Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

by Juulia 0 Comments
Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

vegaaninen perunankuoriburgeri

Meidän juhannuksen ruokalistalla oli, kuten kaavailinkin, perunankuoriburgeri. Suunnitelmista hieman poiketen siitä tuli kuitenkin täysin vegaaninen – täytteinä oli mm. soijalla, srirachalla ja nestemäisellä savulla maustettua portobelloa, avocadoa, Myrttisen kurkkua, varhaiskaalisalaattia ja tomaattia. Siitä tuli NIIN hyvää (sekä hyvännäköistä), että en millään malta olla laittamatta ohjetta blogiin heti, vaikka edellinenkin juttuni oli tästä samasta perunankuoriburgeriaiheesta. Sorry! Lupaan että seuraavan jutun aihe on jo jotain ihan muuta ♥

Tulipahan myös havaittua, että ontoksi koverretut perunanpuolikkaat eivät välttämättä sitä juustoakaan tarvitse pysyäkseen kasassa. Kaupan vegaaniset juustot kun ovat nimittäin minusta vähän niin ja näin makunsa puolesta, niin nämä perunanpuolikkat rapeutettiin sen sijaan ihan vain öljyn kanssa uunissa. Kun täytteiden kanssa lähti vähän lapasesta, sanotaanko niin, että kasassapysymisen ongelma ei todellakaan ollut tuo peruna! Eihän tuota kuvien kaltevaa tornia nimittäin suuhun ihan niin vain lykätä – juustoa tai ei – joten lopulta söin burgerini siis suosiolla haarukalla ja veitsellä.

Mitä tulee juhannukseen näin muuten kuin ruokapuolella, niin aika metsäänhän se on mennyt. Juhannusaattona käytiin meille jo perinteeksi muodostuneella ihanalla yökävelyllä lähimetsissä, mutta sen jälkeen mulle nousi lähes 39 asteen äkillinen kuume. Kun kämppä on edellen julkisivuremontin vuoksi hupussa, kontakti yöttömään yöhön ja tuohon ihan vieressä kukoistavaan luontoon jäi siis surettavan lyhyeen 🙁

Onneksi oli sentään kamera yökävelyllä messissä, joten olen hoitanut luontokaipuutani mm. käsittelemällä juhannusaaton metsäkuvia. Samalla tuli todettua, että kamerastani löytyy huolestuttavan tiheällä tahdilla ties minkälaisia kukkakuvia. Kuka tietää mitä tästä vielä seuraa, kukka-asetelma -aiheisten akvarellimaalausten sarja tai ikebanaa ehkä? Tätä en olis kyllä osannut teininä itsestäni ennustaa…

Jos kuitenkin palataan vielä hetkeksi aiheeseen vegaaninen perunankuoriburgeri ja erityisesti sen kasaaminen, niin kannattaa tosiaan koota oma burgeri hieman näitä esimerkkikuviani maltillisemmin. Juuso teki öbaut samasta täytemäärästä itselleen nimittäin kaksi erillistä burgeria eikä hänellä ollut aterimille juuri tarvetta.

vegaaninen perunankuoriburgeri

Vegaaninen perunankuoriburgeri portobellopihvillä

4:lle (tai 2:lle isonälkäiselle)

Perunankuoriin:

4 isoa tasakokoista ja sileäkuorista uuniperunaa / yleisperunaa

1 rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa

+ 1 rkl oliiviöljyä puolikkaiden päälle

Portobelloihin:

4 portobellosientä

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl soijakastiketta/tamaria

1 tl nestemäistä savua

1-2 tl srirachaa

1 rkl agavesiirappia

Lisukkeeksi:

1 kypsä avocado + sitruunamehua

1 punasipuli + n. 2 rkl balsamicoa, ripaus suolaa & sokeria

1-2 isoa kypsää tomaattia

kaalisalaattia / salaatinlehtiä

4-6 rkl vegaanista majoneesia

srirachaa

1 hapankurkku/maustekurkku

Laita aivan ensimmäiseksi punasipuli tekeytymään: kuori sipuli ja viipaloi se n. puolen sentin kiekoiksi. Valuta kiekoille balsamicoa ja ripottele päälle hieman suolaa sekä sokeria. Jätä sipuli huoneenlämpöön maustumaan.

