Vegaaninen temaki aka käsirulla aka sushitötterö

by Juulia 0 Comments
Vegaaninen temaki aka käsirulla aka sushitötterö

vegan temaki

Temaki eli käsirulla eli sushitötterö on hauska ja sosiaalinen tapa syödä sushia. Käsirullia kun ei oikein voi valmistaa etukäteen, sillä muuten norilevä vettyy eikä rulla ole enää parhaimmillaan. Temaki onkin siksi loistava illanistujaisruoka; jokainen voi kääräistä omansa samantien syötäväksi, siinä tahdissa kun tekee mieli.

Kovin taitavaksi temaki-rullailijaksi en ole vielä itse kehittynyt, mutta onneksi harjoittelukappaleet maistuvat yhtä hyvältä kuin näppärämmänkin tötteröntekijän taidonnäytteet. Temakit voi täyttää makirullien tapaan eri tavoin sashimilla, äyriäisillä, tofulla tai tamagolla, mutta tänään tässä köökissä niiden sisään on rullattu vegaaniset täytteet: portobellosientä, vihreää parsaa, avocadoa, ituja sekä sokeriherneitä. Vegaaninen temaki maistuu nimittäin isommassakin seurueessa jokaiselle ystävistäni, ruokavalioon katsomatta.

vegaaninen temaki

Niin paljon kuin perinteisesti riisiviinietikalla maustetusta sushiriisistä pidänkin, kokeilin näiden temakien täytteeksi tällä kertaa pähkinäistä täysjyväriisiä. Irtonaisuusongelman poistin sillä, että sekoitin riisiin sen hieman jäähdyttyä muutaman ruokalusikallisen sekä vegaanista majoneesi, että srirachaa. Näin aikaansaatu tahmainen ja ihanan tulinen riisi pysyi hyvin kasassa temakitötterön sisällä ja myös maistui herkulliselta.

Vegaaninen temaki

n. 12 kpl

6 norileväarkkia

2 ½ dl (pika)täysjyväriisiä

4-5 rkl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl srirachaa

Täytteet:

1 rkl oliiviöljyä

2-3 portobellosientä tai 3-4 isoa herkkusientä (n. 250 g)

½ tl nestemäistä savua

2-3 tl soijakastiketta

2 tl vaahtera-/agavesiirappia

n. 100 g tuoreita sokeriherneen palkoja

pieni rasiallinen ituja (esim. sinimailasta tai mungpavun ituja)

1 iso kypsä avocado

n. 1 rkl riisiviinietikkaa

6 napakaksi keitettyä vihreää parsaa

1-2 kevätsipulin vartta

wasabia

garia eli pikkelöityä inkivääriä

Keitä riisi paketin ohjeen mukaan ja valuta siitä huolella kaikki vesi pois. Sekoita jäähtyneeseen riisin vegaaninen majoneesi sekä sriracha (jota voit laittaa oman makusi mukaan enemmän tai vähemmän). Majoneesia tarvitaan niin paljon, että riisistä muodostuu hyvin kasassa pysyvää, tahmeaa massaa.

Viipaloi portobellosienet noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi pitkittäin ja paista ne kullanruskeiksi öljyssä. Lisää pannulle lopuksi soija, vaahterasiirappi ja nestesavu ja anna nesteen imeytyä sieniin. Viipaloi (tai muussaa) avocado ja valuta riisiviinietikka viipaleille tummumisen ehkäisemiseksi. Napsauta parsasta kuiva tyvi pois ja keitä parsa juuri ja juuri kypsäksi. Jäähdytä kylmässä vedessä ja pätki parsat sitten kahteen osaan. Leikkaa vielä sokeriherneet pitkittäin kahdeksi osaksi ja suikaloi kevätsipuli. Aseta lopuksi riisi, idut sekä muut täytteet esille pöytään.

…ja sitten rullataan!

