Vuosikatsaus 2017

by Juulia 10 Comments
Vuosikatsaus 2017

Uusi vuosi 2018 on jo aivan nurkan takana – on siis taas aika tehdä taas pieni vuosikatsaus! Taakse jäävä vuosi onkin ollut varsinkin henkilökohtaisessa elämässäni aikamoinen, tosin on tämän bloginkin parissa koettu suuria. Aakkosia on niin sanotusti opeteltu vähän siellä sun täällä tässä elämässä! Aloitetaanpa kuitenkin A:sta, eli sillä kaikkein tärkeimmällä asialla:

A niinkuin avioliitto

Vuoden mahtavin päivä ajoittui heinäkuulle, kun menin naimisiin Juuson kanssa. Elämän- ja sielunkumppanin löytäminen on toki käsittämättömän upea asia itsessäänkin, mutta että vielä naimisiin? En olisi moista uskonut ihan vain muutama vuosi takaperin.

Naimisiin meneminen ei sinänsä ole minulle mikään itseisarvo – yhden avioeron läpi käyneenä olin itseasiassa sitä mieltä että eiköhän nämä avioliitot ole tässä loppuelämältä jo koettu. Kuitenkin avioliitto juuri Juuson kanssa tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. En tiedä osaanko oikein selittää mitä tarkoitan, mutta Juuson kanssa tunsin olevani ”naimisissa” jo ennen liiton virallistamista 🙂

vuosikatsaus

Vietimme vihkimistä edeltävän yön hotelli Kämpissä katsellen Twin Peaksia kylpyammeesta käsin. Vihkiseremonia suoritettiin hämmentävän autiossa Käräjäoikeudessa, eikä läsnä ollut lisäksemme kuin paras ystäväni ja Juuson kaksoisveli. Vihkiminen oli ohi suorastaan naurattavan nopeasti ja hymyssä oli muutenkin suu läpi päivän!

Seremonian jälkeen joimme nelistään skumppaa Ruoholahden kanavan rannassa ja näpsimme muutamat muistokuvat. Lounaan sekä lempibaarissamme Brewdogissa nautittujen hääolusien jälkeen livistimmekin sitten muutamaksi päiväksi kahdestaan Köpikseen.

supernaturalKun viini ja kylpyankka mätsäävät Twin Peaksiin

”This could be us but we Finnish” … Kööpenhaminassa shoppailtiin tietysti HAY:ssä ja juotiin Mikkelleriä aamusta iltaan.

Elämäni parhaat bileet

Kompensoimme hyvin pientä ja intiimiä vihkiseuruettamme järjestämällä elokuussa vielä massiiviset kotibileet perheelle ja ystäville. Jotten olisi alkanut stressailemaan liikoja tarjoilujen suhteen, pyysimme osaa vieraista tuomaan jotain suolaista, osan jotain makeaa tai jotain juotavaa. Nyyttärihengessä koottu tarjoilupöytä olikin loppujen lopuksi suorastaan ylitsepursuilevaisen herkullinen!

Myös DJ-hommat, valokuvaamisen sekä kukat ulkoistimme ystäville sen mukaan, mikä kullekin olisi helppoa ja luontevaa tekemistä. Tämän johdosta juhlailtamme olikin täynnä suloistakin suloisempia luonnonkukkakimppuja sekä meille kuratoitua musiikkia, eikä kukaan jäänyt illan dokumentaatiossa kokonaan kameran taakse.

”Koristelun” virkaa toimittivat luonnonkukkien lisäksi ympäri asuntoa kiinnitellyt valokuvat, joita olen yhtisen elämämme aikana meistä napsinut. Melko siirappista, mutta olkoon! En loppujen lopuksi tehnyt itse pöytään muuta kuin yhden hääkakuistamme sekä vegaanisen voileipäkakun.

Nyyttärihäätarjoilut best!

Meidät vihittiin mätsäävissä asuissa (valkoinen T-paita + musta alaosa), joten halusimme juhlavaatteiksikin jotain vähän tavanomaisesta poikkeavaa ja yhteensopivaa. Tämä järjestyi koluamalla Eurokankaan ale-laarit vaatesuunnittelijaystävämme Katariinan kanssa, joka myös suunnitteli ja toteutti asumme Juuson T-paidan mukaan.

Lopputulos oli mitä onnistunein vastine pariskunta-tuulipuvulle: samasta kankaasta tehty T-paita ja paitamekko Juusolle ja minulle. Jalkaan vielä kummellakin Birkenstockit ja täydellinen bileasu oli siinä! Vaatteet eivät nyt ihan pääse oikeuksiinsa tuosta alapuolelta löytyvästä räpsystä, mutta ehkäpä vilautan vielä sitä ihan ”virallistakin” hääkuvaa, joka tuona juhlailtana meistä otettiin. Siis jahka vaan saan sen kuvan ensin itselleni 😀

”Vakavat juhlavaatteet”

”Kreisit juhlavaatteet” + maailman hienoin hääpiñata! Ihan on näköinen, eikö?

