Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

pattypan kurpitsa

Ottaen huomioon, että lapsena yksi harvoista inhokkiruuistani oli valmistettu kurpitsasta (se radioaktiivisen näköinen kurpitsasäilyke), on minusta aika hauskaa että nykyään kurpitsa on lempiraaka-aineitani. Sellaista kurpitsaa, josta en olisi pitänyt, ei ole vielä tullut vastaan.

Lemppareitani ovat vanhan tutun kesäkurpitsan lisäksi myskikurpitsa ja spagettikurpitsa, sekä hieman harvinaisemmin eteen sattuva pattypan kurpitsa! Ufoa muistuttava, litteä ja piparkakkureunainen pattypan kuuluu kesäkurpitsoihin ja parhaimmillaan se on pikkuruisena.

pattypan kurpitsaValkoinen pattypan kurpitsa kävis ihan syksyisestä pöytäkoristeestakin

pattypan kurpitsa

Niitä minikokoisia pattypan kurpitsoja ei ainakaan minun kauppareissuillani kuitenkaan tule useinkaan vastaan, ja silloinkin kun tulee, ne ovat kyllä todella hinnoissaan. Luksusherkuttelua nämä pikkukurpitsat siis. Silti olen niitä silloin tällöin ostanut aina siitä asti, kun niitä ekan kerran Jamie Oliverin ohjelmassa aikoinaan näin!

Tänä syksynä olen ekan kerran törmännyt kaupassa isompiin pattypan kurpitsoihin. Niitä on näkynyt niin valkoisia, keltaisia kuin vihreitäkin, kaikki reilusti yli 15 cm halkaisijaltaan. Kilohinta näillä isoilla pattypaneilla on ollut sen verran houkutteleva, että testattavahan se oli!

Kuori testikappaleissani on ollut sen verran kova ja paksu, että olen kokenut parhaaksi lykätä kurpitsan kokonaisena uuniin pehmenemään, ja paloitellut sen vasta jo osittain kypsyneenä. Maku pattypanissa on samalla tavalla vihannesmaisen raikas kuin kesäkurpitsassa, mutta vaikka minikurpitsat ovat koostumukseltaan ja maultaan minusta kyllä ylivertaisia, herkullisia ovat nämä isotkin mötkäleet 🙂

pihlajanmarja

Lautaselle pattypan kurpitsa sai kaverikseen suppilovahveroita, endiiviä ja konjakilla maustettuja pihlajanmarjoja. Ei, tämä yhtälö ei ollut etukäteen suunniteltu, vaan sellainen ”mitäs täältä kotoa löytyykään” -tyyppinen ratkaisu … ja sehän kuulkaa toimi! Huvittavaa kyllä tämä annos myös syntyi päivää sen jälkeen, kun olin täällä blogissa harmitellut sitä, kuinka tylsä sienikokki olenkaan. No en ole enää ainakaan ihan niin tylsä!

On kyllä todella palkitsevaa osua välillä näin intuitiivisesti / sattumanvaraisesti vähän erikoisempiin mutta silti toimiviin makuyhdistelmiin. Harvemmin sitä mitään syömäkelvotonta aikaan saa, mutta onhan näissä vähän kokeellisemmissa viritelmissä aina riskinsä! Tässä makuyhdistelmässä pattypan kurpitsan raikkaus korostaa minusta valkosipulisten suppilovahveroiden umamisuutta jotenkin ihanasti, ja endiivin uunissa pehmentynyt kitkeryys taas komppaa kivasti pihlajanmarjojen sokerilla kesytettyä karvautta. Annos on samalla täyteläinen ja todella syksyinen, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän kevyt. Joo-o, toimii!

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiiveillä

2-4:lle

n. 800 g painoinen pattypan kurpitsa (tai useampia pieniä pattypan kupritsoja/ kesäkurpitsaa)

n. 200 g suppilovahveroita

2 endiiviä

2-3 rkl konjakkimarinoituja pihlajanmarjoja / pihlajanmarjahilloa / -hyytelöä

n. 3 rkl oliiviöljyä

n. 2 rkl vaahterasiirappia

3-4 valkosipulin kynttä

suolaa, mustapippuria

Paahda isoa kokonaista pattypan kurpitsaa uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, jotta se hieman pehmenee ja on helpompi paloitella. Lohko kurpitsa 10-12 osaan ja poista siemenet. Jatka kypsentämistä paloina, mikäli kurpitsa ei ole vielä kypsää. Puolita endiivit ja lisää ne uunivuokaan leikkuupinta alaspäin viimeiseksi kymmeneksi paistominuutiksi. Itse tykkään jättää pattypaniin hieman puruvastusta, toisin kuin talvikurpitsoihin, jotka saavat minusta olla todella pehmeitä – mutta kukin tyylillään!

