Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

by Juulia 1 Comment
Verigreippipasta avocadolla ja fenkolilla

verigreippipastaVerigreippipasta, koska miksei?

Mitä tulee sitrushedelmiin, tämä vuodenaika on lempparini. Veriappelsiinit saapuivat juuri kauppoihin ja löytyypä sieltä edelleen iki-ihania verigreippejäkin. Rakastan molempia (veri veri much)! Joko veriappelsiini tai verigreippi löytyykin näin pimeään talvisaikaan lautaseltani harva se päivä. Varsinkin veriappelsiineja on minusta kulutettava niin paljon kuin sielu sietää sen lyhyen aikaa kun niitä saa ♥

Kumpaakin herkkua syön mieluusti ihan sellaisenaan, mutta päätyvät ne usein myös hedelmäsalaatin pohjaksi tai jos minulla on meneillään mehustuskausi niin porkkanamehun sekaan. Salaatinkastikettakaan ei näihin aikoihin tässä huushollissa tehdä ilman veristä sitrusmehua. (Vakio salaatinkastikkeeni ovat yleensä erilaisia mukaelmia sitruksisesta miso-kurkumakastikkeesta tai ihanasta tahinikastikkeesta).

verigreippi

coffee tonic

Viime vuonna väsäsin kauden vikoista veriappelsiineista piristävän kylmän kahvicoctailin eli turbo kahvi-tonicin ja toki olen kokeillut jo veriappelsiinia viimesyksyisessä persimoni-viskicocktailissakin. Ottaen huomioon, kuinka paljon verigreippiä ja veriappelsiinia rakastan, on niitä sisältävien reseptien lista silti vielä melkoisen lyhyt täällä blogissa. Toisaalta, kun näiden hedelmien sesonki sijoittuu pimeimpään vuodenaikaan, ei tilanne ehkä ole sittenkään niin outo: vaikka verigreippi ja -appelsiiniruokaa pukkaa, ei niitä niin vaan sysipimeinä arki-iltoina kuvata.

Löytyypä tuolta reseptiarkistoista silti seuraavanlaiset sesonkiohjeet:

Verigreippiä saa onneksi hieman veriappelsiinia pidempään ja monesti käytänkin sitä ruuissa joihin veriappelsiinikaudella laittaisin appelsiinia. Toki verigreippi on appelsiinia reilusti happamampaa, mutta kun tietää minkänäköisiä greippejä ostella niin löytyypä niistäkin niitä makeampia (vaaleakuoriset greipit ovat usein makeampia kuin oikein intesiivisen väriset yksilöt – ja tämä tietohan on muuten opittu aina yhtä hyödyllisestä Satokausikalenterista).

verigreippi fenkoliFenkoli + sitrus = unelmapari

Tein joulun alla yhtä lempi sitrusruokaani, verigreippi-avocado-fenkolisalaattia. Sitrushedelmien ja fenkolin liitto kolahtaa minulle jostain syystä kutakuinkin täydellisesti, joten fenkolia tuleekin syötyä melkeinpä minkä tahansa sitrushedelmän kanssa. Joskus seassa on punasipulia, joskus sokeriherneenpalkoja, joskus jopa katkarapuja tai lohta. Avocado toimii yhdistelmässä kuitenkin minusta ehkä parhaiten, sillä sen kermainen rasvaisuus taittaa sitruksen kirpeyttä ja tuo komboon rouskuvan fenkolin lisäksi toisenlaista suutuntumaa. Mitä ikinä fenkolin ja sitruksen kaveriksi kuitenkin päätyykin, mustapippuria on annokseen rouhittava reilusti aina!

Mutta mutta! Jospa tässä päästäisiin vihdoinkin itse asiaan, eli tämänkertaiseen keittiöoivallukseeni. Lätkäisin nimittäin tuon samaisen salaatin jämät hetken mielijohteesta pastan sekaan ja sehän kuulkaa toimi! Reilu loraus oikein ihanan vihreää neitsytoliiviöljyä ja muutama rakuunan oksa viimeisteli annoksen, eikä mennyt kuin muutama päivää kun samaa olikin jo tehtävä uudelleen. Verigreippipasta = uusi sesonkiruoka-armaani!

verigreippipasta

Vaikka greippipasta kuulostaa ehkä hieman erikoiselta ruualta, se ei todellakaan ole mitenkään erikoinen valmistaa. Periaatteessa pasta (ihan mikä vaan, minulla oli kuvauspäivänä spagettia) vain keitetään reilusti suolatussa vedessä sopivaan kypsyyteen ja heti kun se on valutettu, sekaan sotketaan reilu loraus oliiviöljyä, kalvottomia verigreippilohkoja (kurkkaa greipin filerointiohjeet esim. tästä videosta), ohuelti suikaloitua fenkolia, tuoretta rakuunaa (jonka vaihdoin yhtenä päivänä rosmariiniin – toimiva ratkaisu sekin) sekä pieniksi kuutioiksi pilkottua avocadoa. Annoksen kruunaa vastarouhittu mustapippuri.