Bileiden kohokohta oli ehdottomasti isosiskoni perheensä kanssa väsäämä piñata, joka oli yhdeltä puolelta minä, toiselta puolelta Juuso. Kakkua leikatessa ei polkaistu niin mitään (taidettiin kumpikin itseasiassa leikata eri kakkua koska olen itse enemmän voileipäkakkujen kuin makeiden perään), mutta olisittepa nähneet kuinka se piñata mätkähti hajalle!!!

Auringon laskiessa leiriydyimme läheisille kalliolle levitetyille räsymatoille kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan täydellisen päivän viimeisistä auringonsäteistä. Ottaen huomioon miten surkea viime kesä säiden puolelta oli, meillä kävi todellinen tuuri tuon päivän kelien suhteen – se oli kuulkaa aurinkoa aamusta iltaan. Aah! Kiitos luontoäiti

ruusukaaliburgerit

B niinkuin blogi

Mitä tulee blogiin, koen tänä vuonna kehittyneeni erityisesti valokuvaajana ja ruokastailaajana. Panostin alkuvuodesta kunnollisen kuvaustilan järjestämiseen ja hankin muutamia kuvausalustoja. Sijoitin myös parempaan kameraan ja valovoimaiseen linssiin. Pienellä vaivannäöllä kuvista on tullut kertaheitolla ainakin omasta mielestäni paljon parempia, vaikka kotimme olikin julkisivuremontin takia puolet vuodesta paketissa ja luonnonvalo oli kortilla.

Vuosikatsaus 2017 – luetuimmat postaukset:
  1. Nachopizzat kikhernepohjalla
  2. Suolansäästäjän porkkala
  3. Mukiinmenevä voileipäkakku
  4. Salt and vinegar -potut
  5. Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

Näistäkin ohi silti kiilaa edelleen blogini aiempien vuosien kestohitit Pimientos de Padrón, burmalainen tofu, vegaaninen juustokastike, Siperian tee sekä kokonaisena paahdettu kukkakaali. Tästä voin päätellä, että teille lukijoille maistuu vegaaniruoka siinä missä minullekin ja vaikka monet resepteistäni ovat vähän kokeilevammasta päästä, ne eivät teitä lukijoita silti karkoita 🙂

porkkala

C niinkuin content

Olen tänä vuonna pohtinut entistä enemmän sitä, minkälaista sisältöä tänne blogiin luon ja miksi. Ajattelin jossain vaiheessa, että minun pitäisi tehdä enemmän ”perussafkaa” ja jättää kokeilevammat kikkailut vähän harvemmalle. Mietin, että reseptini ovat monelle ehkä liian monimutkaisia tai työläitä tai liian kokeellisia, ja että jos vähän yksinkertaistaisin sisältöäni se olisi ehkä useammille kiinnostavaa.

Ajatus ei kuulkaa kestänyt kovin kauaa. En yksinkertaisesti pysty motivoimaan itseäni kirjoittelemaan muista asioista kuin niistä, joista kulloinkin innostun. Blogin pitäminen on toki vuosien varrella muuttunut kaupallisten yhteistöiden myötä ammattimaisemmaksi, mutta edelleen kyse on minulle ensisijaisesti itseilmaisusta ja rakkaasta harrastuksesta. Tänne blogiin raportoimani reseptit sitäpaitsi ovat meidän huushollissa sitä ”perussafkaa”, enkä osaa itse luokitella arkimurkinoitamme hifistelykikkailuksi vaikka ateria sisältäisikin vaikkapa graavattua keltuaista. Yritän kuitenkin edelleen huomioida erilaisia kokkailijoita antamalla resepteissäni vinkkejä ohjeen yksinkertaistamiseksi, monesti nimittäin kokkaan itsekin ideoistani niitä riisutumpia versioita.

okayuOkayu = aivan perussafkaa.

En ole kummoinen uudenvuoden lupauksien tekijä, mutta toivoisin ensi vuonna oppivani turhasta itsekriittisyydestä pois. Ruokaa laittaessa, sitä kuvatessa ja kuvia käsitellessä olen elementissäni ja nautin puuhasta, mutta kun juttu pitää kasata blogiin ja ilmaista itseä kirjoittaen, jumitan korjaamaan tekstiäni helposti päiväkausiksi. Oma potentiaalisen itsekritiikkin etappinsa on toki vielä jutun julkaisu ja se, miten siihen reagoidaan.

Yksi syistäni kirjoitella tällä kertaa tämä vuosikatsaus, onkin fiilistellä omia aikaansaannoksiani, kun sitä en vuoden varrella taatusti tarpeeksi tee! On muutenkin kiva palata eri tilanteisiin ja motivaattoreihin, joiden parissa jutut syntyivät 🙂

villiparsaVilliparsaa! OOÄMGEE!!!

ajo blancoAjo blanco kirsikoilla

Vuosikatsaus 2017 – omat lempipostaukseni:

En ole mikään kattaja joten ihka ensimmäisen kattausjuttuni tekeminen oli minulle iso haaste! Kuvieni syntymisestä oli myös todella hauskaa kertoa, vaikka samalla pitikin vilauttaa kodistamme niitäkin alueita, jotka ihan syystä yleensä kuvista ulos rajaan 🙂

Minulla oli jo kyseistä ruuasta oikein passelit kuvat, mutta koin valtavan inspiraation lukiessani tuhannetta kertaa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa. Inspiraation iskettyä en malttanut olla tekemästä ruuasta täysin uusia kuvia 🙂 Kaikki tapahtui sen kummemmin suunnitelematta sen avulla, mitä käden ulottuvilla sattui olemaan ja juuri näihin kuviin ja niiden ottamisen tunnelmaan palaan, kun mietin minkälaista visuaalista linjaa haluaisin blogiini enemmän tuoda.

