Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

by Juulia 2 Comments
Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

täytetyt poblanot

Sain keväällä työkaveriltani lahjaksi chilin taimen, josta yritin koko kesän pitää parhaani mukaan huolta julkisivurempan paketoimassa kämpässämme. Kun sain chilin taimen lopulta ulkoilmaan, oli jo heinäkuun puoliväli ja kuten kaikki kesän armaassa kotimaassamme viettäneet tietävät, helteitä saatikka edes auringonpaistetta on saanut suurennuslasilla etsiä. Chili parka. Pituutta se on kyllä kasvanut, mutta kukkimaa se ei todellakaan ehtinyt – eikä ihme, autuaasti nimittäin unohdin että sitä olis pitänyt jotenkin myös ravita 😀 Koska kasvi on kuitenkin edelleen elossa, otin haasteekseni saada kasvi säilymään elossa ensi kesään asti. Josko se vaikka silloin puhkeaisi kukkaan asti?

Kuten edellisestä kappaleesta käy ilmi, en tosiaan ole kovin kummoinen viherpeukalo (olen saanut hengiltä niin rahapuut, kaktukset, kuin palmuvehkatkin). Otinpahan silti talteen taannoin syömämme poblanochilien siemenet! En ole ennen nähnyt tuoreita kotimaisia poblanoja kaupassa, joten kun niitä tuli satunnaisella visiitillä Stockan Herkkuun vastaan, ostin muutaman heti.

poblano chili

Poblanot ovat todella mietoja chilejä, melkein kuin vihreää paprikaa. Kotoisin ne ovat Pueblan alueelta Meksikosta, jossa niitä käytetään ruokiin niin tuoreena, kuivattuna kuin säilöttynäkin. Mieleeni on jäänyt ammoiselta Meksikonreissultani ruokalaji nimeltä chile relleno jossa poblanochili täytetään jauhelihalla / kasviksilla sekä juustolla (söin tuolloin itse vain vegeversioita koska olin vielä kasvissyöjä), dipataan munaan tai maissijauhoon ja paistetaan. Herkkua!

Juustoinen chili mielessäni lähdinkin sitten kehittelemään ostamieni poblanojen kohtaloa. Kotoa löytyi muutama kotimainen maissintähkä sekä savujuustoa, joten päätin täyttää poblanot niillä. Jotta annos olisi vähän ruokaisampi, lisäsin täytteeseen polentaa, paistettua sipulia sekä kesäkurpitsaa.

täytetyt poblanot

Lopputulos oli varsin herkullinen kaikessa juustoisuudessan. Poblano on todellakin varsin paprikamainen ja mieto maultaan, eikä tulisuutta tullut juuri esiin kuin aivan chilin tyvessä (jonne olin varmaan vahingossa jättänyt siemenen jos toisenkin).

Kun takeita poblanon kasvatusyrityksistäni suorastaan siemenestä asti ei todellakaan ole, mietin jo mitä muuta voisin täyttää samalla tavalla: vihreää paprikaa toki (jolloin lisäisin tosin täytteeseen vähän chiliä), ihania pikku padrón paprikoita, tai ehkäpä suorastaan jalapeñoja…

Täytetyt poblanot

2-4:lle

4 reilun kokoista poblanochiliä

½ dl polentaa + pakkauksen ohjeistama määrä kasvislientä (*

1 tuore ja mieluusti kotimainen maissintähkä

n. 100 g kesäkurpitsaa

1 pieni keltasipuli + 1 rkl oliiviöljyä

100 g savujuustoa

mustapippuria & suolaa

*) kasvisliemen määrä riippu käyttämästäsi polentasta. Itselläni on täällä kotona useimmiten sitä peruskaupoista löytyvää polentaa, jolloin nesteen määrä puoleen desiin polentaa on n. 2½ dl.

Silppua sipuli ja kuullota sitä kasarissa oliiviöljyssä kunnes se pehmenee. Kaada kasariin kasvisliemi ja kiehauta. Vispaa sekaan polenta ja keittele, kunnes seos paksuuntuu puuromaiseksi.

