Lakritsiliemessä pikkelöity kukkakaali

by Juulia 2 Comments
Lakritsiliemessä pikkelöity kukkakaali

pikkelöity kukkakaali

Pikkelöity kukkakaali on pyörinyt mielessäni siitä asti, kun kävimme alkukesästä Berliinin Industry Standard -ravintolassa. Yksi tilaamistamme annoksista oli talon pikkelssit: erilaisia vihanneksia ja juureksia pikkelöitynä jos jonkinlaisin maustein. Setistä nousi mieleenpainuvimmaksi lakritsiarominen kukkakaali, jollaista päätin heti maistettuani vielä tehdä itsekin!

Kesäkuusta on jo vähän aikaa, mutta joskus hyvää kannattaa odottaa – ja tässä tapauksessa se hyvä on tietysti kotimaisen kukkakaalin satokausi. Keskikesällä en tosin olisi mitenkään osannut arvata, millaiseen nosteeseen kukkakaali näin alkusyksystä vielä päätyisikään – ensin sato meinasi mädäntyä peltoon ja sitten sitä oli hetken varmaan lähes jokaisen foodien lautasella. Satokausikalenterin lanseeraamat ja Liemessä -Jennin mahtavasti vauhdittamat kukkakaalisadon pelastustalkoot olivat sen verran suuri menestys, että toviin sai kotimaista kukkakaalia suorastaan metsästää minunkin lähikauppani hevi-osastolta.

pikkelöity kukkakaali

Nyt kun kukkakaalisato on selvästi saatu pelastettua sitä uhanneelta kohtalolta ja tilanne on hieman rauhoittunut, voikin kauden viimeiset kukkakaalit pistää säilöön talven varalle! Mikäli kukkakaalikiintiö on tullut talkoiden myötä hetkellisesti täyteen, se voikin olla nimittäin vasta se seuraava kerta kun kukkakaalia taas lautaselleen haluaa 😉

Lakritsijauheella, tähtianiksella ja muutamalla hieman perinteisemmälläkin säilöntämausteella viritelty 1-2-3 -pikkelöintiliemi tuo kukkakaaliin itseasiassa sen verran jouluisen säväyksen, että ainakin tässä huushollissa purkitetaan nyt jo joulumieltä.

lakritsi kukkakaali

pikkelöity kukkakaali

1-2-3 ja eiku pikkelöimään!

Säilöjän klassinen 1 2 3 -liemi (1 osa etikkaa, 2 osaa sokeria, 3 osaa vettä) kannattaa pistää muistiin, sen avulla kun pikkelöi lähes mitä vaan. Perusreseptiä voi maustaa niin monella tavalla kuin maustehylly ja mielikuvitus vain antaa myöten. Tähänkin yks kaks kol -perusohjeeseen pohjaavaan pikkelöintiliemeeni toin väriä, paahteisuutta ja karamellisuutta käyttämällä valkoisen sokerin sijaan kookossokeria. Paahteinen makeus yhdistettynä lakritsiaromiin tekee tästä kukkakaalista todella koukuttavaa!

Mikäli meinaat syödä valmistamaasi säilykettä jouluna tai jopa vielä myöhemmin, muistathan pikkelöidessä huolehtia erityisen hyvin puhtaudesta. Raaka-aineiden kanssa kannattaa painottaa tuoreutta ja raikkautta, mikä ei nyt kukkakaalin kanssa juuri tällä hetkellä tietenkään ole mikään ongelma. Reippaalla työtahdilla on myös roolinsa: nopeasti toimien hartaasti desinfioidut purkit ynnämuut eivät ehdi kerätä ilmasta pöpöjä pilaamaan lopputuotetta.

Lakritsiliemessä pikkelöity kukkakaali

n. 800 g kukkakaalia

lakritsiliemeen:

6 dl vettä

4 dl kookossokeria

2 dl väkiviinaetikkaa

3 tl lakritsijauhetta

2 tl kokonaisia valkopippureja

10 kpl maustepippuria

10 kokonaista neilikkaa

5-6 tähtianista

3 tl sinapinsiemeniä

n. 3 cm pätkä inkivääriä

1-2 mietoa chiliä (tai 1 tl chilihiutaleita)

lisäksi:

n. 1½ litran vetoisuuden edestä lasipurkkeja

Valmistele ensin säilykepurkit pesemällä ja desinfioimalla ne huolellisesti – itse toimin aina Marttojen ohjeen mukaan.

Valmistele sitten kukkakaali. Irroita kukkakaaleista nuutuneet lehdet ja leikkaa kannasta kuiva tyvi pois. Puolita kukkakaalit ja jaa ne sitten varsineen suupalan kokoisiin paloihin. Säästä myös hyvännäköiset lehdet.

Kiehauta isossa kattilassa vettä ja upota kukkakaalin kukinnot kiehuvaan veteen noin kahdeksi-kolmeksi minuutiksi (riippuen hieman palojesi koosta). Kukkakaalin pitäisi pehmetä tässä vaiheessa vain hieman, silä kun purkit täytetään kuumalla liemellä kukkakaali kypsyy vielä lisää. Lisää kattilaan kukkakaalin lehdet lopuksi n. 15 sekunniksi ja kaada kattilasta sitten vesi pois. Jaa kukkakaali desinfioituihin säilykepurkkeihin.

Viipaloi inkivääri noin millin paksuisiksi viipaleiksi. Jaa chili niin moneen osaan kuin sinulla on säilöntäpurkkeja. Kiehauta teräskattilassa sitten kaikki lakritsiliemen ainekset etikkaa lukuunottamatta ja poista kattila liedeltä. Lisää kattilaan etikka ja sekoittele, kunnes sokeri on liuennut täysin. Kaada kuuma liemi säilykepurkkeihin niin, että ne tulevat piripintaan täyteen. Sulje kannet ja jätä säilykkeet jäähtymään huoneenlämpöön. Nosta jäähtyneet säilykkeet jääkaappiin tekeytymään vähintään kolmeksi päiväksi.

pikkelöity kukkakaali

pikkelöity kukkakaali

Mikäli huolehdit säntillisesti puhtaudesta, pitäisi kuumaan 1-2-3 -liemeen säilöttyjen kukkakaalien säilyä hyvinkin jouluun asti tai jopa sen yli. Purkit kannattaa säilyttää pimeässä tilassa, jonka lämpö on 0 – +5 astetta. Toki purkkeja voi alkaa availemaan heti, kun kukkakaalinhimo iskee – kunhan nyt odottaa ainakin sen kolmisen päivää makujen kehittymistä! Itselleni kukkakaalitalkoot eivät ainakaan ole aiheuttaneet mitään ylitsepääsemätönä kukkakaaliöveriä, joten uutta purkkia siis jo pukkaa: kukkis = best!

Ps. jos säilykepurkkiesi kannet ovat metallia tai niissä on metalliosia, kannattaa kannen ja purkin väliin laittaa kelmua. Etikkaliemi alkaa muuten pidemmän päälle ruostuttaa metalliosia.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
415 views

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Yhteistyössä Passio Dining

Passio Dining hurautti suoraan tajuntaani alkukesän Taste of Helsinki -festareilla kahden vahvasti mieleenpainuneen annoksen voimin. Omalla mittapuullani koko tapahtuman annosten kärkeen nousseet gazpachosorbet sekä koukuttava makkaraperunat (luit oikein: makkaraperunat) jättivät himon saada lisää Passion köökistä lähteneitä lautasellisia!

Eipä muuta kuin nokka kohti Passiota ja hyvää seuraa mukaan. Illallisella sain nauttia sekä Keittiössä kaupungissa -blogin Jaanan että hänen hyvän ystävänsä Ellan loistavasta seurasta, ja istuipahan pöytään hetkeksi myös Passion ravintoloitsija Jussi Hukkanenkin.

