Paholaisen munat pekonilla & parsalla

by Juulia 1 Comment
Paholaisen munat pekonilla & parsalla

paholaisen munatPaholaisen munat pekonilla & parsalla, UUH!

Siitä asti, kun sain satsin supertuoreita kananmunia tuliaisena eräältä ystävältäni, olen himoinnut retroherkkua nimeltä paholaisen munat. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan – niitä kovaksikeitettyjä munanpuolikkaita, jotka täytetään keltuaisista ja majoneesista sotketulla tuliseksi maustetulla tahnalla. Trendiruokaa, tuskin, mutta itse olin ruokalajista äärimmäisen kiinnostunut jo lapsena, jolloin lempipuuhaani oli lukea isoäidiltäni saatua keittokirjasarjaa (ja rakennella niistä kirjoista siinä sivussa myös torneja, tottamaar).

Paholaisen munat ovat kuitenkin sinänsä jännä ruokahimo, että en täytettyjä munia ole juuri elämässäni maistanut. Itseasiassa, olen tehnytkin niitä vain kerran aiemmin itse, kun juhlistin onnistunutta näönkorjausleikkaustani silmämuna-teemabileillä. Arvaattekin ehkä, mitä roolia paholaisen munat tuossa tarjoilupöydässä vetivät…

eggs eggs eggs

tuoreet kananmunat

Loputtomalta vaikuttanut munasatsi upposi muna kerrallaan mm. tamagoyakeihin, graavattu keltuais -kokeiluihin, TKG:kulhoihin, sekä ihan vaan aamupalalautasille. Yhtäkkiä jäljellä ei ollut yhtäkään, eikä paholaisen munia ollut tullut tehtyä vieläkään.

Fokusoidakseni päämääräni kirkkaammaksi, pläräsin Pinterestissä jos jonkinlaisen deviled eggs -reseptin. Onpa niitä moneen lähtöön! Houkuttelevimmalta vaikuttivat kuitenkin reseptit, joissa munat maustettiin pekonilla. How Sweet Eats -blogissa munat oli lisäksi leikattu halki pystysuunnassa, jolloin lopputulos oli hauskasti vähän erilainen. Samaisessa reseptissä keltuaismassa maustettiin paahdetulla valkosipulilla sekä homejuustolla ja lopuksi munat kruunattiin paistetulla parsalla. Tätä mulle heti!

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

Kun sitten sain munia viikko takaperin seuraavan satsin, päätin vihdoin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään elämäni toista kertaa täytettyjä munia. Päämäärä: paholaisen munat pekonilla. Tekosyyni: pääsiäinen (mikäli joku kysyy), vaikka totuus on tietysti yksinkertaisesti krooninen munahulluus. Oli miten oli, lopputulos oli erinomainen! Parsaa, pekonia, munaa, mitäs muuta sitä munahullu voi pääsiäiseltään edes toivoa? Homejuuston jätin kombosta kuitenkin suosiolla pois, Juusolle kun se ei vaan maistu.

Ohje mukailtu How Sweet Eats -blogista.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

4-8:lle

4 kovaksi keitettyä luomumunaa

150 g rapeaksi paistettua luomupekonia

Täyte:

munien keltuaiset

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

3 kullanruskeaksi paistettua valkosipulin kynttä

1 kevätsipuli/kourallinen ruohosipulia

3-4 rkl majoneesia (tai puolet majoneesia, puolet kreikkalaista jugurttia)

1 tl Dijon sinappia

4-6 tippaa Tabascoa

n. ½ tl savupaprikaa

maun mukaan mustapippuria ja suolaa

Tarjoiluun:

8 vihreää parsaa

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

n. 1 rkl hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia

vastarouhittua mustapippuria

savupaprikaa

Laita munat sopivan kokoiseen kattilaan kylmään veteen (munien olisi hyvä mahtua yhteen kerrokseen eikä niin tiiviisti, että ne hakkaavat veden kiehuessa toisiaan vasten). Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä, kunnes vesi kiehuu reippaasti. Ota kattila liedeltä ja laita sen päälle kansi, ajasta ajastimeen 10 minuuttia ja jätä munat kypsymään.

