Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

green goddess dressing

Green Goddess Dressing – voiko houkuttelevamman kuulloista kastiketta näin kevään korvalla ollakaan? (Kyllä, olen tietoinen ulkona taas kerran leijailevista lumihiutaleista … ja siksipä tätä reseptiä tässä parhaillaan näpyttelenkin.)

”Vihreän jumalattaren kastike” saa nimensä tietysti kirkkaan vihreästä väristään, plus ainakin omasta mielestäni tämä soossi varmasti kelpaisi varmasti myös ihan mille tahansa jumal-henkilölle. Tämän klassikkokastikkeen alkuperä on kuitenkin ilmeisesti San Fransiscon Palace Hotellin keittiö ja vuosi 1923, jolloin teattereissa pyöri näytelmä nimeltä ”The Green Goddess”. Taiteen innoittama resepti siis, ihanaa!

green goddess dressing

Green goddess... -alkavia ohjeita löytyy ruokasomesta nopealla tsekkauksella jos johonkin lähtöön, sillä klassikkokastikkeesta on väännetty sittemmin niin salaattia, leipää, kuin pizzaa ja onpahan sitä green goddess smoothietakin, jossa ei tosin enää tähän kastikkeeseen viittaa kuin väri sekä nimi.

Perinteisesti Green goddess dressing sisältää reilusti eri yrttejä, joista olennaisimpia ovat maun suhteen rakuuna sekä persilja. Lisäksi kastikkeessa on yleensä sitrusta, valkosipulia, anjovista sekä majoneesia ja/tai ranskankermaa.

 

green goddess dressing

yrttikastike

Omaan green goddess dressing -versiooni tulee rakuunaa, persiljaa, pippurista vesikrassia, valkosipulia, kevätsipulin vihreää osaa sekä limettiä (sitruunakin kävisi, mutta kun limetti on vihreää niin pysytään paremmin tässä vihreässä teemassa). Majoneesin / ranskankerman sijaan tykkään käyttää kreikkalaista jugurttia, jonka voi vegaani korvata kreikkalaistyyppisellä kauravalmisteella.

Anjovisfanina laitan soossiin mieluusti alkuperäisohjeen mukaisesti anjoviksia, mutta myös pieni määrä  misokastiketta tai umamitahnaa ajaa minusta hyvin samaa asiaa. Näin ollen kastikeen saa toimimaan joka osaltaan myös vegaaneille 🙂

Green Goddess Dressing

vegaaninen, kun käytät vegaanista jugurttia ja joko miso- tai umamitahnaa

2-4 annosta

1 ruukku lehtipersiljaa

1 ruukku rakuunaa

1 ruukku vesikrassia

1 kevätsipulin vihreä osa

1 pieni valkosipulin kynsi

½-1 limetin mehu

2-3 rkl (vegaanista) kreikkalaista jugurttia

2-3 rkl oliiviöljyä

n. 1 tl miso- tai umami-tahnaa (esim. Clearspring) / muutama sardelli tai anjovis

suolaa maun mukaan

Karsi rakuunasta kovat varret pois, pehmeämmät voit jättää kastikkeeseen. Lehtipersiljasta ja krassista kannattaa sen sijaan käyttää kokonaan varretkin. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi soossiksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman limettiä sekä suolaa. Öljyn, jugurtin ja anjoviksen/misotahnan/umamitahnan määrää voi kukin myös säätää omaan makuunsa sopivaksi. Itse pidän kastikkeesta tujun makuisena ja täyteläisenä, joten laitan sekä öljyä että täysrasvaista jugurttia reilusti.

