Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

by Juulia 0 Comments
Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

chilipasta

Vietän parhaillaan viimeistä lomaviikkoani valmistellen pikkuhiljaa itseäni tulevaan työvuoteen. Naputtelen blogiin kesän aikana kertyneitä tarinoita ja kuvaan hetken mielijohteesta myös kaikenlaisia uusia – kohta sitä aikaa ei näin ruhtinaallisesti nimittäin enää olekaan!

Kotitoimistollani on syöty lounaaksi jo useamman kerran nopeasti valmistuvaa ja helppoa kirsikkatomaatti-chilipastaa, joka on sopivan täyttävää mutta samalla raikasta kesäruokaa. Koukuttavaksi kesäpastani tekee reilu määrä tuoretta chiliä: löysin kaupasta sattumalta kotimaisien chilien seasta aivan ihanaa, vain aavistuksen tulista ja todella hedelmäisen makeaa lajiketta nimeltä Jamaican bell. Kyseinen chili on niin maukasta, että en ole edes kypsentänyt sitä, lisännyt sen vain pastan sekaan aivan viime tipassa.

”Kastiketta” ei tässä pastaohjeessa muutenkaan juuri keitellä. Kesäiseksi tämän tomaattisen pastan nimittäin tekee juurikin se, että tomaatit vain nopeasti kuumennetaan, eikä niiden anneta sen kummemmin muussaantua. Pidetään siis tomaatin palat paloina ja makukin pysyy samalla raikkaana.

kirsikkatomaattipasta

Makua tähän pastaan tuo miedon chilin ja kirsikkatomaattien lisäksi reilu määrä valkosipulia, loraus sitruunamehua ja/tai valkoviiniä (jota meiltä löytyy kätevästi viikonlopun bileiden jäljiltä), sekä sitä yrttiä mitä kotoa nyt sattuu löytymään. Ruohosipuli ja persilja toimivat todistetusti ainakin todella hyvin, enkä äkkisilteen edes keksi mikä yrtti EI toimisi 🙂 Välillä lisään pastaan myös hieman tulisempaa chiliä antamaan pikku potkua työnteolle.

Kesäinen kirsikkatomaatti-chilipasta

1:lle

n. 80-100 g (kuiva)pastaa (nälän mukaan siis!)

3-4 isoa valkosipulin kynttä

1-2 rkl oliiviöljyä

10-15 kypsää kirsikkatomaattia

1 jamaican bell -chili tai muu mieto chili siemenet poistettuina

(½-1 tulisempaa chiliä siemenet poistettuina)

n. ½ tl sokeria

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

½ sitruunan mehu ja/tai vajaa ½ dl valkoviiniä

ruohosipulia / persiljaa tms. pehmeää tuoreyrttiä

nokare voita / loraus oliiviöljyä

Laita käyttämäsi pasta kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen. Kuori ja viipaloi valkosipulit, kuullota sitä miedolla lämmöllä pinnoitetussa kasarissa tai paistinpannulla öljyssä, kunnes valkosipuli pehmenee (4-5 minuuttia). Älä kuitenkaan anna valkosipulin ruskistua, pehmetä vaan. Mikäli käytät myös tulista chiliä, poista siitä siemenet ja viipaloi se ohuelti, paista yhtä pitkään valkosipulin kanssa.

Poista miedosta chilistä siemenet ja suikaloi se ohuelti. Puolita kirsikkatomaatit ja silppua käyttämäsi yrtti. Kun pasta alkaa olla lähes kypsää, lisää valkosipulien sekaan puolitetut kirsikkatomaatit, sokeri sekä sitruunamehu ja/tai valkoviini. Pyörittele seosta keskilämmöllä niin, että tomaatit lämpenevät ja pehmenevät hieman ja neste haihtuu osittain. Älä anna tomaattien kuitenkaan rikkoutua muussiksi. Lisää pannulle chili sekä yrtit juuri ennen kuin valutat pastan. Mausta ripauksella suolaa ja mustapippuria.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta siitä vesi ja lisää se tomaatti-valkosipuliseoksen kaveriksi pannulle. Pyörittele pasta ja tomaatit huolella sekaisin ja mikäli pannun pohjalla on vielä nestettä, nosta lämpöä hetkeksi kovemmalle. Mehevöitä annos lopuksi nokareella voita tai lorauksella hyvää oliiviöljyä sekä viimeisellä puserruksella sitruunasta, jos olet sitä annoksessa muutenkin käyttänyt.

