Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

barabba

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

barabba

barabbaCocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu ”salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). ”Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

barabba

kööpenhamina ravintola

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
69 views

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

by Juulia 0 Comments
Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

veriappelsiini

Jaahas, se olis sitten kauden eka veriappelsiiniresepti! Meni vähän pitkäksi tänä vuonna, kun aika kokkaamiselle ja kuvaamiselle on näin alkuvuodesta ollut tiukalla. Onneksi sesonkia kestää vielä kuukauden verran, joten ehkäpä tässä ehtii vielä toisenkin veriappelsiinipostauksen rykäisemään!

Porkkana ja appelsiini on mehuissa ehdottomia ykkösmakuparejani, mutta tällä kertaa lykkäsin nämä herkut uuniin. Paahdetut porkkanat eivät ehkä ole ruokalaji, jota väsäisin kovin usein, sillä olen jostain syystä oppinut tykkäämään kypsennetystä porkkanasta vasta aikuisiällä. Välillä kuitenkin löydän itseni lykkäämästä porkkanoita uuniin ja silloin aina ihmettelen, miksen tee niin useammin.

uuniporkkanat

Käytin kuvauspäivänä annokseen ihania värikkäitä porkkanoita, joista varsinkin violetit ovat suosikkejani upean värinsä vuoksi. Itseasiassa violetti porkkana inspiroi minua lisäämään ruokaan jotain muutakin violettia: kalamataoliiveja. Näin se joskus vaan menee – ajatus johtaa toiseen ja lopputulos muuttuu matkan varrella hieman joksikin muuksi kuin mitä alunperin oli ajateltu.

Mitä tulee veriappelsiineihin, ne on tässä ruuassa tarkoitus syödä kokonaan. Pese siis appelsiinit hyvin tai mikäli mahdollista, käytä luomuveriappelsiineja.

paahdetut porkkanat

Paahdetut porkkanat veriappelsiineilla ja oliiveilla

2-4:lle

Vegaaninen*

½ kg porkkanoita

2 rkl oliiviöljyä

muutama rosmariinin oksa

2 hyvin pestyä veriappelsiinia

yhden veriappelsiinin mehu

2 rkl vaahterasiirappia

maun mukaan suolaa ja mustapippuria

Lisäksi:

2 dl belugalinssejä

4-5 dl kasvislientä

tuoretta rosmariinia

1 dl kalamataoliiveja

200 g turkkilaista jugurttia / *kreikkalaistyylistä kauravälipalaa

loraus oliiviöljyä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pese ja halkaise porkkanat pitkittäin. Viipaloi pestyt veriappelsiinit noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Lado uunivuokaan porkkanat, rosmariininoksat ja veriappelsiinit limittäin. Lorauta sitten päälle oliiviöljyä ja vaahterasiirappia ja purista yhden veriappelsiinin mehu porkkanoille. Mausta porkkanat lopuksi suolalla ja pippurilla.

Peitä vuoka kevyesti foliolla ja laita porkkanat uunin keskitasolle paistumaan 30-40 minuutiksi, tai kunnes ne ovat paahtuneita ja läpikypsiä. Poista folio viimeisen kymmenen minuutin ajaksi, jotta porkkanat saavat hieman väriä.

uuniporkkanat

Keitä linssit kasvisliemessä porkkanoiden paahtuessa. Laita turkkilainen jugurtti valumaan esim. kahvinsuodatinpussin läpi, jotta saat siitä hieman kiinteämpää (mikäli teet ruuasta vegaanista versiota, ei kreikkalaistyyppiselle kauravalmisteelle tarvitse tehdä mitään). Poista oliiveista kivet ja revi ne muutamaan osaan. Silppua vielä hieman tuoretta rosmariinia ruuan viimeistelyä varten.

