaa vahvasti kasvisruokia!

BRLO Brwhouse pyrkii olemaan sekä nykyaikainen gastropubi, että olutkulttuuria, kulinaarisia taiteita, hulluja ideoita ja ainutlaatuisia yksilöitä palveleva paikka (näin kerrotaan heidän nettisivuillaan siis). Uniikki konsepti tarvitsee toki myös uniikin kodin ja sellainen BRLO:n rakennus kyllä onkin.

Tämä panimoravintola on nimittäin rakennettu 38:sta kierrätetystä kontista. Arkkitehtuuritoimisto GRAFT:in suunnitteleman moduulirakenteen ansiosta rakennuksen voi purkaa ja uudelleenkasata helposti minne milloinkin. BRLO Brwhouse onkin nykyisessä lokaatiossaan Gleisdreieck-ulkoilupuiston reunassa vain muutaman vuoden, ennenkuin se etsii itselleen uuden majapaikan.

brlo brwhouse

BRLO berliner weisse (ilman siirappia kiitos) – aivan pätevä janojuoma.

Juhannuksen jälkeisen, eeppisesti mönkään menneen Berliininmatkani yksi odotetuimmista etapeista oli tietysti juurikin BRLO. Olin kovasti lähdössä reissuun useammankin kiinnostavan ravintolavarauksen tehneenä, mutta kun kaksi päivää ennen matkaa minulle nousi kova kuume, jouduin katkerana perumaan varauksista melkein jokaisen. Mutta en tätä!

Onneksi keskiviikkoon mennessä oloni olikin jo sen verran parempi, että päätös varauksen pitämisestä ei osoittautunut virheeksi. Jouduin kuitenkin lähtemään tutustumaan joutomaalle rakennetun ja palkitun ulkoilupuiston Gleisdreieckin reunalla sijaitsevaan panimoravintolaan itsekseni, Juusolla kun oli tuona päivänä työhommia. Sanonkin heti alkuun, että se se vasta virhe oli: mitä hauskaa on ruuan saatikka oluiden maistelussa, jos sen tekee yksin? Varsinkin BRLO:ssa annokset on vieläpä ajateltu jaettavaksi 🙂

brlo brwhouse

BRLO:n terassi oli varsin mukava paikka nautiskella yksi panimon oma kylmä berliner weisse ravintolapuolen avautumista odotellessa, kunnes alkoi satamaan kaatamalla. Ravintolan puolelle pakkautuvien kastuneiden ihmisten sekä mahdollisesti hieman huonosti toimivan ilmastoinnin (?) johdosta ravintolasali osoittautui tukalan kuumaksi ja tunkkaiseksi, sekä todella pimeäksi. Toipilasolotilassani meinasinkin heittää hanskat tässä vaiheessa visiittiä jo tiskiin ja lähteä takaisin hotellille, kun olin liikkeellä reippaasti etuajassa ja odotusaikaa keittiön aukeamiseen oli tuolloin vielä yli tunti.

Onneksi hoksasin kurkata ravintolan parvelle, josta löytyi kuin löytyikin ilmavampia pöytiä, muutama ikkuna, sekä tuulenvireen ja raikkaan ilman sisään päästävä avoin ovikin. Ankkuroin itseni ravintolan ainoaan luonnonvaloisaan pöytään ja kökötin siinä sitten sinnikkäästi keittiön aukeamiseen saakka. Kun kännykästä akku tuossa vaiheessa jo veteli viimeisiään, eikä paikan WiFikään oikein suostunut toimimaan, pääsin harvinaislaatuiseen meditatiiviseen olotilaan katsellessani vain ikkunasta ulos sateeseen. Ei se netitön hetki välillä niin kamalaa olekaan!

brlo brwhouse

Lopulta pääsin vihdoinkin tilaamaan. Nälkäkiukku ja väsähdys vaihtui nopeasti hyvään mieleen, kun sekä palvelu, että ruoka- ja olutvalikoima olivat niin kovin erinomaisia. Hyvä ruoka/juoma – parempi mieli, todellakin!

Koska olin todella odottanut pääseväni tähän ravintolaan, en kursaillut tilaukseni kanssa: kuuden oluen maistelusetti, kyssäkaaliannos, pihvitomaatti panzanellakreemin ja hollandaisen kera, mustalla valkosipulilla maustettua perunamuussia ja ahneen mutta maltillisen pikkupossun annos raakakypsytettyä mangalitzapossun rapeaksi paistettua masua hunaja-viskikastikkeella.

