Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

Ochazuke aka riisiä ja vihreää teetä

ochazuke

Ochazuke on japanilainen ruoka, joka koostuu yksinkertaisimmillaan keitetystä riisistä ja vihreästä teestä ja monimutkaisimmillaan vähän siitä, mitä mieli tekee ja kotoa sattuu löytymään. Söin joulukuisella Japaninmatkallani ochazukea vähän kumpanakin versiona ja ihastuin ruokaan kovasti – aromaattisen teen ja pehmeän riisin yhdistelmä menee suoraan kategoriaan lohturuoka!

Ochazukea tehdään ilmeisesti erityisesti kotona, kun keittiö ammottaa tyhjyyttään, tai sitä syödään aterian päätteeksi lisäämällä riisikulhoon vihreää teetä (ocha). Matkallamme varsinkin tonkatsuravintoloissa pöytään tuotiin lopuksi teetä juuri tätä varten. Mikään hifistelyruoka tämä ei siis ainakaan perinteisesti ole! Japanilainen ystäväni Minori kertoo, että ochazuken historia ulottuu riisinviljelyn alkulähteille, ja että sitä tehdään edellamainittujen tilanteiden lisäksi usein myös baarista kotiuduttaessa:

Nykyään ihmiset syövät ramenkeittoa suunnatessaan illanvietosta kotiin, mutta ennen vanhaan laitettiin ochazukea kotiin päästyä. Aamupalan ja päivällisen riisi ehti usein jo kylmetä ja kovettua ennen kuin perheen isä suoriutui töistä kotiin (ennen sähköisten riisinkeittimien aikaa), joten riisi lämmitettiin hänelle uudelleen vihreän teen kanssa ja annokseen lisättiin umeboshia tai noria.

Nähtyäni reissun aikana useammankin salarymanin hoippuvan hilpeänä kaduilla tai nököttävän vähemmän hilpeänä ja silminnähden huonovointisena jalkakäytävän reunalla, voin vain kuvitella minkä tasoiseen kokkailuun herrat enää kotiin päästyään kykenevät – ehkä juuri ja juuri tähän. Tosin ehkäpä se on se vaimo, joka sen annoksen heille kuitenkin laittaa?

Ochazukea syödään vissiin myös silloin, kun ollaan sairaita tai mahakipuisia, ja lisäksi annokseen usein lisättävillä umeboshi-luumuilla on ainakin joidenkin mielestä krapulaa ehkäiseviä vaikutuksia. Eipä siis ihme, että tätä ruokaa syödään baari-illan päätteeksi! Itsehän toki ahmin umeboshia edelleen puhtaasti makusyistä 😉

"ochazuke/

Kun omasta keittiöstäni ei löydy kotirouvaa, joka annoksen minulle valmistaisi, on ochazuken tekeminen aloitettava yleensä täysin alusta (ja ei, en yleensä lähde siihen puuhaan yöllä). Niinpä minusta on aivan loogista – ruokahullun logiikalla ainakin – että en pysähdy kokkaillessani siihen yksinkertaiseen versioon, vaan väännän kerran aloitettuani ikäänkuin samalla vaivalla vähän moniulotteisemmankin annoksen.

Tottapuhuen ei tämäkään kasaamani kulhollinen kovin vaativa ole, vaikka siltä ehkä kuvien perusteella näyttääkin. Sen saa nenän alle samassa ajassa kun kypsentää riisin, ja jos kotona sattuu olemaan useampia ohjeen raaka-aineita jo valmiina, ei aikaa kulu senkään vertaa. Minulla on nyt viimeaikoina tässä japanilaisten ruokien hurahduksessa ollut tapana tehdä dashia isomman satsin noin kerran viikossa, ja riisiäkin keitän nykyään kerralla aina vähän yli kyseisen päivän tarpeen. Näin ochazukesta tulee yhtäkkiä suorastaan pikaruokaa 🙂

ochazuke

Tämän alustuksen kautta päästäänkin sitten viime aikoina mieltäni askarruttaneeseen aiheeseen: ovatkohan blogini reseptit teidän lukijoiden mielestä liian usein liian monimutkaisia? Toivoisin nimittäin tietenkin, että kulloinenkin innostukseni tarttuisi teihin lukijoihinkin, ettekä kokisi kynnystä ohjeideni testaamiseen liian korkeaksi. Vaikka raapustelen näitä juttuja omaksi ilokseni, toivoisin viritelmieni tuovan toki inspistä ja uusia tuulia muidenkin keittiöön – jaettu ilo, paras ilo!

