Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiivillä

pattypan kurpitsa

Ottaen huomioon, että lapsena yksi harvoista inhokkiruuistani oli valmistettu kurpitsasta (se radioaktiivisen näköinen kurpitsasäilyke), on minusta aika hauskaa että nykyään kurpitsa on lempiraaka-aineitani. Sellaista kurpitsaa, josta en olisi pitänyt, ei ole vielä tullut vastaan.

Lemppareitani ovat vanhan tutun kesäkurpitsan lisäksi myskikurpitsa ja spagettikurpitsa, sekä hieman harvinaisemmin eteen sattuva pattypan kurpitsa! Ufoa muistuttava, litteä ja piparkakkureunainen pattypan kuuluu kesäkurpitsoihin ja parhaimmillaan se on pikkuruisena.

pattypan kurpitsaValkoinen pattypan kurpitsa kävis ihan syksyisestä pöytäkoristeestakin

pattypan kurpitsa

Niitä minikokoisia pattypan kurpitsoja ei ainakaan minun kauppareissuillani kuitenkaan tule useinkaan vastaan, ja silloinkin kun tulee, ne ovat kyllä todella hinnoissaan. Luksusherkuttelua nämä pikkukurpitsat siis. Silti olen niitä silloin tällöin ostanut aina siitä asti, kun niitä ekan kerran Jamie Oliverin ohjelmassa aikoinaan näin!

Tänä syksynä olen ekan kerran törmännyt kaupassa isompiin pattypan kurpitsoihin. Niitä on näkynyt niin valkoisia, keltaisia kuin vihreitäkin, kaikki reilusti yli 15 cm halkaisijaltaan. Kilohinta näillä isoilla pattypaneilla on ollut sen verran houkutteleva, että testattavahan se oli!

Kuori testikappaleissani on ollut sen verran kova ja paksu, että olen kokenut parhaaksi lykätä kurpitsan kokonaisena uuniin pehmenemään, ja paloitellut sen vasta jo osittain kypsyneenä. Maku pattypanissa on samalla tavalla vihannesmaisen raikas kuin kesäkurpitsassa, mutta vaikka minikurpitsat ovat koostumukseltaan ja maultaan minusta kyllä ylivertaisia, herkullisia ovat nämä isotkin mötkäleet 🙂

pihlajanmarja

Lautaselle pattypan kurpitsa sai kaverikseen suppilovahveroita, endiiviä ja konjakilla maustettuja pihlajanmarjoja. Ei, tämä yhtälö ei ollut etukäteen suunniteltu, vaan sellainen ”mitäs täältä kotoa löytyykään” -tyyppinen ratkaisu … ja sehän kuulkaa toimi! Huvittavaa kyllä tämä annos myös syntyi päivää sen jälkeen, kun olin täällä blogissa harmitellut sitä, kuinka tylsä sienikokki olenkaan. No en ole enää ainakaan ihan niin tylsä!

On kyllä todella palkitsevaa osua välillä näin intuitiivisesti / sattumanvaraisesti vähän erikoisempiin mutta silti toimiviin makuyhdistelmiin. Harvemmin sitä mitään syömäkelvotonta aikaan saa, mutta onhan näissä vähän kokeellisemmissa viritelmissä aina riskinsä! Tässä makuyhdistelmässä pattypan kurpitsan raikkaus korostaa minusta valkosipulisten suppilovahveroiden umamisuutta jotenkin ihanasti, ja endiivin uunissa pehmentynyt kitkeryys taas komppaa kivasti pihlajanmarjojen sokerilla kesytettyä karvautta. Annos on samalla täyteläinen ja todella syksyinen, mutta kuitenkin kokonaisuutena yllättävän kevyt. Joo-o, toimii!

