Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet

by Juulia
Pistaasilla ja vuohenjuustolla kuorrutetut viinirypäleet
SAMSUNG CSC

Kaupallisessa yhteistyössä Les Fumées Blanches

Talvi on punaviinin kulta-aikaa, ainakin minun kotonani. Joulunakin pöytään nostetaan ensisijaisesti punaviiniä, portviiniä, kuohuviiniä, maitoa, kotikaljaa, vettä… melkeinpä mitä vaan paitsi valkkaria. Valkoviinit toki sopisivat hyvin vaikkapa kalapöytään, mutta meillä sen roolin ottaa yleensä kuohari – ateria on kiva aloittaa juhlavasti kuplilla muutenkin!

Havahduin jäykkään viinilokerontiini, kun minua pyydettiin tekemään jouluista juttua Les Fumées Blanchesista: lempiviinejäni ovat herukkaiset, karviaisaromiset ja jopa trooppiset sauvignon blancit, ja miellän ne lähinnä valoisan ajan juomiksi, vaikka niitä ympäri vuoden juonkin. Miksi ihmeessä suosikkini ei sopisi joulunaikaankin? Fiilishän sen joulun tekee 🙂

Les Fumées Blanches on sikäli poikkeuksellinen ranskalainen sauvignon blanc, että se muistuttaa syvästi rakastamiani Uuden Seelannin karviaisaromisia sauvingon blanceja. Tuttu viini kyseessä on muutenkin, ideoin nimittäin kesällä samaiselle juomalle piknikherkkuja joita söimme kesäkuisen tuulen tuiverruksessa takapihallani.

Kesäviinin tuominen kaamoksen keskelle ei ole varmasti muutenkaan mitenkään huono idea, joten kutsuin kesäisen piknikjengin taas kylään ja vietimme tunnelmallisen illan kynttilänvalossa. Eevis ja Juuso suostuivat suorastaan kuviin asti demonstroimaan tunnelman laatua, ja kuten näkyy, se oli katossa. Auringolle terkkuja siis vaan, että hyvin täällä pärjäillään ihan kuule ilman suakin!

Illanistujaistemme tarjoiluiksi pyörittelin kahden sorttisia vuohenjuustopalleroita: viinirypäleen ja pistaasin kera, sekä yrttien ja granaattiomenan kera. Vuohenjuusto on aika perinteinen ja turvallinen kaveri varsinkin ranskalaisille sauvignon blanceille, sen sijaan granaattiomena ja viinirypäleet … no sanotaanko niin, että moni viinitietäjä (sori Eevis!) varmaan kiroaa minut juuri nyt alimpaan helevettiin. Viinit kun eivät pääsääntöisesti tykkää hapokkaista hedelmistä- tosin sauvingon blanc kestää hapokkuutta monia muita rypäleitä enemmän.

Joskus sitä vain antaa parempaa tietoaan vastoin mieliteoille periksi ja niin kävi eilenkin: granaattiomenalla päällystetty juustopallo näyttää niin nätiltä, että minun oli pakko saada tehdä sellainen. Makupariksi viinille se ei granaattiomenan hapokkuuden vuoksi tosiaan ollut omiaan – paitsi jos testasi viiniä pelkän yrteillä maustetun juuston kera ja söi ne kirpakat siemenet erikseen.

Pistaasikuorutteiset, hunajaisella vuohenjuustolla päällystetyt viinirypäleet sen sijaan toimivat erinomaisesti viinin kaverina. Sanokaa mitä sanotte viinirypäleiden tarjoilusta viinin kanssa, minä sanon PYH PAH! Jos joku maistuu hyvälle, niin silloin se on ookoo, sanoivat muut mitä tahansa. Liika hapokkuus toki on useimmiten viinille ongelma, mutta ainakin minusta hunajalla makeutettu vuohenjuusto sekä pistaasit tasapainottavat suupalan pehmeäksi ja makeaksi, jossa viinirypäleen kevyt happamuus vain raikastaa kokonaisuutta.

