Pirteä miso-kurkumakastike

by Juulia 4 Comments
Pirteä miso-kurkumakastike

kurkumakastike

Hyvää uutta vuotta 2017!

Toivotan kaikille pirteää ja virkeää vuoden alkua! Itselläni vuodenvaihde tosin sujui kaikkea muuta kuin pirteästi – se meni sängynpohjalla koisaten. Saavuimme Juuson kanssa Japanin matkaltamme uudenvuoden aattona enkä millään pysynyt hereillä iltakahdeksaa pidempään… Onnea vaan Suomi 100 vuotta, oli kuulemma hienot ilotulitukset ja juhlat 😀

Jet lagista toipuminen on vieläkin kesken, joten kaikenlainen piristävä on ollut viime päivinä kovasti tarpeen. Aurinkoisempaa vuodenaikaa odotellessa suurkulutan sitruksia, inkivääriä ja kurkumaa, joita nautin vähän kaikenlaisessa muodossa. Pian alkavaa veriappelsiinisesonkia odottelen jo vesi kielellä!

"kurkumakastikeMisolla maustettu kurkumakastike piristää ja tekee hyvää kropalle!

Yksi suosikkiauringonkorvikeresepteistäni on kurkumaa, porkkanaa, satsumaa ja inkivääriä koukuttavan suolaiseen misoon yhdistävä salaatinkastike, jota valmistan kerralla aina isomman satsin – sitä kun tulee lorotettua huomaamatta aina vähän hövelimmin ruokaan kuin ruokaan.

Erityisesti tykkään laittaa tätä kastiketta fenkoli-kaaliraasteeseen, mutta se piristää ja raikastaa ihanasti myös paistettua kalaa, varsinkin rasvaisia kaloja kuten nieriää ja lohta. Lusikalla suoraan suuhun toimii myös 😀

Pirteä miso-kurkumakastike (n. 2 ½ dl)

1 satsuman tai puolen appelsiinin mehu (n. ½ dl)

puolikas raastettu tai ohuelti viipaloitu porkkana (n. ½ dl)

¾ dl oliiviöljyä

2 ½ rkl miriniä

1 ½ – 2 rkl omenaviinietikkaa (tai riisiviinietikkaa)

2-3 rkl vaaleaa misoa

1-2 cm pätkä kuorittua inkivääriä

¾-1 tl kurkumajauhetta tai 2-3 rkl kurkumamehua

vastarouhittua mustapippuria

Mikäli valmistat kastikkeen sauvasekoittimella tai tehosekoittimen silppurilla, pilko porkkana ja inkivääri pieneksi ja soseuta sitten kaikki raaka-aineet keskenään tasaiseksi.

Kastike onnistuu myös ilman vempeleitä: raasta tuolloin sekä inkivääri että porkkana raastimen pienellä terällä ja ravistele raaka-aineet sekaisin pienessä lasipurkissa.

Muista ravistella miso-kurkumakastike aina ennen käyttöä. Se säilyy jääkaapissa nelisen päivää, siis jos säilyy 🙂

Lautasellinen paistettua lohta seesaminsiemenillä + punakaali-fenkoliraaste miso-kurkumakastikkeella = tammikuinen auringon korvike, lautasellahan on D-vitamiinit ja kaikki 🙂

Mitä tulee kurkumaan, kaikki kaltaisen ruokahörhöt ovat varmaankin jo kärryillä sen terveyttä edistävistä vaikutuksista? Kurkuman sisältämän kurkumiinin pitäisi tepsiä niin kipuihin ja särkyihin, tulehduksiin, muistisairauksiin, diabetekseen kuin syöpäänkin, mistä toki eri lähteet ja auktoriteetit saattavat olla hieman eri mieltä. Olivat kurkuman terveyshyödyt mitä tahansa, kurkumalattea aka golden milkiä trendikkäämpää juomaa ei viime vuonna tainnut olla ja herkullistahan se onkin! Tiesittekö, että Japanissa kurkumaa nautitaan ennaltaehkäistääkseen krapulaa? Lisää syitä sen nauttimiseen, jos multa kysytään!

