Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Lempi HelsinkiLempi Helsinki Pop Up @ Café Huvila. Suloisempaa miljöötä saa Helsingin keskustasta etsiä!

Tiesittekö, että Hakasalmen huvilalla tarjotaan Vuoden Kokki 2017 -finalistitason ruokaa? En minäkään. Café Huvilassa pääsi kuitenkin nauttimaan yhden kisan finalistin, Joonas Kyllösen, visionäärisiä herkkuja 14 ruokalajin verran toissaviikonloppuna järjestetyssä Lempi Helsinki Pop Upissa. Ottaen huomioon, että viime vuonna kisan voitti Toni Kostian Ravintola Grönistä, on kisaajien taso harvinaisen selvä: korkealla huidellaan.

Lempi Helsinki

Sain kutsun Lempi Helsinkin Pop Up:iin itse chef Kyllöseltä, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut kun naputtelin innostuneen vastaukseni. Neljäntoista ruokalajin maisteluillallinen – kyllä kiitos! Mukaan herkuttelemaan lähti rakas pikkusiskoni Nuppu, jonka kanssa meillä onkin pitkä historia erilaisia legendaarisia illallisia. On syöty niin Michelin-ravintolassa kuin kalkkikaivoksen uumenissakin… mutta voin paljastaa heti alkuun, että harva ravintolaillallisistamme on ollut näin ikimuistoinen.

Lempi Helsinki

Lempi Helsinki

Menun luvattiin sisältävän suomalaisia puhtaita ja aitoja makuja, ja niitä myös saatiin. Valokuvani eivät annoksille valitettavasti tee tällä kertaa juuri oikeutta … mutta sainpahan niiden käsittelyyn tuskastuneena hankittua vihdoinkin paremman kameran! Parempia otoksia annoksista löytyy tapahtumassa kuvatulta videolta 🙂

Alkuun söimme:

SINTTIKEITTO

Lauttasaaresta oman kalastajan pyytämiä särkiä, joita itse savustamme. Mukana myös muikunmätiä, säilöttyä kurkkua, jääfenkolia, rapeaa muikkua ja tillinversoja

KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

Kevyesti graavattua kampasimpukkaa Jäämereltä, karviaisvaahtoa, meriruohoa ja kuumaa ruskistettua voita

SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Graavattua silakkaa saimaalta, fenkolinäkkäriä; kuusenkerkkäkreemiä, viimekevään säilöttyjä kuusenkerkkiä, suolattuja kantarelleja ja fenkolinversoja

Ateria lähti hurjan vahvasti alkuun. Samettisen paksu sinttikeitto savuisine ja täyteläisine aromeineen vei ajatukset suoraan lapsuuden kesiin mummonkurkkuineen ja savupönttöineen. Seuraavaksi tarjoiltu kampasimpukka & karviainen ei noussut tasoltaan aivan yhtä korkealle, huolimatta siitä että niin kampasimpukka kuin ruskistettu voi ovat suurta herkkuani. Graavaus teki kampasimpukasta koostumukseltaan upean, mutta hieman liian suolaisen makuuni – ja minä olen varsin suolaisen ruuan ystävä! Kokonaisuudessa maistuikin näin ollen lopulta eniten suola ja ruskistettu voi, joiden varjoon jäivät niin kampasimpukka kuin karviaisvaahtokin.

Graavattu silakka sen sijaan oli annoksena jo tasapainoisempi: säilöttyjen kuusenkerkkien ja suolattujen kanttarellien kevyt kirpeys raikasti lähes raakaa kalaa juuri sopivasti. Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa joimme Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brutia, jonka kuiva hapokkuus ja kirpeä omenaisuus sopi erityisesti tuhdin sinttikeiton kylkeen.