chilipastaTämä pasta ei minusta edes parmesaania kaipaa, mikä on aika paljon sanottu tällaiselta juustohullulta 😀

57 views

Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

by Juulia 0 Comments
Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

karkkipossu

Laiva on lastattu karkkipossulla! …tai siis tarkemmin ottaen salaattivene on lastattu karkkipossulla 🙂 Tuhti ja makea possu saa veneeseen seurakseen rapeutta, raikkautta ja potkua pikkelöidyn lootusjuuren, thaibasilikan ja chilin muodossa – enkä ainakaan itse meinaa saada tästä kombosta tarpeekseni!

Karkkipossu taisi jossain vaiheessa olla melko trendikäskin herkku, kiitos Ravintola Farangin supersuositun annoksen. Farangin mukaan nimettyjä karkkipossu –reseptejä netistä löytyykin näköjään aikamoinen liuta – todellinen somehitin merkki!

Joudun kuitenkin myöntämään, etten Farangin annosta ole koskaan syönyt, saatikka saanut innoitusta karkkipossun tekemiseen suoraan Tomi Björckiltä. Innostukseni karkkipossun kokkaamiseen syntyi sen sijaan mielessäni jo tovin kummitelleesta Hannan Soppa -blogin viimejouluisesta postauksesta, sekä pakastimesta löytyneestä, nyhtöpossuhommista ylijääneestä luomukasslerin palasta.

Kokkaan lihaa edelleen verrattain harvoin, joten kun pohdin Facebookissa mitä tuosta kasslerista tehdä, ja sana karkkipossu mainittiin, asia oli sillä selvä!

Tämä väsäämäni karkkipossu on Farangin todella herkullisen mutta myös työlään kuuloisen, haudutetun, uppopaistetun ja karamellilla kuorrutetun luomuksen rinnalla varsin nopeaa ja yksinkertaista valmistaa. Haudutus ja ”karamellin” teko on tässä nimittäin yhdistetty ja kuumottava uppopaistelu totaalisesti skipattu. Kyseessä on siis todellinen laiskan kokin karkkipossu!

Laiskan kokin karkkipossu & salaattiveneet

4:lle

500 g possun luomukassleria

1 rkl öljyä

1 mieto chili

peukalonmittainen pätkä inkivääriä

4 valkosipulin kynttä

1 rkl viismaustetta

½ dl soijakastiketta

½ dl ruokosokeria

2 dl vettä

Tarjoiluun:

1-2 kerää Cosmopolitansalaattia

ruukku thaibasilikaa

purkillinen pikkelöityä lootusjuurta (tai viinietikalla maustettua retiisiä/retikkaa/kurkkua)

muutama viipaloitu mieto chili sekä kevätsipulin varsi

majoneesia

Leikkaa kassler ensin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja sitten jokainen viipale reilun sentin kuutioiksi. Ruskista kuutiot öljyssä. Lisää pannuun silputtu inkivääri, valkosipuli ja chili ja paista hetki. Lisää hetken kuluttua vielä vesi ja kaikki mausteet, mukaanlukien sokeri. Kiehauta seos ja laske sitten lämpöä miedolle. Karkkipossu saa muhia kannen alla puolisen tuntia välillä sitä sekoitellen. Mikäli pannussa on puolen tunnin jälkeen vielä reilummin nestettä, nosta lämpöä lopuksi vielä hetkeksi korkeammaksi. Kun neste on kiehunut siirappimaiseksi ja liha on mehevän pehmoista, karkkipossu on valmista.

Jäähdytä karkkipossua liemessään hetki ja tarjoile se vielä lämpimänä salaattiveneistä pikkelöidyn lootusjuuren, chilin, kevätsipulin, thaibasilikan sekä majoneesin kera. Jokainen voi myös rakentaa oman salaattiveneensä itse pöydässä 🙂

karkkipossu

Ps. Pikkelöityä lootusjuurta löytyy aasialaisista marketeista ja suosittelen tutustumaan niin siihen, kuin muihinkin säilykepurkkihyllyjen aarteisiin rohkeasti!