Kun porkkanat ovat kypsiä, valuta linssit ja kumoa ne tarjoiluvadille. Kasaa päälle porkkanat ja veriappelsiinisiivut sekä vuoan pohjalle kertynyt liemi. Ripottele ruualle nokareita paksua jugurttia, revityt oliivit sekä tuore rosmariinisilppu tai tarjoa ne erikseen pöydässä. Mausta koko komeus vielä lorauksella hyvää oliiviöljyä ja tarjoile vielä lämpimänä.

paahdetut porkkanat


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
317 views

Vegaaninen shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

Vegaaninen shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Kasvimaani

shepherd's pie

Yksi ihanimmista talviruuista on minusta shepherd’s pie (paimenen piiras) – uuniruoka, jossa pehmoisen perunamuussipinnan alla piilottelee mehevää muhennosta. Perinteisessä versiossa muhennokseen käytettään lammasta, mutta itse teen tästä ruuasta todella usein kasvisversion (ennenvanhaan soijarouhekastikkeella, nykyään nyhtiksellä/härkiksellä). Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä tästä ruuasta täysin vegaanisen ja vaihtaa vanhat tutut kasviproteiinitkin sieniin. Myös muussikerros sai normaalia enemmän väriä, minulla kun sattuu olemaan kotona hirmuinen keko juureksia, joita ujutan vähän kaikkeen!

Kotiovelleni kannettiin nimittäin männäviikolla kilotolkulla kotimaisia juureksia ja sipulia, appelsiineja, sitruunaa, fenkolia, lehtikaalia sekä inkivääriä. Moinen kauppakassia keventävä paketti on Apetitin uusi digipalvelu nimeltään Kasvimaani. Palvelu lanseerattiin viime keväänä ja sen kautta tilattuja kasvisbokseja on toimitettu kuluttajille kautta Suomen syksystä asti. Itselläni oli testissä Kokeilijan kasvisboksi eli kertatilaus, mutta palvelusta löytyy toki myös hieman kertatilausta edullisempi kestotilaus.

kasvimaani

kasvimaani

Kasvisbokseihin pakataan aina 5-7 kiloa Apetitin vastuuviljelijöiden satokauden tuotteita – jotka näin talvisaikaan ovat luonnollisesti lähinnä juureksia ja sipulia – sekä sesongin tuontihedelmiä ja -vihanneksia. Kasvimaani pyrkii tutustuttamaan kuluttajia kasvisboksin sisällöllä uusiin kasvis- ja hedelmälajikkeisiin, joten jokaisessa boksissa onkin aina vähintään viittä eri tuotetta sekä pieni reseptivihkonen opastamassa kulloistenkin tuotteiden käyttöön.

Itselläni ei vihkosen resepteille niin suurta tarvetta ole, kun kokkaan pääsääntöisesti omasta päästäni. Uteliaana tutkin toki reseptivihkonkin läpi ja totesin ohjeiden olevan sekä ajan hermoilla, että ihanan helpostilähestyttäviä ja selkeitä. Mukana oli ohjeet mm. juuressellerisipseille, vihershotille sekä lehtikaalicarbonaralle 🙂

Mikä kasvisboxissa minulle on parasta, on saada osa kauppalistasta kotiin kuljetettuna! Hoidan meidän taloudessa pääsääntöisesti ruokahuollon kokkailuineen ja kauppareissuineen, eikä vaappuminen kotiin kilokaupalla juureksia sisältävien kauppakassien kanssa tosiaankaan houkuta pitkän työpäivän jälkeen. Niinpä vaikka rakastankin juureksia, ostan niitä kotiin yleensä vain pieniä määriä täsmätarpeeseen. Kokonaista juuriselleriä ei kotonamme olekaan siksi nähty aikoihin! Kun lähetys saapui kotiovellemme, kaivelin Kasvimaani -boxia suorastaan haltioituneena miettien samalla kuumeisesti, mitä kaikkea sen sisällöstä kokkaisin. Melkein kuin olisi saanut ikioman Masterchef mysteerilaatikon kotiin!

vegaani shepherd's pie

appelsiini

Osasta testipakettini fenkolia, lehtikaalia ja appelsiinia tein salaattia hieman soveltaen tätä reseptiä. Appelsiinia upposi myös sitruunan, porkkanan ja inkiväärin kera porkkanapommiksi nimeämääni lempimehuuni. Sekä appelsiinia että fenkolia riitti vielä myös yhden hengen pastalounaaksi sekä sahrami-fenkolirisottoon (se oli kuulkaa  hyvän kokoinen se boxin fenkoli!)

Mitä tulee juureksiin, niistä tehtiin ensin tämänpäiväinen reseptini eli vegaanin shepherd’s pie juuresmuussilla. Jäljelle jääneistä juureksista syntyi nostalginen sulatejuustolla ja kermalla mehevöitetty juureskiusaus, josta syötiin useampikin päivä.

