Loppukesän kanttarelli-maissi chowder

by Juulia 25 Comments
Loppukesän kanttarelli-maissi chowder

Jes, eka sienimetsäreissu takana! Ihka ensimmäiset kanttarellini tosin poimin jo useampi viikko sitten Kivinokan uimarannan polun varresta. Mutta se sellainen ihan oikea sienimetsäreissu, se se vasta on jotain! Sienestys on vaan ihan parasta. Meidän perheessä sienestettiin ahkerasti pienestä asti ja vaikken tähän päivään mennessä olen oppinut syömään esim. haperoja ja rouskuja, on mitä vain kiva kerätä 🙂

Parasta on kuitenkin kanttarelli. Ensin niitä ei näe yhtään, sitten jossain vilahtaa keltaista – yhtäkkiä saakin jo varoa mihin astuu, ettei talloisi aarteen päälle. Tämän vuoden ekalle sienimetsälle sain mukaani viisi- ja kuusivuotiaat siskonpoikani ja mietin etukäteen jaksavatkohan pojat lainkaan sitä metsässä kykkimistä. Oi kyllä! Kaksi tuntia meni kuin hujauksessa ja lopuksi jokaisella oli korissa kunnon saalis. Pojat halusivat auttaa jopa sienien putsauksessakin. Kyllä oli täti kuulkaa ylpeä ♥

Pussillinen kanttarelleja pääsi kotikeittiöön saakka ja olen täällä nyt väsäillyt jos jonkinmoista kanttarelliruokaa. Ekaan viritelmääni sain inspiraatiota Bon Appétit -lehden maissi-chowderista. Reseptiin alunperin kuuluvat siitakkeet korvasin tietysti kanttarelleilla ja viilasin ohjetta muutamassa muussakin kohdassa enemmän omaan makuuni. Lopputulos oli älyhyvää eikä ihme: rakastan maissia, rakastan kanttarelleja, rakastan kermaisia keittoja … lisäksi tässä reseptissä käytetään itsellenikin rakasta keinoa heittää parmesaanin käntty lientä rikastuttamaan; eihän siitä huonoa voi silloin tulla!

Kanttarelli-maissi chowder 2:lle nälkäiselle tai 4:lle alkupalaksi

2 tuoretta maissintähkää

4-5 pulleaa valkosipulin kynttä

1 litra vettä

(parmesaanilohkon kanta)

(muutama rkl kuivattuja sieniä)

reilusti tuoretta timjamia

3 laakerinlehteä

5-6 maustepippuria

n. 150 g kanttarelleja

n. 100 g savupekonia

1 iso kesäsipuli

n. 300 g kesäperunaa

2 dl ruokakermaa

4 rkl voita

1 dl kuivaa vermuttia (tai valkoviiniä)

1 jalapeno tai mieto vihreä chili

1,5 rkl vehnäjauhoja

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkistä jyvät irti – homma onnistuu pahimmitta sotkuitta, kun asetat tähkän ison kulhon sisälle laitetun kumotun pikkukulhon päälle leikatessasi.

Laita maissinjyvät kulhoon mutta säästä jäljellejäävät tähkät. Puolita tähkät (onnistuu muuten veitsellä leikkaamista helpommin ihan käsin kahtia napsauttamalla) ja laita ne isoon kattilaan. Lisää kattilaan sitten litra vettä, 2-3 murskattua valkosipulinkynttä, laakerinlehdet, runsas nippu tuoretta timjamia, 1 tl suolaa, maustepippurit sekä hieman mustapippuria. Mikäli kotoasi löytyy kuivattuja sieniä, voi murustella niitä veteen muutaman ruokalusikallisen.

Liemeen saa myös mahtavaa umamista makua parmesaanin kannalla, joka kannattaa tähän hyödyntää, mikäli kaapista löytyy parmesaanin lohko. Kiehauta ja anna liemen sitten poreilla miedolla lämmöllä peittämättä noin kolme varttia, tai kunnes liemi on kunnolla maustunut ja sitä on jäljellä noin puolet alkuperäismäärästä.