Jussin kanssa jutellessa selvisi, että Passion alkutaipaleella oluella oli ravintolan konseptissa vahva rooli. Jussi kun on paitsi ravintoloitsija, myös panimomestari, ja Savonlinnalaisen panimoravintolan Huvilan entinen toimitusjohtaja. Huvilasta tuotiin Helsinkiin panimoravintolan konseptin lisäksi myös keittiömestari Jesse Vottonen.

Casual diningiä ja olutta yhdistelleen Passion suunta lähti kuitenkin alkuperäiskonseptista omille teilleen ja nykyään Passio on menuravintola. Menu vaihtuu kolmen viikon välein ja niitä kyydittävät viinitkin tuodaan maahan itse. Olutta Jussi ei ole viiniin suinkaan silti tyystin vaihtanut, sillä hän on osakkaana Kaartinkaupungin Ohrana –panimossa. Niinpä löytyy Passiostakin toki palan painikkeeksi viinien lisäksi myös oman panimon oluita ja olutta käytetään myös ruuanlaitossa.

jussi hukkanenJussi Hukkanen

Intohimo ruokaan, viiniin ja olueen paistaa Jussista ja hänen puheistaan. Aterioimaan päästyämme kiinnitin huomiota myös siihen, että monessa annoksessa viiniä löytyy myös lautaselta eri muodoissa. Kokkaanhan minäkin toki viinin ja oluiden kanssa, mutta en ihan tällä tapaa 😀

Kun kyse on menuravintolasta, on tilaaminen poikkeuksellisen helppoa: valinta tehdään kolmen tai viiden ruokalajin menun väliltä. Varmaan on sanomattakin selvää, kumman valinnan me teimme!

Ateria käynnistyi raikkaalla lasillisella kuohuviiniä, jonka kaverina tarjoiltiin keittiön tervehdys. Tattaririeskan päältä tarjoiltu taimentartar hapankermalla, raastetulla kananmunan keltuaisella ja mädillä olisi kelvannut minulle myös pääruuaksi, väliruuaksi ja jälkiruuaksi, niin täydellisesti se osui makuuni.

Nelles Riesling Sekt Brut

passio diningTaimentartar

Alkuruuaksi söimme ankkaa. Sitä olikin lautasella suorastaan kolmessa muodossa: oli rillettenä, oli paistettua ankanrintaa ja oli foie gras’ia. Ankkatrion kaverina oli porkkanapyreetä ja blanc de noir -hyytelöä, sekä ihanaa Pinot Noiria (Wagram Pinot Noir 2013). Viinihyytelö oli muuten täydellinen kaveri sekä ankka foie gras’lle että -rilletelle, pitää ehkä opetella tekemään jotain samanlaista itsekin!

Passion maahantuomat viinit ovat kaikki peräisin pientuottajilta, joiden tuottajat tunnetaan ihan kasvokkain. Suurin osa viineistä tulee Italiasta ja Saksasta, mutta joitain myös Ranskasta tai Itävallasta, kuten ankan kaverina nauttimamme kirsikkainen Pinot Noir.

passio diningAnkkarilletteä, paistettua ankanrintaa, ankka foie gras ♥

Myös seuraavana tarjoillussa väliruuassa oli keskitytty yhteen asiaan: simpukkaan. Annos sisälsi simpukkalientä, suussasulavaa konfattua kampasimpukkaa, sinisimpukkaa ja mykyjä. Liemi kaadettiin asianmukaisesti lautaselle vasta pöydässä, ja yhtä asianmukaisesti kuvasin tämän operaation.

Konfatut kampasimpukat varastivat huomioni tässä annoksessa, niiden tekstuuri oli nimittäin jotain aivan ihanaa : pumpulinpehmeää mutta samalla sopivan pureskeltavaa.