Pese ja kuivaa perunat. Pistele ne kauttaaltaan haarukalla ja hiero pintaan ensin öljyä ja sitten suolaa. Paahda perunoita 175 asteisen uunin keskitasolla n. tunti, tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Ota perunat sitten uunista ja nosta uunin lämpö 200 asteeseen. Halkaise perunat pitkittäin kahtia ja koverra kummastakin puolikkaasta perunan sisusta pois sen verran, että reunalle jää noin puolen sentin verran perunaa. Aseta perunanpuolikkaat takaisin uunivuokaan/pellille leikkuupinta ylöspäin ja aluta päälle öljyä. Rapeuta puolikkaita uunissa vielä n. 15 minuuttia tai kunnes puolikkaat saavat vähän väriä.

Irroita portobellosienistä niiden kannat ja paista sieniä sitten välillä käännellen öljyssä pannulla kypsäksi. Lisää lopuksi pannulle kaikki mausteet (srirachaa enemmän tai vähemmän eli maun mukaan) ja alenna hieman lämpöä jottei seos pala. Kääntele portobelloja mausteliemessä kunnes neste tiivistyy ja imeytyy sieniin. Viipaloi tomaatti sekä hapankurkku/maustekurkku. Viipaloi avocado ja valuta sen päälle hieman sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi.

Kokoa perunankuoriburgeri näin:

Annostele pohjalle kaalisalaattia/muutama salaatinlehti sekä muutama hapankurkkusiivu. Nosta päälle portobello helttapuoli ylöspäin (tasaiselle ja hieman kuopallaan olevalle pinnalle on helpompi pinota loppuja täytteitä kuin sille pyöreämmälle lakkipuolelle). Lastaa sienelle sitten muutama sipulinrengas, hieman srirachaa sekä tomaattisiivu tai kaksi. Itse olen niin hulluna Myrttisen hapankurkkuihin, että laitoin niitä muutaman viipaleen myös tähän väliin 🙂 Sivele sitten toinen perunanpuolikas majoneesilla ja ankkuroi majoneesiin avocadonviipaleet. Käännä kansi avocadoineen lopuksi burgerin päälle ja kiinnitä se paikoilleen halutessasi cocktailtikulla.

Meillä vegaaninen perunankuoriburgeri sai kaverikseen Virgin Mary -mehua sekä perinteiset mummonkurkut, vaikka olishan tuolla jääkaapissa kyllä ollut sitä perunasalaattiakin…

Ps. Mikäli et ole raa’ahkon sipulin ystävä, voit joko kuullottaa tai jopa karamellisoida sipulirenkaat öljyssä tai kiehauttaa ne etikalla maustetussa vedessä, joka juuri ja juuri peittää ne.

Pps. Samanlainen äkillinen korkea kuume nousi kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Taste of Helsinkiä ja nyt sitten just kaksi päivää ennen hartaasti odotettua Berliininmatkaa, perhana! Edelliskerralla kuume onneksi laski just kahdessa päivässä enkä joutunut jättämään herkutteluja väliin … joten samaa ihmettä odottelen tällä kertaa. Jos kaikki siis käy hyvin, niin tätä juttua lukiessanne olen jo Berliinissä 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
93 views

Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

by Juulia 1 Comment
Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

perunankuoriburgeriJuhannusruuaksi perunankuoriburgeri vai perunasalaatti … vai ehkä molemmat!

