Saksanpähkinächorizo

by Juulia 35 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein ”chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

2 067 views

Kotiricotta-broccolinipasta

by Juulia 0 Comments
Kotiricotta-broccolinipasta

Ricotta on ihanaa. Hurahdin siihen oikein tosissani tänä talvena, kun hoksasin että duunipaikkani naapurissa myydään tuoretta ricottaa. Tuore ricotta on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta sitä voi toki käyttää myös vaikka kuinka monessa ruuassa: lasagnessa, ravioleissa, lätyissä, juustokakussa, leivän päällä … oma suosikkini on latoa ricotan päälle tuoreita marjoja tai hedelmiä (kuten veriappelsiinia ja pistaasia).

Kaupan ricotta on ihan jees, mutta ei se tuoreen veroista ole – eikä ihan hirmuisen halpaakaan. Ricottaa onkin niin helppo ja nopea tehdä kotona, että vaikka edelleen ostan mieluusti herkkuani delistä, teen sitä himon iskiessä simsalabim ihan itsekin. Aito ricotta tehdään perinteisesti juuston valmistuksesta ylijääneestä herasta uudelleen keittämällä (ricotta tarkoittaa ”uudelleen keitetty”), kotona sen sijaan kaupan täysmaidosta.

Ohjeita kotitekoiselle ricotalle on netti pullollaan (kurkkaa vaikka tämä ricotan valmistuksen yksityiskohtiin pureutuva juttu), mutta perusperiaate on aina sama: maito lämmitetään, siihen lisätään juoksute (etikka, sitruuna, piimä tai juustonjuoksute), heran annetaan erottua ja juustomassa valutetaan. Valmista tulee alle puolessa tunnissa. Rasvatonta maitoa tähän ei kannata käyttää, itse käytän täysmaitoa tai kevytmaitoa. Amerikkalaiset nettisivut varoittelevat luomumaidon käyttämisestä, mutta ainakin itse olen siitäkin tehnyt onnistuneesti ricottaa.

Tänään tein pikaricotan samassa ajassa kun pastani kiehui kypsäksi. Sekaan kääntelin myös paistettuja broccoliineja sekä valkosipulia, mausteeksi riittää ripaus suolaa, mustapippuria sekä chilihiutaleita. Nopea, helppo ja edullinen herkkupasta valmistui alle kahdessakymmenessä minuutissa!

Kotiricotta

1 l täys- tai kevytmaitoa

n. 3-4 rkl viinietikkaa (5%) tai sitruunamehua

keittiölämpömittari

kahvinsuodatin + suodatinpussi / kestävää talouspaperia tai juustokangasta + siivilä

Lämmitä maito teräskattilassa n. 70-80 asteiseksi – mikäli et omista keittiölämpömittaria, ota maitokattila pois liedeltä kun siitä alkaa nousta aavistus höyryä eli ennen kuin se kiehuu. Sekoita maitoon heti etikka ja jätä kattila sitten pöydälle seisomaan, kunnes maidon hera erottuu ja juustomassa alkaa irtaantua paakuiksi.

Nostele juustomassa reikäkauhalla varovasti suodatusvälineeseesi – maitolitran suodattaa helpoiten isossa kestävällä talouspaperilla vuoratussa siivilässä, puolikkaan määrän suodatinpussilla vuoratussa kahvinsuodattimessa. Anna heran valua massasta vähintään kymmenisen minuuttia (kostea ricotta), tai voit valuttaa juustoa jopa yön yli (kiinteä ricotta). Juustomassan voi halutessaan maustaa ripauksella suolaa.

Hera  kannattaa kerätä talteen ja käyttää esim. sämpylätaikinassa, smoothien joukossa, tai voihan sen juoda ihan sellaisenaankin (se on nimittäin hyvää).

