Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 0 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa ”karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta ”valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

336 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen (vegaanista) créme fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.

915 views

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera

by Juulia 0 Comments
Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretin kera
SAMSUNG CSC

Huomasin taannoin, että olen alkanut toistamaan itseäni: halutessani lämmintä salaattia, teen melkeinpä poikkeuksetta jotain kikherneistä, kurpitsasta, lehtikaalista, ja/tai chorizosta. Eri variaatioita teemasta alkaa olla reseptikirjassani jo aika monta, eikä siinä toki mitään – ovathan ne kaikki selkeästi minulle mieleen. Uunissa kullankeltaisiksi paahtuneet kikherneet yhdistettyinä johonkin tuliseen, rapeaan, suolaiseen ja makeaan vain toimii. Lisäksi nämä kikhernepohjaiset salaattini valmistuvat itsekseen uunissa, eli sopivat myös ns. laiskoille päiville.

Käytin vuoden alusta aikaa muutaman tunnin siihen, että kävin blogiani läpi Vuosikatsaus 2015 -juttua varten. Siinä samalla tuli bongattua tämäntalvisten kikhernesalaattieni äiti: juttu, jota parhaillaan luette. Olen kuvannut ja kirjoittanut tämän reseptin nimittäin jo joskus lokakuussa, mutta jutuntynkä on jäänyt syystä tai toisesta luonnoskansioon odottelemaan löytymistään. Jospas sen nyt sitten lopulta julkaisisi 🙂

Sori Brewingin Garden Wit on maustettu korianterilla, ruusunmarjalla ja appelsiininkuorella – toimii sekä salaatin kaverina, että olutvinegretin raaka-aineena!

Laiskan päivän resepti tämä kikhernesalaattieni äiti ei kuitenkaan ole, vaan sellainen ihan vähän työläämpi versio. On oikein vinegrettiä ja kaikkea! Nythän se muistuu itseasiassa mieleenkin, miksi juttu roikkui siellä luonnosten limbossa: olutvinegrettiä piti tehdä useampi koeversio ennen kuin olin siihen tyytyväinen. Kun ohje lopulta oli valmis, taisin olla jo täysin kypsä koko aiheeseen.

Aika parantaa keittiöegonkin haavat, joten nyt ei tee kipiää viimeistellä tämä juttu. Ehkä sitä vinegrettiäkin vielä jonain päivänä vielä viilaa, hyvää se on onneksi jo tällaisenaankin. Eikä muuten huolta teille, jotka vietätte tipatonta tammikuuta – alkoholi kun keitellään siitä soossista poijjes.

Lämmin kikhernesalaatti olutvinegretillä 2:lle

1 tlk kikherneitä (n. 250 g)

n. 150 g chorizoa tai soijachorizoa

1 tl savupaprikaa

2 tl juustokuminaa

2 tl jauhettua korianterinsiementä

mustapippuria ja suolaa

2 rkl oliiviöljyä

400 g myskikurpitsaa

1 rkl juoksevaa hunajaa

puolen appelsiinin mehu

100 g lehtikaalia

olutvinegrettiin:

puolen appelsiinin mehu

1 dl sitruksista vehnäolutta

1 tl juoksevaa hunajaa

2-2,5 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja pippuria

Sekoita kikherneet, 1 rkl oliiviöljyä sekä pieneksi pilkottu chorizo keskenään ja mausta juustokuminalla, savupaprikalla, pippurilla ja suolalla (muista että chorizo on jo itsessään melko suolaista). Laita seos uunivuokaan. Jätä toiseen päähän vähän tilaa kurpitsalle, tai laita kurpitsa omaan vuokaansa.

Poista kurpistasta siemenet ja pilko se parin sentin kuutioiksi. Mausta lopulla öljyllä, hunajalla, suolalla ja pippurilla. Laita kurpitsakin vuokaan. Paista kurpitsaa ja kikherneitä uunissa 200 asteessa noin 20 minuuttia, tai kunnes kurpitsa on saanut väriä ja on läpikypsää. Ota vuoka uunista ja purista kurpitsan päälle puolikkaan appelsiinin mehu.

Sillä välin kun kurpitsa ja kikherneet paistuvat uunissa, keitä pienessä kattilassa olutta ja puolen appelsiinin mehua kasaan, kunnes jäljellä on vajaa puoli desiä nestettä. Vispaa sekaan hunaja, suola ja pippuri sekä öljy, kunnes seos on emulsioitunut.

Revi pestystä lehtikaalista lehtiruodit irti ja silppua kaalia pieneksi. Sekoita siihen puolet kastikkeesta ja hiero kastike kaalisilppuun käsiesi välissä, kunnes se hieman pehmenee. Annostele kaali kahdelle lautaselle, jaa niille myös kikherneet ja kurpitsa ja valuta loppu kastike vielä annosten päälle.

Tarjoile salaatti vielä vähän lämpimänä. Kastikkeen ja lehtikaalin voi valmistaa jo etukäteen, jolloin kaali ehtii muhia vielä pehmeämmäksi jääkaapissa. Ruokajuomaksi toimii hyvin kastikkeessakin käytetty olut, eli kevyen mausteinen, sitruksinen ja raikas vehnäolut.

