Glögigranola – aamun herkkuhetkiin + pukinkonttiin!

by Juulia 10 Comments
Glögigranola – aamun herkkuhetkiin + pukinkonttiin!

glögigranola

Tässä glögihullu morjens! Joulun tienoilla minulle iskee aina hirmuinen glögin himo. Juon sitä päivittäin (mieluiten kylmänä + on the rocks) mutta ujutan sitä myös jos jonkinmoisiin ruokiin.

Uusin kehitelmäni on glögigranola, mutta repertuaarista löytyy myös esim. glögillä maustettu ruusukaalisalaatti sekä jouluinen pannukakku-keikauskakku glögimarinoiduilla kuivahedelmillä. Cocktailiakin olen glögistä vääntänyt: glögillä maustettu viski sour oli lasissa eilenkin kun aloitin joululomani 🙂

glögigranola

Päädyin laittamaan glögiä granolaan, kun silmiini osui jossain sosiaalisen median syövereissä piparkakkugranola. Jos piparilla voi maustaa granolan … niin miksei glögilläkin!

En ole juuri granolaa ennen tehnyt, joten kaivelin internetsin syövereistä muutaman ohjeen referenssiksi. Eniten innoitusta sain Serious Eats -sivuston ohjeesta, jossa kaurahiutaleet liotetaan butter milkissä ennen paahtamista (raaka-aine, jota Suomesta sekä suomen kielestä ei käsittääkseni löydykään) . Ajatus tuntui minusta jotenkin järkevältä, sillä jos kaurahiutale on ikäänkuin pehmitetty tuorepuuron tapaan ennen paahtamista, se on ehkä rakenteeltaan hieman erilainen kuin suoraan kuivana paahdettu hiutale. Kova granola tuskin on nautinto kenenkään suussa, joten ei kun testaamaan toimisiko liotuksessa glögi!

joulugranola

Hyvinhän se toimi! Useamman satsin väännettyäni olen mielestäni nyt löytänyt toimivat mittasuhteet. Testattu on kaurahiutaleiden liottamista sekä valmiilla glögillä että glögitiivisteellä eri määriä käyttäen, ja käytännössä todettu myös, että vaikka pähkinäöljyn käyttämiselle on vahvat perusteet tällaisessa pähkinäisessä granolassa, myös oliiviöljy toimii mauiltaan oikein hienosti.

Tehostan glögimakua lisäämällä kaurahiutaleisiin glögin lisäksi vielä hieman jauhettua glögimausteseosta. Glögigranola on myös helposti muokattavissa eri makuihin (tai pähkinäallergikoille) sopivaksi, siihen kun voi kukin laittaa glögillä maustettujen kaurahiutaleiden kaveriksi juuri niitä pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, mistä nyt sattuu pitämään. Laitoin ohjeeseen kuitenkin suluissa omat suosikkini 🙂

joulugranola

Kaurahiutaleiden kanssa liotetaan muuten myös pieni määrä sekä pellavan- että chian siemeniä, joilla on tärkeä rooli (eli niitä en jättäisi pois, mutta toki voi käyttää vain jompaa kumpaa). Niiden avulla kaurahiutaleihin kehittyy pieniä ”klimppejä”, jotka uunissa paahtuvat sellaisiksi ihaniksi rapeiksi rykelmiksi joita lapsuuteni lempparista Start! -muromyslistä aina kalastelin. Aah!

Glögigranola

vegaaninen, gluteeniton

n. 600 g / 1 litra valmista granolaa

4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita

1 rkl pellavansiemeniä

1 rkl chiansiemeniä

1¾ dl glögitiivistettä

1-2 tl jauhettua glögimaustetta

½ dl oliivi- tai pähkinäöljyä

¼ tl suolaa

¼-¾ dl ruokosokeria

lisukkeet:

n. 3 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (esim. 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 dl mantelilastuja ja 1 dl pekaanipähkinää)

2-3 dl erilaisia kuivattuja hedelmiä ja marjoja (esim. 1 dl taatelia ja viikunaa, 1 dl karpaloita)