BRLO:n pääasiallinen ruokalista koostuu toinen toistaan houkuttelevammista kasvisannoksista, joiden kokkaamisessa on monesti käytetty myös olutta. Jokaisen annoksen pääraaka-ainetta – oli se sitten selleri, kukkakaali tai parsakaali – on käytetty annoksessa monella eri tapaa: on fermentoitu, kuivattu, savustettu, pikkelöity…

BRLO:n keittiömestarin Ben Pommerin rakkaus vihanneksiin onkin ilmeistä pelkkää menua lukemalla. Suunnitelmissa ravintolalla on tulevaisuudessa jopa kasvattaa omat vihanneksensa ravintolan vieressä, ja kuinkas muutenkaan, tämäkin kasvimaa on rakentumassa ravintolan tavoin konttiin.

brlo brwhouse

Kun itsekin rakastan kasvisruokaa yli kaiken ja olen sitä mieltä, että kasviksien ympärille rakentuva ruoka on usein paljon moniulotteisempaa ja kiinnostavampaa kuin liharuoka, odotukseni olivat BRLO:n kasvisruokien suhteen todella korkealla. Suurena kyssäkaalin ystävänä valitsin listalta annoksen, jossa sitä on niin paistettuna, fermentoituneena kuin marintoitunakin. Lisäksi annoksessa oli vihreää omenaa, yrtti-emulsiota ja Sainte-Maure vuohenjuustoa.

Kunpa voisin sanoa olleeni annokseen tyytyväinen! Annoksen komponentit olivat toki jokainen purkkipestolta maistuvaa yritti-emulsiota lukuunottamatta maukkaita, mutta niiden tasapaino oli aivan pielessä. Pitkä ja näyttävästi laskostettu kyssäkaalisuikale oli hankala ja loppua kohden tylsä syötävä ja sen mutkiin piilotettua omenaa olisi voinut annosta raikastamassa olla reilusti enemmänkin. Sekä hapatetut että kevyesti pikkelöidyt kyssäkaalikiekot olivat herkullisia, mutta niitäpä ei annoksessa sitten montaa ollutkaan.

Onneksi sekä pihvitomaatti että fermentoidulla mustavalkosipulilla maustettu muussi olivat todella erinomaisia … ja se possu, huh! En ole koskaan juuri ymmärtänyt ihmisiä jotka kohkaavat rapeaksi paistetun sian kamaran perään, mutta nyt taidan tajuta mistä siinä on kyse. Aterian paras osa taisi silti olla hunaja-viskikastike, jota lusikoin siinä ruokailuni lomassa jatkuvasti sellaisenaan, niin koukuttavan tiukka potku siinä oli.

Aterian jälkeen olo oli kuitenkin tyytyväinen ja poikkeuksellisen täysi. Jollei ulkona olisi edelleen ripsonut vettä, olisin varmasti kömpinyt puiston puolelle lekottelemaan yläpuolisen kuvan tyyliin 🙂

BRLO Brwhouse ei ehkä päässyt tällä kertaa näyttämään minulle parhaita puoliaan, mutta uuden visiitin teen silti varmasti jahka tieni seuraavan kerran vie Berliiniin. Olutvalikoimasta löytyi minulle hapanoluiden ystävälle yllin kyllin testattavaa ja mönkään menneen annosvalinnan haluan kovasti vielä korjata! Listalta jäi houkuttamaan mm. pale ale -glaseerattu kukkakaali sekä paistettu sydänsalaatti. Veikkankin, että mikäli olisin jakanut kyssäkaaliannokseni jonkun kanssa, ja jos pöydässä olisi ollut muutama muukin annos, olisi ateriakokemukseni ollut paljon parempi.

BRLO BRWHOUSE

Schöneberger Straße 16
10963 Berlin

 

30 views

Janoisena Japanissa 1/2

Janoisena Japanissa 1/2

Tiedättekö sen tunteen, kun on matkustanut lähemmäs vuorokauden ja lopulta pääsee määränpäähän … ja saa ensimmisen kylmän oluen kätösiinsä? Se se vasta on ihanaa. Japanin ollessa määränpäänä, ensimmäinen käteen osuva olut on todennäköisesti Asahi. Asahin Super Drytä ei Japanin matkalla taida oikein voida välttääkään – mikä sopi minulle edelläkuvailemassani tilanteessa paremmin kuin hyvin, sellainen vetinen janojuomahan tuo lagerhan nyt on!

