Silakkaraati – ihan silakkana silakkaa!

Silakkaraati – ihan silakkana silakkaa!

stadin silakkamarkkinatIhan silakkana silakkaa!

Tänään alkoi perinteiset Stadin Silakkamarkkinat! Tämä vuodesta 1743 järjestetty perinnetapahtuma on minusta yksi Helsingin kivoimipia ruokatapahtumia. Kalastajalaivoja täynnä olevan Kauppatorin tunnelma on aina aivan omanlaisensa. Pyörähdänkin Kauppatorilla joka vuosi hakemassa kotiin vähintään aitoa saaristolaisleipää ja rakastamiani katajanmarjasilakoita, mutta tänä vuonna osallistuin silakkamarkkinoille poikkeuksellisesti muussakin kuin kuluttajan ja katsojan roolissa!

Minulla oli siis iso kunnia osallistua silakkaraatiin. Silakkaraati arvioi vuosittain liudan erilaisia silakkaherkkuja ja valitsee niistä vuoden parhaat tuoteet – varsin tärkeä ja arvokas tehtävä siis! Silakkaraati 2017 olikin aikamoinen, pöydässä istui nimittäin seuranani Ali Toppinen, Ravintola Hiedan keittiömestari, Seija Kurunmäki, Elo-säätiön johtaja, Saara Suojoki, Helsingin kaupungin viestintä- ja markkinointipäällikkö, Petri Burtsov, Monoclen toimittaja, sekä Maria Lohela, Eduskunnan puhenainen. Hieman etukäteen jännäilin miten surkeat small talk -taitoni moisessa seurassa pärjäisivät, mutta kun suu täynnä silakkaa olisi kovin huonotapaista puhua, niin hienostihan se meni 😀

Silakkaraati kokoontui omassa pöydässään juhlateltan reunalla.

Haitarinsoittaja Seija Vesterinen nostatti tunnelmaa juhlateltassa, toivekappaleitakin sai esittää!

Kunnianarvoisa ja tärkeä tehtävä, tuo vuoden maustekalan ja vuoden silakkayllätyksen valitseminen! Voittajan tuotteille kysyntä on taattu – maineesta ja kunniasta puhumattakaan – joten tiedostimme vastuumme raadin jäseninä hyvin vahvasti. Jos mielipiteelläni on kerran varsin suora vaikutus jonkun elantoon, ei sitä sovi muodostaa hutiloiden!

Tehtävä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Kuvitelkaa nyt: istut kynän ja lehtiön kanssa pöydässä ja eteesi tuodaan uusi silakkatuote maisteltavaksi noin kolmen-viiden minuutin välein. Jokaista silakkaa pitää haistella ja sen esillepanoa ja ulkonäköä pitää arvioida ennen kuin purkkiin on kajottu. Mielipide silakan mausta ja suutuntumasta pitää muodostaa hetkessä ja kirjoittaa kaikki edellämainittu suht selvällä käsialalla nopeasti ylös. Kokonaisuudelle pitää lopuksi vielä miettiä kouluarvosana väliltä 4-10 – eikä tehtävää helpottavia puolikkaita, plussia tai miinuksia sallittu.

Saara Suojoki tekemässä muistiinpanojaan

stadin silakkamarkkinatEnsimmäiset maustesilakat! Esillepano ja ulkonäkö oli suurimmassa osassa maustesilakoita muuten prikulleen sama.

Eihän tuo niin hankalaa ole, ajattelee ehkä joku, mutta kuvitelkaapa vielä että kuvailemani kaltainen tilanne jatkuu muutaman tunnin ajan ja että maisteltavana on yhteensä 36 silakkaa 😀 Kyllä siinä varsinkin ensin arvioitujen, keskenään monesti hyvin samankaltaisten maustesilakoiden kanssa oli välillä sanat vähissä.

