Flipperin ystävän voileivät

Flipperin ystävän voileivät

1d5c1cb4f6cd7b5c669f61a91407937c

Aina kun ostan tonnikalaa, mielessäni vilahtaa Flipper, ja tunnen piston sydämessäni. Lautaselleni päätyy tonnikalaa siis suhteellisen harvoin, ja pyrin aina valitsemaan mahdollisimman eettisen vaihtoehdon. Valikoima on onneksi juuri saanut lisäystä, sillä John West on vastikään lanseerannut eettisen tonnikalan, jota voi syödä paremmalla omallatunnolla.
Pimennossa eläneille pieni tietoisku WWF:n kalaoppaasta: ”Maailman kaupallisesti tärkeimpien kalakantojen ennustetaan romahtavan jo meidän elinaikanamme ylikalastuksen takia.” Kalakantojen romahdus olisi sellaisen mittakaavan ympäristökatastrofi, etten halua edes ajatella, kuinka kauas sen vaikutukset ulottuisivat. Kun kalasta kuitenkin tykkään, niin haluan valinnoillani kantaa vastuun syömisistäni:
– Voin valita mitä kalaa syön. Voin valita ensisijaisesti kotimaista ja vastuullista kalaa. Halutessani tonnikalaa syön paremmalla omallatunnolla kun valitsen MSC-sertifioituja tuotteita. Kodin ulkopuolella asioidessani vaadin tiedon kalan alkuperästä. WWF:n kalaoppaasta löytyy helposti ajankohtaista tietoa uhanalaisista kalalajeista, niin täällä Suomessa, kuin ulkomaillakin.

– Voin myös valita missä asioin: WWF Suomi haastoi vuonna 2012 suomalaisia elintarvikealan toimijoita sitoutumaan kestävän kalastuksen kampanjaan, ja lista mukaan lähteneistä toimijoista löytyy täältä.
Suurimmat tonnikalanpyynnin ongelmat ovat laittomien kalastajien harjoittama ryöstökalastus (joka on monin paikoin johtanut jo kalakantojen häviämiseen ja lajien sukupuuttoon), sekä troolatessa ja ajoverkolla kalastettaessa saatava sivusaalis (joka vieläpä useimmiten kaadetaan kuolleena takaisin mereen).
John Westin MSC-sertifikoitu tonnikala kalastetaan vavalla ja siimalla yksittäin, jolloin sivullisilta uhreilta, kuten merikilpikonnilta ja Flipperin kavereilta vältytään. Samalla kalakannan kestäväksi määritelty taso on helpompi säilyttää. Marine Stewardship Council (MSC) on riippumaton ja voittoa tuottamaton järjestö, joka pyrkii edistämään kestävää merenelävien tuotantoa oman sertifiointiohjelmansa ja ympäristömerkkinsä avulla, ja merkki on luotettava todiste mm. siitä, ettei tuotteen valmistaja kasvata liikakalastuksen ongelmaa.

Koska asiani oli tällä kertaa poikkeuksellisen painavaa, ovat särpimet vastapainoksi kevyitä. Voileipäkakkusesonki on käynnistynyt, on YO-juhlia ja rippijuhlia… ja minulle ei tänävuonna kutsuja ole näihin kemuihin juuri tipahdellut. Koska olen valtava voileipäkakun fani, en malta olla väsäämättä harvinaiselle herkulle korvikkeita – eli voileipiä.

