Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

kimchivinegrettiOut with the old, in with the new

Tervetuloa vaan parsasesonki, sua on vähän odoteltukin! Yleensä syön ekat parsat lähestulkoon sellaisenaan – vähän voita, suolaa ja pippuria vaan ja avot – mutta voihan näitä perinteitä välillä vähän ravistella?

Tänä vuonna söinkin ensimmäiset parsani sesongin vikojen veriappeliisinien ja kypsän avocadon kera. Kausituotteista odotetuimpia ovat minulle vuosi toisensa jälkeen juuri veriappelsiinit ja parsa, joten tuntui jotenkin sopivalta laittaa nämä herkut edes hetkeksi samalle lautaselle. Koukuttavan yty ja intensiivinen kimchivinegretti viimeisteli jo valmiiksi värikkään annoksen vielä asteen piristävämmäksi – tämä lautasellinen nenän alla ei haittaa, vaikka ulkona näyttää taas satavan räntää 😀

kimchivinegretti

Kimchiin olen ollut hulluna jo vuosia, mutta sen kanssa kokkailu kulkee keittiössäni selkeästi kausittain. Ihka ensimmisen blogipostaukseni aihe oli kimchiletut ja vuotta myöhemmin juhlin yksivuotista blogiani kimchiriisillä. Viime vuonna innostuin kimhcipizzasta vierailtuani Tukholman Omnipollos Hattissa ja tuossa muutama kuukausi takaperin hurahdin kimchi ”majoneesiin”, jonka pohjana on silken tofu. Kimchillä olen myös tykännyt maustaa ramenkeittojani siitä asti, kun testailin Jenni ”Kansleri” Tuomisen ramenreseptiä.

Olen myös oppinut hyödyntämään kimchipurkin pohjalle kertyvää kimchilientä. Se on tietysti aivan yhtä mahtavaa superherkkua kuin se kimchikin, eikä sitä missään nimessä kannata jättää hyödyntämättä. Kimchin neste käyttää erilaisissa ruuissa mausteena tai marinadina, tai tehdä siitä ihana kimchivinegretti! Suoraansanoen toivoisinkin, että kimchipurkeissa olisi enemmän lientä 🙂

Huom! Mikäli vältät eläinkunnan tuotteita, muistathan tarkistaa ettei käyttämässäsi kimchissä ole kalakastiketta.

Kimchivinegretti

n. 1 dl

½ dl oliiviöljyä

3-4 rkl kimchilientä

1 kevätsipuli

2 rkl (riisi)viinietikkaa

1 rkl agavesiirappia tai mirinkastiketta

½ tl dijonsinappia

(1-2 rkl kimchiä)

(ripaus suolaa)

Leikkaa kevätsipulista kuiva kanta ja mahdolliset nuupahtaneet vihreät osat pois. Pätki kevätsipuli muutamaan osaan ja soseuta se sitten muiden ainesten kanssa yhteen. Maista ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

  • Eri ainesosien tasapainoa voi viilata omaan makuun hieman makeammaksi tai happamammaksi lisäämällä / vähentämällä siirapin tai mirinin / riisiviinietikan määrää.
  • Kastikkeeseen saa vielä lisää kimchipotkua, sekä hieman paksumman rakenteen, kun soseuttaa mukaan kimchiliemen lisäksi hieman kimchiä.
  • Kimchivinegretti säilyy jääkaapissa 4-5 päivää. Se kannattaa ravistella huolella ennen käyttöä.

kimchivinaigrette

Kimchivinegretti, vihreää parsaa & veriappelsiinia

1:lle

nippu vihreää parsaa

1 rkl oliiviöljyä

1 kypsä avocado

1 kypsä veriappelsiini

muutama lehti tuoretta shisoa

suolaa ja pippuria

2-3 rkl kimchivinegrettiä

Leikkaa veriappelsiinista terävällä veitsellä kuori irti. Viipaloi hedelmäliha poikittain, tai irrota veriappelsiini”fileet” kalvojen välistä veitsellä. Kerää appelsiinista irtoava mehu talteen.

Napsi parsoista puisevat tyvet irti ja paista ne napakan kypsiksi oliiviöljyssä. Älä ylikypsennä!

Kuori ja viipaloi avocado ja valele se veriappelsiinimehulla. Asettele veriappelsiini- ja avocadoviipaleet lautaselle vuorotellen ja lisää paistettu parsa niiden kylkeen. Valuta lopuksi päälle kimchivinegrettiä ja mausta annos ripauksella suolaa, vastarouhittua mustapippuria ja kourallisella shisonlehtiä.

kimchivinaigrette

142 views

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria

Santa Maria StreetfoodMakumatkatulianen Meksikosta: molekastike! 

Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!

On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.

Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.

molekastikeHuom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.

Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!

Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.

Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.

Santa Maria Streetfood

Mole Mole!

Mole tarkoittaa yleisesti ottaen ”kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!

Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on  kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.

Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂

Santa Maria Streetfood

Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.

Rakensin nopean ja helpon molekastikkeeni Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita.  Molekastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei ehkä päihitä autenttista pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä helppo molekastike mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!

Molekastike

Helpot moletortillat 4:lle

Helppo molekastike:

n. 30 g mantelilastuja

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä

n. 30 g rusinoita

3 valkosipulin kynttä viipaleina

1 pieni keltasipuli silputtuna

¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä

2 tl kanelia

1 ½ dl vettä

3 dl paseerattua tomaattia

n. 40 g tummaa suklaata

Tortilloihin:

n. 400 g kalkkunan ohutfileetä

¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 rkl öljyä

1 purkki creme fraichea

1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)

2 limettiä

n. 300 g punakaalia

3 kypsää avocadoa

1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea

1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:

Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.

Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.

Valmistele muut täytteet:

Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.

Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.

Sitten syömään!

Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!

Santa Maria Streetfood

Santa Maria StreetfoodTämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!

Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?

Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!

Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.


Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille! 
385 views

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

Sushikulho aka chirashizushi aka voiko helpompaa sushia ollakaan?

sushikulho

Sushikulho on ehkä paras ruoka, jonka Japaninmatkaltani toin keittiööni. Sen avulla sushista on tullut spontaania, helppoa ja nopeaa arjen kotiruokaa, eikä vain työlästä viikonloppujen projektiruokaa. Sushikulhon (japaniksi chirashizushi eli ”siroteltu sushi”) kasaamiseen ei tarvita makirullatreeniä saatikka erityisiä kalanleikkuuskillsejä (vaikka ei niistä toki haittaakaan ole). Niinpä se onkin oivallinen ruokalaji niin aloittelevalle kotisushikokille, kuin vähän kunnianhimoisemmallekin itamaelle 🙂

Sushikulhoon voi jokainen kasata juuri ne herkut mitkä haluaa ja esteettisesti kulhon tyyli on aika vapaa: raaka-aineet voi asetella sievästi omiin segmentteihinsä, tai sirotella ne riisin päälle iloisesti sikin sokin. Eipä siis ihme, että chirashizushia tehdään Japanissakin erityisesti kotona.

sushikulho

Reissussa ymmärsin, kuinka yleinen ruoka chirashizushi on, ja olen siitä asti vain odotellut, milloin sushikulhot ilmestyvät tännekin! Kulhoruokatrendi ei osoita vielä laantumista, joten smoothiekulhot ja pokékulhot voisivat ihan hyvin antaa vähän tilaa myös kulhosushille!

Japanissa kulhoruuan trendikkyys on varmasti toissijainen asia: kulho kun vain on siellä monen ruuan luontevin tarjoiluastia. Siellä onkin melkoinen määrä erilaisia kulhoruokia, jotka kulkevat yleisesti nimellä ”donburi”, ja lisäksi monta muutakin ruokalajia, joka tarjotaan perinteisesti kulhosta. Omia suosikkejani japanilaisista kulhoruuista ovat juuri nuo erilaiset donburit (kuten legendaarinen gyudon), mutta myös vihreää teetä ja riisiä yhdistävä ochazuke, riisipuuron omainen lohturuoka okayu, sekä erilaiset ramen -keitot.

Reissun jälkeen japanilaisten kulhoruokien lempparilistani kärkeen kiilasi kaisen don eli merellinen sashimi-riisikulho, jota siellä syödään erityisesti aamiaiseksi, sekä juuri esittelemäni chirashizushi. Kaisen don eroaa chirashizushista lähinnä vain siinä, että riisin ei tarvitse olla sushiriisiä, eikä sitä mausteta. Mitä riisin päälle kootaan, riippuukin sitten ilmeisesti aina siitä, kuka kulhoa on kokoamassa: ravintolakokki, vai kotiäiti tai -isä, vai opiskelija, vai suomalainen ruokablogaaja…

kaisendon_chirazhizushiVasemmanpuolinen kaisen don -kulhollinen nautittiin Osakan kalatorilla aamupalaksi klo 05, oikeanpuolinen chirazhizushi oli ensimmäinen Tokiossa nauttimani ateria.

tekkadonVasemmanpuolinen nimitykseltään mysteeriksi jäänyt kulho oli tapaninpäivän lounaani,

oikeanpuolinen avocado-tekkadon taas nautitiin jouluaattona.