Well hello, konfattu kampasimpukka! Voitais tavata useamminkin?

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua siikaa, grillattua pulpoa ja fermentoidusta valkosipulista tehtyä aiolia. Koska rakastan mustekalaa (olettaen tietysti että se on valmistettu hyvin), taisi huomioni keskittyä annoksessa lähinnä pulpoon, kuten kuvakulmastakin näkyy. Jos ihan totta puhutaan, annoksen muut osat jäivät herkullisuudestaan huolimatta ihan paitsioon, kun taas ihanasti hiiltynyttä mustekalaa olisin kaivannut lisääkin!

Toinen pääruoka oli härän flanksteak endiivien, vaniljalla maustettujen retiisien ja sipulikastikkeen kanssa. Flanksteakia maustanut gremolatan tapainen sitruksinen yrttiseos ei oikein kolahtanut minulle, vaikka liha sen alla mehevää ja maukasta olikin. Parasta lautasella oli kuitenkin vaatimaton retiisi – tulen maustamaan kotonakin vastaisuudessa retiisini vaniljalla … ja niin varmaan yhtä lailla vaniljaretiiseihin hurahtanut Jaanakin 😀

passio dining

Välijälkiruoka oli kaunein näkemistäni jälkkäreistä vähään aikaan: kimmeltävässä mansikka-ruusuöljykastikkeessa lepäilevä kuohuviinisorbetti mansikoilla ja ruusuhyytelöllä oli niin kuvauksellinen, että sorbetti oli lähes sulanut kun laskin kamerani alas.

Maun puolesta tämä jälkiruoka oli minulle hieman liian makea, mutta niinhän jälkkärit melkein aina ovat. Toinen jälkiruoka (vanilja-mustaherukkakääretorttua, mustaherukkasorbettia, marenkia ja hunajavaahtoa) jäi kuvaamatta, kun valo ravintolassa väheni. Makeutensa vuoksi annos jäi minulta pitkälti myös syömättä, mutta aivan varmasti sama annos olisi saanut makeamman ystävät yhtä lailla taivaisiin kuin välijälkkärikin.

Passio Dining jätti viiden ruokalajin menusta huolimatta kaikkea muuta kuin tukalan olon – annokset olivat siis juuri sopivan kokoisia minulle. Illan parhaat annokset oli minusta ehdottomasti keittiön tervehdys sekä simpukka-annos, mutta sen Taste of Helsingin gazpachosorbetin kaltaista ekstaasia jäin vähän kaipailemaan.

Kun menu kuitenkin vaihtuu kolmen viikon välein, lähden mielelläni Passioon uudelleen testaamaan mitä keittiö milloinkin keksii! Ravintolan miljöö ja tunnelma on sopivan rento ex tempore -dinnereille, mutta samalla sopivan erityinen hemmottelulounaalle. Passion pitäjien uusi ravintola Corsokin tosin pitäisi testata … ja sinne Ohranaan pitää ehtiä oluelle, ja ja ja…


Passio Dining tarjosi seurueemme illallisen viineineen. Kiitos!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
35 views

Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

by Juulia 0 Comments
Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Saanko esitellä ensimmäisen tilausreseptini: karamellilohi ja kardemummainen punajuurislaw!

Ottaen huomioon blogini nimen, on aika jännää että vedin elämäni ensimmäisen polttarikeikan vasta viime kuussa. Blogiani aivan aikojen alusta asti lukeneet ehkä muistavat, mistä nimi blogille aikoinaan syntyi: osittain siitä, että olin vasta käynyt läpi avioeron ja  ”vaimomatskuu” tuntui tuolloin hyvältä läpältä blogin nimeksi – osittain siitä, että tuolloin minut blogaaman houkutellut Viiskulma -blogin Ulla (joka on tietysti nykyään myös Asennemedian timanttinen girlboss) viittasi noihin aikohin leikillään minuun ”vaimona”.