Verigreippipasta avocadolla, fenkolilla ja rakuunalla

vegaaninen

2:lle

150-200 g spagettia (eli nälän mukaan)

1 iso verigreippi

1 kypsä avocado

1 pieni fenkoli tai puolikas isommasta

puolisen ruukkua tuoretta rakuunaa

reilusti vastarouhittua mustapippuria

ripaus (sormi)suolaa

loraus ruohoista ja pippurista neitsytoliiviöljyä

Keitä pasta napakan kypsäksi reilusti suolatussa vedessä ja heti sen valutettuasi lisää sekaan loput raaka-aineet makusi mukaan pilkottuina. Mausta suolalla, vastarouhitulla mustapippurilla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä.

Itse tykkään jättää verigreipin lohkot kokonaisiksi, mutta voi ne toki pilkkoa pienemmiksin. Avocadon voi myös leikata juuri niin kuin tahtoo (itse kuutioin sen melko pieneksi). Fenkolin suosittelen suikaloimaan esim. mandoliinilla ohueksi, sillä mitään ei tähän pastaan kypsennetä ja paksummat raa’at fenkolinpalat eivät minusta ihan toimi pastassa – salaatissa kyllä. Muodon sijaan tärkeintä on kuitenkin se, että kaikki pastan lisukkeet on leikattu valmiiksi ennen kuin pasta valutetaan.

Sekoita esivalmistellut raaka-aineet pastaan heti kun se on kypsää ja valutettu ja tarjoile annoskin samaten heti!

Kuvauksia varten verigreippipasta sai kruunukseen avocadoviuhkan, mutta kun tätä ruokaa pimeässä olohuoneessamme arki-iltana syön, en jaksa todellakaan nähdä moista vaivaa. Näytti annos lopussa miltä vaan, sen voin kyllä vannoa että kehtaisin tarjota sitä kelle vaan!

Ps. Gluteenitonta pastaa käyttämällä ruoka sopii myös gluteeniallergisille tai -yliherkille ja sen te varmaan jo huomasittekin, että tämä ruoka on luonnostaan vegaaninen!

Pps. Hei arvatkaas mitä! Idea verigreipistä pastassa on nyt jäljitetty Haarukkavatkain -blogiin, jossa on marraskuussa julkaistu todella herkullisen kuuloinen sahrami-verigreippipasta jokiravuilla. Olen kyseistä reseptiä käynyt oikein kommentoimassakin, mutta eipä raksuttanut sen vertaa että tämä seikka olisi muistunut mieleen omaa juttua kuvatessa ja kirjoittaessa! Melkoisen varmaa kuitenkin on että Minnan resepti on ollut alitajunnassa, kun kippasin sen fenkoli-verigreippi salaatinjämäni spagettilautaselle. Käykää ihmeessä kurkkaamassa siis tuo Minnan mahtava resepti myös!

 

176 views

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 2 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa ”karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta ”valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

393 views

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

by Juulia 0 Comments
Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen perunankuoriburgeri

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli, kuten kaavailinkin, perunankuoriburgeri. Suunnitelmista hieman poiketen siitä tuli kuitenkin täysin vegaaninen – täytteinä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Tulipahan myös havaittua, että ontoksi koverretut perunanpuolikkaat eivät välttämättä sitä juustoakaan tarvitse pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin sen sijaan ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa tai ei – joten lopulta söin burgerini siis suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen mulle nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppä on edellen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi siis surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani mm. käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

Jos kuitenkin palataan vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen, niin kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen nimittäin kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta.

vegaaninen perunankuoriburgeri

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä.