Liemen kiehuessa valmistele muut ainekset: paista maissinjyvät kullanruskeiksi ruokalusikallisessa voita. Paista kuutioitu savupekoni sekä hieman pienityt kanttarellit ruokalusikallisessa voita, samassa pannussa missä paistoit maissit (älä pese pannua välissä vaan lorauta pannulle hieman vermuttia, jonka avulla saat pohjaan tarttuneet maut irtoamaan ja voit huljauttaa ne sitten liemikattilaan; tee sama uudelleen pekonin ja sienien paiston jälkeen).

Kun liemi on valmista, kuutioi pestyt kesäperunat reilun sentin paloiksi, viipaloi jäljelle jääneet valkosipulinkynnet sekä chili ja silppua sipuli varsineen. Sulata kaksi ruokalusikallista voita syvän kattilan pohjalla ja paista perunoita, chiliä ja sipuleita siinä kunnes sipuli kuullottuu. Ripottele sitten kattilaan vehnäjauho ja pyörittele se huolella sekaan. Siivilöi liemi kattilaan ja sekoita pohjia myöten kunnes seos hieman sakenee.

Keitä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää kattilaan sitten ruokakerma, suurin osa maissista, pekonista ja sienistä. Keitä sekoitellen, kunnes keitto on saostunut ja perunat ovat läpikypsiä. Tarkista suola.

Tarjoile keitto syvästä kulhosta ja annostele päälle vielä hieman maissia, kanttarelleja ja pekonia. Itse lisään päälle mieluusti vielä hieman tuoretta jalapenoa sekä timjamia.

Ps. sopasta saa kasvisversion jättämällä pekonin pois – tosin savuelementti on keiton maulle mielestäni aika oleellinen joten korvaisin sen esim. rapeaksi paistetuilla savutofukuutioilla tai vaikkapa ”siitakesienipekonilla”!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Comments ( 25 )