Leikkaa norileväarkit pitkittäin kahteen osaan. Ota pätkä levää kämmenellesi niin, että sen kiiltävä puoli on vasten kättäsi ja levyn toinen pää lepää kämmenelläsi. Nosta iso lusikallinen riisiä arkille niin, että siitä muodostuu kämmenesi kokoinen soikio ja painele riisi varoen vasten leväarkkia. Riisin kanssa ei minusta kannata ahnehtia, sillä mitä paksumpi tötterö, sen vaikeampi se on syödä 😀

Sipaise riisille halutessasi hieman wasabia ja nostele sille sitten haluamiasi täytteitä. Omaan käteen – ja suuhun! – sopivan täyte- ja riisimäärän oppii hahmottamaan kokeilemalla – itse tykkään tehdä temakeista suht pieniä. Taita lopuksi päätyyn jäänyt noriarkin kulma (katso kuva) täytteiden päälle. Rullaa sitten jäljelle jäänyt leväarkki tötteröksi täytteiden ympärille. Mallia rullailuun kannattaa kurkata näiden minun sanallisten selostusten lisäksi esim. tästä videosta 🙂

vegan temakiPaikoillanne…vegan temaki…valmiina…vegaaninen temaki…SYÖ!

Tärkeää rullatessa olisi saada tötterön kärki suljetuksi, jotteivat täytteet pääse syödessä karkaamaan sitä kautta. Rullasta kannattaa myös yrittää tehdä mahdollisimman napakka, jotta se pysyy kasassa syödessä. Lisäksi, kuten jo aiemmin mainitsin, tötterö pitää syödä heti, jolloin norilevä on vielä rapsakkaa!

Temakin voi dipata varovasti makisushin ja nigirien tapaan soijaan, mutta kun sekä riisi että portobellosienet ovat jo maustettu suht vahvaksi, ei tämä vegaaninen temaki välttämättä sitä edes kaipaa. Pikkelöityä inkivääriä nostaisin pöytään joka tapauksessa, se kun raikastaa suuta kivasti annosten välissä. Toimi toki kuitenkin siellä kotikeittiössäsi just oman makusi mukaan – niinkuin kannattaa tehdä muutenkin aina ♥

vegaaninen temaki

Kuvauskohteena temaki on muuten harvinaisen hankala, ihan tiedoksi vaan! Koitappa nimittäin tehdä näitä sillä nopeudella, että kuvassa näkyisi useampi tötterö, mutta että sen ensimmäisen kappaleen norilevä ei olisi jo aivan vettynyt siinä vaiheessa kun olet valmis räpsimään kuvia… Ei oo heleppoo ei! Olis pitänyt olla kuvauspäivänäkin useampi tötteröntekijä paikalla 😀

Ps. Myös Maikin Mokomin on tehnyt herkullisen näköisiä kasvistemakeja 🙂

Pps. Vaikka temaki on helppo tehdä, vielä helpommalla pääsee, kun rakentaa sushinsa kulhoon!

Pps. Tuoreita sokeriherneen palkoja voi hyvin syödä raakana, mutta mikäli haluat, voit myös kiehauttaa ne parsan kanssa nopeasti.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
44 views

Löytö: Nood Ramen

Löytö: Nood Ramen

nood ramenKonstailematon ja kaunis lounasramen

Nood Ramen avasi ovensa vasta reilu viikko sitten, mutta koen jo olevani paikan kantis. Tämä autenttisia japanilaisia makuja tarjoava ravintola kun on kätevästi työpaikkani vieressä: ehdin sinne kiireisempänäkin päivänä lounaalle ja voin pysähtyä siinä pikaisella afterworkmakupalalla. Painotan sanaa makupala, sillä kaikki, mitä Noodissa olen toistaiseksi maistanut, on ollut elämys. Ei sinänsä ihme, kun köökissä häärii intohimolla ja omistautumisella ruuanlaittoon suhtautuvat korealainen Joon Ou sekä Mika Palonen, Bocuse d’Or -edustajamme vuosimallia 2013.

Tutustuin Jooniin reilu kuukausi sitten Teurastamolla järjestetyssä korealaisessa barbecueillassa. Hän kertoi tuolloin ravintolasuunnitelmistaan, joten olen siitä asti odotellut kieli pitkällä, milloin Nood Ramen vihdoin avattaisiin. Yhteisiltä ystäviltäni ehdin ennen avajaisia kuulla jo muutamankin kuolaa valuttavan tarinan Joonin kokkailemista aterioista, eli odotukseni olivat luonnollisesti korkealla.