54 views

Saksanpähkinächorizo

by Juulia 35 Comments
Saksanpähkinächorizo

saksanpähkinächorizo

Chorizohullu täällä terve! Kyllä vaan, sellainen minä olen. Asia tuskin yllättää ketään blogiani pidempään lukenutta, niin usein chorizoa mun resepteistä löytyy. Pääraaka-aineena sitä harvemmin kuitenkaan käytän, enemmänkin tykkään sen ruokaan tuomasta suolaisuudesta ja potkusta ikäänkuin mausteena. Kaikenlainen tulinen, suolainen, kirpeä ja rasvainen on muutenkin kovasti mieleeni, esim. jättipussi viinietikkasipsejä, tyhjenee aina ennätysajassa – jos chorizoa saisi valmiiksi rapeaksi paistettuna jättipussissa, veikkaan että sekin pussi tyhjenisi alta aikayksikön.

Chorizo pelastaa mielestäni melkein tilanteen kuin tilanteen, sillä jos sitä on kaapissa, saa tyhjästä nyhjästyä aina jotain herkullista: pastaa, munakasta, lämpimän voileivän… Ihan ainahan sitä chorizoa ei siellä kaapissa vaan ole, eikä edes soijachorizoa pakastimessa (jep, käytän sitä melkein yhtä paljon kuin ns. aitoa makkaraa). Onneksi kuiva-ainekaapin perukoilta löytyvästä kikhernepurkista ja kourallisesta saksanpähkinöitä saa varsin nopeasti taiottua jotain, joka muistuttaa esikuvaansa hämmentävän paljon!

saksanpähkinächorizo

Jep, se on kuulkaas silkkaa keittiötaikaa tämä saksanpähkinächorizo. Bongasin sen ohjeen ihan sattumalta tässä männäpäivinä, kun etsiskelin netistä ihan jotain muuta. California Walnuts -sivuilta lyötyvä ohje vaikutti ensialkuun uskomattomalta – raaka-aineiden perusteella oli selvää että hyväähän se varmasti olisi, mutta että oikein ”chorizoa”? Ei muuta kuin testaamaan väitteen paikkaansapitävyyttä!

Ihan sellaisenaan en reseptiä pystynyt testaamaan, kun en jaksanut lähteä etsiskelemään erikseen sekä ancho- että ahipotelechiliä. Vaihdoin ne pokkana Korealaiseen gochugaruun, sitä kun kotonani on viimekeväisen ramenkeiton jäljiltä edelleen valtava purkki. Gochugaru on tulisuudeltaan samanaikaisesti mukavan pehmeä että terävä, enkä muuta chiliä oikein nykyään edes halua käyttää, niin paljon sen aromista pidän. Paprikajauheen vaihdoin myös savupaprikaan, sillä pidän erityisesti espanjalaistyyppisestä savupaprikalla maustetusta chorizosta.

Heittämällä reseptistä lähti myös vaihtoon kikherneiden määrä suhteessa saksanpähkinöihin: ruokahävikin vähentämisen nimessä heivasin vajaan desin ylimääräisiä kikherneitä mieluummin seokseen kuin jääkaappin unohtumaan (kovin tieteellistä tämä mun reseptinkehittely, eikö 😀 ).

Lopputulos oli hyvällä tavalla varsin häkellyttävä – maku on todellakin lähellä chorizoa ja koostumuskin muistuttaa vahvasti pehmeää makkaramassaa. Maistelimme Juuson kanssa seosta sekä ns. raakana, että uunissa rapeaksi paahtuneena: toimii kuulkaas kummallakin tavoin! Raakana seos muistuttaa aika vahvasti myös italialaista pehmeää chilisalamia N’dujaa, mistä olen myös kovin mielissäni. Sitä kun ei tietääkseni Helsingissä saa kuin yhdestä kaupasta.

Viime viikolla olen vääntänyt saksanpähkinächorizoa kolme satsia ja kokeillut sitä niin paahdetun kurpitsan kuin keitonkin päällä, onigirazun sisällä, munakkaassa, kebabtyylisessä vegeannoksessa, leivän päällä, kuin burritoon käärittynäkin. Se tuo ruokaan kuin ruokaan sitä rakastamaani tulisuutta ja potkua, sekä paistettuna vielä ihanaa rapeutta. Kaavailen pyöritteleväni seuraavaksi massasta pikkuisia palloja, joita voisi sitten laittaa pizzan päälle!