LempiHelsinkiKampasimpukkaKarviainenKAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

LempiHelsinkiSilakkaKuusenkerkkäSILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Vahva jatko:

HIRVI & KAALI

Suolalla ja pippurilla maustettu tartar hirvenlavasta, savoynkaalia, ohueksi leikattua raakaa ruusukaalia, graavattua keltuaista, kuivattua sipuli briochea, punajuurenversoja ja lämmintä sinappivinaigretteä

POSSU & SINAPPI

Graavattua possunkylkeä, sinappidressingiä, tyrnigeeliä, raakaa tyrnimarjaa & kirveliä

LEIPÄLAATIKKO

Talon hapanjuurileipää,  fenkolinäkkäriä, mallasleipää sekä talon paahdettua voita ja kuivattua tattia

NAURIS & TATTI

Hohtavien hiilien seassa poltettuja nauriita jotka ovat maustettu kevyesti mäntysuolalla ja voilla, mäntyohrattoa, fermentoitua tattilientä, kuivattua tattia, säilöttyä naurista ja lipstikanversoja

Ateria jatkui alkua vahvemmin ja tasapainoisemmin. Hirvitartar raa’an ruusukaalin ja savoynkaalin kera tarjoiltuna hiveli jo täydellisyyttä niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Kirpeät punajuurenversot ja lämmin sinappivinaigrette raikastivat täyteläisen umamista annosta juuri sopivasti.

Seuraavaksi tarjoiltu graavattu possunkylki tyrnin ja kirvelin kanssa oli siihenastisen menun herkullisin annos! Tyrni eri muodoissa taittoi possun rasvaisuutta ja sai hymyn huulille pirteydellään. Tämä kombo kopioidaan vielä omassa keittiössä!

Kuivatulla tatilla maustetun paahdetun voin kera tarjoiltu leipälaatikko sai meissä aikaan järjenvastaista leivän puputtamista (eihän sitä 14 ruokalajin illallisella kannata itseään leivällä täyttää). Itsekin hapanjuuren kanssa taplailtuani nostan hattua leipurille – leivässä oli just sellainen mehevä kosteus ja sitkeys, veden kielelle nostattava happamuus ja rapea kuori, kuin mitä omaankin leipääni toivoisin vielä taikovani. Kyllä hyvä leipä vaan on hyvää ♥

LempiHelsinkiVasemmalla HIRVI & KAALI, oikealla NAURIS & TATTI

Juuri kun olin julistanut possuannoksen suosikikseni, saimme eteemme jotain vielä parempaa: poltettuja nauriita männyllä maustetulla ohrattopedillä. Säilötyn nauriin alle piilotetut herkut kruunattiin nenämme edessä vielä upealla fermentoidulla tattiliemellä ja lipstikanversoilla – taivaallista!

Äiti rakastaisi tätä!

Naurisannos kirvoitti meissä siskoksissa seuraavat nostalgiset muistelot. Meidän äitimme nimittäin rakastaa nauriita ja opimme jo lapsena odottamaan kesän ensimmäisiä makeita uusia möllyköitä kuin karkkipäivää. Kaskinauriita emme lapsuudessani muistaakseni syöneet, mutta joku siinä savun ja hiilloksen tuoksussa vie ajatukset kuitenkin aina lapsuuden kesiin. Upea annos, totta tosiaan.

Hirvi-, possu- ja naurisannosten kanssa joimme Antonin Rodet Pinot Noiria vuodelta 2014. Kepeä ja rennon marjaisa burgundilainen sopi hyvin annosten kaveriksi, vaikka tavallaan ehkä vähän pliisuksi annosten rinnalla jäikin.

LempiHelsinki_sipuliartisokkaSIPULI & ARTISOKKA

Makujen sinfoniaa:
SIPULI & ARTISOKKA

Voissa haudutettua sipulia ja maa-artisokka, paahdettua sipulipyrettä, raakaa hopeasipulia, makeaa sipulilientä ja lehtikaalinlehtiä

 
TURSKA & KERMA

Haudutettua turskan seläkettä, säilöttyä lanttua, lanttupyrettä, 3 tuntia grillattua kermaa ja tilliä

 
SORSAA & KYSSÄKAALIA

Grillattua sorsanrintaa, sorsankoipirilletteä, haudutettua sekä paahdettua kyssäkaalia, säilöttyjä juureksia ja sieniä, sekä tummaa savuista kastiketta

Sipulia ja maa-artisokkaa yhdistelevä annos oli maanläheisyydessään lämmin ja lohdullinen. Sen kanssa tarjottiin perinteistä sipuliruokien kumppania,  Pinot Gris’tä (Trimbach Pinot Gris Réserve 2014). Puolikuiva viini tasapainotti sipulin ja maa-artisokan makeutta hapokkuudellaan hienosti.