Hurahdimme Juuson kanssa ajo blancoon totaalisesti syötyämme mitä ihaninta kylmää mantelikeittoa Berliinin mahtavassa Industry Standardissa. Kotiin päästyä ajo blanco oli otettava ensitilassa omaan repertuaariin ja jossain vaiheessa kesää söimmekin tätä soppaa kolmena-neljänä päivänä viikosta.

Kumpaakaan näistä ihanista raaka-aineista en ollut nähnyt tosielämässä ennen viime kevättä. Kun kuulin, että Prismoissa myydän karhunlaukkaa, kipitin heti seuraavana päivänä Itäkeskukseen apajille. Oi sitä fiilistä kun keittössäni kökötti ihka oikeaa karhunlaukkaa! Vain hieman tuon episodin jälkeen törmäsin Hakaniemen hallissa suloiseen villiparsaan, jota olin juuri ihastellut Instagramissa. Fiilis oli vähän kuin jos olisi nähnyt muutaman viikon sisällä yhden sijasta kaksi yksisarvista!

Kaikki alkuvuoden japanilaisesta keittiöstä inspiraatiota ammentaneet jutut ovat omia suosikkejani, mutta ehkä erityisesti tämä. Otsikointi riittäköön perusteluksi 😀

Ehkä meni tässä stailaus vähän överiksi, mutta olenkin sitä mieltä että joko överit tai vajarit, kohtuu ei ole juttuni 😀

D niinkuin damn you Instagram!

Instagram on tänä vuonna muuttunut minulle täysin mysteeriksi. En ole koskaan osannut ennustaa, mistä kuvasta milloinkin eniten tykkäillään, joten olen vain lätkinyt kuvavirtaan sitä mistä itse tykkään. Välillä yllätyn iloisesti, välillä harmittaa, kun itselle rakas kuva ei vaikuta muita kiinnostavan. Osa minusta miettii, että jonkinlainen strategia olisi ehkä tarpeen jos haluaisin buustata Instagramiani ihan bisnesmielessä … mutta osa taas on kovasti tällaista laskelmointia vastaan.

Silti, kun osa kuvistani saa yli 200 tykkäystä ja osa alle 50 (vähemmän kuin kolme vuotta sitten, vaikka seuraajamäärä on tuosta ajasta moninkertaistunut), palaan toistuvasti miettimään mokomaa aihetta. Jonkun aikaa asiaa tuskailtuani (ja tuskailuani tuskailtuani – tämä turha murhe on täydellinen esimerkki First World Problemseista) päätin lopulta yksinkertaisesti lakata miettimästä koko asiaa. Muuten menee instaus suorittamiseksi ja hommasta katoaa kaikki hupi. Ja hei, Insta on kuitenkin sosiaalisista mediosta lempparini!

best nine 2017

Instagramissa tykätyimpien kuvieni joukkoon mahtuu niin hääkuvaa, syntymäpäivieni aamua, pikku tonttuja, kirsikankukkia kuin yksivuotiaalle kummityttölleni leivottu hieman lapasesta lähtenyt täytekakkukin. Näyttökertoja hääkuvamme on kerännyt yli 11 000, mikä on minusta aika hurjaa!

Tykätyimmät kuvat ja eniten näyttökertoja keränneet kuvat eivät muuten todellakaan ole samoja, näyttöjä on nimittäin selvästi eniten kaikilla vuoden varrella näpsimilläni pizzakuvillani, joukossa myös läjä jäätelöä ja karkkipommi 😀

Pizzeria Foxy Bearin darrapitsuli: 5797 näyttökertaa

Mitä tästä voisi oppia? Blogissa tykätään vegeruuasta ja Instagramissa pizzasta – jos haluan alkaa sekä blogissa että IG:ssä strategiksi, teen varmaan tästä lähin vain vegepizzoja!

E niinkuin ELÄKÖÖN!

Eläköön, jaksoit lukea (tai skrollailla) tämän pitkän ja melko itsekeskeisen blogijutun loppuun! Kiitos siitä ♥

Blogin kirjoittelu olisi todella paljon mälsempää, jos kukaan ei höpötyksiäni ja keittiöfiilistelyjäni lukisi. Kiitos siis kaikille teille menneestä vuodesta ja mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2018!

154 views

Herkkusuun ruokalahjat

by Juulia 0 Comments
Herkkusuun ruokalahjat

HarioHarion keraaminen suodatin kannuineen on meidän huushollin käytetyin kahvi”kone”. Täydellinen 1-2 esteetikon / minimalistin taloudelle, vink vink.

Pyrin määrätietoisesti viettämään jouluni nykyään niin rentoina kuin mahdollista – en ota paineita siivouksista saatikka ruuista ja haaveilen lähinnä laatuajasta perheenjäsenien (ja Nukkumatin) kanssa. Yksi puoli joulussa kuitenkin on aina, joka aiheuttaa stressiä: JOULULAHJAT!