78200b9482029e4096f841064efe1312

Tonnikalaleivät 4:lle

1 purkki MSC-sertifikoitua tonnikalaa vedessä
1 iso kypsä avocado
4 rkl laadukasta majoneesia (itse käytän japanilaista Kewpie-majoneesia)
2 tl Dijon-sinappia
2 kevätsipulia
puolen sitruunan mehu
suolaa
reilusti mustapippuria
sentin pätkä hienoksi raastettua piparjuurta
muutama tillinoksa silputtuna
1 avomaan kurkku
muutama retiisi
8 palaa paahtoleipää

Soseuta avocado sitruunamehun ja sinapin kanssa. Sekoita mukaan valutettu tonnikala, piparjuuriraasre, hienonnettu kevätsipuli ja puolet tillistä. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kuori avomaankurkku ja viipaloi se parin millin siivuiksi. Pyörittele siivut lopussa tillissä ja mausta ripauksella suolaa ja sokeria.
Kokoa leivät voitelemalla ne ensin majoneesilla. Täytä sitten puolet paloista tonnikalaseoksella. Jaa kurkut tasan lopuille leivälle, ja kippaa tonnikalaleivät kurkkuleipien päälle, tonnikalapuoli alaspäin. Leikkaa leivät vinottain kolmioiksi. Voit halutessasi leikata leivistä reunat pois ja koristella ne voileipäkakkutyyliin majoneesilla, kurkulla ja retiisillä.

699bf25b5daca206df92b6eb4435de4d

Lisätietoa aiheesta Finnwatchin ja Greenpeacen sivuilla.
ps. Osallistun tällä reseptillä Sugar Helsingin järjestämään John West -haasteeseen. Tuotteen olen saanut maahantuojalta testattavaksi.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
3 views

Tervetuloa kesä: Tulinen Mansikka-Parsasalaatti

by Juulia 0 Comments
Tervetuloa kesä: Tulinen Mansikka-Parsasalaatti

ccdf3d79cdb57b125733a73ade90ad42

Kappas, kesä on vihdoinkin saapunut Helsinkiin! Mahtavaa! Tosin se tarkoittaa myös sitä, että parsakausi on alkanut jo aikoja sitten… kunnon ruokabloggari olisi tuosta kausiherkusta tähän mennessä jo kirjoitellut useammankin reseptin (nyt nolottaa). No, eipä auta itku markkinoilla: korjaan tilanteen heti.

Tämänpäivän resepti sujahtaa temaattisesti kevään ja kesän välimaastoon, ovathan kaikki pääraaka-aineet joko menossa tai tulossa sesonkiin. Kohti kesää kun kerran kuitenkin suunnataan, voi parsan korvata alkukesästä varhaisperunalla, ja loppukesästä vaikka vauva-zucchineilla. Tätä parsaversiota haluaisin kuitenkin vielä ehtiä tekemään monesti: seuraavaksi vaikkapa grillibileissä (kutsukaa joku pliis)!

Oli miten oli, salaatin juju piilee joka tapauksessa eri makujen yhdistelyssä. On makeaa mansikkaa, pippurista ja rapsakkaa retiisiä, tulista makkaraa ja pehmeää vuohenjuustoa. Pähkinäiseksi paistettu parsa (peruna tai zucchini) on tuohon listaan silkka bonus. Jahka grillit alkavat pihoilla ahkerammin lämpenemään, suosittelisin myös kokeilemaan makkaran ja parsan grillaamista paistamisen sijaan: toimii varmasti!

4f425d5d1750300dd144bdb15188b821

Mansikka-Parsasalaatti 2:lle

1 nippu vihreää parsaa
6 isoa kypsää mansikkaa
2 laadukasta chilituoremakkaraa (n. 160g yhteensä)
6 retiisiä
n. 80 g pehmeää vuohenjuustoa (tai hunaja-chevreä)
1 rkl hunajaa
1-2 rkl voita
herneenversoja/vesikrassia/rucolaa
mustapippuria
sormisuolaa
balsamicoa
(1 chilipalko)