Ricotta-broccolinipasta 1:lle

puoli annosta kotiricottaa

n. 80-100 g pastaa

100 g broccolinia (tai parsakaalia)

1 valkosipulin kynsi

1-2 rkl saksanpähkinäöljyä (mun oliiviöljy loppui juuri)

ripaus chilihiutaleita

suolaa, mustapippuria

Valmista puoli annosta ricottaa äskeisen ohjeen mukaan. Sillä välin kun ricotta valuu, kiehauta iso kattilallinen vettä, mausta se reilulla ripauksella suolaa ja heivaa pasta perään. Puolita pestyt broccolinit pitkittäin kahtia ja paista ne kypsiksi öljyssä pastan kypsyessä. Lisää pannulle lopuksi myös viipaloitu valkosipuli saamaan hieman väriä. Kun sekä pasta että broccolini on kypsää, pitäisi juustomassakin olla valunut sen verran, että sinulla on kimpale pehmeähköä ricottaa. Sekoita kaikki iloisesti yhteen ja mausta suolalla, pippurilla sekä ripauksella chiliä.

Itse ahnehdin lautaselleni lopulta vielä jääkaapissa nököttävän n’dujan (italialainen erittäin tulinen tuoremakkara) rapeaksi paistetut jämät – tuli ehkä vähän turhankin tulinen setti. Että sattuu sitä täälläkin välillä pieniä virhearviointeja 😀

106 views

Vappumunkit pekonihillolla

Vappumunkit pekonihillolla

 Kaupallisessa yhteistyössä Devil’s Rock ja Asennemedia

Tasan vuosi sitten mulla kävi todellinen munkki: tutustuin Juusoon. Opiskeluajoista tuttu naama pongahti Tinderissä vastaan ja treffeistä sovittiin samantein. Tavattiin Kurvissa, halattiin ja lampsittiin kaljalle Pikku-Vallilaan. Juteltiin menneistä ja todettiin että eihän me koskaan kunnolla tunnettukaan, muistettiin vain toistemme naamat jostain.

Käveltiin ympäri Vallilaa: katseltiin performanssitaidetta Nilsiänpuistikossa, juotiin halpaa punkkua Pasilan galleriassa, kuunneltiin karaokea Mustassa Härässä. Lainasin Juusolle toisen lapaseni, kun hänellä oli kevättakki päällä ja hän paleli. Kotiin oli lopulta pakko mennä vikalla metrolla ja taas halattiin … ja todettiin: ihan kuin olisi viettänyt illan vanhan ystävän kanssa. Se olikin menoa sitten se ♥

Viime vuonna emme vappua yhdessä vielä viettäneet, joten se olis eka yhteinen vappu edessä nyt – kaikki muut juhlat ollaankin jo ehditty tiiminä kokea. Koska en ole yksiäkään munkkeja eläissäni itse paistellut, on aika mahtavaa, että Juuson bravuureja keittiössä ovat leivontapuuhat, erityisesti munkkien ja pullien paistelu. Minulle taas sopii varsin hyvin niiden maistelu 😉

Parisuhteessa olis vissiin hyvä osata jakaa vastuuta, ja se jos mikä on minulle ollut aina vaikeaa. Olen pienestä asti tykännyt kantaa vastuuta vähän kaikesta sellaisestakin, joka ei minulle kuulu (tapa, josta yritän kovasti oppia eroon). Keittiössä itsevaltiaan rooli vasta korostuukin; kyylään epäluuloisesti muiden puuhia enkä malta olla neuvomatta sinne kokkamaan uskaltautuneita. Ärsyttävää! Juusolle isot pisteet siitä, että hän kärsivällisesti valtaa keittiöstäni itselleen tilaa huolimatta epäluuloisesta vahtaamisestani.

