Taatelisnickers

by Juulia 3 Comments
Taatelisnickers

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Fazer

Meillä on huomenna ihanien Asennemedian tyttöjen kanssa brunssi Luukkuja -blogin Vienan kotona. Minun tehtävänäni on kehitellä meille Fazerin leivontasuklaisia brunssiherkkuja – ja voitte ehkä arvata, että tässä keittiössä on ollut muutaman päivää meneillään pienoinen sokerihumalainen härdelli. Eilinen innovaationi paahdetun valkosuklaan kanssa oli ainakin omasta mielestä MENESTYS, tosin saa nähdä mitä neidit sanovat salaatistani huomenna…

Tänään pelaan varman päälle, ja teen jotain jonka tiedän varmasti maistuvan koko jengille: taatelisnickersejä. Suolaisen ja makean yhdistäminen on minusta aina kiinnostavaa, ja tässä taatelin makeus, tumman suklaan hienoinen kitkeryys sekä cashewpähkinöiden kermaisuus yhdistyy mahtavasti ripaukseen suolaa. Lopputulos muistuttaa lempisuklaapatukkaani Snickersiä, mutta näitä kyllä syö hieman paremmalla omallatunnolla.

Ideasta en tänään voi ottaa kunniaa – lainaan ideaa ystävältäni Pialta, joka tarjoili vastaavanlaisia herkkuja edellisellä brunssillaan. Pian taatelit olivat tosin täytetty cashewpähkinöiden lisäksi maapähkinävoilla… ja tuskinpa meistä kumpikaan on ensimmäinen saatikka ainoa joka näitä on keksinyt tehdä. Veikkaan että jos vaivautuisin nyt tutkimaan ruokablogeja, niin jostain tämäkin kekkaus ilmaantuisi melko nopeasti. Hyviä nämä ovat joka tapauksessa, ja pistän siksi ohjetta eteenpäin jakoon enemmän kuin mieluusti!

Periaatteessahan tuonne taatelin sisään voi törkkiä ihan juuri sitä, mitä mieli tekee: pistaasia, mantelia, maapähkinää, pekaania… Minun teki nyt mieli cashwepähkinöitä, joten niitä sitten kivettömiin taateleihin vaan sullomaan. Tämänpäiväisessä kokkailuhulinassani en millään viitsinyt ruveta sotkemaan pähkinä- tai siementahnojen kanssa, mutta arvailen, että myös hieman suolainen tahini toimisi taatelin sisällä hienosti!

Taatelisnickers n. 25-30 kpl

200 g kivettömiä kokonaisia taateleita

n. 50 g pähkinöitä

n. 200 g Fazer premium tummaa leivontasuklaata (70%)

sormisuolaa, tai jos haluat hifistellä, vaniljasuolaa (esim. Halen Môn)

Täytä jokainen taateli muutamalla pähkinällä. Sulata suklaa vesihauteessa, ja pyörittele taatelit kauttaaltaan suklaassa. Aseta suklaataatelit leivinpaperille jähmettymään, ja ripottele jokaisen päälle hieman suolaa ennen kuin suklaa ehtii liikaa jäähtyä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
557 views

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla

by Juulia 4 Comments
Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti paahdetulla valkosuklaamurulla
DSC_0461

Kyllä vaan, tässä annoksessa on valkosuklaata!

Olenhan muistanut toitottaa, kuinka paljon rakastan haasteita (olen)? No NYT oli ehkä elämäni hauskin haaste: sain pyynnön kehitellä Fazerin leivontasuklaille luovia käyttötarkoituksia esim. brunssia varten. On ilmeisen selvää, että suklaasta tehdään useimmiten makeaa – eikä se ole haaste eikä mikään. Päätinkin siksi keksiä suklaille ainakin yhden suolaisen käyttötarkoituksen… ja lopultahan niitä tuli keksittyä muutamakin, mutta tämä paahdetun valkosuklaan käyttäminen keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa on ehdoton suosikkini.

DSC_0263

Kokkiohjelmia aktiivisesti seuraavat ovat ehkä nähneet, kuinka valkosuklaata paahdetaan, ja onpa se ainakin minulle tullut ravintolassakin vastaan. Valkosuklaa on sellaisenaan itselleni turhan imelää, mutta paahdettuna sen aromi ja koostumus muuttuu kiinnostavammaksi ja moniulotteisemmaksi. Niinpä lähdin nyt kehittelemään reseptiä paahdetun valkosuklaan ympärille.

20150218_143947

Valkosuklaan paahtaminen on aika helppoa, kunhan valitsee mahdollisimman rasvaisen suklaan – Fasun valkoisen leivontasuklaan rasvaprosentti yltääkin sopivasti yli kolmenkymmenen (mitä tässä tarkoituksessa olisi minimi).