Pattypan kurpitsa suppiksilla, pihlajanmarjoilla ja endiiveillä

2-4:lle

n. 800 g painoinen pattypan kurpitsa (tai useampia pieniä pattypan kupritsoja/ kesäkurpitsaa)

n. 200 g suppilovahveroita

2 endiiviä

2-3 rkl konjakkimarinoituja pihlajanmarjoja / pihlajanmarjahilloa / -hyytelöä

n. 3 rkl oliiviöljyä

n. 2 rkl vaahterasiirappia

3-4 valkosipulin kynttä

suolaa, mustapippuria

Paahda isoa kokonaista pattypan kurpitsaa uunissa 200 asteessa puolisen tuntia, jotta se hieman pehmenee ja on helpompi paloitella. Lohko kurpitsa 10-12 osaan ja poista siemenet. Jatka kypsentämistä paloina, mikäli kurpitsa ei ole vielä kypsää. Puolita endiivit ja lisää ne uunivuokaan leikkuupinta alaspäin viimeiseksi kymmeneksi paistominuutiksi. Itse tykkään jättää pattypaniin hieman puruvastusta, toisin kuin talvikurpitsoihin, jotka saavat minusta olla todella pehmeitä – mutta kukin tyylillään!

Mikäli käytät ison pattypanin sijaan kesäkurpitsaa tai pikkuisia patty pan kurpitsoja, jaa ne lohkoiksi/kuutioiksi jo raakana ja valele lorauksella oliiviöljyä. Nämä kurpitsat voit tietysti syödä kuorineen. Ison patty pan kurpitsan kuori on sen sijaan kypsentämisenkin jälkeen ainakin minusta liian kova syötäväksi, joten poista kuori kypsentämisen jälkeen tai jätä lautasella kuori vain syömättä.

Kun pattypan kurpitsa on kypsynyt sopivan pehmeäksi (mutta sellaiseksi että siinä on vielä hieman pureskeltavaa), kuumenna muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä paistinpannussa. Paista suppilovahveroita kuumalla pannulla muutama minuutti ja lisää pannulle sitten vielä viipaloitu valkosipuli. Alenna lämpöä hieman ja paista vielä sen aikaa, että valkosipuli pehmenee ja saa aavistuksen väriä. Mausta sienet suolalla ja pippurilla.

Annostele pattypan kurpitsa ja endiivit lautasille ja jaa suppilovahverot niiden päälle. Viimeistele annokset pihlajanmarjoilla, vaahterasiirapilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Kotosalla en jaksa alkaa kuorimaan ison patty pan kurpitsan lohkoja etukäteen, vaan tarjoilen ne sellaisenaan pöydässä ”perattaviksi”. Jos kylässä olisi vieraita, poistaisin kuoren kyllä etukäteen, sen verran näpertelyä syöminen muuten on.

"konjakkipihlajanmarja

Mitä tulee näihin pihlajanmarjoihin: ostin heräteostoksena viime keväisessä Ruokaa Suomesta -pop up kaupasta Mustilan Viini Oy:n ”MariaMamman Konjakkipihlajanmarjahilloa”, joka on kökötellyt siitä asti kaapin perällä.

Täytyypä sanoa että se löytyi sieltä aavistuksen liian myöhään – olen nimittäin nyt niin totaalisen hurahtanut tähän herkkuun, että haluan yrittää tehdä samaa itse! Niinpä könysin eilen töistä kotiin metsän kautta kaupan hedelmäpussi taskussa, ja sain kuin sainkin kerättyä tarpeeksi käyttökelpoisia pihlajanmarjoja pientä konjakki-hillokokeilua varten. Ensi vuonna täytyy kyllä olle hereillä tässä pihlajanmarja-asiassa vähän aiemmin!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
53 views

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

by Juulia 6 Comments
Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

suppispasta

Se on vissiin aika hurja suppilovahverosato tänä syksynä! Tai siis, näin olen nähnyt ja kuullut. Oma sienikausi on ollut poikkeuksellisen surkea – metsään olen ehtinyt kerran, eikä silloin saaliiksi saatu kuin kourallinen sieniä.

Onneksi kaupassa voi aina käydä! Minulla on jostain syystä sienien kanssa hyvin pinttyneet tavat: kanttarellit paistetaan sellaisenaan voissa esim. leivän päälle, tateista tehdään kermaista pastaa tai muhennosta (joka päätyy yleensä leivän päälle sekin) ja suppilovahveroista tehdään suppilovahveropastaa. Joskus harvoin metsäsienet pääsevät keittiössäni johonkin kokeellisempaan viritelmään (kuten vaikkapa viime vuotinen kantarellichowder ja kantarellipizza), mutta yleensä eivät. Varsinkin, jos sienivuoteni on ollut tämänvuotisen kaltainen.