Minulle on tärkeää oppia antamaan Juusolle enemmän tilaa – niin keittiöstä, kuin elämästäni yleensä. Opettelin pitkään pärjäämään yksin, ja nyt pitäisi osata taas ottaa joku muukin huomioon. Siinä on välillä haastetta! Ekan yhteisen vuosipäivän ja vapun kunniaksi tehtiinkin vähän erilainen blogiyhteistyödiili: Juuso hoitaa munkit, minä niiden täytteet – yhteistyö, ystävyys ja avunanto kunniaan, vaikkei kylmä sota meidän välejä vaivaakkaan 😀

Blogiani pidempään lukeneet eivät ehkä suuresti ylläty siitä, että halusin keitellä näiden yhteistyömunkkiemme täytteeksi pekonihilloa – ne perinteisemmät makeat asiat kun nyt vaan eivät niin ole mun juttu. Makea maistuu minulle aina paremmin, kun sen kyljessä on vähän jotain suolaista (kuten esim. taannoinen Elvis-suklaani). Yhteistyömunkeista tuli siis pekonimunkkeja ja veikkaan, etteivät ne ole ihan jokaisen makuun. Tärkeintä kuitenkin just nyt on, että ne ovat meidän makuun.

Pekonihillotäytteisten vappumunkkien kylkeen on tietysti avattava myös kuplivaa, onhan kyseessä kuitenkin sekä vappu, että meidän eka vuosipäivä! Makeiden mutta aavistuksen suolaisten munkkien kaveriksi sopii hyvin puolikuiva kuohari, rutikuiva kun korostaisi munkkien makeutta makuuni liikaa. Sitä makeaahan en varmaan edes avaisi… (onko sellaista olemassa kuin hyvää makeaa kuoharia?)

Suomen juoduimman valkkarin, Devil’s Rock Rieslingin kuohariversio Devil’s Rock Riesling Sec kustantaa Alkossa vain reilut 10 € ja on hinta-laatusuhteeltaan loistava valinta rentoon piknikpöytään. Hunajaiset omena- ja päärynäaromit sopivat erinomaisesti aavistuksen savuisella ja suolaisenmakealla pekonihillolla täytetyn munkin kylkeen, mutta koska viini ei ole kovin makea, se toimii myös piknikpöydän muiden antimien kaverina. Helppous ja rentous ovat ainakin minulle vappuna valttia, joten hoidan tarjoilut mielelläni yhden viinin taktiikkalla 🙂

Pekonihullun vappumunkit ♥

Juuson munkkiresepti pohjaa Marttojen ohjeeseen, tosin Amerikkavuosiensa aikana Juuso tottui tekemään munkkitaikinansa soijamaitoon. Marttojen käyttämä margariini taas vaihtuu voihin. Lehmänmaidon sijaan soijamaitoa, kasvimargariinin sijaan lehmänmaidosta tehtyä voita … joku logiikka tässä kai on, mutta en kyseenalaista, en (!) Kyllä munkkimies tietää ♥

Pekonihillo:

140 g savupekonia (palvattua)

1 rkl oliiviöljyä

80 g kuivattuja viikunoita

1 dl viskiä

0,5 dl vettä

1 keskikokoinen keltasipuli

2 pulleaa valkosipulinkynttä

1 mieto chili (jalapeno)

¾ dl omenaviinietikkaa

½ dl vaahterasiirappia

2 rkl ruokosokeria

¼ kanelia

¼ inkivääriä

¼ suolaa

Puolita viikunat ja laita ne viskin ja veden seokseen likoamaan. Kuutioi sipuli ja pekoni, viipaloi valkosipuli sekä chili. Paista kaikkia keskilämmöllä pienessä kattilassa, kunnes sekä pekoni että sipuli saa vähän väriä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole ruskistaa seosta kuin kevyesti. Lisää kattilaan viikunat liotusliemineen, sekä kaikki loput raaka-aineet.

Anna seoksen porista miedolla lämmöllä, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Jäähdytä seos ja soseuta sitä sen verran, että jäljellä on vain muutamia isompia sattumia. Mikäli et käytä hilloa heti, säilytä sitä kannellisessa purkissa jääkaapissa – hillo säilyy noin viikon … siis jos säilyy (sopii nimittäin tosi hyvin esim. burgerin väliin). Munkkeihin hillon saa kätevimmin trööttäiltyä pursotuspussista.