Männävuosina väänsin monesti jouluisin läheisilleni omatekemiä joululahjoja, kuten ”loistavan ihmisen kunniamitaleja” (eli heijastimia) tai ”jääkaapinvartijoita” (eli hassuilla hahmoilla kuvitettuja magneetteja). Monesti lahjat ovat olleet itsetehtyjä lahjakortteja leffaan tai illalliselle, eli yhteistä aikaa tavaran sijaan. Perheen kesken saatamme monesti sopia, ettei lahjoja tarvita välttämättä ollenkaan, mutta yleensä haluan silti aina hankkia edes jotain pientä rakkailleni. Lahjojen antaminenhan on kivaa! Päänvaivaa se vaan aina aiheuttaa, kun haluaisi kuitenkin keksiä jonkun juuri saajalleen sopivan lahjan.

ruokalahjatKokit ja Potit -blogin Hannele ilahdutti minua juuri Suupaloja -kirjallaan sekä pussillisella itse tehtyä yrttisuolaa ♥

Helpottaakseni teidän lukijoiden lahjapähkäilyjä, ajattelin kerätä muutaman oman lahjaidean tänne blogiin. Kyseessä on ruokablogin henkeen sopivat sekalaiset ruokalahjat – eli sellaiset lahjat joista joku muukin kaltaiseni ruokahullu herkkusuu ehkä ilahtuisi. Varmasti teilläkin on lähipiirissänne muutama kulinaristi?

Nämä tässä jutussa esittelemäni lahjaideat ovat kaikki sellaisia, joista olen itse saanut iloa: osan olen saanut lahjaksi ystäviltä ja osan olen ostanut ihan itse itselleni lahjaksi. Ovat siis kaikki ihan käytännössä itse hyväksi toteamiani ruokalahjoja 🙂

ruokalahjat

Kovakantisia

Ruoka- ja juoma-aiheiset kirjat ovat minusta hyviä lahjoja kaikille kulinaristeille. Toki on hyvä yrittää kurkata ensin lahjan saajan kirjahyllyyn, jottei tule ostettua jotain jonka saaja jo omistaa!

Omia suosikkejani viime vuosina julkaistuista teoksista ovat ehdottomasti todella kaunis ja kattava Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja, Mikko Koskisen ja Jarkko Issukan Suomalainen Drinkki (josta kirjoittelin vähän enemmänkin persimoni-viskicocktail -jutun yhteydessä) sekä Meri-Tuuli Lindströmin Pataruokaa (josta lisää täällä).

Leivottuani onnistuneesti oman hääkakkuni kesällä Mona Tähtisen Say It With A Cake -kirjan avulla, voin suositella lämpimästi tätä kakkukirjaa myös vasta-alottelijoille, jollainen itsekin kakkupuuhissa olen. En todellakaan ole mikään leipuri, mutta kirjan gluteenittomalla kakkupohjaohjeella väänsin myös kummityttöni 1-vuotissynttäreille oikein onnistuneen ja herkullisen kaksikerroksisen kakun 🙂

Ruuan eettisyydestä ja ekologisuudesta kiinnostuneille vinkkaan pukinkonttiin Taru Anttosen ja Jukka Vornasen Lihansyöjien Maan. Kirja ottaa monipuolisesti, helppolukuisesti ja saarnaamatta kantaa siihen, miksi suomalaisen lihapainotteisen ruokavalion on muututtava – luin sen itse lähes yhdeltä istumalta. Itselleni ajattelin antaa joululahjaksi blogaajakollegan Hanna Hurtan uuden Kasvis -keittokirjan!

ruokalahjat

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa

Herkuista lukemisen lisäksi itselleni ainakin kelpaavat aina ruokalahjat, joita voi syödä muutakin kuin silmillä. Olen heikkona erityisesti maustettuun suolaan, joita kaapistani löytyy tälläkin hetkellä aikamoinen kokoelma. On vaniljasuolaa, pancettasuolaa, sellerinsiemensuolaa, savustettua suolaa, punaviinisuolaa ja supernäyttävää mustaa suolaa … sekä sitä postin paketista juuri kaivettua Kokkipottilan yrttisuolaa 🙂

Aktiivihiilestä mustan värinsä saavan mustan suolan sain synttärilahjaksi ystäviltä, ja olen siihen nyt aivan hulluna – se on niin kaunista! Saman valmistajan (Mill & Mortar) punaviinisuola on todella kauniin vaaleanpunaista. Kummatkin suolat ovatkin siksi parhaimmillaan annosten viimeistelyssä.