  1. ReplyMinna Vuo-Cho
    Meillä kotona käytiin vain marjametsässä. Vain kanttarelleja kerättiin, kun osui kohdalle. Olenkin opetellut sieniä syömään oikeastaan vasta aikuisena, enkä edelleenkään ole kovin varma sienestäjä. Tietysti siitä puhumattakaan, että metsään ehtiminen on ollut viime vuosina vähän hankalaa. Jospa nyt yrittäisi viikonloppuna mökillä vähän kierrellä. Herkullisen näköinen keitto!
    • ReplyJuulia
      Meilläkin käytiin myös marjametsässä, mutta siitä en tykännyt silloin lapsenakaan. Niiden kerääminen tuntui aina jotenkin rankemmalta :D Sienestysonnea sinne!
  2. ReplyPeggy
    No, jo on ollut hyvät sieniapajat! Minua ei ole vielä koskaan onnistanut kanttarellejen kanssa sienimetsällä. Torilta on onneksi saanut lohtua :D Herkullisen oloinen keitto!
    • ReplyJuulia
      Viime vuonna kävin elämäni surkeimmalla sieniretkellä, silloin ei löytynyt nimittäin edes roskasieniä. Tänä vuonna tilanne näyttää paaaljon paremmalta! Tori on onneksi erittäin passeli vaihtoehto myös :)
  3. ReplyAlisa W
    Sie senkun jatkat maissikeittoteemalla ja mie itken täällä niitten perään! Vitsi miten täydellisen, herkullisen, supersupersuperhyvän näköistä tämäkin on, jälleen kerran. Tätä tilaisin kiitos, kolme annosta.
    • ReplyJuulia
      Kiitos Alisa :D meni kyllä koko kattilallinen ööh kerralla kahteen massuun, myönnetään! Eikä oo vielä näkyvissä maissimanialle loppua... että ootahan vaan!!!
  4. ReplyRiikka / Vatsasekaisin Kilinkolin
    Tätä on PAKKO tehdä, hillitön maissihimotus päällä (pekoni nyt himottaa muutenkin koko ajan ja kantarellit tulee hyvänä kolmosena) ja meidän lähikauppa myy kotimaisia tähkiä euron kipale.
    • ReplyJuulia
      Lähikauppakateus!!!
  5. Replyanne/ 52weeksofdeliciousness
    Ihanat pienet sienestyskaverit sulla! meillä äiti sienestää ja minä saan aina erän kantarelleja putsattuna kotiinkuljetuksella, sopii kaltaiselleni laiskurille ;)
    • ReplyJuulia
      Onpa kätevää :D nämä apurit olivat kyllä melkein yhtä käteviä. Joka kerta kun löysivät jotain, toivat mun koriin osan "lahjaksi" kun mun kori näytti heidän mielestä niin tyhjältä (heillä oli minikorit, mulla jätti...)
  6. ReplyDinner4u2
    Ihana sieniretki on teillä ollut! :) Tässä keitossa on kyllä niin herkulliset raaka-aineet yhdistettynä; kantarelli, pekoni & maissi, nam!
    • ReplyJuulia
      Juu vaikea on kyllä tällä kombolla mennä mönkään!
  7. ReplyHelinä
    Ihanan värikäs keitto! Ja sienestyshimo sen kun kasvaa!
    • ReplyJuulia
      Kiitos Helinä! Eiku mettään vaan!!!
  8. ReplyErja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
    Iiiiiiiiihanan näköinen ja kuuloinen keitto <3
    • ReplyJuulia
      Kiitos Erja!!!
  9. ReplySari
    Siis jos viime viikolla ihastelin sun maissireseptiäsi, niin nyt kyllä kanssa! Aivan upeat kuvat ensinnäkin ja niin maittavan kuuloinen chowder, että oksat pois!
    • ReplyJuulia
      Oi kiitos Sari :)
  10. ReplyHannele | Kokit ja Potit -ruokablogi
    Voisin elää sienillä! Ja okei, ehkä vähän maissia ja pekonia kylkeen. Kotimaiset maissit on kyllä mielettömiä.
    • ReplyJuulia
      Sama täällä! Oon niin iloinen kun on hyvä sienisyksy, pakko päästä metsään pian uudestaan :)
  11. Replyjohanna
    Herkullisen näköistä ja kauniit raikkaat kuvat! Me käytiin eilen kuopuksen kanssa etsimässä haaparouskuja. Palattiin takaisin kassillisella mustatorvisieniä! Vähän pientä vielä tämä sienituntemus, kanttarellit ja suppikset ollut niitä tuttuja ja turvallisia. Ja mikäs siinä, hyviä sieniähän ne onkin. :)
    • ReplyJuulia
      Mulla jäis rouskut aina metsään, ellei sitten ole äiti mukana - äiti on huomattavasti avomielisempi sienestäjä kuin minä :) Mustatorvisienistä haaveilen, en oo löytänyt niitä kuin kerran lapsena :/ pitäis tietää mistä niitä etsisi! Tutuissa paikoissa on vain kanttarellia, tattia ja suppiksia.
  12. ReplyTerhi
    Voi apua miten hyvän näköistä! Ja kun rakastan maissia, kanttarelleja ja kermaa <3 Slurps!
  13. ReplyJenni
    Ainesosaluettelon melkein jokaisen aineen perään voi kirjottaa "rakastan". Vaikuttaa just kivan ruokaisalta. Ja kantarelleja nyt vaan pitää syödä niin paljon kuin kerkiää. Mä myös hyödynnän toria jos ja kun muu ei auta!
    • ReplyJuulia
      Ruokaisaa oli juu, siitä huolimatta kiskottiin kerralla koko kattilallinen Juuson kanssa, heh :D

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>