Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. ”Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista ”natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun ”pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest

Comments ( 2 )

  1. ReplyJael
    Voihan harmi niitä sateita( olisi edes tippa niistä tullut tännepäin...)Kivoilta kuulostavat paikat,ihanat kuvat.Veljeni asuu Berliinissä,mutten ole siellä vielä käynyt
    • ReplyJuulia
      Kiitos Jael! Juu olis varmasti monta monituista kolkkaa maapallolla missä niistä sateista olis iloittu (ja kyllä niistä olis mun mielestä aika moneen paikkaan riittänytkin :P ). Berliiniin kannattaa kyllä joskus ottaa suunta, ihan lempikaupunkejani jossa riittää tutkittavaa varmasti jokaisen makuun :)

Leave a reply

Your email address will not be published.

You may use these HTML tags and attributes:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>