Irroita maissinjyvät tähkästä terävällä veitsellä (tee tämä kulhon sisällä, jotteivät maissinjyvät lentele ympäriinsä) ja sekoita ne polentaan. Kuutioi tai raasta kesäkurpitsa ja sekoita sekin mukaan. Raasta lopuksi savujuusto ja sekoita siitä kolme neljäsosaa polentaseokseen, säästä loput poblanojen kuorruttamiseen.

Leikkaa poblanoihin pitkittäin noin sentin levyinen aukko ja poista sen kautta varovasti chilin siemenet. Aseta poblanot uunivuokaan ja täytä ne polentaseoksella. Tuupi seosta poblanon sisään pikkulusikalla ja työntele se peremmälle käsin, niin että se täyttää koko ontelon. Lusikoi mahdollisesti yli jäänyt täyte chilien päälle keoksi ja ripottele loppu savujuusto poblanojen päälle.

Paista täytetyt poblanot 200 asteisen uunin keskitasolla, kunnes ne ovat kypsiä ja juusto kauniin ruskeaa ja kuplivaa. Tähän menee uunista riippuen noin 20-35 minuuttia.

täytetyt poblanot

Tarjoile täytetyt poblanot esim. korianterin kera. Tiraus limettiä piristää juustoista ja melkoisen täyteläistä annosta myös mukavasti!

Me söimme täytetyt poblanot kahteen pekkaan lounaaksi, mutta yksi per nassu riittäisi hyvin alkupalaksi tai miksei kunnon ateriaksikin, jos kaverina olisi jotain täydentämään annosta – jonkinlaista papusalaattia vaikkapa.

Ps. Hannan Soppa -blogissakin on täytetty poblanoa! Ja vieläpä chile rellenojen tyyliin – vau!

50 views

Maissi x 4 maustamistapaa

by Juulia 1 Comment
Maissi x 4 maustamistapaa

maissi

Olen hamstrannut kotimaista maissia siitä asti, kun bongasin vuoden ensimmäiset suomalaiset maissintähkät kaupoista. Joka kerta, kun niitä on tielleni osunut, niitä on siis kannettu myös kotiin. Parhaimmillaan meillä onkin ollut jääkappissa lähemmäs kymmenen maissintähkää odottelemassa pääsyään lautaselle – kotimainen maissikausi on niin lyhyt, että kerrankos sitä vedetään vaikka övereihin asti!

Moisesta hamstrauksesta seuraa kuitenkin ennenpitkää tilanne, jossa maissia on kulutettava kerralla oikein urakalla. Tehtävä on toki lähtökohtaisesti miellyttävä, mutta jos moinen urakka sattuu kiireiseen arkipäivään, jolloin isommille kokkailuille ei riitä aikaa tai energiaa, se tarkoittaa käytännössä ateriaa joka koostuu pelkästä maissista. Onneksi vähällä vaivalla ja pienellä mielikuvituksella simppeli keitetty maissi saa kaverikseen muutamankin erilaisen maustekastikkeen!

kotimainen maissi

Maanantaina alkoi taas valtakunnallinen hävikkiviikko. Tänä vuonna tavoitteena on erityisesti ruoan arvostuksen lisääminen ja tätä kautta hävikin määrään vaikuttaminen ruokaketjun kaikissa portaissa, erityisesti kuluttajien käyttäytymisessä. Koska olen sekä kuluttuja, että pieni äänitorvi jos jonkinlaisiin ruokaan liittyvien teemojen saralla, haluan tänäkin vuonna kantaa omalta osaltani kortta kekoon ruokahävikin vähentämiseksi.

Hävikin vähentäminen mielessäni kehittelinkin maissin kaveriksi neljä erilaista soossia kaapeistani löytyvistä mausteista ynnä muista heräteostospurnukoista – ja niitähän keittiössäni on kuulkaas paljon! Samalla käytin loppuun yhden yrttipuskan jämät sekä pöydälle unohtuneen puolikkaan tuoreen chilin. Heräteostokset ovat keittiössäni varmaan pahimpia ruokahävikin syypäitä, ostelen nimittäin milloin mitäkin kiinnostavia tuotteita, jotka kerran maistettuani saatan unohtaa jopa kuukausiksi.

maissi

Kolme ideoimistani kastikkeista on täysin vegaanisia ja se yksi jäljelle jäänyt on omasta mielestäni maissin parasta kaveria: voita. Pientä twistiä toki mietin sekin käyttöön.