Leikkelelautaselle saksanpähkinächorizoa olisi ehkä turha yrittää makkaran korvikkeeksi läntätä, mutta mikäli käytät chorizoa minun tapaani ruuassa enemmänkin eräänlaisena mausteen kaltaisena bonuselementtinä, kuin pääraaka-aineena, kannattaa tätä ohjetta ehdottomasti testata! Eipä tee muutenkaan meistä kellekään pahaa vaihtaa liha tai lihajaloste joskus kasvisproteiiniin.

Saksanpähkinächorizo

2 dl saksanpähkinöitä

2 dl kypsiä kikherneitä

2-3 valkosipulin kynttä

2 tl savupaprikaa

1-2 rkl chilihiutaleita (esim. gochugarua*)

1-2 rkl (omena)viinietikkaa

4-6 rkl oliiviöljyä

1 tl suolaa

(1 tl oreganoa)

(1 tl korianterin siemeniä)

(1 tl juustokuminaa)

Viipaloi valkosipuli. Soseuta se omenaviinietikan kanssa silppurissa/leikkurissa tai sauvasekoittimella. Lisää kikherneet ja saksanpähkinät sekä mausteet ja öljy, silppua/soseuta, kunnes seos on osittain sosetta mutta seassa on vielä karkeampia sattumia. Tarkista maku: seoksen kuuluu olla chorizon tapaan mukavan rasvaista, polttelevaa ja hieman kirpeää. Lisää tarvittaessa vähän kerrallaan öljyä, etikkaa, chiliä, savupaprikaa ja/tai suolaa.

Mausteista minusta tärkeimmät ovat valkosipuli, chili, savupaprika, viinietikka ja suola, joilla saa aikaan jo varsin hyvät maut. Oreganot, korianterin siemenet ja juustokuminat ovat minusta vähemmän oleellisia, joten jos niitä ei kotoa saksanpähkinächorizohimon iskiessä löydy, voit huoletta jättää ne pois.

Saksanpähkinächorizo säilyy jääkaapissa kelmutettuna muutaman päivää, joten teen sitä kerralla isomman satsin ja käytän sitä pikkuhiljaa sitten vähän siihen sun tähän. Aika helppo ja nopeahan tätä on toki tehdä myös pienempiä annoksia 🙂 En ole vielä testannut tämän pakastamista, mutta veikkaisin että rasvaisuutensa ansiosta tämä säilyisi pakastimessakin ihan hyvin ainakin lyhyempiä ajanjaksoja.

*) voit tuoda seokseen tulisuutta millä vain suht miedoilla ja mahdollisesti savuisilla chilihiutaleilla, tai kokeilla hiutaleiden sijasta texmextyyppistä etikkaista chilikastiketta (Tabasco, Texas Pete tms). Lisää tuolloin maustetta seokseen vähän kerrallaan ja varsinkin käyttäessäsi etikkaista chilikastikketta muista vähentää vastaavasti omenaviinietikan määrää! Mikäli saat käsiisi tulista savupaprikajauhetta, et välttämättä tarvitse chiliä erikseen lainkaan. Että eikun kokeilemaan!

2 278 views

Kotiricotta-broccolinipasta

by Juulia 0 Comments
Kotiricotta-broccolinipasta

Ricotta on ihanaa. Hurahdin siihen oikein tosissani tänä talvena, kun hoksasin että duunipaikkani naapurissa myydään tuoretta ricottaa. Tuore ricotta on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta sitä voi toki käyttää myös vaikka kuinka monessa ruuassa: lasagnessa, ravioleissa, lätyissä, juustokakussa, leivän päällä … oma suosikkini on latoa ricotan päälle tuoreita marjoja tai hedelmiä (kuten veriappelsiinia ja pistaasia).