Itse nautin kurkumani päivittäin pääsääntöisesti kapseleiden muodossa; jossain vaiheessa myös mehustin tuoretta kurkumaa, kunnes kyllästyin tuorekurkuman tahmeaan ja tahraavaan koostumukseen. Onneksi kurkuma on käsittääkseni varsin tehokas nautittuna muodossa kuin muodossa, tosin kannattaa muistaa, että se tarvitsee rasvaa kaverikseen imeytyäkseen kunnolla. Myös mustapippuri tehostaa kurkuman vaikutusta.

Kurkuman mehustamiseen itse ei muuten ole täällä enää paluuta, sillä testasin viime vuonna myös suomalaisen Organic Healthin luomukurkumamehua – mahtava tuote! Pullon säilyvyys (1 kk avaamisesta) arvelutti etukäteen, mutta eihän tuo pullo kestänyt minulla läheskään kuukautta; kun kerran on kurkumamehua kaapissa niin kyllä sille käyttökohteita löytyy aamun sitrus-kurkumashoteista golden milkiin ja tietysti myös tähän salaatinkastikkeeseen ♥

Organic Health Luomu Kurkumamehu saatu testiin Sugar Helsingiltä.

99 views

Porkkanapommi

by Juulia 0 Comments
Porkkanapommi

Mainitsin kerran somessa, että jos voittaisin lotossa, ostaisin ensimmäiseksi itselleni mehupuristimen. Ihan vain saadakseni PORKKANAMEHUA, niin hulluna siihen olen. Sen seurauksena tuolloin vielä täysin ventovieras ihminen toi minulle vanhan mehulinkonsa. Sellainen se some välillä on, täynnä yllätyksiä! Kyseinen mehulinko hajosi valitettavasti ensimmäisellä mehupuristelukerralla – eikä ihme, kun se olikin malliaan melko retro – mutta kesti kyllä aika pitkään ennenkuin raaskin sen heittää pois.

Ostin lopulta ihan itse mehupuristimeni ja tottahan toki se eka sillä tehty mehu oli porkkanamehua. Olen ollut tuorepuristettuun porkkanamehuun hulluna siitä asti, kun sitä ekan kerran maistoin jollain lapsuuteni ulkomaanmatkalla (mutta millä? en muista…) Opiskeluaikojen Meksiko-reppureissulla elin pelkällä porkkanamehulla ja sipseillä parisen viikkoa saatuani mahataudin, edellämainitut kun olivat ainoita ravinnonlähteitä mitkä eivät aihettaneet minussa yökötystä. Voittekin varmaan kuvitella, kuinka oranssina tulin takaisin!

Tämän viikon seksihelteet sekoittivat päätä sen verran, että aurinkohuumassani poltin selkäni pahasti ekaa kertaa tänä kesänä. Lotraan nyt porkkanamehulla oranssimman ihonsävyn toivossa, kun se kokemukseni mukaan toimi siellä Meksikossakin. Tomaatinpunainen selkänahkani ei ole kovin kaunis näky saatikka lainkaan miellyttävän tuntuinen… mistä muistuukin mieleeni, että tomaattihan sisältää lykopeenia, jonka pitäisi auttaa ihoa suojautumaan auringon säteiltä. Olen nauttinut viikon verran tomaattia runsain mitoin lähinnä pizzan muodossa, mutta poltin itseni silti – otankin tämän vihjeenä siitä, että pizzankulutukseni ei ole ollut riittävä. Pizza- ja porkkanamehudieetille siis!

Ennenvanhaan olin porkkanamehuni kanssa täysin puritanisti, sen sekaan ei mielestäni saanut laittaa niin mitään. Muistan vieläkin, kun kerran kiireessä ostin kaupasta porkkanamehua katsomatta pakkausta sen tarkemmin. Otin vauhdista huikan ja meinasin sylkeä koko suullisen samantein, kun se maistui jotenkin hapantuneelta. Mutta ei, siihen oli vain mehustettu sekaan vihreää omenaa.