Mikäli käytät ison pattypanin sijaan kesäkurpitsaa tai pikkuisia patty pan kurpitsoja, jaa ne lohkoiksi/kuutioiksi jo raakana ja valele lorauksella oliiviöljyä. Nämä kurpitsat voit tietysti syödä kuorineen. Ison patty pan kurpitsan kuori on sen sijaan kypsentämisenkin jälkeen ainakin minusta liian kova syötäväksi, joten poista kuori kypsentämisen jälkeen tai jätä lautasella kuori vain syömättä.

Kun pattypan kurpitsa on kypsynyt sopivan pehmeäksi (mutta sellaiseksi että siinä on vielä hieman pureskeltavaa), kuumenna muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa. Paista suppilovahveroita kuumalla pannulla muutama minuutti ja lisää pannulle sitten vielä viipaloitu valkosipuli. Alenna lämpöä hieman ja paista vielä sen aikaa, että valkosipuli pehmenee ja saa aavistuksen väriä. Mausta sienet suolalla ja pippurilla.

Annostele pattypan kurpitsa ja endiivit lautasille ja jaa suppilovahverot niiden päälle. Viimeistele annokset pihlajanmarjoilla, vaahterasiirapilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Kotosalla en jaksa alkaa kuorimaan ison patty pan kurpitsan lohkoja etukäteen, vaan tarjoilen ne sellaisenaan pöydässä ”perattaviksi”. Jos kylässä olisi vieraita, poistaisin kuoren kyllä etukäteen, sen verran näpertelyä syöminen muuten on.

"konjakkipihlajanmarja

Mitä tulee näihin pihlajanmarjoihin: ostin heräteostoksena viime keväisessä Ruokaa Suomesta -pop up kaupasta Mustilan Viini Oy:n ”MariaMamman Konjakkipihlajanmarjahilloa”, joka on kökötellyt siitä asti kaapin perällä.

Täytyypä sanoa että se löytyi sieltä aavistuksen liian myöhään – olen nimittäin nyt niin totaalisen hurahtanut tähän herkkuun, että haluan yrittää tehdä samaa itse! Niinpä könysin eilen töistä kotiin metsän kautta kaupan hedelmäpussi taskussa, ja sain kuin sainkin kerättyä tarpeeksi käyttökelpoisia pihlajanmarjoja pientä konjakki-hillokokeilua varten. Ensi vuonna täytyy kyllä olle hereillä tässä pihlajanmarja-asiassa vähän aiemmin!

53 views

Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 0 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

”Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää ”taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Kinkku-polentakakku n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota kakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

113 views

Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

by Juulia 9 Comments
Samettinen Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla

Kurpitsakausi on täällä taas, JEE! Kurpitsa on yksi lempi raaka-aineistani sen mahtavan monipuolisuuden vuoksi. Riippuen lajikkeesta, kurpitsa taipuu sipsiksispagetiksi, keitoksi, tuorepuuroksi, pöperöksi, keksiksi, veneeksi, munakupiksi – ja käyhän se myös vaikka kirjapainosta, kahvakuulasta tai koverrettuna pyöräilykypärästä.

Kyllä, jos minulta kysytään, kurpitsaa kannattaa raahata kotiin vaikka selkä vääränä nyt kun sitä on kerran kaupat pullollaan!

Mikä parasta, ainakin minun lähikauppaani on ilmestynyt oikein kunnon valikoima erilaisia kurpitsoja: laarista löytyy niin iki-ihana myskikurpitsa, spagettikurpitsa, sekä Hokkaido-kurpitsa, keltaista ja vihreää kesäkurpitsaa ja niin edes päin. Ainoa mistä en niin välitä, on koristekurpitsa, mikä johtuu ihan vain siitä että sitä ei voi syödä (en mä tykkäisi koristepizzastakaan).