Ehkä en tuolloin pysähtynyt tarpeeksi pohtimaan, minkälaisen mielikuvan vitsillä ja hetken mielijohteesta valitsemani blogin nimi saattaa taustaani ja luonnettani tuntemattomille antaa. En tottapuhuen osaa sitä ehkä arvioida vieläkään – mutta aivan varmasti sanonta ”vaimomatskuu” herättää joissain ihmisissä automaattisesti ärtymystä, alkaen ihan itsestäni 😀

Määritelmät siitä, millainen ihminen sitä pitäisi olla ollakseen jotain ihmeellistä ”vaimomatskua” ovat monesti varsin vanhanaikaisia, epätasa-arvoisia, ulkonäkökeskeisiä ja suorastaan kammottavia (riippuen hieman tietysti siitä kuka niitä määritelmiä on milloinkin laatimassa – kurkatkaas vaikka huviksenne esim. tätä, öh, mieltäylentävää vauva.fi -keskusteluketjua). Onneksi ilmaisulla voidaan toki tarkoittaa myös jotain positiivista: vaikkapa sitä että on löytänyt itselleen elämänkumppanin johon haluaa sitoutua – ja siihenhän ei tietynlaista ulkopuolelta määriteltyä sukupuolta, ulkonäköä tai luonteenlaatua todellakaan tarvita. Vielä kun olis meillä kaikilla oikeus mennä halutessamme naimisiin!

Mutta eipä siitä aiheesta nyt enempää, palataanpa aiheeseen polttarikeikka: sain tosiaan alkukesästä kyselyn, josko voisin tulla vetämään polttariseurueelle kokkailusessiota Masterchef -tyyliin. Suurena Masterchef -fanina (Masterchef Australia, tietenkin!) idea tuntui niin hauskalta, että vaikka hieman ensiksi jännäilin tehtävän vastuuta ja varsinkin sitä esiintymispuolta, oli moista tilaisuutta mahdotonta jättää väliin.

Jokainen osallistuja toi polttareihin yhden raaka-aineen, joista sain etukäteen listan. Tehtäväni oli sitten pohtia kaikille raaka-aineille käyttötarkoitukset, niin että saisimme niistä kokattua sekä pääruoan että jälkkärin. Saman tehtävän eteen joutui tietysti lopulta myös polttarisankaritar hieman Masterchef -ohjelman mysteerilaatikkotehtävän tapaan.

Ruokien ideoiminen oli minusta superhauskaa ja otin haasteen joka ikisen raaka-aineen käyttämisestä tosissani vastaan: yhtäkään ei jäänyt käyttämättä. Resepteistä tuli lopulta sen verran onnistuneita, että päätin pistää niistä parhaat jakoon myös tänne blogiin. Erityisen hauskaa muuten oli, että polttarisankaritar visioi pitkälti samanlaisia makumaailmoja kuin minäkin – nappiin siis meni!

Parhaiten onnistui omasta mielestäni pääruoka: karamellilohi ja kardemumma-punajuurislaw. Annokseen käytettiin annetuista raaka-aineista lohta, kookosmaitoa, fariinisokeria, inkivääriä, kardemummaa, cashewpähkinöitä, punajuurta, porkkanaa sekä kiinanaalia. Tämän suolaisen, makean, kirpeän ja raikkaan annoksen sydän on ehdottomasti lohta kuorruttava makeantulinen kookosmaidosta ja kookossokerista keitelty karamellikastike ♥

Karamellilohi

4 :lle

4 kpl 150-200 g palaa nahallista ruodotonta lohifilettä

+ suolaa

Karamellikastikkeeseen :

2 dl maustamatonta kookoskaramellia

2 rkl srirachaa

1-2 valkosipulin kynsi

2 tl kalakastiketta

1 rkl raastettua inkivääriä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Ripottele lohifileille suolaa ja jätä maustumaan huoneen lämpöön siksi aikaa kun valmistelet karamellikastikkeen.