Huuhdo ja viipaloi mansikat ja retiisit. Murenna vuohenjuusto kulhoon odottelemaan. Pese parsa ja napsi puiset tyvet tangoista pois (parsa katkeaa taitettaessa itsekseen juuri sopivasta kohtaa). Pilko tuoremakkarat suupaloiksi. Kuumenna paistinpannussa voi, ja lisää makkara pannulle. Paista makkaranpalasia keskilämmöllä muutama minuuttia, ja lisää sitten parsa pannulle. Paista, kunnes sekä makkara, että parsa saavat väriä, ja lisää pannulle hunaja (sekä tarvittaessa hieman lisää voita). Pyörittele makkara ja parsa hunajaisessa voissa, ja mausta ripauksella suolaa ja pippuria. Varo ylikypsentämästä parsaa sekä makkaraa (laadukasta tuoremakkaraa kannattaa kohdella yhtä arvostavasti, kuin sisäfilettä, sanon minä!) Anna seoksen vetäytyä hetki kannen alla – näin makkara säilyttää mehukkuutensa.

Kokoa annos kerrostelemalla lämmin parsa ja makkara, mansikat ja retiisit haluamasi rehukombon kylkeen. Itse olen tykästynyt vesikrassin pippuriseen aromiin, ja käytän mieluiten krassin ja herneenversojen yhdistelmää. Ripottele päälle vuohenjuustomurut ja rouhi pintaan vielä kunnolla mustapippuria. Kastikkeeksi riittää liraus laadukasta balsamicoetikkaa. Ja sitten vaan ääntä kohti!

161c23518af6c3a1d038e4604d375bd1


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
29 views

Nokkostähkä

Nokkostähkä

7e0123c71c5adc1bcd68d782f44b3fec

Jokakesäinen paljassääristen riesa, nokkonen, on aloittanut kasvukautensa ja minä sanon HURRAA! Ihan vielä ei nokkosta metsistä löydy riesaksi asti, mutta tarkkaavaisesti maata katseella nuohoava saa jo saaliikseen aamiaismunakkaan tarpeet äkkiä. Olen tosin huomannut, että jos lähden vartavasten keräämään nokkosta, niin tulen kotiin tyhjin käsin – niinpä nappaan lenkille tai kävelylle lähtiessäni taskuun kaksi pientä muovipussia, ja kerään toinen pussi kättä suojaten matkan varrelta kaikki tielleni osuvat polttiaiset.

10c66f4971b8f4baa20f3677c7db04bf

Ruokapöytään nokkonen pitäisi kerätä ennen kukintaa, ja mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin sen nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan. Keräiltävät versot saisivat olla yli kymmensenttisiä. Kasvupaikan suhteen kannattaa olla tarkkana: navetan nurkalla kasvava nokkonen imee itseensä turhankin kanssa nitraattia, etkä varmaan halua myöskään pakokaasuilla rikastettua ruokaa lautasellesi… Jos nokkosen kerää puhtaasta paikasta, sitä ei välttämättä tarvitse edes ryöpätä eikä keittää.

Nokkosessa on esim. pinaattiin verrattuna moninkertaisesti enemmän rautaa, ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Nuoret ja pienet nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, mutta niittämällä polttiaispöheikön matalaksi, saat kasvun alkamaan taas alusta: näin voi pärjäillä yhdellä kunnon apajalla koko kesän. Isompien nokkosmäärien keräilyä varten varustaudun kumihanskoilla, saksilla ja ämpärillä – tavoitteenani on nimittäin saada kesän aikana pakastimeen kunnon rautaisannokset ensi talven varalle.

Nokkosten käsittely on varsin helppoa: irroittele lehdet varsista ja huuhtele siivilässä. Ryöppää runsaassa kiehuvassa vedessä ihan vain minuutin verran, ja jäähdytä nopeasti kylmässä vedessä. Purista nokkosista ylimääräinen vesi pois ja käytä ruokiin heti tai pakasta. Nokkosia voi käyttää pinaatin tapaan keitossa, letuissa, leipä- tai sämpylätaikinassa… ihan missä vaan, oikeastaan. Oma suosikkini tällä hetkellä on nokkosmunakas, jota maustan manchegolla ja chilillä.