Vuohenjuustokuorrutetut viinirypäleet n. 40 kpl

n. 40 kivetöntä viinirypälettä (mahdollisimman makeita)

200 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chevre Melusine, Chevre d’Argental)

n. 100g valutettua ricottaa tai

n. 50 g maustamatonta Philadelphiaa

150 g kuorittuja pistaasipähkinöitä

1 rkl juoksevaa hunajaa

Silppua pistaasit melko hienoksi rouheeksi. Anna vuohenjuuston lämmitä huoneenlämpöiseksi. Sekoita juustoon hunaja, ja niin paljon ricottaa sekä tuorejuustoa, että saat aikaan paksun mutta hieman valuvan seoksen. Itse rääkkäsin miniblenderiäni saadakseni juustot yhdistymään, ja kone parka meinasi irtisanoutua kesken kaiken – käsin en siis ehkä tätä operaatiota lähtisi tekemään.

Jäähdytä pestyt viinirypäleet kylmiksi (voit vaikka pakastaa niitä hetken) ja dippaa niitä sitten yksitelleen ensin juustoon, ja sitten pistaasirouheeseen. Hammastikku tai cocktailtikku on tässä erittäin kätevä apuväline – vaikka rypäleenmokomat välillä liukuvatkin tikuista juuston uumeniin… Nostele valmiit pallerot voi- tai leivinpaperille hieman erilleen toisistaan, ja laita ne hetkeksi peitettynä jääkaappiin kylmenemään: tällöin myös juusto jämäköityy. Pitkään palleroita ei jääkaapissa kannata kuitenkaan seisottaa, sillä tällöin pistaasirouhe vettyy – puolisen tuntia olisi aika ideaali.

Tarjoilin pallerot tikutettuina bonusrypäleen kera; leipääkin pöydästä löytyi. Lisärypäleen törkkääminen tikkuun oli puhtaasti esteettinen valinta, tarjolle pallerot sopivat toki ihan sellaisenaankin.  Kuten aiemmin jo kerroin, rypäle voi olla viinin vihollinen, jos se on kovin hapokas. Totesimme kuitenkin eilen joukolla, että ainakin tässä yhteydessä viini ja viinirypäle olivat keskenään aivan yhtä hyviä ystäviä kuin meidän poppookin <3

Ps. laittelen ohjetta sille granaattiomenapallerolle seuraavaksi!

421 views

Siiderikoivet

by Juulia 0 Comments
Siiderikoivet

Parin viikon takaisilta synttärikemuiltani jäi kotiini jonkun sidukat (kiitti, kuka lie!). Vaikka hyvästä omppusiideristä pidänkin, ovat ne vieneet pikkuisesta jääkaapistani tilaa jo hävyttömän pitkän aikaa: tilaa, jota tarvitsen jo muille herkuille.

Viikonloppuna tuhosin yhden pullon viski-siideriglögiin, mutta lopuista piti päästä eroon muilla konsteilla. Niinpä naputtelin Pinterestiin hakusanat siideri ja omena (omppujakin tuossa työtasolla hirmuinen kasa nimittäin) ja katsoin mitä tulee vastaan. Ohitin liudan omenaisia possureseptejä, mutta lopulta silmiini osui Gimme Some Oven -blogin Apple Cider Baked Chicken.

Resepti vaikutti tilanteeseeni niin osuvalta, että kokeilin sitä ihan sellaisenaan. Lopputulos oli näyttävä ja upean tuoksuinen – lientä vaivasi kuitenkin liika kitkeryys. Päättelin sen johtuvan liemessä muhineista kokonaisista sitruunaviipaleista: kuoren valkoinen osahan on varsin kitkerä.

Niinpä muokkasin ohjetta hieman ja yritin uudelleen:

  • Vähensin sitruunaviipaleiden määrän puoleen ja käytin toisen puolikkaan mehuna valmiin annoksen päälle marinadin viinietikan sijasta.
  • Vähensin myös nesteen määrää: reilun viiden desin sijaan laitan vuokaan neljä, josta puolet on kuivaa omenasiideriä, puolet kanalientä.
  • Lisäsin reseptiin vielä ruokalusikallisen hunajaa, sillä sekä suola että sokeri tasapainottavat kitkeryyttä ruuassa.

Lopputulos oli kuin olikin reilusti enemmän makuuni!