Nood ramenLounasdonburi + lämminsavulohi sekä koukuttava annos kimchiä. Jälkkärinä keittiön terveisinä lähettämä jasmiinipannacotta. Oispa lounas joka päivä tämän näköinen…

Pettyä ei onneksi tarvinnut. Lounasramen maistui autenttisimmalle syömälleni ramenille sitten japaninreissun, vaikka Helsingissä herkullisia eri tyyppisiä rameneita toki on saanut aiemminkin. Nood Ramenin kulhosta löytyykin vain se oleellisin: täyteläinen liemi, mukavan pehmeänsitkeät nuudelit, kourallinen kevätsipulia sekä pala norilevää. Näin riisutussa ramenissa virheisiin ei ole varaa. Annosta on kuitenkin tarkoitus vielä täydentää oman maun mukaan muutamien lisukkeiden valikoimasta (pehmeäksi keitettyä munaa, pavunituja, kimchiä, suussasulavaa possua…).

Koska minusta on aina mielenkiintoista kuulla syömieni ruokien taustoista, kysäisin Joonilta hieman hänen ramen-ideologiastaan sekä ravintolan konseptista. Saamani pitkä ja vuolas vastaus vain vahvistaa käsitystäni siitä, minkälaisella intohimolla tätä ravintolaa tehdään 🙂

Idea ramenravintolan avaamisesta Suomeen alkoi pyörimään päässäni jo viisi vuotta sitten Japanissa. Ajattelin, että Suomen pitkien talvien vuoksi ihmiset voisivat innostua ramenista. Mikä tärkeämpää, ajattelin, että olisi mielenkiintoista näyttää suomalaisille, ettei japanilainen ruoka ole vain sushia ja tempuraa ja ettei sen tarvitse olla kallista tai fine diningia. Tapasin Mikan yhteisen ystävän kautta kun tulin suomeen 2015 ja etsin mahdollisia työpaikkoja. Hengailimme Hakaniemessä ja aloimme puhua aasialaisesta ruuasta. Hän on aina ollut kiinnostunut aasialaisesta ruuasta ja on halunnut avata oman paikkansa jo pitkään. —  Onneksi tapasimme lopulta jonkun, joka olis valmis auttamaan meitä saamaan asiat pyörimään täällä Helsingissä, joten täällä nyt ollaan! Kaikki loksahti yhtäkkiä paikalleen ja alkuun pääseminen tapahtuikin yllättävän nopeasti.

Konseptimme keskittyy nuudelien ympärille, mutta valikoimaan kuuluu myös muita Itä-Aasia-vaikutteisia pieniä annoksia. Haluamme ruuan näyttävän hyvältä, mutta vielä tärkeämpää on sen maku ja se, että annokset ovat myös hieman haastavia. Haluan, että asiakkaat, joilla ei ole varaa syödä Farangin ja Gaijinin kaltaisissa paikoissa, löytävät meidät ja voivat kokea uusia makuja sekä laajentaa maailmaansa hieman täällä Nood Ramenissa.

Joon Ou

Nood Ramen tarjoaa sekä muutamaa hyvin perinteistä japanilaista ramentyyliä (shoyu, miso, tantanmen), että kahta omaa tulkintaansa. Pyrkimys on pitää ramenit yksinkertaisina ja hyvinä, ravintolan ”selkärankana” – erilaiset kokeelliset ramenit kun ovat Joonin mielestä mahtavia, mutta klassikoiden oikeaoppinen valmistaminen on hänestä haastavampaa. Joon kertoo toivovansa, että ravintolan ramen toimisi kotoisana lohturuokana sekä Helsingin japanilaisille asukkaille, että suomalaisille, jotka ovat asuneet tai matkustelleet Japanissa. Jouluinen Japaninmatkani vielä tuoreessa muistissa olenkin ainakin itse kokenut ramen- ja donburikulholliseni juuri sellaisina, tällaisia makuja kun juuri reissun jälkeen jäin ikävöimään. Ramenekspertti en väitä olevani, mutta Noodin ramenin äärellä voin hyvin kuvitella itseni takaisin Japaniin.

