Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

paahdettu kukkakaali

Yksi blogini kautta aikojen suosituimmista resepteistä on kokonaisena paahdettu kukkakaali. Resepti on kynäilty kaksi vuotta sitten, mutta edelleen se toimii blogini pysyvänä sisäänheittäjänä 😀

Kukkakaali on kokenut keittiössäni muodonmuutoksia niin pihviksi, pizzapohjaksi, riisiksi kuin kanansiiviksikin eikä olekaan epäilystä siitä, etteikö kukkakaali kaikissa muodoissaan olisi yksi lempi raaka-aineitani. Taannoin bongasin ystäväni Tuulian Wellberries-blogista lykänneen kukkakaalia jopa vihersmoothieen ja idea laitetaan kyllä täällä vielä ehdottomasti testiin ♥

Tällä kertaa paahdoin kukkakaalin paloina ja maustoin sen vietnamilaisittain mm. kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, limetistä, chilistä ja sokerista koostuvalla nước mắm pha -kastikkeella (minkä meinaan muuten kokoajan kirjoittaa nuoc NAM, mutta namiahan tämä liemi onkin). Rapeutta annos saa suolapähkinöistä ja ruokaisuutta yhdestä suurimmista herkuistani, katkaravuista.

Niin herkullisia kuin katkaravut ovatkin, ne ovat myös aikamoinen pahe jos hairahtuu ostamaan trooppisia katkarapuja. Trooppiset katkikset ovat ylikalastettuja; niiden troolaaminen vaurioittaa koralleja ja viljely taas tuhoaa rantaekosysteemejä (lue lisää WWF:n kalaoppaasta) ja silti joskus – hyvin harvoin, mutta kuitenkin – häpeäkseni ostan niitä. Tästä heikkoudesta olen kovasti pyrkinyt eroon ja yleensä ostankin vain MSC-sertifikoituja katkiksia (joita on muuten hyvä valikoima sekä Pirkalla että Lidlillä). Kuvan annoksen jättikatkikset ovatkin toistaiseksi vuoden ensimmäinen lipsahdus … ja jos pidän itseni ruodussa, ne jäävät myös vuoden viimeisiksi. Tämä sama ruoka kun onnistuu varsin mainiosti myös pohjankatkiksilla 🙂

Paahdettu kukkakaali ja nuoc mam -makuyhdistelmälle sain inspiraation houkuttelevasta Munchies-sivuston ohjeesta, joka osui silmiini jossain sosiaalisen media syövereissä tässä kevään varrella. Seuraava ohje on siis siitä hieman sovellettu versio.

Paahdettu kukkakaali, jättikatkikset & nuoc mam -kastike

2-4:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

mietoa kasviöljyä

½-¾ dl suolapähkinöitä

1 ruukku korianteria

n. 250-300 g sulatettuja MSC-sertifikoituja isoja katkarapuja

Nuoc mam -kastikkeeseen:

1 dl kuumaa vettä

½ dl riisiviinietikkaa

1-2 limetin mehu

½ dl (ruoko)sokeria

¾ dl kalakastiketta

1-2 raastettua valkosipulin kynttä

1 mieto chili

Tarjoiluun:

1-2 limettiä

Valmista ensin nuoc mam. Poista chilistä siemenet ja hienonna se hyvin pieneksi silpuksi. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää siihen chili, raastettu valkosipuli, kalakastike, limetin mehu sekä riisiviinietikka.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kukinto suupalan kokoisiin osiin ja levitä palat uunivuokaan. Valuta päälle hieman öljyä ja ravistele uunivuokaa sitten niin, että palat öljyyntyvät kauttaaltaan. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se on napakan kypsää ja pinnaltaan hieman ruskistunutta (15-25 minuuttia riippuen kukkakaalin palojen koosta). Jätä kukkakaali jäähtymään.

 

Mikäli käytät raakoja katkarapuja, lorauta paistinpannuun hieman öljyä ja paista katkikset kypsiksi. Älä ylikypsennä! Valmiiksi kypsennetyt, sulatut ja valutetut katkaravut voi lisätä ruokaan myös kylmänä. Sekoita huoneenlämpöiseen kukkakaaliin vajaa puolet nuoc mamista, hieman pienemmäksi rouhitut suolapähkinät, katkaravut, hienonnetut korianterin varret ja suurin osa lehdistä. Jaa seos lautasille.