 Ps. Paremmin varustelluista maitokaupoista löytyy esim. tämän jutun kuvauspäivänä käyttämäni Garden Wit; muita passeleita ovat esim. To Øl Cloud 9 Wit sekä Gypsy Inc Gypsy Wit – kokeile kuitenkin ihmeessä ohjetta millä vehnäoluella vaan.

88 views

Dagen efter -tortillapizza

by Juulia 0 Comments
Dagen efter -tortillapizza
SAMSUNG CSC

Onneksi pikkujoulukausi alkaa vihdoinkin hiipumaan: pahimmillaan/parhaimmillaanhan kemuja on ollut viikkotolkulla joka perjantai ja lauantai (jopa useammat päivässä). Moisesta tonttuilusta ei tämän ikäisenä enää selviä seuraamuksitta, ja niinpä ns. ”korjaussettiä” on tullut tarvinneeksi jo monta sunnuntaita putkeen. Juhlaa nyt elämässä tuskin koskaan on liikaa, mutta se olo, mikä turhan rempseästä juhlasta seuraa… e i  h y v ä.

Onneksi morkkistelunkin voi hoitaa nautiskellen. Hoidan ryytynyttä ja nuutunutta oloa kolmella tavalla: juon tolkuttomasti kylmää vettä, nysvään sängyssä katselemassa Ru Paul’s Drag Racea ja syön jotain tulista, suolaista ja rasvaista. Ideaalitilanteessa kotoa ei tarvitse poistua lainkaan. Lämpimänä vuodenaikana luottoruokani darrantappoon on papaijasalaatti Som Tam, muutoin melkeinpä poikkeuksetta pizza. Pizzataksiin en sentään turvaudu, ellei ole tosi hätä kyseessä – kokkailu kun tekee minulle huonovointisenakin aina hyvän mielen 🙂

Mutta mikäs neuvoksi, jos pizzaa halajaa, pizzataksiin ei tahdo langeta, eikä sitä taikinaa jaksa vääntää? Pizzahan nyt ei muutenkaan ihan niin pikainen ruoka edes ole: parhaan taikinan tekeminen kun vie enemmänkin vuorokauden kuin tunnin. Ratkaisen tämän ongelman yleensä joko tekemällä ”munakaspizzan”, tai taikomalla tortillapizzan, jonka tekee parhaimmillaan alle vartissa, mikäli on ollut tarpeeksi kaukokatseinen ja varannut kotiin muutamia tarvikkeita:

  • juustoraastetta (jota minulla on aina pakastimessa)
  • tortillalettuja (joita voi myös pakastaa)
  • säilykepapuja (aina kaapissa)
  • purkkisalsaa
  • kananmunia (aina kaapissa)

Elikkä itselleni riittää, että ostoslistalla on perjantaina salsaa sekä mahdollisesti tortillalättyjä. Mikäli kotoa löytyy vielä tuoretta tai säilöttyä chilipaprikaa, tomaattia, korianteria, kevätsipulia, sekä muutama nokare creme fraichea, on tämä pika-aamiaispizza jo aika voittamaton ase sitä kaikkein pahintakin darralohikäärmettä vastaan 😉

Koska pikkujoulukausi osuu todella kiireiseen aikaan myös työrintamalla, olen päätynyt viimeisen parin viikon aikana vetämään näitä lättyjä ihan arkisinkin. Niin ihania kuin pitkät kokkailusessiot minusta ovatkin, ei tässä kaamosuupumuksessa jaksa päivittäin suuria väsäillä, varsinkaan kun raahustaa kotiin vasta iltaseitsemältä-kahdeksalta. Moisina päivinä suorastaan tirauttaa kyyneleen, kun tajuaa, että ainekset helppoon ja nopeaan päivälliseen löytyvät viikonlopun jäljiltä jo valmiiksi kaapista!

Tortillapizza 1:lle

1 vehnä- tai maissitortilla

n. 2-3 rkl salsaa

1-2 dl raastettua vahvaa cheddaria

reilu desi huuhdottuja ja valutettuja säilykepapuja (itse suosin tässä yhteydessä kidney- ja mustapapuja)

1 kananmuna

1 jalapeno

4-5 halkaistua kirsikkatomaattia

2 rkl creme fraichea

ripaus savupaprikaa

tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Laita tortillalätty leivinpaperoidulle pellille ja levitä päälle salsaa. Ripottele seuraavaksi pohjalle juustoraaste, ja sen jälkeen levitä pavut sekä kirsikkatomaatin puolikkaat letun reuna-alueille niin, että keskelle jää noin kymmenensenttinen pesä munalle (jos et rakenna munalle pesää, se saattaa mokoma karata). Riko muna varovasti letun keskelle, ja lykkää pelti uunin keskitasolle.

Paista pizzantapaistasi vain sen verran, että juusto sulaa ja hieman ruskistuu – varo polttamasta letun reunoja, kröhöm! Itse tsekkailen paistaessa lähinnä munaa: en halua että keltuainen hyytyy täysin, joten heti kun valkuainen on täysin kiinteytynyt, otan lätyn uunista. Lopuksi viimeistelen herkkuni muutamalla creame fraiche -nokareella, ripauksella savupaprikajauhetta, ohuesti viipaloidulla jalapenolla, sekä reilulla määrällä tuoretta korianteria ja/tai kevätsipulia.

212 views