Pumpulinpehmoisen, täydellisesti paistetun turskan ja kolme tuntia grillatun, suorastaan kinuskisen kerman kaverina meille tarjoiltiin Chablis Marouettes 2015, joka muuten sopi todella hyvin myös annoksen pohjalla majailleen kotoisan lanttupyreen kaveriksi! Turska ja chablis ne yhteen soppii mutta niin tuntuisi sopivan myös chablis ja lanttu 😀

Sorsa & kyssäkaali oli annoksista omaan makuuni se näyttävin, eikä ihme: annos oli pitkälti sama, jolla Kyllönen ansaitsi finaalipaikkansa. Tätä annosta olikin selvästi hiottu! Tässä vaiheessa maistelumenua alkoi mahassani kuitenkin jo tekemään hieman tiukkaa, mikä harmitti, sillä annos oli toki muutakin kuin silmänruokaa! Kokonaisuus oli todella syvän makuinen ja aromeiltaan vahva, joten varsinkin rillette meinasi tuhtiudessaan jäädä minulta puolitiehen. Sorsalle valittu viini, Antinori Péppoli 2015 Toscanasta maistui kirsikkaisuudessaan ihanalta punertavan grillisorsan kaverina. Viini pärjäsi hienosti myös herkullisen tumman ja savuisen kastikkeen kanssa.

Lempi HelsinkiSORSA & KYSSÄKAALI

Jälkkärit:

Jälkkärit olivat yllättäen menun isoimmat elämykset! Minulla ei ole koskaan suuria positiivisia odotuksia jälkiruokia kohtaan, ellei kyseessä ole juustolautanen, joten hieman varauksella odotin nytkin aterian viimeistä nelikkoa. Jälkiruokien ensimmäinen annos, PERUNA, varsinkin mietitytti!

PERUNA

Perunajäätelöä, rapeita perunankuoria, perunahelmiä ja orvokkia

 
PIIMÄ

Piimävaahtoa, rapeaa siemennäkkäriä, suolaheinä öljyä, suolattua kinuskia ja suolaheinää

 
KARPALO

Karpaloleivosta, lumikarpaloita, kuusiöljyä, kuusijäätä, kuusikarpalo kastiketta ja rautayrttejä

 
RAPARPERI

Raparperi moussea, haudutettua raparperia, mallasmurua, jääselleriä, rapeaa marenkia, jogurttilunta ja suolaheinää

Voi kuulkaa. Harvoin vetävät jälkiruuat minut näin hiljaiseksi. Perunajäätelö perunankuorisipseineen ja perunahelmineen oli jotain aivan käsittämätöntä. Perunan tärkkelys tuntui suussa suorastaan samalta, kun joskus lapsena raakaa perunaa haukattuani, mutta tällä kertaa elämys oli positiivinen 😀 Hämmentävä annos, jossa maltillinen makeus yhdistyi hienosti suolaisuuteen, silkkinen ja kylmä rapeaan. Jäin kaipaamaan santsiannosta!

Myös piimävaahtoa, rapeaa näkkäriä, suolaheinää ja suolaista kinuskia yhdistelevä annos vei kielen. Ei pelkoa äklömakeilusta, piimä maistui nimittäin piimältä ja näkkäri näkkäriltä, mutta kokonaisuus oli silti aivan jotain muuta kuin mitä tämän virkkeen alkuosa antaa olettaa. Upea annos!

Sekä karpalo- että raparperiannokset osuivat myös täysin makuhermooni. Näitä jälkiruokia määritti raikkaus, ei makeus. Karpaloannoksen kruunasi mielestäni kuusi, raparperin taas selleri, toistan, SELLERI –  annokset tulvivat makuja, joita en olisi ikinä kuvitellut jälkiruokaan 😀

Jälkiruuan kaverina joimme mitäs muuta kuin shamppanjaa: Veuve Clicquot Champagne Brut ei paljon esittelyitä kaipaa, eikä ketään varmaan tarvitse suuresti sen sopivuudesta ruualle kuin ruualle vakuutella. Lempi Helsinki Pop Up veti siis tyylillä loppuun saakka!

LempiHelsinki_PiimäRAPARPERI -annoksessa piili yllätys: sellerinvarsihan se siinä!