Tarjoile paahdettu kukkakaali ja katkaravut limetin lohkojen ja lopun korianterin kera. Nosta myös loppu nuoc mam pöytään tarjolle.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
86 views

Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Janoisena Berliinissä: Mikkeller Berlin & BrewDog Mitte

Hallo! Kotiuduin juuri melko eeppisesti mönkään menneeltä Berliininmatkalta. Meillä ei tosiaankaan Juuson kanssa toistaiseksi ole ollut kovin kummoinen Berliini-tuuri, sillä viimevuotinen matka peruuntui passimokani takia (se mokoma kun oli mennyt vanhentumaan kertomatta minulle tilanteesta ajoissa) ja tänä kesänä mukaan änkesi 39 asteen kuume.

Lähdin kuumeesta huolimatta reissuun sillä ajatuksella, että miksi sairastaa yksin kotona kun voi sairastaa Berliinissä, samaa makaamistahan se on. En kuitenkaan tullut ottaneeksi huomioon tuossa päättelyssäni omaa luonnettani: enhän minä pysty makaamaan aloillani kiltisti hotellissa, jos hotelli sijaitsee lempikaupungissani!

mikkeller berlinHoukutin nro 1: Mikkeller Berlinbrewdog mitteHoukutin nro 2: BrewDog Mitte

Ensimmäisenä päivänä olin anivarhaisen lennon ja sitä edeltävän huonoissa oloissa valvotun yön jäljiltä niin ding dong, että päivä kului kuin kuluikin pitkälti hotellin pedissä. Seuraavana päivänä napsin kuitenkin jääräpäisesti kuumetta alentavia lääkkeitä sen verran, että pystyin kurvaamaan taksilla Mitteen syömään ja katsomaan maailman menoa edes muutamaksi tunniksi 😀

Näin jälkikäteen oma täysin aivoton toiminta on helppo tuomita, mutta tuolla hetkellä minusta oli aivan fiksua raahustaa samalla vaivalla katsastamaan Mitten hokuttelevat olutpaikat Mikkeller Berlin ja BrewDog Mitte. Sen verran sentään tajusin omaa parastani, että join kummassakin paikassa vain pikkuruiset ja prosenteiltaan miedot berliner weisset … mutta ei tainnut silti olla mikään maailman fiksuin veto tämä baarikatsaus, vaikka maltillinen olikin.

Mikkeller Berlin

No, kun vahinko on nyt kerran kuitenkin jo tapahtunut, siitä voi kai yhtä hyvin raportoida tänne blogiin? Olivat nimittäin superkivoja kummatkin baarit ja kätevästi vieläpä muutaman korttelin päässä toisistaan. Suosittelen lämmöllä (mutten kuumeella, hehe) kaikille olutihmisille!

Mikkeller Berlin

Mikkellerin baareissa odotettavissa on aina niin viimeiseen asti hiottu sisustus, kuin laadukas ja monipuolinen valikoimakin. Tällä kertaa jouduin kuitenkin hieman pettymään – en siihen tyyliin toki, mutta valikoimaan – todella IPA-painoitteista! Toisaalta ehkä tilanteen huomioon ottaen oli ihan hyvä, että tarjolla oli vain kaksi vastustamatonta hapanolutta. Alkuiltapäivästä sainkin nauttia yuzulla maustetun berliner weisseni rauhassa lähes tyhjässä baarissa sen viileän leikkisää sisustusta ihaillen.

mikkeller berlin

Drink’in Berliner  Yuzu, oivallinen hellepäivän janojuoma!

Hanoja pikkuinen Mikkeller Berlin tarjoaa 24 ja pullovalikoimaa parahulttaisesti saman verran. Olin suunnitellut visiittiä tähän baariin siitä asti, kun matkani varasin, ja pitänyt uteliaana myös baarin hanavalikoimaa silmällä – odotukset olivat siis korkealla!

Silmäilyjeni perusteella voinkin sanoa valikoiman vaikuttavan yleensä varsin monipuoliselta. Tarjolla on ollut jopa yksi kaikkien aikojen ikimuistoisin juomani olut, Buddelshipin ja Lervigin kollaboraatio Sauer d’Krauts (mangolla ja ananaksella maustettu, hapankaalilla hapatettu herkku) ja onpa tuo Mikkellerin oma iki-ihana Spontan-sarjakin ollut hyvin edustettuna … paitsi tuolloin visiittipäivänäni. No, kuten sanottu, ehkä parempi niin.