½ tl suolaa

2 tl oliivi- tai pähkinäöljyä

Sekoita kaurahiutaleet, chian- ja pellavansiemenet, ½ dl öljyä, glögi, jauhettu glögimauste, sokeri sekä suola keskenään ja jätä seos turpoamaan. Laita sokeria sen mukaan, kuinka makeasta granolasta pidät – muista että glögitiiviste on jo itsessään aika makeaa. Itse laitan sokeria puolisen desiä. Peitä kulho ja anna kaurahiutaleiden turvota, kunnes kaikki glögi on imeytynyt niihin (noin puolisen tuntia). Tarkista vielä seoksen maku ennen paahtamista, se saa olla reilusti glögiarominen ja hieman suolainen.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille siemenet sekä hieman pienemmäksi silputut pähkinät. Paahda siemeniä ja pähkinöitä uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, eli kunnes ne saavat sieltä täältä kevyesti väriä ja alkavat tuoksumaan. Olen huomannut, että kun kurpitsansiemenet alkavat poksahtelemaan, ollaan hyvässä paahtopisteessä 🙂 Ota siemenet ja pähkinät uunista ja kumoa ne kulhoon jäähtymään. Mausta ne suolalla ja öljyllä ja sekoita huolella.

Laske uunin lämpö sitten 150 asteeseen. Levitä glögimausteinen kaurahiutale-siemenseos leivinpaperin päälle mahdollisimman tasaisesti. Seokseen saa jäädä pieniä ”klimppejä”, mutta isommat möykyt kannattaa rikkoa vähän pienemmiksi, jotta koko satsi paahtuisi yhtä nopeasti. Paahda granolaseosta uunin keskitasolla 1½-2 tuntia. Sekoita seosta huolellisesti parinkymmenen minuutin välein, jotta se paahtuu tasaisesti. Tunnin jälkeen granolaa kannattaa pitää jo vähän tiuhemminkin silmällä. Glögigranola on valmista, kun se on kauttaaltaan rapeutunut ja kullanruskeaa. Varo polttamasta granolaa! Loppuvaiheessa muutos kauniisti paahtuneesta kärähtäneeksi tapahtuu kokemukseni mukaan yllättävän nopeasti.

Sillä välin kun glögigranola paahtuu uunissa, silppua kuivatut hedelmät pieniksi paloiksi ja sekoita ne sekä käyttämäsi kuivatut marjat pähkinöihin ja siemeniin. Kun glögigranola on valmista, ota se uunista ja sekoita kuivahedelmä-pähkinäseoksen kanssa. Jätä valmis glögigranola pellille jäähtymään ja purkita se heti sen jäähdyttyä ilmatiiviisiin lasipurkkeihin.

granola

Glögigranola: pukinkonttiin!

Glögigranola säilyy ilmatiiviissä purkissa noin kuukauden. Tosin mitä tuoreemmalta sen syö, sen parempaa se toki on. Granolan voi halutessaan paahtaa nopeasti uudelleen kuivalla paistinpannulla ennen syömistä – siitä leviää keittiöön ihana tuoksu! Lisäksi lämmin granola kylmän turkkilaisen jugurtin kanssa on ainakin minusta jotenkin tolkuttoman hyvää ♥

Itse tykkään tarjota glögigranolan glögisiirapin kanssa, glögihullu kun olen. Glögisiirappi on helppo valmistaa: keität vain kevyesti poreillen 1 osa glögiä + 1 osa sokeria, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Muista, että siirappi jähmettyy lisää jäähtyessään! Jos innostut tekemään glögigranolaa ruokalahjaksi, kannattaa purkkiin minusta ujuttaa mukaan ohje glögisiirapille – tai jopa tehdä se siirappi ja laittaa sekin omassa purkissaan pakettiin – se nimittäin todella kruunaa tämän herkun!

joulugranola

Ps. Ohjeen mukaan tehty glögigranola riittää hyvin kolmeen pikku lahjapurkkiin.