Joonas Kyllönen kertoo etsivänsä parhaillaan sopivaa tilaa pysyvälle Lempi Helsingille, jossa ruoka keskittyy Pop Upin tavoin puhtaisiin pohjoismaisiin makuihin. Raaka-aineissa Kyllönen suosii luomua niin ruuassa kuin viineissäkin, ja oma maanviljelijä, omat kalastajat ja metsästäjät takaavat laadun. Itse kerätyllä villiruualla on myös vahva rooli annoksissa, kuten tästäkin maistelumenusta jo näkyi. Suunnitelmissa on kuulemma myös toistaiseksi salaisuudeksi jäävän panimon kanssa yhteistyössä tuotetut oluet.

Ei tarvitse ainakaan minua enempää houkutella, avatkaa se ravintola vaan jo!

Seuraava Lempi Helsinki Pop-Up järjestetään 20.5.2017.

Tiedusteluita ja varauksia voi lähettää osoitteeseen cafe.huvila@gmail.com
Lempi Helsinki Pop Up vol 1:ssa 14 ruokalajin maistelumenu maksoi 120€ 

Aterian tarjosi minulle ja siskolleni Lempi Helsinki Pop Up Vol 1. Kiitos ja kumarrus!
225 views

Books & Antiques vol. 2

by Juulia 2 Comments
Books & Antiques vol. 2

Clover Club (gin, lemon, raspberry syrup, egg white)

Vajaa vuosi sitten piipahdimme Juuson kanssa Malminrinteen Books & Antiquesissa juhlimassa puolen vuoden virstanpylvästä ja ihastuimme kovin sekä pikkuisen baarin cocktaileihin, että sen hämyiseen tunnelmaan. Tässä tuolloin vasta-avatussa paikassa oli meidän mielestämme sen verran hyvä fiilis, että kirjoitin visiitistämme oikein jutunkin

Liekö syynä spontaani blogaukseni vai mikä, mutta sain kesällä kutsun tulla testaamaan Books & Antiquesin uudistettua drinkkilistaa ja tutustumaan samalla rempatun baarin uuteen ilmeeseen. Vaikka olin Juusolle luvannut, että pitäisin heinäkuun blogilomaa, päätimme yksissä tuumin tehdä tämän kutsun kohdalla poikkeuksen – voiko drinkkien siemailua nyt ihan ”työksi” laskeakaan?

Baarin tunnelmaan ei onneksi ollut tullut muutosta; tilaa oli vain hieman avarrettu siirtämällä baaritiskiä kadun puoleisesta päästä hieman syvemmälle, jolloin tilaan syntyi muutama asiakaspaikka lisää. Samalla ikkunaa peittänyt verho oli näemmä poistettu, eikä baari pysy enää entiseen malliin ohikulkijoiden katseilta piilossa. Sisään päästäkseen ei myöskään välttämättä enää tarvitse huhuilla naapurin 100 Dogsin henkilökunnalle, vaan voi kokeilla kiskoa ovenkahvasta ihan itse.

Ikkunan paljastamisen johdosta tilaan tihkuu iltapäivästä hieman enemmän luonnonvaloa, mistä ainakin minä surkeine kameroineni olin tällä visiitillä erittäin kiitollinen.

Nimensä mukaisesti mm. kirjoja ja erilaisia antiikkiesineitä pursuileva pikkuinen baari on edelleen ihanan hämyisä, intiimi ja rauhallinen – täydellinen kahdenkeskisille itsensähemmottelucocktaileille.

Alkuun maistoimme talon boolia, joka sisälsi teetä, hunajaa, tummaa rommia, sitruunaa ja inkivääriä. Nam!  Tätä makuyhdistelmää täytyy testata kotosallakin 🙂

Seuraavaksi nenämme eteen tuotiin klassinen Daiquiri sekä Clover Club. Varsinkin jälkimmäinen kolahti minulle, erilaiset sour-tyyppiset juomasekoitukset kun ovat kovasti mieleeni. Juuson suosikki edelliseltä visiitiltä, Bobby Burns, oli listalta tällä haavaa kadonnut, mutta onneksi tässä paikassa henkilökunta on aina etsimässä keinoja toteuttaa asiakkaan toiveita listan ohikin. Tätä nimenomaista klassikkococktailia Juuso on itseasiassa yrittänyt tilata ensimaistamisensa jälkeen vähän siellä sun täällä (hyvin vaihtelevin tuloksin), niin kovasti se hänelle tuolloin kolahti.