Tällä hetkellä ravintolassa käytetään vielä laadukkaita valmisnuudeleita, joilla on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Jokainen itseään kunnioittava ramenkokki varmasti kuitenkin tekee mieluiten nuudelinsa itse, eivätkä Joon ja Mika ole poikkeus: pian ravintolaan saapuu Japanista tilattu nuudelikone (samanlainen löytyy muuten Fat Ramenilta!). Visio sillä tehtäviin nuudeleihin on jo vahva: niistä on kuulemma tulossa juuri sopivan paksuja ja täyteläisen pureskeltavia. Kuullostaa erinomaiselta myös minun mielestäni, joten toivotaan koneen matkalle myötätuulta!

donburiSpicy eggplant donburi on nimensä mukaisesti tulinen ja vieläpä juuri sellaisella tavalla, mistä pidän ♥

Nood Ramen rakentaa ramenkeittonsa kahden liemen ympärille:

  1. Porsaan luu- ja kanaliemeen käytetään paloiteltuja kotimaisia porsaan jalkaluita, joista irtoaa paljon luuydintä tuomana liemeen umamia. Liemeen käytetty kana on vanhaa ranskalaista kukkoa, jotka ovat kuivakkoina lintuina loistavia keitto- ja muhennoslintuja (mitä vähemmän vettä = sitä enemmän tiivistynyttä umamia). Lientä keitellään neljä tuntia, sillä Joonin mielestä tämän jälkeen liemi ”väsyy” ja alkaa menettämään makuaan.
  2. Aasialaiseen kasvisliemeen käytetään pohjana kombua ja kuivattuja siitakesieniä, joita haudutellaan runsaan sipulin, inkiväärin, valkosipulin ja aasialaisten lehtivihannesten, kuten bok choyn kanssa. Tuloksena on liemi, joka on kevyesti tulinen ja täynnä umamia.

Lisäksi Joon on parhaillaan kehittelemässä lientä joka pohjaa korealaisen dashin tapaan kuivattuihin anjoviksiin. Tätä testivaiheessa olevaa lientä on tarkoitus käyttää  savulohiramenin pohjana. Joonin mukaan japanilaisen ramenliemen keittämisessä on vaihe, jolloin sen umamisuus saavuttaa huippunsa, ennen kuin se alkaa latistua – poikkeuksena tonkotsuliemi, jota keitetään niin kauan, että porsaan luiden proteiinit alkavat emulsoitua liemen rasvan ja veden kanssa ja liemi muuttuu maitomaisen valkoiseksi.

(Umamin tunnistamiseksi kannattaa muuten ainakin minusta maistella vaikkapa itse kombusta, kuivatuista siitakkeista ja bonitosta tehtyä dashilientä, johon ei ole lisätty suolaa tai soijaa. Umamin veden kielelle nostattava, vaikeasti kuvailtava, ruokaisa täyteläisyys on dashista minusta helpoiten havaittavissa, kun taas esim. kypsässä tomaatissa tai parmesaanissa raaka-aineen muut aromit kätkevät umamin enemmän alleen.)

Nood ramenRaaka kukkakaalisalaatti, omenaa, parsaa, shisoöljyä. Koukuttavan raikas ja rapea pikku herkkupala!

Tulevaisuudensuunnitelmissa Mikalla ja Joonilla on laajentaa esim. korealaisen yakiniku -konseptin ja muiden rentojen aasialaisten ruokailutapojen ympärille, mutta ensin esikoislapsi Nood Ramen pitää tietysti saada kunnolla käyntiin.

Esimakua parivaljakon taidoista saa tietysti tutustumalla Nood Ramenin tämänhetkiseen listaan (josta varsinkin päivällislistan pienet makupala-annokset ovat ehdottomasti testaamisen arvoisia). Rummutan kuitenkin erityisesti Nood Ramenin Testing Tuesdayn puolesta, tiistaisin klo 17-21 kun tiimi tarjoilee kokeellisempia annoksia menun ulkopuolelta. Viime tiistaina, jolloin en itse surukseni ehtinyt paikalle, listalla oli korealaista tartaria gochujangin ja riisiraksujen kera, kimchiramenia mustavalkosipuliöljyllä sekä seuraavana päivänä lounaalla nenän eteeni yllärinä saamaani jasmiinipannacottaa.