Onko se todellakin jo juhannusviikko? Kesäkuun alku on mennyt sellaisessa sumussa, että en jotenkin ole vielä oikein edes rekisteröinyt että kesä on alkanut. Ensin oli työvuoden kiireisimmät ja stressaavimmat viikot, sitten iski korkea kuume josta toivuin onneksi ajoissa Taste of Helsinkihulinoihin … ja olihan tuossa vielä nuo mun polttaritkin 😀

Juhannussuunnitelmia ei siis sen kummemin täällä olla ehditty tai edes muistettu tehdä, mitä nyt saunavuoro varattiin aatolle jo joskus toukokuun alussa. Tiedossa on nyt jo kolmas kaupunkijuhannus putkeen Juuson kanssa kahdestaan, enkä kyllä valita. Meillä on ollut joka kerralla varsin hauskaa kahdestaan! Viime vuonna samoilimme itsemme Kivinokan juhannusjuhliin pitkää ja poukkoilevaa metsäreittiä pitkin ja toissavuonna kävelimme yötä myöten ympäri autiota keskustaa.

perunankuoriburgeri

Onneksi jotain juhannussuunnitelmia ehdin minäkin vielä tekemään – nimittäin ruokasuunnitelmia! Viime vuotiset savustetut punajuuret olivat herkullisia, enkä voi kuvitella kesäjuhaa ilman mamman munasalaattia.

Perunasalaattia (ehkä tätä citysavustajan naatti-potaattisalaattia tai sitten savumanteli-perunasalaattia) on pakko tehdä, juhannus ei ole juhannus ilman sitä. Kaavailen meidän kuitenkin syövän perunaa myös hieman eri muodossa! En koskaan ole juuri välittänyt burgereissa nimittäin siitä sämpylästä. Oli se sitten briossia tai ruisleipää tai perinteistä höttöä, jätän lähes aina ainakin kannen syömättä.

Mitä sen sijaan RAKASTAN, on peruna, ja mieluiten vielä jollain tavalla paistettu peruna. Rapeaksi paistetun ja sisältä koverretun, juustolla kuorrutetun perunankuoren sisään rakennettu burgeri onkin siis kutakuinkin unelmieni täyttymys. Uuniperunoissakin lemppariosa on minusta niiden kuori (olettan että olen tehnyt uuniperunat itse – enkä todellakaan kuulkaas laita niitä folion sisään)!

perunankuoriburgeri

Perunan voi maustaa eri tavoin ja sen sisään voi lykätä just sitä mitä lystää. Tehtyäni tässä alkuvuodesta suola & viinietikka -perunoita, mietin nyt, josko voisin kokeilla maustaa perunankuoreni samalla tavalla… ja mikäpä estää kokeilemasta samaa ideaa myös bataatilla!

Meillä syötiin tässä kevään varrella perunankuoriburgeri jos toinenkin, joista kuviin on päätynyt joskus huhtikuussa mutustellut portterilla ja kahvilla maustetulla nyhtöpossulla täytetyt potut. Jos nyt olisin viitseliäs, ottaisin tätä juttua varten uudet, vähän kesäisemmät kuvat, mutta nyt täytyy myöntää, että en millään jaksa – enkä oikein taida enää ehtiäkään 😀 Jep, tämä ruokablogaaja on totaalisesti levon tarpeessa! Lepoa toivon teillekin, jotta jaksetaan kaikki nauttia tästä pitkään ja hartaasti odotetusta kesästä ♥

Perunankuoriburgeri

niin monta sileäkuorista tasakokoista isoa jauhoista (uuni)perunaa kuin on syöjiä

oliiviöljyä

suolaa

(kuivattuja yrttejä, chiliä, pippuria tms.)

juustoa maun mukaan (n. viipale tai 1-2 rkl raastetta per potun puolikas)

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin muutamat reiät haarukalla ja hiero niiden pintaan sitten hieman öljyä. Ripottele päälle suolaa sekä halutessasi myös muita mausteita. Lykkää perunat sitten 175 asteiseen uuniin noin 1-1½ tunniksi, tai kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja läpikotaisin kypsiä.

Onpa hintsusti juustoa? Mikä lie mielenhäiriö tuona kuvauspäivänä vaivannut…

Halkaise perunat pitkittäin ja koverra niistä varoen suurin osa sisustasta pois. Jätä perunaan kauttaaltaan noin puolen sentin paksuudelta perunaa, jotta se pysyy täytettynäkin vielä kasassa. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen ja aseta perunan puolikkaat leivinpaperille koverrettu puoli ylöspäin. Ripottele puolikkaille juustoa (parmesaania, cheddaria, mustaleimaa – mitä mielesi tekee) ja gratinoi sitten puolikkaita uunin ylätasolla kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Juustokerroksella on kaksi funktiota: se tietysti maustaa pottuja, mutta myös saa ns. herkullisen liiman tavoin puolikkaat pysymään paremmin kasassa burgeria kasatessa ja syödessä.

Sitten vaan burgeria täyttämään! Tällä kertaa en sen kummemmin nyt ohjeista burgereiden sisällöstä, kun tämä perunankuori sämpylän korvikkeena on tämän jutun varsinainen pointti. Meillä oli tosiaan kuvauspäivänä perunankuorien sisällä kahvilla ja portterilla maustettua nyhtöpossua, kahvilla maustettua majoneesia sekä pehmeää lehtikaalia. Simppelillä linjalla siis oltiin 🙂

Mitä tulee juhannussuunnitelmiin, haaveilen nyt perunankuoriburgerista, joka on täytetty rapealla pekonilla, paksulla siivulla kypsää tomaattia, kevyesti punaviinietikalla pikkelöidyllä punasipulirenkailla ja ruskeaksi paistetulla, juustolla täytetyllä portobellosienellä. LÄÄH!

Täytteeksi esim.

jotain tuoretta ja raikasta:

  • tomaattiviipaleita
  • (pikkelöityjä)punasipuliviipaleita
  • kaalisalaattia
  • lehtisalaattia
  • lehtikaalia
  • babypinaattia

jotain ruokaisaa ja/tai suolaista

  • rapeaksi paistettua pekonia
  • mehevä jauhelihapiffi
  • nyhtöpossua
  • grillattuja portobellosieniä
  • saksanpähkinächorizoa
  • paistettua halloumia
  • juustosiivuja
  • Myrttisen hapankurkkuja /suolakurkkua

ja tietysti soossia:

  • majoneesia / aiolia
  • ketsuppia
  • sinappia
  • pikkelssiä
  • salsaa 

Sen kummempia neuvoja en burgerin kokoamiseenkaan rupea antamaan, kyllä te osaatte! Perunankuoriburgeri pysyy kokemukseni mukaan tosin parhaiten kasassa, kun sitä ei lastaa aivan tolkuttoman täyteen. Kuorenpuolikkaiden kuorruttaminen ja rapeuttaminen sisäpuolelta juustolla tosiaan jeesaa paketin kasassa pysymisen kanssa, joten suosittelen tekemään niin vaikka tarkoitus olisi laittaa myös täytteisiin juustoa 🙂

perunankuoriburgeri

Ja sit vaan ääntä kohden! Todellinen pottufani syö alkuruuaksi tietysti sitä perunasalaattia ja näiden perunankuoriburgerien kyljessä vielä ranuja … ja jälkkäriksi sipsejä! Mikäli ihan niin suuri perunanhimo ei kuitenkaan vaivaa, suosittelen näiden burgerien kaveriksi esim. grillattua parsaa, raikasta kaalisalaattia, tai vaikka yksinkertaisen herkullista tomaatti-lehtipersiljasalaattia.

Ps. Ai mitä sille perunan sisältä kaivetulle kypsälle potulle sitten tehdään? No, mites ois ihanan valkosipulista skordalia -tahnaa tai vaikka Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan lohdullinen muusikulho?