Omaksi suosikikseni illan juomista nousi sopivan hapan, kurkkuinen ja raikas Maid in Cuba, jolle voisin melkein lätkäistä unelmacocktailin tittelin, niin lähelle lempimakujani se pääsi. Bacardi Legacy -kisan vuonna 2014 voittanut cocktail voisikin ehkä olla se, jonka perään minä nyt vastaisuudessa erinäisissä baareissa utelen, niin Juuso ei enää ole yksin niiden erityistoiveidensa kanssa 😀

Hintaahan näillä cocktaileilla on, mutta minusta laadusta, ammattitaidosta, kokonaiselämyksestä ja palvelusta sopiikin maksaa. Kaikki Son of a Punchin baarit ovatkin edellämainituista syistä kovasti mieleeni, niissä kun henkilökunta on aina viimeisen päälle asiansa osaavaa ja cocktailit taivaallisia. ”Kerran tässä vaan eletään” -tyyppisenä nautiskelijana sijoitan mieluusti laatucocktailiin satunnaisesti sen parahulttaisen 12-14 €, mitä juomat näissä paikoissa yleensä kustantavat.

Books & Antiques

Malminrinne 1

avoinna:

ke-su klo 18-01

44 views

Löytö: Kamome

Löytö: Kamome

Vähän kaikkea, kiitos

Olen kävellyt legendaarisen Ruokala Lokin, aka entisen Kahvila Suomen, eli nykyisen Kamomen ohi viime vuoden aikana satoja kertoja ihmetellen joka kerta sinne suuntaavien ja paikkaa kuvaavien japanilaisten turistien määrää. Oli vuodenaika tai sää mikä tahansa, tähän piskuiseen paikkaan on ollut aina tunkua. Kymmenen vuoden takainen elokuva Ruokala Lokki teki kuvauspaikastaan kuuluisan, mutta vaikka sekä omistajat että konsepti ovat paikassa vaihtuneet, jaksavat turistit tänne edelleen vaeltaa.

Kun kuulin ja näin blogaajaystävieni Jaanan (Keittiössä Kaupungissa) ja Idan (365 days with Ida) käyneen Kamomessa, minulle tuli kiire päästä sinne vihdoinkin itsekin. Miten sitä voikin yli vuoden tallustella jonkun kiinnostavan paikan ohi astumatta ikinä sisään? Hyi minua 🙁 Parempi myöhään kuin ei milloinkaan siis tämänkin asian kanssa, ja niinpä suoriuduin ovesta sisään vihdoin itsekin.

Ekalla testikerralla käväisin Kamomessa yksin lounaalla, mikä tosin oli virhe – Juuso, joka asui useamman vuoden aivan naapurissa, sai nimittäin hepulin: ”MÄKIN HALUAN SINNE!” Kas kun ei ollut tullut kunnolla puheeksi, että meitä kumpaakin paikka niin kovasti utelutti! Kamomessa tarjoillaan päivittäin lounasta lounaslistalta, mutta ainakin omasta mielestäni kannattaa valita päivän lounastarjotin, joka maksaa 15 euroa ja sisältää alkupalan, pääruuan sekä jälkiruuan.

Ravintola oli testikerrallani lounasaikaan lähes jokaista pöytää myöten täynnä, joten tarjotintani sain odotella lopulta yli puoli tuntia. Kiireisen lounaan paikka tämä siis ei ehkä ole, varsin kiireettömänä onneksi tällä kerralla olin kuitenkin liikkeellä. Tarjotin sisälsi testipäivänäni kana-inkivääri-pyöryköitä dashiliemessä, grillattua makrillia sekä hiillostettua kurkkua ja lopuksi vielä pienen suklaa-tyrnitäytteisen pannukakun.

Öljyinen, mehevä ja suolainen makrilli mureni ihanasti haarukassa ja hiillostettu kurkku sopi sen kaveriksi loistavasti. Supisuomalaisen oloinen piparjuurijugurtti toimi annoksessa juuri niin hyvin kuin odottaa voi ja varsin kauniisti tässä annoksessa yhdistyikin niin japanilainen kuin suomalainenkin makumaailma.

