Silkkisen pehmeä karhunlaukka-munakokkeli

by Juulia 6 Comments
Silkkisen pehmeä karhunlaukka-munakokkeli

karhunlaukkaEi, lautasella ei ole risottoa, vaan superpehmoista munakokkeli karhunlaukalla!

Karhunlaukka eli ”villivalkosipuli” on kasvi, jota en uskonut koskaan näkeväni elävänä. Niin paljon olen siitä vuosien varrella lukenut, niin monia herkullisia karhunlaukka-annoksia nähnyt, niin houkuttelevia reseptejä tutkinut, että koko kasvista on tullut minulle kaunis, mutta saavuttamaton unelma.

Suurimmat karhunlaukka-apajat ja vouhuttajat tuntuvat löytyvän sekä rapakon takaa että vähän eteläisemmästä Euroopasta; ”ramp season” eli karhunlaukkasesonki on nimittäin todella lyhyt mutta kiihkeä! Karhunlaukan perässä rämmitään joko metsään tai taistellaan saaliista muiden ruokahullujen kanssa farmer’s marketilla (rahoja säästelemättä). Karhunlaukka on suorastaan niin trendikäs ja himottu herkku, että moni on syystä huolissaan villien karhunlaukkapopulaatioiden romahtamisesta.

Toki karhunlaukkaa kasvaa villinä myös täällä Suomessa, mutta vaikka lähiseudun metsissä on tullut hortoiltua jo monen monta kevättä, ei sitä ole tielleni koskaan osunut. Palstan tai pihan omaavilta ystäviltäni olen kuullut, että karhunlaukkaa voi viljellä ja että se tuppaa leviämään helposti –  tieto ei minua valitettavasti vaan auta kun en viljelyplänttiä omista! Nuuskinut toki olen lähimpien vuokrapalstojen reunametsät, jos se olis jonkun palstalta vaikka lähtenyt niihin leviämään … mutta turhaan. Karhunlaukkaa onkin tuntunut kasvavan vain Instagramissa.

karhunlaukka

karhunlaukka

Arvaattekin varmaan kuinka ilahduin, kun bongasin Satokausikalenterin FB-seinältä tiedon, että karhunlaukkaa löytyy nyt kuukauden satokausituotteena S-Marketeista ja Prismoista! Ei kuulkaa mennyt kuin vuorokausi, niin olin jo hoitanut itseni Itiksen Prismaan tutkimaan, pitääkö uutinen paikkaansa. Ensiksi näytti siltä, että vedän sielläkin vesiperän, mutta lopulta löysin hyllystä riveittäin karhunlaukkaruukkuja. BINGO! Kotiin kannoin näitä vamppyyrinkarkoittaja-graalin maljoja samantein neljä ruukkua – jos pitkään haudottu ruokaunelma on yhtäkkiä saavutettu, on siitä tietysti saatava heti irti vähän enenmmänkin!

Mietin kyllä kovasti, josko konstultoisin karhunlaukkaa palstallaan viljelevää ystävääni kasvin istuttamisen suhteen… Olishan se aika hienoa, jos saisin runsaampaa satoa ensi vuonna korjattavakseni jostain ihan omasta salaisesta paikastani tuolta lähimetsistä?

karhunlaukka

karhunlaukka

Nyt kun olen vihdoin maistanut tätä herkkua itsekin, voin allekirjoittaa jo aiemmin lukemani kuvailut sen mausta: karhunlaukka sekä tuoksuu että maistuu valkosipulilta, mutta on maultaan selvästi pehmeämpi ja makeampi. Se onkin sukua sekä purjolle että salottisipulille 🙂

Veikkaan, että teen jäljelle jääneistä karhunlaukoistani vielä ainakin risottoa sekä pestoa, mutta ihan ensimmäiset makupalani halusin syödä kermaisessa munakokkelissa. Hemmottelen itseäni aina välillä hipi-hitaasti matalalla lämmöllä kypsennetyllä ja pumpulinpehmeällä munakokkelilla, jonka maustan milloin parmesaanilla, milloin tryffeliöljyllä. Tällä kertaa kuullotin herkkuni sekaan siis muutaman karhunlaukan varsineen, lehtineen ja sipuleineen päivineen. Ja olihan se kaiken tämän odottelun ja haaveilun nostattamien, mahdollisesti jo hieman ylisuurtenkin odotusten jälkeen ikimuistoinen ateria!