Minkä reissussa näiden erilaisten kala-riisikulhojen suhteen tajusin, on että niitä näyttäisi tosiaan voivan täyttää vähän miten vaan. Aina ei kulhossa ole välttämättä edes kalaa, joten tämä ruoka sopii hyvin myös kasvissyöjille! Varmasti Japanissa eri tavoin täytetyille kulhoille on ihan omat nimityksensä, mutta niiden selvitteleminen on osoittautunut täältäkäsin hieman hankalaksi. Niinpä olenkin lähtenyt kotona tekemään kulhojani juuri oman makuni mukaiseksi, enkä ole jäänyt miettimään ovatko luomukseni nyt sitten chirazhizusheja vai donbureja. Ne nyt vain ovat jotain sieltä väliltä!

Koska pidän kovasti riisiviinietikalla ja mirinillä maustetusta sushiriisistä, olen rakentanut kulhoni chirashizushin tapaan maustetun sushiriisin päälle. Oikeaoppinen sushilaatuisen kalan leikkaaminen sashimiksi sen sijaan on sen verran taitoa vaativaa hommaa, että jätän sen suosiolla sushikokeille, ja pitäydyn itse kalakuutioissa. Niinpä sushikulhoni näyttävät päällisin puolin enemmän jonkinlaisilta sekamelskadonbureilta, kuin reissussa syömiltäni sashimilla taidokkaasti päällystetyiltä chirashizusheilta – mutta herkullisia ne kyllä ovat!

sushikulho

Tällä hetkellä suosikkipäällisiäni ovat avocado, soijassa hetken graavautunut lohi (jonka ei siis tosiaan tarvitse olla samanlaatuista, kuin mistä sushikokki leikkaisi sashiminsa), wakame, kevätsipuli, pikkelöity inkivääri ja shiso. Muutama kirpeä umeboshi (eli pikkelöity japaninaprikoosi) kulhoon on lykättävä myös aina. Herkkuhetkellä saatan koristella annokseni vielä mädillä, jolloin tämä sushikulho alkaakin jo käydä juhlaruuasta!

Yleensä tykkään maustaa ateriani lopuksi vielä vaalealla soijakastikkeella, suolaisen ystävä kun olen. Soijan valutan suoraan kulhoon ja sitten pistän lusikan vaan heilumaan – tämän aterian kanssa ei nimittäin ole tarvetta puikkotaidoillekaan!

Lohi-avocado sushikulho

2:lle

Kulhon pohjalle:

n. 5-6 dl kypsää sushiriisiä (n. 1 ½ – 2 dl raakaa riisiä)

maun mukaan riisiviinietikkaa, mirinkastiketta, suolaa

Kulhon päälle:

1-2 kypsää avocadoa + n. 1 rkl riisiviinietikkaa

n. 150-200 g tuoretta ruodotonta lohifileetä

2-3 rkl soijakastiketta

1-2 kevätsipulia

2 rkl pikkelöityä inkivääriä eli garia tai beni shogaa

n. ¾ dl wakamesalaattia tai 3-4 siivua kuivattua wakamea

2-4 umeboshia

ruukku shisoa (kulkee myös nimellä perilla)

n. 50 g (lohen)mätiä

tarjoiluun:

(vaaleaa) soijaa

nokare wasabia

Valmista sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta se makuusi sopivaksi riisiviinietikalla, mirinkastikkeella ja suolalla. Anna riisin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Mikäli käytät kuivattua wakamelevää, laita se runsaaseen veteen likoamaan noin vartiksi. Kun levä on pehmennyt, leikkaa se noin sentin levyisiksi paloiksi ja jätä odottamaan.

Mikäli lohifileessä on nahka, poista se. Kuutioi lohi sitten noin sentin paloiksi ja sekoita se soijan kanssa. Jätä maustumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Kuutioi avocado ja valele se riisiviinietikalla tummumisen ehkäisemiseksi. Viipaloi myös kevätsipuli(t). Sekoita kulhossa lohi, avocado, kevätsipuli sekä wakame.

Kokoa sushikulho: annostele syvän kulhon pohjalle ensin maustettua sushiriisiä, sitten lohi-avocado-wakameseosta. Viimeistele kulhot lohenmädillä, (suikaloidulla) shisolla, pikkelöidyllä inkiväärillä sekä umeboshilla. Tarjoile kulho soijan ja wasabinokareen kanssa.

Japanissa chirashizushia syödään puikoilla, kuten lähes kaikki ruoka, mutta pöytään oli monesti katettu myös lusikka. Aivan varma en ruokailuväline-etiketistä tässä kohtaa siis ole, mutta kun kotona ei kukaan kuitenkaan ole minua katsomassa, lusikoin aina kulhoni – mun koti, mun säännöt!

176 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen (vegaanista) créme fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.

711 views