Valkosuklaa paloitellaan leivinpaperille, ja lykätään matalaan lämpöön. Tutkimalla interwebin ihmeellistä maailmaa, löysin ohjeen, jossa käskettiin laittaa suklaa 120 asteeseen 30-60 minuutiksi, ja sekoitella suklaata kymmenen minuutin välein. Kun suklaata sekoittaa paahtumisen aikana, se pysyy sileänä ja paahtuu tasaisesti. Tällä tavoin käsitelty valkosuklaa muuttuu pikkuhiljaa kinuskin väriseksi, ja sen voi antaa jähmettyä takaisin kimpaleeksi tai käyttää sellaisenaan sulana, vaikkapa jäätelön kastikkeena.

Jos suklaan antaa kuitenkin paahtua hieman pidemmälle, se muuttuu rapeaksi ja murumaiseksi. Minä sain tämän aikaan hieman korkeammassa lämmössä (150 astetta), ja aikaa tähän taisi kulua reilu vartti. Tarkkana tosin saa olla, ettei suklaa pääse palamaan! Jäähtynyt valkosuklaa on helppo murentaa, ja se säilyy huoneenlämmössä ilmatiiviissä astiassa viikkotolkulla. Ja kyllä, se sopii VAIKKA MIHIN (testasin murua jopa parsakaalisalaatin kaverina!)

DSC_0376

DSC_0389

valkosuklaa ja keltajuuri ne yhteen soppii

Keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatti valkosuklaamurulla 4:lle

500 g kelta-/raita-/punajuuria

150 g tuoreita vadelmia

4 tuoretta viikunaa

70 g tuoretta babypinaattia

50 g fetajuustoa (mieluusti vuohenmaitoon tehtyä)

4 rkl paahdettua valkosuklaamurua

loraus oliiviöljyä

DSC_0394

kastikkeeseen:

puolet vadelmista

2 rkl valkoviinietikkaa

1 rkl hunajaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa, vastajauhettua mustapippuria

20150221_151228

Kastikkeen voi survoa haarukalla, mutta erityisen ihana ja ilmava siitä tulee blenderissä.

Pese ja siisti keltajuuret (leikkaa tyvi siistiksi ja poista vaurioituneet kohdat). Laita keltajuuret öljylorauksen kanssa uunivuokaan, ja paahda 200 asteessa noin tunti, tai kunnes ne ovat kypsiä. Pese viikunat ja pinaatti ja kuivaa ne hellävaroen. Lohko viikunat neljään, ja jaa pinaatti sekä viikunat neljälle lautaselle. Ota puolet vadelmista sivuun, ja survo loput haarukalla. Lisää survokseen oliiviöljy, hunaja, etikka ja sekoita. Mausta suolalla ja pippurilla.

DSC_0432

Vallila Interiorin Cacao Fabrik sopii tänään keittiööni kuin (suklaa)nappi nenään!

Kun juurekset ovat hieman jäähtyneet, voit halutessasi kuoria ne. Minut on kasvatettu kotona syömään juurekset ja perunat kuorineen, joten itse skippaan kuorimiset! Lohko juurekset lautasille. Murustele päälle vuohemaitofeta, pirskottele vadelmakastike ja lisää lopuksi vielä tuoreet vadelmat sekä paahdettu valkosuklaamuru. Ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria vielä ja A VOT!!!

DSC_0453

DSC_0442

valkosuklaasalaatti

Salaatti maistui myös viimesunnuntaisella brunssilla. Kuva: Viena / Luukkuja

Yhteistyössä Vallila Interior, Fazer ja Asennemedia


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
117 views

Laiskan laskiaispullavat banaaniletut

by Juulia 0 Comments
Laiskan laskiaispullavat banaaniletut

DSC_0236

Oho, tänään on laskiaispullapäivä, ja mulla ei ole pullia. Eikä intressiä alkaa leipomaan, eikä aikaa kahvilaan. No onneksi jääkaapin perukoilta silmiin osui vaaleanpunainen mantelimassapötkö (MIKSI? en muista ostaneeni ikinä???) ja pöydällä pyörii mustia banaaneja. Kananmunia, kardemummaa sekä cashewpähkinöitä löytyy myös. Simsalabim, vartissa on banaanipannarit cashewkermalla ja mantelimassalla nenän alla – ja viisi minuuttia myöhemmin keko on myös kadonnut. Seuraavaksi pitäisi kai suunnata pulkkamäkeen?

DSC_0238

Ethän unohda kardemummaa! Ei nää lättyset muuten maistu yhtään pullalle 😀

Pullavat banaanipannarit yhdelle nälkäiselle:

1 musta mössöbanaani

1 kananmuna

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl chiasiemeniä

(1 rkl vehnäjauhoja)

ripaus suolaa sekä kardemummaa

Mössää banaani haarukalla karkeasti soseeksi. Sekoita mukaan muna, kardemumma, suolanripaus, chiansiemenet, leivinjauhe sekä halutessasi hieman jauhoja (myös gluteenittomat jauhot toimivat, ja mantelijauho olis suorastaan herkkua). Paista letut heti. Itse teen noin kymmenensenttisiä lettuja ja paistan ne keskilämmöllä, mieluiten kookosöljyssä, Kun lettujen keskelle kohoaa kuplia, ja ne ovat selvästi kiinteytyneet sekä nousseet, ne voi varovasti kääntää.

Tänään tein pikaisen cashewkerman lettujen kaveriksi. Ideaalitilanteessa cashewpähkinöitä pitäisi liottaa muutaman tunti, mutta nyt heitin vain kourallisen pähkinöitä blenderiin, mukaan tilkka mantelimaitoa, kanelia, hunajaa sekä vaniljaa. Mysteerisen jääkaappiini materialisoituneen pinkin mantelimassan raastoin. NAM!

DSC_0246


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
211 views

Makumatkalla: Nattō

by Juulia 3 Comments
Makumatkalla: Nattō

Teini-ikäisenä lempi tv-ohjelmani oli japanilainen kokkikilpailu Iron Chef. Jokaisessa jaksossa kilpailtiin tietyn raaka-aineen valmistamisessa, ja vastakkain oli yksi kolmesta rautakokista sekä haastaja. Ohjelma vilisi eksoottisia raaka-aineita, joista mieleenpainuvin oli soijapapuvalmiste nattō.

Sekä nattō, että Iron Chef katosivat sittemmin ajatuksistani vuosiksi, mutta viime syksynä muistot aktivoituivat: ystäväni Marko ja Pia kävivät Japanissa ja lähettivät sieltä kuvia syömistään herkuista – mukana tietysti myös erikoisuus nattō. Suomeen palattuaan Marko päätti valmistaa tätä legendaarista ruokaa itse, ja viime syntymäpäivänäni sainkin häneltä lahjaksi elämäni ensimmäiset nattōmaistiaiset. Markolle myös isot kiitokset reseptin jakamisesta! Ohje onkin kirjoitettu pitkälti hänen avullaan.

Natōn voimakas haju muistuttaa vahvojen juustojen tuoksua – entisenä juuston myyjänä vertaisin tuoksua ehkä taleggioon tai gruyèreen. Papuja sekoitettaessa soijahapate venyy ja muodostaa hämähäkinverkkoa muistuttavia säikeitä. Nattōn aromi on pähkinäinen, täyteläinen ja umaminen, ja jos olet koskaan maistanut tempehiä, tunnistat maun nopeasti.

nattokestit

Natto tarjoillaan perinteisesti riisin kera.

nattoleipä

Nattoa ruisleivällä! Kuva: Marko Soukka

Nattōa syödään yleisimmin aamiaisella riisin kanssa. Sitä voidaan maustaa esimerkiksi soijakastikkeella, tsuyu-lihaliemellä, sinapilla, salottisipulilla, raastetulla japanilaisella retiisillä (daikon), okralla tai raa’alla viiriäisenmunalla. Sitä voidaan käyttää täytteenä tai päällisenä sushissa, paahtoleivällä, miso-keitossa, salaatissa, okonomiyakin aineksena, paistettuna tai jopa spagetin kanssa. Nattōn kuivattu muoto ei ole limaista eikä tuoksu ole yhtä voimakas, ja sitä maistoinkin viikonloppuna ystävieni luona: minusta kuivatusta natōsta lyötyy jopa kinuskimaisia aromeja. Sinänsä ei ehkä siis niin yllätä, että jopa nattō-jäätelöä on olemassa.

Valmistusprosessissa soijapavut sekoitetaan Bacillus subtilis natto -bakteerikantaan; hygienia on tärkeää jokaisessa työvaiheessa. Papumassan annetaan käydä n. 40 °C:ssa lähes vuorokauden ajan, jonka jälkeen nattō jäähdytetään ja sitä ikäännytetään kylmäkaapissa vuorokaudesta jopa viikkoon. Tänä aikana hapattettuihin soijapapuihin muodostuu säikeitä. Samalla bakteerit kehittävät itiöitä ja entsyymit hajottavat soijan proteiineja aminohapoiksi.

nattohöyrytys

Liotetut soijapavut höyrytetään kypsiksi. Kuva: Marko Soukka

 Nattō:

kuivattuja soijapapuja (mieluiten luomulaatuisia)

nattō starter spores

vettä

steriloidut työvälineet, astiat, pyyhkeet, kylmälaukku, lämpömittari, kuumavesipullot sekä höyrytyskattila tulevat myös tarpeeseen

Koska natōn valmistus on aikaavievää, kannattaa kerralla tehdä tietysti isompi määrä (no, ainakin jos tietää tykkäävänsä lopputuloksesta). Marko teki viime satsinsa mitoilla n. 150 g kuivia soijapapuja / 600 g vettä, ja tämä määrä mahtui hyvin hänen höyrytyskattilaansa.