Sitruunaiset omena-siiderikoivet 4:lle

1 iso sipuli, kuorittuna ja neljään osaan lohkottuna

puolikas huolella pesty sitruuna ohuina viipaleina, siemenet poistettuina

2 dl kuivaa/puolikuivaa omenasiideriä

2 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

2 tl Dijonsinappia

1 rkl hunajaa

3 silputtua valkosipulin kynttä

2 laakerilehteä

0,5 tl suolaa

0,5 tl jauhettua mustapippuria

8 kanankoipea tai 4 koipireittä

2 kiinteämaltoista omenaa lohkoina

2 dl kanalientä (0,5 liemikuutiota + 2 dl vettä)

4 reilun kokoista jauhoista perunaa (esim. Van Gogh)

(50 g voita)

Laita koipireidet marinoitumaan mieluiten vähintään 12 tunniksi, pikkuisille koiville riittä lyhyempikin aika. Siideri, sitruunaviipaleet, laakerinlehdet, suola, pippuri, sinappi, valkosipuli, sipuli, oliiviöljy sekä 4 timjamin oksaa isoon suljettavaan pussiin tai syvään astiaan ja sekoita huolella. Lisää marinadiin koivet ja sulje pussi tai astia huolella. Kääntele pussia / koipia marinoitumisen aikana muutaman kerran.

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Pese perunat ja leikkaa niihin puoliväliin ulottuvia viiltoja noin millin välein – köksäntunnilla aikoinaan opetettiin että tämä onnistuu kätevästi kun laittaa perunan kauhaan 🙂 Hiero perunoiden viilletylle puolelle halutessasi pehmeää voita ja ripaus suolaa, ja nostele ne viillot ylöspäin vuokaan koipien väliin.

Asettele koivet nahkapuoli ylöspäin laajaan ja korkeareunaiseen paistovuokaan (omani mitat ovat n. 30 × 20 × 5 cm). Asettele sipulit ja omenalohkot koipien ja pottujen väliin. Valmista kanaliemi ja sekoita se marinadiin, kaada sitten liemi kaikkien ainesten päälle. Sitruunaviipaleet kannattaa asetella lopuksi ainesten päälle – eli älä jätä niitä lillumaan liemeen, ellet sitten pidä siitä kitkeryydestä jota ne tuolloin liemeen luovuttavat.

Paista uunin keskitasolla 1-1,5 tuntia, tai kunnes sekä kana että perunat ovat kypsiä. Valele molempia liemellä kerran pari paistumisen aikana. Kypsyyden voit testata pistämällä koiven paksuinta kohtaa tikulla: ulos tihkuvan nesteen pitää olla kirkasta.

Purista sitruunanmehua jokaisen annoksen päälle juuri ennen tarjoilua, ja somista lautaset tuoreella timjamilla. Halutessasi voit siivilöidä ja suurustaa liemen kevyesti, mutta oma strategiani on muussata liemi omenan ja perunan kera lautasella – kutsuimme metodia lapsena ”lautasmuussiksi”.

Ps. Käytin ruuassa ekalla kokkailukerrallani Naapurin Maalaiskanan koipia, jotka ovat kooltaan aika pieniä, joten ruoka valmistui nopeammin kuin toisella kerralla L’uomu Nokka Juoksujalka luomulaatuisten koipireisien kanssa. Eettisemmistä kanavalinnoista voit muuten lukea lisää täältä.

57 views

Eväslaatikko: Kukkakaaliriisiä, pähkinätofua + mikromuna!

by Juulia 3 Comments
Eväslaatikko: Kukkakaaliriisiä, pähkinätofua + mikromuna!
og:image

SAMSUNG CSC

Eväslaatikko parka. Silkkaa tyhjää täynnä useampia päiviä, kun olen evästelyn sijaan rampannut kavereiden kanssa lounailla. Viimein kuitenkin tsemppasin, ja pakkasin itselleni omasta mielestäni melko päheät eväät: mausteista kukkakaaliriisiä, paistettua tofua sekä maapähkinäkastiketta.

Vaikken eläissäni ole kypsentänyt kananmunaa mikroaaltouunissa (tai juuri mitään muutakaan), käärin vielä rohkeasti raa’an munan servettiin ja lykkäsin senkin eväslaatikkoon! Kerrankos sitä yhden mikromunan tekee?

SAMSUNG CSC

Uskalias strategiani onneksi toimi. En tosiaankaan ole kovin kokenut mikrottaja – edellisen kerran asuin mikron kanssa samassa kodissa lähemmäs 15 vuotta sitten. Joutuessani mikrojen kanssa tekemisiin, olen yleensä melko avuton ja odottelen että paikalle sattuisi joku, joka osaa neuvoa mistä napista kone lähtee käyntiin.

Töissä mikrossa on sentään kätevä nappula, josta painamalla ruokaa voi säteilyttää 30 sekuntia kerrallaan. Sitä toistuvasti painelemalla sain kuin sainkin ruokani kypsennettyä: raaka kukkakaali höyrystyi juuri sopivaksi samassa ajassa, kun muna hyytyi kypsäksi.

