Say it with a cake – kakkumuijan ohjeella hääkakun tekoon!

Say it with a cake – kakkumuijan ohjeella hääkakun tekoon!

say it with a cake

Ollakseni surkea leipuri ja vieläpä makean karttaja, olen huolestuttavan kiinnostunut kakkujen ja pikkuleipien tekemisestä, koristelusta ja täyttämisestä. Saan tunteja katoamaan siihen, kun selailen Instagramissa, Pinterestissä sekä YouTubessa pikkuleipien ja kakkujen koristeluideoita/videoita.

Yksi suomalaisista lempikakkutaiteilijoistani on ”Kakkumuija” eli Mona Tähtinen, jonka Say It With A Cake! Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirja julkaistiin loppukeväästä. Tutustuin Monan upeisiin luomuksiin ensimmäistä kertaa Asennemedian 1-vuotiskemuissa, joihin hän oli tehnyt näyttävimmän kakun mitä olin konsanaan nähnyt livenä. Say It With a Cake piti heti laittaa seurantaan Instagramissa, joten nyt olen ehtinyt kuolata Monan taideteosten perään jo pitkään!

say it with a cake

say it with a cake

Kun Monan Say It With a Cake -kirja julkaistiin, ajattelin uskaltautua vihdoinkin myös itse kakunleivontaan. Suuria kuvitelmia minulla ei kykyihini toki ollut, mutta aloitinpa kakunleipomisyritykseni silti vaatimattomasti omasta hääkakustani 😀

Tosiaan, menin kesällä naimisiin! Käräjäoikeudessa kahden todistajan voimin toimitettu seremonia oli ohi kahdessa minuutissa ja juhlia vietettiin kuukautta myöhemmin lähimmäisten kanssa kotonamme. Ihan hirmuisen suuria paineita hääkakun leipominen ei siis minulle tässä seurassa aiheuttanut, kunhan jotain hyvää olisi vain nyyttäripöydässä minunkin leipomanani.

say it with a cake

Täytyy sanoa, että hieman nolottaa laittaa kuva saavutuksestani tänne blogiin – erityisesti näiden kirjan julkkareissa otettujen kuvien perään – mutta olen vahvasti sitä mieltä että tekemällä oppii, virheet vievät eteenpäin ja jostainhan sitä pitää aina alottaa. Niinpä muita kaltaisiani jauhopeukalo keskellä kämmentä syntyneitä tekemään rohkaistakseni laitan kuin laitankin todisteen leipomuksestani teille ihailtavaksi.

Lähempää tarkastelua luomukseni ei kestä, joten kerrotakoon speksit näin sanallisesti. Kakussa oli kaksi kerrosta; toisessa kaksi, toisessa kolme kakkupohjaa. Sovelsin pikkuisen kirjan Raparperimarssi -nimistä ohjetta: vaihdoin kakkupohjia maustavan kanelin lakritsijauheeseen ja maustoin vielä turkkilaisella jugurtille kevennetyn voikreeminkin raakalakritsilla. Raparperi-lakritsikaakku oli jopa minusta ei-niin-makean-ystävästä herkullista, vaikka jos ihan totta puhutaan lempikakkuni häissämme oli kyllä vanha kunnon voileipäkakku.

Hääjuhlamme oli tosiaan kotibileet ja tarjoilut sen mukaisesti nyyttärihenkiset. Meikäläisen oma kontribuutio pullistelee tuossa takana! Ai että.

Monan ohjeita oli helppo noudattaa, enkä kohdannutkaan sen kummempia vaikeuksia. Nekin munaukset jotka tein, olisin voinut helposti välttää käyttämällä vähän enemmän aivojani:

  1. Kakkuvuokani oli isompi kuin ohjeessa, joten ensimmäistä leipomaani kakkupohjaa ei voinutkaan jakaa kolmeen osaan. Yllättävää!
  2. Voikreemi juoksettui, kun lisäsin siihen kaiken kylmän jugurtin humps vaan yhdellä kerralla. Fiksua!