Mikkeller Berlin

Torstraße 102

Berlin, Mitte

brewdog mitte

BrewDog Mitte, vau mikä tila!

BrewDog Mitte

Muutaman korttelin päässä sijaitseva BrewDog Mitte teki vaikutuksen erityisesti korkealla ja avaralla tilallaan, pizzauunillaan sekä sisäpihan vehreällä terassillaan. Pizzaa oli tietysti testattava, enkä sitten voinut sitä olutvalikoimaakaan jättää tyystin Juuson kontolle… Yhdestä nurkasta löytyvä kolikkopelikokoelma jätettiin tällä kertaa kuitenkin rauhaan.

Hanoja tässä baarissa on 30. Valikoimassa on luonnollisesti laaja valikoima panimon omia tuotteita, muutamia yhteistyöoluita sekä kuusi vierashanaa. Pullovalikoima näytti varsin pätevältä, vaikken siihen näissä oloissa hirveän pitkäksi aikaa jäänyt tutustumaankaan – mutta sen verran sentään tilanteessa rekisteröin, että tästä baarista voi myös ostaa olutta mukaan 🙂

Pizzalistalta valitsimme King of Pigs -lätyn, jonka täytteinä oli gyula wurst, purjo, vesikrassi, tomaatti ja mozzarella. Pizza osoittautui aika pieneksi, mutta onneksi ihan maukkaaksi. Hyvä pikku välipala, tosin samalla hinnalla saa Berliinistä paljon parempaakin pizzaa.

Kaikki maistamani BrewDogin Blitz -sarjan berliner weisset ovat olleet minusta kivoja, mutta Mittessä juomani, katajanmarjalla maustettu Blitz Gin oli kyllä yliveto! Raikas, hapan, sitruksisen kuiva ja kevyesti inkiväärinen ja katajainen olut toimi hikisessä ja hieman tukalassa olossani todella virkistävästi.

Olihan tämä BrewDog kuitenkin kaiken kaikkiaan tosi mukavan ja viihtyisän oloinen baari, mutta ei se kyllä koti-BrewDogia millään päihittänyt, oli pizzaa tai ei ♥

BrewDog Mitte

Ackerstrasse 29,

Berlin, Mitte

Kummankin baarin läheltä löytyy muuten myös kaksi ravintolaa sekä yksi kahvila, joita ei kannata herkkusuun jättää väliin: Cocolo Ramen, Shiso Burger sekä THE BARN.

Toisinsanoen, jollen olisi ollut niin pipi, olisin noudattanut Mitte-retkelläni seuraavaa kaavaa: päivän aloitus espresso-tonicilla Barnissa, lounasburgeri Shisossa, sitten tasting-setit niin Mikkellerissä kuin BrewDogissakin ja lopuksi ramenille Cocoloon. Nyt tuosta suunnitelmasta jäi uupumaan niin Cocolo kuin tasting-setitkin, muuten tämä jääräpää kävi suunnitelmansa kuitenkin sairaanakin melkein läpi 😀

Kuumeesta huolimatta näin hilpeänä ja mukaan tarttui vielä myöhäisherännäiselle Birkenstockit! Mitkä ovat teidän lempikohteitanne Mittessä?


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
37 views

Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

by Juulia 0 Comments
Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

karkkipossu

Laiva on lastattu karkkipossulla! …tai siis tarkemmin ottaen salaattivene on lastattu karkkipossulla 🙂 Tuhti ja makea possu saa veneeseen seurakseen rapeutta, raikkautta ja potkua pikkelöidyn lootusjuuren, thaibasilikan ja chilin muodossa – enkä ainakaan itse meinaa saada tästä kombosta tarpeekseni!

Karkkipossu taisi jossain vaiheessa olla melko trendikäskin herkku, kiitos Ravintola Farangin supersuositun annoksen. Farangin mukaan nimettyjä karkkipossu –reseptejä netistä löytyykin näköjään aikamoinen liuta – todellinen somehitin merkki!

Joudun kuitenkin myöntämään, etten Farangin annosta ole koskaan syönyt, saatikka saanut innoitusta karkkipossun tekemiseen suoraan Tomi Björckiltä. Innostukseni karkkipossun kokkaamiseen syntyi sen sijaan mielessäni jo tovin kummitelleesta Hannan Soppa -blogin viimejouluisesta postauksesta, sekä pakastimesta löytyneestä, nyhtöpossuhommista ylijääneestä luomukasslerin palasta.