Karhunlaukka-munakokkeli

1:lle nälkäiselle tai 2:lle makupalaksi

3 luomumunaa

2-3 karhunlaukkaa

n. 20 g luomuvoita

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

Valmistele ensin karhunlaukka. Pese sipuli ja tarvittaessa myös kasvin lehdet. Irroita paperimaiset kalvot ja leikkaa juuret pois. Pätki vaaleat sipulit puolen sentin paloiksi ja laita ne paistinpannulle voinokareen kanssa. Kuullota karhunlaukkaa miedolla lämmöllä, kunnes sipulin palat muuttuvat läpikuultaviksi ja pehmenevät. Silppua sillä välin kasvin varret sekä lehdet, säästä kukat annoksen koristeluun.

karhunlaukka

Riko munien rakenne huolella ja sekoita silputut varret ja lehdet muniin. Alenna pannun lämpöä hyvin matalalle ja lisää munaseos pannuun. Kypsennä munakokkelia kokoajan rauhallisesti pohjia myöten hämmennellen, kunnes seos alkaa hieman paksuuntua. Jatka paistamista, kunnes munakokkeli muistuttaa koostumukseltaan risottoa. Pidä huoli siitä, että pannun lämpötila pysyy matalana, kermaisen ja silkkisen koostumuksen aikaansaamiseksi tarvitaan nimittäin sekä aikaa että kärsivällisyyttä! Munakokkeli on minun liedelläni valmis yleensä vajaassa vartissa.

Lopeta paistaminen aina mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään – munakokkeli nimittäin jatkaa kypsymistään jälkilämmöllä vielä lautasellakin. Mausta karhunlaukka-munakokkeli ripauksella suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria. Tarjoile herkku joko sellaisenaan karhunlaukan kukkien kera, tai hyvän leipäviipaleen päältä. Ouh mama!

karhunlaukka

Ps. Jos karhunlaukkafiilistely sekä reseptit kiinnostavat, lue seuraavaksi vaikka tämä, tämä ja tämä juttu!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
353 views

Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

skordalia

Skordalia on täyteläinen ja paksu kreikkalainen valkosipulitahna, jonka pohjana on usein joko perunaa tai leipää. Lisämakua tahna saa manteleista (tai muista pähkinöistä sekä siemenistä), oliiviöljystä sekä viinietikasta ja/tai sitruunasta.

Skordaliaa tarjotaan usein joko dippinä tai paistetun kalan sekä vihannesten kera, mutta oma lempparitapani syödä sitä on leivän päällä vähän valkopapusoseen tai hummuksen tapaan.

Skordalia on helppo tahna valmistaa joko tehosekottimen leikkuriosassa tai käsin morttelissa/perunanuijalla murjoen – itse käytän sen valmistamiseen kuitenkin vähän kumpiakin. Raa’an valkosipulin terä pehmenee, kun valkosipulin soseuttaa hapon kera ja antaa happamuuden tehdä vähän aikaa taikojaan ennen soseen lisäämistä perunaan.

Mielestäni on vähän turhaa lähteä valmistamaan yhtä-kahta uunipottua vain tätä tahnaa varten, joten yleensä teen skordaliaa silloin, kun valmistan muutenkin uuniperunoita 🙂

Ohje etäisesti mukailtu Serious Eatsin reseptistä.

Skordalia

yhden keskikokoisen sitruunan mehu (tai n. 2 rkl valkoviinietikkaa)

3-4 valkosipulin kynttä

n. 40-50 g mantelilastuja

¾ dl neitsytoliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

n. 150 g kypsää jauhoista perunaa* (1 keskikokoinen uunipottu)

(+ nippu /ruukku lehtipersiljaa)

(Valmista ensin uuniperuna: lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista pestyä perunaa kuorineen uunipellillä n. 45-60 minuuttia, tai kunnes se on läpikypsä.)

Halkaise peruna ja murra se muutamaan osaan. Anna kosteuden haihtua ja irroita sitten kuoret.

Soseuta sitruunamehu, mantelit, suola ja valkosipuli sileäksi ja jätä ne hetkeksi muhimaan (näin raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee).

Kun perunasta on haihtunut enin kosteus, voit survoa perunan karkeasti perunanuijalla (tai muussata sen haarukalla). Sekoita perunoihin oliiviöljy sekä valkosipuliseos ja kääntele tahna tasaiseksi. Tarkista sitten suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Voit halutessasi silputa persiljan varren hienoksi ja lisätä sen seokseen, muussa tapauksessa tarjoile skordalia lehtipersiljan kera esim. leivän päältä tai paahdettujen vihannesten kera. Skordalia toimii muuten superhyvin myös krokettien raaka-aineena!

*) voit myös keittää tarpeellisen määrän jauhoista perunaa kuutioina. Kun kuutiot ovat kypsiä, levitä ne esim. talouspaperin päälle, jotta kosteus haihtuu. Muussaa vasta, kun perunat eivät enää höyryä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
99 views

Kielen vievä poronkieli

by Juulia 0 Comments
Kielen vievä poronkieli

PoronkieliPoronkieli, piparjuuri, retiisi ja hapankurkku leivälle ja avot!