Ihailenkin siksi kovasti kaikkia, jotka kehittelevät suuresti arvostamistani metsäsienistä jotain jännempää! Tänä syksynä silmiini on osunut jatkuvalla syötöllä Hannan Soppa -blogin upeat sienireseptit, suosittelen kaikille sienifaneille visiittiä Hannan sivustolle … siis tietysti sitten kun olette lukeneet tämän minun lempi suppispastareseptini 😉

sienimetsällä

suppilovahvero

Minulle paras suppilovahveropasta on jo vuosia ollut sellainen, joka sisältää rutosti sitruunaa (sekä kuorta että mehua), lehtipersiljaa sekä valkosipulia. Resepti on peräisin ammoisien aikojen takaa (ehkä?) Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä ja se on yksinkertaisuudessaan herkullista! Tämä resepti on myös yksi niistä, joiden kokkaukseen ei mielestäni oikeastaan sen kummempaa ohjetta edes tarvita – raaka-aineet määritellään silmämääräisesti eikä kokkauskaan paljoa vaadi.

Tämän vuotinen lisäykseni tähän luottoruokaani oli kuitenkin lisätä annokseen hieman suolaista ricotta salataa. Ricotta salata on vähän kuin juustojen anjovis: pieni määrä korostaa muita makuja mutta liikaa tätä ja ruoka ei muulta enää maistukaan (kiitos tästä oivalluksesta ja vertauksesta kuuluu muuten lempiruokasivustolleni Serious Eatsille). Suppilovahveropastan sekaan murusteltuna ricotta salata toimiikin muiden makujen ohella kuin pieninä suolapommeina, joten muuta suolaa ruokaan ei kannata enää lisätäkään.

suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta sitruunalla ja ricotta salatalla

2:lle

n. 200 g spagettia (kuivapastaa)

n. 200 g suppilovahveroita

1 luomusitruuna

4 valkosipulin kynttä

2-3 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita

1 ruukku lehtipersiljaa

50-70g ricotta salataa

vastarouhittua mustapippuria

Kuumenna isossa kattilassa reilusti suolattua vettä pastaa varten. Valmistele muut raaka-aineet ennen kuin alat keittämään pastaa – kun se on valmista ruoka syödään mieluiten nimittäin heti!

Pese sitruuna huolella ja raasta sen kuori talteen raastimen pienellä terällä. Purista sitruunamehu pieneen kulhoon ja ongi siemenet mehusta pois. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja revi isommat sienet muutamaan osaan. Repäise lehtipersiljan lehdet irti varsista ja silppua halutessasi vielä varretkin.

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna oliiviöljyä paistinpannulla melko kuumaksi ja lisää pannulle sitten sienet. Paista sieniä hetki ja lisää pannulle valkosipuli. Pyörittele seosta pannulla, kunnes valkosipuli pehmenee – sienet kypsyvät kuumalla pannulla todella nopeasti. Ota pannu liedeltä ja lisää sekaan sitruunan mehu, puolet raastetusta sitruunankuoresta, reilusti mustapippuria, nokare voita sekä suurin osa lehtipersiljasta.

Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, kippaa kattilasta puolisen desiä keitinvettä suppilovahveroiden sekaan. Valuta pasta ja sekoita se hyvin sekaisin sitruunaisten suppilovahveroiden ja lehtipersiljan kera.

Jaa suppilovahveropasta kahdelle lautaselle ja murenna päälle ricotta salata. Viimeistele annokset lopulla lehtipersiljalla ja sitruunankuorella, tarjoile heti! (Meillä lorautetaan pastan päälle tosin useimmiten lopuksi vielä hieman lisää oliviiöljyä)

suppilovahveropasta


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
134 views

Olut + cheddar = oh yes!

by Juulia 0 Comments
Olut + cheddar = oh yes!

cheddar

Osallistuin loppukeväästä Jukolan Juuston järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa eri tavoin maustettuja kotimaisia cheddareita paritettiin Panimo Hiiden oluille.