Pssst: keitä samantien muutama ylimääräinen muna varakappaleeksi. Munia kuoriessa, puolittaessa ja täyttessä voi nimittäin käydä vahinkoja… ainakin minulle tuppaa aina käymään joku kämmi vähintään yhden egun kanssa.

Kun aika on kulunut loppuun, säikäytä munat jääkylmällä vedellä ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään n. puoleksi tunniksi. Kuori munat ja halkaise ne puoliksi (pitkittäin tai poikittain, kuinka vain!). Irroita keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta.

Täytteen tekeminen:

Paista pekoni hyvin rapeaksi. Leikkaa hieman jäähtyneistä pekonisiivuista tarjoilua varten 8 muutaman sentin pituista pikku siivua. Rouhi loppu pekoni hienoksi rouheeksi ja jaa rouhe kahteen osaan. Paista parsa ja valkosipuli pekonista irronneessa rasvassa kypsäksi. Valkosipuli saa saada väriä enemmänkin, kunhan se ei kuitenkaan pala. Leikkaa parsasta talteen muutaman sentin pätkä sen nuppupäästä, varret voit vaikka syödä välipalaksi 🙂

Soseuta keltuaiset majoneesin ja valkosipulin kynsien kera. Osan majoneesista voi korvata jugurtilla, mikäli haluaa. Mausta keltuaissose savupaprikalla, tabascolla, sinapilla, suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Kääntele sekaan vielä puolet pekonirouheesta sekä noin ruokalusikallinen hienoksi silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia.

Munien täyttäminen:

Mikäli halkaisit munat pitkittäin kahteen osaan, koverra kapeammista valkuaiskupeista valkuaista hieman pois, jotta saat enemmän tilaa täytteelle. Leikkaa jokaisen valkuaiskupin pohjasta pienen pieni siivu valkuaista pois, jotta munanpuolikas pysyy pystyssä tukevammin. Lastaa keltuaistäyte pursotinpussiin (tai pieneen minigrippussiin, jonka kulmaan leikataan pieni aukko) ja pursota täyte munanpuolikkaille. Toki voit myös lusikoida täytteen munanpuolikkaille.

Törkkää jokaiseen munanpuolikkaaseen pätkä pekonia sekä paistetun parsan nuppu. Ripottele päälle vielä hieman jäljellejäänyttä pekonimurua, hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia, vastarouhittua mustapippuria, sekä savupaprikaa. Tarjoile paholaisen munat pekonilla ja parsalla mieluiten heti.

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

331 views

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

by Juulia 4 Comments
Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

hobbit food

No hei sinä! Juu, just sinä, siinä lautasella. Sinä ihana, aurinkoinen, lohdullinen ja lämmittävä, kultakruunuinen herkkupala! Missäs sinä olet luurannut?

Tämmöinen yksinpuhelu täällä käytiin äsken, kun törmäsin kuva-arkistoihini piiloutuneeseen mesjuusto-fanin unelma-aamupalaan. Suolaisen makealla mesjuustolla, rapeaksi paistetulla valkosipulilla ja paistetulla munalla kuorrutettu polenta-annos on minun kirjossani silkkaa ruokapornoa, enkä oikein voi käsittää miten moinen herkku on unohtunut ladata tänne blogiin. Mitä synkemmäksi ja sateisemmiksi päivät käyvät, sen enemmän tällaisia ruokia tarvitaan!

mesjuusto

polentaTässä nämä kuurupiiloilleet aamupalaräpsyni

Tein yläpuolisissa kuvissa esiintyvän sydäntä sykähdyttävän (jollei suorastaan pysähdyttävän) tuhdin herkkuaamupalan suurinpiirtein elokuun puolivälissä ja jostain syystä se tosiaan unohtui julkaista täällä blogissa. Kuvat oli käsitelty ja ladattu jo asemiinsa, mutta prosessi oli sen jälkeen jäänyt kesken – siitäkin huolimatta, että joku vielä erikseen Instagramissani kyseli reseptin perään – oi nolous…

Olin tuolloin juuri löytänyt uudelleen juustonmyyjäaikojen suosikkini mesjuuston ja laitoin sitä jonkin aikaa vähän kaikkeen. Erilaisten mesjuusto-kokeilujeni jälkeen voin kuitenkin helposti todeta, että polentan, rapeiden valkosipulien ja pehmoisen kananmunan kaverina toffeearominen mesjuusto pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

mesjuusto

Ihan joka aamua en tällaisella setillä aloittaisi, mutta nyt syysflunssaisena sateen sisälle vangitsemana kyllä kovasti tekee tätä settiä taas mieli. Alkuperäistä, hieman minimalistista annostani voisi kuitenkin vähän täydentää jollain!