Tätä nykyä heitän kuitenkin suvereenisti mehustimeeni porkkanan perässä esim. inkivääriä, appelsiinia ja kurkumaa. Itseasiassa puhdasta porkkanamehua teen nykyään varsin harvoin, niin kovasti olen oranssiin piristyspommiini tykästynyt. Ja sitä inkivääriä pitää olla kuulkaa paljon!

Tieto kurkuman terveyshyödyistä on tuskin keltään kaltaiseltani ruokahörhöltä mennyt ohi, niin paljon sitä on viime aikoina taas tuutattu jos jonkinlaisesta kanavasta. Avasinkin taannoin kurkumahistoriaani hieman enemmän kurkumalatte -jutussani, joten en nyt tee sitä tässä – sen voin kuitenkin paljastaa, että mehulinkoni on kauttaaltaan erittäin keltaiseksi pinttynyt

Porkkanapommi 2:lle

2 appelsiinia

6-8 luomuporkkanaa (koosta riippuen)

ison peukalon pituinen pätkä tuoretta luomuinkivääriä

pikkusormen pituinen pätkä tuoretta luomukurkumaa

(ripaus vastarouhittua mustapippuria)

Leikkaa veitsellä appelsiinin kuoret pois ja lohko ne 4-6 osaan (riippuen mehupuristimesi syöttöaukon halkaisijasta). Pese inkivääri ja kurkuma huolella ja pilko muutamaan sopivankokoiseen palaan, ihan kuorineen – ainakin jos olet onnistunut löytämään luomua 🙂 Luomuporkkanat mehustan myös kuorineen. Leikkaan ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi vinoittain.

Syötän mehupuristimeen ensin appelsiinin lohko kerrallaan ja tuupin lohkojen väliin inkivääriä ja kurkumaa – näin siivilä ei tukkeudu mehukkaasta appelsiinista niin helposti. Lopuksi heitän perään porkkanan (jonka purut kerään omaan säiliöönsä ja teen niistä porkkanasämpylöitä).

Juoman voi viimeistellä ripauksella vastarouhittua mustapippuria, mikäli haluaa voimistaa kurkuman vaikutusta.

Pääruuaksi vähän virgin mary -mehua, jälkkäriksi porkkanapommikyllä kelepaa.

Ps. Blogaajaystäväni Ainon kokoamien auringonottovinkkien mukaan spiruliinillakin olisi vaikutusta rusketukseen. Laitanpa sitäkin sitten seuraavaan porkkanamehusatsiini, ihan varmuuden varalta – just nyt kokeilen ihan mitä tahansa millä olo mahdollisesti paranisi ja uusi vahinko ennaltaehkäistäisiin.

Pps. sanomattakin varmaan selvää, että AURINKORASVA on käytössä myös 🙂

117 views

Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella

by Juulia 4 Comments
Kukkakaaliwingsit mausteisella kastikkeella

Yhteistyössä Urtekram ja Asennemedia

Trenditietoiset ruokaharrastajat eivät ole viime aikoina voineet välttyä kukkakaaliwingseiltä – enkä suinkaan ole mikään poikkeus. Vaikkei näitä herkkuja vielä avocadopastan tyyliin lööpeissä ole näkynytkään, ei tarvitse kuin vilkaista Instagramin tai Pinterestin ruokaihmisten syötteitä ja ne putkahtavat kohta jostain ruutuun. Osa porukasta hehkuttaa kukkakaaliwingsejä niin hyviksi, että ne menisivät läpi ihan aidoista… mutta niin pitkälle en itse ehkä menisi. Hyvää kasvisruokaa ne kyllä ovat, ehdottomasti.

Välillä ruokasomen kohkaukset osoittautuvat ainakin omassa keittiössäni flopeiksi (esim. ramenburgerin olen jo unohtanut täysin) – jotkut somehitit (vihersmoothiet, lehtikaalisipsit ja jopa se turkasen avocadopasta) sen sijaan ansaitsevat pysyvän paikkansa repertuaarissani nopeasti. Kukkakaaliwingseille ennustan loistavaa tulevaisuutta keittiössäni, niin tiuhaan niitä on tullut tänä talvena paisteltua.