Kirkas dashiliemi jäi omaan makuuni aavistuksen valjuksi, mutta kanapyöryköissä makua sitten piisasikin. Näin ollen annos oli loppujenlopuksi varsin tasapainoinen.

Jälkiruuaksi mutustelemani pieni täytetty pannukakku oli rapea ja herkullinen, tosin täyte makuuni hieman liian makea (mutta niinhän ne jälkiruuat aina ovat). Tyrniä olisin siis suonut annoksessa olevan vaikka vähän enemmänkin. Erittäin mukava lounaskokonaisuus tämä tarjottimellinen kuitenkin oli, suunnittelen jo uutta lounasvisiittiä!

Ennen kuin sille toiselle lounaalle kuitenkaan uskallan suunnata, oli Juuso vietävä Kamomeen. Vietimme juuri ennen juhannusta viimeistä iltaamme Punavuoressa (nythän me asumme jo molemmat Herttoniemessä), joten Kamome oli luonteva valinta nälän kurniessa: erityiselle illalle erityinen ravintola kiitos.

Ravintolassa oli tälläkin kerralla vilinää – turistit eivät selvästi tiedä, ettei juhannuksen aatonaattona kuuluisi enää olla Helsingissä. Alkuun meille tuotiin Kamomen ihanaa kunnolla suolaista leipää, sekä kalaisa keittiön tervehdys.

Ahneita ja nälkäisiä kun oltiin, tilasimme kumpikin oikein alkupalatkin: minä Jaanan ja Idan kuvista kadehtimaani parsaa pehmeäksi keitetyn munan ja hasselpähkinävinegretin kera ja Juuso bliniä. Graavilohta, hunajasinappia sekä taimenenmätiä sisältävä setti oli Juusolle selvästi nappivalinta, kuten ilmeestäkin näkyy. Ainoa kritiikki tuli siitä, ettei blini uinut voissa, kuten täällä meilläpäin on yleensä tapana 😀

Paahdetut vihreät parsatangot oli paistettu juuri sopivan napakoiksi, mutta kieleni vei erityisesti kirpeässä hasselpähkinävinegretissä uiskentelevat rouskuvat parsaviipaleet. Rapeaksi paistettu viljaseos annoksen päällä viimeisteli nautinnon – oivaltava ja ihanan erilainen parsa-annos tämä Kamomen lautasellinen!

Pääruuaksi valitsimme yhteisin tuumin Tsumamit eli valikoiman pieniä annoksia, joiden kylkeen nappasimme lasilliset sakea.

Pöytään alkoikin pikkuhiljaa ilmestyä kaikenlaista jännää: soijassa ja mirinkastikkeessa haudutettua mustekalaa, seesamikastikkeessa pyöriteltyä kurkkua, marinoitua muikkua, hapatettuja ja säilöttyjä kasviksia, onigiri -riisipalloja ja misokeittoa.

Hurahdimme kumpikin seesamkastikkeessa mehustuneeseen kurkkuun, jota pöytään onneksi tuotiinkin kukkurainen kupillinen. Myös muikut maistuivat kummallekin –  sekä kurkku- että muikkuannokset sisälsivät tuttuja makuja kiinnostavalla pienellä twistillä.

Misokeitossa uiskenteli todella silkkisiä tofukuutioita, mutta kuvaahan en koko kulhollisesta hoksannut edes napata, niin ahnaasti sen kulauttelin. Tsukemono eli hapatetut ja pikkelöidyt vihannekset olivat täynnä mielenkiintoisia makuja – esimerkiksi kiinankaalista maistoin jopa kimchimäistä syvyyttä, kirpeys tosin löi päällimäisenä läpi jokaisessa suupalassa. Ymmärrän nyt, miksi näitä ei syödä kerralla enempää 😀

Ihastuin myös kukkean aromikkaaseen onigiriin – arvuuttelimme Juuson kanssa olisiko riisi maustettu jasmiiniteellä, tai ehkäpä kiinanruusulla, mutta ei. Violetin vivahteen ja kukka-aromin salaisuus olikin yukari, joka on kuivattua ja jauhettua punaista shisonlehteä, ei siis kukkaa lainkaan.