Hupsista. Taisin hypätä suoraan asiaan. Uusille lukijoille selvennykseksi, että lensimme siis kumppanini Juuson kanssa Osakaan joulun alla vajaaksi kahdeksi viikoksi. Matkamme oli kaukana Japanin kiertomatkasta, pysyimme nimittäin visusti Honshū-saaren eteläpuoliskolla: Osakassa, Tokiossa ja Kiotossa, kuten varmaan useimmat ensikertalaiset Japaniin lähtiessään. Minkälaisesta tahansa Japaninmatkasta olimme kumpikin tahoillamme haaveilleet jo yli kymmenen vuotta, joten voitte ehkä kuvitella sen oloni, kun lopulta istuin Osakassa, sushibaarissa, kylmä Asahi nenäni alla? Ei sitä osaa kuvailla.

Ensimmäinen ateria Osakassa: sushia ja Asahia. Samalla tuli maistettua elämäni ensimmäinen uni eli merisiili, johon jäinkin heti koukkuun. Huh mitä herkkua!

Matka oli liiottelematta elämäni paras. Se oli täydellinen irtiotto arjesta ja todellinen herkuttelijan unelmaloma! Jotenkin reissu oli suorastaan niin onnistunut, että minun on ollut vaikeaa alkaa kertomaan siitä täällä blogissa. Mistä aloittaa, kun on niin paljon kerrottavaa? Ja miten parhaiten välittää muille kaikki kokemani elämykset? Miten niitä kuvailisi niin, että tekee niille oikeutta?

Loma teki siinä mielessä tehtävänsä vähän liiankin hyvin, että blogin kirjoittaminen tuntuu yhtäkkiä kovin vaikealta!

Lopulta totesin, että on parasta vain aloittaa kirjoittaminen, eikä jahkailla ikuisuuksiin mitä kirjoittaisi ja mistä aiheesta aloittaisi. Niinpä aloitan nyt matkan alusta, ja kuten jo kerroin, tuolloin alussa mielessä pyöri kovasti kylmä olut. Kerron teille siis matkastamme olutnäkökulmasta. Tiedän, ettei se varmasti ole ihan kaikkien ensisijainen kiinnostuksenkohde, mutta enköhän minä tässä vauhtiin päästyäni pääse lopulta niihin ruokaraportteihinkin 🙂 ja niitä sitten riittää. Kyllästymiseen saakka. Ensimmäisen matkan inspiroiman reseptinhän jo sentään julkasin ja lisää on tulossa niitäkin!

Far Yeast Brewingin Tatsuya Oshiro piti meistä, paikalle heidän yllätykseksekseen pöllähtäneistä turisteista superhyvää huolta. Arigato Tatsuya!

Erityisesti Kagua Rouge (keskellä) oli mieleeni: tätä vahvaa, makean maltaista, yrttistä ja pippurista kauniin punaista olutta toivoisin löytäväni vähän kotia lähempääkin.

Kuten matkoilla monesti käy, ihka ensimminen etappimme oli täysi susi – Namban ostoskeskushelvetin ”Craft Beer Bar” osoittautui pettymykseksi niin oluiden, kuin ruokienkin osalta. Mitäänsanomatonta ja kallista, kiitos ei! Siitä opittiin hyvä läksy: ”craft beer” ei välttämättä tarkoita Japanissakaan aina laatua. Ei pitäisi olla yllättynyt, eihän se niin ole täälläkään.

Onneksi olin selvitellyt olutpaikkoja etukäteen enemmänkin, joten virhettä oli helppo lähteä reippaasti korjaamaan. Seuraava osoitteemme, JR Namba -aseman takaisella kadulla piilotteleva Smokehouse Ape, vaikuttikin huomattavasti lupaavammalta! Mitä Google ei minulle tosin ollut kertonut, oli että kyseinen paikka oli suljettu pysyvästi. Onni onnettomuudessa, sillä siellä majaili parhaillaan kuitenkin Tokiolaisen pienpanimon, Far Yeast Brewingin Pop Up olutbaari! Mikä tsägä!