Tulevia kasvisboxeja pakataan erilaisten teemojen mukaan, joten luvassa on mm. espanjalaisia herkkuja tapasresepteineen, pääsiäisboxi sekä laatikollinen kaikkea keltaista. Kulloisenkin boxin sisällön voi kurkata etukäteen Kasvimaani -sivuilta tai Facebookista – mutta itse kyllä pidän boksini sisällön mieluummin yllätyksenä ja leikin kilpailevani Masterchefissä 😀

shepherd's pie

Jutun lopusta löytyy muuten teille lukijoille alekoodi, mikäli innostutte testaamaan Kasvimaani -palvelua! Seuraavassa boxissa on täytteenä porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, lehtikaalia, fenkolia, sweetieitä, veriappelsiineja ja limeä = NAM!

Vegaanin shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

vegaaninen

Portteri-sienimuhennos:

3 isoa keltasipulia

2 rkl vegaanista margariinia

1 rkl vaahterasiirappia

500 g herkkusieniä, portobelloja ja/tai siitakkeita

200 g juuriselleriä

1-2 rkl oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

1 tl timjamia

1½ rkl vehnäjauhoja

2½ dl vegaanista portteria (tai stouttia) – hyvä lista vegaanisista oluista löytyy esim. täältä

1 dl juuresten keitinvettä

suolaa, pippuria

Juuresmuussi:

200 g juuriselleriä

150 g palsternakkaa (1 keskikokoinen)

150 g porkkanaa (2 keskikokoista)

300 g jauhoista perunaa (1 iso)

50 g lehtikaalia

50 g vegaanista margariinia

suolaa, pippuria

Lisäksi: vegaanista margariinia, persiljaa

Portteri-sienimuhennos:

Viipaloi sipuli ohuelti. Kuullota sipulia margariinissa suolaripauksen kanssa, kunnes sipuli pehemenee ja muuttuu läpikuultavaksi. Jatka paistamista liedellä, joka on miedolla lämmöllä (induktiolieden 0-9 asteikolla 4) välillä sekoitelleen, kunnes sipuli alkaa muuttumaan kullanruskeaksi ja karamellisoituneeksi (n. 30-40 minuuttia).

Sipulin karamellisoituessa pilko herkkusienet (pienet voi puolittaa, isommat jakaa neljänneksiin). Kuori ja kuutioi juuriselleri noin 1 x 1 cm kuutioiksi. Ruskista sieniä ja juurisellerikuutioita margariinissa erä kerrallaan, kunnes kaikki on ruskistettu. Laita myös juuresmuussi kypsymään (ohje juuresmuussille alla).

Lisää karamellisoitujen sipuleiden sekaan viipaloitu valkosipuli, timjami sekä jauhot, sekoita huolella. Lisää sekaan sienet ja juuriselleri, olut sekä desin verran juuresmuussista yli jäävää keitinvettä. Sekoita hyvin ja anna muhennoksen poreilla miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes liemi on paksuuntunut ja maut tasaantuneet. Mausta muhennos suolalla ja pippurilla.

Juuresmuussi:

Kuori ja kuutioi juurekset. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes haarukka uppoaa helposti niin porkkanaan kuin juuriselleriinkin. Poista lehtikaalista ruoti, silppua se ja lisää se kattilaan. Jatka keittämistä vielä muutama minuutti. Kaada keitinvesi sitten kattilasta talteen toiseen kulhoon. Muussaa juureskuutiot perunanuijalla (muussiin saa jäädä karkeampia sattumia) ja lisää sekaan n. 1 dl keitinvettä. Mausta muussi kasvimargariinilla, suolalla ja pippurilla.

Annosten kokoaminen ja viimeistely:

Laita uunin grillivastukset päälle tai lämmitä uuni ylälämmöllä 225 asteeseen. Annostele sienimuhennos syvään uunivuokaan tai 4 annosvuuan pohjalle. Lusikoi päälle juuresmuussi. Laita juuresmuussin pinnalle muutama nokare kasvimargariinia. Gratinoi vuokia uunin ylätasolla n. 10 minuuttia, tai kunnes juuresmuussi saa pinnalleen hieman väriä. Tarjoile vegaanin shepherd’s pie persiljasilpun kera.