Aivan ekaa kertaa en Jukolan cheddareita ollut sentään maistelemassa, Jukolan Juuston juustola kun löytyy oivallisen Karoliinan Kestikievarin kyljestä, jossa olemme välillä pysähtyneet matkallamme moikkailemaan Jyväskylässä asuvaa isoäitiäni. Juustolaan näkee suoraan ikkunan läpi kestikievarin puolelta ja juustomyymälässä pääsee maistelemaan kaikkia Jukolan Juuston tuotteita.

cheddar

Ennakkoluuloja minulla silti oli kotimaisen cheddarin makua kohtaan, varsinkin jos sitä on menty maustamaan chilillä, mustapippurilla tai valkosipulilla, kuten Jukolan Juusto on tehnyt. Maustetut juustot ovat minusta aina jotenkin epäilyttäviä, vaikka Mustapekka -juustosta lapsena tykkäsinkin 😀

Yhdessä lempi olutravintolassani, Bier-Bierissä järjestetyssä tilaisuudessa ennakkoluulot kuitenkin lähtivät karisemaan ja vauhdilla. Jopa valkosipulilla maustettu cheddar nimittäin teki kauppansa, eikä vain siksi että kyytipoikana oli niin hyvää olutta! Makuparit oli meille valinnut iki-ihana olutguru Aniko Lehtinen (Punavuori Gourmet).

Olut + cheddar makuparit:
  • Dieter Vadelma Berliner Weisse + Aito Cheddar Mustapippuri
  • Ich Bin Ein Berner + Aito Cheddar Chili
  • Frisco Disco IPA + Aito Cheddar Valkosipuli
  • Musta Munkki + Aito Cheddar Originaali
  • Jukolan oma sahti + sahticheddar

musta munkki

Jukolan Juusto

Sain tilaisuudesta kotiin juusto + olutövereiden lisäksi paketin, jossa oli kimpaleet niin maustettuja juustoja kuin sitä maustamatontakin Aito Cheddar Originaali -herkkua. En ole mikään cheddarekspertti, mutta maun pitää cheddarissa olla minusta intensiivinen; kevyen pähkinäinen, vahvan kermainen ja hieman terävä. Ostan vain pitkään kypsytettyä cheddaria, jonka rakenteen kuuluu olla sopivan mureneva ja sieltä täältä hieman kristallisoitunut – ei mitään höyläysjuustoa siis!

Jukolan ”tsettarit” (kuten juustomestari Markku Liias sanoo) ovat just sitä mitä cheddarilta toivonkin – ja nämä testaamani juustot olivat vasta 3 kk kypsytettyjä! Voin vain kuvitella, miltä 12 kk kypsytetty Ravintola Finnjävelin kanssa kehitetty cheddar maistuisi.

Jouluksi Jukolassa on kehitteillä tietääkseni ainakin punaviinicheddaria sekä konjakkicheddaria. Toivottavasti niitä tulee myyntiin myös täällä pääkaupunkiseudulla 🙂

picnic sunrise

queen of the mist

Oluiden maistelusta ja ruokaan yhdistelystä aina kiinnostuneena napostelimme osan juustoista juhannussaunan ohessa. Käytännössä myös todettiin Anikon antama ohjeistus siitä, ettei chilin kanssa kannata tarjota liian vahvasti humaloituja oluita – en ole mikään suuri katkerohumaloidun IPA:n ystävä muutenkaan, mutta sellainen sieltä saunakaljavalikoimasta kuitenkin pilkisti eikä se todellakaan päässyt oikeuksiinsa chilicheddarin kaverina.

Sekalaisten saunaoluiden joukosta parhaiksi cheddarin kaveriksi osoittautuivatkin tynnyrikypsytetty passiongose (Martin House Brewery Queen of the Mist Passionfruit Imperial Gose jonka Juuso toi tuliaisina Texasista) sekä mieto ja raikkaan hapan Brekeriet Picnic Sunrise vadelma sour.

Auts, tahdon takaisin kesäkalliolle juomaan herkkuolutta ja syömään herkkujuustoa!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
38 views

Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

Rosmariini-mantelinäkkäri & pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Earth Control

mantelinäkkäriRosmariini-mantelinäkkärit & pähkinäiset chili-suklaa knäkkärit = yksi ratkaisu pähkinänhamstrausongelmaani

En tiedä teistä, mutta minä rakastan erilaisia pähkinöitä ja siemeniä! Olen niihin itseasiassa niin hulluna, että kaappeihini kerääntyy helposti laajakin kokoelma jos jonkinmoista pähkinäsekoitusta, snackmixia ja mantelipussia.