Erityisjännä osa valikoimaa oli marinoitu mustekala. Tekstuuri oli saman aikaisesti sekä murea että joustava, ja maku erittäin voimakas. Erikoista. En ole ihan varma, pidinkö siitä, tosin olen samaan aikaan aika varma että haluan maistaa sitä uudelleen 😀

Samaten jännäksi osoittautui sake, Hakutsuru Junmai Ginjo. Olen toki juonut sakea ennenkin, mutta en tosiaan muistanut aivan, miltä se maistuu! Valitsimme listalta saken, jonka kuvailussa ei käytetty sanaa banaani, lähtökohtaisesti kun en banaanista juomissani niin välitä (ainakaan, jos kyse on oluesta). Tämän saken maut toivat mieleen eniten hunajamelonin, ehkä myös aavistuksen vaniljaa, kuten kuvailussa luvattiin. Mielenkiintoni sakea kohtaan on nyt herännyt.

Ravintola Kamome
Pursimiehenkatu 12, 00150 Helsinki

Ps. Hetkinen … kaivelin juuri Kamomen nettisivuilta tiedon, että ravintolan tiimistä löytyy mm. saksalainen Michelin-tähtikokki Gerald Zogbaum – sehän selittääkin jo aika paljon! Mitä saksalainen Michelin-tähtikokki tekee Punavuoressa jää sen sijaan olemattoman saksantaitoni takia Guuglen uumeniin. Täytyy varmaan siis käydä paikan päällä kyselemässä, voi kamalaa 😀 (lisätty 13.9.2016)

134 views

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

brewdog helsinki

Muistan vielä kuin eilisen, kun jonotin eräänä arki-iltapäivänä Viiskulmassa baariin. Poikkeuksellisen käytökseni syynä oli tietysti BrewDog Helsingin avautuminen, enkä ollut tosiaankaan ainoa, jota uusi baari kiinnosti jonottamiseen asti – melkoista somevouhotusta skottipanimon uusi baari oli nimittäin aiheuttanut siinä vaiheessa jo pitkään.

BrewDog Helsingin syntytarina vuodelta 2014 onkin pitkälti sosiaalisen median ansiota: panimon kysymykseen ”mihin avaisimme seuraavan baarimme” vastattiin Suomesta sellaisella voimalla, että siinä ei ollut muilla enää paljon mahkuja saada ääntään kuuluviin. Sopivan yrittäjän ja lokaation löydyttyä baaria ruvettiin remppaamaan, ja me janoiset olutfanit vahdattiin sosiaalisessa mediassa baarin valmistumista kieli pitkällä. Lopulta odotuksemme palkittiin 17.12.2014 ja niin sitä sitten jonoteltiinkin kadulla tuoppia, hupsistakeikkaa.


Viime vuoden päräyttävin uusi tuttavuus: hapankaalilla hapatettu Sauer’d Krauts, norjalaisen Lervigin ja saksalaisen Buddelshipin yhteistyön hapan hedelmä

BrewDog Helsingissä on 24 hanaa, joista noin puolet jätän tosin useimmiten rauhaan. Olutinnostukseni alkuaikoina lotrasin monen muun tavoin Punk IPA:a lähes kyllästymiseen asti, mutta isoin syy Brewdogin omien tuotteiden ”syrjimiselle” on lähinnä nykyinen olutmakuni: rakastan happamia ja kirpeitä, hedelmäisiä ja marjaisia oluita, joita BrewDogilta harvemmin löytyy – tosin poikkeuksiakin toki on (kuten vaikkapa Blitz -sarja, Elvis Juice, Hello My Name Is Holy Moose tai Lizard Bride).

IPA-innostukseni jälkeen olen tosiaan hurahtanut täysillä kaikkeen happamaan ajatuksella ”mitä happamampi, sitä rakkahampi” – ihme suorastaan, että hampaissani on vielä kiillettä jäljellä 🙂 Juuri nyt suosikkejani ovat erityisesti aavistuksen suolaiset (mutta toki myös happamat) goset sekä raikkaat berliner weisset. Pikkuhiljaa kiinnostukseni on ruvennut suuntautumaan myös stoutteihin ja porttereihin, barley wineja unohtamatta.

