Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto

mustapapukeittoMustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

amaryllis

mustapapukeitto

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

mustapapukeitto

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille.  ”Graupert” tarkoittaa paikallismurteella ”hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

meinklang graupert

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
57 views

Belugalinssi & punajuuripata

by Juulia 6 Comments
Belugalinssi & punajuuripata

belugalinssi

Talvi on kyllä niiiiin täydellistä pitkään hauduteltujen pataruokien aikaa. Rakastan erilaisia papupatoja! Välillä iskee papupatafiilis varoittamatta, enkä ehdi liottelemaan papuja yön yli. Tällöin käännyn yleensä suosiolla linssien puoleen.

Suosikkilinssini on musta belugalinssi, eikä vain sen dramaattisen värin tai luksuskaviaariin viittaavan nimen vuoksi – vaan siksi että se säilyttää muotonsa hienosti pitkäänkin kypsennettynä. No, on tuo draamakerroinkin kyllä kovasti mieleeni…

punajuuri

Yhdistän niin papu- kuin linssipatoihinkin usein perunaa sekä muita juureksia. Tällä kertaa pataan päätyi belugalinssien kaveriksi jotain väriltään aivan yhtä dramaattista … eli punajuuria. Kun kotona sattui kuvauspäivänä olemaan vielä violetteja papujakin, niin väriharmonia täydennettiin vielä niillä.

Punajuurta padassa on sekä kuutiona että mehuna (kokeilu, johon sain inspiraation tästä Feasting at Home -blogin ohjeesta). Punajuurimehun voi ohjeessa vaihtaa mietoon kasvisliemeen tai miksei vaikka osan nestemäärästä punaviiniinkin. Mikäli haluaa kokeilla ohjetta punajuurimehulla eikä mehupuristinta omista, niin saahan sitä punajuurimehua onneksi isommista kaupoista ihan ostaakin 🙂 Hyvää tästä tulee kuitenkin pelkkää kasvislientä nesteenä käyttäessäkin.

punajuuripata

Tämän punajuuri-linssipadan dramaattinen värimaailma saa hienon kontrastin, kun päälle murentaa tarjoiluvaiheessa hieman fetaa tai miksei myös vaikkapa vuohenjuustoa. Itse pata on vegaaninen ja vegaanisena annos säilyy, kun päälle murentaa ihanasti miedon hapanta fermentoitua tofua eli fetoa!

Belugalinssi & punajuuripata

(vegaaninen)

2 reilun kokoista punajuurta

1-2 porkkanaa (1 iso / 2 pienempää)

1 sellerin varsi / n. 50 g juuriselleriä

100 g violetteja tai vihreitä papuja

2 (salotti)sipulia

4-5 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

2½ dl belugalinssejä

n. 5 dl kasvislientä

n. 2 dl punajuurimehua (n. 2 isosta punajuuresta) / 2 dl kasvislientä

2 tl kuivattua timjamia

2-3 laakerin lehteä

1 rkl balsamiviinietikkaa

mustapippuria + suolaa

Tarjoiluun:

n. 100 g fermentoitua tofua / fetaa / vuohenjuustoa

Valmista ensin punajuurimehu, mikäli käytät sitä. Kuori kuutioi melko pieneksi pataan tulevat punajuuret, porkkanat sekä selleri. Kuori ja hienonna melko pieneksi myös sipuli ja viipaloi valkosipuli.

Kuullota sipulia miedolla-keskilämmöllä öljytilkassa kattilan pohjalla, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kattilaan valkosipuli, punajuuret, porkkanat sekä selleri ja jatka kuullottamista vielä viitisen minuuttia. Huuhdo linssit ja lisää ne kattilaan. Kaada perään kasvisliemi sekä timjami ja laakerinlehti.