Vapuksi meinaan kuitenkin askarrella nokkosesta näyttävän piknikevään: täytetyn tähkäleivän, josta on helppo irroitella annospaloja kaikille nälkäisille. Leipätaikinan ja nokkostäytteen teen jääkaappiin aattona, ja vapunpäivänä vain nopsaan muotoilen leivän ja paistan sen. Helppo homma, vaikka näyttääkin työläältä.

508604108299f190b9b3f3161f97949e

Nokkosilla täytetty tähkäleipä:
Leipätaikina:
2 dl n. 42º vettä
0,5 dl oliiviöljyä
1 rkl juoksevaa hunajaa
1,5 tl suolaa
puoli pussia kuivahiivaa (n. 6g)
3 dl hiivaleipäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
Täyte:
1 dl ryöpättyä nokkosta, josta vesi on puristettu pois
100 g vuohenjuustoa
1 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
0,5 dl rouhittua saksanpähkinää
suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi, ja sekoita siihen kulhossa oliiviöljy, hunaja, kuivahiiva ja hiivaleipäjauhot. Laita kulho lämpimään peitettynä hetkeksi, ja varmista että hiiva on aktivoitunut. Sekoita taikinaa rivakasti, joko käsin puuhaarukalla tai lusikalla, tai koneella. Lisää suola ja desi ruisjauhoja, ja jatka sekoittamista. Vaivaa taikinaa jauhotetulla pöydällä, ja lisää loput ruisjauhot vähän kerrallaan (kun taikina ei enää tartu käsiin, olet lisännyt tarpeeksi jauhoja ja saanut aikaan tarpeeksi sitkoa). Peittele taikina öljyttyyn kulhoon ja jätä se kohoamaan jääkaappiin mieluiten yön yli, muutama tuntikin tosin riittää.

Valmista täyte murentamalla vuohenjuusto kulhoon. Notkista juusto oliiviöljyn avulla ja mausta hunajalla. Sekoita juustoon silputtu ja ryöpätty nokkonen, mausteet, sekä saksanpähkinärouhe. Kun taikina on levännyt ja kohonnut ja on leipomisen aika, laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kumoa taikina kevesti jauhotetulle alustalle, ja kauli se uunipellin kokoiseksi levyksi. Levitä täyte levylle samaan tapaan kuin kääretorttua tehdessä: jätä toiseen reunaan vähän tyhjää. Rullaa levy. Nosta rulla varovasti leivinpaperoidulle uunipellille (voit myös leikata sen kahteen osaan).

2389517a12e30e03f1b07ef05c71eaaa

9efddaf8b3997c4d812cbf436b552aa0

Saksi rullaan vinoja viiltoja noin kahden sentin välein. Viillot eivät saa ulottua rullan läpi, palojen on siis tarkoitus pysyä alaosastaan kiinni toisissaan. Taivuta ja käännä jokatoinen osio vasemmalle, jokatoinen oikealle, niin että rullan kerrokset näkyvät ylöspäin ja leivästä muodostuu tähkä. Jätä tähkä kohoamaan puoleksi tunniksi. Paista sitten uunissa 200 asteessa viitisen minuuttia, laske lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes leipä on kypsää (n. 20 minuuttia).

77d74522cea5de28927fce172598516e
Ps. Parhaimmillaan tämä leipä on vielä lämpimänä, ja hyvässä seurassa nautittuna. Vappupiknikillä nähdään!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
32 views

Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: Portteripossun pehmeät posket