Spagettikurpitsaan ihastuin jo kolmisen vuotta sitten aloitellessani blogaamista Cityn sivuilla. Tuolloin pääsin myös esittelemään tuota ihmekasvia oikein painetunkin lehden sivuilla 😀 Näköjään on vaan jäänyt tämä legendaarisen karmaisevan näköinen ikivanha juttu siirtämättä tänne uuteen lokaatioon, mutta niitä paperi-Cityjä kotoa löytyisi edelleen monin kappalein! Nehän on mahtavia muistoesineitä esiteltäväksi lapsenlapsille: ”Kattokaas nyt lapset kun mamman löpinöitä on julkaistu joskus Citylehdessä! Juu, se lehti oli kuulkaas kovaa kamaa silloin joskus kun mamma oli teini eikä asunut vielä edes Helsingissä! Niin niin, silloin edellisellä vuosituhannella… sillon kun ihmiset vielä lukivat sanoja paperilta.” (ja tähän ne lapsenlapset varmaan sanovat että joo joo mamma, mitä se paperi oikein on?)

(Vaikea muuten uskoa itsekään enää, että aloitin blogaamisen ilman kameraa tai tietokonetta – nuo Cityn aikojen jutut ovat siis tehty kaikki alusta loppuun tabletilla. HUHHUH, siltähän ne kyllä näyttävätkin.)

Spagettikurpitsasta pitänee siis väsätä uusi postaus. Tänään kuitenkin kattilassa on japanilainen Hokkaido-kurpitsa! Se on siitä kiva, että sen vahvan oranssi hedelmäliha on kiinteää, eikä se vetisty kypsyessään. Siitä saakin tämän vuoksi ihanan samettista soppaa. Hokkaidon ikävämpi puoli on pilkottaessa sen kova kuori … joka onneksi pehmenee keittäessä syötäväksi.

Hokkaido-kurpitsakeitto pistaasimurulla 2-4:lle

400 g Hokkaido-kurpitsa -kimpale

1 keskikokoinen keltasipuli

pätkä purjosipulia

2-3 valkosipulin kynttä

1 sellerin varsi

2 porkkanaa

1 l kasvislientä

1 rkl (pähkinä)öljyä

2 laakerinlehteä

1 tl kuivattua rosmariinia tai tuoreen pienen rosmariininoksan neulaset

1 tl timjamia

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

2 tuoretta maissintähkää tai n. 300 g maissinjyviä

Muruseokseen:

puolet maissinjyvistä

1 rkl (pähkinä)öljyä

n. 50 g pistaasipähkinöitä

1 tl chilihiutaleita

2 valkosipulin kynttä

1 rkl vaahterasiirappia/kookoksenkukkasiirappia tms.

ripaus suolaa ja mustapippuria

1-2 tl silputtua tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivaa rosmariinia

Koverra kurpitsasta siemenet ja lohko se paloiksi. Silppua sipuli ja valkosipulin kynnet, paloittele porkkana, sellerinvarsi sekä purjo. Irroita maissinjyvät tähkistä ja jaa ne kahteen osaan. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti ja lisää sitten kurpitsa, porkkana, selleri sekä purjo. Paistele hetki keskilämmöllä, kunnes vihannekset saavat sieltä täältä hieman väriä. Lisää kattilaan kasvisliemi, laakerit, rosmariini sekä timjami. Keittele kannen alla, kunnes kurpitsa on pehmeää. Lisää kattilaan puolet maissista ja keitä vielä hetki. Poista laakerinlehdet ja soseuta keitto. Mausta pippurilla ja tarpeen mukaan ripauksella suolaa.

Keiton kiehuessa valmista sen kaveriksi tuleva muru. Rouhi pistaasit karkeasti veitsellä ja silppua valkosipulin kynnet. Paista niitä sekä maissia öljyssä paistinpannulla kullanruskeaksi, mausta reilusti chilillä, rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Lisää pannulle lopuksi vielä juokseva hunaja (tai muu makeutus) ja paista vielä hetki. Varo polttamasta!

Tarjoile hokkaido-kurpitsakeitto heti muruseoksen kera ♥

2 116 views

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera

by Juulia 0 Comments
Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera
SAMSUNG CSC

Huomasin taannoin, että olen alkanut toistamaan itseäni: halutessani lämmintä salaattia, teen melkeinpä poikkeuksetta jotain kikherneistä, kurpitsasta, lehtikaalista, ja/tai chorizosta. Eri variaatioita teemasta alkaa olla reseptikirjassani jo aika monta, eikä siinä toki mitään – ovathan ne kaikki selkeästi minulle mieleen. Uunissa kullankeltaisiksi paahtuneet kikherneet yhdistettyinä johonkin tuliseen, rapeaan, suolaiseen ja makeaan vain toimii. Lisäksi nämä kikhernepohjaiset salaattini valmistuvat itsekseen uunissa, eli sopivat myös ns. laiskoille päiville.