Ensi tiistain tastingannokset ovat seuraavanlaiset:

  • Seared cauliflower with cashew cream, lemon, and green za’atar 6e
  • ”Fideos Castro” ramen with mojo pork shoulder, avocado, shrimp, and Mexican chiles 12e
  • ”Risifrutti” rice pudding 5e

Tätä settiä en aio missata.

jasminepannacottaJasmiinipannacotta

Nood Ramen sijaitsee Annankadulla Why Join The Navy When You Can Be A Pirate -baarin tiloissa, joka onkin keskeinen ja kätevä sijainti varmasti monelle muullekin ramenin nälkäiselle minun lisäkseni. Vaikka pidän paikan valoisasta avaruudesta, toivoisin Nood Ramenin kuitenkin löytävän vielä ihan oman kotinsa, jossa tila ja miljöö on mietitty konseptiin sopivaksi aivan yhtä tarkasti kuin ruokakin.

Nood Ramen

Annankatu 28

auki lounasaikaan
klo 11:00–14:00
sekä päivällisaikaan
klo 17:00–21:00

Nood Ramen löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä – be a noodist ja laita tilit seurantaan heti!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
480 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
97 views

Karhunlaukkarisotto ostereilla ja sitruunalla

Karhunlaukkarisotto ostereilla ja sitruunalla

karhunlaukkarisottoKarhunlaukkarisotto ja sattumina ostereita, aivan hyvä sunnuntairuoka!

Mitä tekee ruokahullu viikon ainoana vapaapäivänään? Kokkaa, kokkaa ja päätyy kuvaamaan suunnittelematta laittamaansa ruokaa. Ei sitä voi luonteelleen mitään, vaikka olis kai se sunnuntai hyvä pitää välillä lepopäivänäkin… Mulla vaan sattuu olemaan täällä kotona juuri nyt niin houkutteleva raaka-aine, että sääli se olis jättää kuvaamatta siitä tehty ateria!

Edellisen postauksen lukeneet jo tietävätkin, että hamstrasin viime viikolla kotiini useammankin karhunlaukkaruukun, kun sellaisia on nykyään kaupasta saatavilla. Pitkään olin kohtaamisestani karhunlaukan kanssa haaveillut ja nyt saan vihdoinkin testailla sen käyttöä muuallakin kuin mielikuvituksessani!

karhunlaukka

karhunlaukka

Villinäkin kasvava karhunlaukka tuoksuu ja maistuu valkosipuliselle, mutta on maultaan selvästi valkosipulia lempeämpi. Se ei myöskään jätä samanlaista jälkimakua kuin valkosipuli. Kauniskin se on, katsokaa nyt noita kukkia! Kukat olivat karhunlaukoistani jo tähän mennessä kuivahtaneet, mutta lautaselle ne päätyivät silti.

En ollut suunnitellut tämänpäivästä kokkailuani etukäteen, joten päädyin valmistamaan karhulaukka-ateriamme sen perusteella, mitä raaka-aineita kotoa sattui löytymään. Kattilaan päätyi lopulta karhunlaukan kaveriksi risottoriisiä, sitruunoita sekä pakastimesta kaivettuja ostereita. Ei muuten ollut huono kombo, ei lainkaan!

karhunlaukkarisotto

Ymmärrän hyvin, että kaikilla ei ole pakastimessaan välttämättä ostereita. Minulla on, useampikin pussi, sillä rakastan ostereita! Niitä löytyy aika edullisesti aasialaisten markettien pakastelaareista, joten ostan aina kerralla muutaman pussin. Kun tuoreita ostereita ei aina himon iskiessä ole niin vain saatavilla, voin käydä pakastimella! (Huom! Pakastettuja ostereita ei voi syödä ns. raakana, ne on aina kypsennettävä. Herkullisia ne ovat silti!)