Sinänsä ei ehkä siis yllätäkään, että kun viidentoista maustesilakan joukossa oli muutama poikkeama (esim. kala olikin makea eikä suolainen, filee eikä kokonainen), nousivat ne positiivisesti joukosta esiin. Kaikki kunnia kokonaisista silakoista perinteisin maustein tehdylle maustekalalle, mutta omaan makuuni tyyli on välillä auttamattomasti liian suolainen. Yllätävän paljon makuvariaatioita löytyi silti myös näistä perinteisistäkin maustesilakoista.

silakkaraati

Pienen tauon jälkeen silakkaraati jatkoi työtään arvioimalla 21 ”silakkayllätystä”. Sarjassa kilpailee siis erilaiset silakasta valmistetut kylmät tuotteet, joita ainakin itse odotin maultaan hieman monotonisempien maustesilakoiden jälkeen innolla.

Yllättäen näitä keskenään varsin erilaisia silakkatuotteita olikin vielä vaikeampi arvioida! Makuja oli nimittäin aivan laidasta laitaan: oli chilisilakkaa, aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettua silakkaa, oli tillisilakkaa, perinteistä sinappisilakkaa ja sipulisilakkaa. Monesta tuotteesta näki jo päälle, millä silakka oli maustettu (purkeista tuli bongattua mm. pihlajanmarjaa, katajanmarjaa, limettiä, sitruunaa, puolukkaa, valkosipulia, rosépippuria, viherpippuria, maustepippuria…), mutta välillä maku tietysti selvisi vasta maistaessa.

Huomasin, että syön kyllä kovasti myös silmilläni! Joidenkin tuotteiden kohdalla huomasin hönkäiseväni suorastaan vau 😀 Toisaalta värikkäät tuotteet, joiden esillepanoon oli selvästi panostettu, herättivät myös eniten ennakko-odotuksia. Näkyvien mausteiden määrä kun ei aina korreloinut maun intensiteetin kanssa: mitä enemmän tuotteessa näki maustetta, sitä korkeammalta odotukset välillä putosivat.

Maistelun lomassa ehdittiin toki myös antaa lausuntoja eri medioille! Tässä Ali Toppinen MTV3:n tentattavana.

Omia suosikkejani olivat maustesilakkojen joukosta raikas ja etikkainen silakkafilee (napakymppi!) sekä makean mausteinen kokonainen maustesilakka, jota tuli santsattua suorastaan kolmeen kertaan. Koska arvioimme kaikki tuotteet sokkona, en valitettavasti tiedä, kuka nämä herkut oli valmistanut! Lähden siis metsästämään niitä Kauppatorilta ensi viikolla.

Silakkayllätysten joukosta herkullisia makuja löytyi niin runsain mitoin, että suosikkeja oli paljon vaikeampi valita! Omaan makuuni oli eniten kuitenkin todella tulinen mutta ihanan kermainen valkosipuli-chilisilakka, sekä sarjan ykkössijallekin yltänyt sitruuna-valkosipulisilakka.

Silakkaraati luovutti lopuksi muistiinpanonsa kisan järjestäjille, pisteet laskettiin yhteen ja sitten luovutimme pöydän lasten silakkaraadille joka jatkoi maistelua jälkeemme.

Silakkaraadin voittajat 2017:

Parhain maustesilakka:

  1. Magnus Nyholm Tirmosta
  2. Tanja Åkerfelt (Åkerfelts Service) Sipoosta
  3. Vento Aalto Pyhämaalta

Silakkayllätys:

  1. Liisa Vainio, Taivassalo: Sitruuna-valkosipulisilakka
  2. Pirjo ja Reima Salonen, Taivassalo: Tillisilakka
  3. Juha Välisalo, Merikarvia: Kraavisilakka

silakkaraati

Tämä oli mielestäni koko setin ehdottomasti näyttävin annos ja makukin oli mitä mainioin!

Stadin Silakkamarkkinat ovat avoinna sunnuntaista perjantaihin 1.–6. lokakuuta klo 7–19 ja lauantaina 7. lokakuuta klo 7–15. 