Tarjoile green goddess dressing dippinä, salaatinkastikkeena, perunasalaatin pohjana, kalan tai kanan kyljessä … tai jos teiltä löytyy kotoa näin pääsiäisen jälkeen rääppiäislammasta niin miksei myös lampaan kaverina! Mikäli kotoa löytyy myös ylijäämäminttua, niin soseuta sekin kastikkeen sekaan 🙂

Green goddess dressing säilyy jääkaapissa useamman päivän, mutta itse tykkään syödä sen mieluiten samana päivänä, jolloin sen maku ja väri ovat raikkaimmillaan.

yrttikastike

84 views

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

by Juulia 1 Comment
Paholaisen munat pekonilla & parsalla

paholaisen munatPaholaisen munat pekonilla & parsalla, UUH!

Siitä asti, kun sain satsin supertuoreita kananmunia tuliaisena eräältä ystävältäni, olen himoinnut retroherkkua nimeltä paholaisen munat. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan – niitä kovaksikeitettyjä munanpuolikkaita, jotka täytetään keltuaisista ja majoneesista sotketulla tuliseksi maustetulla tahnalla. Trendiruokaa, tuskin, mutta itse olin ruokalajista äärimmäisen kiinnostunut jo lapsena, jolloin lempipuuhaani oli lukea isoäidiltäni saatua keittokirjasarjaa (ja rakennella niistä kirjoista siinä sivussa myös torneja, tottamaar).

Paholaisen munat ovat kuitenkin sinänsä jännä ruokahimo, että en täytettyjä munia ole juuri elämässäni maistanut. Itseasiassa, olen tehnytkin niitä vain kerran aiemmin itse, kun juhlistin onnistunutta näönkorjausleikkaustani silmämuna-teemabileillä. Arvaattekin ehkä, mitä roolia paholaisen munat tuossa tarjoilupöydässä vetivät…

eggs eggs eggs

tuoreet kananmunat

Loputtomalta vaikuttanut munasatsi upposi muna kerrallaan mm. tamagoyakeihin, graavattu keltuais -kokeiluihin, TKG:kulhoihin, sekä ihan vaan aamupalalautasille. Yhtäkkiä jäljellä ei ollut yhtäkään, eikä paholaisen munia ollut tullut tehtyä vieläkään.

Fokusoidakseni päämääräni kirkkaammaksi, pläräsin Pinterestissä jos jonkinlaisen deviled eggs -reseptin. Onpa niitä moneen lähtöön! Houkuttelevimmalta vaikuttivat kuitenkin reseptit, joissa munat maustettiin pekonilla. How Sweet Eats -blogissa munat oli lisäksi leikattu halki pystysuunnassa, jolloin lopputulos oli hauskasti vähän erilainen. Samaisessa reseptissä keltuaismassa maustettiin paahdetulla valkosipulilla sekä homejuustolla ja lopuksi munat kruunattiin paistetulla parsalla. Tätä mulle heti!

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

Kun sitten sain munia viikko takaperin seuraavan satsin, päätin vihdoin kääriä hihat ja ryhtyä tekemään elämäni toista kertaa täytettyjä munia. Päämäärä: paholaisen munat pekonilla. Tekosyyni: pääsiäinen (mikäli joku kysyy), vaikka totuus on tietysti yksinkertaisesti krooninen munahulluus. Oli miten oli, lopputulos oli erinomainen! Parsaa, pekonia, munaa, mitäs muuta sitä munahullu voi pääsiäiseltään edes toivoa? Homejuuston jätin kombosta kuitenkin suosiolla pois, Juusolle kun se ei vaan maistu.

Ohje mukailtu How Sweet Eats -blogista.

Paholaisen munat pekonilla & parsalla

4-8:lle

4 kovaksi keitettyä luomumunaa

150 g rapeaksi paistettua luomupekonia

Täyte:

munien keltuaiset

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

3 kullanruskeaksi paistettua valkosipulin kynttä

1 kevätsipuli/kourallinen ruohosipulia

3-4 rkl majoneesia (tai puolet majoneesia, puolet kreikkalaista jugurttia)

1 tl Dijon sinappia

4-6 tippaa Tabascoa

n. ½ tl savupaprikaa

maun mukaan mustapippuria ja suolaa

Tarjoiluun:

8 vihreää parsaa

puolet rapeaksi paistetusta pekonista

n. 1 rkl hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia

vastarouhittua mustapippuria

savupaprikaa

Laita munat sopivan kokoiseen kattilaan kylmään veteen (munien olisi hyvä mahtua yhteen kerrokseen eikä niin tiiviisti, että ne hakkaavat veden kiehuessa toisiaan vasten). Laita kattila liedelle ja nosta lämpöä, kunnes vesi kiehuu reippaasti. Ota kattila liedeltä ja laita sen päälle kansi, ajasta ajastimeen 10 minuuttia ja jätä munat kypsymään.

Pssst: keitä samantien muutama ylimääräinen muna varakappaleeksi. Munia kuoriessa, puolittaessa ja täyttessä voi nimittäin käydä vahinkoja… ainakin minulle tuppaa aina käymään joku kämmi vähintään yhden egun kanssa.

Kun aika on kulunut loppuun, säikäytä munat jääkylmällä vedellä ja jätä ne kylmään veteen jäähtymään n. puoleksi tunniksi. Kuori munat ja halkaise ne puoliksi (pitkittäin tai poikittain, kuinka vain!). Irroita keltuaiset varovasti valkuaisia rikkomatta.

Täytteen tekeminen:

Paista pekoni hyvin rapeaksi. Leikkaa hieman jäähtyneistä pekonisiivuista tarjoilua varten 8 muutaman sentin pituista pikku siivua. Rouhi loppu pekoni hienoksi rouheeksi ja jaa rouhe kahteen osaan. Paista parsa ja valkosipuli pekonista irronneessa rasvassa kypsäksi. Valkosipuli saa saada väriä enemmänkin, kunhan se ei kuitenkaan pala. Leikkaa parsasta talteen muutaman sentin pätkä sen nuppupäästä, varret voit vaikka syödä välipalaksi 🙂

Soseuta keltuaiset majoneesin ja valkosipulin kynsien kera. Osan majoneesista voi korvata jugurtilla, mikäli haluaa. Mausta keltuaissose savupaprikalla, tabascolla, sinapilla, suolalla sekä vastarouhitulla mustapippurilla. Kääntele sekaan vielä puolet pekonirouheesta sekä noin ruokalusikallinen hienoksi silputtua kevätsipulia tai ruohosipulia.

Munien täyttäminen:

Mikäli halkaisit munat pitkittäin kahteen osaan, koverra kapeammista valkuaiskupeista valkuaista hieman pois, jotta saat enemmän tilaa täytteelle. Leikkaa jokaisen valkuaiskupin pohjasta pienen pieni siivu valkuaista pois, jotta munanpuolikas pysyy pystyssä tukevammin. Lastaa keltuaistäyte pursotinpussiin (tai pieneen minigrippussiin, jonka kulmaan leikataan pieni aukko) ja pursota täyte munanpuolikkaille. Toki voit myös lusikoida täytteen munanpuolikkaille.

Törkkää jokaiseen munanpuolikkaaseen pätkä pekonia sekä paistetun parsan nuppu. Ripottele päälle vielä hieman jäljellejäänyttä pekonimurua, hienonnettua kevätsipulia/ruohosipulia, vastarouhittua mustapippuria, sekä savupaprikaa. Tarjoile paholaisen munat pekonilla ja parsalla mieluiten heti.

paholaisen munat pekonilla

paholaisen munat

264 views

Herneenversosmoothie aka ”world peas”

by Juulia 0 Comments
Herneenversosmoothie aka ”world peas”

herneenversosmoothie

All I want for Easter is World Peace Peas!

Rakas pääsiäispupu, muuta en pääsiäiseltäni toivo, kuin maailmanrauhaa … eikun siis herneenversosmoothieita! Tai no, en pistä pahakseni siitä maailmanrauhastakaan, mutta vihersmoothie taitaa kuitenkin järjestyä hieman helpommin?