Niinpä ajattelin, että voisin kokeilla lisätä juttujeni loppuun välillä myös sellaisen ”riisutun version” ohjeista, jotka ovat ensisijaisia innostuksen kohteitani niinä suuritöisempinä versioina – silloin kun sellainen on mahdollista tietysti. Vaikka rakastan keittiössä puuhailua, ei esim. pitkän työpäivän jälkeen isoihin keittiöprojekteihin tule välttämättä minunkaan ryhdyttyä!

Seuraavaksi siis fiilistelen moniosaisemman reseptin kanssa ja toivon, että ehkä joku teistä fiilistelee tätä lukiessaan kanssani. Lopuksi ohjeesta löytyy kuitenkin myös huomattavasti nopeampi versio, eräänlainen oikotie onneen siis! Raaka-aineita on siinä vähemmän, samoin työvaiheita – joten ehkä tuo pikaresepti onnistuisi suorastaan pomon kanssa pitkää iltaa viettäneeltä salarymaniltakin?

Ochazuke

2:lle

Riisi:

4-5 dl kypsää sushiriisiä (+ loraus öljyä paistamiseen)

Liemeen:

4 dl japanilaista vihreää teetä (mieluiten senchaa, genmaichaa tai hojichaa)

4 dl vahvaa dashilientä

2-3 tl soijakastiketta

Riisin päälle:

n. 150-200 g kypsää lohta

n. 100 g paistettuja mereneläviä kuten simpukoita, mustekalaa, katkarapuja

nokare wasabia

muutama umeboshi-luumu ilman kiveä

2-3 rkl suikaloitua norilevää ja/tai merisalaattia

muutama retiisi / 2-3 cm pätkä retikkaa

1 kevätsipuli

hieman mitsubaa, shisoa/perillaa tai wasabirucolaa

1-2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

maun mukaan sichimi togarashi -chiliseosta

Ihan ensiksi mainittakoon, että mikäli haluat annoksesi pohjalle kuvan mukaisen paistetun riisikolmion eli yaki onigirin, kypsennä sushiriisi pakkauksen ohjeen mukaan ja muotoile se noin 1,5 cm paksuksi kolmioksi kun se on vielä lämmintä. Mielestäni riisi on helpointa muotoilla kelmun avulla, mutta jahka hommaan saa näppituntuman, se onnistuu myös kostutetuilla käsillä. Paista riisikolmioita kevyesti öljytyllä paistinpannulla molemmin puolin, kunnes niiden pinnat hieman paahtuvat. Paahtamisen ohessa ehtii hyvin valmistella annoksen muut osat.

Itse muotoilen onigireita nimenomaan paistamista varten valmiiksi jääkaappiin, jos minulla on jäänyt riisiä aterialta yli. Ne säilyvät huolella kelmutettuina muutaman päivän ja näin ollen tällainen näennäinen hifistely on itseasiassa melkoisen vaivatonta toteuttaa, kun tarvitsee ruokaa nopeasti. Riisin paahtaminen pannulla tuo siihen todella ihanan aromin, joten minä näen tämän työvaiheen täysin pienen ekstravaivan arvoisena! Lämpimän riisin voi toki myös vain kumota keoksi syvään kulhoon siinä vaiheessa, kun muut annoksen osaset ovat valmiina.

Valmista tee ja/tai dashiliemi ja pidä se lämpimänä. Pelkällä teellä tehtynä ruoka on omaan makuuni melko mieto, mutta teen aromaattisuus tekee tästä ruuasta mielestäni juuri kiinnostavan. Niinpä suosin itse dashin ja teen yhdistelmää, jonka maustan soijalla. Teelaaduista olen mieltynyt eniten genmaichaan, joka on maustettu paahdetulla riisillä. Se komppaa kivasti yaki onigirin makuja!