Munkkitaikina (10-14 kpl):

5 dl soijamaitoa

1,5 dl sokeria

50 g tuorehiivaa

1 muna

½ tl suolaa

2 tl kardemummaa

100 g voita

15-16 dl vehnäjauhoja

1 l rypsiöljyä paistamiseen

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Lämmitä soijamaito reilusti kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita maitoon sokeri, mausteet ja muna ja sekoita, kunnes seos jäähtyy kädenlämöiseksi (munan lisääminen ja sekoittaminen jäähdyttää seosta). Murusta ja liuota hiiva nesteeseen. Lisää jäähtynyt voi ja sekoita, ala lisäämään jauhoja ensin vispilällä vispaten, desi kerrallaan.

Vispaa taikinaa niin kauan kuin pystyt ja vaihda sitten käsivoimiin. Vaivaa taikinaa edelleen jauhoja desi kerrallaan lisäten, kunnes taikina on pehmeää muttei enää tartu käsiin niin pahasti (taikina saa siis olla mieluummin hieman liian kosteaa kuin liian kuivaa). Jätä peitettynä nousemaan kolmeksi vartiksi.

Muotoile taikinasta keskikokoisia palleroita ja jätä ne kohoamaan liinan alle vielä vartiksi. Kuumenna kannellisessa kattilassa litra rypsiöljyä 180 asteeseen. Pidä kansi lähellä, äläkä käytä liesituuletinta – rasvapalovaara on kuitenkin uppopaistohommissa aina hyvä muistaa. Paista munkkeja 2-3 kerrallaan molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarkasta ekasta munkista kypsyys tikulla ja säädä paistoaikaa sen mukaan: munkki on keskeltäkin kypsä, mikäli tikkuun ei tartu taikinaa.

Valuta munkeista enimmät paistoöljyt talouspaperin päällä. Pistä veistellä munkin kylkeen pieni ja syvä viilto, jonka kautta voit täyttää munkin. Pyörittele täytetyt munkit lopuksi chilihiutaleilla ja rapeaksi paistetulla ja murustetulla pekonilla maustetussa kidesokerissa.

Pekonimunkki on hyvä tarjoilla vielä hieman lämpimänä ja kuohuviini jääkylmänä. Kippis!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, kommentointimahdollisuus on tästä jutusta suljettu.

808 views

Linssi-pinaattipöperö sesongin herkuilla

by Juulia 0 Comments
Linssi-pinaattipöperö sesongin herkuilla

Kasvissyöjävuosinani yksi vakioruuistani oli punaisista linsseistä valmistettu mausteinen pöperö, jonka esikuvana toimi intialainen linssiruoka dhal (jolle resepti löytyy vaikkapa täältä). Saatoin syödä sitä suoraan kattilasta, ja välillä harva se päivä – varsinkin pimeänä vuodenaikana tuo suolainen puuro toi sekä lohtua että lämpöä eloon ja oloon. Punaisista linsseistä valmistettuna pöperöni oli sekä halpa, että nopea, ja sen raaka-aineet löytyivät kotoa melkein aina – linssit ja mausteet kuivakaapista, pinaatti pakastimesta.

Viikonloppuna kämpässäni tapahtui kylmeneminen, joka on selvä merkki siitä, että kesä todellakin on historiaa. Niin ihana kuin kotini onkin, täällä on ihan saakelin kylmä talvisin 🙁 Napsautin siis masentuneena ekstrapatterini päälle ja kääriydyin huopiin tuijottelemaan Netflixiä, kun nälkä iski. Kylmissään ei kauppareissu houkutellut, ja jotain piti saada väsättyä, jotain lohduttavaa ja lämmintä… onneksi mieleen tuli linssipöperö!

Parissakymmenessä minuutissa kätösissäni oli kulhollinen nostalgista herkkua, ja saatoin jatkaa Netflixailuani peittokasassani. Ah, autuutta!

Postasin kuvan herkustani Instagramiin, ja yllätyksekseni muutama kyseli heti respetin perään. No täältä pesee! En kuitenkaan malttanut olla päivittämättä reseptiäni hieman, kun kotosalla pyöri ihanan kirpeitä vihreitä tomaatteja sekä myskikurpitsaa. Kasviksien lisääminen ruokaan on harvemmin huono idea, vai kuinka? Uudistettu versio on ravinteikkaampaa ja moniulotteisemman makuista, mutta sille simppelille sörsselille on silti varattu ikuinen paikka mahassani.