Tulipahan siis samalla opittua sitten mm. voikreemin pelastustaitoja (vatkasin hieman lisää voita ja tomusokeria kreemiksi ja lisäsin juoksettuneen seoksen uuteen voikreemiin vähän kerrallaan).

Puolustukseni kerrotakoon vielä, että vaikka tein pohjat muutamaa päivää etukäteen pakastimeen ja täytteetkin valmistin juhlaa edeltävänä päivänä, on näin korkean kakun täyttäminen ja koristeleminen ekaa kertaa elämässä ehkä vähän stressava operaatio omien hääjuhlien alkaessa muutaman tunnin kuluttua. Olis varmaan ollut ihan hyvä idea tehdä jonkinlainen harjoituskakku etukäteen?

Tässä vielä kirjan ohje jota käytin, omilla hyvin pienillä muokkauksillani siis. Käytin mm. laktoositonta maitoa ja voita, jotta kakku olisi sekä gluteeniton että laktoositon. En omista mitään hienoa taikinakonetta, saatikka edes käsivatkainta, joten tein taikinan pokkana pienen monitoimikoneeni taikinalle käsittääkseni tarkoitetulla ”muoviterällä”. Hyvin toimi! Ohjeesta tulee yksi 3-kerroksinen kakku, josta riittää noin 10-15:lle … kunhan siis noudattaa ohjetta vuuan koosta.

Raparperimarssi lakritsilla

Kakkupohjaan:

1,2 dl laktoositonta maitoa

½ tl psylliumia

½ tl vaniljajauhetta

2½ dl gluteenitonta jauhoseosta (40% riisijauhoa, 30% täysjyväriisijauhoa, 30% perunajauhoa)

1 dl perunajauhoa

¼ tl suolaa

½ tl ksantaania

2¼ leivinjauhetta

110 g laktoositonta voita

2½ dl sokeria

2 kananmunaa

1 rkl raakalakritsijauhetta

Lämmitä uuni 150 asteeseen ja mikäli haluat kakusta kolmikerroksisen, vuokraa 16-18 senttinen irtopohjavuoka leivinpaperilla. Lämmitä maito huoneenlämpöiseksi ja vispaa sekaan psyllium niin, että seos on tasaista.

Siivilöi gluteeniton jauhoseos sekä perunajauhot, suola, vanilja, lakritsijauhe, ksantaani ja leivinjauhe keskenään samaan kulhoon. Sekoita varovasti haarukalla.

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat vaahtoon yksitellen ja vatkaa vielä täydellä teholla ainakin viiden minuutin ajan.

Lisää voi-sokerivaahtoon kuivat aineet ja maito osissa vuoron perään. Anna kuivien aineiden sekoittua hetken aikaa taikinaan ennen nesteen lisäämistä, etteivät jauhot muodostaisi paakkuja. Jos psyllium on muodostanut maidon pinnalle kerroksen, vatkaa seosta käsin voimakkaasti ennen taikinaan lisäämistä. Vatkaa taikinaa lopuksi vielä muutaman minuutin ajan.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 150 asteessa noin 55-65 minuuttia. Varmista pohjan kypsyys esim. grillitikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, pohja on valmis. Nosta pohja uunista ja anna sen jäähtyä muutaman minuutin ajan. Poista sen jälkeen pohja vuoasta ja anna jäähtyä kauttaaltaan huoneenlämmössä.

Ennen täyttämistä kakun on hyvä antaa viilentyä vielä jääkaapissa, mieluiten yön yli (minulla oli osiin leikatut pohjat muutaman päivän ajan kelmutettuina pakastimessa, josta otin ne sulamaan muutamaa tuntia ennen täyttämistä ja kokoamista).