Vegaaneille ja kokeileville kokeille suosittelen etsimään käsiinsä Himalajan mustaa suolaa (Kala Namak, löytyy esim. Ruohonjuuresta), jolla maustetaan esim. kikhernekäs ”munamaiseksi”. Himalajan mustan suolan sisältämä rikki saa ruuassa aikaan kananmunamaisen vaikutelman vaikkei ruuassa munaa olisikaan!

ruokalahjatPunaviinisuolan ostin itse itselleni Hella ja Herkku -kaupasta, ja saman sarjan musta suola löysi tiensä kotiini syntymäpäivälahjana. Kyllä ne mun ystävät vaan niin tietää mistä tykkään!

ruokalahjat

Ostin muutama viikko takaperin Museokadun Hella ja Herkku -kaupasta itselleni myös seuraavanlaiset kaksi luksusherkkua: purkillisen kuivattuja rapeita kapriksia – joihin tulee äkkiä massiivinen himo – sekä Kokit ja Potit -blogin Instagramissa hehkuttamaa aidolla tryffelillä maustettua pastaa.

250 grammaa tuota luksuspastaa kustansi muistaakseni lähemmäs 15 euroa, joten odotukset olivat kyllä aika korkealla. Enkä pettynyt! Jo paketin avatessa vastaan tulvi vahva tryffeliaromi ja pastassa oli keitettynä oivallinen rakenne. En ehkä arkena suosittelisi kellekään tämän hintaista pastapakettia, mutta kun aiheena on ruokalahjat, menee tämä tuote minusta oivallisesti kategoriaan. Ei kai kukaan nyt lähikaupan rakettispagettia joululahjaksi antaisikaan?

Japanilaisista mauista innostuneelle keräisin Tokyokanista kokoelman keraamisia astioita ja tietysti jotain spesiaaliherkkuja – itselleni ainakin kelpaisi milloin tahansa pienenä lahjana purkillinen ihanaa umeboshia (pikkelöityjä japaninaprikooseja) sekä koukuttavaa yuzu kosho -tahnaa.

ruokalahjat

DIY

Olen saanut monena jouluna lahjaksi myös ystävien itse tekemiä herkkuja: fudgea, cantuccini-keksejä, herkkugranolaa… Tänä vuonna lähdin näistä lahjoista inspiroituneena kehittelemään omaa joulugranolan reseptiäni. Granola on siitä helppo ruokalahja, että sitä valmistaa helposti kerralla isommankin satsin.

Glögillä maustettu joulugranola onkin ruokalahjat -kategorian viimeinen vinkkini. Toki nyt tämän vinkin täällä jakaessani sabotoin omat joululahjasuunnitelmani, olettaen tietysti että lähimmäiseni lukisivat jokaisen blogipostaukseni (mitä kyllä suuresti epäilen). Toisinsanoen … saan itse jatkaa joululahjamietintöjä edelleen, jos haluan yllättää lähimmäiseni 😀

hario v60

Ps. Mikäli lahja on kahvihifistelijälle, lisäisin tuohon jutun alussa esiteltyyn Hario-settiin tietysti vielä hyvää kahvia. Oma suosikkipaahtimoni (ja -kahvilani) on Good Life Coffee, mutta sain alkusyksystä blogin kautta testiin Kaffa Roasteryn Kaffa Kotiin -palvelun ja olen ollut siihen varsin tyytyväinen! Postiluukusta on tupsahtanut kahden viikon välein todella tuoreita ja kiinnostavia kahveja (kuten viime paketin ”luonnollinen” pensaisiin kuivunut kahvi Guatemala El Cabro), kun jätin kahvivalinnat paahtajan käsiin.


Suomalainen Drinkki, Say It With A Cake sekä Pataruokaa saatu kirjanjulkkareissa / blogin kautta testiin.

63 views

Itsenäisyyspäivän menu – viimetipan vinkit

by Juulia 0 Comments
Itsenäisyyspäivän menu – viimetipan vinkit

Olen taas kerran hyvissä ajoin liikkeellä, kun näin kaksi päivää ennen The Päivää alan miettimään Suomen satavuotistarjoiluja. Olen toisaalta siinä mielessä hyvässä asemassa, että en ole järjestämässä itse mitään kemuja, vaan lähdössä valmiiden pöytien äärelle. Lupasin kuitenkin kantaa korteni kekoon tarjoilujen järjestämisessä, joten jonkinlainen itsenäisyyspäivän menu sitä on minunkin sitten lopulta mietittävä 😀

Meillä on itseasiassa tiedossa oikein tuplajuhla, sillä 6.12. sattuu olemaan myös kummityttöni 1-vuotispäivä. Juhlimme päivällä kummien ja suvun voimin aurinkoista pikkuneitiä ja hänen hienosti ekasta vuodesta suoriutuneita vanhempiaan, ja iltaa kohden siirrytään mukavasti sohvan äärelle katsomaan kun silmää tekevät kättelevät toisiaan. Ihan niinkuin ollaan tällä kaveriporukalla tehty ammoisista ajoista asti!

Koska lupauduin itseasiassa tuomaan paikalle suolaisten juhlatarjoilujen lisäksi myös 1-vuotiskakun, ei minulla tosiaankaan ole tässä seuraavina päivinä aikaa alkaa väsäämään mitään kovin työlästä. Olen tehnyt aikuisiälläni vain muutaman täytekakun ja vasta yhden kerroskakun (jonka tein vaatimattomasti omiin häihini), joten haluan varmistaa ensin että saan sen kakun kasaan, ennen kuin pistän tikkuakaan ristiin niiden muiden ruokien kanssa. Kakun koristelunkin olen jo päättänyt hoitaa ihan ilman mitään taitoa vaativia kommervenkkejä … eli tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla.

blinikakku

Jos mulla olisi yhtään enemmän aikaa, toisin juhlaan synttärikakun lisäksi blinikakun tai vegaanisen voileipäkakun, mutta eihän mulla ole. Onneksi juhlien emäntä on jo ilmoittanut tekevänsä blinipannaria, johon lupasin sitten vain huolehtia vegaaniset täytteet (eli tehdä porkkalaa, joka muuten pitääkin laittaa tekeytymään jo nyt, hupsista).