Ps. Vegaanin shepherd’s pie on helppo valmistaa uunivuokiin odottamaan ruokailua vaikka jo edellispäivänä ja gratinoida uunissa juuri ennen tarjoilua – annoskokoiset pikkuvuuat lämpiävät läpikotaisin ihan pelkän gratinoinninkin aikana. Jos olet rakentanut ruuan yhteen isoon uunivuokaan, nosta vuoka uuniin lämpenemään samalla kun laitat uunin päälle. Näin ruoka lämpenee kunnolla sisältä asti.

shepherd's pie

paimenen piiras


Koodilla VAIMOMATSKUU18 saa Kestotilaajan Kasvisboxin hintaan 14,90 € + toimituskulut 4,90 € (normaalihinta 18,50€ + toimituskulut 4,90€). Alekoodi on voimassa 14.2. saakka ja alennus säilyy kestotilauksissa huhtikuun loppuun saakka.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
241 views

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

lohidonburiBuzz button & lohikulho kaikilla härpäkkeillä

Vähän niinkuin työntäisi kielen pistorasiaan … ja tekisi sen hetken kuluttua uudestaan.

Jep, sellaista ajattelin, kun maistoin ensimmäisen kerran sechuankukkaa. Tämä kielen sähköistäjä kulkee myös nimellä buzz button ja maistoin sitä ravintola Wildin Itämeri -dinnerillä syksyllä. Elämys oli niin järisyttävä, että kun sain samana iltana tilaisuuden maistaa buzz buttonia vielä ihan sellaisenaankin, saatoin livauttaa muutaman taskuuni. Mitään en myönnä, mitään en kadu.

Hieman illallisen jälkeen kotonani oli kuitenkin kahden ja puolen kukan kokoinen aarre, joiden loppumista yritin epätoivoisesti venyttää. Murustin aarrettani palan kerrallaan niin itselleni kuin yhtälailla koukkuun jääneelle Juusolle, ja maistatinpa armollisesti myös pienen määrän kaikenlaisista kasveista kiinnostuneelle kaverillekin.

buzz button

buzz button

Buzz button?

Kaivelin toki netistä aineistoa, joka valaisisi buzz button -aihetta vähän enemmänkin. Ravintolassa olin kasvin nimen perusteella päätellyt itsekseni, että sillä olisi jonkinlainen kytkös sichuanpippureihin (joissa muuten ON vähän samantapainen turruttava polte), mutta ei. Buzz button eli Acmella Oleracea kasvaa tropiikissa ja sillä on hoidettu mm. hammassärkyä sen turruttavan vaikutuksen vuoksi – minkä vuoksi se kulkee myös nimellä ”toothache plant”.

Buzz button maistuu … todella jännälle. Maussa on jotain vihreän ruohoista, mutta myös eräänlaista erikoista syljen kielelle kihauttavaa makeutta – en todellakaan osaa kuvailla sitä vaikka tässä jo tovin olen sitä yrittänyt tähän naputella! Jäätävän turruttava, kihelmöivä kylmä polte on se päällimäinen kokemus, mikä tämän kasvin pureskelu saa aikaan, ja tuo vaikutus vaimenee hyyyyyvin hitaaaasti. Hetken tuntuu siltä, ettei tunnetta kestä enää sekuntiakaan … mutta kohta on jo saatava lisää 😀 Jollen olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa sechuankukkaa kotona itse, niin kovasti tähän elämykseen tykästyin.

Monet löytämäni nettisivut suosittelevat syömään buzz button -kukkaa vain muutamia terälehtiä kerrallaan esim. cocktaileissa, salaateissa tai vaikka sorbetin päällä – kypsentää kukkaa ei kannata, sillä se menettää tuolloin tehoaan. En päässyt tämän pienen määrän kanssa tekemään ihan niin paljon kokeiluja kuin olisin halunnut, mutta sen voin itsekin allekirjoittaa että buzz button tuo cocktaileihin aivan oman säväyksensä!

buzz button

buzz button

Ottaen huomioon, kuinka paljon asiaa selvittelin ennen kuin käytin viimeisetkin kukkien murenat, valintani kukan viimeiseksi käyttökohteeksi ei todellakaan ollut ihan osuva. Yuzukosholla maustettua riisiä ja appelsiini-misoglaseerattua lohta kukkuroillaan oleva kulho oli toki herkullista, mutta buzz button kyllä vähän hukkui siihen sekaan – tässä kombossa buzz buttonia olisi pitänyt olla kourallinen!

