KAHVISTA ASIAA: FREESE COFFEE CO

by Juulia 0 Comments
KAHVISTA ASIAA: FREESE COFFEE CO
Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything

Rakastan hyvää kahvia. Vähintään kerran viikossa on saatava laadukas kahvilakahvi, tai viikko on pilalla. Kunnioitukseni kaikkia rakkaudella ja ammattitaidolla kahvin parissa työskenteleviä ihmisiä kohtaan syveni taannoin, kun sain kutsun tulla osallistumaan vuoden 2013 baristan, Kalle Freesen, vetämälle ”Pensaasta kuppiin” kurssille.

Ennen kuin kerron kurssista, pitää vähän hehkuttaa. Oikeesti. Vasta parikymppisen Kallen intohimo kahviin on ällistyttävä: tyyppi lintsasi lukion tunneilta, jotta pääsisi Kaffa Roasterylle kahvia pussittamaan ja oppimaan alasta enemmän. Kahvi vei miehen mukanaan kansainvälisestä kilpailusta toiseen, ja nuoresta iästä huolimatta ansioluettelo onkin melkoisen painava.

Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything

Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything

Kurssi järjestetään Kallen omassa kahvilassa (joka on sattumoisin kahvilasuosikkejani). Viihtyisä Freese Coffee Co sijaitsee tietysti Freesenkadulla, ja tarjoaa taidolla ja rakkaudella valmistettua kahvia – kahvit on valittu Kallen suosikkipaahtimoiden valikoimasta aina sen mukaan, mikä on milloinkin sesongissa. Kahvin Kalle ostaa suoraan tuottajilta ja varmistaa, että se on aina erinomaisesti paahdettua. Erikoisuutena täältä löytyy ”Frespressoa” eli suodatinkahvia espressokoneella valmistettuna – aijai! Jos olet kahvihifistelijä, tai vain samanlainen nautiskelija kuin minä, niin Freesenkadulle mars!

5dbbf2df81a9ab3485fb2c89225f8083
Ja sitten siihen kurssiin: Kurssilla tutustutaan kahvipavun matkaan pensaasta kuppiin, eli sen kasvuolosuhteista lähtien aina sen paahtamiseen asti. Opimme kahvin prosessoinnista, fermentoinnista ja huutokaupasta – lisäksi pääsimme konkreettisesti aistimaan eri kahvilaatuja ja paahtoasteita cuppingin myötä. Pikkuhiljaa Kallen huolellisen opastuksen johdolla, jokaista kuppia haistellen, maistellen ja ryystellen, erotin aromeista aina pienempiä yksityiskohtia – kun aluksi joukosta erottui vain aurinkokuivattu kahvi (ja siihen ei mitään vainukoiran nenää kyllä tarvittu).
Sen arkiluksuskupilliseni vaatima valmistusprosessi avartuu Kallen seurassa niin hyvin, että alan varmaan jatkossa tilaamaan kahvejani entistä useammin mustana. Kahvin on oltava niin hyvää, ettei se kaipaa lantrinkeja makua parantamaan. Kahvin maistelua voikin mielestäni verrata viininmaisteluun – kun kerran tunnistaa omat mieltymyksensä, niin takaisin ei ole palaamista. Kahvimyllyn ostoakaan en voi enää välttää, ehkä pitää hankkia se vaakakin… Halpiskahvin alkuperä valottuu kurssilla niin kirkkaasti, etten siihen koske enää pitkällä kepilläkään (no en kyllä koske muutenkaan, nyt on vaan paremmat syyt). Ero laadukkaan kahvipavun ja viallisen välillä on todellakin silminnähtävä, yäk.

5ec2ce36d86de32b0c0058c88bcc8df5

Kuva: Osmo Puuperä / All About Everything

 

Jos haluat tehdä hyvää kahvia kotonasi, niin pidä mielessäsi nämä Kallen vinkit elikkä ”Freesen lait”:

1. Panosta kahviin! Käytä kahvi kuukauden sisällä paahdosta.
2. Osta kahvi papuina ja jauha se itse.
3. Pidä välineet puhtaina!
4. Mittaa oikein. (esim. Suodatinkahville 6g kahvia/desi vettä)
5. Juo kahvisi tuoreena.

Kotibaristat huomio! Kalle järjestää myös baristakursseja.