Vietimme loppuillan tuossa viihtyisässä pikkubaarissa (harmi että se on suljettu!) maistellen kutakuinkin koko pop upin valikoiman läpi. Tykästyin erityisesti kepeän raikkaaseen ja trooppisen hedelmäiseen Far Yeast FINAL CUT Session Aleen, sekä panimon vahvoihin belgioluisiin: yuzulla maustettuun Kagua Blanciin ja shansopippurilla maustettuun Kagua Rougeen. Illan lopuksi saimme pop upin vetäjältä Tatsyualta myös suosittelun hänen suosikkiolutbaaristaan Tokiossa – kullanarvoinen vinkki, jos nyt verrataan näihin kahteen ensimmäiseen guuglailuni tulokseen 🙂

Ensimmäinen päivämme Tokiossa osui Keisarin syntymäpäivälle, joka on pyhäpäivä, joten suuntasimme aina takuuvarmasti auki olevaan nörttitaivaaseen Akihabaraan. Suunnitelmissa oli kaikenlainen shoppailu kellon ostamisesta uuden kameran hankintaan, mutta loppujen lopuksi taisimme viettää eniten aikaa kahdeksankerroksisessa manga- ja animekaupassa Mandarakessa.

Akihabarasta kävelimme iltapäivällä sen itäiseen naapurikaupunginosaan Ryōgokuun oluelle. Siellä sijaitsevaa Popeyetä minulle suositteli Tempel Brygghusin Arvid, mutta eipä se olisi varmaan guuglailututkastani jäänyt ulos muutenkaan: kyseinen baari taitaa olla lähes legendan asemassa Tokion olutskenessä. Popeyessä on 70 olutta hanassa ja suurin osa niistä on paikallisia oluita.

Me emme lähteneet testaamaan ihan jokaista hanaa – sentään – vaan tyydyimme vaatimattomasti sellaiseen kymmenen oluen maistelusettiin. Musta-valkoisiin pukeutunut, asiantunteva ja ystävällinen henkilökunta osasi hieman englantiakin, mikä oli kiva juttu. Parhaillaan meneillään oli happy hour, minkä ansiosta pöytään ilmestyi myös muutama lautasellinen ilmaista ruokaa 🙂

Ilmainen ruoka on aina iloinen asia, mutta en minä Popeyeen takaisin suuntaisi ruuan perässä. Japanilaisista oluista kiinnostuneille paikkaa sen sijaan kyllä suosittelisin – moista valikoimaa ei taida ihan missä tahansa ollakaan. Maistelusettimme mieleenpainuvimmat oluet olivat savuisen raikas Fujizakura Heights Rauch sekä paahteinen ja kitkerän suklainen Brimmer Brewingin Porter. VBA-kisoissa Japanin parhaan savuoluen 2016 -tittelin voittanut rauch kolahti erityisesti minulle, ehkä samasta syystä miksi se ei maistunut Juusolle: se oli vähän kuin nestemäistä palvikinkkua. Nam!

Koska ilta oli tuossa vaiheessa vasta nuori, jatkoimme matkaamme metrolla Shibuyaan. Sinne päästyämme totesimme, että kerranhan täällä vaan ollaan, eikä meitä vielä väsytä, joten päätimme etsiä käsiimme vielä Tatsyuan suositteleman baarin, Watering Holen. Shibuyasta ei ole sinne hurjan pitkä matka, joten kävelimme määränpäähämme, kiertäen samalla Harajukun söpöjä pikkukujia (jossa ilmeisesti pyhäpäivän vuoksi suurin osa kivan oloisista putiikeista oli valitettavasti suljettuna).

Watering Hole sijaitsee hieman Shinjukun eteläpuolella pilvenpiirtäjien varjossa. Popeyessä ei länkkäreitä visiitillämme näkynyt, mutta täällä meistä koostui lähes puolet asiakaskunnasta. Olutvalikoimasta löytyi tuttuja eurooppalaisia herkkuja Mikkelleristä Loverbeeriin, hieman tuntemattomampia jenkkioluita, sekä mukavasti myös paikallisia oluita – Far Yeast Brewing mukaanlukien.