Reseptin kulholleni jaan teille silti. Jos saatte käsiinne buzz button -aarteen, suosittelen maistelemaan sitä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten testaamaan vaikkapa miltä maistuu vaikkapa gin tonic kylmän poltteen valtaamassa suussa, tai jäätelö, tai … jäähileinen korvameduusa (jonka päällä minä siis buzz buttonia ensimmäistä kertaa maistoin) 😀

Misoglaseerattua lohta riisipedillä

2:lle

Yuzukosho-riisi:

2 dl tummaa pikariisiä

n. 4-5 dl dashia (tai vettä)

1-2 tl yuzukoshoa

Paistettu lohi appelsiini-misokastikkeella:

n. 300-400 g ruodotonta lohifileetä (nälästä riippuen)

1 rkl öljyä

1 (veri)appelsiinin mehu

1½ rkl misoa

1 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

150 g sieniä (suppilovahveroita tai esim. siitakesieniä)

1 rkl öljyä

4 valkosipulin kynttä

1-2 rkl soijaa

2-4 ume-luumua

2 kevätsipulin vartta

2-4 palaa paahdettua norilevää (murennettua rapeaa norileväsnackia tai jonkinlaista furikakea)

2 buzz button -kukkaa (tai 2 tl sichuanpippuria)

Keitä tumma riisi pakkauksen ohjeen mukaan (oma taktiikkani on imeyttää kaikki neste riisiin kattilan kannen alla, jolloin nesteen ja riisin suhde on kutakuinkin 1 osa riisiä + 2 osaa nestettä). Kun riisi on kypsää, mausta se yuzukosholla. Tätä tujun vahvaa maustetahnaa kannattaa ensin laittaa vähemmän ja lisätä vähän kerrallaan, kunnes riisi on omaan makuun sopivan ytyä.

Riisin kypsyessä valmistele annoksen muut osat:

Viipaloi lohi parin sentin paloiksi ja paista sitä ensin nahkapuolelta öljyssä muutama minuutti. Käännä palat ja kuori nahka pois – tämä on laiskan konstini, nahka kun lähtee näin helpommin kuin veitsellä raa’asta lohesta irroittaen … ja lohikin pysyy paistettaessa paremmin kasassa.

Kun lohi on saanut päältä väriä mutta on vielä keskeltä läpikuultava, sekoita appelsiininmehu, miso ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää seos pannuun. Anna kastikkeen poreilla paksummaksi ja valele lohipaloja liemellä. Sammuta sitten levyltä lämpö ja laita pannun päälle kansi.

Kuumenna toisessa pannussa öljy kuumaksi ja lisää pannuun sitten sienet (suppilovahverot voi paistaa kokonaisina, siitakkeet leikata kahtia). Paista sieniä pannua ravistellen muutama minuutti ja lisää pannulle vielä viipaloitu valkosipuli. Paista sieniä ja valkosipulia, kunnes valkosipuli on pehmennyt ja mausta sienet soijalla. Varo polttamasta valkosipulia! Ota pannu pois lämmöltä heti, kun soija imetytyy sieniin.

Jaa riisi kahteen kulhoon ja annostele lohi liemineen sen päälle. Jaa sienet lohen viereen ja ripottele annosten päälle vielä reilusti ohuelti viipaloitua kevätsipulia. Meidän kotona tällaiset japanilaisesta keittiöstä inpsistä ottaneet lohikulhot saavat viimeiset silauksensa muutamalla ihanan happamalla ume-luumulla sekä rapealla norilevällä. Tällä kerralla kulhoon päätyi toki siis vielä ne viimeiset buzz buttonin rippeet! Jos et saa käsiisi buzz buttoneita (heh, en saa itsekään enää ihan niin vain), niin voit ripotella annoksen päälle myös tuoreeltaan murskattua sichuanpippuria, jossa on hieman samankaltainen kylmänpolttava turruttava efekti 😀

buzz button

 


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
53 views