Lisätietoja facebookista, kursseista voi tiedustella myös täältä: hello@freesecoffee.fi


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
18 views

Paleo-pizza

by Juulia 0 Comments
Paleo-pizza

Viime lauantaina pidettiin ihka ensimmäinen Enosaasanoa EI -klubin kokous. Klubi perustettiin pari viikkoa sitten, kun huomattiin kaveripiirissä useammalla esiintyvän (ainakin töissä) kiltin tytön syndroomaa… JA vaikeuksia sanoa EI suklaalle/hyvälle ruualle/hyville juomille – vertaistukiryhmälle oli siis selvä tarve 😉

Vaihtoehtoiset pizzapohjat: munakoiso & kukkakaali!

Mulle se suklaa ei ole suurin EI-ongelma, vaan suolaiset herkut, kuten pizza. Joten EI-klupin iltaan päätin tehdä raakasuklaan lisäksi pizzoja … ja halusin erityisesti päästä vihdoinkin kokeilemaan jo kuukausia sitten netistä bongaamaani paleo-pizzapohjaa, joka tehdään kukkakaalista!

Paleo-ruokavalion perustanahan käytetään evoluutiota ja jäljitellään kivikautisten metsästäjä-keräilijöiden oletettua ruokavaliota ennen maanviljelyn syntyä. Toisinsanoen, pizzapohjaa ei voi tehdä vehnästä.

Kukkakaalitaikatemppu

Seuraavaksi ohje taikatempulle. Ihan tosi. Ota puolikas iso kukkakaali, tai yksi pieni. Raasta se pienellä terällä, tai silppua tehosekoittimessa pieneksi muruksi. Sekoita joukkoon pari desiä juustoraastetta ja yksi kananmuna. Taputtele seos lätyksi uunipellille ja lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, tai kunnes pohja hieman ruskistuu. Simsalabim, uunista tulee ulos lettumainen pizzapohja!

Munakoisopizza

Koska en osaa sanoa itselleni EI keittiöpuuhissa, tein tietysti myös toisenkinlaiset pizzat, pohjana munakoisoviipaleita. Bongasin idean näemmä itseltään Julia Childiltä.

Kukkakaalipohjat päällystin rucolapestolla, kesäkurpitsalla ja homejuustolla. Munakoisot tomaattikastikkeella, basilikalla, lumikinkulla ja pecorino romanolla. Uunissa molemmat viettivät pohjan esikypsennyksen jälkeen vielä vajaan vartin.

Munakoisopizzat

Klubi-ilta oli menestys. Lukuunottamatta sitä että aliarvioin pizzankulutuksemme … raakasuklaata oli sentään yllinkyllin, samoin Jalluboolia (jallua, inkivääriä, appelsiiniä, kuivaa omenasiideriä & ginger beeriä).

Pöytä katettu EI-klubille!

Ps. Kaikissa tutkimissani kukkakaalipohjan resepteissä kukkakaalimuru kypsennetään ennen munan lisäämistä. Ihan pokkana EN tehnyt niin, vaan sekoitin raakaan raasteeseen juuston ja egun ja onnistui varsin hyvin. Kukin tyylillään ja rohkeasti kokeilemaan!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
47 views

Drinksumehujäitä!

by Juulia 0 Comments
Drinksumehujäitä!

En nyt oikein tiedä mikä tässä masentaa… jotenkin on energiat vähissä ja alakulo tunkee kylmän tuulen lailla sisimpään vaikka syksy on mun lempivuodenaika! Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle kiskomaan suklaalevy toisensa perään ja … heeeetkinen, STOP! Enpä suostukaan tähän. Asennetta kehiin ja äkkiä! Kun antaa pikkusormen syysmasikselle, menee kohta koko käsi. Aika fiilistellä ihanaa, oikeesti juuri vasta äsken loppunutta kesää, ja tuoda ripaus tuota jo nostalgian kultaamaa lähimenneisyyttä tähän hetkeen.

Kesämuistoja! Aurinkoa, herkkuja, drinkkejä... oih...

Kesähän on ihmisen parasta aikaa, joten jospa tänä vuonna pyrkisin ottamaan tavoitteeksi viettää aina tasaisin väliajoin kesäpäiviä ihan ympäri vuoden? Aloitan heti, enkä ensviikolla/enskuussa/sitjoskus. Kutsun kaikki kesäheilani (eli ihanat tyttöystäväni) kylään drinkkimehujäille, ja pistän kovat piippuun orastavaa syysmasista vastaan!

