Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

by Juulia
Pääsiäisen punaiset: karitsan kare ja punaviinirisotto

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Pääsiäinen oli lapsuudessani ehdottomasti lempipyhiäni: rakastin noidaksi pukeutumista ja virpomista, vaikka virpomiskierros jännittikin aina etukäteen. Pajunkissojen ja kananmunien koristelu, rairuohon kasvatus, suklaamunista paljastuvan krääsän kasaaminen … pääsiäinen tuntui olevan täynnä kaikenlaista kivaa puuhaa, jota riitti vieläpä monelle päivälle.

Nykyään pääsiäinen, kuten useimmat muutkin juhlapyhät, on minulle lähinnä vain syy panostaa kokkailuun ja juomiin (hehe)! Pääsiäismuniakaan en ole aikoihin maalannut … ellei sellaiseksi lasketa niiden marmorointia soijalla tai punajuurimehulla. Tiukemmasta kasvisruokavaliosta luovuttuani olen ottanut uudeksi pääsiäisrutiinikseni karitsan – samalla pääsiäisaterian pääväri on vaihtunut vihreästä punaisempaan suuntaan; niin lasisissa, kuin lautasellakin.

Viime keväänä ostimme herkkusuisen pikkusiskoni Nupun kanssa karitsanpuolikkaan, jonka sitten jaoimme tasan pakastimiimme. Eri ruhonosat tulivatkin siinä sitten hieman tutummaksi, kun pakastinta pikkuhiljaa tyhjenneltiin. Sisko jätti suosiolla vastuulleni mm. karitsanviulun, jonka uskaltauduin valmistamaan viimevuotiselle pääsiäisaterialle. Niin jännää kuin sen valtavan lihakimpaleen paistelu, veistely ja päiviä kestänyt syöminen olikin, valitsen tänä vuonna pöytääni mieluummin jotain hieman helpompaa.

Karitsan karee on näyttävä tarjottava joka ei minusta juuri mausteita kaipaa; jätän vahvat marinadit väliin ja annan lihan oman maun nousta esiin. Mureaa ja roséeksi jätettyä lihaa kunnioittavan aterian luonnollinen jatke on tietysti punaviini, jota käytän myös yhtenä raaka-aineista.

Minulla on tänä vuonna ilo tehdä useampi yhteistyöjuttu viinin maahantuontifirman, Social Winesin kanssa. Tätä ensimmäistä juttua varten sain valita testattavakseni liudan kaavailemalleni pääsiäisaterialle sopivia punaviinejä – lopulta kohtasinkin melkoisen valinnanvaikeuden, kun niin moni testaamistani viineistä ansaitsisi paikkansa pääsiäispöydässäni. Niinpä haluankin nostaa esiin huimat neljä suositusviiniä, joista kahteen suorastaan hullaannuin!

Punaviinit ovat minulle (ainakin suhteessa valkoviineihin ja oluisiin) vielä suhteellisen tuntematonta maaperää. Niiden yhdistäminen ruokaan osoittautuukin välillä yllättävän opettavaiseksi puuhaksi – kaikkea kun ei salapoliisityöllä ja logiikalla kuitenkaan pysty etukäteen päättelemään. Muutama testaamistani viineistä osoittautuikin erinomaisiksi kavereiksi myös aivan erilaisten aterioiden kanssa kuin olin ajatellut. Vaikka kovasti kutkuttaisikin heti kertoa, mitä kaikkea olen näitä viinejä maistellessani oppinut, yritän pysyä tänään ihan vain tässä pääsiäisasiassa 🙂

Nuppu… tulet varmaan pääsiäisenä taas kylään?

San Marzano Vindoro 2013 (9,99€)

Pehmeä ja täyteläinen Vindoro on kirsikkahilloinen, makean marjainen, mausteinen ja huumaavan tuoksuinen viini Apuliasta, Kaakkois-Italiasta. Hinta-laatusuhteeltaan Vindoro on erinomainen hankinta pääsiäisiaterialleni, sillä se taipuu niin kokkailuviiniksi, risoton raaka-aineeksi, karitsalle, kuin salaatinkin seuraan tekemättä kukkaroon syvää lovea.

Viini osoittautui itseasiassa niin monikäyttöiseksi, että siitä taitaa tulla uusi vakio-ostokseni tämän hintaluokan punaviineissä; se maistui nimittäin hyvin myös jälkkäriksi napostellun pitkään kypsytetyn vuohenjuuston ja hunajan kaverina.