Kaupan ricotta on ihan jees, mutta ei se tuoreen veroista ole – eikä ihan hirmuisen halpaakaan. Ricottaa onkin niin helppo ja nopea tehdä kotona, että vaikka edelleen ostan mieluusti herkkuani delistä, teen sitä himon iskiessä simsalabim ihan itsekin. Aito ricotta tehdään perinteisesti juuston valmistuksesta ylijääneestä herasta uudelleen keittämällä (ricotta tarkoittaa ”uudelleen keitetty”), kotona sen sijaan kaupan täysmaidosta.

Ohjeita kotitekoiselle ricotalle on netti pullollaan (kurkkaa vaikka tämä ricotan valmistuksen yksityiskohtiin pureutuva juttu), mutta perusperiaate on aina sama: maito lämmitetään, siihen lisätään juoksute (etikka, sitruuna, piimä tai juustonjuoksute), heran annetaan erottua ja juustomassa valutetaan. Valmista tulee alle puolessa tunnissa. Rasvatonta maitoa tähän ei kannata käyttää, itse käytän täysmaitoa tai kevytmaitoa. Amerikkalaiset nettisivut varoittelevat luomumaidon käyttämisestä, mutta ainakin itse olen siitäkin tehnyt onnistuneesti ricottaa.

Tänään tein pikaricotan samassa ajassa kun pastani kiehui kypsäksi. Sekaan kääntelin myös paistettuja broccoliineja sekä valkosipulia, mausteeksi riittää ripaus suolaa, mustapippuria sekä chilihiutaleita. Nopea, helppo ja edullinen herkkupasta valmistui alle kahdessakymmenessä minuutissa!

Kotiricotta

1 l täys- tai kevytmaitoa

n. 3-4 rkl viinietikkaa (5%) tai sitruunamehua

keittiölämpömittari

kahvinsuodatin + suodatinpussi / kestävää talouspaperia tai juustokangasta + siivilä

Lämmitä maito teräskattilassa n. 70-80 asteiseksi – mikäli et omista keittiölämpömittaria, ota maitokattila pois liedeltä kun siitä alkaa nousta aavistus höyryä eli ennen kuin se kiehuu. Sekoita maitoon heti etikka ja jätä kattila sitten pöydälle seisomaan, kunnes maidon hera erottuu ja juustomassa alkaa irtaantua paakuiksi.

Nostele juustomassa reikäkauhalla varovasti suodatusvälineeseesi – maitolitran suodattaa helpoiten isossa kestävällä talouspaperilla vuoratussa siivilässä, puolikkaan määrän suodatinpussilla vuoratussa kahvinsuodattimessa. Anna heran valua massasta vähintään kymmenisen minuuttia (kostea ricotta), tai voit valuttaa juustoa jopa yön yli (kiinteä ricotta). Juustomassan voi halutessaan maustaa ripauksella suolaa.

Hera  kannattaa kerätä talteen ja käyttää esim. sämpylätaikinassa, smoothien joukossa, tai voihan sen juoda ihan sellaisenaankin (se on nimittäin hyvää).

Ricotta-broccolinipasta 1:lle

puoli annosta kotiricottaa

n. 80-100 g pastaa

100 g broccolinia (tai parsakaalia)

1 valkosipulin kynsi

1-2 rkl saksanpähkinäöljyä (mun oliiviöljy loppui juuri)

ripaus chilihiutaleita

suolaa, mustapippuria

Valmista puoli annosta ricottaa äskeisen ohjeen mukaan. Sillä välin kun ricotta valuu, kiehauta iso kattilallinen vettä, mausta se reilulla ripauksella suolaa ja heivaa pasta perään. Puolita pestyt broccolinit pitkittäin kahtia ja paista ne kypsiksi öljyssä pastan kypsyessä. Lisää pannulle lopuksi myös viipaloitu valkosipuli saamaan hieman väriä. Kun sekä pasta että broccolini on kypsää, pitäisi juustomassakin olla valunut sen verran, että sinulla on kimpale pehmeähköä ricottaa. Sekoita kaikki iloisesti yhteen ja mausta suolalla, pippurilla sekä ripauksella chiliä.

Itse ahnehdin lautaselleni lopulta vielä jääkaapissa nököttävän n’dujan (italialainen erittäin tulinen tuoremakkara) rapeaksi paistetut jämät – tuli ehkä vähän turhankin tulinen setti. Että sattuu sitä täälläkin välillä pieniä virhearviointeja 😀

119 views