Ruokailmiö, jonka seuraksena vetäisen huomaamattani kokonaisen kukkakaalin iltapalaksi, on ilmiö, jota edistän mielelläni: onhan se oma kontribuutio tähänkin trendiin siis luotava. Olen testaillut kukkakaaliwingseistä muutamiakin erilaisia versioita, mutta eniten toistoa on kotonani saanut perinteisiä barbeque chicken wingsejä imitoiva, mausteisella kastikkeella kuorrutettu reseptini. Pelkistettyä suola & viinietikka-versiota suosittelen testaamaan myös, sekä Asennekollegani Ainon ihania maapähkinävoiwingsejä.

Kukkakaaliwingsien myötä kotonani on muuten tänä keväänä nähty myös ihan niitä aitoja wingsejä. Maistoin kanansiipiä ensimmäistä kertaa vasta viime keväänä Mustacho’sissa (joka piti tuolloin majaa Helsingin Jalkapallopubissa). Mustacho’sin wingsit olivatkin sitten sen verran omaa luokkaansa, että entisestä kasvissyöjästä tuli hetkessä siipikäännynnäinen.

Ihan mitkä tahansa wingsit eivät minulle kuitenkaan kelpaa – lötköt ja rasvaiset tahmawingsit jätän suosiolla tilaamatta, ja tietysti sitä mieluiten söisi luomukanaa. Mistähän ravintoloista sellaisia hyviä, rapeita, meheviä ja luomuja saisi, kertokaa ihmeessä jos tiedätte! Kasvisversiota kokeiltuani tulikin tarve kokeilla siipiä ihan niiden siipienkin parissa, mikä on tavallaan ihan loogista: onhan se hyvä tietää mitä sillä kukkakaalilla pyritään matkimaan. Aika hyvät wingsit olenkin kotioloissa mielestäni saanut aikaan, mutta niistä lisää lähitulevaisuudessa… tänään kokataan kukkakaalia ♥

Tämänkertaisen Urtekram-yhteistyöjuttuni aiheena on mausteet. Urtekramin mausteet ovat kaikki luomulaatuisia, joten mausteita ei keinolannoiteta – yrtit kasvavat kooltaan pienemmiksi, mutta maultaan sitäkin suuremmiksi. Väriaineet ja maunvahventeet näistä purkeista on jätetty luonnollisesti pois; purkeissa on vain maustetta itseään. Purnukka on mietitty fiksusti valoa läpäisemättömäksi, jolloin maut säilyvät pidempään tuoreina ja voimakkaina, lisäksi purkki on sen kokoinen, että teelusikka mahtuu sisään ongelmitta. Siitä itseasiassa erityispisteet – useamman kerran mausteet mitan sijaan pöydälle levittäneenä kiitän moisen yksityiskohdan huomioimista!

Kukkakaaliwingseihin mausteinen meininki sopii erinomaisesti, joten tilaisuus trendikkään kukkisreseptini julkaisulle on varsin luontevasti tässä. Lakritsi loistaa tämän mausteisen soossiin tähtenä, muiden mausteiden säestäessä taustalla. Jollette ole vielä yhdistäneet kukkakaalia lakritsiin, niin kokeilkaas ihan muissakin yhteyksissä, yhtälö toimii erittäin hyvin!

Totesin tätä reseptiä kirjoitellessani, että Urtekramin tuotevalikoima on niin kattava, että lähes kaikki tarpeellinen ohjettani varten löytyy Urtekramilta. Kun kyseessä on tuotemerkki, jonka arvomaailma sopii omaani, ei tarvitse kaupassa juuri pohtia minkä purkin käteensä poimii: luomua ja reilua mulle, aina kun mahdollista kiitos! Lisäksi reseptistä tuli kuin huomaamatta niin maidoton, munaton, kuin gluteenitonkin, mikä on minusta reseptille kuin reseptille yleensä plussaa – tätä naposteltavaa uskaltaisinkin tarjota melkeinpä seurueessa kuin seurueessa.