Kokkaan lihaa edelleen verrattain harvoin, joten kun pohdin Facebookissa mitä tuosta kasslerista tehdä, ja sana karkkipossu mainittiin, asia oli sillä selvä!

Tämä väsäämäni karkkipossu on Farangin todella herkullisen mutta myös työlään kuuloisen, haudutetun, uppopaistetun ja karamellilla kuorrutetun luomuksen rinnalla varsin nopeaa ja yksinkertaista valmistaa. Haudutus ja ”karamellin” teko on tässä nimittäin yhdistetty ja kuumottava uppopaistelu totaalisesti skipattu. Kyseessä on siis todellinen laiskan kokin karkkipossu!

Laiskan kokin karkkipossu & salaattiveneet

4:lle

500 g possun luomukassleria

1 rkl öljyä

1 mieto chili

peukalonmittainen pätkä inkivääriä

4 valkosipulin kynttä

1 rkl viismaustetta

½ dl soijakastiketta

½ dl ruokosokeria

2 dl vettä

Tarjoiluun:

1-2 kerää Cosmopolitansalaattia

ruukku thaibasilikaa

purkillinen pikkelöityä lootusjuurta (tai viinietikalla maustettua retiisiä/retikkaa/kurkkua)

muutama viipaloitu mieto chili sekä kevätsipulin varsi

majoneesia

Leikkaa kassler ensin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja sitten jokainen viipale reilun sentin kuutioiksi. Ruskista kuutiot öljyssä. Lisää pannuun silputtu inkivääri, valkosipuli ja chili ja paista hetki. Lisää hetken kuluttua vielä vesi ja kaikki mausteet, mukaanlukien sokeri. Kiehauta seos ja laske sitten lämpöä miedolle. Karkkipossu saa muhia kannen alla puolisen tuntia välillä sitä sekoitellen. Mikäli pannussa on puolen tunnin jälkeen vielä reilummin nestettä, nosta lämpöä lopuksi vielä hetkeksi korkeammaksi. Kun neste on kiehunut siirappimaiseksi ja liha on mehevän pehmoista, karkkipossu on valmista.

Jäähdytä karkkipossua liemessään hetki ja tarjoile se vielä lämpimänä salaattiveneistä pikkelöidyn lootusjuuren, chilin, kevätsipulin, thaibasilikan sekä majoneesin kera. Jokainen voi myös rakentaa oman salaattiveneensä itse pöydässä 🙂

karkkipossu

Ps. Pikkelöityä lootusjuurta löytyy aasialaisista marketeista ja suosittelen tutustumaan niin siihen, kuin muihinkin säilykepurkkihyllyjen aarteisiin rohkeasti!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
36 views

Löytö: Vihreä Holvi

Löytö: Vihreä Holvi

vihreä holvi

Alkuvuodesta Kallion Harjutorin kupeeseen avattiin ravintola Vihreä Holvi.  ”Viihtyisäksi bistrotyyppiseksi ruoka- ja seurusteluravintolaksi” itseään tituleeraava paikka kuullostaa juuri minun kaltaiseltani ravintolalta ja kun sen sijaintikin on vielä lempihuudeillani Kalliossa, ovat olosuhteet uudelle suosikkiravintolalle jo lähtökohtaisesti kovin otolliset.

Uteliaana Kallion kokoajan monipuolistuvan ravintolaskenen uudesta tulokkaasta piipahdimmekin sympaattisessa ja nimensä mukaisesti kovin vihreässä Vihreässä Holvissa Juuson kanssa ex tempore -illallisella jo helmikuun tienoilla, emmekä suinkaan pettyneet. Samanaikaisesti tyylikkäitä ja rentoja annoksia nimittäin söi ilolla ja illallisesta jäi hyvä mieli!

vihreä holvi

vihreä holvi

Sittemmin pääsimme tutustumaan ravintolaan vielä huolellisemmin Suusta Suuhun -blogin Alisan ja Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan kanssa. Viiden ruokalajin yllätysmenu viineineen sisälsi kattavan ja kiinnostavan otannan ravintolan makumaailmoista, jotka saavat inspiraatiota niin idästä kuin lännestäkin.

