Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

lonkerolohiPuolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on ”lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

puolukkalonkero

Olvi Iisalmi Puolukka GIN lonkero

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

greetings from ginland

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

jääkellarin lohi

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

puolukkalonkero

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).


Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.

162 views

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita pääsiäispöytään

Kaupallinen yhteistyö Verso Food ja Asennemedia

vaimomatskuuHÄRKIS® Kofta pitaleivät, rentoa pääsiäisruokaa par excellence!

Taannoin julistin rakastavani keittiömaratooneja – ja niin rakastankin! Yhtä paljon rakastan kuitenkin sitä, että päivinä jolloin en ehdi tai jaksa hääräillä keittiössä tunteja, saan kuitenkin aikaan jotain ravitsevaa, herkullista ja vaivatonta syötävää. Myönnän, että välillä vedetään reilusti riman ali ja syödään ihan vaan pakastepizzaa tai -pelmeneitä, mutta jos vain suinkin mahdollista, näitä päiviä ei ole ihan joka viikolla.

Yksi suosikkituotteitani nopeaa ja helppoa ruokaa kaivatessani on kotimaisen Verso Food Oy:n härkäpapuvalmiste HÄRKIS®. Siitä asti, kun Härkis tuli markkinoille, sitä on syöty meillä tiuhaan ja milloin missäkin muodossa (kutakuinkin kaikessa, mihin kasvissyöntivuosinani olisin lykännyt soijarouhetta). Tykkään tuosta maustamattomasta Härkis® Originalista niin paljon, että napsin sitä murun kerrallaan kokkaamisen ohessa myös suoraan paketista. Ovat nämä nykyajan kasvisproteeinivalmisteet kyllä vaan ihan muuta kuin aikoinaan!

Kyseisiä arkiruokia ei blogistani juuri löydy, kun niitä syödessä harvemmin mitään kuvaushommiakaan jaksaisi. Hieman erityisempiä Härkisreseptejä täältä löytyy silti muutama: sichuanpippurihärkis sekä mausteinen härkis Hasselbackan kurpitsan kera.

HÄRKIS® Kofta

Kun markkinoille saapui alkuvuodesta saman talon pyörykät, on niitä kulkeutunut kotiimme jopa enemmän kuin tuota Härkis® Originalia. Nuo pyörykät kun ovat, jos mahdollista, vieläkin helpompaa ja nopeampaa pikaruokaa!

Lämmitystä vaille valmiit pyörykät (Härkis® Original Pyörykkä ja Härkis® Kofta Pyörykkä) ovat minusta oivallisia esim. lämpimän voileivän täytteenä, sekä perinteiseen tapaan perunamuussin kaverina … ja joskus jopa sen pakastepizzan täydentäjinä (pyörykkäpizza, uuh)!

Kerran kun paketti on auki, viipaloin toisinaan pyöryköitä myös ikäänkuin kylmänä ”leikkeleenä” leivälleni. Kun nämä pyörykät ovat vielä täysin soijattomia, maidottomia, vegaanisia ja gluteenittomia, ne sopivat lähestulkoon kaikille pöytään istuville. Tällaisia eineksiä nostankin pöytään mielelläni, vaikken niitä muuten niin kulutakaan 🙂

härkis kofta

Ideoin tässä päivänä eräänä HÄRKIS® Kofta Pyöryköistä pääsiäiseen sopivia pitaleipiä. Ainakin meidän huushollissa on tapana viettää erilaisia juhlia melko rennolla otteella, stressaamatta liikaa tarjoiluista ja keskittymällä enemmän akkujen lataamiseen ja yhdessä hengailuun. Niinpä mietin myös pääsiäiseen ruokia, jotka olisivat sekä rennon juhlavia että helppoja ja nopeita valmistaa. Plussaa ruoka saa siitä, kun se sopii tarjolle myös kaikille laajennetun perheeni jäsenille, mikäli joku päättäisi ilmestyä meille kyläilemään.