Silakkamarkkinat ovat osa Helsingin kaupungin Suomi 100 -juhlavuoden Syödään Yhdessä -ohjelmaa.

93 views

Rapujuhlat nyyttärihengessä

by Juulia 0 Comments
Rapujuhlat nyyttärihengessä

rapujuhlat

Osallistuin muutama viikko takaperin Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin emännöimiin rapujuhliin. Heidi harrastaa ravustusta ja lupasi hoitaa pöytään ravut, kunhan me vieraat otettaisiin vuorostamme vastuu alku- ja jälkiruuista. Reilu peli, sanon minä!

Kun kutsuttuina oli vain ja ainoastaan ruokablogaajakollegoja, oli jo etukäteen varsin selvää, että illasta tulisi herkullinen. Läsnä oli Hanna Hannan Soppa -blogista, Merituuli Sillä Sipuli -blogista, Hannele Kokit ja Potit -blogista, Elina Chocochili -blogista, sekä Mikko Avaruusasema -blogista. Kaikki olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta näin pitkän kaavan mukaan pikku porukalla vietettyä iltaa en heidän kanssaan ollut vielä kokenutkaan – kiitos siis kutsusta Heidi!

rapujuhlat

rapujuhlat

Illan juomat meille tarjosi Juomavinkki

rapujuhlat

Seura oli mitä mainioin ja vaikka tapanani on ottaa aina pientä stressiä tarjoilujen väsäämisestä – oli sitten kyse vanhoista tutuista tai vähän uudemmistakin – tällä kertaa pysyivät hermoilut kuitenkin yllättävän hyvin kurissa. Pieni kriisi hetkellisesti kuitenkin koettiin, kun juuri yhden tuomisista valmistettuani kävi ilmi että myös eräs toinen kutsutuista oli tehnyt prikulleen samaa tarjoiltavaa 😀

rapujuhlat

rapujuhlat

Emäntämme kotona oli paljon ihasteltavaa ja hauskoja yksityiskohtia kuten aulan massivinen Darth Vader, mutta kyllä sen show’n silti varasti Heidin pöytään kattamat massiviset rapukeot. Ravut olivat isoimpia koskaan näkemiäni ja isot olivat niiden saksetkin – slurp!

Olen käynyt elämäni aikana ehkä noin viisissä rapujuhlissa aikaisemmin ja järjestänyt itsekin joskus muutamat (tosin meikäläisen juhlissa on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina tarjottu kiinalaisia pakasterapuja). Mikään rapujuhlakonkari en siis ole, vaikka suuresti rapuja (olivat ne sitten joesta tai merestä) rakastankin.

rapujuhlat

rapujuhlatHannan tekemä koukuttava vegaanicheddar pakotti santsaamaan uudelleen ja uudelleen.

Heidi oli kattanut pöytään rapujen kaveriksi voita, paahtoleipää, tilliä, ranskankermaa ja sipulisilppua. Alkupalapöydästä löytyi taas mm. Hannan tekemää vegaanista juustoa, Hannelen ihanaa juurespanzanellaa sekä aivan törkeän suloisia ruusukaali”burgereita”, joiden resepti löytyy Hannelen Suupaloja -kirjasta.

Itse toin juhliin lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jonka resepti on tulossa blogiini vähän myöhemmin. Hassun sattuman johdosta muhammaraa toi tosiaan sitten pöytään tosiaan myös Elina, joten tuota ihanaa paprikatahnaa päästiin syömään suorastaan kahden hieman toisistaan eroavan, mutta yhtä herkullisen version verran. Muhammara ei varmaan kovin usein ole näin pienen seurueen nyyttäripöydässä edustettuna näin runsain mitoin, mutta jos jossain seurassa, niin todennäköisesti just ruokablogaajaseurassa 😀 Elina toi pöytään myös muhevia juurisämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä.

rapujuhlatRuusukaaliburgerit – miten ihana ja nerokas idea Hannele!