Jostain syystä minulle tulee tästä annoksesta mieleen hobitit – ehkä siksi, että luen parhaillaan Tolkienin Tarua Sormusten Herrasta, kuten tapanani on ollut teini-iästä asti lähes joka syksy. Olen vasta aloittanut kirjan ja tarinassa on juuri selvitty erinäisten sattumusten kautta Vanhan Metsän läpi Briihin. Vanhassa Metsässä hobitit tapaavat lyhyesti erään mielestäni arvoituksellisimmista Keskimaan hahmoista, Tom Bombadilin ja hänen vaimonsa Kultamarjan. Kummankin henkilöhahmon vaatetusta ja heidän ruokapöytänsä antimia kuvataan kirjassa vuolaasti ja nämä yksityiskohdat mielessäni lähti annoksen stailauskin ehkä hieman lapasesta … mutta kerrankos sitä!

Onko pöytä katettu? Näen keltakermaa, hunajaa, vehnäleipää ja voita; maitoa, juustoa, vihreitä yrttejä, kypsiä marjoja. Riittääkö se meille? Onko ruoka valmis? – Tom Bombadil

Alkuperäinen annokseni täydentyi joka tapauksessa hobittien lempiraaka-aineella eli sienillä. Polenta sai siis päälleen ruskistetussa voissa paistettuja kantarelleja, paistetun munan, oliiviyrttiä, rapeaa valkosipulia sekä pinjansiemeniä. Melkoista lohturuokaa tämä! Ollappa vielä tuopillinen Pomppivan Ponin olutta (eikä vain tätä häistä yli jäänyttä bulkkilageria) ja loputtomasti aikaa uppotua rakkaisiin kirjamaisemiin…

Polentaa, kantarelleja ja paistettua munaa mesjuusto-kruunulla

2:lle

2 dl polentaa

n. 7-8 dl kasvislientä

mustapippuria

(suolaa)

4-5 valkosipulin kynttä

n. 50 g luomuvoita

100-150 g mesjuustoa

2 luomumunaa

Sekä halutessasi:

n. 200 g kantarelleja

n. 20 g pinjansiemeniä

1-2 tl tuoretta timjamia, rosmariinia tai oliiviyrttiä

Kuumenna 7 dl kasvislientä ja vispaa polenta sekaan. Keittele, kunnes polenta on kypsää, lisää tarvittaessa hieman nestettä. Huom! Tarkista nesteen + polentan mittasuhde vielä oman pakettisi kyljestä, nämä joskus vähän vaihtelevat eri merkkien välillä. Polentapuuro saa olla joka tapauksessa valmiina lusikoitavan paksua. Mausta polenta ripauksella vastarouhittua mustapippuria ja annostele se kahdelle lämmitetylle lautaselle.

Polentan kiehuessa laita kylmälle paistinpannulle ohuelti viipaloitu valkosipuli sekä voi. Lämmitä voita keskilämmöllä kunnes se sulaa ja alkaa vaahtoamaan. Mikäli käytät pinjansiemeniä, lisää ne pannulle kun valkosipulit ovat saaneet hieman väriä. Jatka paistamista pitäen valkosipulia tarkasti silmällä ja lusikoi viipaleet (sekä pinjansiemenet) pannusta pienelle lautaselle heti, kun ne ovat muuttuneet kullanruskeiksi. Jätä valkosipulit (sekä pinjansiemenet) odottamaan annoksen kokoamista ja muista jättää ihanasti maustunut ja karamellisoitunut voi pannuun.

Mikäli käytät kantarelleja, revi isoimmat muutamaan osaan ja jätä kokonaiset ehjiksi. Paista sieniä melko kuumalla pannulla valkosipulisessa voissa, kunnes ne saavat hieman väriä. Oma tyylini on pyrkiä pitämään sienten neste sienissä, joten pannun kuumuus on oleellinen! Kun sienet ovat valmiit, nostele ne lautasille annostetun polentan päälle.

Riko lopuksi kananmunat pannuun, jossa on edelleen hieman valkosipulin paistinvoita ( tai jos voi on päässyt tässä vaiheessa hupenemaan liikaa, lisää pannulle hieman voita). Paista kananmunia yhdeltä puolelta melko kuumalla pannulla muutama minuutti pitsireunaisiksi ja keltuaiseltaan edelleen pehmoisiksi. Nosta munat sitten polentan päälle ja annostele lautasille vielä rapea valkosipuli (sekä pinjansiemenet). Viimeistele annos raastamalla päälle reilusti mesjuustoa. Sitten vaan ääntä kohti!

Ps. Jos tähän jo entuudestaan överiin lohturuokaan kaipaa vielä lisää ”lohtua”, niin kannattaa ruskistaa voita tuplamäärä ja käännellä pannulle jäänyt aromikas ruskistettu voi lopuksi polentan sekaan. Polentan sekaan voi halutessaan raastaa myös hieman mesjuustoa 😀

paistettu kantarelli

Syksyihini kuuluu Taru Sormusten Herrasta -kirjan uudelleenlukemisen lisäksi syysmusiikki, jota tuntuu jostain syystä aina vain jotenkin väärältä kuunnella muihin vuodenaikoihin. Syksyisellä soittolistallani on vuodesta toiseen mm. tietyt dEUS, Mansun, Pixies ja Wigwam -yhtyeiden levyt, sekä itseoikeutetusti Bo Hanssonin Sagan Om Ringen

Onko teillä syystraditioita?
98 views

Silkkisen pehmeä karhunlaukka-munakokkeli

Silkkisen pehmeä karhunlaukka-munakokkeli

karhunlaukkaEi, lautasella ei ole risottoa, vaan superpehmoista munakokkeli karhunlaukalla!

Karhunlaukka eli ”villivalkosipuli” on kasvi, jota en uskonut koskaan näkeväni elävänä. Niin paljon olen siitä vuosien varrella lukenut, niin monia herkullisia karhunlaukka-annoksia nähnyt, niin houkuttelevia reseptejä tutkinut, että koko kasvista on tullut minulle kaunis, mutta saavuttamaton unelma.

Suurimmat karhunlaukka-apajat ja vouhuttajat tuntuvat löytyvän sekä rapakon takaa että vähän eteläisemmästä Euroopasta; ”ramp season” eli karhunlaukkasesonki on nimittäin todella lyhyt mutta kiihkeä! Karhunlaukan perässä rämmitään joko metsään tai taistellaan saaliista muiden ruokahullujen kanssa farmer’s marketilla (rahoja säästelemättä). Karhunlaukka on suorastaan niin trendikäs ja himottu herkku, että moni on syystä huolissaan villien karhunlaukkapopulaatioiden romahtamisesta.

Toki karhunlaukkaa kasvaa villinä myös täällä Suomessa, mutta vaikka lähiseudun metsissä on tullut hortoiltua jo monen monta kevättä, ei sitä ole tielleni koskaan osunut. Palstan tai pihan omaavilta ystäviltäni olen kuullut, että karhunlaukkaa voi viljellä ja että se tuppaa leviämään helposti –  tieto ei minua valitettavasti vaan auta kun en viljelyplänttiä omista! Nuuskinut toki olen lähimpien vuokrapalstojen reunametsät, jos se olis jonkun palstalta vaikka lähtenyt niihin leviämään … mutta turhaan. Karhunlaukkaa onkin tuntunut kasvavan vain Instagramissa.

karhunlaukka

karhunlaukka

Arvaattekin varmaan kuinka ilahduin, kun bongasin Satokausikalenterin FB-seinältä tiedon, että karhunlaukkaa löytyy nyt kuukauden satokausituotteena S-Marketeista ja Prismoista! Ei kuulkaa mennyt kuin vuorokausi, niin olin jo hoitanut itseni Itiksen Prismaan tutkimaan, pitääkö uutinen paikkaansa. Ensiksi näytti siltä, että vedän sielläkin vesiperän, mutta lopulta löysin hyllystä riveittäin karhunlaukkaruukkuja. BINGO! Kotiin kannoin näitä vamppyyrinkarkoittaja-graalin maljoja samantein neljä ruukkua – jos pitkään haudottu ruokaunelma on yhtäkkiä saavutettu, on siitä tietysti saatava heti irti vähän enenmmänkin!

Mietin kyllä kovasti, josko konstultoisin karhunlaukkaa palstallaan viljelevää ystävääni kasvin istuttamisen suhteen… Olishan se aika hienoa, jos saisin runsaampaa satoa ensi vuonna korjattavakseni jostain ihan omasta salaisesta paikastani tuolta lähimetsistä?

karhunlaukka

karhunlaukka

Nyt kun olen vihdoin maistanut tätä herkkua itsekin, voin allekirjoittaa jo aiemmin lukemani kuvailut sen mausta: karhunlaukka sekä tuoksuu että maistuu valkosipulilta, mutta on maultaan selvästi pehmeämpi ja makeampi. Se onkin sukua sekä purjolle että salottisipulille 🙂

Veikkaan, että teen jäljelle jääneistä karhunlaukoistani vielä ainakin risottoa sekä pestoa, mutta ihan ensimmäiset makupalani halusin syödä kermaisessa munakokkelissa. Hemmottelen itseäni aina välillä hipi-hitaasti matalalla lämmöllä kypsennetyllä ja pumpulinpehmeällä munakokkelilla, jonka maustan milloin parmesaanilla, milloin tryffeliöljyllä. Tällä kertaa kuullotin herkkuni sekaan siis muutaman karhunlaukan varsineen, lehtineen ja sipuleineen päivineen. Ja olihan se kaiken tämän odottelun ja haaveilun nostattamien, mahdollisesti jo hieman ylisuurtenkin odotusten jälkeen ikimuistoinen ateria!

Karhunlaukka-munakokkeli

1:lle nälkäiselle tai 2:lle makupalaksi

3 luomumunaa

2-3 karhunlaukkaa

n. 20 g luomuvoita

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Valmistele ensin karhunlaukka. Pese sipuli ja tarvittaessa myös kasvin lehdet. Irroita paperimaiset kalvot ja leikkaa juuret pois. Pätki vaaleat sipulit puolen sentin paloiksi ja laita ne paistinpannulle voinokareen kanssa. Kuullota karhunlaukkaa miedolla lämmöllä, kunnes sipulin palat muuttuvat läpikuultaviksi ja pehmenevät. Silppua sillä välin kasvin varret sekä lehdet, säästä kukat annoksen koristeluun.

karhunlaukka

Riko munien rakenne huolella ja sekoita silputut varret ja lehdet muniin. Alenna pannun lämpöä hyvin matalalle ja lisää munaseos pannuun. Kypsennä munakokkelia kokoajan rauhallisesti pohjia myöten hämmennellen, kunnes seos alkaa hieman paksuuntua. Jatka paistamista, kunnes munakokkeli muistuttaa koostumukseltaan risottoa. Pidä huoli siitä, että pannun lämpötila pysyy matalana, kermaisen ja silkkisen koostumuksen aikaansaamiseksi tarvitaan nimittäin sekä aikaa että kärsivällisyyttä! Munakokkeli on minun liedelläni valmis yleensä vajaassa vartissa.

Lopeta paistaminen aina mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään – munakokkeli nimittäin jatkaa kypsymistään jälkilämmöllä vielä lautasellakin. Mausta karhunlaukka-munakokkeli ripauksella suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile herkku joko sellaisenaan karhunlaukan kukkien kera, tai hyvän leipäviipaleen päältä. Ouh mama!

karhunlaukka

Ps. Jos karhunlaukkafiilistely sekä reseptit kiinnostavat, lue seuraavaksi vaikka tämä, tämä ja tämä juttu!