Raparperihillo:

200 g raparperia

2 rkl sokeria

2 rkl vettä

1 rkl chiansiemeniä

Pese ja kuori raparperi. Paloittele se pannulle tai kattilaan ja lisää sokeri sekä vesi. Keitä matalalla lämmöllä ajoittain sekoitellen, kunnes raparperi pehmenee. Lisää chiansiemenet, selkoita hyvin ja anna jäähtyä. Huom! Kantsii etsiä tähän vaaleita chiansiemeniä… mitä minä en tietenkään tajunnut tehdä. Tulee nätimpää!

Ps. Säästä raparperin kuoret ja muutama pala raparperia; keittele niistä parissa desissä vettä pienen sokerimäärän kanssa kakun kostutusliemi. 

Täyte:

150 g laktoositonta voita

5 dl tomusokeria (taisin itse laittaa tosin vain 4 dl)

¾ dl laktoositonta turkkilaista jugurttia

1 tl vaniljajauhetta

1 rkl raakalakritsijauhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen voi. Vatkaa sekaan muutamassa erässä tomusokeri ja mausta voikreemi. Lisää vähän kerrallaan mukaan lopuksi huoneenlämpöön etukäteen nostettu turkkilainen jogurtti.

Kokoa kakku näin:

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Liimaa ensimmäinen kakkulevy tarjoilualustaan nokareella jugurttitäytettä. Kostuta pohja (omenamehulla tai raparperimehulla). Levitä kakkulevylle ohuelti raparperihilloa ja sen jälkeen noin sentin paksuiselti jogurttitäytettä. Paina kevyesti seuraava kakkulevy paikoilleen ja jatka täyttämistä samalla tapaa. Levitä kakun sivuille ja laelle loput täytteestä. Siirrä kakku noin puoleksi tunniksi jääkaappiin asettumaan ja koristele.

Minulla oli kakun päällä voikreemipursoituksia sekä Lakridsin näyttäviä lakupalloja. Kakun reunoille huiskin Lakridsin raakalakritsijauhetta, johon olen koukuttunut pahasti. Lopputulos oli kaukana Kakkumuijan uskomattoman taidokkaista koristeluista, mutta olipahan se kaakku silti vaan herkkua!

Minkälainen leipuri sinä olet?

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kommentoimalla juttua osallistut yhden Mona Tähtisen Say It With a Cake – Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirjan arvontaan!

Arvonta loppuu sunnuntaina 3.9.2017 klo 12. jonka jälkeen otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos osallistujille 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
223 views

Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

by Juulia 0 Comments
Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

En olisi ehkä arvannut vielä viisi vuotta takaperin, että fanitan maksaa – näin kuitenkin on! Lukioiästä kolmekymppiseksi elelin nimittäin kasvissyöjänä, enkä ollut maksaa syönyt kuin maksalaatikossa ja -pihveissä. Inhokkeja eivät kumpikaan edellämainituista olleet, mutta eivät varsinaisesti suosikkejakaan.

Niinpä ensimmäisenä kasvissyöntiajanjakson jälkeisenä sekaanivuonna yhtäkkiä tyhjästä iskenyt maksan himo pääsi yllättämään: näin ravintolan ruokalistalla poronmaksapihvejä ja niitä oli saatava. Miksi, en oikein vieläkään tiedä. Kroppani ei kuitenkaan vaatimuksessaan erehtynyt – taidokkaasti paistettua maksaa on tuosta lähtien pitänyt saada tasaisin välein.

Pääsin kesällä grillaamaan poron maksaa isäni lapsuudenkodissa Pohjanmaalla. Grilliin päätyi toki kaikkea muutakin (söimme mm. grillipizzaa sekä poron ulkofileetä ja grillivihanneksia jauhosavikan kera), mutta kaikkein suurimmat kehut keräsi yllättäen maksa! Varsinkin isä fiilisteli annosta useaankin otteeseen 🙂

Tilaan noin kerran vuodessa isomman määrän joko karitsaa tai poroa siskoni kanssa, ja kun pakettiin saa usein myös sisäelimiä sekä muita teurastuksen sivutuotteita, testaan niitä uteliaana (tsek tsek kielen vielä poronkieli). Hintahan näille herkuille on vieläpä yleensä naurettavan edullinen – seuraavalla tilauskerralla pitääkin siis muistaa ostaa maksaakin useampi kappale!

poron maksa

Paistoin viipaloidun poron maksan hyvin nopeasti, jotta se olisi sisältä syödessä edelleen hieman punertava. Mausteita maksa ei minusta juuri kaipaa, suola ja pippuri riittää. Kylkeen grillasin uusia perunoita sekä herkkusieniä ja pyöräytinpä vielä timjamilla maustetun olutkastikkeenkin.