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
88 views

Kirsikkainen turbo-kahvitonic

by Juulia 0 Comments
Kirsikkainen turbo-kahvitonic

coffeetonic

Kahvitonic on kesän merkki, ainakin jos minulta kysytään! Juon tosin kylmää kahvia mieluusti vuoden ympäri, mutta sinä päivänä kun lempikahvilani Good Life Coffee ottaa kesän kylmät juomat taas listalle, vaihdan minäkin kuumat kahvit lähes tyystin johonkin viileään. Kylmäuutettuun cold brew -kahviin tehty kahvitonic on kaikista kylmistä kahvijuomista kuitenkin ehdoton lempparini

Good Life Coffeen espressotonic on ollut ensimmäinen kontaktini tähän ihanaan (tosin ei ehkä ihan jokaisen makuun sopivaan) makuyhdistelmään ja joisin varsin mieluusti edelleen vallan heidän kahvitonicejaan – harmi vaan etten enää asu aivan nurkan takana niinkuin tuolloin muutama vuosi sitten! Ei ole auttanut muu kuin uskaltautua ihan itse väsäämään tätä superjuomaa, kun ilmankaan en enää pärjää.

kahvitonicThis monkey’s gone to heaven – rock me (cup of) Joe!

Ginin yhdistäminen kahvitoniciin oli luonnollisesti se seuraava askel. Ihan ekan kerran kokeilin tuota yhdistelmää muutama vuosi sitten Flow-festareilla, kun siellä oli kätevästi sijoitettu Good Life Coffee ja GT-baari vierekkäin. Hain itselleni espresson ja astuin muutaman askeleen oikeaan, tilasin GT:n ja lorautin sopivasti hieman jäähtyneen espressoni lasiin. Avot!

En voi varmuudella sanoa, olinko ihan itse keksinyt tämän parin vuoden takaisen neronleimauksen, vai oliko idea uinut päähäni jostain nyt jo  unohdetusta lähteestä (ehkä keskustelusta Good Life Coffeen Laurin kanssa?). Joka tapauksessa yhdistelmä on kuitenkin varsin looginen, eikö olekin! Näin jälkikäteen guuglaten netti kuitenkin on pursuillut jo useamman vuoden juttuja Turbo GT:stä, joiden perusteella ”turboksi” tuli nimettyä myös tämänkin jutun juoma.

Eri tavoin maustetut ginin ja tonicin yhdistelmät ovat muuten olleet jo pitkään lempijuomiani, enkä nyt meinaa vain sitä että mitä sinne tipautetaan koristeeksi. Tässä juhannuksen kynnyksellä nimittäin muistui juuri mieleeni parin vuoden takainen, vihreällä teellä maustettu ja tooooosi nokkelasti nimetty Gee Tee, jota testasi ja (muistaakseni) juomakelpoiseksi totesi juhannusaattona kaikki Teurastamon grillipisteellä värjöttelevät cityjusseilijat.

kahvitonic

Omaan makuun sopivan tasapainon kahvin ja tonicin välille löytää parhaiten kokeilemalla. Ensimmäisellä valmistuskerralla kahvia kannattaakin ehkä lisätä toniciin vähän kerrallaan, välillä juomaa maistellen. Seuraavan ohjeen mitat ovatkin tämän vuoksi suuntaa-antavia ja varsinkin kahvin määrään vaikuttaa se, teetkö cold brewn itse (jolloin sitä yleensä laimennetaan juomista varten) tai kaupan valmiista cold brewstä.

Kahvin kylmäuuttaminen on sen verran helppoa, että minä tietysti kannustan jokaista tekemään cold brew’nsä itse! Omat lempimittasuhteeni itse tehtyyn, mieluiten vaaleapaahtoiseen cold brewhen, on 1 osa kahvia 1 osaan tonicia … ja giniä sitten fiiliksen sekä tilanteen mukaan 😉

Kirsikkainen turbo-kahvitonic

2:lle

n. 1 ½-2 dl (vaaleapaahtoista) cold brew -kahvia

8 cl giniä

2-4 rkl cocktailkirsikkalientä

n. 1 ½-2 dl laadukasta tonicvettä (itse pidän Fever-Tree Elderflower Tonicista ja Fentiman’sista)

(1 appelsiinin/veriappelsiinin mehu)

reilusti jäitä

muutama cocktailkirsikka sekä appelsiininviipale

Purista ensin kahteen pitkään lasiin appelsiinin/veriappelsiinin mehu, mikäli käytät sitä. Lisää mehun päälle kumpaankin lasiin loraus cocktailkirsikoiden lientä (1-2 rkl per lasi, riippuen miten kirsikkaisesta tykkäät) ja 4cl mitallinen giniä. Sekoita hyvin ja lisää lasin pohjalle muutama cocktailkirsikka. Täytä lasi jäillä.

Jaa päälle tonicvesi ja kaada sitten cold brew lasiin hitaasti lusikan kautta, niin että se jää tonicin päälle kellumaan omaksi kerroksekseen.

Huom! Mikäli kaadat lasiin ensin kahvin ja vasta sitten tonicin, tiedossa on aikamoista kuohuntaa, joten tämän järjestyksen syy ei ole vain esteettinen!

Tarjoile kirsikkainen turbo-kahvitonic appelsiiniviipaleen kera.

coffeetonic

Ps. Mikään ei estä testaamasta juomaa myös jäähdytetyllä espressolla! Älä vaan laita sitä yhtä paljon kuin cold brew’tä, ellet sitten ole kofeiiniövereiden tarpeessa. Shotti per lasi on passelimpi määrä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
106 views

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of HelsinkiOlisko se tässä se Taste of Helsinki 2017:n kuvauksellisin annos?

Torstain Taste of Helsinki avajaispäivänä herkuttelu lähti hieman lapasesta, kun seuralaisena oli kaltaiseni nautiskelija pikkusisko. Koska perhe on paras, perjantain lounauskattaukseen lähti aveciksi oma pikku äiti ♥

”Eihän me nyt yli neljää annosta jakseta millään syödä”, pohti äiti, kun luettelin hänelle etukäteen kaikkea, mitä olin meidän ateriaksemme kaavaillut. Eipä … johonkin mahaan upposi kuitenkin muutamassa tunnissa seitsemän annosta ja vielä lounaskattauksen lopussa aivan itse ex tempore -tehtailemamme letutkin!

Meille kävi muuten aivan sen kummemmin asiaa suunnittelematta niin, että päädyimme syömään viisi kahdeksasta Taste of Helsinki –vegeannoksesta. Jos siis kasvisruoka näillä festareilla kiinnostaa, niin tässäpä niistä tietoa 🙂

good life coffee

Aivan ensimmiseksi suunnistimme kuitenkin kahville. Good Life Coffeen kahvi-tonic on ehkä paras kesäjuoma kofeiininhimoon, joten sitä oli ns. aamukahviksi saatava. Äidin lasiin tosin kaadettiin kahvin sijaan jo etukäteen lupaamani Prinssi Hessen. Kerrankos sitä!

Taste of HelsinkiGazpachosorbet ja vähän vegeä (v) -5mk

Äiti on kova rehujen ja raikkaiden makujen ystävä, joten aloitimme lounastuksemme Passion gazpachosorbetilla. Annoksen etukäteen syöneenä tiesin, mitä odottaa, mutta äitipä ei! Tunnen kyllä äitini hyvin sillä niinhän se osui ja upposi, puhumattakaan siitä kuinka täydellinen tällainen kylmän raikas ja piristävän intensiivisen makuinen annos on auringon porottaessa. Kasvisannoksista gazpachosorbetti on minusta ehdottomasti paras, mutta läheltä pitää etteikö se olisi myös kaikista syömistäni annoksista paras.