Keittele pataa kevyesti poreillen keskilämmöllä kannen alla, kunnes linssit ovat kypsiä (20-30 minuuttia). Kun linssit ovat melkein kypsiä, lisää pataan muutamaan osaan pätkityt pavut sekä punajuurimehu, mikäli käytät sitä. Mikäli et käytä punajuurimehua, lisää pataan sen sijaan kasvislientä sen verran, että koostumus on makuusi sopivan paksua/liemevää. Loraus punaviiniäkään ei tässä padassa ole pahitteeksi, tosin se kannattaa lorotella pataan viimeistään viimeisen kymmenen minuutin kohdilla.

Mausta pata lorauksella hyvää balsamicoa, vastarouhitulla mustapippurilla ja suolalla. Tarjoile fermentoidun tofun / fetan kanssa.

belugalinssi


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
176 views

Herkkusienipasta tuplakeltuaisella

by Juulia 2 Comments
Herkkusienipasta tuplakeltuaisella

herkkusienipasta

Houkuttelevana hohteleva keltuainen tuoksuvan pastalautasellisen keskellä ei pitäisi olla vain carbonaran etuoikeus, sanon minä! Salvialla, keltuaisella sekä graavatulla keltuaisella viimeistelty herkkusienipasta onkin siksi tällä hetkellä hemmotteluruokani numero yksi. Rakastan keltuaista melkeinpä muodossa kuin muodossa vaan, joten tämä pasta tuplakeltuaisineen on minusta lähestulkoon täydellistä. Jos kuitenkin kaipaan vielä asteen isompaa hemmottelua, käytän ruokaan peruspastan sijaan helkkarin tyyristä tryffelitagliatellea!

herkkusienipasta

Innostuin joulun alla tekemään vihdoin itse graavattuja keltuaisia muutamallakin eri tavalla maustettuna. Graavatut keltuaiset ovat todellisia umamipommeja – suolaisia, täyteläisiä ja runsaan makuisia –  ja todella helppoja tehdä. Niitä on ollut ekasta tekokerrasta asti jääkaapissani jatkuvastai ja testailen uteliaana mihin kaikkeen niitä voisi raastella.

Toistaiseksi ehkä paras osoite näille herkkupaloille on ollut juurikin tämä hemmotteluhetkieni herkkusienipasta, johon saan helposti uppoamaan kokonaisen graavatun keltuaisen per annos. Todelliseksi munahullun unelmapastaksi tämän lautasellisen voi nimittää, kun annoksen mehevöittää vielä tuoreellakin keltuaisella! Keltuainen nostetaan juuri ennen ruokailua kuuman pastan keskelle ja sekoitetaan pöydässä annokseen. Eipä paljon ole paremmasta kuulkaa väliä!

herkkusienipasta

Minusta kuumaan pastaan sekoitettu tuore keltuainen on sellaisenaan jo ihanaa, mutta jos haluan nähdä vähän enemmän vaivaa ja vahvistaa keltuaisen aromia, pikagraavaan sen muutaman tunnin ajan ennen pastan tarjoilua. Pikagraavattu keltuainen on miedosti suolainen ja pinnaltaan kiinteytynyt, mutta sisältä edelleen unelmapehmeä ja valuva.

Vieno tryffelin aromi sopii minusta tähän pastaan erinomaisesti ja nyt kun tuo kuvan pastaan käyttämäni superkallis tryffelitagliatelle loppui, olen maustanut peruspastani pienellä määrällä laadukasta tryffeliöljyä. Mikäli et tryffelin mausta niin tykkää, voit hyvin skipata pastan maustamisen.

Pastan määrää per annos voi kukin viilata omaan suuntaansa, mutta kannattaa pitää mielessä ettei tämä ole mitään kevytpastaa, eikä tätä myöskään kannata juuri uudelleenlämmitellä. Tee siis kerralla vain sen verran kuin syöt.