Ensivilkaisulla tämänkertaisten kokkailuideni lopputulos ei ehkä näytä nopealta ja vaivattomalta pikaruualta, mutta sitä se kuulkaa silti on! Annos sisältää pehmeän mausteisten koftapyöryköiden lisäksi kepeän hummuksentyyppisen valkopaputahnan sekä raikkaan vihreän salaatin. Sekä minttu että herneet ovat raaka-aineita, joita nostan pääsiäispöytään yleensä muodossa tai toisessa. Tällä kertaa ne löytyvätkin keväisen vihreästä salaatista kaikenlaisten muiden rakastamieni raikkaiden ja pirteiden makujen seasta. Juhlavuutta ruokaan saa lisättyä, kun se tarjoillaan lautasille valmiiksi kokoamisen sijaan vadilta (minkä virkaa toimittaa meillä uunivuoka). Ollappa tarpeeksi iso vati niin annoksen jokaisen osan saisi varsin kauniisti esille samalle tarjoiluastialle!

kofta pita

Kummatkin pitaleipää täydentävät komponentit valmistuvat hujauksessa, jos omistaa sauvasekoittimen sekä mandoliinin/tehosekoittimen, jossa on viipalointiterä. Pitaleipiä ei ole kovinkaan vaikeaa tai aikaavievää leipoa, mutta en todellakaan tee niitä silti aina itse. Kaupan pitaleipiä käyttämällä tämä setti valmistuu parissakymmenessä minuutissa, ja sehän sopii minulle välillä paremmin kuin hyvin! Kunhan muistaa hankkia pöytään myös gluteenittomia pitaleipiä (kas kaupoistahan löytyy sellaisiakin), tämä täyttävä, näyttävä ja rento setti sopii niin vegaaneille, kuin gluteeniyliherkille läheisillenikin.

Yhdessä HÄRKIS® Kofta pyörykkä -paketissa on 10-11 pyörykkää, joten varaan paketteja itse neljälle hengelle kaksi – näin jokainen ruokailija voi nälkätilanteensa mukaan täyttää leipänsä sopivalla määrällä pyöryköitä. Niitä on helppo ja nopea lämmittää tarpeen mukaan lisää. Jos pyöryköitä jää yli, ne yleensä katoavat ainakin meillä ongelmitta esim. leivänpäällisinä ja ohimennen naposteltuina välipaloina.

Vihreä HÄRKIS® Kofta pita

Vegaaninen, gluteeniton

4:lle

1-2 rasiaa HÄRKIS® Kofta Pyöryköitä

4-8 pitaleipää / gluteenitonta pitaleipää (riippuen leipien koosta)

½ sitruunaa lohkottuna

(harissaa)

Valkopapusose:

230 g isoja valkoisia papuja

1 pieni/iso valkosipulin kynsi

puolen sitruunan mehu

1-2 rkl tahinia

150 g kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia

ripaus suolaa

Vihreä sekasalaatti:

150 g sokeriherneenpalkoja (tai luomulaatuisia pakasteherneitä sulatettuina)

150 g fenkolia

150 g kurkkua

pieni punasipuli

1 rkl oliiviöljyä

sitruunan raastettu kuori

vastarouhittua mustapippuria, ripaus suolaa

½ ruukkua lehtipersiljaa ja/tai ½ ruukkua minttua

Pese huolella sitruuna. Raasta sen kuori talteen salaattia varten ja puolita sitruuna. Säästä toinen puolikas pitaleipien tarjoilua varten, käytä toinen puolikas valkopaputahnaan.

Soseuta kaikki valkopapusoseen raaka-aineet. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa, tahinia tai sitruunamehua. Itse tykkään tehdä soseesta tähän ruokaan melko raikasta, joten laitan tahinia vain ruokalusikallisen ja valkosipuliakin vain pienen kynnen. Tuhdimpien makujen ystävä voi käyttää isomman valkosipulinkynnen ja enemmän tahinia 🙂

Viipaloi ohuelti kurkku, fenkoli ja punasipuli. Tehosekoittimen viipalointiterä on tässä erinomainen ja nopea apuväline, mutta sujuu homma myös mandoliinilla tai ihan perinteisesti terävällä veitselläkin. Viipaloi myös sokeriherneenpalot, mikäli käytät niitä, tai käyttäessäsi pakasteherneitä sulata, huuhtele ja valuta ne. Sekoita salaattiin oliiviöljy, hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori sekä käyttämäsi yrtit. Mausta salaatti vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla.

valkopaputahna

HÄRKIS® Kofta

Kofta pita

Sitten syömään!