Pps. Oletteko jo bonganneet kaupoista syötäviä ruukkuorvokkeja? Minäpä olen, ja olen löydöstäni todella innoissani! Ruukkuorvokki maksoi vain pari euroa ja siinä oli lähemmäs kaksikymmentä kukkaa. Koska kukat ovat edelleen kiinni kasvissa, ne säilyvät valmiiksi nypittyjä huomattavasti paremmin … ja siis, hintahan on valmiiksi nypittyihin verrattuna suorastaan naurettavan edullinen. Bongaamani ruukkuorvokki oli Hortiherttua -tilalta peräisin ja niitä myy pääkaupunkiseudulla ainakin Ruoholahden K-Citymarket – toki olen jo pyytänyt niitä myös omaan lähikauppaani KCM Herttaan. Todellinen löytö!

81 views

Mun muhammara

by Juulia 0 Comments
Mun muhammara

muhammara

Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).

Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.

muhammara

Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!

Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti ”punastunutta” tai ”punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!

muhammara”vähän granaattiomenasiirappia”

Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!

Muhammara

3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa

1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria

100 g saksanpähkinöitä

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)

3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*

n. 1 tl suolaa

(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)

Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.

Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.

Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!

Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!

Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.

*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).

 

316 views

Rapeaksi paistetut osterit aka popcorn oysters

by Juulia 4 Comments
Rapeaksi paistetut osterit aka popcorn oysters

fried oysters

Olen tässä viimeisen parin vuoden aikana hurahtanut täysillä ostereihin. En suoraan sanoen tiedä paljon mitään parempaa, kuin täydellisen pullea, kermainen ja suolainen tuore osteri pienellä puserruksella sitruunaa… Haaveilenkin kovasti matkasta jonnekin, jossa minullakin olisi varaa syödä niitä kerrankin niin paljon kuin mieli tekee menemättä vararikkoon!

Toistaiseksi haaveeni ovat kuitenkin vielä vain haaveita ja jatkuva osterinhimo kalvaa mieltä. Paremman puutteessa olenkin turvautunut välillä jopa pakastettuihin ostereihin – niitä saa aasialaisista marketeista suorastaan huolestuttavan edullisesti! (Mikä ei voi kyllä olla hirmu hyvä juttu jos nyt asiaa oikein pysähtyy miettimään.) Olen joka tapauksessa muutamaan otteeseen kiikuttanut kotiin pakastettuja ostereita osterinhimoissani, ja niistä on tehty mm. osterimunakasta, risottoa sekä tällaiset dippaamiseen täydelliset öljyssä rapeaksi paistetut osterit!

popcorn oysters

Koska en käyttämäni korealaisen merkin pussin kyljestä pysty oikein selvittämään näiden pakastettujen ostereiden alkuperää, en suosittelisi tekemään ainakaan aasialaisilla pakasteostereilla ruokaa kovin usein. Vaikka osterit ovat yleisesti ottaen kasvatus- ja kalastustavaltaan WWF:n kalaoppan mukaan melko ympäristöystävällinen merenherkku, ei tällaisesta sokkopussista ihan varma voi olla. Harvinaiseksi herkuksi jääkööt siis nämä pakasteosteritkin, kunnes tiedän varmuudella enemmän niiden tuotantotavasta. Tuoreita ja alkuperältään jäljitettäviä ostereita nautin kyllä aina kun niitä eteeni sattuu, hinnasta välittämättä 😀 #YOLO!

HUOM! Älä syö pakastettuja ostereita koskaan kypsentämättä niitä ensin!

Rapeaksi paistetut osterit valmistuvat muuten yllättävän helposti, vaikka leivittämisessä oma puuhansa onkin. Niitä ei myöskään tarvitse välttämättä edes uppopaistaa – pari senttiä öljyä paistinpannun pohjalla riittää. Sormet sotkeentuvat juu toki, mutta missäpä kokkailussa sitä ei käsiään lopussa joutuisi pesemään?