Eikä tästä kömpelöstä sanaleikistä sitten enempää 😀

Vihersmoothie on kuitenkin oikeasti pääsiäisen ruokalistallani, vihreän tarpeeni kun tuntuu aina pääsiäistä kohti kasvamaan kasvamistaan. Kokonaan vihreä menu olisikin ehkä parasta, mitä just nyt voin ensi viikonlopuksi kuvitella! Alkuun vaikkapa vihreä valkopapukeitto, pääruuaksi risi e bisi -risottopuuro tai vihreä kofta pita ja jälkkäriksi tietysti tämä vihersmoothie (tai ehkä sittenkin kulhollinen pistaasijäätelöä, ettei mene liian terveelliseksi).

vihersmoothie

Tämä vihreä herneenversosmoothie sisältää nimensä mukaisesti makoisia herneenversoja, mutta myös mm. kermaista avocadoa, raikasta minttua, kurkkua sekä hunajamelonia. Olen tehnyt tämän smoothien niin omenamehuun kuin mantelimaitoonkin ja testannut sitä sekä pinaatti-, lehtikaali- että vehnänoraslisän kera – kaikki kombinaatiot toimivat minulle! Lehtivihreää pursuilevaa vihersmoothieta juodessani tunnen oloni aina ekstratuoreeksi itsekin – ei hullumpi juttu näin neljänkympin korvilla…

Oman kokemukseni mukaan herneenversot uppoavat vihersmoothieen kuitenkin parhaiten, kun seassa on hieman jotain makeaa. Kun en itse ole niin supermakean perään, en kaipaa vihersmoothieeni kuitenkaan enempää makeutta kuin mitä hunajameloni ja omenamehu siihen tuovat. Testiryhmäni on sen sijaan tykännyt tästä smoothiesta enemmän, kun sekaan on surautettu vielä pätkä pakastettua banaania tai muutama pehmeä taateli.

Herneenversosmoothie

2 isoa vihersmoothieta

½-1 ruukkua herneenversoja

½ ruukkua vahvaa minttua

puolikas kurkku (n. 150 g)

puolikas hunajameloni (n. 250 g )

½ sitruunan mehu

1 avocado

1½ dl omenatäysmehua / mantelimaitoa

(maun mukaan tuoretta pinaattia / vehnänorasta / ruodittua lehtikaalia)

(+ muutama tuore pehmeä taateli / puolikas pakastettu banaani)

(muutama jääpala)

Kuori hunajameloni, poista siitä siemenet ja kuutioi se. Puolita avocado, poista sen kivi ja leikkaa puolikkaat muutamaan palaan. Kuutioi vielä pesty kurkku. Purista blenderiin sitruunamehu ja lisää mukaan loput raaka-aineet. Jos et ole tottunut juomaan vihersmoothieita, jätä pinaatti/vehnänoras/lehtikaali pois tai laita niitä alkuun mukaan hyvin varovasti. Herneenversojakin kannattaa ekalla kerralla laittaa ehkä vähän vähemmän ja lisätä määrää, kun makuun tottuu.

Makeuta herneenversosmoothie halutessasi muutamalla kivettömällä taatelilla tai puolikkaalla pakastetulla banaanilla. Voit lisätä sekaan myös muutaman jääpalan viilentämään smoothieta. Soseuta, kunnes smoothie on täysin tasaista. Tarjoile heti!

herneenversosmoothie

Ps. kun lievästi hernemäiseen makuun smoothiessa tottuu, voi herneenversojen määrää pikkuhiljaa lisätä.

21 views

Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

by Juulia 6 Comments
Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

fioretto

Varsikukkakaali?

Kukkakaali on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineitani. Sen monimuotoisuudesta olen kirjoitellut tänne ennenkin, mutta enpä vaan tiennyt silloin vielä fiorettosta! Fioretto, biancoli, karifurore, sprouting cauliflower… mikähän tämän varrekkaan kaunottaren nimi mahtaa olla suomeksi? Ehkä … varsikukkakaali?