Lohen valmistan niin, että ripottelen sen päälle melko reilusti suolaa ja jätän sen maustumaan vähintään vartiksi. Tämän jälkeen pyyhin enimmät suolat pois ja paistan lohen pinnaltaan paahtuneeksi, mutta sisältä vielä aavistuksen läpikuultavaksi. Välillä olen maustanut lohen suolan lisäksi sichimi togarashilla, tai ripotellut sen pintaan seesaminsiemeniä.

Kun kaikki osaset ovat valmiita, lohi murustellaan hiutaleiksi riisin päälle. Mikäli lisään annokseen muitakin mereneläviä, kuten simpukoita, mustekalaa ja/tai katkiksia, käytän lohta vähän vähemmän. Pakasteäyriäiset kannattaa sulattaa rauhassa jääkaapissa ja paistaa ne pikaisesti valkosipulin kanssa öljyssä juuri ennen syömistä.

Lopuksi annoksen päälle kasataan suikaloitua norilevää (just sitä, mitä käytetään sushiinkin, saksilla suikaleeksi vaan!) tai muuta merileväsilppua, nokare wasabia, iki-ihania umeboshiluumuja, kevätsipulia, retiisiä tai retikkaa sekä shisoa/perillaa tai vaikkapa wasabirucolaa. Annoksen voi maustaa vielä sichimi togarashilla sekä seesaminsiemenillä.

Annos viimeistellään kaatamalla kuuma tee-dashiliemi kulhoon riisin ympärille. Sitten vaan lusikoimaan!

Eiks oo muuten hieno tämä rumpukapula-pannunalunen! Kiitos siitä taitavalle ystävälleni Markolle aka Makerolle ♥

…ja sitten siihen oikotiehen! Omaan makuuni se kaikkein yksinkertaisin ochazuke, jossa on vain riisiä ja teetä, on vähän turhankin mietoa. Jotain suolaista annokseen siis lisäisin! Edellämainitusta ohjeesta poiketen voi kalana käyttää myös kaupan lämminsavulohta, testattu on. Riisin ei mielestäni myöskään tarvitse olla välttämättä japanilaista. Olen tehnyt ochazukea tummasta ja punaisesta riisistä sekä kerran jopa freekehistä, joka ei toki ole riisiä lainkaan.

Olen siis laittanut välillä ochazukeeni tosiaan just sitä, mitä kotoa on kulloinkin sattunut löytymään. Mikä minusta on tässä ruuassa tärkeintä, on se liemi: teen on oltava japanilaista!

Nopea Ochazuke 1:lle

n. 2 dl kypsää riisiä

n. 2 dl japanilaista vihreää teetä ja/tai dashia

loraus soijakastiketta

n. 100 g lämminsavulohta

1 kevätsipuli

(pieni nokare wasabia)

(¼ norileväarkkia suikaloituna)

Valmista tee sekä dashi, mikäli käytät sitä (ja ohjehan löytyi siis esim. täältä). Dashia voi valmistaa myös jauheesta, jota löytyy aasialaisista ruokakaupoista. Jauheen voi mielestäni ripotella suoraan valmiiseen teehen, vähän kerrallaan, oman maun mukaisen määrän lisäten. Mausta tee/dashi halutessasi vielä soijalla sekä wasabilla.

Lämmitä riisi (siivilässä höyryttäen, pannulla paistaen tai vaikka mikrossa) ja kumoa se kulhoon. Murustele savukala riisin päälle. Kaada lautaselle lopuksi kuuma liemi. Silppua päälle hieman kevätsipulia sekä norilevää, mikäli kotoasi sitä löytyy. Siinä se sitten on! Eikä ollut vaikeaa, eihän?


Ps. Ainakin Tokyokanista löytyy myös pika-ochazukepaketteja, jotka sisältävät niin teen kuin annoksen päälle ripoteltavat tilpehööritkin (mm. Japanissa usein annoksen päältä löytyviä pieniä rapeita riisikakun murusia eli bubu ararea).

Pps. ruoka on gluteeniton, kun käytät gluteenitonta soijakastiketta.


edit:

Tosiaan, sehän minulta unohtuikin sitten kokonaan mainita, että tarjotessaan kyläilijöille ochazukea, vihjaa japanilainen isäntä/emäntä samalla vieraan viipyneen kylässä jo aivan tarpeeksi pitkään.