Maissin voi kukin kypsentää niinkuin itse tykkää. Minulla maissi päätyy useimmiten kiehumaan kattilaan (n. 10-15 min riippuen maissien koosta tai mikäli maissi on supertuoretta, 5-10 min), varsinkin jos kypsennettävä on vain muutama maissi. Isomman määrän paistaa kätevästi uunissa. Maissi kypsyy 200 asteisessa uunissa folioon käärittynä 30-45 minuuttissa (koosta riippuen) ja  mikäli suojalehdet peittävät maissintähkän kauttaaltaan, voi folionkin skipata ja heittää maissit uuniin suojalehtineen päivineen. Usein lisään uunivuoan pohjalle hieman vettä luomaan uuniin hieman höyryä.

maustettu maissintähkäJalapeño-limettisiirappi & yuzu kosho -majoneesi

Ensimmäiset kaksi soosseistani ottavat hieman inspiraatiota opiskeluaikojeni makumuistoista Meksikosta: sielläpäin nimittäin myydään kadulla mitä ihaninta maissia, joka kuorrutetaan majoneesilla ja maustetaan suolalla, chilillä sekä limetillä. Päälle raastetaan monesti vielä paikallista juustoakin. Nam!

Toisen maustekastikkeen pohja on vegaaninen majoneesi (jota jääkaapissani on nykyään aina purkki jos toinenkin) ja hain siihen sitrus- ja chiliaromit Meksikon sijaan Japanista; toinen maistuu muistojeni kaltaisesti jalapeñolle, limetille ja korianterille … sekä vaahterasiirapille!

*) merkityistä mausteista kerron postauksen lopussa tarkemmin!

 

Maissi & Jalapeño-limettisiirappi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

1 vihreä tai punainen jalapeño

2 rkl vaahterasiirappia

3 rkl silputtua korianterin vartta

1 limetti ( ½ limetin mehu sekä 1 tl raastettua limetin kuorta)

ripaus suolaa

Silppua chili sekä korianterin varret hyvin pieneksi silpuksi. Laita silppu pieneen kulhoon ja raasta päälle pestyn limetin kuorta. Purista kulhoon sitten puolen limetin mehu ja lohko toinen puolikas kahteen osaan tarjoilua varten. Lisää kulhoon vielä vaahterasiirappi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita hyvin ja sivele pöydässä kuumalle maissille.

Jalapeño-limettisiirapilla sivellyt maissintähkät voi viimeistellä pöydässä vielä puserruksella limettiä ja mikäli korianteripuskasta löytyy lehtiäkin, ripotella vielä niitäkin maissin päälle.

Maissi & Yuzu kosho -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

4 rkl vegaanista majoneesia

¼-½ tl yuzu koshoa (suolaista yuzutahnaa) (*

1-2 tl shichimi tōgarashi -chilimaustetta (*

Sekoita majoneesiin yuzu koshosekä shichimi tōgarashi -chilimauste vähän kerrallaan. Kummatkin mausteet ovat melkoisen vahvoja, joten niitä humpsahtaa huomaamatta annokseen liikaakin, jollei ole varovainen!

Kun majoneesi on makuusi sopivan tujua, sekoita sitä vielä kerran hyvin ja sivele se sitten maissin päälle. Itse ripottelen maissin päälle ennen syömistä vielä hieman lisää shichimi tōgarashia, tulisen ystävä kun olen!

maissi maustaminen

Toiset kaksi kastiketta olivat perinteinen voi jääkaapista löytyneen pinjansiemenpussin jämien sekä heräteostosjuuston kera, sekä lempimausteillani misolla ja gochujangilla maustettu vegaaninen majoneesi. Misoa minulla on jääkaapissa tällä hetkellä jostain syystä kolmeakin sorttia, joten yritän koko ajan keksiä sille käyttötarkoituksia!