Blinikakunkin tosin vääntäisi suht helposti kaupan valmiista blineistä – suurin osa raaka-aineistahan nimittäin tulee jokatapauksessa lähes suoraan purkista, vink vink! En nyt sitten lähde siihen puuhaan kuitenkaan itse tällä kertaa 🙂

Porkkala valmistuu pitkälti itsekseen … paitsi se porkkanoiden kuoriminen, siihen kyllä saa uppoamaan niin aikaa kuin hermojakin.

Ajattelin myös kaivella kaapistani kaikki mahdolliset siemenet ja pähkinät joita sinne aina tuppaa kertymään ja tehdä niistä kräkkereitä soveltaen tätä ohjetta.

Pellavansiemenistä turvotetun ”pellavaliman” avulla melkeinpä minkälainen pähkinä- ja siemenyhdistelmä vaan nimittäin taipuu kräkkeriksi, ja maustamisessakin on vain mielikuvitus rajana. Testattuja ja toimivia yhdistelmiä ovat esim. timjami-suklaa-chili sekä rosmariini-manteli – päälle esim. sipaisu pehmeää vuohenjuustoa ja vaikkapa sesonkihedelmää persimonia niin johan toimii!

Vielä vaivattomammin kräkkerin vääntää tietysti valmiista siemennäkkäriseoksesta, jollaisia minulla on kaapissani yleensä myös aina. Niitäkin voi sitäpaitsi maustaa just omaan makuun, tilanteeseen ja tykötarpeisiin sopiviksi.

Siemenkräkkerit = pari blenderin surausta ja tovi uunissa, valmista! Suklaaseen dippaamisen voi kiireinen skipata.

muhammara

Kräkkerin kaveriksi yritän ehtiä tekemään vielä jonkinlaisen tahnan. Hummus olisi ehkä kaikkein helpoin ja nopein valmistettava, mutta mikäli vain aika riittää, tekisi mieleni vääntää punaisista paprikoista ja saksanpähkinästä valmistettavaa koukuttavan intensiivistä muhammaraa.

Paprikoiden paahtamisessa ja kuorimisessa saa kulumaan aikaa vähän liiaksikin, mutta onneksi muhammarankin kanssa voi halutessaan oikaista ja käyttää itse paahdettujen paprikoiden sijaan kaupan paahdettua paprikasäilykettä. Lopputulos ei toki ole ihan sama, mutta varsin hyvä kuitenkin!

Jos en ehdi, niin sit vain kaupasta se hummuspurkki mukaan!

Hihassani on vielä muutama juhlava mutta nopeasti valmistettava tuliainen tarjoilupöytään edellisvuosilta, nimittäin helpot mutta tyylikkäät tryffelipopparit (ilman parmesaania tosin, #notonmypasta) sekä pullo hyvää oliiviöljyä, herkkuleipä ja kotitekoinen dukkah! 

Ja sitten jos aika ei riitä kuin kaupassakäyntiin…

Bongasin juuri Jotain Maukasta -blogista nerokkaan idean mätisipseistä. Niiden tekeminen ei paljoa kokkailua vaadi, mutta ne ovat silti tilaisuuteen sopivasti juhlavia. Tykötarpeet vain kaupasta mukaan ja sipsit kokoaa hetkessä juhlapaikalla! Myös Kokit ja potit -blogissa oli kiireiselle sopiva näyttävä idea juhlajuomaksi: hattarakuohari

Enköhän minä siis jotain saa paikalle sen kakun lisäksi tuotua. Kukkia ja sipsejä ainakin 😀 Miltäs itsenäisyyspäivän menu näyttää teillä?

Ps. Tryffelipopparit, dukkah, porkkala, muhammara ja siemenkräkkerit sopivat muuten kaikki myös vegaaneille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. En tiedä teistä, mutta meidän kaveriporukassa yhteiset juhlaruoat väsätään hyvin usein nämä seikat huomioonottaen, niin käyvätpä herkut sitten kaikille!

141 views

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Kaupallinen yhteistyö Arabia & Asennemedia

joulukattaus

Tässä vaiheessa vuotta alkaa varmaan pikkuhiljaa mielessä pyöriä useimmilla meistä jouluvalmistelut. Osalla ne ovat varmaan jo pitkälläkin – tiedän monta, jotka aloittavat jouluvalmistelut jo syyskuussa – mutta itse kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka herää jouluun joka vuosi hieman liian myöhässä.

Kyse ei ole siitä, että joulu ei olisi minulle tärkeä juhla, vaan siitä, että perheeni joulunviettoperinne on viimeisen viiden vuoden aikana hieman muuttunut. Yli kolmekymppiseksi asti olen nimittäin viettänyt jouluni lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: perinteinen jouluaatto siskojen kanssa äidin luona saunoineen, kirkkoineen, lahjoineen ja aterioineen – Tapaninpäivä isän kanssa leffassa.