Valmista kookoskaramelli tämän ohjeen mukaan mutta jätä se maustamatta. Sekoita karamelliin sriracha, hienonnettu valkosipuli, kalakastike sekä inkivääri. Pyyhi kalafileiltä enin suola pois ja aseta fileet sen kokoiseen uunivuokaan, että saat aseteltua palat vierekkäin ilman että niiden väliin jää juurikaan rakoa. Jaa karamelliseos fileille ja lykkää vuoka sitten uuniin keskitasolle n. 20 minuutiksi (riippuen fileiden paksuudesta ja palojen koosta).

Lohi on sopivan mehevää, kun sen sisälämpötila on n. 40 astetta, käytä siis lämpömittaria mikäli sellaisen omistat. Muista mitata lämpö lohen paksuimmasta kohdasta.

Nostele karamellilohi lastalla uunivuoasta riisipedille niin, että lohen nahka jää uunivuokaan. Lusikoi vuokaan mahdollisesti jäänyt karamellikastike vielä lautasille. Tarjoile karamellilohi ja riisi kardemummaisen punajuurislawn kera.

Kardemummainen punajuurislaw

4 :lle

1 keskikokoinen luomupunajuuri

3-4 porkkanaa

1/2 kiinankaalin vihreä osa

2 limetin mehu

1 tl jauhettua kardemummaa

1 tl kalakastiketta (tai suolaa)

1 ruukku korianteria

Kuori ja raasta porkkanat sekä punajuuri raastimen karkealla terällä tai suikaloi juurekset julienneraudalla. Suikaloi kiinankaalin vihreä osa hyvin ohuelti ja lisää raasteeseen. Purista joukkoon limetin mehu ja mausta seos kalakastikkeella/suolalla sekä kardemummalla. Silppua korianterin varret ja lisää ne sekä puolet lehdistä salaattiin. Säästä loput korianterin lehdet annoksen päälle.

Sekoita salaatti huolella ja tarkista maku – karamellilohen kanssa tarjottaessa punajuurislaw saa olla reilusti kirpeää, jotta se taittaa lohen makeutta ja rasvaisuutta.

karamellilohi


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
32 views

Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

by Juulia 0 Comments
Maissipizza, oi maissipizza! (missä oot ollut koko mun elämän?)

maissipizza

Maissi on yksi lempiraaka-aineitani. Parasta on, kun saa kotimaista tuoretta maissia, mutta en nyrpistele nenääni pakastemaissillekaan – niitä jäisiä jyviä olen mutustellut jo teininä sellaisenaan eikä kuulkaa tarvinnut jakaa ”karkkisaalista” kenenkään kanssa 😀

Nyt kun kotimaista maissia on taas saatavilla, tykkään lykätä sitä vähän kaikkeen. Toki keitetty maissintähkä voisulalla on yksinkertaisuudessaan ihanaa, mutta maissista on niin moneen muuhunkin! Blogiarkistoistani löytyykin mm. maissigazpacho, kantarelli-maissichowder sekä sateenkaarisalaatti, joissa maissi pääsee osoittamaan monipuolisuuttaan.

Maissipizzaa en kuitenkaan ollut vielä tähän päivään mennessä jostain ihmeen syystä tehnyt. Ottaen huomioon, että olen kuitenkin tehnyt mm. Jallupizzaa, asianlaita ihmetyttää vielä enemmän – onhan kyseessä kuitenkin rakas maissini!