Popsicles + Coctails = Poptails. En ihmettele, että näitä reseptejä ja vinkkejä oli kesällä netti pullollaan – mehujäät kun liittyvät niin kesään kuin lapsuuteen, ja drinkit yhdistyvät mielessä (ainakin useimmiten ja toivottavasti) hauskanpitoon. Yhdistelmä toimii yhtä varmasti kuin aikuisten lastenkestit ongintoineen ja paperikruunuineen (jos ette oo järjestäneet lastenkestejä itsellenne aikuisena, niin suosittelen kokeilemaan).

Kesällä tein aikuisten mehujäitä pakastimeen sitä mukaa kun mehujäämuotteja vapautui, ja testattu onkin mm. henkilökohtainen suosikkini appelsiini-persikka-Campari, mustikka-GT, makea ”kuningatar”-Muscat, ja appelsiini-aperol-spritzer – hyviä kaikki! Aika moni yhdistelmä syntyi tosin ihan vain siitä, mitä sattui viinakaapista ja jääkaapista kulloinkin löytymään. Inspistä eri makuihin kävin välillä kurkkimassa netistä.

Kuningatar-muscat & Campari-appelsiini

Kuningatar-muscat & Campari-appelsiini

Mehujään voi tehdä mistä vaan, paitsi sulatetuista pakasteista. Tämän tytön urbaani marjastus tapahtuu tänään lähikaupan HeVi-osastolla, metsään ei ehi eikä jaksa, eikä oo äitikään tuonut kuin pikku kipollisen puolukoita mökkireissultaan. Oma suosikkini Campari ei ole ihan jokaisen mieleen, joten taidan tällä kertaa valita alkoholeiksi vodkan ja kuivan kuohuviinin. Vodkan kaveriksi vesimelonia ja minttua, kuoharin seuralaiset ovatkin jo kuluneen kesän itsestäänselvyyksiä: Aperol ja appelsiini – kelpaavat varmasti jokaiselle seurueesta! Hetken mielijohteesta päätän tehdä myös Jallu-inkivääri-sitrus-mehujäitä.

Mittasuhteet saavat olla mehujäädrinkissä kutakuinkin samat kuin juomasekoituksessa muutenkin, mutta muista että kylmyys vie enintä terää pois makeudelta. Mehujäädrinkkisekoitus voi siis olla aavistuksen makeampaa kuin drinkkisi muuten olisi, etkä välttämättä huomaa sitä enää kun seos on jäätynyt. Liika sokeri ja alkoholi estää kuitenkin seosta jäätymästä kunnolla, joten jos nyt ei ihan raakaa viinaa & sokeria heiteltäisi sinne pakastimeen? Lantrinkia tarvitaan, ihan siis sen koostumuksenkin takia. Maistelu ja mittasuhteiden tarkkailu ovat tärkeitä työvaiheita, ja huolimatta ahkerasta maistelusta sekoitusvaiheessa, jotenkin siinä aina käy kuitenkin vielä niin, että ”joudun” juomaan ylijäämät ihan lasista!

Summittaiset reseptit / 6 kpl isoa mehujäätä tai 12-15 shottilasillista

Appelsiini-Aperolspritz

1 dl Aperolia
3 dl kuohuviiniä
1 dl vissyä
1 kalvoton, pieneksi leikattu appelsiini ja sen mehu

Kuori appelsiini veitsellä niin, että näet kalvojen rajat. Irroittele ohuella fileerausveitsellä appelsiininlohkot laajasuisen kannun päällä. Mehua valuu kannuun tässä operaatiossa, ja hyvä niin! Irroitettuasi kaikki lohkot voit vielä puristaa viimeisetkin tipat appelsiinin jäänteistä kannuun. Varo siemeniä… Tiputa appelsiininlohkot mehun sekaan sitä mukaa kun saat niitä irroiteltua ja saksi niitä lopuksi hieman pienemmiksi. Lisää Aperol, vissy ja kuohari, sekoita ja jaa muotteihin. Pakasta vähintään kolme neljä tuntia, mieluummin yön yli.

Jos appelsiinin filerointi hirvittää, jätä se väliin ja käytä pelkkää mehua.

Vesimeloni-minttu-vodka

500 g vesimelonia
2 rkl sokeria
puoli ruukkua minttua
1 dl vodkaa
1 dl kivennäisvettä

Saksi minttu kannuun ja laita sokeri päälle. Hierrä minttu ja sokeri sekaisin puunuijalla. Lisää silputtu vesimeloni, jonka voit myös kevyesti nuijia rikki. Lisää sekaan vodka ja kivennäisvesi, sekoita, ja jaa mehujäämuotteihin. Pakasta vähintään muutama tunti, mieluummin yön yli.