460 views

Chawanmushi eli japanilainen munavanukas – vihreä versio

by Juulia 10 Comments
Chawanmushi eli japanilainen munavanukas – vihreä versio

chawanmushi

Chawanmushi on silkkisen sileää ja unelman pehmeää japanilaista munavanukasta, johon tiesin munahulluna rakastuvani jo ennen kuin sitä koskaan olin maistanut. Se on maultaan mietoa mutta täyteläistä, todellista lohturuokaa! Kun sitten lopulta sain ensimmäistä kertaa chawanmushia nenäni eteen, se tapahtui Japanissa. Elämys oli sen verran ikimuistoinen, että rima oli todella korkealla kun lähdin lopulta chawanmushia kokkailemaan omassa keittiössäni.

Chawanmushi tarkoittaa kirjaimellisesti ”teekuppihöyryä” tai ”höyrytetty teekulhossa” ja sen pääraaka-aineen, kananmunan lisäksi siitä löytyy usein ginko-pähkinöitä eli neidonhiuspuun pähkinöitä, lootusjuurta, katkarapuja, siitakesieniä, jotka piilotetaan munavanukkaan pohjalle. Chawanmushi valmistetaan Japanissa yleensä aivan omassa kulhossaan, johon kuuluu tiiviisti sulkeutuva kansi.

chawanmushi

Aloitin omat chawanmushikokeiluni perinteiseen tapaan piilottamalla sen sisään mm. kanaa, ginko-pähkinöitä ja katkarapuja, mutta resepti talvisine kuvineen jäi jostain syystä tuonne juttuluonnosten joukkoon niin pitkäksi aikaa, ettei sen julkaiseminen tässä keväthuumassa enää tunnu ihan relevantilta. Jääköön odottelemaan syksyä siis! Tehdäänpä chawanmushista sen sijaan tähän vuodenaikaan sopiva, kevyt ja vihreä versio 🙂

Pääsiäispöytään mitä mainioimmin sopiva, vihreällä parsalla, sokeriherneenpaloilla ja pinaatilla ryyditetty vihreä chawanmushi on siitä kiitollinen tarjoiltava, että niitä voi valmistaa kerralla uunipellillä useita. Omasta mielestäni se on parhaiten edukseen tarjottuna vielä lämpimänä, mutta Japanissa chawanmushia syödään myös kylmänä (ja toki näin olen tehnyt välillä itsekin).

chawanmushiLisää vihreää!

Chawanmushin valmistaminen on suhteellisen helppoa. Ainoa pieni kommervenkki on kehitellä omaan keittiöön parhaiten sopiva höyrytysmetodi ja sitten varmistaa, ettei chawanmushi pääse kypsymään yli.

Kauniin sileän pinnan munavanukas muodostaa parhaiten, kun kypsennysastian saa peitettyä niin huolella, ettei sen sisään pääse tiivistymään kosteutta. Kosteus nimittäin lopulta tippuu takaisin vanukkaan pinnalle tehden siitä reikäisen – ei ehkä niin sievää, mutta makuahan tällainen esteettinen seikka ei tietenkään pilaa. Parhaiten tältä tilanteelta välttyy, jos valmistaa chawanmushin kannellisessa pienessä uuninkestävässä kulhossa, ne ovat syystä omiaan tämän ruuan valmistamisessa!

chawanmushi

Chawanmushin valmistamisessa tärkeää on myös sopivan muna – neste -suhteen löytäminen. Jos olet käyttänyt liikaa munaa suhteessa nesteeseen, lopputulos ei olekaan pehmoisen tytisevää vaan kovaa. Jos taas käytät liikaa nestettä suhteessa munaan, ei chawanmushi hyydy kunnolla vaan leikkaa.

Oman kokemukseni mukaan turvallisin muna vs. neste -suhde on n. 1,5 dl nestettä per yksi normaalikokoinen kananmuna. Tällä suhteella tehtynä chawanmushi on ollut joka kerralla silkkistä, pehmoista ja kevyesti tytisevää, eli siis kutakuinkin täydellistä!

Chawanmushi sopii muuten tarjottavaksi myös kananmunia syöville vegetaristeille, jos käytät perinteisen kuivatuilla tonnikalahiutaleilla maustetun dashin sijaan vegaanista siitakedashia. Sekä perusdashin että siitakedashin ohjeet löydät täältä.