Villa Maria Cellar Selection Pinot Noir 2014 (20,50€, tilausvalikoima)

Budjettiin reilu kymppi lisää ja hieman suunnitelmallisuutta peliin, niin juhla-aterian voi täydentää tällä hurmaavalla luomuviinillä. Keskitäyteläinen ja -tanniininen, punaisia marjoja tulviva pinot noir Uuden Seelannin palkitulta Villa Maria -tilalta maistui erinomaiselle karitsan ja risoton kaverina.

Kevyen vaniljainen, intensiivisen kirsikkainen ja luumuinen viini on moniulotteinen ja kiinnostava; hetken hengiteltyään viinistä nousee esiin jopa aavistus nahkaa, cassista ja punajuurta – erityisesti jäin fiilistelemään viinin silkkistä suutuntumaa.

Mikäli omistaisin säästöpossun, rikkoisin sen seuraavan kahden viinin vuoksi:

Hispano+Suizas Bassus Pinot Noir 2013 (27,50 €, tilausvalikoima)

WOW! Tästä ei punaviini juuri parane. Ihastuin viiniin jo muutama viikko takaperin Social Winesin maisteluillassa, enkä malttanut millään odottaa tilaisuutta kehitellä tälle herkulle sopivaa ruokaparia. Tästä punaisesta espanjalaisesta nektarista olisikin kaveriksi vaikka mille: rasvaiselle kalalle, kanalle, possulle, runsaammalle salaatille … sekä – kuinka ollakkaan – myös karitsalle. Bassus osoittautuikin aterialla moniottelijaksi, joka toimi tasapuolisesti niin risoton ja karitsan kuin punajuuri-vadelmasalaatinkin rinnalla.

Bassuksessa on pinot noiriksi runsaasti makua ja luonnetta; tuoretta kirsikkaa, hapokasta puolukkaa, vaniljaista toffeeta. Tämä silkkinen punaviini katosikin vieraidenkin laseista melkoisen liukkaasti –  en siis ollut ainoa, joka tähän ihastui ♥

Bixio Amarone Classico della Valpolicella 2011 (32,90€)

Pikkusiskoni kanssa olemme jo vuosia olleet sitä mieltä, että jos haluamme lasiin jotain tosiherkkua, kannamme pöytään amaronea. Bixio saattaa olla hinnaltaan jo suhteellisen suolainen, mutta kun viini on näin makean makoisa, nostaa hedonistipuoleni jälleen kerran päätään: kerrankos sitä tässä eletään!

Pyöreän pehmeä ja täyteläinen Bixio muistuttaa etäisesti portviiniä; viinistä löytyy niin tummaa rusinaa, kuin muitakin tummia sävyjä – karhunvatukka- ja viikunahilloa, tummaa suklaata, jopa kahvia. Amaronehan valmistetaan osittain rusinoituneista rypäleistä, valmistuprosessin johdosta amaroneissa on leimallisesti ruskeanpunainen sävy, vaihteleva määrä jäännössokeria, sekä peruspunkkua korkeampi alkoholipitoisuus.

Sanoisinkin, että mikäli Bassus oli kuin silkkiä lasissani, Bixio menisi pehmoisena hohtavasta sametista. Ihana viini, joka yllätti vielä seuraavan päivänkin varsin erilaisella aterialla – mutta siitä lisää toisessa postauksessa!

Karitsanliha on maultaan täyteläistä ja vahvaa, vaikkakin vanhempaa lammasta miedompaa. Riippuen osasta, ja osan valmistustavasta, viiniltä kaivataan erilaisia luonteenpiirteitä. Mitä tulee karitsan kareeseen; keskitanniiniset ja hedelmäiset pinot noirit toimivat sille hyvänä parina, sillä ne eivät jyrää lihan omaa makua alleen. Grillattu, vahvalla marinadilla, rosmariinilla, sitruunalla ja valkosipulilla silattu karitsa kaipaisikin parikseen jo jotain hieman rotevampaa.

Koska testailen asioita mieluusti myös käytännössä, kokeilin valmistamani annokseni kaverina myös runsastanniinista cabernet sauvignonia – ihan vain todetakseni että ei, liian vahvat tanniinit eivät tosiaan tee tälle ruualle oikeutta. Kyseinen viini pääsi sen sijaan oikeuksiinsa miedosti tulisen pizzan kaverina – ja minä opin taas viineistä vähän enemmän.

Karitsan kare pistaasin ja salvian kera 4:lle

800 g karitsan kyljysriviä eli kareeta

ruukku salviaa

puoli ruukkua tuoretta timjamia

n. 60 g pistaasipähkinää

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Ota karee(t) huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamista. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kuivaa lihan pinta, esim. talouspaperilla, ripottele sitten päälle hieman suolaa ja pippuria. Kuumenna uuninkestävä paistinpannu ja lisää pannulle karitsan kareet fileepuoli alaspäin. Ruskista molemmin puolin.