 

Neljän oluen maistelusetti + jälkiruuaksi maistettu viides olut, erinomainen annos curry udoneita sekä Juuson ahmaisema ”paras burgeri pitkään aikaan” kustansi n. 35 euroa, mikä ei mielestäni ole lainkaan paha hinta moisesta setistä viihtyisässä ja hauskassa pikku baarissa.

Erityispisteet tällä maistelukierroksella keräsi Sankt Gallen Breweryn Shonan Gold, raikas, sitruksinen hedelmäolut, joka tuossa vaiheessa varsin pitkää päivää virkisti juuri mukavasti. Päivän paras olut se ei kuitenkaan ollut, sen tittelin keräsi supermausteinen Ballast Pointin Indra Kunindra. Curry stout ja curry udon, match made in heaven!

Ja tähän päättyy olutmatkakertomukseni ensimmäinen osa. Voin varoittaa jo ennalta, että kakkososassa hehkutan armottomasti pienintä ja suloisinta olutbaaria, jossa olen koskaan vieraillut. Lisäksi tiedossa on lähestulkoon sensuroimaton minikuvaraportti joulupäivämme illasta … joka kului tietysti Shibuyassa karaokea lauleskellen. Jep, jep, oli kyllä ensiluokkainen joulu!

80 views

Makkara-leipävanukasta + eräänlainen kiitosten päivä

by Juulia 26 Comments
Makkara-leipävanukasta + eräänlainen kiitosten päivä

”Kiitospäivä”. Eräänlaista sellaista tuli tässä vietettyä, vaikken suoraan amerikkalaisesta kulttuurista ja historiasta kopioituja juhlapäiviä varsinaisesti fanitakaan. Positiivisiin asioihin keskittyminen ja läheisten kanssa ajan viettäminen ei kuitenkaan ole koskaan huono idea, ainakaan, jos sen tekee omalla tavallaan pyrkimättä imitoimaan jotain telkusta tai leffoista näkemäänsä.

Ruokakulttuurista aktiivisesti kiinnostuneena ihmisenä minun on kuitenkin vaikea väittää, etten olisi hieman utelias siitä perinteisestä amerikkalaisesta kiitospäivän ateriasta. Kokonaista kalkkunaa en sentään haaveile paistavani, mutta kurpitsapiirasta on kyllä tullut tehtyä ja erityisesti olen viehättynyt kalkkunan kumppanista, stuffingista.

Stuffingia, eli ”täytettä” ei nimestään huolimatta yleensä tarjoilla kalkkunan sisältä, vaan sen lisukkeena – tai näin olen eri lähteiden perusteella ainakin ymmärtänyt. Stuffingin pääraaka-aine on hieman kuivahtanut leipä, jota ryyditetään erilaisilla yrteillä, kuivatuilla hedelmillä tai marjoilla, pähkinöillä ja makkaralla. Sitten seos kostutetaan kananmuna-liemiseoksella ja herkku paisteaan kullanrapeaksi uunissa. Lopputulos on vähän kuin suolainen leipävanukas – ja sellainen kuulostaa niin hyvältä!

Tämä lautasellinen amerikkalaista ruokaperinnettä on tervetullut kotiini milloin vaan.

Olen tässä pohtinut keinoja tuoda jokaiseen päivään hieman kiitosta: keskittyä negatiivisten asioiden sijasta positiivisiin. Olen nimittäin potenut melko eeppistä syysflunssaa yli kolme viikkoa ja siinä ohessa kärsinyt uniongelmista – ei siis ehkä ihme, että olen jumahtanut negatiivisten ajatusten kehään, josta ei ihan niin helpolla sitten irrotakaan. Arjesta selviytyminen puolikuntoisena ja univajeessa aiheuttaa stressiä, eikä tämä iänikuinen kotona kököttäminenkään ole omiaan nostamaan mielialaa. On ikävä ystäviä ja sitä, että voi ja jaksaa töiden jälkeen tehdä muutakin kuin tuijottaa Netflixiä kotisohvalla.