Kukkakaaliwingsit 2:lle (naposteltavaksi tai lisukkeeksi)

400 g (luomu)kukkakaalia ja/tai romanescoa

taikinaan:

1,5 dl luomu täysjyväriisijauhoja

1,5 dl vettä

½ tl luomu sinappijauhetta

¼ tl jauhettua luomu mustapippuria

½ tl luomu chilihiutaleita

 ½ tl himalajansuolaa

Kastikkeeseen:

1 salottisipuli

3 valkosipulin kynttä

1 jalapeno / mieto chilipaprika

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl luomuruokosokeria

½ tl luomu inkivääriä

½ tl luomu sinappijauhetta

½ tl aito luomu kanelia

½-1 tl  luomu lakritsijauhetta

¼ tl  luomu jauhettua mustapippuria

½ tl suolaa

1 tl savupaprikaa

¾ dl sokerikokista (luomua jos suinkin jostain löydät)

2 rkl luomuomenasiiderietikkaa

1,5 dl paseerattua luomutomaattia

(muutama roiskaus tabascoa)

(½ dl viskiä …jota oikeasti löytyy luomuna… mutta johon mulla ei ainakaan vielä ole varaa)

Jaa kukkakaalin kukinnot suupalan kokoisiksi paloiksi (varren voit käyttää johonkin muuhun tai rouskutella sellaisenaan, tähän sitä ei tarvita). Sekoita taikinan ainekset vellimäiseksi seokseksi ja anna turvota hetki. Pyörittele kukkakaalin kukinnot taikinassa niin, että ne peittyvät siihen kauttaaltaan. Asettele kukkakaalit leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225 asteisessa uunissa keskitasolla n. 20 minuuttia, tai kunnes taikinointi saa hieman väriä ja on kauttaaltaan rapea. Voit kääntää kukkakaalit kerran paistamisen aikana.

Laita kastike tulille kukkakaalien paistuessa. Silppua sipuli, chili ja valkosipuli ja kuullota niitä öljyssä pinnoitetussa kasarissa miedolla lämmöllä muutama minuutti. Lisää ruokosokeri ja nosta lämpöä hieman, jotta sipuli karamellisoituu. Varo polttamasta sipulia!

Lisää kasariin kaikki mausteet lakritsijauhetta lukuunottamatta ja paista vielä hetki, niin että mausteet alkavat tuoksumaan.  Lisää sitten tomaatti, kokis, etikka sekä viski, mikäli sitä käytät (suosittelen!) ja sekoita kastiketta huolella. Anna soossin porista vielä kymmenen minuuttia. Ota kasari liedeltä ja soseuta kastike. Tarkista suola, lisää halutessasi myös vielä hieman tulta tabascon voimalla. Lisää sitten lakritsijauhe: lisää sitä vähän kerrallaan sekoitellen ja välillä maistellen, kunnes makua on omasta mielestäsi sopivasti.

Kun kukkakaalit ovat saaneet rapeutta ja väriä, ota ne uunista ja pyörittele ne kauttaaltaan mausteisessa kastikkeessa. Laita kukkakaalit sitten uuniin vielä n. 10-15 minuutiksi; käännä kukkikset kerran paistamisen aikana. Rapeammasta tykkäävät voivat nostaa pellin tässä vaiheessa ylätasolle, tahmean ystävät jättävät sen keskitasolle ja paistavat kukkiksia ehkä hieman lyhyemmän aikaa.

Tarjoa kukkakaaliwingsit esim. ruohosipulilla ja sitruunalla maustetun kermaviilin tai ranskankerman(tyyppisen kauravalmisteen) kanssa 🙂

Ps. Kurkatkaas muuten toisen Asennekollegani Wellberries -blogin Tuulian maustejuttu: rosmariini-palsternakkaranskikset kookos-kurkumamajoneesilla. UUH!