Jallu-sitrus-inkivääri

1 dl Jallua
Tölkillinen inkiväärilimua/Ginger Beer
Puolikkaan appelsiinin mehu
Kokonaisen sitruunan mehu
2 rkl vaahterasiirappia

Kaikki sekaisin ja pakkaseen, piste 🙂

Lurps.

Ps. Shottilaseja käyttäessäsi vahdi jäätymistä, ja törki kohmeiseen massaan esim cocktailtikkuja, puisia jäätelötikkuja tai pikkulusikoita

Ihanaa kesäfiilisviikonloppua kaikille!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
18 views

Jääkaapin tyhjennystä: Valkopapusose & Villiintyviä vihanneksia

by Juulia 0 Comments
Jääkaapin tyhjennystä: Valkopapusose & Villiintyviä vihanneksia

Kesän huoleton hedonistinen elämä päättyy NYT! Pankkitilin saldo uhkaa pakkasasteilla, joten ei auta muu kuin aloittaa penninvenytysviikot palkkapäivään asti.

Neljäntoista kasvissyöntivuoteni aikana ehdin kehittää monen monta halpaa ja hyvää pöperöä, ja on mulla tuoreessa muistissa vielä myös opiskeluvuosien riittoisat arkiruuat. Inspistä ja ideologiaa nuukailuun löydän myös Etelä-Italialaisesta Cucina Poveran eli ”köyhäinkeittiön” kasviksia ja villivihanneksia hyödyntävästä ruokafilosofiasta, jonka mukaan käytetään sitä mitä on ja se käytetäänkin huolella viimeiseen asti! Eli ei hätää, nyt vaan itsekuria ja suunnitelmallisuutta ruokaostoksilla… sienimetsäänkin voisi lähteä?

Ensihätään täytyy tehdä keittiössä inventaario, ja miettiä miten hyödyntää jo olemassa olevat ainekset, erityisesti vihannekset. Tilanteeni on aika hyvä, koska olen pienoinen hamsteri, mitä tulee esim. kuiva-aineksiin. Kaapistani löytyy aina linssejä, soijarouhetta, tomaattimurskaa, säilykepapuja, kuivattuja papuja/kikherneitä, ruis/vehnäjauhoja, mausteita, öljyä, pastaa ja erilaisia siemeniä. Pakkasessa taas on aina juustoraastetta, pinaattia, vihreitä papuja ja pakastemarjoja. Jääkaapin sisältö tietysti vaihtelee, mutta löytyy sieltä varmuudella aina ainakin maitoa, margariinia/voita ja kananmunia. Pyrin myös ostamaan perunoita, porkkanoita ja tomaatteja niin että niitä löytyisi aina. Valkosipuli ja sipuli ovat myös keittiöni vakivarusteita.

Kaappien tonginnan tulos.

Tänään siis aloitan nuukailuviikot jääkaapin tyhjennyksellä. Saaliiksi jää nuutunut kesäkurpitsan puolikas, kaksi jälkeenjäänyttä lehtikaalin lehteä sekä kourallinen vihreitä papuja – ne on pakko käyttää nyt eikä huomenna! Jääkaapin takaosasta kurkkii parmesaanin jämä, ja muistan että mulla pitäisi olla säilöttyjä valkoisia papuja.

Tänään jääkaapista löytyi sisilialaisen Cucina Povera -reseptin mukaelmalle hyvät ainekset: ruokalistalla siis valkopapusosetta & vihreitä vihanneksia. Köyhien resepti ehkä, mutta herkkua, uskokaa pois! Italiassa valkopapusoseen kanssa tarjottaisiin villivihanneksia ja runsaasti oliiviöljyä – mun versiossa vihannekset ovat lähinnä villiintymässä ja kävelevät kohta vastaan ellen pistä niitä pataan asap.