rapujuhlatHannelen juurespanzanella

Kaikki alkupalapöydän herkut olivat vegaanille sopivia, sillä Elina (kuten ruokablogeja aktiivisesti seuraavat varmaan tietävätkin) on vegaani. Elinan Chocochili on itseasiassa niitä harvoja blogeja, joista olin tietoinen ennen kuin itse aloin blogaamaan – blogimaailma oli minulle aloittamiseni aikana lähes täysin tuntematon, enkä voi sanoa että vieläkään olisin siitä kovin laajalti kärryillä. Elinalle oli myös keitetty muutama latva-artisokka rapujen sijaan pääruuaksi. Artisokka sopii kasvissyöjän/vegaanin annokseksi, sitä kun saa rapujen tapaan näperrellä melkoisesti ennen kuin pääsee itse asiaan eli artisokan pohjan kimppuun.

Olin etukäteen luvannut ottaa hoitaakseni myös dipin Elinan artisokille ja päädyin tekemään hänelle vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä. Dippi onnistui tuolloin hienosti, mutta arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt onnistua samassa näin jälkikäteen? Monta monta kertaa. Kyllä ne mitat pitäisi aina vaan laittaa heti kerrasta muistiin, vaikka olisi kuinka kiire! Ohje tuolle saksanpähkinädipille on siis myös tuloillaan blogiin, jahka saan vain reseptini ensin kuosiin 🙂

Suoriuduttuamme ravuista tarjoiltiin vielä lempijälkiruokaani Gin & Tonicia (à la Merituuli, en tiennytkään että hän on puolisoineen ginin varsin harras harrastaja!), Hannan tekemää ihanaa porkkanakakkua, sekä Mikon Budapest -kääretorttua. Kuvia en tuosta loppuillasta enää juuri ottanut … tai jos otinkin, ne eivät enää ihan vastaa standardejani. Joudutte siis vain kuvittelemaan nämä loppuillan herkut – tai kurkkimaan illan raportteja muista blogeista. Ainakin Avaruusaseman Mikko lupailee hieman jutussaan palaavansa vielä kääretorttuaiheeseen blogissaan myöhemmin!

rapujuhlat

59 views

Kukkakaalitalkoot!!!

Kukkakaalitalkoot!!!

Satokausikalenteri lanseerasi vasta muutama päivä sitten kukkakaalitalkoot kotimaisen kukkakaalisadon pelastamiseksi. Ennätysviileän kesän vuoksi kotimaiset kukkakaalit ovat nimittäin menneet valmistumaan yhtäaikaa, eikä niitä poloisia meinata saada tarpeeksi nopeasti pellolta ruokapöytään. Kukkakaaleja on jopa jätetty mädäntymään peltoon. Kun tarjonta ei kohtaa kysyntää, on kukkakaaliviljelijä luonnollisesti pulassa.

Kukkakaalitalkoot ovat jo nyt herättäneet runsaasti huomiota, niin ruokabloggarit kuin kaupatkin ovat lähteneet promoamaan kukkista sankoin joukoin. Ilmiöstä on toki jo kirjoitettu ihan printatussakin muodossa.

kukkakaalitalkoot

Hieman myöhästyin siis etujoukoista, mutta suurena kukkakaalin ystävänä tahdon minäkin kantaa korteni kekoon! Kukkakaalihan on todella monipuolinen raaka-aine, jota käytän jos jonkinlaisin tavoin. Popsin sitä mieluusti myös sellaisenaan raakana ja mehustan monesti kukkakaalin lehdet sekä varret osaksi vihermehua. Blogini kaikkien aikojen suosituin reseptikin on kukkakaalia (kokonaisena paahdettu kukkakaali)!