3 897 views

Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

by Juulia 4 Comments
Bibimburi / Donbap (aka kulho kaikilla herkuilla)

Mikä tahansa, missä on kimchiä, on minusta ihanaa. Niinpä kun kävin ensimmäisen kerran Yliopistonkadun Momotokossa, jäin samantein koukkuun – heillä on nimittäin listallaan ramenkeittojen lisäksi iki-ihania donburikulhoja, joissa ei ole kimchiä säästelty. Lempiannoksessani on korealaisella chilikastikkeella maustetun riisikerroksen päällä mm. kimchiä, mausteista possun jauhelihaa, erilaisia vihanneksia ja herkullisen valuvaksi jätetty egu.

Donburi on japania ja tarkoittaa kulhoa. Se on eräänlainen japanilainen pyttipannu, johon voi laittaa kulhoon riisipedille vähän mitä nyt kotoa sattuu löytymään. Yleensä raaka-aineet kuitenkin haudutellaan dashiliemessä, jossa on myös mirin- ja soijakastiketta. Olen syönyt sushiravintoloissa varsin minimalistisia donbureja (tyyliin friteerattua kanaa, riisiä, kevätsipulia) ja sitten näitä korealaisen bibimbapin tyyliin täyteen ahdettuja versioita – hyviä molemmat!

Jatkuva ravintoloissa syöminen käy valitettavasti turhan kalliiksi, joten päätin nyt koettaa väsätä Momotokon tyylisen herkkukulhollisen täällä kotona. Koska vedän mieluummin aina överit kuin vajarit, täytän kulhoni kaikella mitä mieleni vain halajaa.

On ehkä hieman vaikea sanoa onko tämä luomukseni enemmän japanilainen donburi vai korealainen bibimbap – tarjoan kyllä ruokani kulhosta eli donburista, joten ehkä donburi? Vai ehkä sittenkin bibimbap, onhan tässä näitä korealaisia raaka-aineita kuten kimchiä ja gochujangia … joten mikä tämä nyt oikein olisi? Bibimburi … vai donbap!!!

No oli tämä nyt mikä oli, herkkua se ainakin on. Momotokossa nyrpistelen nenääni toistuvasti annosta koristavalle rucolalle (miksi sitä rucolaa pitää aina änkeä joka paikkaan?), joten sitä ei kulhooni ainakaan tule. Valkoista riisiä ei risottoriisiä lukuunottamatta kotoani yleensä löydy, joten keittelin kulhon pohjalle tumman riisin ja kvinoan seosta, jonka maustin korealaisella chilitahnalla gochujangilla. Tämänhetkinen addiktioni sokeriherne oli aika selviö, samoin rakas kimchi ja houkuttelevan valuvaksi keitetty muna.

Proteiiniksi päätyi tällä kertaa murumaiseksi ja karamellisoituneeksi paistettu broilerin jauheliha, jonka maustoin mirinkastikkeella, ripauksella sokeria sekä soijaa. Kun jääkaapista löytyi vielä parsakaalia, kevätsipulia ja siitakesieniä, alkoi kulho olemaankin jo ääriään myöten täynnä. Eikä muuten jäänyt nälkä!

Donburi 2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 2 dl riisiä, kvinoaa, ohraa tms. + 3-4 rkl gochujang -tahnaa

400 g broilerin jauhelihaa
2 rkl mirin-kastiketta
3 rkl soijakastiketta
2 rkl ruokosokeria tai hunajaa
1 tl seesamiöljyä
2 rkl (oliivi)öljyä
3-4 valkosipulin kynttä
pekalonmittainen pätkä inkivääriä

Kulhon päälle:

esim.

wakame -salaattia
puolikas höyrytetty parsakaali
n. 100 g höyrytettyjä sokeriherneen palkoja
maun mukaan niin paljon kimchiä kuin mielesi tekee
n. 10 kevätsipulin ja soijan kanssa paistettua siitakesientä
norilevää (esim. Clearspring Sea Salad)
1-2 soija-mirinmarinoitua pehmeäksi keitettyä kananmunaa
kourallinen retiisin tai vesikrassin versoja, esim. Järvikylän microsalaatit