Rakastan siemeniä, pähkinöitä, manteleita ja erilaisia kuivattuja hedelmiä niiden monipuolisuuden takia tuolla reseptiikan puolella, mutta toki myös välipalana – niinpä pusseja löytyy aina useampi myös työpaikaltani. Monesti ostan kiinnostavan näköisiä pähkinäsekoituksia tai kivan salaattimixin kotiin ihan vaan varmuuden varalta, kun en muista, mitä kotoa jo löytyy.

mantelinäkkäriPaahdetut ja suolatut mantelit = lempparia!

Välillä havahdun pähkinän ja mantelin hamstraustilanteeseeni, kun keittiönkaappia avatessa vastaan vyöryy useampikin avattu pussi. Tuolloin pähkinöitä, siemeniä ja manteleita löytyykin vähän aikaa niin salaatin, puuron kuin keitonkin päältä ja pohdin muutenkin aktiivisesti, mihin kaikkeen niitä voisikaan vielä upottaa!

Mikäli leipoisin useammin, erilaisten pussien jämät päätyisivät varmasti pitkälti leipiin, sämpylöihin, pikkuleipiin ja piirakoihin. Innostun kuitenkin leipomaan verrattain harvakseltaan, joten tässä köökissä pähkinät päätyvät useammin jonkinlaiseen suolaiseen ruokaan. Varsinkin monia kasvisruokia on kiva täydentää pähkinöillä proteiinipitoisemmiksi. Hyväksi havaittuja käyttökohteita ovat mm. erilaiset kasvispihvit ja -pyörykät sekä aasialaistyyppiset nuudelisalaatit ja curryt. Kesällä hurahdin täysillä kylmään ajo blanco -keittoon, jonka pääraaka-aine on manteli, ja onpahan sitä tullut tehtyä myös pähkinäistä pizzaa! Syyssilakkakauden aikana lempi kalaohjeitani on siemenkuorrutetut silakat.

Erilaisia pähkinäisiä lisukkeita ja tahnoja, kuten pestoa, saksanpähkinächorizoa, dukkah’ia sekä viimeisimpänä villityksenäni pähkinäistä kukkakaalimurua teen myös paljon. Jep, täällä ollaan aivan pähkinöinä pähkinöihin (ja siemeniin, ja manteleihin…) ♥

earth control nuts choco

earth control salty almonds

Tämänkertaisen Earth Control -yhteistyöni raaka-aineena ovat Earth Controlin uutudet, Salty Almonds sekä Nuts & Choco. Olen ollut jo jonkin aikaa aivan hulluna Earth Controlin rapeaksi paahdettuihin kikherneisiin, sekä seokseen, jossa on paahdettuja ja suolattuja härkäpapuja, joten tuotevalikoima on minulle jo entuudestaan hyvinkin tuttu.

Erilaisia pähkinöitä ja tumma suklaa -hippuja sisältävä Nuts & Choco saa minulta pisteet duunieväskategoriassa, silloin harvoin kun minun nimittäin tekee mieli suklaata, olen lähes poikkeuksetta töissä. Suklaaherkuttelu ei kuitenkaan lähde lapasesta, kun syö kourallisen tätä seosta suklaapatukan sijasta! Suolatut mantelit taas ovat ruuanlaitossa vakioraaka-aineitani – niitä on oltava kaapissa aina.

Niin hyviä kun kummatkin tuotteista ihan sellaisenaan ovatkin, halusin kuitenkin lähteä kokkaamaan niillä jotain. Kun tuossa aiemmin tuli jo mainittua, etten ole kovin kummoinen leipuri, päätin jääräpäisesti leipoa jotain: taannoin bongaamaani todella yksinkertaisen oloista kolmen raaka-aineen mantelinäkkäriä! (Vai onko se kräkkeri? Kräkkeri-näkkäri-knäkkäri?) Ehkä sitä leipoisi useammin, jos pysyttelisi vain näissä superhelpoissa ohjeissa 😀

chili suklaaSuklaaseen dipattu Choco & Nuts -kräkkeri maustetaan chilillä, kardemummalla, kanelilla ja timjamilla.

mantelinäkkäriRosmariini-mantelinäkkäri maistuu ihanalle viikunan ja pehmeän vuohenjuuston kera

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mantelijauhoa kokonaisten manteleiden sijaan, mutta äkkiäkös nuo mantelit nyt surattaa jauheeksi. Muutoin resepti on kyllä harvinaisen helppo: ensin valmistetaan pellavansiemenistä seosta sitova ”lima”, johon jauhetut mantelit ja mausteet sekoitetaan. Pieni määrä öljyä takaa lopputuloksen rapeuden, mutta muuta näihin näkkäreihin ei sitten tulekaan!