Olen aina ollut kielellisesti lahjakas: lapsena kielin taitavasti sekä siskojeni puuhista äidille ja isille. Vieraisiin kieliin tutustuin niin koulun kielistudiossa, kuin, kröhöm, pullonpyörityksessäkin. Lukioikäisenä lävistytin kieleni, enkä pystynyt viikkoihin puhumaan sössöttämättä. Olen myös polttanut kielipoloiseni vähän turhankin monesti, sekä jäädyttänyt sen vahingossa kiinni tolppaan, kuten lapsena kuuluukin tehdä sen yhden kerran. Yhtään kieltä en silti ole koskaan keittänyt … ennen kuin nyt!

Keitetty kieli on ruokalaji, joka on minulle ollut lähinnä tuttu Enid Blytonin kuvailemilta piknikvilteiltä, eikä juuri muualta. Vaikka lapsena Viisikko-sankarien ateriat kielileipineen olivat oudon kiehtovia, ei kielen kokkailu kuitenkaan ole ollut todellisuuden tasolla koskaan niin houkutteleva idea, että olisin sitä lähtenyt toteuttamaan. Lopulta kävi kuitenkin puolivahingossa ja täysin ennalta suunnitelematta niin, että keitin elämäni ensimmäiset kielet!

Poronkieli

Minulla on ollut nyt muutaman vuoden tapana ostaa keväisin pikkusiskoni kanssa puoliksi satsi karitsaa tai poroa. Viimeeksi poroa tilatessamme pakettiin sai mukaan pikkurahalla poronkieliä, maksaa ja sydäntä. Eihän moista tilaisuutta jätetä käyttämättä, joten ostin sitten kuriositeettina pakastimeeni muutaman poronkielen sekä maksan 🙂 Sydäntä vaille sen sijaan jäin, minkä tilanteen aion korjata kyllä ensi kerralla korkojen kera.

Kielet unohtuivat kuitenkin pakastimeen viime talveen saakka, jolloin yhtäkkiä muistin niiden siellä edelleen nököttävän. Irtokielet ovat aika makaaberi näky, joten projekti hieman arvelutti ennakkoon. Onneksi kielten keittäminen osoittautui varsin vaivattomaksi ja helpoksi toimenpiteeksi! Keitinliemen voi maustaa niin kuin haluaa (itse tein todella klassisen, mm. mirepoixilla maustetun liemen), ja sitten kieliä keitellään miedolla lämmöllä niin kauan, että nahka irtoaa niistä helposti. Liemen pinnalle kerääntyvää vaahtoa kuoritaan keittämisen alkuvaiheessa, mutta muuten kielet saavat kypsyä kattilassa aivan omassa rauhassaan. (Ohjeita poronkielen käsittelyyn löysin mm. täältä ja täältä.)

Poronkieli

Jos ei lasketa kielten Hannibal Lecter -assosiaatioita synnyttävää alkukäsittelyä (suonien ja kalvojen irroittelua) sekä jälkikäsittelyä (eli nahan kuorintaa), onnistui keitetty poronkieli hurmaamaan minut täysin. Lihan rakenne on kielessä erityinen; samanaikaisesti tiivis, mehevä ja joustava. Maussa on myös aivan omanlaistaan syvyyttä ja riistaisuutta, johon ainakin omasta mielestäni sopi mitä loistavimmin vastaraastettu piparjuuri, hapankurkku sekä raikkaan rouskuva retiisi! Seuraavalla tilauskerralla en siis arkaile ostaa kotiin enemmänkin kieliä.

Keitetty poronkieli

4-6:lle

2-3 poronkieltä (n. 400 g)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 lehtisellerin varsi

n. 10 valkopippuria

2 tl suolaa

laakerinlehti

reilusti vettä

Pese kielet huolella ja irroita niistä mahdolliset kalvot ja näkyvät suonet. Laita kielet runsaaseen kylmään veteen kattilaan (niin että ne peittyvät muutamalla sentillä) ja kiehauta. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto mahdollisimman tarkasti pois, kunnes sitä ei enää muodostu lisää. Lisää sitten kattilaan mausteet, kuoritut ja viipaloidut porkkanat, sellerinvarsi ja sipuli.

Säädä lieden lämpötila sellaiseksi, että liemi poreilee kevyesti. Jätä kielet sitten kannen alle kypsymään miedolla lämmöllä 2-3 tunniksi.

Kielet ovat valmiita, kun niiden nahkaa irtoaa niistä helposti – testaa tilannetta kahden tunnin jälkeen yhdellä kielellä ja jatka keittämistä mikäli irroittaminen on haastavaa.

Kuori kielet niin kuumina kuin mitä sormesi kestävät. Tee pitkittäisviilto nahkaan ja irroittele se varovasti kielestä. Nosta kielet sitten takaisin keitinliemeen jäähtymään. Viipaloi jäähtyneet kielet pitkittäin tai poikittain ja tarjoile ruisleiviltä esim. hapankurkkujen, retiisin ja piparjuuren kera.

Poronkieli


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
22 views

Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
177 views