Maksa kannattaa minusta viipaloida ja taputella kuivaksi juuri ennen paistamista. Tämän vuoksi maksaa kannattaa aloittaa valmistamaan vasta, kun aterian muut osat ovat valmiit ja kaikki ovat valmiita istumaan pöytään. Perunoiden paistamiselle en tässä nyt lähde antamaan sen kummempaa ohjetta, kuin että minulla on tapana yleensä esikypsentää perunat ennen grillaamista. Näin pystyn arvioimaan niiden valmistumisajan paremmin.

Grillattu poron maksa

4:lle

1 poron maksa (n. 700-800 g)

öljyä

suolaa, pippuria

Poista maksasta kalvo (mikäli se on tarpeen) ja viipaloi se noin puolentoista sentin paksuisiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet kevyesti ja grillaa niitä 1-2 minuuttia per puoli – oikeastaan voisi ajatella, että maksa vain ruskistetaan kunnolla kummaltakin puolelta ja se on jo valmis. Ripottele viipaleille suolaa ja pippuria.

Hieman riippuen millainen grilli teillä on käytössä, kannattaa pohtia josko maksan paistaisi grillissä valurautapannussa. Ainakin tuolla meidän landella se oli paras ratkaisu 🙂 Nyt grillikauden hiipuessa voi maksan tietysti paistaa siinä valurautapannussa myös sisätiloissa.

Tarjoile grillattu poron maksa timjamilla maustettujen grillattujen/paistettujen pottujen, herkkusienien ja kermaisen olutkastikkeen kera.

Kermainen timjami-olutkastike

4:lle

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 valkosipulin kynttä

n. 3 rkl tuoretta timjamia / n. 1 tl kuivattua timjamia

2-3 dl tummaa lageria (*

2 dl kermaa

suolaa, pippuria

(hunajaa)

*) tummassa lagerissa on mukavasti maltaista makeutta, mutta ei kovin vahvaa humalointia.

Sulata voi pienessä (mieluiten pinnoitetussa) kasarissa. Viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä voissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kasariin sitten jauhot ja sekoita huolella. Kypsennä suurustetta muutama minuutti ja lisää kattilaan sitten desi olutta. Sekoita huolella tasaiseksi ja lisää loppu olut sekä timjami ja kerma. Keittele kymmenisen minuuttia pohjia myöten sekoitellen.

Ohenna seosta tarvittaessa hieman vedellä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla sekä halutessasi pienellä määrää hunajaa, riippuen käyttämästäsi oluesta ja sen kastikkeeseen tuomasta makeudesta. Minusta on kiva, että poron maksan kaverina on jotain hieman makeaa.

Ps. Poron sisäelimiä hyödyntäviä reseptejä löytyy esim. täältä!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
16 views

Kukkakaalitalkoot!!!

Kukkakaalitalkoot!!!

Satokausikalenteri lanseerasi vasta muutama päivä sitten kukkakaalitalkoot kotimaisen kukkakaalisadon pelastamiseksi. Ennätysviileän kesän vuoksi kotimaiset kukkakaalit ovat nimittäin menneet valmistumaan yhtäaikaa, eikä niitä poloisia meinata saada tarpeeksi nopeasti pellolta ruokapöytään. Kukkakaaleja on jopa jätetty mädäntymään peltoon. Kun tarjonta ei kohtaa kysyntää, on kukkakaaliviljelijä luonnollisesti pulassa.