Käytin vuoden alusta aikaa muutaman tunnin siihen, että kävin blogiani läpi Vuosikatsaus 2015 -juttua varten. Siinä samalla tuli bongattua tämäntalvisten kikhernesalaattieni äiti: juttu, jota parhaillaan luette. Olen kuvannut ja kirjoittanut tämän reseptin nimittäin jo joskus lokakuussa, mutta jutuntynkä on jäänyt syystä tai toisesta luonnoskansioon odottelemaan löytymistään. Jospas sen nyt sitten lopulta julkaisisi 🙂

Sori Brewingin Garden Wit on maustettu korianterilla, ruusunmarjalla ja appelsiininkuorella – toimii sekä salaatin kaverina, että olutvinegretin raaka-aineena!

Laiskan päivän resepti tämä kikhernesalaattieni äiti ei kuitenkaan ole, vaan sellainen ihan vähän työläämpi versio. On oikein vinegrettiä ja kaikkea! Nythän se muistuu itseasiassa mieleenkin, miksi juttu roikkui siellä luonnosten limbossa: olutvinegrettiä piti tehdä useampi koeversio ennen kuin olin siihen tyytyväinen. Kun ohje lopulta oli valmis, taisin olla jo täysin kypsä koko aiheeseen.

Aika parantaa keittiöegonkin haavat, joten nyt ei tee kipiää viimeistellä tämä juttu. Ehkä sitä vinegrettiäkin vielä jonain päivänä vielä viilaa, hyvää se on onneksi jo tällaisenaankin. Eikä muuten huolta teille, jotka vietätte tipatonta tammikuuta – alkoholi kun keitellään siitä soossista poijjes.

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretillä 2:lle

1 tlk kikherneitä (n. 250 g)

n. 150 g chorizoa tai soijachorizoa

1 tl savupaprikaa

2 tl juustokuminaa

2 tl jauhettua korianterinsiementä

mustapippuria ja suolaa

2 rkl oliiviöljyä

400 g myskikurpitsaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

puolen appelsiinin mehu

100 g lehtikaalia

olutvinegrettiin:

puolen appelsiinin mehu

1 dl sitruksista vehnäolutta

1 tl juoksevaa hunajaa

2-2,5 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kikherneet, 1 rkl oliiviöljyä sekä pieneksi pilkottu chorizo keskenään ja mausta juustokuminalla, savupaprikalla, pippurilla ja suolalla (muista että chorizo on jo itsessään melko suolaista). Laita seos uunivuokaan. Jätä toiseen päähän vähän tilaa kurpitsalle, tai laita kurpitsa omaan vuokaansa.

Poista kurpistasta siemenet ja pilko se parin sentin kuutioiksi. Mausta lopulla öljyllä, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Laita kurpitsakin vuokaan. Paista kurpitsaa ja kikherneitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes kurpitsa on saanut väriä ja on läpikypsää. Ota vuoka uunista ja purista kurpitsan päälle puolikkaan appelsiinin mehu.

Sillä välin kun kurpitsa ja kikherneet paistuvat uunissa, keitä pienessä kattilassa olutta ja puolen appelsiinin mehua kasaan, kunnes jäljellä on vajaa puoli desiä nestettä. Vispaa sekaan hunaja, suola ja pippuri sekä öljy, kunnes seos on emulsioitunut.

Revi pestystä lehtikaalista lehtiruodit irti ja silppua kaalia pieneksi. Sekoita siihen puolet kastikkeesta ja hiero kastike kaalisilppuun käsiesi välissä, kunnes se hieman pehmenee. Annostele kaali kahdelle lautaselle, jaa niille myös kikherneet ja kurpitsa ja valuta loppu kastike vielä annosten päälle.

Tarjoile salaatti vielä vähän lämpimänä. Kastikkeen ja lehtikaalin voi valmistaa jo etukäteen, jolloin kaali ehtii muhia vielä pehmeämmäksi jääkaapissa. Ruokajuomaksi toimii hyvin kastikkeessakin käytetty olut, eli kevyen mausteinen, sitruksinen ja raikas vehnäolut.

 Ps. Paremmin varustelluista maitokaupoista löytyy esim. tämän jutun kuvauspäivänä käyttämäni Garden Wit; muita passeleita ovat esim. To Øl Cloud 9 Wit sekä Gypsy Inc Gypsy Wit – kokeile kuitenkin ihmeessä ohjetta millä vehnäoluella vaan.

88 views