Omat top 3 suosikkireseptini löydät tästä:

  1. Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike
  2. Pähkinäinen kanttarellipizza kukkakaalipohjalla
  3. Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Paahdettua kukkakaali ja makeansuolaista nuoc mam -soossia on syöty meillä viimeisen puolen vuoden aikana vähintään pari kertaa kuukaudessa … ja joskus parikin kertaa viikossa. Välillä vaihdan kukkakaalin parsakaaliin ja välillä lisään annokseen uunissa paahtuneita kirsikkatomaatteja. Kerran on tullut myös laitettua lautaselle lehtipersiljaa korianterin sijasta, kun oli tullut shoppailtua ruokaostokset puoliunessa, mutta hyvin toimi makumaailmat silläkin tavalla!

Olen tähän ruokaan koukussa monesta syystä: ensinnäkin paahtuneen kukkakaalin ja sopivan pirteän, kirpeän, suolaisen, tulisen ja makean liemen yhdistelmä on ihana. Lisäksi ohje on supernopea ja vaivaton tehdä, eikä juuri kokkailutaitoja vaadi.

Kanttarelliaika on käynnistynyt, joten tulen tekemään lähiaikoina itse tuota pähkinäistä kanttarellipizzaa. Kukkakaalipizzapohja on jo laskeva ruokatrendi, mutta edelleen ahkerasti käytössä tässä köökissä. Se vaan on minusta niin hyvää!

Paahdettu kukkakaali – oli se sitten kokonaisena tai pihveinä – on ihanaa. Vegaanisen misorisoton kaverina kukkakaalipihvit ovat jo melkoisen juhlava ja ruokaisa ateria.

Blogistani löytyy myös kukkakaaliwingsien ohje, mutta sitä laatiessani olen kyllä ollut sen verran kikkailufiiliksissä, että voisin jossain välissä tehdä samaisesta ohjeesta vähän simppelimmänkin version. Kukkakaaliwingsejäkin suosittelen jokatapauksessa testaamaan, tuolla minun moniosaisella ohjeella tai jollain toisella. Ne on hyviä ne!

Ps. Liemessä -blogi on koonnut parinkymmenen ruokablogaajan kukkakaalireseptit kätevästi yhteen postaukseen, kurkkaas ihmeessä sekin juttu, jollet jo ole niin tehnyt!

89 views

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of HelsinkiOlisko se tässä se Taste of Helsinki 2017:n kuvauksellisin annos?

Torstain Taste of Helsinki avajaispäivänä herkuttelu lähti hieman lapasesta, kun seuralaisena oli kaltaiseni nautiskelija pikkusisko. Koska perhe on paras, perjantain lounauskattaukseen lähti aveciksi oma pikku äiti ♥

”Eihän me nyt yli neljää annosta jakseta millään syödä”, pohti äiti, kun luettelin hänelle etukäteen kaikkea, mitä olin meidän ateriaksemme kaavaillut. Eipä … johonkin mahaan upposi kuitenkin muutamassa tunnissa seitsemän annosta ja vielä lounaskattauksen lopussa aivan itse ex tempore -tehtailemamme letutkin!

Meille kävi muuten aivan sen kummemmin asiaa suunnittelematta niin, että päädyimme syömään viisi kahdeksasta Taste of Helsinki –vegeannoksesta. Jos siis kasvisruoka näillä festareilla kiinnostaa, niin tässäpä niistä tietoa 🙂

good life coffee

Aivan ensimmiseksi suunnistimme kuitenkin kahville. Good Life Coffeen kahvi-tonic on ehkä paras kesäjuoma kofeiininhimoon, joten sitä oli ns. aamukahviksi saatava. Äidin lasiin tosin kaadettiin kahvin sijaan jo etukäteen lupaamani Prinssi Hessen. Kerrankos sitä!

Taste of HelsinkiGazpachosorbet ja vähän vegeä (v) -5mk

Äiti on kova rehujen ja raikkaiden makujen ystävä, joten aloitimme lounastuksemme Passion gazpachosorbetilla. Annoksen etukäteen syöneenä tiesin, mitä odottaa, mutta äitipä ei! Tunnen kyllä äitini hyvin sillä niinhän se osui ja upposi, puhumattakaan siitä kuinka täydellinen tällainen kylmän raikas ja piristävän intensiivisen makuinen annos on auringon porottaessa. Kasvisannoksista gazpachosorbetti on minusta ehdottomasti paras, mutta läheltä pitää etteikö se olisi myös kaikista syömistäni annoksista paras.