Nyt on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi niin, että perheenjäsenistäni on vuorollaan aina joku joulun tienoilla muilla mailla ja kun isosiskollani on jo omia lapsia, hän viettää joulua myös miehensä perheen kanssa. On siis vihdoinkin tullut aika alkaa luoda omia jouluperinteitä, visioida miltä meidän joulukattaus näyttää ja tietysti se tärkein, eli mitähän me syödään!

joulukattausChirashizushi + makeansuolainen tofu endiiviveneissä + mantelitäytteiset prosciuttoon käärityt taatelit = juhlaruokaa meidän tyyliin

Me emme Juuson kanssa ole kovinkaan kummoisia juhlapyhien viettäjiä. Yhteiset juhannukset, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät (paljon onnea vaan Suomi 100 –vuotta!) kuluvat usein pitkälti samoin kuin normaalit vapaapäivät … tai joskus jopa töitä tehden.

Meidän juhlamme ei siis rakennu koristeilla tai vaikkapa pukeutumisella, mutta pieni panostus laitetaan kyllä aina yhteiseen aikaan ja vielä isompi juhlaruokaan! Vaikka mitään muuta erityistä ei juhlapyhänä ohjelmassa olisi, niin ruoka on kuitenkin aina huolella etukäteen mietitty.

Ruuan lisäksi tärkeään rooliin nousee joulukattaus. Omistan paljon rakkaalta isoäidiltäni (eli ”Mammalta”) perittyjä vanhoja astioita, joita arkena harvemmin käytetään – jouluna niitä kuitenkin nostellaan pöytään enemmänkin. Yleensä esille pääsevät ainakin tunnearvoltaan rakkaimmat perintöastiani, ”mökkilasit”, eli Mamman mökkikäyttöön aikoinaan alentamat kuluneet vanhat kartiolasit, sekä kaiverretut perintöhopeat. Leikkokukkia ja kynttilöitä on pöydässä oltava myös ehdottomasti! Oma suosikkini joulukukista on ollut viime vuosina jouluruusu.

vanha kartioKalleimmat aarteeni: isovanhempien hopeiset aterimet & Mamman mökkilasit

uunikokkiSöpöäkin söpömpi mini-Uunikokki, tervetuloa taloon!

Käytännöllinen joulukattaus ripauksella nostalgiaa

Tämän Arabian kanssa yhteistyössä toteutetun postauksen nojalla pääsin ilokseni täydentämään rakasta äidiltä perittyä Uunikokki –sarjaa pitkään himoitsemillani kahden desin vetoisilla annosvuuilla sekä matalalla piirakkavuoalla. Kotoa muuttaessani peritty vanha Uunikokki –vuoka kuuluu yleensä aina joulupöytääni, sillä sen, kuten Mamman perintöastioidenkin näkemisestä tulee aina lämmin ja kotoisa olo. Ikäänkuin aterialla olisi läsnä myös nämä rakkaat läheiseni, vaikka kaksistaan pöydässä söisimmekin! Uunikokki –sarja on minusta ihana myös siksi, että se on monitoiminen: vuoissa voi kypsentää ruuat, ne toimivat tarjoiluastioina ja söpöt pienet annosvuoat käyvät myös kulhoista.

Kauniita ja käytännöllisiä juhlaan sopivia lautasia en kuitenkaan ole omistanut aikoihin. Seitsemän vuoden takaisen avioeroni myötä silloiset arki-/juhla-astiat, valkoiset Arabian Teema -lautaset, menivät exälle ja minulle jäi läjä rakkaita perintölautasia. Tunnearvosta huolimatta ne eivät ihan joka juhlaan kuitenkaan sovi, ne kun ovat tummanvihreää lasia 😀

Nyt tilanne onneksi Arabian avulla vihdoin korjautui! Valitsin tähän joulukattaus –juttuuni ihanat, niin arkeen kuin juhlaankin sopivat syvät 24h sarjan valkoiset salaatti-pastalautaset, sekä pienemmät matalat lautaset. Kun kaappitila on rajallinen, sitä arvostaa suuresti astiastoa, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. 24h -sarjaa omistin muuten silloinkin, kun muutin kotoa omilleni. Nostalgiaa löytyy siis näistäkin astioista!

sushikulhoSushia joulupöytään? Kyllä kiitos.

endiivi

…entäs ne jouluruoat?

Mitä tulee jouluruokiin, perinteiset kylmät kalaruoat ja mädit ovat ehkä ainoita, joita haluan tässä vaiheessa omaan jouluuni perinteisistä jouluruoista tuoda. Laatikot ja rosollit kuuluvat edelleen liian vahvasti sinne äidin pöytään! Vietimme viime joulun Juuson kanssa Japanissa, joten niiden tuttujen maustesillien ja graavikalojen sijaan tänä jouluna pöytäämme nousee mitä todennäköisimmin sushia. Rentoilun nimissä sushi tarjoillaan näpertelyä vaativien nigirien tai makien sijaan chirashizushin tapaan kulhossa.