Kukkakaalitalkoot ovat jo nyt herättäneet runsaasti huomiota, niin ruokabloggarit kuin kaupatkin ovat lähteneet promoamaan kukkista sankoin joukoin. Ilmiöstä on toki jo kirjoitettu ihan printatussakin muodossa.

kukkakaalitalkoot

Hieman myöhästyin siis etujoukoista, mutta suurena kukkakaalin ystävänä tahdon minäkin kantaa korteni kekoon! Kukkakaalihan on todella monipuolinen raaka-aine, jota käytän jos jonkinlaisin tavoin. Popsin sitä mieluusti myös sellaisenaan raakana ja mehustan monesti kukkakaalin lehdet sekä varret osaksi vihermehua. Blogini kaikkien aikojen suosituin reseptikin on kukkakaalia (kokonaisena paahdettu kukkakaali)!

Omat top 3 suosikkireseptini löydät tästä:

  1. Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike
  2. Pähkinäinen kanttarellipizza kukkakaalipohjalla
  3. Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Paahdettua kukkakaali ja makeansuolaista nuoc mam -soossia on syöty meillä viimeisen puolen vuoden aikana vähintään pari kertaa kuukaudessa … ja joskus parikin kertaa viikossa. Välillä vaihdan kukkakaalin parsakaaliin ja välillä lisään annokseen uunissa paahtuneita kirsikkatomaatteja. Kerran on tullut myös laitettua lautaselle lehtipersiljaa korianterin sijasta, kun oli tullut shoppailtua ruokaostokset puoliunessa, mutta hyvin toimi makumaailmat silläkin tavalla!

Olen tähän ruokaan koukussa monesta syystä: ensinnäkin paahtuneen kukkakaalin ja sopivan pirteän, kirpeän, suolaisen, tulisen ja makean liemen yhdistelmä on ihana. Lisäksi ohje on supernopea ja vaivaton tehdä, eikä juuri kokkailutaitoja vaadi.

Kanttarelliaika on käynnistynyt, joten tulen tekemään lähiaikoina itse tuota pähkinäistä kanttarellipizzaa. Kukkakaalipizzapohja on jo laskeva ruokatrendi, mutta edelleen ahkerasti käytössä tässä köökissä. Se vaan on minusta niin hyvää!

Paahdettu kukkakaali – oli se sitten kokonaisena tai pihveinä – on ihanaa. Vegaanisen misorisoton kaverina kukkakaalipihvit ovat jo melkoisen juhlava ja ruokaisa ateria.

Blogistani löytyy myös kukkakaaliwingsien ohje, mutta sitä laatiessani olen kyllä ollut sen verran kikkailufiiliksissä, että voisin jossain välissä tehdä samaisesta ohjeesta vähän simppelimmänkin version. Kukkakaaliwingsejäkin suosittelen jokatapauksessa testaamaan, tuolla minun moniosaisella ohjeella tai jollain toisella. Ne on hyviä ne!

Ps. Liemessä -blogi on koonnut parinkymmenen ruokablogaajan kukkakaalireseptit kätevästi yhteen postaukseen, kurkkaas ihmeessä sekin juttu, jollet jo ole niin tehnyt!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
81 views

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

by Juulia 6 Comments
Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

kookoskaramelli

Jaahas, se ois taas maanantai! En tiedä teistä, mutta minulle iskee usein maanantaisin hillitön makeanhimo. Normaalisti olen enemmän suolaisten juttujen perään (sipsit ovat suurinta herkkuani), mutta välillä makiaa on vaan saatava.