Äitiä on kiittäminen siitä, että olen itsekin rehujen ja raikkaiden makujen ystävä. Ei meillä kotona niitä tuputettu – tai no, äidillä oli kyllä tapana kiikutella leikkihetkien keskelle varhaiskaalilohkoja, kurkun pätkiä tai porkkanoita – mutta en usko, että meistä lapsista yksikään koki sitä tuputtamiseksi. Me vaan rouskuteltiin menemään! Äidin rakkaus juureksiin, tuoreisiin kesän vihanneksiin, marjoihin ja sieniin on selvästi periytynyt meistä siskoksista jokaiselle, ja siitä olen todella iloinen.

tuohi pop up

ossi palonevaRuista Jalotofun ja Orvokin kera (v) -6mk

Eilinen menestysannos ”Kapteeni Grillisydän” mielessäni suuntasimme seuraavaksi TuOHi pop upiin. Parhaillaan Ravintola Eggissäkin vaikuttavan Ossi Palonevan vegaaninen Ruista Jalotofun ja Orvokin kera nimittäin kutkutteli uteliaisuutta, varsinkin kun useamman ruokablogaajakollegan kuvista ja kuvailuista sitä olin jo ehtinyt aamupäivän ajan kuolaamaan.

Annoksessa ruis pääsikin todella oikeuksiinsa: sitä oli idätettynä, oli kräkkerinä, taisi olla jonkilaisena tomunakin. Viljaisaa kokonaisuutta korosti annoksen pohjalla piilotteleva savuinen tofuvaahto, jota söisin mieluusti toistekin. Vau!

METSÄSIENI Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia

Jätimme torstaina siskon kanssa uteliaisuudella odottelemani ja etukäteen äidille täydellisen kuuloiseksi tituleeraamani Shelterin emmervehnäpuuron syömättä, jotta voisin maistaa sen äidin kanssa. Pettymyksen puolelle kuitenkin mentiin. Voi toki olla, että syynä oli edeltävä annos, kahta samantyyppistä lautasellista kun on aina vähän hölmöä syödä peräkkäin, ainakin minun suunkin kun kaipaa vaihtelua. Shelterin annos olisi ehkä päässyt paremmin edukseen siis jonkun toisen annoksen perässä.

Kun annoksen nimi kuitenkin on METSÄSIENI, olisi sitä sientä toivonut lautaselta löytyvän palana tai edes makuna enemmänkin. Joudun toteamaan, että sientä en annoksestani bonganut juuri lainkaan – ja sitä puuroa siinä oli kuitenkin paljon. Oliskohan kaksi palaa suuhuni osunut? No, itusalaattia maustaneesta sienivinegretistä sen maistoi sentään. Harmi, annos kuullosti paperilla täydelliseltä!

silakka escabecheMustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Kahden viljaisan annoksen jälkeen tarvittiin ehdottomasti jonkinlainen tasapainottava elementti. Väliraikastukseksi valitsimme Savoyn silakka Escabechen. Mustaherukalla maustettu silakka, perunahelmet ja tillikreemi olikin mukavan raikas, kirpeä ja piristävä väliruoka! Kun kävin hakemassa annoksen kylkeen vielä lasilliset ihanan runsasta roséeta niin johan jaksoi taas miettiä, mitä sitä vielä syötäisiin.

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Äiti oli jo ehtinyt kuulla, kuinka siskon kanssa kumpikin torstaina tykästyimme ravintola Ludun luomamaissigritsiin. Ei siitä sitten päässyt yli eikä ympäri, sitä oli haettava uusintalautasellinen – vaikka annos olikin tavallaan lounaamme kolmas ”puuro”.