Rapeaksi paistetut osterit

2:lle

1 paketti (n. 225 g) pakastettuja ostereita

2 kananmunaa

3 dl (tummia)riisijauhoja

1 tl suolaa

1-2 tl vastarouhittua pippuria

+ ½ tl cayennepippuria, 1 tl savupaprikaa sekä 1 tl sinappijauhetta ( tai 2-3 tl Old Bay -mausteseosta*)

4-6 dl neutraalin makuista rypsiöljyä

Sulata osterit yön yli jääkaapissa. Huuhdo ne nopeasti ja valuta hyvin huolella.

Riko kananmunat pieneen kulhoon ja sekoita ne haarukalla tasaiseksi. Laita toiseen pieneen kulhoon riisijauhot sekä mausteet, sekoita huolella. Laita työtasolle pala voipaperia.

Kasta osterit yksi kerrallaan kauttaaltaan ensin riisijauhoon, sitten kananmunaan ja vielä takaisin riisijauhoon. Mikäli et halua liata sormiasi, tämä onnistuu näppärältä myös kahden haarukan avulla. Laita valmiiksi leivitetyt osterit voipaperille odottelemaan loppujen valmistumista.

Lämmitä paistinpannussa öljyä sen verran, että sitä on sentin – kahden syvyydeltä. Sopiva lämpötila öljylle on 180 astetta, joten mikäli sinulla on paistomittari, käytä sitä! Voit myös testata öljyä leipäpalalla: jos se osuessaan öljyyn alkaa samantien sihistä ja öljy sen ympärillä kuplia ja leipä ruskistuu muutamassa minuutissa, öljy on sopivan lämpöistä.

Paista paneroituja ostereita 5-6 kerrallaan muutama minuutti molemmin puolin, kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin ruskeita. Nosta valmiit osterit talouspaperin päälle valumaan ja jatka paistamista, kunnes kaikki osterit ovat kypsennetty.

Tarjoile paistetut osterit heti esim. cayennepippurilla ja limetti- tai sitruunamehulla maustetun majoneesin sekä limetin- tai sitruunalohkojen kera.

paistetut osterit

paistetut osterit

* Jos saat jostain kätösiisi legendaarista amerikkalaista Old Bay -mausteseosta, kokeile maustaa riisijauhot tai majoneesi sillä! Old Bay koostuu mm. sellerin- ja sinapinsiemenistä, savustetusta paprikajauheesta, neilikasta, inkivääristä, mustapippurista sekä suolasta.

41 views

Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

by Juulia 28 Comments
Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Misorisotto maistuu niin vegaanille kuin sekaanillekin.

Pitäisi tehdä vegaaninen risotto. Eli … ei juustoa … eikä voita? Apua!

Ensireaktiosta toivuttua alkaa järki taas pelaamaan: enhän minä itseasiassa laita läheskään kaikkiin risottoihini juustoa – voin puuttuminen on siis se pahempi pulma! Kermaisen risotosta kyllä saa ilman sitäkin, ihan vain tekemällä risoton niin kuin kuuluu: houkuttelemalla tärkkelystä riisistä ulos nestettä vähän kerrallaan lisäämällä. Koostumukseltaan kermainen risotto pitäisi siis onnistua myös täysin vegaanisena ilman sen kummempia kommervenkkejä. Voiko sen maku vaan olla mistään kotoisin ilman voita? Ei auta kuin lähteä kokeilemaan!

Misorisotto-3

Voin makua on aika vaikea vegaanisena saavuttaa, joten unohdetaanpa ihan ensiksi se ja lähdetään rakentamaan makua jotain muuta kautta. Silmiini osui taannoin Serious Eatsin juttu, jossa vinkattiin laittamaan misoa (japanilaista suolaista soijapaputahnaa) vegaaniseen risottoon. Jutussa lupailtiin sen tuovan ruokaan hieman samantyyppistä umamisuutta kuin parmesaani – kuulostaa hyvältä!

Jo ensimmäisen testikokkailun jälkeen voin allekirjoittaa tuon väitteen. Miso tuo risottoon ihanaa suolaisuutta ja täyteläistä umamisuutta, tekemättä kuitenkaan lopputuloksesta yksiulotteista. Parmesaanille misorisotto ei tokikaan maistu, saatikka rakkaalle voilleni, muttei kai niin ole tarkoituskaan.

