Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Villä & sesongissa – kirja- ja blogivinkit

Syreenivesi maistuis varmaan keijukaisillekin ♥

Nyt on ollut niin kiireistä viime viikot, että en ole juuri ehtinyt kokkailemaan, saatikka sitten metsään samoilemaan. Olen viettänyt puolitoista viikkoa Juuson kämpillä betoniviidakossa, eikä siellä ole juuri tohtinut ruveta asvaltin raosta pilkisteleviä kasveja nyhtämään. Villiyrtti- ja vihanneskausi se en kun pyörii samanaikaa täysillä ja minä olen vain katsellut, kuinka kuusenkerkkien heleä vihreä tummuu … ehtimättä juuri mitään keräilemään säilöön. Kyllä on rankkaa tämä hortoiluherännäisen elo!

Muutaman kertaa olen tuonne pöpelikköön sentään ehtinyt. Eniten olen kerännyt nokkosia, joita tykkään laittaa erityisesti vihermehun sekaan. Tänä vuonna olen myös tutustunut isomaksaruohoon sekä syönyt elämäni ensimmäiset kukkivat voikukat (voikukkakapriksia testasin tosin viime kesänä sentään jo). Repertuaaria on kiva kasvattaa, eikä kausi onneksi vielä läheskään ohi olekaan!

Voikukan nupuista kaprikseksi, simsalabim!

Voitin viime vuonna Sunnuntaihortoilijan pizza -reseptilläni Sami Tallbergin Villiyrtti -kirjan, jota ahkerasti selailleena suosittelen kaikille hortoilusta kiinnostuneille lämpimästi. Yhtään Samin resepteistä en vielä ole ehtinyt kokeilemaan, mutta se ei ole mikään ihme: en juurikaan kokkaile suoraan keittokirjoista, lähinnä imen ideoita ja inspistä.

Kirjasta löytyy mahtavasti tietoa kaikesta mitä Suomen luonto meille tarjoaa – ohjeitakin riittää keruusta ja käsittelystä jokamiehenoikeuksiin sekä eri kasvien kasvukausiin. Tämän kirjan avulla aionkin pyrkiä löytämään jotain uutta suuhunpantavaa joka kuussa aina kauden loppuun saakka! Kasvien lisätunnistusapua haen hätätapauksessa Facebookin villivihannesryhmistä, sieltä nimittäin löytyy jos jonkinmoista osaajaa villivihannes ja -yrttimaailmasta.

Kyhäsin erään metsäsamoilun keräilytulokset salaatiksi, jonka ladoin tyhjäksi koverretun pihvitomaatin sisään: voikukkaa, kuusenkerkkää, ketunleipiä ja isomaksaruohoa. Kevyt vinegretti, sekä ripaus suolaa ja pippuria viimeisteli annoksen. Nam!

Eipä se hortaruokailu tämän vaativampaa kai olisikaan, kun vain vielä ehtisi paikallistaa lähimaastoista muidenkin jännien ja houkuttelevien kasvien kasvupaikat! Niin monesti niitä herkkuja kun bongaa vain tien tai ojan pientareelta… Juuri nyt kiinnostaisi erityisesti peltokanankaali sekä kamomillasaunio.

Villiyrtti-kirjan lisäksi imen itseeni ideoita mm. Hannan Soppa -blogista, jonne ilmestyy kokoajan uusia ihanan kuuloisia villivihannesreseptejä (uusimpana tänään sinne tupsahtanut voikukkapasta, jota aion vakaasti testata viimeistään viikonloppuna). Hannan kirjoittamasta Sesonkireseptit-kirjasta löytyy reilusti sekä hänen pitkän linjan suosikkiohjeitaan sekä liuta uusiakin – seassa myös reilusti villivihanneksia ja -yrttejä. Testiin kirjan ohjeista pääsee pian ainakin Villivihannesokonomiyaki sekä kesäkuulle ajoittuvat Hölskytysretiisit (kuullostaa nerokkaalta!).

Hannan kirjan ohjeet siis ajoitetaan vuoden varrelle satokausien mukaan, jolloin esim. kesäkuun ohjeet on tehty silmälläpitäen sitä, mikä kesäkuussa on sesongissa. Tämän helpommaksi ei satokausien hyödyntämistä juuri voi tehdä – ohjeet ovat selkeitä ja maistuvat varmasti monelle. Satokauden tuotteita hyödyntämällä säästää luonnon lisäksi rahaa ja sehän on selvä, että tuotteet ovat satokauden aikana myös parhaimmillaan, niinpä suosittelen tätä kirjaa lämpimästi kaikille ruuasta kiinnostuneille.

Vege! -keittokirjan neljännen painoksen julkkareissa nautiskeltiin Ravintola Grönin versioita kirjan ohjeista. Nam! Kuva: Natalia Tolmatsova

Myös Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege! -kirjan uusimmassa painoksessa kiinnitetään huomiota satokausiin. Suositun keittokirjan neljänteen painokseen on lisätty satokausimerkintöjä. Satokausikalenterin Samuli Karjulan luokittelujen avulla näet nyt helposti, minä kuukausina mitäkin ohjetta kannattaa tehdä, jotta sen raaka-aineet olisivat sekä parhaimmillaan että edullisimmillaan. Ei minusta suinkaan hullumpi idea, jota soisi monen muunkin keittokirjailijan jatkossa hyödyntävän.

Kuinka moni on muuten jo mutustellut syreenin kukkia? Niissä on vahvan karvasmantelinen maku, vettä maustaessaan ne sen sijaan luovuttavat lähinnä tuoksua vastaavaa huumaavaa parfyymiaromia. Nam!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>