Herkkusienipasta salvialla & graavatulla keltuaisella

2:lle

n. 200 g  tryffelillä maustettua tagliatellea (tai maustamatonta pastaa + 1 tl tryffeliöljyä)

200 g ruskeita herkkusieniä

n. 75 g luomuvoita

3-4 valkosipulin kynttä

1 ruukku tuoretta salviaa

vastarouhittua mustapippuria

suolaa

½ sitruuna

Tarjoiluun:

2 tuoretta luomumunan keltuaista (tai pikagraavattua keltuaista, ohje alla)

1-2 graavattua keltuaista (voi korvata halutessaan kovalla pitkään kypsytetyllä juustolla, esim. parmesanilla, pecorinolla tai grana padanolla)

muutama salvian lehti

Graavattujen keltuaisten valmistaminen:

Pitkään graavattujen täysin kuivien keltuaisten ohje löytyy täältä. Mikäli haluat viimeistellä annokset tuoreiden keltuaisten sijasta pikagraavatuilla keltuaisilla, laita ne graavaantumaan 1-3 tuntia ennen ruokailua (riippuen halutusta graavausasteesta). Keltuaiset voi pikagraavata upotettuna suola-sokeriseokseen (1:1) kuten pidempäänkin graavatessa, tai laittaa ne suola-sokeriliuokseen* (kiehauta ¼ dl suolaa, ¼ dl sokeria + 2½ dl vettä, jäähdytä ja upota keltuaiset sitten liuokseen kellumaan 1½-3 tunniksi (itselleni optimi tätä pastaa varten on noin puolitoista tuntia). Liuouksessa kelluvat keltuaiset voi kääntää varovasti ympäri kerran graavaantumisen aikana. Pikagraavatut keltuaiset kannattaa huuhdella puhtaassa vedessä varovasti ennen syömistä (ei kuitenkaan juoksevan veden alla, vaan esim. vedellä täytetyssä kulhossa). Syö pikagraavatut keltuaiset aina heti, älä tee niitä varastoon.

Sitten kokkaamaan:

Laita isoon kattilaan reilusti vettä kiehumaan. Viipaloi herkkusienet ja paista viipaleita voissa, kunnes ne saavat hieman väriä ja voi ruskistuu kauniisti. Viipaloi valkosipulin kynnet ohuelti ja lisää ne pannuun. Alenna lämpöä, jottei valkosipuli ja voi pääse kärähtämään. Lisää pannuun vielä suurin osa salviasta (jätä tarjoiluun muutamat salvianlehdet) ja jätä herkkusieniseos sitten hyvin miedolle lämmölle odottelemaan pastan kypsymistä.

Kun pastavesi kiehuu, suolaa vesi reilusti (se saisi muistuttaa suolapitoisuudeltaan merivettä) ja lisää sekaan käyttämäsi pasta. Pastan kiehuessa erottele kaksi keltuaista valkuaisista tai nosta esiin pikagraavatut keltuaiset. (Vinkki: erotellut valkuaiset säilyvät jääkaapissa vajaan viikon, tai ne voi pakastaa jopa 4 kk ajan.)

Mausta herkkusienet sitruunamehulla, vastarouhitulla mustapippurilla sekä suolalla (huom! Jos käytät pikagraavattuja keltuaisia, kannattaa suolan kanssa olla vähän varovaisempi). Valuta pasta ja pyörittele sekaan tryffeliöljy, mikäli käytät sitä. Kaada pasta herkkusienien sekaan ja pyörittele kaikki huolella sekaisin. Annostele herkkusienipasta kahdelle (lämmitetylle) lautaselle ja aseta (pikagraavatut) keltuaiset varovasti annosten keskelle. Revi annoksille vielä muutama salvianlehti ja raasta päälle vielä reilusti graavattua keltuaista. Tarjoile heti!

herkkusienipasta

herkkusienipasta

Mikäli jotakuta kiinnostaa tuo mainitsemani överihintainen tryffelitagliatelle, niin sehän löytyi siis joulun alla Museokadun Hella ja Herkusta. Mainitsinkin tämän pastan ekaa kertaa tuossa joulun alla ruokalahjoja käsittelevässä jutussani. Överihintainen (n. 15€) se on pastaksi, kyllä. Ostan sitä silti varmasti uudelleen kun seuraavan kerran Etu-Töölön suunnalle osun, niin iso nautinto se on jo moneen kertaan ollut!