Äitiä on kiittäminen siitä, että olen itsekin rehujen ja raikkaiden makujen ystävä. Ei meillä kotona niitä tuputettu – tai no, äidillä oli kyllä tapana kiikutella leikkihetkien keskelle varhaiskaalilohkoja, kurkun pätkiä tai porkkanoita – mutta en usko, että meistä lapsista yksikään koki sitä tuputtamiseksi. Me vaan rouskuteltiin menemään! Äidin rakkaus juureksiin, tuoreisiin kesän vihanneksiin, marjoihin ja sieniin on selvästi periytynyt meistä siskoksista jokaiselle, ja siitä olen todella iloinen.

tuohi pop up

ossi palonevaRuista Jalotofun ja Orvokin kera (v) -6mk

Eilinen menestysannos ”Kapteeni Grillisydän” mielessäni suuntasimme seuraavaksi TuOHi pop upiin. Parhaillaan Ravintola Eggissäkin vaikuttavan Ossi Palonevan vegaaninen Ruista Jalotofun ja Orvokin kera nimittäin kutkutteli uteliaisuutta, varsinkin kun useamman ruokablogaajakollegan kuvista ja kuvailuista sitä olin jo ehtinyt aamupäivän ajan kuolaamaan.

Annoksessa ruis pääsikin todella oikeuksiinsa: sitä oli idätettynä, oli kräkkerinä, taisi olla jonkilaisena tomunakin. Viljaisaa kokonaisuutta korosti annoksen pohjalla piilotteleva savuinen tofuvaahto, jota söisin mieluusti toistekin. Vau!

METSÄSIENI Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia

Jätimme torstaina siskon kanssa uteliaisuudella odottelemani ja etukäteen äidille täydellisen kuuloiseksi tituleeraamani Shelterin emmervehnäpuuron syömättä, jotta voisin maistaa sen äidin kanssa. Pettymyksen puolelle kuitenkin mentiin. Voi toki olla, että syynä oli edeltävä annos, kahta samantyyppistä lautasellista kun on aina vähän hölmöä syödä peräkkäin, ainakin minun suunkin kun kaipaa vaihtelua. Shelterin annos olisi ehkä päässyt paremmin edukseen siis jonkun toisen annoksen perässä.

Kun annoksen nimi kuitenkin on METSÄSIENI, olisi sitä sientä toivonut lautaselta löytyvän palana tai edes makuna enemmänkin. Joudun toteamaan, että sientä en annoksestani bonganut juuri lainkaan – ja sitä puuroa siinä oli kuitenkin paljon. Oliskohan kaksi palaa suuhuni osunut? No, itusalaattia maustaneesta sienivinegretistä sen maistoi sentään. Harmi, annos kuullosti paperilla täydelliseltä!

silakka escabecheMustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Kahden viljaisan annoksen jälkeen tarvittiin ehdottomasti jonkinlainen tasapainottava elementti. Väliraikastukseksi valitsimme Savoyn silakka Escabechen. Mustaherukalla maustettu silakka, perunahelmet ja tillikreemi olikin mukavan raikas, kirpeä ja piristävä väliruoka! Kun kävin hakemassa annoksen kylkeen vielä lasilliset ihanan runsasta roséeta niin johan jaksoi taas miettiä, mitä sitä vielä syötäisiin.

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Äiti oli jo ehtinyt kuulla, kuinka siskon kanssa kumpikin torstaina tykästyimme ravintola Ludun luomamaissigritsiin. Ei siitä sitten päässyt yli eikä ympäri, sitä oli haettava uusintalautasellinen – vaikka annos olikin tavallaan lounaamme kolmas ”puuro”.