SAMSUNG CSC

Kukkaaliriisi 1:lle

n. 150 g kukkakaalin kukintoja

pieni valkosipulin kynsi

korianterin varsia

korianterin lehtiä

1-2 kevätsipulia

muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä

n. 30 g suolapähkinöitä

maun mukaan tuoretta chiliä

ripaus suolaa

Surauta tehosekottimen silppuriosassa pieneksi valkosipuli, inkivääri, chili, kevätsipulin vaaleat osat, pähkinät sekä korianterin varret. Lisää kukkakaali (muutamassa erässä, riippuen silppurisi koosta). Silppua hienoksi muruksi – riisinjyvä on hyvä vertauskohde.

  • jos et omista silppuria, voit raastaa valkosipulin ja inkiväärin hienolla terällä, kukkakaalin isolla terällä ja silputa loput mausteet normaaliin tapaan.

Tarkista, että kaikki ainesosat ovat sekoittuneet tasaisesti ja sekoita joukkoon vielä korianterin lehdet, sekä kevätsipulin vihreät osat. Kovin tarkkaa mikrotusohjetta en valitettavasti osaa antaa (ks. yllä…), työpaikkani mikrossa tästä tuli hyvää noin neljässä minuutissa.

Seoksen voi myös paistaa paistinpannulla (n. 3-4 minuuttia, sekoittele kokoajan). Kukkakaalissa saa kummassakin tapauksessa kuitenkin olla vielä puruvastusta kun käyt sen kimppuun – älä siis ylikypsennä.

SAMSUNG CSC

Tofua ja maapähkinäkastiketta 1:lle

Tofuun:

n. 150 g tofua (oma suosikkini on Jalotofun Kylmäsavu)

n. 1 rkl soijakastiketta

n. 2 rkl hunajaa

2 rkl (kookos)öljyä

Kastikkeeseen:

2 rkl sileää maapähkinävoita

n. 1 rkl hunajaa (tai muuta juoksevaa makeutusta)

1 tl chilikastiketta (esim. srirachaa)

puolen limetin mehu

1-2 tl kalakastiketta tai ripaus suolaa

1-2 rkl vettä tai kookosmaitoa

Kuutioi tofu noin sentti × sentti -kokoon. Kuivaa paloja hieman talouspaperilla. Jos haluat paloista ekstrarapeita, laita ne sellaisenaan hetkeksi kuumaan uuniin kuivahtamaan (vajaa 10 min / 200°c ).

Kuumenna öljy paistinpannulla, ja paista kuutioita keskilämmöllä tovi. Alenna sitten lämpöä hieman, ja lisää pannulle hunaja sekä soijakastike. Sekoita huolella, kääntele paloja niin, että mausteet imeytyvät joka puolelle. Jos lämpö on liian korkea, hunaja palaa,  joten tarkkaile lämpötilaa! Tarkoitus olisi, että paloista tulee kullanvärisiä pinnaltaan, ja että neste imeytyy täysin tofuun.

Sitten kastikkeen kimppuun: sekoita kaikki kastikkeen ainekset vettä/kookosmaitoa lukuunottamatta. Hunajaa ja maapähkinävoita on ensin vaikea saada sekottumaan, mutta kärsivällisyys on valttia! Ohenna kastiketta vähän kerrallaan, kunnes koostumus on selvästi juoksevaa.

SAMSUNG CSC

Pakkasin annoksen niin, että ”riisini” oli omassa lokerossaan, muna pehmustettuna omassaan ja tofu omassaan. Munaa lukuunottamatta annoksen voi toki pakata myös yhteen ja samaan rasiaan. Itse olen vartavasten hankkinut pikkuisen kastikepullon eväshommia varten, mutta senkin voi toki sekoittaa tofuun jo etukäteen. Ei se ole niin nöpönnuukaa!

Töissä lykkäsin raa’an kukkakaaliriisin sekä tofun lautaselle, ja rikoin kananmunan annoksen päälle. Jottei muna kypsyessään räjähtäisi, keltuainen kannattaa rikkoa (jep, guuglasin toki etukäteen, miten muna kannattaa mikrottaa – esim. ei kuorineen…).