*) EDIT: Suola-sokeriseokseen upotetuissa pikagraavatuissa keltuaisissa ja suola-sokeriliuoksessa kelluneissa pikagraavatuissa keltuaisissa on pieni ero niin rakenteessa kuin maussakin. Liuoksessa graavattuihin keltuaisiin tulee mielestäni vahvempi suolaisuus, eikä niin selkeää ”kuorta” – eli ne hajoavat käsitellessä hieman helpommin. Molemmat sopivat tällaiseen pastan sekaan sekoitteluun kuitenkin hyvin.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
64 views

Umamirikas kasvisliemi

by Juulia 0 Comments
Umamirikas kasvisliemi

vegaaninen kasvisliemi

Blogiani pidempään lukeneet ovat ehkä havainneet, että tykkään kokata monia asioita alusta asti itse. Yksi näistä asioista on kasvisliemi. Liemiin uppoaa helposti erilaiset muutoin hävikkiin ennenpitkää päätyvät vihannekset, yrtit ja juurekset ja vietettyäni tunteja liemikattilan äärellä (lue: katsellen Netflixiä ja kurkaten kattilaan silloin tällöin) koen aina olevani todellinen keittiöihme. Ihmeitähän liemen keittely ei tosin vaadi, kärsivällisyyttä lähinnä 😀

Välillä otan oikein kunnon liemispurtin ja täytän isoimman kattilamme ääriään myöten raaka-aineilla, jotka saavat sukat pyörimään jaloissani – kun kattilaan heittää hihasta nimittäin muutamat umamirikkaat ässät, kuten kombulevää ja kuivattuja siitakesieniä, on valmis kasvisliemi kaukana kuutiotavarasta. Kiitos tästä oivalluksesta kuuluu hurahdukselleni japanilaiseen dashiliemeen, jota tehtailin viime vuonna jos jonkinlaista versiota. Kun palasin taas perus kasvisliemikattilan äärelle, hoksasin nopeasti hyödyntää muutamia dashin raaka-aineita siinäkin.

vegan stockThings that make me go HMMMM…

Taannoin silmiini osui houkutteleva vegaanisen kasvisliemen ohje Bon Appetit -sivustolta (jep, kaikki kasvisliemet eivät välttämättä ole vegaanisia, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin), joka nosti liemihommani kertaheitolla seuraavalle tasolle. Ohjeessa nimittäin paahdettiin liemen aromiaineet todella ohuelti suikaloituna JA misotahnassa kieriteltyinä.

Ding ding ding – sanoiko joku miso? Miten en ole itse tajunnut laittaa sitä kasvisliemeeni, vaikka tajusin sen kombun ja siitakkeen? Pieni määrä misoa ei muuta lientä misokeittomaiseksi, mutta tuo makuprofiiliin vielä lisää umamia sekä mukavaa pähkinäisyyttä. Käytän ruuanlaitossa yleensä mietoa vaaleaa misoa (shiromiso), mutta seuraavalla kokkailukerralla taidan kokeilla tähän liemeen punaista misoa, jonka veikkaan tuovan tähän nestemäiseen umamipommiin vielä hitusen enemmän ytyä!

Mitä tulee liemen muihin raaka-aineisiin: klassiset mirepoix -raaka-aineet eli sipuli, selleri ja porkkana riittävät, mutta toki liemeen saa lisää makua kun heittelee sekaan vähän jotain muutakin. Jos tiedän tekeväni viikonloppuna kasvislientä, saatan keräillä viikon varrella minigrippussiin esim. juuresten ja sipulin kuoria, yrttipuskan jämiä, kevätsipulin tai purjon vihreitä osia, parsakaalin kantoja, herkkusienen/portobellon/siitakesienten varsia tms. muutoin bioon päätyviä aineksia. Ne säilyvät pestyinä ja kuivattuina varsin hyvin sen 3-4 päivää pussissa odotellen liemikylpyään. Näitä voi lisätä liemeen sen mukaan mitä kotoa sattuu löytymään, mutta ilmankin toki pärjää!