Eilisestä viisastuneena sain jopa suuni tiskillä nyt auki sen verran, että kysäisin miten annoksen intensiivisen savuiset porkkanat oli valmistettu. Kuulemma ne ensin paahdetaan ja sitten viedään paikallisen kalasavustamoon kylmäsavustumaan vuorokaudeksi. Eipä siis ihme!

Äidille taisi annoksessa olla erityisenä täkynä hapankaalikastike. Sitä näin toista kertaa lautasellista lusikoidessani olisin itsekin voinut syödä enemmänkin. No, mitäs ei otettu omia lautasellisia…

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä (v) -6mk

…ja vuoden kauneimman annoksen tittelin voittaa…

Tämän vuoden Taste of Helsingin kaunein annos on varmasti Grönin KASVI. Enpä tiennyt, että lempikukkaani lemmikkiä voi syödä! Tervetuloa vaan tästälähin köökkiini siis oi suloinen lemmikki ♥

Annoksen kanssa saattoi käydä niin, että poimin lopuksi lautaselta raastetun suolaheinävoin murusia sormillani. Hirmuisen hyvä annos, mutta enpä kyllä Gröniltä olisi muuta odottanutkaan.

Äiti söi muuten vielä Grönin kuusenkerkkäisen jäädykesandwichin ja mutusteli tyytyväisenä myös annokseen kuuluvat kuusenkerkät oksista. Kuvaa en annoksesta eilen ottanut, mutta suosittelen lämpimästi tätä jälkkäriä, ihana se on! Kuten eilispäivän raportissa jo ounastelin, äiti on selvästi saatava vietyä Gröniin.

vaimomatskuu

Poistuessamme alueelta jo melkoisessa ähkyssä päädyimme tosiaan vielä letunpaistohommiin. Electrolux Chef’s Secrets -kokkikoulussa oli meneillään jälkkärin teko, ja niin siinä vaan kävi että meidät sisäänheitettiin kokkailemaan Suomen Kokkimaajoukkueen kanssa 🙂 Hetken vastustelun jälkeen esiliinan sai päälleen myös äiti.

Aika helpoksi se kokkailu on kyllä tehty, kun raaka-aineet on valmiiksi mitattu ja edessä hyörii opettaja mikrofonin kanssa! Niinpä myös näin muutaman viinin jälkeen ja tilanteeseen henkisesti valmistautumatta onnistuttiin äidin kanssa olemaan nolaamatta itseämme. Letunpaisto sujui eikä leikattu sormeen, suklaakin saatin sulatettua eikä käräytettyä. Luomuksemme kelpasi myös uteliaalle makupaloja kärkkyvälle ohikulkijalle, jolle treenitletut sitten syötettiinkin kun ei itse enää jaksettu 😀

Minun lettu…

… ja äitin lettu!

Tänään onkin sitten aika syödä ne viimeiset annokset! Jälkkäreistä en niin välitä, joten menun vielä syömättömistä lautasellisista listalla on ainakin sekä Pastorin että Tocan mustekala-annokset, TuOHi pop upin kalaterriini ja Pastorin bistek tataki. Päivän deittini, isosiskon, ennustan kallistuvan ainakin Savoyn vuohenjuustomoussen puolelle. Mutta se jää nähtäväksi! Kolmatta raporttia en kuitenkaan enää taida jaksaa kynäillä, vaikka kameraa en ehkä kotiin raaski jättääkään.

Ps. tässä tuli muuten samalla näköjään syötyä Taste of Helsingin vegeannokset melkein läpi, 5/8 kasvisruokaa yhdeltä istumalta! Menun jäljelle jääneistä vegeannoksista suosittelen kansalaistorille suuntaville kasvisruuan ystäville vielä ainakin Tocan Ravioliannosta, jonka olen maistanut etukäteen. Bistro o Matin savustetun punajuuren vuohenjuuston kera ja Savoyn vuohenjuustomoussen jätän suosiolla vuohenjuuston ystäville.


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja äidilleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

82 views