Toisinsanoen, ochazuke = sayonara 😉


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Comments ( 10 )

  1. ReplyHirame-no-me
    Onpa kaunis ochazuke-annos! Vahvistan omasta kokemuksestani, että ochazukea syödään juurikin silloin, kun on tulee väsyneenä kotiin eikä jaksa ryhtyä mitään kummallisempaa laittamaan, kun vatsa kaipaa jotakin yksinkertaista ja kevyttä, kun on vähän kipeä tai kun on ihan vaan kiire. Usein ochazuke valmistuu lisäämällä riisin päälle valmista kuivasekoitusta ja kuumaa vettä tai vihreää teetä. Lohturuokaa? Ehdottomasti!
    • ReplyJuulia
      Kiitos kauniista sanoista ja tästä vahvistuksesta! Mulla on just tuollainen kuivasekoitus kaapissa sitä tilannetta varten, kun pitää saada supersupernopeasti tätä :D Olis muuten kiva kuulla, mitä sinä tykkäät laittaa ochazukeen?
      • ReplyHirame-no-me
        Savulohta meilläkin laitetaan. Tai umeboshia, shisoa tuoreena tai kuivattuna, tai shisonomia eli suolattuja shisonkukkia. Jotain ihan yksinkertaista.
        • ReplyJuulia
          Ah, suolattuja shisonkukkia? Kuulostaa ihanalta! Saiskohan sellaisia vaikka Tokyokanista :D kuivattua shisoa mulla onkin kaapissa useampikin pussi, olen siihen niin hulluna. Umeboshiin myös!
  2. ReplyJenni
    Ihanat kuvat! Ochazuke on jostain syystä onnistunut multa vilistämään suoraan silmien ohitse vaikka japanilaisesta ruuasta ammennankin tietoutta (kauheaa). Mutta ihanat kuvat ja kiva idea laittaa helppo ja vähän vaativampi versio :) Sähköinen riisinkeitin on kyllä niin unelma, että sillä tekee mielellään riisiä aina vähän isommankin satsin. Ehkä pitääkin sitten kokeilla tätä enskerralla kun teen riisiä vähän extraa sen paistetun hässäkän sijaan.
    • ReplyJuulia
      Kiitos ihanasta palautteesta Jenni! Ja tosi kiva, että koet molemmista versioista olevan sulle iloa :) Tämä ruoka on tosiaan kaikkein luontevin kokattava varmasti juuri silloin, kun on jäänyt joltain aterialta vähän riisiä yli. Paistettu riisi on tosin ihanaa myös (ja mulla onkin sellaista tulossa lähiaikoina reseptiäkin, ylijäämäriisiä kun on täällä riittänyt). Sähköinen riisinkeitin on alkanut toistumaan mun keittiöpäiväunissa... jotenkin on tämä mun riisikulutus kasvanut kummasti viimeaikoina :D
      • ReplyJenni
        Se sähköinen riisinkeitin on vaan niin kätevä, hintansa arvoinen kun malttaa vähän sijoittaa. Mulla on sellainen missä on ihan ajastin ja erilaisia riisitoimintoja, joten samalla vehkeellä syntyy riisit, puurot ja kakut, sekä höyryttää kasvikset. Tai sitten sen riisin voi ajastaa valmiiksi etukäteen ja syödä sitten illalla lämmintä vastavalmistunutta riisiä (vinkvink. kotivaimon korvike :D)
        • ReplyJuulia
          Ohoh ohoh! Tuohan kuulostaa jo sijoittamisen arvoiselta vempaimelta :D Täytyypä vähän selvitellä minkälaisia kaikkia niitä markkinoilla onkaan :) Kiitos vinkistä!
  3. ReplySofia
    Wow, onpa hyvän kuulloinen resepti ja kuvatkin tuovat veden kielelle. En ollut kuullut tästä ruoasta aiemmin. Kiitos kaikesta infosta ja tarinasta siihen liittyen - herätti mielenkiinnon! Saatanpa hyvinkin kokeilla tätä kotona :)
    • ReplyJuulia
      Hei Sofia! Kiitos itsellesi kauniista palautteesta, joka piristää tätä harmaata maanantaita kovasti <3 Onpa kiva kuulla että kiinnostuit :) Toivottavasti kokeilut sujuvat maukkaasti, jos niihin päädyt!

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>