Parhaita makeita herkkuja ovat tosin minusta sellaiset, joissa on myös jotain suolaista (kuten vaikkapa nämä miso-valkosuklaakeksit sekä rapeaksi paahdetulla schwartzwaldin kinkulla maustettu Elvis-suklaa)! Niinpä olenkin aina heikkona kaikkiin herkkuihin, joiden nimestä löytyy sana suola: suolakinuskijäätelöön, merisuolalla maustettuun suklaaseen … ja tietysti Snickers-patukoihin!

karamellikastike

Onneksi tänään makeanhammas on ollut helposti rauhoiteltavissa jääkaapista viikonlopun kokkailujen jäljiltä löytyvällä karamellikastikkeella. Sitä oli jäljellä juuri sopiva kahden hengen pikku nautiskeluja varten ja kaveriksi kaapista löytyi siskon pihalta poimittuja viherherukoita sekä vadelmia!

Testailin viime viikolla erinäisiä reseptejä erästä tilaisuutta varten ja siinä sivussa tuli sitten keiteltyä myös runsain mitoin karamelliakastiketta kookosmaidosta. Kookoskaramelli osoittautui todella herkulliseksi ja helpoksi valmistaa. Se maistuu oivalliselta pelkästään kookosmaidosta ja -sokerista keiteltynä, mutta kun lisäsin kastikkeeseen vielä suolaista raakalakritsijauhetta sekä vaniljasuolaa, päästiin todella asian ytimeen … ja nyt olen KOUKUSSA!

kookoskaramelli

Karamellikastike onnistuu pienellä kärsivällisyydellä ihan vain keittelemällä sokeria ja kookosmaitoa sopivaan koostumukseen. Nesteen sekoittaminen tulikuumaan sokeriin on ainakin minusta hieman kuumottavaa, joten valitsen mieluummin tämän meditatiivisen metodin. Paksupohjaisen kattilan ja induktiolieden avulla ainakin minun köökissäni kattilan voi myös jättää välillä kuplimaan itsekseen ilman pohjaanpalamisen vaaraa, kunhan käy välillä sitä sekoittelemassa ja kurkkimassa.

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

4 dl rasvaista kookosmaitoa (vähintään 17% rasvaa)

1½-2 dl kookossokeria (tai ruokosokeria/fariinisokeria)

lisäksi:

1-2 tl raakalakritsijauhetta (*

1-1½ tl vaniljasuolaa (tai 1 tl vaniljaa + 1-1½ tl suolaa)

Keitä kookosmaitoa ja sokeria kevyesti poreillen, kunnes karamelli on koostumukseltaan makuusi sopivaa. Riippuen hieman, minkä verran käytät sokeria – jota siis jokainen voi laittaa oman makeustarpeensa mukaan – kastike pitäisi olla juoksevan siirappimaista 20-30 minuutissa. Mikäli haluat testata kastikkeen koostumusta jossain vaiheessa, ota sitä ihan muutama pisara ruokalusikkaan ja laita lusikka hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Kookoskaramelli jähmettyy hieman jäähtyessään.

Valmis kookoskaramelli maistuu hyvälle ihan sellaisenaankin, mutta minulle iski himo maustaa se hieman suolaiseksi vaniljasuolalla ja raakalakritsijauheella. Nam! Suolaisen ja makean yhdistelmä on kyllä vastustamaton!

Valmis kookoskaramelli säilyy jääkaapissa ainakin viitisen päivää. Siis … jos säilyy 😉

lakrisd

*) Lakritsijauheita löytyy kaupoista nykyään kiitettävän monelta brändiltä, mutta tähän tarkoitukseen sopii tosi hyvin lähes salmiakkiarominen Lakrids by Johan Bülow Raw Liquorice Powder, joka on osittain rouhetta, osittain jauhetta. Tämä purkki on saatu testiin Lakrdisilta, mutta jäin siihen sen verran koukkuun että lisää on saatava! Hienoksi jauhettua lakritsijauhetta käyttäessä kannattaa sekoittaa lakritsijauhe ensin muutamaan ruokalusikalliseen kastiketta ja lisätä seos sitten loppuun soossiin. Ainakin itselläni nimittäin nuo jauhemaiset lakritsijauheet tuppaavat muuten jäämään paakuiksi kastikkeen sekaan.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
166 views