652c2de0d494877b5f24d9a07a2d492f

Normaalistihan nuo oluelle persot siat eivät minua suuremmin houkuttele, mutta tässäpä poikkeus sääntöön: portteripossu! Kokeiluni liharuokien parissa siis jatkuvat; ja tällä kertaa pataan heitettiin Ibericoporsaan poskia. Kasvissyöntivuosieni periaatteet ovat minulla edelleen sen verran hengissä, että lihaa kokkaillessani kokkailisin mieluiten pelkkää riistaa, luomua tai sitten niitä ns. ”hukkapaloja”, joita saa metsästää halleista. Sisäfileet ja tarjousjauhelihat jätän suosiolla muille. Kun Familia lahjoitti minulle erinäisiä mielenkiintoisia tuotteita kokeiltavaksi, tuli mukana myös possun poskia, ja sekös pisti ideat lentelemään!
Possun posket ovat elinaikanaan tehneet sen verran aktiivisesti töitä, että ne vaativat pitkän kypsyttelyn miedossa lämmössä ollakseen mureata herkkua. Toisinsanoen, posket ovat kätevästi omassa rauhassaan valmistuvia lihanpaloja. Ne täytyy vain putsata enimmistä kalvoista, ruskistaa ja laittaa maukkaaseen liemeen muhimaan siksi aikaa, kun itse puuhailee jotain ihan muuta (kuten vaikka käy metsässä eväsretkellä ystävän kanssa, kuten minä tein maanantaina).

7ea893ad97f1fdde05089e35c1d4526b

Portteripossun posket 2:lle

2-3 possun poskea per nenä (yhteensä n. 400-500g)
pullollinen hyvää portteria (itse käytin Stadin Panimon Savuruisportteria)
3-4 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 rkl hunajaa
1 porkkana
pari sellerinvartta
kanelitanko
1 tl suolaa
10 pippuria
2 laakerinlehteä
2 tl timjamia
2 tl maissitärkkelystä

Poista poskista enimmät kalvot. Ruskista posket kauttaaltaan öljyssä ja laita ne kannelliseen uuninkestävään astiaan. Kaada päälle portteri ja lisää kokonaiset kuoritut valkosipulin kynnet, lohkottu sipuli ja porkkana, sekä sellerinvarret. Lisää vielä mausteet ja hunaja, ja tarkista, että neste peittää posket. Lisää vettä tarvittaessa.

Sulje kansi ja laita astia 200 asteiseen uuniin vartiksi. Alenna sitten lämpöä 120 asteeseen, ja jätä pata uuniin hautumaan vähintään neljäksi tunniksi, minulla taisi olla lopulta kuusi tuntia. Kun posket ovat murean pehmeitä, ota ne liemestä ja siivilöi neste kattilaan. Keittele portterilientä kasaan, kunnes liemi on tiivistynyt maultaan täyteläiseksi. Sekoita maissitärkkelys tilkkaan kylmää vettä, ja suurusta sillä kastike.

Suolaa laitetaan liemeen aluksi vain vähän juuri siksi, että tässä vaiheessa maku tiivistyy. Saatat kuitenkin tarvita lisäsuolaa, mutta tarkasta tilanne vasta tässä vaiheessa. Laita posket takaisin kastikkeeseen hetkeksi lämpiämään, ja tarjoile sitten esim. papusoseen kera.

Valkopapusose 2:lle
4 dl keitettyjä valkoisia papuja (tai hyvin huuhdottuja säilykepapuja)
2 dl kasvislientä
1 valkosipulinkynsi
2 rkl oliiviöljyä
1 jauhoinen peruna kuorittuna ja kuutioituna
suolaa ja pippuria
(tuoretta pinaattia ja/tai herneitä)

Laita pavut, peruna ja valkosipuli kattilaan kasvisliemen ja oliiviöljyn kanssa. Keitä rauhassa miedolla lämmöllä, kunnes peruna alkaa hajota, ja valkosipuli pehmetä. Jos lientä on vielä paljon jäljellä, valuta osa kuppiin, jätä papukattilan pohjalle kuitenkin hieman lientä. Survo perunat ja pavut karkeaksi soseeksi perunanuijalla, tai surauta nopeasti sauvasekoittimella. Lisää sivuun otettua nestettä tarvittaessa. Sekoita valmiiseen soseeseen kourallinen tuoretta pinaattia (soseen kuumuus riittää pinaatin ”kypsentämiseen”) ja/tai herneitä. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria sekä oliiviöljyä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
29 views