Aktiivisen roolin ottaminen oman mielialan kohottamisen suhteen on kyllä helpommin sanottu kuin tehty; huono fyysinen olo ja väsymys kun ruokkii huonoa mieltä. Tilanteeseen lopulta sisuunnuttuani päätin kuitenkin mm. kieltää itseltäni kaikenlaisen valittamisen, itseni mollaamisen ja ikävien asioiden turhan vatvomisen. Tosiasiassahan elämässäni on rutosti kiitoksen aihetta: olen pääasiallisesti terve, minulla on kaunis oma koti, olen kutsumusammatissani, toimeentuloni on turvattu, saan ja voin toteuttaa luovaa puoltani tämän blogin kautta, ja mikä tärkeintä – olen löytänyt elämänkumppanini. Voiko elämältä oikein enempää pyytää?

Jokapäiväisen kiitoksen aihe numero 1: ♥

Edellämainittujen syvällisten mietteiden lisäksi olen pohtinut hälyttävissä määrin stuffingia. Kokkailin sellaista nimittäin viime viikolla – tai no, minä kutsun aikaansaannostani mieluummin makkara-leipävanukkaksi, kun en ole ihan varma millaista se stuffing pitäisi oikeasti olla – ja se oli aivan käsittämättömän hyvää. Sitä pitikin sitten tehdä heti perään toisenkin kerran. Stuffing-tulkinnassani on kaikkea ihanaa: chilimakkaraa, herkkusieniä, voissa haudutettua purjoa, pekaanipähkinöitä, kuivattuja karpaloita, hunajaolutta sekä cheddaria – mmmmm…

Lautasellista lusikoidessani huomasin myös, että positiivisten ajatusten ja kiitollisuuden lisääminen arkeen on huomattavasti helpompaa, kun nenän alla on keko tätä herkkua!

Makkara-leipävanukas 4:lle

200 g kuivahtanutta maalaisleipää tms.

200 g raakamakkaraa (esim. Harjun Makkaratehtaan 7 chilin makkara)

yhden purjosipulin valkoinen osa

8 herkkusientä

2 valkosipulin kynttä

50 g voita

30 g kuivattuja karpaloita

50 g pekaanipähkinöitä

150 g vahvaa cheddarjuustoa

2 kananmunaa

3 dl maitoa

2½ dl hunajaista vaalea olutta, jossa matala IBU/EBU (esim. Stallhagenin Honungöl)

1 tl suolaa

1 tl timjamia

reilusti mustapippuria

1 tl chilihiutaleita

puoli ruukkua salviaa + 1 rkl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Kuutioi kuivahtanut leipä parin sentin kuutioiksi. Sekoita kananmunat, maito, olut, suola, timjami, pippuri ja chili huolella isossa kulhossa ja upota sitten leipäkuutiot nesteeseen. Jätä seos muhimaan sillävälin kun valmistelet leipävanukkaan muut osat.

Viipaloi herkkusienet ja purjon valkoinen osa sekä valkosipulin kynnet. Sulata paistinpannulla voi ja kuullota sieniä ja sipuleita, kunnes ne pehmenevät. Jätä seos hieman jäähtymään.

Purista raakamakkara kuorestaan pieninä nokareina leipäkuutioseoksen mukaan. Lisää sekaan myös hieman pienemmäksi rouhittu pekaanipähkinä sekä kuivattu karpalo. Raasta cheddar isolla terällä ja sekoita myös se kulhoon, jätä kuitenkin kourallinen juustoraastetta pinnan kuorruttamiseen. Lisää seokseen lopuksi hieman jäähtyneet herkkusienet ja sipulit.

Sekoita huolella. Kun neste on imeytynyt lähes kokonaan leipäkuutioihin, voit kaataa seoksen voideltuun syvään uunivuokaan – tai neljään annosvuokaan. Kuorruta seos vielä juustoraasteella ja lykkää sitten vuoka/vuoat uunin keskitasolle. Paistele leipävanukasta n. 30 minuuttia (annosvuuille riittää hieman lyhyempikin aika) ja anna sen vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Tarjoilua varten paista salvianlehtiä rapeaksi öljyssä ja koristele/mausta leipävanukas niillä. Voit myös silputa osan salvianlehdistä vanukkaan sekaan.

Ps. Kiitospäivää vietetään Amerikassa joka marraskuun neljäs torstai. Vaikkei samaan päivämäärään lähtisi omaa perinnettä juurruttamaan, täytyy kyllä sanoa, että marraskuu ei ole lainkaan huono ajankohta yleiselle mielialan kohottamiselle… vai mitä mieltä te olette?

142 views

Janoon

by Juulia
311 views