Kinkkua en ole jouluna syönyt oikeastaan koskaan (kiitos pitkän kasvissyöntivaiheeni), enkä siitä välittänyt itseasiassa  lapsuudessanikaan. Endiiviveneestä tarjottu makeansuolainen viismausteella maustettu paistettu kylmäsavutofu toimittaa tällä kertaa kinkun (tai oikeammin karkkipossun) virkaa ja se on mukavan intensiivinen suolapala myös pikkujoulupöytään (vink vink).

Rentoilun nimissä tunnustettakoon myös, että vaikka juhla-ateriat katetaan toki aina ruokapöytään, voi usein käydä kuitenkin niin, että annoksia siirrytään jossain vaiheessa syömään mukavammin sohvalle. Siinä ne ruuat arkenakin yleensä syödään … pöytänä joku jakkara, sohvapöytää kun kämppäämme ei mahdu. Joulun kunniaksi voitaisiin kyllä yrittää edes kerran syödä se ateria pöydän ääressä, tai jättää ainakin tietokoneet aterian ajaksi rauhaan.

stressitön joulu

Blogaanko jouluna? EN.

Mikäli muuten mietitte, niin EI, en mielelläni kuvaa juhlapäivinä ruokiani. Vaikka kuvausruuat toki aina ennenpitkää syödään, ne syödään enemmän tai vähemmän nahistuneina, kylminä tai kuivahtaneina … eikä sellainen käy päinsä juhlapäivänä.

En myöskään haluaisi koskaan altistaa läheisiäni pitkäksi venyvien kuvaussessioideni armoille juhlan hetkellä – kuvaamiseni nimittäin yleensä jatkuu kuvakulmia ja astioita sentin sinne tai tänne siirrellen pitkään. Maltan lopettaa vasta, kun olen varmistellut ainakin kolmeen kertaan saaneeni varmasti juuri sellaiset kuvat kuin halusinkin. Lopuksi valikoin sieltä useamman sadan kuvan joukosta tänne blogiin sekä Instagramiini ne parhaimmat kymmenkunta otosta, jotka toki vielä käsitellään huolella ennen julkaisua.

joulukattausKuva 78/296

blogitodellisuusParas joulusiivousvinkkini ? RAJAA KUVA. 

En sitäpaitsi edes kuvaa annoksia oikean ruokapöytämme äärellä, vaan ”roinahuoneeksi”  tai ”luolaksi” ristityssä työhuoneessa, jossa useimmiten tuskin mahtuu liikkumaan törmäämättä pyykinkuivaustelineeseen, Juuson levyihin ja levysoittimiin tai minun kuvasroinasta rakentelemiini pinoihin. Kuvauspöydän ääressä ei tulisi mieleenkään alkaa murkinoimaan, sellainen kaaos sen ympärillä yleensä on.

Täällä blogissa tai Instagramissa näkemienne kuvien takana on siis aina kuvaajan lisäksi LÄJÄ ROINAA, sekä hyvin usein vakiokuvausassistenttini Juuso pitelemässä milloin mitäkin – foliolla peitettyä valoa kuvaan heijastavaa pahvia, feikkiseinää joka blokkaa kuvasta roinan, tai jos tarvitsen kuvan tosi ylhäältä, kameraa (Juuso on super pitkä).

It’s a dirty job but someone’s gotta do it.Kiitos Juuso ♥

Aitoja juhlahetkiä tuntuu myös kuumottavalta laittaa vaikkapa Instagramiin – entä jos kuvasta ei tykätäkään? Jos kuvani on muiden mielestä tylsä, epäkiinnostava, ruma? Aitoutta peräänkuulutetaan, mutta harvemmin se niin kuvauksellista kuitenkaan on. Vaikkei moisesta pitäisi välittää, on siitä vaikea olla välittämättäkään. Mietinkin aina pitkään ja hartaasti, ennenkuin postaan itselleni tärkeistä hetkistä kuvia someen. En halua, että elämäni arvokkaat erityishetket muuttuvat tykkäilyjen tsekkailuiksi.

Summa summarum

Mitä yritän pitkän puoleiseksi venähtäneessä jutussani sanoa on tämä: täydellinen joulu / juhla voi näyttää todella monenlaiselta. Onneksi! En nykyisessä elämäntilanteessani kykenisi luomaan samanlaista joulua, kuin lapsuuden mielikuvissani, vaikka joskus viittä sorttia laatikkoa, maustekalaa ja pateeta olen vääntänytkin innolla siinä itsetehtyjen joululahjojen väsäämisen ohella. Perinteinen joulu on ihana, mutta niin on tämä meidän nykyinen, lähes arkinenkin joulu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa

rento joulu

Ps. Lisää ihanan epätäydellisiä ja inhimillisiä joulutunnelmia löytyy Arabian Instagramissa julkaisemastaan joulukalenterista, jossa siis seikkalen minäkin lavastettuine joulukattauksineni ja roinahuoneineni. Lämmintä ja rentoa joulunodotusta itse kullekin!

Chirashizushin ohje löytyy täältä ja endiiviveneissä seilaavan karkkipossun tai –tofun ohje taas täältä.

 

181 views