Misorisotto

Kokkailukokeiluja jatkamalla misorisotosta on jalostunut pikkuhiljaa varsin herkullinen annos, jossa en kaipaa niin voita kuin parmesaaniakaan. Vinkkini täyteläisen maun saavuttamiseen vegaanisin keinoin ovat seuraavat:

  • Käytän nesteenä siitakedashia kasvisliemen sijaan, siinä kun sitä umamia vasta onkin. Dashi ei ole kasvisliemen tapaan suolaista, minkä ansioista voin läträtä risottoon vielä vähän enemmän herkkuani misoa.
  • Käytän saken sijaan kuivaa sherryä (finoa, manzanillaa tai amontilladoa), sen pähkinäinen aromi kun tuntuu täydentävän misoa erityisen hyvin. Mikäli olet HC vegaani, varmista, että käyttämäsi alkoholi on vegaanista.
  • Käytän öljynä pähkinäöljyä, en oliiviöljyä. Se tukee sekä sherryn että paahdetun kukkakaalin makuja ja tuo risottoon lisää ulottuvuuksia. Omasta mielestäni tässä toimii varsinkin hasselpähkinä- ja saksanpähkinäöljy.
  • Pikakaramellisoin sipulit ja valkosipulit. Perinteinen karamellisointi vie parhaimmillaan jopa tunnin, joten käytän usein seuraavanlaista oikotietä: lisään pannulle ripauksen suolaa heti paistamisen alussa houkuttelemaan sipulista nesteitä ulos, hetken kuluttua taas lisään ripauksen sokeria nopeuttamaan karamellisoitumista. Huijaustahan se on, mutta herkullisin lopputuloksin! Valkosipuli kannattaa muuten jättää tässä tarpeeksi ronskeiksi paloiksi, jottei sille käy käry.
  • Lisään risottoon välillä lopuksi ravintohiivahiutaleita, jotka ovat maultaan jännän juustoisia (tsek tsek vegaaninen simsalabim-juustosoossi). Joskus kaipaan tähän risottoon tuota juustoisuutta, välillä taas en. Se riippuu oikeastaan siitä, mitä risoton päällä tarjoilen 🙂
  • Proteiinia annokseen voi lisätä pähkinöillä, pinjansiemenillä tai manteleilla. Omasta mielestäni risoton suolaisiin ja täyteläisiin makuihin sopii hyvin pieni happamuus, joten olen suosinut lemppareitani eli viinietikkamanteleita, joita löytyy ainakin Punnitse & Säästä -kaupasta. Savumantelit toimivat myös hienosti – samoin paahdetut pinjansiemenet. (*

Kukkakaalipihvit 2:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

2-3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä tai saksanpähkinä)

ripaus sokeria ja suolaa

2-3 rkl ravintohiivahiutaleita

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Viipaloi kukkakaali pitkittäin noin sentin paksuisiksi pihveiksi. Kukkakaalin varsi pitää nuput kätevästi samassa paketissa – tosin tämän vuoksi yhdestä kukkakaalista harvemmin saa enemmän kuin kaksi pihviä. Loppu kukkakaali kannattaa kuitenkin paahtaa samalla kertaa ja käyttää se esim. salaateissa – sen voi myös pilkkoa lopuksi ja lisätä risoton sekaan.

Laita kukkakaali uunipellille ja valele sitä öljyllä. Ripottele sitten päälle hieman sokeria, suolaa ja ravintohiivahiutaleita. Paista kukkakaalia ylätasolla uunissa 20-30 minuuttia, tai kunnes se on makuusi sopivan kypsää ja pinnaltaan kauniin ruskistunutta. Tarjoile pihvit misorisoton kanssa.