Ohjeesta innostuneena testasin metodia myös Nuts & Choco -seokseen ja hyvän lopputuloksen saatuani lähtikin seuraavaksi maustaminen vähän lapasesta. Ihan kolmen raaka-aineen näkkäriksi en lopputuloksiani siis voi kutsua, vaikka perusohje sisältääkin edelleen vain pellavansiemeniä, manteleita/pähkinöitä, vettä sekä öljyä.

Rosmariini-mantelinäkkäri

1 pellillinen

150 g Earth Control Salty Almonds -manteleita

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1 rkl oliiviöljyä

1 tl tuoretta rosmariinia / ½ tl kuivattua rosmariinia

(½ tl suolaa)

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja rosmariini. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha mantelit tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät kuitenkaan haittaa. Lisää manteleihin pellavaseos ja sekoita kaikki yhteen tasaiseksi massaksi. Mausta massa halutessasi vielä ekstraripauksella suolaa.

Kumoa seos leivinpaperille ja taputtele se kostutetuilla käsillä paksuksi levyksi. Aseta levyn päälle toinen leivinpaperi ja kauli seos muutaman millin paksuiseksi levyksi papereiden välissä. Irroita varovasti päällimäinen leivinpaperi ja jaa levy taikinapyörällä tai veitsellä haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Mantelinäkkäri paahtuu sopivaksi 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttissa. Pelti kannattaa kääntää puolivälissä paistoa kerran ympäri ja vahtia muutenkin uunia hieman – reunapalat saavat nopeiten väriä. Ne voi halutessaan napsia pelliltä pois jo aiemmin, jos ne uhkaavat muuten saada liikaakin väriä. Mantelinäkkäri on valmista, kun se on kauttaaltaan rapea ja kullanvärinen.

Tarjoile rosmariini-mantelinäkkäri esim. vuohenjuuston, rosmariinin ja viikunoiden kera.

mantelinäkkäri

Pähkinäinen chili-suklaakräkkeri

1 pellillinen

1 pussi Earth Control Choco Nuts -seosta

2 rkl pellavansiemeniä

4 rkl vettä

1rkl saksanpähkinäöljyä (tai muuta aromikasta pähkinäöljyä)

1 tl kanelia

½ tl kardemummaa

1 tl chilihiutaleita

Soseuta tahnaksi vesi, pellavansiemenet, öljy ja mausteet. Jätä seos vartiksi jääkaappiin tekeytymään.

Jauha suklaa-pähkinäseos tehosekoittimella niin hienoksi kuin pystyt. Pienet murumaiset sattumat eivät haittaa. Lisää jauheeseen pellavaseos ja sekoita tasaiseksi massaksi.

Tasoita seos leivinpaperille samoin kuin manteli-rosmariininäkkäri ja paahda kräkkereitä 175 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia. Pidä peltiä silmällä paistaessa, jotteivät reunapalat paahdu liikaa.

Halutessasi voit vielä dipata pähkinäiset chili-suklaakräkkerit toisesta päästään sulatettuun tummaan suklaaseen ja ripotella suklaalle vielä muutaman sormisuolakiteen, hieman chiliä ja vaikkapa tuoretta timjamia! Tarjoilin suklaaseen dipatut kräkkerit tuoreen luumun kera – timjami, chili, lämmittävät mausteet ja pähkinä sopivat minusta luumun kaveriksi mitä erinomaisimmin näin syksyllä.

Valmiit kräkkerit säilyvät huoneenlämmössä muutaman päivää; itse säilytän ne mieluiten lasipurkissa.

choco chili cracker

pähkinä näkkäri

Edelliset Earth Control -reseptini löytyvät täältä:

Sipsihullun sipsileivät

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Lisää reseptejä löydät Earth Controlin FB-sivuilta! 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
118 views