Linssi-pinaattipöperö 2:lle

2 dl punaisia linssejä

peukalon pituinen pätkä inkivääriä

3-4 valkosipulin kynttä

1 mieto chili

50 g luomuvoita / gheetä / kookosöljyä

2 rkl korianterin siemeniä

2 rkl jauhettua juustokuminaa

2 tl mustia sinapinsiemeniä

1 tl jauhettua kanelia

½ tl rouhittua kardemummaa

½ tl jauhettua valkopippuria

1 rkl kurkumaa

1 rkl hunajaa

5-6 dl vettä

200 g (pakaste)pinaattia

optionaaliset bonukset:

2 dl kurpitsasosetta

1 dl kookoskermaa / nokare paksua jugurttia / cashewkermaa: 1 dl liotettuja cashewpähkinöitä + 0,5 dl vettä + surrur

2-3 rkl unikonsiemeniä

2 vihreää tomaattia

Paahda sinapin- ja korianterinsiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua (varo polttamasta). Riko siemeniä hieman morttelissa. Silppua valkosipuli, chili, raasta tai hienonna inkivääri. Paista niitä voissa keskilämmöllä, kunnes valkosipuli pehmenee, lisää sitten kaikki mausteet suolaa ja hunajaa lukuunottamatta, ja paista vielä muutama minuutti. Keittiössä pitäisi tässä vaiheessa tuoksua jo reilusti mausteiselta.

Lisää kattilaan huuhdotut linssit ja pyörittele ne sekaisin mausteseoksen kera. Lisää 5 dl vettä ja keittele seosta keskilämmöllä, kunnes linssit ovat läpikypsiä ja alkavat hajoilemaan. Lisää vettä tarvittaessa, jos seos on liian paksua. Lisää pöperöön pinaatti ja kuumenna, mausta suolalla ja hunajalla. Jos syön pöperöni yksinkertaisessa muodossaan, lisää siihen lautasella vielä voisilmän. Se on oleellinen osa nautintoa 😉

Optionaaliset bonukset:

  • Kypsennä myskikurpitsaa, soseuta ja pyöräytä sose linssipöperön sekaan. Makea kurpitsasose pehmentää melko mausteisen ja tulisen linssimössön makua mukavasti. Nokare jugurttia ajaa saman asian.
  • Cashewkermaa käytän, jos kotoa ei löydy kookoskermaa tai jugurttia – cashewpähkinöitä kun kaapistani löytyy melkein aina. Ideaalitilanteessa laittaisin pähkinät likoamaan jo edellisenä päivänä, mutta pikaliotus kuumalla vedellä toimii myös. Liotetut pähkinät soseutetaan vesitilkan kera ja sitten ihana pähkinäkerma vain mössön sekaan.
  • Unikonsiemet tuovat pöperöön lisää rousketta, niitä sekoitan pöperöön välillä runsaammallakin kädellä.
  • Ja lopuksi se kivoin lisuke: vihreä tomaatti! Rakastan vihreiden tomaattien kirpeyttä, ja lisään niitä mielelläni makeiden bataatti- ja kurpitsakeittojen päälle kontrastiksi. Vihreiden tomaattien kausi on lyhyt, joten lisään niitä tällä hetkellä vähän kaikkeen – viikonloppuna älysin kuutioida yhden linssipöperönkin kruunuksi, hyvä minä! Oli nimittäin namia tässäkin 🙂

Ps. muistathan lisätä suolan linssipöperöön vasta, kun linssit ovat täysin kypsyneet! Suolattu keitinvesi kovettaa linssit ja kypsymistä saa vartoa iäisyyden.

Pps. jos kotoasi ei normaalisti löydy moista maustearsenaalia, voit korvata tuon litaniani esim. garam masalalla.

148 views