Reseptin voi hyvin toteuttaa myös pakastetuilla sinisimpukoilla. Tai mikä ettei suorastaan tuoreillakin, jos sellaisia käsiinsä sopivasti saa! Karhunlaukkakauden päätyttyä karhunlaukan voi korvata risotossa muutamalla valkosipulin kynnellä, tehdä karhunlaukkaöljyn sijaan vaikkapa ruohosipuliöljyä ja korvata karhunlaukan kukat ruohosipulin kukilla. Olen aika varma, että herkkua tulee silläkin tavalla 🙂

Karhunlaukkarisotto ostereilla ja sitruunalla

2:lle

2 dl risottoriisiä

8-9 dl mietoa kasvislientä

½ dl kuivaa sherryä

2 rkl oliiviöljyä

4 karhunlaukan sipulit ja varret

1 pieni salottisipuli

n. 200 g pakastettuja ja sulatettuja ostereita

puolen sitruunan mehu ja raastettu kuori

ripaus suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

Sitruksiseen karhunlaukkaöljyyn:

puolen sitruunan mehu

¼ dl oliiviöljyä

karhunlaukkojen lehdet muutamaa lukuunottamatta

Koristeluun:

puolen sitruunan raastettu kuori

muutama ohuelti suikaloitu karhunlaukan lehti

karhunlaukan kukkia

Valmista ensin karhunlaukkaöljy. Ryöppää kolmen karhunlaukan lehdet nopeasti (1 min) risottoon käyttämässäsi kasvisliemessä. Raasta yhden hyvin pestyn luomusitruunan kuori ja ota se talteen. Puolita sitruuna ja purista toinen puolikas kasvisliemen sekaan. Soseuta ryöpätyt karhunlaukan lehdet toisesta puolikkaasta puristetun sitruunamehun ja oliiviöljyn kanssa ja jätä seos odottamaan risoton valmistumista.

Pidä sitruunainen kasvisliemi lämpimänä. Pilko sipuli sekä karhunlaukan sipulit ja varret, säästä lehdet ja kukat myöhempään. Kuullota karhunlaukan sipuleita, varsia sekä sipulisilppua pinnoitetussa kattilassa oliiviöljyssä muutama minuutti ja lisää kattilaan sitten risottoriisi. Jatka kuullottamista kokoajan sekoitellen, kunnes riisi muuttuu hieman läpikuultavaksi. Lisää kattilaan silloin sherry. Heti kun suurin osa nesteestä on imeytynyt riisiin, voit alkaa lisäämään kasvislientä, desi kerrallaan. Sekoita risottoa varsinkin alussa ahkerasti ja lisää nestettä aina, kun edellinen määrä on melkein kokonaan imeytynyt riisiin.

Kun riisi alkaa olla melkein kypsää, lisää risottoon osterit. Jatka kypsentämistä, kunnes riisinjyvissä on enää aavistus puruvastusta, ja risoton koostumus on valuvan kermainen. Mausta risotto ripauksella suolaa ja mustapippuria (suolan määrä oman maun mukaan).

Tarjoile karhunlaukkarisotto heti lämmitetyiltä lautasilta. Valuta päälle lopuksi sitruunainen karhunlaukkaöljy ja ripottele annosten pinnalle vielä raastettua sitruunankuorta, suikaloitua karhunlaukan lehteä sekä karhunlaukan kukkia. Älä aikaile aloittaa ateriaa!

karhunlaukkarisotto

lifeofplants

Juomasuositus annokselle kaappiin hamstraamani Redchurch Breweryn Life of Plants. Tämä sitruunaisen hapan ja yrttinen (salviaa, sitruunaverbenaa, laakerinlehteä ja timjamia) hapanolut on tämän hetkisiä lemppareitani, jota suosittelen mieluusti kaikille hapanoluiden ystäville! Redchurh Brewingin Urban Farmhouse sarjan muutkin oluet ovat ehdottomasti testaamisen arvoisia; sarjan oluet käytetään villihiivojen avulla ja osa kypsytetään vielä erityyppisissä tammitynnyreissä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
36 views