Mikrojen suhteen en tosiaan ole ekspertti, mutta työpaikkamme mikro kypsensi annoksen n. neljässä minuutissa. Osa munasta oli edelleen hieman hyllyvää, mutta se kypsyi loppuun kun sekotin sen syödessäni kuumaan kukkakaaliriisiin.

SAMSUNG CSC

Ps. Annos oli muuten juuri sopivan täyttävä ja riittävä – suolapähkinöistä, tofusta ja munasta saa sekä energiaa että proteiinia, mutta ähkyltä välttyy kun annos sisältää riisin sijaan kukkakaalia. Toimii ainakin minun olosuhteissani!

148 views

Pikaviinerit aprikoosilla, timjamilla ja vuohenjuustolla

by Juulia 1 Comment
Pikaviinerit aprikoosilla, timjamilla ja vuohenjuustolla

Yllätin itseni perjantaina tarjoamalla ylimääräistä huonettani lyhytaikaista majoitusta kaipaavalle tutulle. Yks kaks vaan, ja yks onkin kaks, mites tässä näin oikein kävi?

Aika pitkään sitä onkin edellisen parisuhteen jälkeen tullut asuttua yksin. Olenkin tottunut elelemään oman mieleni mukaan, tekemään mitä lystää ja milloin lystää. Vuorokausirytmikin on välillä vähän mitä on… suihkussa voi käydä aamuyöstä, ja kolistella aamulla keittiössä mielin määrin. Ei tarvitse välittää sotkuista, siivoaa sitten kun jaksaa. Ja parasta tietysti on, että voi haahuilla kämpässä vaikka nakuna jos huvittaa. Nyt pitää yhtäkkiä skarpata ja alkaa huomioida toista, HUI!

Jotain kokemuksia yhteisasumisesta minulla kuitenkin entuudestaan on: opiskeluaikoina asustelin useamman vuoden solussa, ja vierähtihän sitä yksi vuosi ihan kommuunissakin (viisi miestä, kaksi kissaa, kaksi naista).

Eikä tässä nykyisessäkään kodissa ns. kämppistä ihan ekaa kertaa majoiteta, toissavuonna huonettani asutti nimittäin läheinen ystäväni lähemmäs puoli vuotta, ja ystävinä myös erottiin. Asustihan tuo Viiskulman Ullakin täällä aikoinaan muutaman viikon! (eihän se ollut niin kamalaa Ulla?) Ehkä tämä siis sujuu ihan kivuttomasti nytkin.

Olihan tässä vielä sekin, että kodissani punkkaa tällä kertaa mies! Muistelen etäisesti, että miesten kanssa voi ihan hyvin asua. Naisten kanssa asumisesta vaan on ollut viime aikoina enemmän kokemusta!

En onneksi ole ehtinyt asiaa kuitenkaan hirveästi jännittämään – pitihän tuo romuhuone nimittäin pikapikaa tyhjentää ja siivota… ja sitten uudelle kämppikselle piti tietysti leipoa tervetuliaisviinerit.

Aprikoosi-timjamiviinerit, 4 kpl

2 levyä lehtitaikinaa

4 aprikoosia

muutama timjamin oksa

n. 100 g pehmeää vuohenjuustoa

n. 2 rkl hunajaa

n. 4 rkl pinjansiemeniä

(ripaus mustapippuria)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata lehtitaikinalevyt ja jaa ne kahtia neliöiksi. Viillä terävällä veitsellä jokaiseen neliöön n. sentti reunasta viilto – tällöin reunat pääsevät nousemaan vaikka keskustassa on täytettä.

Voitele jokaisen neliön keskusta vuohenjuustolla. Taita reunoja hieman ylöspäin ja nipistä kulmat tiukasti kiinni. Ripottele juuston päälle timjamin lehtiä ja pinjansiemeniä. Jaa aprikoosit neljään osaan ja lado ne päällimäisiksi – valuta lopuksi pinnalle hieman hunajaa.

Paista viinereitä n. 15-20  minuuttia, tai kunnes reunat ovat kohonneet ja hieman ruskistuneet. Ja näitähän ei muuten säästellä, joten seuraavana päivänä voi tehdä uuden satsin!

Ps. Täällä sitä nyt sitten nökötetään, kumpikin omassa huoneessaan. Aamurutiinit ja päivärytmit on käyty läpi. Viinerit on syöty ja oikotie lähikauppaan näytetty. Eihän tää kämppiselo niin ihmeellistä ehkä sitten olekaan 🙂

60 views