Maissi & Ruskistettu pinjansiemenvoi + asiago-juusto

2:lle maissintähkälle

50-70 g luomuvoita

2-3 rkl pinjansiemeniä

(puristus sitruunaa tai limettiä)

n. 50 g asiagojuustoa (tai kypsytettyä kefalotiria, parmesaania, manchegoa… mitä nyt jääkaapissasi sattuu olemaan -mieluiten kuitenkin melko aromikasta ja vahvaa juustoa)

Sulata voi pienessä kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes voi alkaa kuplimaan ja lisää sitten pinjansiemenet. Jatka kuumentamista varoen polttamasta voita tai pinjansiemeniä, kunnes sekä voi että pinjansiemenet saavat hieman väriä. Jäähdytä voi lähes kiinteään muotoon.

Sivele pinjansiemenvoi huoneenlämpöisenä kypsän ja jo hieman jäähtyneen maissin pintaan ja raasta päälle sopivasti juustoa. Jos maissi on tarjoillessa tulikuuma, voi sulaa tähkän päälle ja tippuu lautaselle. Sieltä se ei maissia juuri mausta, joten itse ainakin yritän malttaa jäähdyttää maissia tarpeeksi ennen syömistä voin kanssa!

Maissi & Miso-gochujang -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

3 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl (tummaa) misoa (*

½-1 tl gochujang -tahnaa (*

1 kevätsipulin varsi

Sekoita majoneesiin miso sekä makusi mukaan gochujangia. Seoksesta tulee melko vahvaa, joten tätä ei tarvita maissin päälle paljoa! Voit halutessasi lantrata seosta lisäämällä siihen enemmän majoneesia. Viipaloi vielä ohuelti kevätsipulin varsi.

Sivele miso-gochujang-majoneesi maissin päälle ja ripottele maissille vielä hieman silputtua kevätsipulia.

maissi

*) Yuzu kosho on japanilainen maustetahna, joka tehdään chilistä, suolasta ja yuzu-hedelmän kuoresta. Seoksen annetaan fermentoitua, joten lopputulos on mauiltaan paljon moniuloitteisempi kuin kolme raaka-ainetta ehkä antaisi olettaa! Yuzu koshosta voit lukea lisää esim. täältä.

Shichimi tōgarashi (myös nanami tōgarashi) on japanilainen seitsemän mausteen seos, jossa on yleensä ainakin chiliä, japanilaista sansho-pippuria, appelsiininkuorta sekä mustia ja/tai valkoisia seesaminsiemeniä. Sichimi tōgarashi on todella aromaattinen mausteseos, josta tykkään niin paljon että sitä on kotonani parhaillaan parinkin purkin verran. Erityisesti olen tykännyt maustaa sillä yksinkertaita riisiruokaa, tamago kake gohania.

Miso on japanilainen maustetahna, joka tehdään fermentoimalla soijapapuja (tai ohraa, riisiä, tattaria…) aspergillus oryzae -homeella. Misoja löytyy todella moneen lähtöön, joilla on erilainen makuprofiili riippuen raaka-aineesta ja fermentointiajasta. Vaaleat misot ovat yleensä maultaan miedompia, punaiset ja tummat misot vahvempia. Miso säilyy jääkaapissa huolella suljettuna jopa vuoden, mutta opin juuri Japanilaisesta ohjelmasta että sen voi myös pakastaa eikä se jäädy! Misosta on moneksi: salaatinkastikkeeseen, risottoon ja jopa pikkuleipiin!

Gochujang on korealainen fermentoitu chilitahna, joka saa paksun koostumuksena tahmeasta riisistä, soijajauhoista ja ohramaltaista. Gochujang on samanaikaisesti suolaista, makeaa, tulista ja täyteläistä – todella koukuttavaa tavaraa! Sen makuun pääsee hyvin esim. tteokbokki -reseptin kanssa. En lainkaan ihmettele, että sitä löytyy nykyään ihan peruskaupoistakin! Lue lisää esim. täältä!

Yuzu koshoa olen löytänyt japanilaisiin ruokiin erikoistuneesta Tokyokanista, sichimi tōgarashia, misoa sekä gochujangia löytyy muistakin aasialaisista kaupoista. Misoa sekä gochujangia löytyy myös paremmin varustelluista ruokakaupoista.

 

48 views

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 0 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa ”karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta ”valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

320 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen (vegaanista) créme fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.

868 views