Rouhi keskenään pistaasi, salvia, timjami ja valkosipulin kynnet. Lisää seokseen oliiviöljy ja mausta ripauksella suolaa sekä pippuria. Aseta ruskistetut karitsan kareet fileepuolet ylöspäin, ja painele yrtti-pistaasiseos lihan pintaan. Suojaa halutessasi luut foliolla, tyrkkää lihalämpömittari fileen paksuimpaan kohtaan, ja laita pannu uuniin. Kareet ovat puolikypsiä, kun sisälämpötila on n. 55-60 astetta (n. 13-17 minuuttia 175 asteisessa uunissa)

Kääräise liha folioon vetäytymään viideksi minuutiksi. Leikkaa kyljykset annospaloiksi luiden välistä ja tarjoile risottopediltä (3-4 palaa per nenu). Pannulle tipahdellut pistaasi-salviarouhe kannattaa haalia huolella talteen kyljysten päälle, lisäksi minusta annokseen sopii erinomaisesti aavistuksen pippuriset vesikrassin tai retiisin versot.

Punaviinirisotto 4:lle

1 iso tai 2 pientä keltasipulia

4-5 valkosipulin kynttä

50 g voita

n. 150 g juuriselleriä

0,5 ruukkua tuoretta timjamia

n. 1,2 dl lihalientä

n. 300 g risottoriisiä (vajaa 5 dl )

3 dl punaviiniä

50 g manchegojuustoa tms. kovaa, pitkään kypsytettyä ja aromikasta juustoa

(30 g voita)

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Lämmitä kattilassa lihaliemi. Kuutio sipuli sekä juuriselleri noin puolen sentin kuutioiksi, silppua valkosipuli ja riivi timjamista lehdet irti. Raasta myös juustoa pieni keko valmiiksi. Kuullota sipuleita ja selleriä paksupohjaisessa kattilassa miedolla lämmöllä voissa 5-10 minuuttia, älä anna kuitenkaan ruskistua.

Lisää riisi kattilaan ja pyörittele voissa kauttaaltaan. Lisää pannulle punaviini desi kerrallaan, antaen edellisen viinimäärän aina imeytyä riisiin ennen seuraavan lisäämistä. Sekoita riisiä pohjia myöten koko kypsennyksen ajan; liesi kannattaa olla keskilämmöllä. Kun kaikki viini on imeytetty riisiin, on aika lisätä lihalientä, desi kerrallaan sitäkin aina edellisen nestemäärän imeydyttyä. Jatka lihaliemen loputtua kuumalla vedellä, mikäli riisissä on vielä turhan paljon puruvastusta – pyrkimys on koostumukseen, jossa riisi on keskeltä vielä aavistuksen al dente.

Viimeistele risotto juuri ennen tarjoilua juustoraasteella, sekä halutessasi vielä ekstranokareella voita. Tarkista suola ja lisää makusi mukaan vastarouhittua mustapippuria. Mikäli risotto on makuusi liian paksua juuston lisäämisen jälkeen, ohenna sitä hieman kuumalla vedellä. Paksuuden voi kuitenkin toki päättää omaan makuun sopivaksi – itse tykkään melko kosteasta risotosta.

Tarjoilin karitsankareen ja punaviinirisoton lisäksi vielä raikkaan punajuuri-vadelmasalaatin, joka on yksinkertaistettu versio viimekeväisestä ohjeestani. Balsamicolla maustetun vadelmakastikkeen, suolapedillä paahdettujen punajuurien sekä tuoreiden vadelmien yhdistelmä on minusta täydellinen – erityisesti kun siihen yhdistää kirpakan viinisuolaheinän.

Mitä tulee aterian suosikkiviineihin: mielipiteet jakautuivat Bixion ja Bassuksen välille. Ei auta kun aloittaa säästöpossu lihottaminen … ja sitten vain seuraavia juhlia odottelemaan!

Ps. Muista punaviinien kanssa oikeat tarjoilulämpötilat! Amaronelle jäähdytys 18 asteeseen, pinot noireille ja Vindorolle jäähdytys vielä muutamaa  astetta kylmemmäksi – 15-16°c. Viinien tarjoilulämpötiloista suuntaa antavaa ohjeistusta esim. täällä – tosin myös viinitilojen nettisivuilta saa yleensä tietoa kullekin viinille sopivasta lämpötilasta.


 

Kommentointimahdollisuus on suljettu tästä postauksesta, koska kyseessä on alkoholiyhteistyö.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest