Nachopizzat kikhernepohjalla (Ve, G)

Nachopizzat kikhernepohjalla (Ve, G)

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Risenta

nachopizzatMinikokoiset nachopizzat valmistuvat hujauksessa ja sopivat kaikille – ruokavalioon katsomatta.

Olen ollut jo pitkään aivan hulluna yhteen raaka-aineeseen: kikherneisiin. Monikäyttöisempää ja helpompaa raaka-ainetta kun saa mielestäni hakea! Jos kaapissani on säilykekikherneitä ja/tai kikhernejauhoja, on minulla myös pääraaka-aine esim. gluteenittomaan pizzapohjaan, soijattomaan tofuun, jauhottomaan blondieen, vegaaniseen munakkaaseen tai marenkiin puhumattakaan lukuisista erilaisista salaateista, keitoista, padoista ja iki-ihanasta hummuksesta.

nachopizzat

Risenta on juuri lanseerannut kolme uutta luomulaatuista, gluteenitonta ja vegaanista kasvisateriavalmistetta: Pähkinäiset kikhernepihvit, Kvinoapihvit ja Kikhernepyörykät. Niiden avulla ravitsevan, proteiinipitoisen ja ruokaisan kasvisaterian kokkaaminen on nopeaa ja helppoa – jauheeseen kun sekoitetaan vain vesi ja sen voi jo muotoilla ja paistaa joko uunissa, grillissä tai pannulla. Valmista on käden käänteessä ja onnistuu myös kokkipeukalo keskellä kämmentä.

Jokaisessa jauheseoksessa on mm. lemppariani kikhernettä, jota on tuotteesta riippuen rikastettu erilaisilla siemenillä, pähkinöillä tai luontaisesti gluteenittomilla viljoilla. Seokset ovat myös täysin luonnollisia: niissä ei ole lisäaineita, säilöntäaineita eikä raaka-ainelistalta löydy E-koodejakaan. Siitä huolimatta seoksista voi käyttää myös vain osan kerrallaan, jauhe kun säilyy kuivakaapissa avattunakin.

Risenta pähkinäiset kikhernepihvit

Kaikken eniten tykästyin pähkinäiset kikhernepihvit -seokseen, jossa on kikherneen lisäksi mm. mantelia, hasselpähkinää, auringonkukansiemeniä sekä kurpitsansiemeniä. Pihvejä en kuitenkaan seoksesta lähtenyt tällä kerralla valmistamaan, vaan minipizzapohjia!

Yhdestä paketista saa tehtyä 12 kivan kokoista minipizzapohjaa, jotka päällystin nachojen tyyliin guacamolella, ”refried beans” -tyyppisellä mustapaputahnalla, chilillä, korianterilla ja vegaanisella ranskankermalla. Risentan kasvisateriavalmisteet ovat jo valmiiksi vegaanisia, joten päätin pitäytyä myös täytteissä vegaanisella linjalla. Näin nachopizzat sopivat varsin sekalaisellekin seurueelle, jollainen kotiini kuvauspäivän päätteeksi kokoontuikin 😀

nachopizzatNachopizzat ei oo nachopizzoja ellei niiden päälle murusta lopuksi hieman nachoja!

Minikokoiset nachopizzat kikhernepohjalla

(vegaaninen, gluteeniton)

4:lle

Minipizzapohjiin:

1 paketti Risenta pähkinäinen kikhernepihvi tai Risenta kikhernepyörykät -seosta

2 ¾ dl kuumaa vettä

(1-2 rkl kasviöljyä)

(n. 150 g vegaanista cheddarjuustoa)

Guacamoleen:

2 isoa kypsää avocadoa

1 tuore jalapeno

1 limetti

1 kypsä pihvitomaatti

kourallinen korianterinlehtiä

ripaus suolaa ja mustapippuria

1 kevätsipuli

Mustapaputahnaan:

400 g purkki mustapapuja (valutettuna n. 200 g)

1 prk kaurafraichea

2-3 valkosipulin kynttä

1 rkl öljyä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

suolaa, mustapippuria

Lisäksi:

tuoretta korianteria

mietoa chiliä silputtuna

(gluteenittomia) maissinachoja murennettuina

1 purkki kaurafraichea

vegaanista korianteri-ranskankermaa (ohje löytyy täältä)

viipaloitua avocadoa

limetin lohkoja

Valmista kikhernepihvi tai -pyörykkäseos paketin ohjeen mukaan. Kastele kätesi ja muotoile seoksesta 12 pientä palloa, jotka voit lopuksi litistää noin puolen sentin paksuisiksi kiekoiksi leivinpaperoidulle pellille. Voitele kiekot öljyllä tai päällystä ne halutessasi vegaanisella cheddarjuustolla. Paista minipizzapohjat kypsiksi 180 asteisessa uunissa (n. 10-12 minuuttia).

Valmista sitten guacamole. Kuutioi avocado, tomaatti sekä jalapeno ja viipaloi kevätsipuli ohuelti. Purista sekaan limetin mehu. Sekoita ainekset yhteen niin, että avocado hajoaa osittain. Mausta guacamole suolalla, pippurilla sekä silputulla korianterilla.

nachopizzat

Valuta pavut liemestään. Viipaloi valkosipuli ohuelti ja kuullota sitä miedolla lämmöllä öljyssä paistinpannulla, kunnes se pehmenee. Lisää pannulle sitten murskatut korianterin siemenet sekä juustokumina. Jatka paistamista, kunnes mausteet alkavat tuoksua. Lisää pannulle mustapavut ja jatka paistamista samalla papuja paistinlastalla murjoen. Kun suurin osa pavuista on rikki, lisää pannulle kaurafraiche ja sekoita hyvin. Mausta papuseos suolalla ja pippurilla ja jätä odottelemaan ruokailuhetkeä.

Kata pöytään minipizzapohjat, guacamole, paputahna sekä muut täytteet, niin jokainen voi koota niistä mieleisensä nachopizzat. Voit myös täyttää nachopizzat valmiiksi juuri ennen tarjoilua.

Tortillapizzat

1 302 views

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria

Santa Maria StreetfoodMakumatkatulianen Meksikosta: molekastike! 

Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!

On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.

Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.

molekastikeHuom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.

Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!

Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.

Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.

Santa Maria Streetfood

Mole Mole!

Mole tarkoittaa yleisesti ottaen ”kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!

Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on  kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.

Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂

Santa Maria Streetfood

Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.

Rakensin nopean ja helpon molekastikkeeni Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita.  Molekastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei ehkä päihitä autenttista pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä helppo molekastike mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!

Molekastike

Helpot moletortillat 4:lle

Helppo molekastike:

n. 30 g mantelilastuja

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä

n. 30 g rusinoita

3 valkosipulin kynttä viipaleina

1 pieni keltasipuli silputtuna

¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä

2 tl kanelia

1 ½ dl vettä

3 dl paseerattua tomaattia

n. 40 g tummaa suklaata

Tortilloihin:

n. 400 g kalkkunan ohutfileetä

¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 rkl öljyä

1 purkki creme fraichea

1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)

2 limettiä

n. 300 g punakaalia

3 kypsää avocadoa

1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea

1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:

Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.

Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.

Valmistele muut täytteet:

Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.

Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.

Sitten syömään!

Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!

Santa Maria Streetfood

Santa Maria StreetfoodTämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!

Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?

Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!

Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.


Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille! 
385 views

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Earth Control

tonkatsu

Kaikenlaiset kuivatut hedelmät ja marjat ovat olleet lapsesta asti herkkuani – meidän kotona kun ei karkkia niin syöty, kuivattuja aprikooseja, luumuja ja rusinoita sen sijaan senkin edestä. Napsin niitä edelleen usein välipalaksi niin töissä kuin kotonakin, mutta erityisesti rakastan laittaa niitä erilaisiin ruokiin. Viime aikoina kuivattu karpalo on tosin korvannut lapsuudesta tutut kuivahedelmät, aprikoosit, rusinat, luumut ja viikunat tihenevällä tahdilla.

Kuivatut karpalot toimivat loistavasti kaikenlaisissa ruuissa, joihin haluaa tuoda hieman makeutta käyttämättä kuitenkaan sokeria. Ne ovat luonteva kaveri esimerkiksi paistetulle possulle tai lohelle, mutta tasapainottavat myös mukavasti erilaisten hapokkaiden ruokien kokonaisuutta. Eniten käytän niitä erilaisissa salaateissa; karpalot ja lehti- tai ruusukaali esimerkiksi sopivat yhteen mielestäni hienosti. Makeisiin leivonnaisiin kuten brownieihin ne kuuluvat itsestäänselvästi, mutta ihania ne ovat myös aamupuuron päällisenä – kokeilkaapas vaikka kaurapuuroa lusikallisella maapähkinävoita ja kourallisella kuivattuja karpaloita … aijai!

Taannoisesta Japanin matkastani inspiroituneena tein kuivatuista karpaloista tällä kertaa kirpeän ja suolaisenmakean kastikkeen, mutten malttanut olla lisäämättä karpaloita myös kaalisalaattiin. Japanissa syödään todella paljon raakaa ohueksi suikaloitua kaalia, jota tarjoillaan yleensä erityisesti friteerattujen ruokien kaverina.

Mieleeni on jäänyt erityisesti reissullamme syömäni pankolla leivitetty possunleike, tonkatsu, joka tarjoillaan varsinaisen kaalivuoren kanssa. Annos maustetaan suolaisenmakealla ja paksulla tonkatsukastikkeella sekä itse pöydässä hienonnettavilla seesaminsiemenillä. Raikkaan kaalin, intensiivisen kastikkeen ja suussasulavan rapean possun yhdistelmä oli niin herkullinen, että sitä on tietysti yritettävä kokata myös kotikeittiössä!

Käyttämäni karpalot ovat Earth Controlilta, jonka kanssa teen tänä vuonna muutamankin yhteistyön. Earth Controlin hyllyn kautta menen monesti töihin – valikoimasta kun löytyy todella monenlaisia herkullisia valmiita pähkinä/hedelmä/marja/siemensekoituksia, jotka ovat juurikin täydellisiä tilanteenpelastajia kiireisinä työpäivinä.

Pussillinen pähkinöitä ja/tai kuivattuja marjoja ja hedelmiä työpöydän reunalla jeesaa päivinä, jolloin ei ehdi edes vessaan, saatikka lounaalle – ja sellaiset päiväthän tupsahtavat eteen välillä ihan yllättäen, mokomat. Niihin on hyvä siis varauta jo ennalta. Jos ihan totta puhutaan, nappaan välillä evääksi myös Earth Controlin sipsejä … koska joskus se nälkäkiukku vaan taittuu parhaiten niillä 😀

tonkatsu

Tonkatsu tehdään perinteisesti aina uppopaistamalla, mutta itse oikaisin tällä kertaa hieman paistamalla kaupan nuijimat mutta sentään itse leivitetyt porsaanleikkeet paistinpannulla. Olishan niitä valmiiksi leivitettyjäkin leikkeitä toki tarjolla, joiden avulla se vasta nopeaa onkin – tosin jos ostan kaupasta ”wieninleikkeen”, en ehkä enää kehtaa väittää ruokaa tonkatsuksi 😀

(Mikäli et muuten ole possun ystävä, kokeile korvata se vaikka samalla tavalla paneroidulla kanalla – miksei myös suorastaan nugeteilla – tai tofulla.)

Perinteinen tonkatsukastike sisältää mm. tomaatteja, luumuja, omenia, sipuleita, selleriä, soijaa, viinietikkaa ja sokeria. Sitä voi ostaa aasialaisista ruokakaupoista valmiina, tai tietysti tehdä myös itse. Kastikkeen ominaispiirteitä ovat suolaisenmakea happamuus ja paksu koostumus. Minä tein tällä kertaa happamanmakean kastikkeen tonkatsukastikkeen henkeen mm. karpaloista, veriappelsiineista, soijasta ja inkivääristä. Lopputulos on niin herkullista, että sitä tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta!

Karpaloinen pannutonkatsu & veriappelsiini coleslaw 2:lle

Karpaloiseen tonkatsu -kastikkeeseen:

n. ¼ dl omenaviinietikkaa tai riisiviinietikkaa

n. ½ dl veriappelsiinimehua (tai appelsiini-, satsuma-, verigreippimehua)

½-¾ dl Earth Control kuivattuja karpaloita (mitä enemmän karpaloa, sen makeampi kastike)

n. 1 tl raastettua inkivääriä

2-3 tl soijaa

n. ½ dl oliiviöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

(ripaus chilihiutaleita)

Veriappelsiini-kaalisalaattiin:

n. 250 g valko- ja/tai punakaalia

2-3 kevätsipulia

2 veriappelsiinin kalvoton hedelmäliha (säästä mehu kastikkeeseen)

n. 1 dl Earth Control kuivattuja karpaloita

ripaus suolaa

Tonkatsuun:

2 possunleikettä (noin puolen sentin paksuiseksi nuijittua possun ulkofilettä aka porsaan lehtipihviä)

n. 1 dl panko-korppujauhoja

1 kananmuna

n. 1 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

n. 2 dl kasviöljyä (riippuen paistinpannusi koosta)

Lisäksi:

2-3 rkl seesaminsiemeniä

Aloita ruuan valmistaminen tonkatsu -kastikkeesta (jonka voi tehdä myös etukäteen – se säilyy jääkaapissa hyvin ainakin 3-4 päivää). Leikkaa veriappelsiinien kuori pois ja irrottele hedelmälohkot terävällä veitsellä kulhoon. Purista jäljelle jääneestä hedelmästä kaikki mehu talteen ja mittaa siitä n. puoli desiä tehosekottimen silppuriosan kulhoon (tai mikäli käytät sauvasekoitinta, kapeaan ja korkeaan kannuun). Lisää kulhoon omena- tai riisiviinietikka, inkivääri, soija, valkosipuli sekä karpalot. Jätä karpalot pehmenemään liemeen siksi aikaa, kun leivität possun ja valmistat kaalisalaatin.

Leivityshommat sujuvat näin: riko matalalle lautaselle kananmuna ja sekoita se tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhot ja kolmannelle panko. Mausta noin puolen sentin paksuiset possunleikkeet suolalla molemmin puolin ja kasta ne sitten ensin vehnäjauhoon, sitten kananmunaan ja lopuksi pankoon ja jätä pihvit huoneenlämpöön odottelemaan niiden paistamista.

Salaatin valmistelu ei paljoa vaadi: suikaloi kaali ohuelti ja mausta se ripauksella suolaa. Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne kaalin sekaan. Sekoittele mukaan vielä veriappelsiininlohkot sekä karpalot ja jätä salaatti sitten hetkeksi maustumaan ja mehustumaan.

Kun olet valmistellut salaatin ja paneroinut leikkeet, voit palata kastikkeen pariin: soseuta karpalot liemineen ja lisää seokseen sitten öljy. Jatka soseuttamista, kunnes kastike on tasaista, emulsoitunutta ja paksua. Mikäli laitoit seokseen enemmän karpaloita, voit tarvittaessa ohentaa kastiketta lisäämällä sekaan hieman lisää mehua. Kuten kuvasta näkyy, sen kuuluu kuitenkin olla melko paksua! Kastiketta kannatta varsinkin ensimmisellä kokkailukerralla soseuttamisen jälkeen hieman maistella ja säätää suolaisuutta, makeutta ja happamuutta oman maun mukaiseksi – itse pidän eniten kastikkeesta, jossa on reilusti sekä soijaa että valkosipulia karpaloiden makeutta tasapainottamassa 🙂

Paista paneroidut possunleikkeet juuri ennen ruokailua: kaada paistinpannulle öljyä noin puolen sentin paksuudelta. Kuumenna pannua keskilämmölle ja testaa lämpö pankolla tai leivänpalalla: jos se alkaa heti pannuun osuttuaan sihisemään, on pannu tarpeeksi kuuma. Laske possunleikkeet pannuun varovasti ja paista niitä molemmin puolin 2-3 minuuttia pannua samalla kevyesti ravistellen (varo kuitenkin roiskuttamasta öljyä). Kun leikkeet ovat molemmin puolin kullanruskeita, nosta ne hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu niistä pois.

Tarjoile possunleikkeet vastapaistettuina kaalisalaatin ja karpalokastikkeen kera. Makuelämys täydentyy entisestään, kun murskaat morttelissa annoksen päälle vielä hieman seesaminsiemeniä …  ja pling! Olet melkein Japanissa!

"tonkatsu

Ps. Löydät lisää reseptejä ja erilaisia ideoita Earth Controlin tuotteiden käytölle Earth Control Facebook sivuilta.

Pps. Kurkkaa myös Liemessä-blogin houkuttelevan karpaloinen banaanileipäresepti 🙂

182 views

Sfincione aka joulupizza

Sfincione aka joulupizza

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Punkku ja pizza. Klassikkoyhdistelmä, jota himoitsen ympäri vuoden – tosin erityisesti talvella ja mieluiten kotisohvalle käpertyneenä.

Ei siis ihme, että meinasin hyppiä pöksyistäni, kun kuulin sfincionesta, sisilialaisesta joulupizzasta! Minulle joulu on nimittäin juurikin sohvalle käpertymisen aikaa, pötköttelyä, rentoilua ja mitäpä muuta kuin useamman vuorokauden kestävä herkuttelumaratoni. Vaikka perinteisillä jouluruuilla on vakaa paikkansa joulupöydässäni, alkaa sitä kokemukseni mukaan jossain vaiheessa pyhiä aina tekemään mieli jo jotain ihan muuta – kuten vaikkapa juuri pizzaa (koska sitä nyt ei tekisi mieli?)

Sfincione on sisilialainen pizza, joka eroaa napolilaisesta siinä, että sen pohja on pannupizzamaisesti paksumpi, siihen tulee enemmän soossia ja se päällystetään juuston lisäksi leivänmuruilla. Usein se myös paistetaan neliskulmaisella pellillä. Kaikkein esteettisin pizza se tuskin on, mutta älkää antako ulkonäön hämätä, se on mehevää ja täyteläistä ja todella vaarallisen koukuttavaa! Sisiliassa sfincione kuuluu niin joulun kuin uudenvuodenkin juhliin, kertoo pikainen netin kaivelu, tosin sitä syödään ilmeisesti myös ympäri vuoden kuten minäkin tähän herkkuun tutustuttuani todennäköisesti teen.

Tehtyäni ensimmäiset sfincioneni hoksasin heti, mikä tässä pizzassa on parasta ja miksi se sopii joulupyhien aikaan kuin nakutettu: lähes jokaisen sen ainesosista voi valmistaa useita päiviä etukäteen. Pizzahimon iskiessä ei siis tarvitse kuin kurkottaa jääkaappiin, kasata pizza ja paistaa se.

Taikina varsinkin on helpoimpia pizzataikoinoita, joita olen koskaan kokeillut. Siinä kun ei juuri muuta kuin sekoiteta ainekset yhteen ja lykätä ne kelmutettuna jääkaappiin, jossa se saa fermentoitua jopa 3-4 vuorokautta.

Ystäväni Eevis ja Jarkko vääntäytyivät keskikaupungilta tänne lähiöön viime viikolla lounaalle, joten nostin suorituksen kunniaksi sfincionen kaveriksi pöytään pullon jouluista punaviiniä, Los Monteros Crianzaa.

Los Monteros on sopivan mehevä, täyteläinen ja tanniininen tuhdin pizzan kaveriksi (vaikkei sisilialaista olekaan). Tämä aavistuksen nahkainen, vaniljainen ja makean mausteinen punaviini on myös pizzassa käytettävän suolaisten ja terävien cacciocavallon/provolone piccante -juustojen oiva kumppani. Eipä viinivalintaa lainkaan huononna sekään, että tätä viiniä on ilo nautiskella sohvalla vielä senkin jälkeen, kun pizza on kadonnut viimeistä murua myöten!

Käyttämäni reseptin mukaisesti tehtynä sekä taikinaa että iki-ihanaa, karamellisoidulla sipulilla ja anjoviksella maustettua tomaattisoossia tuli todella reilu määrä, joten tässä kahden hengen taloudessa pizzaa saatiin syödäkseen ekaa kertaa reseptiä testatessani useampikin päivä putkeen. Tämän havainnon tehtyäni puolitin ohjeen.

Alkuperäisohjeessa ainesosat pitää lisäksi mitata gramman tarkkuudella – ei tule tapahtumaan tässä taloudessa, ellen saa joululahjaksi pikkutarkkaa keittiövaakaa! Niinpä käänsin grammamäärät omaan ohjeeseeni hieman summittaisemmiksi teelusikoiksi ja desilitroiksi, enkä usko tehneeni alkuperäisohjeelle näin toimiessani kovin suurta hallaa. Täyttä varmuutta en taida tosin saada, ennen kuin pääsen mittailemaan raaka-aineita gramman tarkkuudella… Joulupukki, olethan kuulolla?

Suurperheelle tai kestopizzanhimoisille suosittelen ohjeen tuplaamista takaisin alkuperäismäärään – yhden paistinpannukokoisen pizzan sijasta saat silloin joko useamman samanmoisen, tai sitten kokonaisen uunipellillisen tätä rapeaa ja koukuttavaa herkkua!

Sfincione n. 4:lle

Taikinaan:

250 g vehnäjauhoja

5 g suolaa (vajaa 1 tl)

3 g kuivahiivaa (n. ½ tl)

2 rkl oliiviöljyä: 1 rkl taikinaan + 1 rkl kulhoon

173 g vettä (n. 1 ¾ dl)

Tomaattisoossiin:

n. 4 dl kokonaisia säilyketomaatteja liemineen

1 iso keltasipuli

2-4 valkosipulin kynttä

3 rkl oliiviöljyä

½ rkl sokeria

½-1 tl chilihiutaleita

1 tl oreganoa

4-10 anjovisfilettä

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Päälle:

n. 200 g ciabattaa tms. maukasta vehnä- tai sekaleipää

¼ dl oliiviöljyä

30 g hienolla terällä raastettua cacciocavalloa/provolone piccantea (*

50-100 g cacciocavalloa/provolone piccantea (**

¾ dl oliiviöljyä

Aloita valmistelut pizzataikinasta: mittaa taikinan kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolella. Lisää vesi sekä 1 rkl öljyä, sekoita tasaiseksi – taikinaa ei tarvitse vaivata ja sen kuuluu jäädä hieman kosteaksi. Valuta loppu öljy kulhoon ja pyörittele taikinapallo siinä. Kelmuta kulho ja siirrä jääkaappiin vähintään yön yli, tai jopa kolmeksi vuorokaudeksi.

Myös kastikkeen voi valmistaa useamman päivän etukäteen: silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuullota niitä öljyssä paistinpannulla viitisen minuuttia, lisää sitten sekä sokeri että ripaus suolaa. Jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes sipuli muuttuu kullanruskeaksi – tähän menee ainakin minulla vähintään parikymmentä minuuttia. Lisää karamellisoituneeseen sipuliseokseen sitten tomaatit ja riko niitä lastalla hieman. Lisää kastikkeeseen makusi mukaan anjovisfileitä, chiliä sekä oreganoa. Keittele kastiketta vähintään puoli tuntia miedolla lämmöllä ja tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria.

Valmistele vielä leivänmurut: viipaloi leipä ja kuivata sitä uunissa n. 175 asteessa, kunnes se saa hieman väriä ja on kauttaaltaan kuivunut (jos omistat leivänpaahtimen, voit myös paahtaa viipaleet). Silppua kuivahtaneet viipaleet sitten tehosekoittimessa juustoraasteen ja oliiviöljyn kera.

Ota taikina huoneenlämpöön n. tuntia ennen kuin alat leipomaan. Öljyä pieni uunivuoka tai uunin kestävä paistinpannu ja kumoa taikina siihen. Painele ja tuupi taikina varovasti astiaan reunoja myöten ja jätä sitten kohoamaan vielä tunniksi. Taikinaa saa olla jo tässä vaiheessa paistoastiassa noin sentin paksuinen kerros – vähän kuin focacciaa siis tekisi.

Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen. Lisää kohonneen taikinan päälle hellästi tomaattisoossi, sitten leivänmuruseos ja lopuksi loppu juusto raastettuna sekä oliiviöljy ohuena nauhana. Paista pizzaa n. 25-30 minuuttia uunin keskitasolla, eli kunnes juusto on ruskistunut ja pohja kypsä. Varo polttamasta leivänmuruja – siirrä vuoka tarvittaessa uunin alatasolle.

Sitten ei muuta kuin pala pizzaa käteen ja herkuttelemaan! Sfincione maistuu erittäin hyvälle myös kylmänä … ehkä tuo ohje olisi siis sittenkin hyvä tuplata takaisin alkuperäismääräänsä?

*) Cacciocavalloa on suomesta harmillisen vaikea löytää, mutta hyvin sen kaltaista provolone piccantea löytyy ainakin Hakaniemen Kauppahallin Lentävästä Lehmästä. Olen tosin tehnyt sfincionea myös kotimaisella mustaleimalla, parmesanilla ja pecorinolla … mutta ei kerrota sitä sisilialaisille!

**) Alkuperäisohjeen mukaan juustoa ei tule tähän pizzaan minunlaiseni juustohiiren mielestä kovinkaan paljoa – tässä keittiössä määrä on siksi ruvennut pikkuhiljaa hieman kasvamaan. Ehkä ei kerrota sitten siitäkään niille sisilialaisille?

Ps. JOULUPUKKI, voisin mieluusti myös ottaa joululahjaksi matkan Sisiliaan testaamaan tätä pizzaa sen alkulähteillä 😀


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, Valviran ohjeistuksen mukaan en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja.

Sfincioneen liittyvät ajatukset ovat kuitenkin erittäin tervetulleita!

137 views