1. käy soijapavut läpi, ja poista kaikki vioittuneet tai rikkinäiset pavut sekä mahdolliset roskat.

2. pese soijapavut, varo rikkomasta niiden pintaa

3. liota soijapapuja huoneenlämmössä noin 18 tuntia. Vettä tarvitset kolme kertaa papujen verran.

4. valuta soijapavuista liotusvesi pois. Höyrytä pavut, kääntäen niitä hellävaroen puolen tunnin välein (n. 5-6 tuntia). Pavut eivät saa muussantua, niiden täytyy pysyä ehjinä, mutta olla täysin kypsiä. Jos saat litistettyä pavun helposti sormiesi välissä, se on kypsä.

Nattoaine

Kuva: Marko Soukka

nattokäyminen

Soijapapujen käymislämpötilan säätely onnistuu helpoiten kuumavesipulloilla täytetyssä kylmälaukussa. Lämpötilaa pitää muistaa tarkkailla! Kuva: Marko Soukka

5. steriloi astia, johon laitat naton käymään, sekä kaikki työvälineet. Kiehauta muutama desi vettä, keitä sitä noin viisi minuuttia ja jäähdytä. Sekoita 0.1 g natto starter itiöitä 20 ml steriloitua vettä, ja sekoita huolella.

6. sekoita kypsät ja vielä lämpimät (mutta ei tulikuumat!) soijapavut sekä bakteeriliuos huolellisesti sekaisin steriilillä lusikalla steriilissä astiassa.

7. soijapapuja ei saa olla astiassa liian paksulti, joten steriloi varmuuden varalta useampi astia. Papuja saisi olla noin kolmen pavun korkeuden paksulti, muuten bakteeri ei pääse leviämään papuihin tasaisesti.

8. seuraavaksi papuastiat täytyy peittää steriileillä kankailla, ja lopuksi laittaa niihin vielä kannet päälle. Kangas estää kanteen kerääntyvän veden putoamista takaisin astiaan, ja ne ovat erittäin tärkeitä (ettei bakteeripoloiset huku!). Marko on vielä jättänyt kannen hieman raolleen, jotta astioihin ei kertyisi niin paljon vettä.

9. seuraavaksi astiat täytyy pitää 37-42 °C lämmössä noin vuorokauden verran. Marko on hoitanut tämän asettamalla astiat kylmälaukkuun, johon hän lisää kuumavesipulloja. Kylmälaukun kannen hän on jättänyt hieman auki, jotta enin kosteus pääsisi poistumaan astioista. Elektroninen lämpömittari auttaa lämpötilan vahtimisessa. Yöllä hän kuulemma tarkasti tilanteen kerran herättyään ihan muuten vaan – mutta ei ollut sentään herätyskelloa kuitenkaan soimassa!

10. käymisprosessi lopetetaan laittamalla astiat jääkaappiin vähintään yön yli, tai jopa viikoksi ”ikääntymään”. Sitten nattō on valmista! Se säilytetään jääkaapissa. Nattō starter säilytetään myös jääkaapissa, viileässä, pimeässä ja alttiina mahdollisimman vähälle kosteudelle.

nattosekoitus

Valmiiseen nattōon lisätään hieman sinappia ja soijaa, ja sekoitetaan hurjaa vauhtia! Mieluiten jopa sata kierrosta.

Tarjoilua varten nattōon sekoitetaan hieman sinappia sekä soijaa. Natōn herkkää makua ei kannata kuitenkaan peittää liialla maustamisella! Natōn kuuluu muodostaa venyviä säikeitä, joten ennen tarjoilua sitä sekoitetaan vimmatusti noin sata kierrosta. Me söimme natōn riisin päällä, lisukkeena hieman norilevää. Samoilla kesteillä maisteltiin japanilaisvahvistuksemme Minorin kanssa myös Okonomiyakia – oli melko ikimuistoiset päivällisest! Natōn valmistuprosessi on pitkä ja monimutkainen, mutta minusta ainakin vaivan väärti. Iron Chef -juontajaa, Chairman Kagaa lainaten: ALLEZ, cuisine! – eli eikun kokkaamaan!

ps. no löytyy sitä myös hyvin varusteltujen etnisten kauppojen pakkasista 😉


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
252 views