Tyyliltään ruoka tosiaan on rentoa mutta samalla hienostunutta. Lautasasettelu miellyttää myös kovasti kaltaiseni esteetikon silmää. Aivan jokainen annos ei ehkä ollut minulle henkilökohtaisesti tällä illallisella nappiosuma, mutta kokonaisuutena ateria oli aivan yhtä mieluisa kuin ensimmäisellä käyntikerrallakin.

vihreä holvi

Alkuun söimme koko setin upeimman annoksen, lohipoken. Mm. jalapenomajoneesia, kirpakkaa pikkelöityä sipulia, seesaminsiemeniä ja rapeita riisikeksejä sisältänyt annos oli kuvan kaunis ja tolkuttoman raikas ja herkullinen.

Seuraavaksi pöytään tuotu tartar oli herkullista sekin, vaikkei aivan syömieni tartarien parhaimmistoon yltänytkään. Lihaa itseään vaivasi ehkä pieni suolan puute, muuten annosta maustaneet rapeat lehtikaalin muruset, aioli, kirpeä sipuli,  sinapinsiemenet sekä supertrendikäs tartarin kaveri graavattu keltuainen tukivat annosta oikein maukkaasti.

vihreä holvi

Pääruuaksi syömämme paistettu kuha broccolinin, retiisin, merilevän ja simpukka-voikastikkeen kera oli aterian isoin kysymysmerkki kohdallani. Annoksen makuyhdistelmät mietityttivät minua jo paperilla, eikä lautasen sisältö saatikka hieman epämääräinen lautasasettelu tuntuneet yhtään yhtenäisemmiltä.

En siis oikein tajunnut annosta, siitä puuttui sellainen punainen lanka, joka olisi ollut minun havaittavissani. Pahaa ei toki tämäkään lautasellinen silti ollut, päin vastoin! Jokainen annoksen komponentti oli varsin maukas itsessään 🙂

vihreä holvi

Aterian seuraava annos, sydäri, taas kuullosti paperilla täydelliseltä, muttei sitten maistunutkaan minulle käytännössä ihan niin hyvin kuin olin kuvitellut. Muhkea jenkkityylinen pannari, rapeaksi paistettu ja suolakiteillä aateloitu ankanmaksa sekä päälle valutettu vaahterasiirappi on todella nimensä veroinen, sydäntä läpätyttävä annos.

Omasta mielestäni annos olisi kuitenkin kaivannut vielä jotain mehevöittämään kokonaisuutta – ranskankermaa ehkä? Rasvaisuuden suhteen tässä setissä ei toki puutteita ollut, mutta pannari jäi lisukkeistaan huolimatta minusta hieman kuivaksi. Annoksen suositusviini, André Clouet Brut Grande Réserve, oli sydärille kuitenkin täydellinen, kokonaisuutta raikastava ja rasvaisuutta taittava kumppani.

sydäri

Jälkiruuaksi söimme vielä trooppisen hedelmäisen lautasellisen passionjäätelöä, ananasta ja basilikaa. Jälkiruoka oli mauiltaan raikas, vaikka se joiltain komponenteiltaan makuuni turhan makea olikin (niinkuin lähestulkoon jokainen elämässäni syömäni jälkkäri on tosin ollut).

Hunajainen ja raikas transsylvanialainen jääviini Liliac & Kracher  sen sijaan veti pisteet kotiin! Tätä lisää 🙂

Vihreä Holvi on sittemmin laajentunut: Harjutorin laidalla on tätä nykyä 58 henkeä vetävä terassi! Kesän alussa päivittynyt lista on jaoteltu pienempiin, ruokaisampiin ja makeisiin, joista ainakin itselläni alkaa kuola valumaan erityisesti ”pienten annosten” kohdalla. Näenkin jo itseni nautiskelemassa terassilla kananmaksamoussea, pulpoa ja pintagrillattua härän tartaria kylmä roséviini kädessäni…

Vihreä Holvi on minusta sympaattinen ja rento, hinta-laatusuhteeltaan oivallinen ravintola, jossa viihtyy selvästi vähän vaativampikin kulinaristi, kuin olusella piipahtava illanviettäjäkin.

Oletko sinä käynyt Vihreässä Holvessa? Mitäs tykkäsit?


Ravintola Vihreä Holvi tarjosi seurueemme ateriat, viinit maksoimme itse.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
178 views