Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 0 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa ”karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta ”valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza

336 views

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

by Juulia 0 Comments
Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen perunankuoriburgeri

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli, kuten kaavailinkin, perunankuoriburgeri. Suunnitelmista hieman poiketen siitä tuli kuitenkin täysin vegaaninen – täytteinä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Tulipahan myös havaittua, että ontoksi koverretut perunanpuolikkaat eivät välttämättä sitä juustoakaan tarvitse pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin sen sijaan ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa tai ei – joten lopulta söin burgerini siis suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen mulle nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppä on edellen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi siis surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani mm. käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

Jos kuitenkin palataan vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen, niin kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen nimittäin kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta.

vegaaninen perunankuoriburgeri

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä.

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle). Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Meillä vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut, vaikka olishan tuolla jääkaapissa kyllä ollut sitä perunasalaattiakin…

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit joko kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä tai kiehauttaa ne etikalla maustetussa vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂

109 views

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

kimchivinegrettiOut with the old, in with the new

Tervetuloa vaan parsasesonki, sua on vähän odoteltukin! Yleensä syön ekat parsat lähestulkoon sellaisenaan – vähän voita, suolaa ja pippuria vaan ja avot – mutta voihan näitä perinteitä välillä vähän ravistella?

Tänä vuonna söinkin ensimmäiset parsani sesongin vikojen veriappeliisinien ja kypsän avocadon kera. Kausituotteista odotetuimpia ovat minulle vuosi toisensa jälkeen juuri veriappelsiinit ja parsa, joten tuntui jotenkin sopivalta laittaa nämä herkut edes hetkeksi samalle lautaselle. Koukuttavan yty ja intensiivinen kimchivinegretti viimeisteli jo valmiiksi värikkään annoksen vielä asteen piristävämmäksi – tämä lautasellinen nenän alla ei haittaa, vaikka ulkona näyttää taas satavan räntää 😀

kimchivinegretti

Kimchiin olen ollut hulluna jo vuosia, mutta sen kanssa kokkailu kulkee keittiössäni selkeästi kausittain. Ihka ensimmisen blogipostaukseni aihe oli kimchiletut ja vuotta myöhemmin juhlin yksivuotista blogiani kimchiriisillä. Viime vuonna innostuin kimhcipizzasta vierailtuani Tukholman Omnipollos Hattissa ja tuossa muutama kuukausi takaperin hurahdin kimchi ”majoneesiin”, jonka pohjana on silken tofu. Kimchillä olen myös tykännyt maustaa ramenkeittojani siitä asti, kun testailin Jenni ”Kansleri” Tuomisen ramenreseptiä.

Olen myös oppinut hyödyntämään kimchipurkin pohjalle kertyvää kimchilientä. Se on tietysti aivan yhtä mahtavaa superherkkua kuin se kimchikin, eikä sitä missään nimessä kannata jättää hyödyntämättä. Kimchin neste käyttää erilaisissa ruuissa mausteena tai marinadina, tai tehdä siitä ihana kimchivinegretti! Suoraansanoen toivoisinkin, että kimchipurkeissa olisi enemmän lientä 🙂

Huom! Mikäli vältät eläinkunnan tuotteita, muistathan tarkistaa ettei käyttämässäsi kimchissä ole kalakastiketta.

Kimchivinegretti

n. 1 dl

½ dl oliiviöljyä

3-4 rkl kimchilientä

1 kevätsipuli

2 rkl (riisi)viinietikkaa

1 rkl agavesiirappia tai mirinkastiketta

½ tl dijonsinappia

(1-2 rkl kimchiä)

(ripaus suolaa)

Leikkaa kevätsipulista kuiva kanta ja mahdolliset nuupahtaneet vihreät osat pois. Pätki kevätsipuli muutamaan osaan ja soseuta se sitten muiden ainesten kanssa yhteen. Maista ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

  • Eri ainesosien tasapainoa voi viilata omaan makuun hieman makeammaksi tai happamammaksi lisäämällä / vähentämällä siirapin tai mirinin / riisiviinietikan määrää.
  • Kastikkeeseen saa vielä lisää kimchipotkua, sekä hieman paksumman rakenteen, kun soseuttaa mukaan kimchiliemen lisäksi hieman kimchiä.
  • Kimchivinegretti säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Se kannattaa ravistella huolella ennen käyttöä.

kimchivinaigrette

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

1:lle

nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

1 kypsä avocado

1 kypsä veriappelsiini

muutama lehti tuoretta shisoa

suolaa ja pippuria

2-3 rkl kimchivinegrettiä

Leikkaa veriappelsiinista terävällä veitsellä kuori irti. Viipaloi hedelmäliha poikittain, tai irrota veriappelsiini”fileet” kalvojen välistä veitsellä. Kerää appelsiinista irtoava mehu talteen.

Napsi parsoista puisevat tyvet irti ja paista ne napakan kypsiksi oliiviöljyssä. Älä ylikypsennä!

Kuori ja viipaloi avocado ja valele se veriappelsiinimehulla. Asettele veriappelsiini- ja avocadoviipaleet lautaselle vuorotellen ja lisää paistettu parsa niiden kylkeen. Valuta lopuksi päälle kimchivinegrettiä ja mausta annos ripauksella suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja kourallisella shisonlehtiä.

kimchivinaigrette

145 views

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria

Santa Maria StreetfoodMakumatkatulianen Meksikosta: molekastike! 

Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!

On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.

Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.

molekastikeHuom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.

Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!

Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.

Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.

Santa Maria Streetfood

Mole Mole!

Mole tarkoittaa yleisesti ottaen ”kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!

Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on  kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.

Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂

Santa Maria Streetfood

Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.

Rakensin nopean ja helpon molekastikkeeni Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita.  Molekastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei ehkä päihitä autenttista pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä helppo molekastike mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!

Molekastike

Helpot moletortillat 4:lle

Helppo molekastike:

n. 30 g mantelilastuja

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä

n. 30 g rusinoita

3 valkosipulin kynttä viipaleina

1 pieni keltasipuli silputtuna

¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä

2 tl kanelia

1 ½ dl vettä

3 dl paseerattua tomaattia

n. 40 g tummaa suklaata

Tortilloihin:

n. 400 g kalkkunan ohutfileetä

¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 rkl öljyä

1 purkki creme fraichea

1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)

2 limettiä

n. 300 g punakaalia

3 kypsää avocadoa

1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea

1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:

Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.

Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.

Valmistele muut täytteet:

Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.

Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.

Sitten syömään!

Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!

Santa Maria Streetfood

Santa Maria StreetfoodTämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!

Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?

Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!

Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.


Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille! 
421 views