Nyt kun ajatus lopulta ilmestyi mieleeni, halusin varmistaa, että maissipizzassa maistuisi ensisijaisesti maissi. Niinpä päätin tehdä pizzasta ”valkoisen” ja skipata tällä kertaa kokonaan sen perinteisen tomaattikastikepohjan. Mieto maissipizza kaipasi kuitenkin uunista tultuaan selvästi vähän jotain hapokasta ja raikasta, joten lopputulos lähti limetin ja korianterin voimin hieman jonkinsortin mex-italialaisen fuusioruuan suuntaan. Jälkikäteen ajatellen olisi pinnalle voinut lopuksi vielä heitellä muutamat ranskankermanokareetkin nachoannoksen tyyliin!

maissipizza

Pizzasta tuli peltipizza hieman meidän talouden viimejoulun hittiruuan, sfincionen tyyliin. Taikina, jonka tuolloin opettelin, tehdään vähintään vuorokautta aiemmin jääkaappiin nousemaan hitaasti kylmässä. Ohjeen määrällä yhdelle pellille tehdystä pizzapohjasta tulee melko paksu, joten lopputulos lähentelee tavallaan jopa focacciaa. Tämän vuoksi minusta on tärkeää, että täytteissä on mehevyyttä – öljyn määrässä ei siis kannata pihtailla! Kun maissipizza on vieläpä lastattu aimo annoksella erilaisia juustoja, ruokkii yhdellä pellillisellä helposti 4-6 ihmistä (tai kolme, jos istuu ruokapöydässä meidän kanssa).

Valkoinen maissipizza

1 pellillinen

tupla-annos tämän ohjeen mukaan 00-jauhoilla tehtyä pizzataikinaa + 1-2 rkl oliiviöljyä

250 g ricottaa

150 g vahvan makuista juustoraastetta (esim. mustaleimaa tai pitkään kypsytettyä cheddaria)

1-2 valkosipulin kynttä

1 tl hunajaa

3 rkl oliiviöljyä

1 tl kuivattua chipotlechilirouhetta

1-2 mietoa chiliä (esim. jalapeno, cayenne)

2 kotimaista tuoretta maissintähkää

n. ½ tl mustapippuria

1-2 palloa mozzarellaa (n. 125-250 g)

Valmiin pizzan päälle:

ruukku korianteria

1 kypsä avocado

1-2 limettiä

Valmista pizzataikina vähintään vuorokautta aikaisemmin ja anna sen kohota kylmässä, kuten jääkaapissa. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja laita uunipelti uuniin kuumenemaan.

Ota pizzataikina kylmästä ja pyörittele se kauttaaltaan oliiviöljyssä. Taputtele pizzataikina sitten pöydälle asetetun leivinpaperin päälle. Raasta tai viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä kunnes se pehmee. Lisää valkosipuliin sitten hunaja ja jatka paistamista hetki. Sekoita hunajainen valkosipuli paistoöljyineen, ricotta, juustoraaste sekä chipotlerouhe kulhossa ja levitä seos pizzataikinan päälle.

Irroita maissinjyvät tähkistä terävällä veitsellä kulhoon (ota iso syvä kulho jonka sisään mahtuu pieni kulho ylösalaisin, aseta sitten maissintähkä pikkukulhon varaan pystyyn ja veistele jyvät kulhon pohjalle – näin ne eivät lentele ympäri keittiötä). Levitä maissinjyvät ricottaseoksen päälle ja mausta mustapippurilla.

Viipaloi 1-2 mietoa chiliä ohuelti maissin päälle. Poista chilistä halutessasi siemenet. Revi vielä mozzarellapallo (tai kaksi, heh) pizzan päälle ja ota kuuma pelti sitten uunista. Vedä leivinpaperille kasattu pizza varovasti uunipellille (tarvitset tässä todennäköisesti apukäsiä) ja laita se sitten uunin keski-ylätasolle paistumaan noin vartiksi, tai kunnes pohja on kypsä ja juusto kauniisti ruskistunutta.

Kuutioi tai viipaloi avocado ja purista sen päälle hieman limetin mehua tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä avocado maissipizzan päälle. Viimeistele maissipizza juuri ennen tarjoilua vielä tuoreella korianterilla ja tarjoile se limetin lohkojen kera.

maissipizza


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
294 views