Eilisestä viisastuneena sain jopa suuni tiskillä nyt auki sen verran, että kysäisin miten annoksen intensiivisen savuiset porkkanat oli valmistettu. Kuulemma ne ensin paahdetaan ja sitten viedään paikallisen kalasavustamoon kylmäsavustumaan vuorokaudeksi. Eipä siis ihme!

Äidille taisi annoksessa olla erityisenä täkynä hapankaalikastike. Sitä näin toista kertaa lautasellista lusikoidessani olisin itsekin voinut syödä enemmänkin. No, mitäs ei otettu omia lautasellisia…

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä (v) -6mk

…ja vuoden kauneimman annoksen tittelin voittaa…

Tämän vuoden Taste of Helsingin kaunein annos on varmasti Grönin KASVI. Enpä tiennyt, että lempikukkaani lemmikkiä voi syödä! Tervetuloa vaan tästälähin köökkiini siis oi suloinen lemmikki ♥

Annoksen kanssa saattoi käydä niin, että poimin lopuksi lautaselta raastetun suolaheinävoin murusia sormillani. Hirmuisen hyvä annos, mutta enpä kyllä Gröniltä olisi muuta odottanutkaan.

Äiti söi muuten vielä Grönin kuusenkerkkäisen jäädykesandwichin ja mutusteli tyytyväisenä myös annokseen kuuluvat kuusenkerkät oksista. Kuvaa en annoksesta eilen ottanut, mutta suosittelen lämpimästi tätä jälkkäriä, ihana se on! Kuten eilispäivän raportissa jo ounastelin, äiti on selvästi saatava vietyä Gröniin.

vaimomatskuu

Poistuessamme alueelta jo melkoisessa ähkyssä päädyimme tosiaan vielä letunpaistohommiin. Electrolux Chef’s Secrets -kokkikoulussa oli meneillään jälkkärin teko, ja niin siinä vaan kävi että meidät sisäänheitettiin kokkailemaan Suomen Kokkimaajoukkueen kanssa 🙂 Hetken vastustelun jälkeen esiliinan sai päälleen myös äiti.

Aika helpoksi se kokkailu on kyllä tehty, kun raaka-aineet on valmiiksi mitattu ja edessä hyörii opettaja mikrofonin kanssa! Niinpä myös näin muutaman viinin jälkeen ja tilanteeseen henkisesti valmistautumatta onnistuttiin äidin kanssa olemaan nolaamatta itseämme. Letunpaisto sujui eikä leikattu sormeen, suklaakin saatin sulatettua eikä käräytettyä. Luomuksemme kelpasi myös uteliaalle makupaloja kärkkyvälle ohikulkijalle, jolle treenitletut sitten syötettiinkin kun ei itse enää jaksettu 😀

Minun lettu…

… ja äitin lettu!

Tänään onkin sitten aika syödä ne viimeiset annokset! Jälkkäreistä en niin välitä, joten menun vielä syömättömistä lautasellisista listalla on ainakin sekä Pastorin että Tocan mustekala-annokset, TuOHi pop upin kalaterriini ja Pastorin bistek tataki. Päivän deittini, isosiskon, ennustan kallistuvan ainakin Savoyn vuohenjuustomoussen puolelle. Mutta se jää nähtäväksi! Kolmatta raporttia en kuitenkaan enää taida jaksaa kynäillä, vaikka kameraa en ehkä kotiin raaski jättääkään.

Ps. tässä tuli muuten samalla näköjään syötyä Taste of Helsingin vegeannokset melkein läpi, 5/8 kasvisruokaa yhdeltä istumalta! Menun jäljelle jääneistä vegeannoksista suosittelen kansalaistorille suuntaville kasvisruuan ystäville vielä ainakin Tocan Ravioliannosta, jonka olen maistanut etukäteen. Bistro o Matin savustetun punajuuren vuohenjuuston kera ja Savoyn vuohenjuustomoussen jätän suosiolla vuohenjuuston ystäville.


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja äidilleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
78 views