Selleristä vielä sen verran, että itse vierastan lientä, jossa se maistuu liikaa. Tämän vuoksi valitsen liemeen aina melko hoikan ja lyhyen varren. Varsisellerin voi halutessaan korvata myös juurisellerin palalla – pois en sitä kuitenkaan jättäisi! Chilin ja inkiväärin voi sen sijaan halutessaan jättää pois.

Umamirikas kasvisliemi

vegaaninen, gluteeniton (mikäli käytät gluteenitonta misoa)

1 kokonainen valkosipuli kuorineen

1 iso tai 2 pientä keltasipulia kuorineen

2 reilun kokoista porkkanaa

1 hoikka sellerin varsi / n. 100 g juuriselleriä

1-2 chilipaprikaa (riippuen halutusta tulisuudesta ja chililajikkeesta)

n. 10 cm pätkä inkivääriä

2 kpl n. 15 × 20 cm palaa kombulevää

8 kuivattua siitakesientä

(purjon tai kevätsipulin vihreät osat, herkkusienten/siitakkeiden/portobellojen kantoja, parsakaalin tyviä,  muutama timjamin oksa, persiljaa)

n. 4 rkl misoa

2 rkl mietoa kasviöljyä

n. 2-3 rkl vettä

+

4 l vettä

15 mustapippuria

3 laakerinlehteä

suolaa

Pese porkkanat ja sellerinvarsi. Puolita valkosipuli sekä keltasipuli kahtia. Viipaloi keltasipuli, selleri sekä porkkana hyvin ohuiksi viipaleiksi uunivuokaan esim. mandoliinilla. Viipaloi inkivääri pitkittäin muutaman millin levyihin ja halkaise chili pitkittäin kahtia. Lado uunivuokaan halkaistu valkosipuli, inkiväärin palat sekä chili. Leikkaa kuivat siitakesienet puoliksi ja murra kombulevä pienemmiksi paloiksi, lisää sitten vielä nekin vuokaan.

Sekoita pienessä kulhossa miso, öljy ja vesi sekaisin ja valele seos uunivuokaan. Hiero seosta käsin jotta jokainen palanen saa misokuorrutuksen. Laita vuoka sitten 150 asteiseen uuniin 1-1,5 tunniksi, tai kunnes kaikki raaka-aineet ovat paahtuneet ja saaneet hieman väriä. (Tuo kuvan musta ja palaneen näköinen osa on muuten sitten kombulevää, en käräyttänyt raaka-aineita, vaikka ne reilusti väriä saivatkin…)

Kumoa uunivuoan sisältö isoon kattilaan. Kaada perään pippurit, laakerit sekä 3 litraa vettä. Kaada jäljelle jäänyt 1 vesilitra uunivuokaan ja raaputtele puulastalla kaikki pohjaan tarttunut tavara huolella talteen. Kippaa viimeinen vesilitra vasta sitten liemikattilaan.

Keitä lientä miedosti poreillen reilu tunti, tai kunnes nesteen määrä on vähennyt noin puoleen alkuperäisestä ja liemi maistuu sopivan vahvalle. Siivilöi liemi ja mausta tarvittaessa (ja käyttötarkoituksesta riippuen) sopivalla määrällä suolaa.

Liemi säilyy jääkaapissa 3-4 vuorokautta ja pakastimessa n. 3 kk.

Huom! Tämän liemen käyttötarkoitus on kokkailu, eli jatkojalostan tästä liemestä patoja, muhennoksia, erilaisia keittoja jne. Mikäli haluat vaikkapa tarjota liemen sellaisenaan keiton tapaan, vähennä veden määrää ohjeessa kolmeen litraan tai keittele valmista siivilöityä lientä kasaan vielä hieman enemmän.

kasvisliemi


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
88 views