Ideaalitilanteessa olisin valmistautunut papusoseen tekoon jo eilen, ja laittanut pari desiä kuivattuja valkoisia papuja likoamaan. Kun en niin tehnyt, ruoka tulee valmistumaan supernopeasti säilykepavuista. Huuhtelen pavut, ja laitan ne kattilaan jossa on noin kaksi desiä vettä, reilu loraus oliiviöljyä ja yksi murskattu valkosipulin kynsi. (Jos kaapista löytyy jauhoista perunaa, kuori yksi, pilko se ja laita se papujen kaveriksi.) Sitten kattila liedelle ja keitellään tovi. (Perunan kanssa niin kauan, että peruna on kypsä. Pelkkien papujen kanssa riittää, että ne alkavat hajoilla, ja että valkosipulinkynsi pehmenee.) Kannattaa tietysti hieman vahtia, ettei vesi pääse haihtumaan kokonaan ennen kuin peruna/valkosipuli ehtii kypsyä. Tämän jälkeen etsitään perunanuija tai sauvasekoitin ja näytetään pavuille kuka keittiössä määrää! Soseen kuuluu olla perunamuusin omaista, eli jos tässä vaiheessa kattilassa on vielä paljon vettä, valuta siitä suurin osa johonkin erilliseen kulhoon ja lisää sieltä sitten tarpeen mukaan. Loraus oliiviöljyä, suolaa ja pippuria sekaan ja sekoitus. Jos kotonasi on parmesaania, teet soseesta vielä ihanampaa raastamalla sitä sekaan muutaman ruokalusikallisen verran.

Kattilassa papusoseen ainekset, siivilässä vihannekset. Pysyy tiski vähissä!

Sillävälin kun papusose porisee liedellä, voit valmistella vihannekset. Tähän sopii täydellisesti lehtikaali, joka on älyttömän terveellistä, todella hyvää, ja juuri nyt suomalaista lehtikaalia löytyy hyvin kaupoista. Olen käyttänyt tässä myös lehtipinaattia, mitä löytyy ympäri vuoden. Joskus rikkaampina päivinä tarjoan soseen kaverina vielä paistettua kalaa, esim. rouhitussa siemensekoituksessa pyöriteltyjä ahvenfileitä tai nieriää, mutta aika hyvin tällä nälkä lähtee ihan pelkkänä kasvisruokanakin. On hyviä rasvoja, on proteiinia, on kuitua ja on vitamiinia. Nimittäin mitä ikinä vihanneksia soseen kanssa tarjoatkin, älä keitä niitä hengiltä!!! Itseasiassa teen tämän ruuan yleensä mieluiten niistä kuivatuista pavuista, joita tietysti keitellään huomattavasti pidempään, ja laitan papukattilan päälle viimeiseksi n. kymmeneksi minuutiksi siivilän, jossa höyrytän parsakaalin/pavut/lehtikaalin tms. Pinaattissa ei mene niinkään kauaa, se on valmis alle minuutissa. Höyryttäessä alimmaiseksi tulevat hitaimmin kypsyvät rehut, ja päälle nopeammin kypsyvät.

Mamma mia! Tää on NIIN hyvää!

Olennaista tässä reseptissä on, että oliiviöljyssä ei nuukailla. Kyllä maha täyttyy ja on HYVÄÄ. Reilusti suolaa myös sinne soseeseen! Ja jos on sitä parmesaania niin johan kävis vaikka juhlaruuasta.

Summittainen resepti:

Sose

purkillinen valkoisia säilykepapuja (esim. GoGreen suuret valkoiset luomupavut tai Pirkka)
valkosipulin kynsi
n. 2 dl vettä
suolaa (lisätään vasta lopuksi)
pippuria
reilu loraus maukasta oliiviöljyä
(2-3 rkl parmesaaniraastetta)

Vihannekset

mitä tahansa seuraavista:

parsakaalin kukintoja
vihreitä papuja
lehtikaalia
ohueksi viipaloitua fenkolia
lehtipinaattia
kesäkurpitsaa
tms.

Terveysversiossa höyrytät vihannekset kannen alla, papukattilan päälle sopivassa siivilässä. Herkkuversiossa paista vihannekset valkosipulin kanssa öljyssä. Mausteeksi riittää suola.

ps. jos käytät kuivattuja papuja, liota ne runsaassa vedessä yön yli. Huuhtele ja laita kattilaan runsaan veden kanssa. Keittele kypsäksi, eli lähemmäs tunti, ja ota sivuun soseeseen tarvitsemasi määrä (yhdelle riittää pari desiä), loput voit vaikka pakastaa. Jos kerran aloittaa keittelemään papuja, parempi tehdä isompi satsi samalla vaivalla!

pps. Vegaani jättää tietysti parmesaanin lisäämättä – lihanhimoinen, mikään ei estä tarjoamasta tätä edellämainitun kalan sijaan esim. paksun paistetun savukylkisiivun kanssa.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
31 views