Se oluiden määrä, mitä olen BrewDogin hellässä huomassa maistanut, alkaa olemaan melkoisen mittava, Viiskulmassa kun on tullut viime vuoden sisällä vierailtua poikkeuksellisen ahkerasti. Juusohan siis asui heinäkuuhun asti aivan siinä naapurissa ja aika harvassa ovat olleet ne kerrat, kun oltaisiin ohitettu lempibaarimme ilman, että jompikumpi ehdottaa piipahtamista ”yhdellä pienellä” (eli kolmasosapintilla = n. 1,6 dl).

BrewDogiin on suunnattu aina, kun on ollut juhlan aihetta, tai jos on kaivattu pientä piristystä, tai jos on haluttu toipua rankasta työpäivästä, tai sitten ihan vain nautiskelun merkeissä. Nurkkia on vallattu baarin joka kulmalta, välillä tehty siinä oluen äärellä töitä, välillä vain höpötelty. Monen monta kertaa olen siellä myös istunut yksin, mikä onkin lähes parasta baareilua mitä tiedän: laatuolut, oma rauha, tyhjä baari – siitä on minun taivaani tehty. BrewDog onkin tätä nykyä lähestulkoon ainoa baari, missä käyn. Helsinki on toki pullollaan muitakin mahtavia olutbaareja ja -ravintoloita, mutta yksikään muu ei tunnu samalla tavalla omalta ♥

Erään arki-illan juhla-ateria koostui Brewdogin juustolautsesta, sekä Mikkellerin 1000 päivää Sauternestynnyrissä viettäneestä vahvasta belgialesta. UUH!

Henkilökunta tässä baarissa on aivan omaa luokkaansa: asiantuntevaa ja ystävällistä, juuri he saavat oloni tuntumaan niin kotoisalta. Ne ovat ne pienet asiat kuten iloinen moikkaaminen, kuulumisten kyseleminen, makuni muistaminen – on silti itseasiassa aika vaikea selittää tarkalleen mikä se on, minkä ansiosta oloni on täällä aina niin tervetullut. Tässä baarissa on  kuitenkin aina hyvä henki niin tiskin takana kuin sen toisellakin puolella.

Ottaen huomioon, että tiedän koko henkilökunnan nimeltä, hävettää tajuta, etten ole itse heille koskaan esittäytynyt. Mitenköhän asian voisi luontevasti korjata… asiakashan minä kuitenkin olen; kuuluuko asiakkaiden esittäytyä, jos he käyvät baarissa näin tiuhaan kuin minä vai onko se tungettelevaa? MIKÄ ON ETIKETTI? Kääk!

brewdog Helsinki

brewdog Helsinki

brewdog Helsinki

Summa summarum (kuten isäni sanoisi): BrewDogista on tullut minulle vaivihkaa niin kotoisa ja rakas paikka, että vaikka olen onnellinen uudesta avopuoliskostani Juusosta, samalla hieman suren yhteisen olohuonebaarimme nykyistä etäisyyttä. Ainoa keino selättää tämä ikävä on tehdä säännöllisiä pyhiinvaelluksia oluselle, luulemma. Ehdottelinkin Juusolle jo viikottaisia afterworktreffejä – esim. joka maanantai klo neljästä kuuteen, niin lähtee viikko mukavasti käyntiin!

Lopuksi haluan esitellä vielä muutamat lempi-inhokkini tästä rakkaasta baarista: olutsiepon My Little Ponyn, hiuksiaan vähän raskaammalla kaviolla halkoneen My Little Ponyn sekä seinään raapustellun kikkelin (kukapa ei tykkäisi kikkelinkuvista?)  ♥♥♥

Kiitos kaikesta tähän astisesta ja pikaisiin näkemiin oi armas BrewDogini LOVE AND LIVE!

BrewDog Helsinki

Tarkkampujankatu 20,

00150 Helsinki

Ps. BrewDog Helsinki löytyy Viiskulman lisäksi myös Facebookista, Twitteristä sekä Instagramista. Somea seuraamalla pysyy uutuuksista ja hanojen valikoimista parhaiten kärryillä – ainakin, jos ei voi piipahtaa päivittäin paikan päällä niitä kuikuilemassa 😛

Pps. BrewDogissa järjestetään aktiivisesti erilaisia maistelu- ja paritusiltoja, tap takeovereita, bingoa, mitä näitä nyt on. Niistäkin pysyy kärryillä roikkumalla baarin sosiaalisessa mediassa!

509 views