Fioretto on joka tapauksessa kukkakaalille kutakuinkin sitä, mitä broccolini on parsakaalille. Pitkä- ja ohutvartiset, pieniin valkoisiin ”kukkiin” puhkeavat kukkikset ovat kauneinta, mitä olen vähään aikaan heviostastolla nähnyt. Kelpaisivat vaikka maljakkoon!

varsikukkakaali

 

Pikainen netin kaivelu kertoo, että lajikkeen on kehittänyt alun perin japanilainen Tokita Seed, ja että kyseinen yritys sai teostaan jopa palkinnonkin Fruit Logistica -messuilla vuonna 2014. Suht uusi lajike tämä varsikukkakaali siis ilmeisesti on, joten en ala sättimään itseäni siitä että bongaan sen vasta nyt (saatikka siitä etten löydä kaalille suomenkielistä nimeä).

Ainakin kotiin kantamani yksilöt olivat kotoisin Keniasta, joten ihan hirveän usein en tätä kaunotarta raaski ehkä ostaa. Mutta kukapa tietää, ehkä tätä kukkakaalilajia aletaan vielä viljelemään kotimaassakin? Jos yhtään oikein ennustan, tätä herkkua ei jouduttaisi pelastamaan pellosta talkoovoimin (muistatte varmaan vielä viime syksyn kukkakaalitalkoot). Siis katsokaa nyt – näähän pihistettäis sieltä pellosta!

biancoli

varsikukkakaali

Kukkakaali vs. varsikukkakaali

Maku tässä kukkakaalilajissa on – yllätys yllätys – kukkakaalimainen, joskin ehkä hieman pehmeämpi ja makeampi. Väittävät tuolla netissä ainakin, että tämä olisi maultaan jotenkin peruskukkista makeampi. Vaikea sanoa, kun en hoksannut ottaa verrokkina viereen tavallista kukkista, mutta ihanaahan tämä jokatapauksessa näin kukkakaalifanin mielestä oli!

Jos minulta siis kysytään, niin se isoin ero tavalliseen kukkakaaliin on enemmänkin muoto kuin maku. Fioretton varsi on kauttaaltaan pehmeämpi ja valmistakin tämän kanssa tulee nopeasti, kun kaali on kauttaaltaan niin kovin siro. Voisinkin kuvitella että he, joilla on tapana jättää kukkakaalista varsi käyttämättä (tuhmeliinit!), söisivät sen tässä tapauksessa hyvällä halulla.

fioretto

Varsikukkakaali pannulle mars!

Ensimmäinen varsikukkakaali -annokseni oli yksinkertaisesti paistettu fioretto nuoc mam -kastikkeen, katkarapujen ja pistaasilohen kera (resepti paahdetulle kukkakaalille nuoc mam -kastikkeen ja katkiksien kera löytyy täältä).

Lohen valmistin nahattomasta ja ruodottomasta fileestä, jota suolasin ensin kymmenisen minuuttia kiinteyttääkseni kalaa. Suolat huuhdoin pois ja sitten painelin kostean kalan pintaan morttelissa murskaamiani pistaasipähkinöitä. Oma mieltymykseni lohen kanssa on jättää se melko läpikuultavaksi paistettaessa (kuten alapuolisesta kuvasta näkyy), tilannetta vahdin yleensä lohen sivusta.

Seuraavaksi haluaisin kokeilla ehkä pikkelöidä tai friteerata näitä varsia. Voin vain kuvitella, kuinka kauniita ne olisivat kummassakin tapauksessa! Mitähän muuta sitä vielä keksisi… no eipä huolta, ideoita voi onneksi hätätapauksessa luntata vaikka omista kukkakaalireseptiarkistoista 🙂

biancoli

Miten sinä laittaisit varsikukkakaalia? Oletko jo törmännyt siihen kaupassa?

84 views