Misorisotto 2:lle

n. 2 dl risottoriisiä

n. 3 rkl pähkinäöljyä (esim. hasselpähkinä- tai saksanpähkinäöljyä)

2 kevätsipulin vaaleat osat

1 pieni keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa ja sokeria

1 dl kuivaa sherryä

6-7 dl lämmintä siitakedashia (+ sen valmistuksesta ylijääneet siitakesienet)

½ – ¾ dl vaaleaa misoa

vastarouhittua mustapippuria

(n. 3-4 rkl ravintohiivahiutaleita)

Tarjoiluun:

kevätsipulin vihreitä osia tai ruohosipulia

pähkinöitä, pinjansiemeniä tai manteleita (viinietikkaisia, savuisia, chilisiä, you name it)

Viipaloi kevätsipulin vaaleat osat (säästä vihreät osat tarjoiluun) ja silppua keltasipuli. Paloittele myös valkosipulit karkeasti. Kuumenna öljy pinnoitetussa kasarissa ja lisää siihen sipulit sekä pieni ripaus suolaa. Paistele keskilämmöllä hetki ja lisää sitten sokeri. Alenna lämpöä  ja jatka paistamista ainakin kymmenen minuuttia, jotta saat sipuliin kauniin värin. Varo kuitenkin polttamasta valkosipulia. Mikäli käytät siitakkeita, viipaloi ne, ja lisää pannuun tässä vaiheessa.

Huolehdi siitä, että dashi on lämmintä. Pidä se esim. viereisellä levyllä kattilassa valmiina kauhottavaksi risottoon.

Lisää kasariin sitten riisi. Pyörittele se kauttaaltaan öljyisessä sipulissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan hieman läpikuultavaksi. Kaada sitten kattilaan sherry samalla riisiä hämmentäen. Odota, kunnes sherry on melkein kokonaan imeytynyt riisiin. Ala sitten lisäämään risottoon siitakedashia kauhallinen kerrallaan, antaen edellisen kauhallisen aina imeytyä riisiin melkein kokonaan ennen seuraavan lisäämistä. Hämmentele risottoa samalla rauhallisesti pohjia myöten. Jatka liemen lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mikäli riisissä on tässä vaiheessa vielä reilummin puruvastusta, jatka nesteen lisäämistä vähän kerrallaan käyttäen lämmintä vettä.

Kun riisinjyvät ovat lähestulkoon pehmenneitä, mutta niissä on vielä aavistus puruvastusta, voit viimeistellä risoton. Koostumuksen pitäisi olla melko vellimäistä – enemmänkin lusikoitavaa kuin haarukoitavaa – joten lisää tarvittaessa vielä hieman vettä. Risotto jatkaa paksuuntumistaan hieman vielä lautasella, joten jätä se mieluummin hieman liian löysäksi kuin paksuksi! Ota sitten risotto liedeltä ja lusikoi sekaan miso huolella sekoittaen. Aloita vaikka yhdestä ruokalusikallisesta ja jatka lisäämistä, kunnes risotto on sopivan suolaista omaan makuusi. Mikäli haluat, voit maustaa risoton vielä ravintohiivahiutaleilla, ja lisätä sekaan ylimääräiset paahdetut kukkakaalit.

Tarjoile misorisotto lämmitetyiltä lautasilta kukkakaalipihvien kera. Viimeistele annokset vihreällä kevätsipulisilpulla/ruohosipulilla, pähkinöillä, manteleilla tai pinjansiemenillä.

*) Kuvauspäivänä tälle ruokablogaajalle kävi sellainen kämmi, että kotoa ei löytynyt mantelin mantelia saatikka pinjansiemeniä. Kun sekä päivänvalo että kuvauspäivät ovat tähän vuodenaikaan ja päivätyöhöni nähden kortilla, piti keksiä pikaratkaisu: keitin kaapista kaivettuja maapähkinöitä balsamicosiirapissa. En ehkä antaisi pisteitä tälle ratkaisulle sen estettisyydestä, mutta maun puolesta viritys toimi kyllä oikein hyvin.


Ps. Alkon valikoimista löytyy ainakin nämä vegaaniset sherryt:

Kommentoikaa paremmin kärryillä olevat ihmeessä jos tiedätte muita, tai jos nämä tiedot ovat väärin 🙂

Pps. Annos on gluteeniton, kunhan käytät gluteenitonta misoa (esim. riisi- tai tattarimiso)

829 views