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle). Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Meillä vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut, vaikka olishan tuolla jääkaapissa kyllä ollut sitä perunasalaattiakin…

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit joko kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä tai kiehauttaa ne etikalla maustetussa vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂

123 views

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

kimchivinegrettiOut with the old, in with the new

Tervetuloa vaan parsasesonki, sua on vähän odoteltukin! Yleensä syön ekat parsat lähestulkoon sellaisenaan – vähän voita, suolaa ja pippuria vaan ja avot – mutta voihan näitä perinteitä välillä vähän ravistella?

Tänä vuonna söinkin ensimmäiset parsani sesongin vikojen veriappeliisinien ja kypsän avocadon kera. Kausituotteista odotetuimpia ovat minulle vuosi toisensa jälkeen juuri veriappelsiinit ja parsa, joten tuntui jotenkin sopivalta laittaa nämä herkut edes hetkeksi samalle lautaselle. Koukuttavan yty ja intensiivinen kimchivinegretti viimeisteli jo valmiiksi värikkään annoksen vielä asteen piristävämmäksi – tämä lautasellinen nenän alla ei haittaa, vaikka ulkona näyttää taas satavan räntää 😀

kimchivinegretti

Kimchiin olen ollut hulluna jo vuosia, mutta sen kanssa kokkailu kulkee keittiössäni selkeästi kausittain. Ihka ensimmisen blogipostaukseni aihe oli kimchiletut ja vuotta myöhemmin juhlin yksivuotista blogiani kimchiriisillä. Viime vuonna innostuin kimhcipizzasta vierailtuani Tukholman Omnipollos Hattissa ja tuossa muutama kuukausi takaperin hurahdin kimchi ”majoneesiin”, jonka pohjana on silken tofu. Kimchillä olen myös tykännyt maustaa ramenkeittojani siitä asti, kun testailin Jenni ”Kansleri” Tuomisen ramenreseptiä.

Olen myös oppinut hyödyntämään kimchipurkin pohjalle kertyvää kimchilientä. Se on tietysti aivan yhtä mahtavaa superherkkua kuin se kimchikin, eikä sitä missään nimessä kannata jättää hyödyntämättä. Kimchin neste käyttää erilaisissa ruuissa mausteena tai marinadina, tai tehdä siitä ihana kimchivinegretti! Suoraansanoen toivoisinkin, että kimchipurkeissa olisi enemmän lientä 🙂

Huom! Mikäli vältät eläinkunnan tuotteita, muistathan tarkistaa ettei käyttämässäsi kimchissä ole kalakastiketta.

Kimchivinegretti

(vegaaninen, mikäli käytät vegaanista kimchiä)

n. 1 dl

½ dl oliiviöljyä

3-4 rkl kimchilientä

1 kevätsipuli

2 rkl (riisi)viinietikkaa

1 rkl agavesiirappia tai mirinkastiketta

½ tl dijonsinappia

(1-2 rkl kimchiä)

(ripaus suolaa)

Leikkaa kevätsipulista kuiva kanta ja mahdolliset nuupahtaneet vihreät osat pois. Pätki kevätsipuli muutamaan osaan ja soseuta se sitten muiden ainesten kanssa yhteen. Maista ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

  • Eri ainesosien tasapainoa voi viilata omaan makuun hieman makeammaksi tai happamammaksi lisäämällä / vähentämällä siirapin tai mirinin / riisiviinietikan määrää.
  • Kastikkeeseen saa vielä lisää kimchipotkua, sekä hieman paksumman rakenteen, kun soseuttaa mukaan kimchiliemen lisäksi hieman kimchiä.
  • Kimchivinegretti säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Se kannattaa ravistella huolella ennen käyttöä.

kimchivinaigrette

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

1:lle

nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

1 kypsä avocado

1 kypsä veriappelsiini

muutama lehti tuoretta shisoa

suolaa ja pippuria

2-3 rkl kimchivinegrettiä

Leikkaa veriappelsiinista terävällä veitsellä kuori irti. Viipaloi hedelmäliha poikittain, tai irrota veriappelsiini”fileet” kalvojen välistä veitsellä. Kerää appelsiinista irtoava mehu talteen.

Napsi parsoista puisevat tyvet irti ja paista ne napakan kypsiksi oliiviöljyssä. Älä ylikypsennä!

Kuori ja viipaloi avocado ja valele se veriappelsiinimehulla. Asettele veriappelsiini- ja avocadoviipaleet lautaselle vuorotellen ja lisää paistettu parsa niiden kylkeen. Valuta lopuksi päälle kimchivinegrettiä ja mausta annos ripauksella suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja kourallisella shisonlehtiä.

kimchivinaigrette

154 views