Chawanmushi

2:lle

Munavanukkaaseen:

2 kananmunaa

3 dl dashia (*

2 tl soijakastiketta

2 tl mirinkastiketta (tai 1 tl sokeria)

Vihreät täytteet

2 vihreää parsaa

n. 50 g babypinaattia

8 sokeriherneenpalkoa

Sekoita munat varovasti dashiin ja mausta seos soijalla sekä mirinillä. Varo vaahdottamasta seosta sekoittaessasi sitä! Siivilöi seos, jottei siihen jää yhtään sekoittumatonta munaa taikka kuplia.

Ryöppää babypinaatti nopeasti (max. 1 min) kiehuvassa vedessä, valuta ja purista enin neste hieman jäähtyneestä pinaatista pois. Silppua pinaatti pienemmäksi ja annostele se kulhojen pohjalle. Viipaloi parsa vinottain noin sentin pituisiksi pätkiksi (jätä kuiva ja puiseva tyvi käyttämättä). Jaa parsaviipaleet kulhoihin. Pilko sokeriherneen palot pätkiksi ja jaa myös ne kulhoihin. Voit halutessasi asetella muutaman herneenpalon kulhoon kokonaisena parsojen nuppujen viereen niin, että kun lisäät kulhoihin munaseoksen, ne jäävät pilkistämään vanukkaan pinnalta.

Peitä kulhot tiiviisti foliolla (tai niiden kansilla) ja höyrytä niitä kiehuvalla vedellä muutaman sentin verran täytettyyn kattilaan asetetussa tasapohjaisessa siivilässä / höyrytyskorissa 30-40 minuuttia. Pidä kansi kattilan päällä koko höyrytysajan ja varmista, että vesi poreilee kevyesti koko kypsennysajan- sen ei siis kuulu kiehua täysillä. Kananmuna on lempeän lämmön ystävä! Kypsä chawanmushi on kauttaaltaan kiinteytyn silkkiseksi ja hytkyy kevyesti astiaa heiluttaessa.

Voit myös kypsentää chawanmushit foliolla peitettyinä uunivuuassa, johon lorotat kiehuvan kuumaa vettä muutaman sentin korkeuteen asti. 2,5 dl vetoiset kulhot kypsyivät 150 asteisessa uunissani noin 40 minuutissa.

*) voit halutessasi korvata dashin kasvisliemellä, mutten varsinaisesti suosittele sitä. Dashi tuo tähän ruokaan tärkeää syvyyttä ja umamisuutta, jota kasvisliemestä ei vain löydy!

chawanmushi

Huom!

Kypsyyttä kannattaa alkaa tarkkailemaan kummassakin kypsennysmetodissa 20-25 minuutin kypsennyksen jälkeen. Kulhon muodosta, uunista, veden lämpötilasta ja höyrytysmetodista riippuen kun kypsymisaika voi tietysti hieman vaihdella. Mikäli käytät isompia tai pienempiä kulhoja kuin ohjeessani, kypsymisaika voi vastaavasti olla lyheympi/pidempi. Tarkkaile munavanukkaita siis varsinkin ekoilla kokkailukerroillasi ja ota ne pois vesihauteesta heti kun ne tuntuvat kiinteytyneen kauttaaltaan. Sekä yli- että alikypsä chawanmushi on harmistus, tosin alikypsän höyryttämistä voi sentään aina jatkaa 🙂

Ps. Olen viettämässä tänä vuonna totaalisen laiskaa lomapääsiäistä, eli en aio ahkeroida massivisia pääsiäistarjoiluja lainkaan tänä vuonna. Meidän menyy koostuukin kasasta portterilla, mämmillä ja kahvilla maustettua nyhtöpossua, tästä vihreästä chawanmushista, sekä simppeliäkin simppelistä portteri+ mämmi-jälkkäristä. Mikäli etsiskelet kuitenkin vielä vähän vaativampaa pääsiäistarjoiltavan ohjetta, niin kurkkaa vaikkapa edellisvuotinen karitsankare + punaviinirisotto -ohjeeni, tai toissavuotinen eeppinen pääsiäisateria eli karitsanviulu hunaja-palsternakkojen kera!

Pps. Jos tuo ginkopähkinä jäi jotakuta houkuttamaan, niin käy lukemassa kuitenkin tämä juttu ennen kuin lähdet kyseisiä lievästi myrkyllisiä pähkinöitä ahmimaan.

165 views