Valmista ensin marinoidut munat. Kiehauta kattilallinen vettä, laske munat veteen lusikalla ja keitä munia tuosta hetkestä eteenpäin n. 5-6 minuuttia. Säikäytä munat sitten kylmällä vedellä. Kun muna on tarpeeksi kylmä jotta siihen voi koskea, naputtele kuori varovasti rikki joka puolelta. Laita munat tämän jälkeen vielä takaisin veteen n. 10 minuutiksi – näin kuoren alla sijaitseva kalvo kostuu ja irtoaa munasta hieman helpommin, jolloin muna pysyy ehjänä.

Kuori munat varovasti ja laita ne pieneen minigrippussiin soijan ja mirinkastikkeen kera (2-3 rkl kumpaakin). Sulje pussi laittamalla se vesikulhoon niin syvälle, että vain yläreuna on pinnan päällä – tällä tavoin saat kaiken ilman pussin sisältä pois ja soijakastike ympäröi munat kauttaaltaan. Jätä munat marinoitumaan puolesta tunnista jopa vuorokauteen. Useita päiviä en munia kuitenkaan marinoisi, sillä liian pitkä marinoitumisaika saa munan pehmeän keltuaisen graavautumaan ja muuttumaan kaikkea muuta kuin juoksevaksi (lue lisää esim. täältä).

Munia voi hyvin tehdä kerralla useampiakin; ne säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa kolme-neljä päivää. Soijamarinadinkin voi säilyttää jääkaapissa ja käyttää uudelleen muutamaan kertaan 🙂

Gochujangia löytyy muualtakin kuin etnisistä kaupoista, silmät auki erityisesti isommissa marketeissa!

Keitä muutama desi riisiä/ohraa/kvinoaa tms. pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja mausta se sitten muutamalla ruokalusikallisella gochujangia. Pidä lämpimänä.

Silppua valkosipuli ja inkivääri. Laita kylmälle paistinpannulle mirinkastike, soijakastike, sokeri tai hunaja, seesamiöljy, öljy, sekä broilerin jauheliha.

Paista jauhelihaa erittäin miedolla lämmöllä kokoajan puuharukalla murustellen, kunnes seos alkaa kypsyä ja olla irtonaista. Lisää tuolloin pannulle valkosipuli sekä inkivääri ja nosta lämpöä reilusti yli keskilämmön. Anna kaiken nesteen kiehua pannusta pois, jolloin muruseos alkaa karamellisoitumaan. Hämmenentele pannua välillä pohjia myöten, jotta saat kaiken jauhelihan ruskistettua. Varo kuitenkin polttamasta! Pidä jauhelihakin lämpimänä, kun valmistelet loput ainekset.

Ruskista siitakesienet ja kevätsipuli pannulla kovalla lämmöllä 3-4 minuuttia, mausta ripauksella soijaa. Höyrytä parsakaali ja sokeriherneen palot juuri ja juuri kypsiksi.

Sitten voitkin alkaa kokoamaan kulhoja! Pohjalle tulee pari kauhallista gochujang-maustettua riisiä/kvinoaa/ohraa sekä reilusti karamellisoitunutta jauhelihamurua. Pohjan päälle ladotaan mielen mukaan wakamesalaattia, kimchiä, vihanneksia ja sieniä, kunnes kulho on täynnä. Viimeistelen oman herkkukulholliseni kevyen pippurisilla retiisin tai krassin versoilla, kuivatulla merilevällä sekä soijamarinoidulla munanpuolikkaalla (tai kahdella).

Ps. Laiskana päivänä munan voi toki myös paistaa pannulla. Kasvissyöjälle suosittelen kokeilemaan broilerin jauhelihan sijasta silputtua kylmäsavustettua tofua samalla tavalla valmistettuna 🙂 Rapeaksi paistunut tofu on herkkua!

279 views