Lämmitä HÄRKIS® Kofta Pyörykät nopeasti paistinpannulla. Lämmitä myös pitaleivät paketin ohjeen mukaan. Halkaise pitaleivät ja sivele niille reilusti valkopapusosetta. Nosta leivän väliin sitten vielä kunnon satsi salaattia sekä muutama koftapyörykkä.

Aseta tarjolle sitruunalohkoja, joita jokainen saa puristaa vielä halutessaan leivilleen, sekä harissaa, jos syöjät ovat tulisen ystäviä. Onnittelut, jos onnistut täyttämään leipäsi niin maltillisesti, että saat sen syötyä sotkematta! Alla oma taidonnäytteeni, jota ei kannata katsoa jos on sitä mieltä että sormien nuoleminen ruokapöydässä on huonoa käytöstä 😀

731 views

Vegaaninen shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

Vegaaninen shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Kasvimaani

shepherd's pie

Yksi ihanimmista talviruuista on minusta shepherd’s pie (paimenen piiras) – uuniruoka, jossa pehmoisen perunamuussipinnan alla piilottelee mehevää muhennosta. Perinteisessä versiossa muhennokseen käytettään lammasta, mutta itse teen tästä ruuasta todella usein kasvisversion (ennenvanhaan soijarouhekastikkeella, nykyään nyhtiksellä/härkiksellä). Tällä kertaa halusin kuitenkin tehdä tästä ruuasta täysin vegaanisen ja vaihtaa vanhat tutut kasviproteiinitkin sieniin. Myös muussikerros sai normaalia enemmän väriä, minulla kun sattuu olemaan kotona hirmuinen keko juureksia, joita ujutan vähän kaikkeen!

Kotiovelleni kannettiin nimittäin männäviikolla kilotolkulla kotimaisia juureksia ja sipulia, appelsiineja, sitruunaa, fenkolia, lehtikaalia sekä inkivääriä. Moinen kauppakassia keventävä paketti on Apetitin uusi digipalvelu nimeltään Kasvimaani. Palvelu lanseerattiin viime keväänä ja sen kautta tilattuja kasvisbokseja on toimitettu kuluttajille kautta Suomen syksystä asti. Itselläni oli testissä Kokeilijan kasvisboksi eli kertatilaus, mutta palvelusta löytyy toki myös hieman kertatilausta edullisempi kestotilaus.

kasvimaani

kasvimaani

Kasvisbokseihin pakataan aina 5-7 kiloa Apetitin vastuuviljelijöiden satokauden tuotteita – jotka näin talvisaikaan ovat luonnollisesti lähinnä juureksia ja sipulia – sekä sesongin tuontihedelmiä ja -vihanneksia. Kasvimaani pyrkii tutustuttamaan kuluttajia kasvisboksin sisällöllä uusiin kasvis- ja hedelmälajikkeisiin, joten jokaisessa boksissa onkin aina vähintään viittä eri tuotetta sekä pieni reseptivihkonen opastamassa kulloistenkin tuotteiden käyttöön.

Itselläni ei vihkosen resepteille niin suurta tarvetta ole, kun kokkaan pääsääntöisesti omasta päästäni. Uteliaana tutkin toki reseptivihkonkin läpi ja totesin ohjeiden olevan sekä ajan hermoilla, että ihanan helpostilähestyttäviä ja selkeitä. Mukana oli ohjeet mm. juuressellerisipseille, vihershotille sekä lehtikaalicarbonaralle 🙂

Mikä kasvisboxissa minulle on parasta, on saada osa kauppalistasta kotiin kuljetettuna! Hoidan meidän taloudessa pääsääntöisesti ruokahuollon kokkailuineen ja kauppareissuineen, eikä vaappuminen kotiin kilokaupalla juureksia sisältävien kauppakassien kanssa tosiaankaan houkuta pitkän työpäivän jälkeen. Niinpä vaikka rakastankin juureksia, ostan niitä kotiin yleensä vain pieniä määriä täsmätarpeeseen. Kokonaista juuriselleriä ei kotonamme olekaan siksi nähty aikoihin! Kun lähetys saapui kotiovellemme, kaivelin Kasvimaani -boxia suorastaan haltioituneena miettien samalla kuumeisesti, mitä kaikkea sen sisällöstä kokkaisin. Melkein kuin olisi saanut ikioman Masterchef mysteerilaatikon kotiin!

vegaani shepherd's pie

appelsiini

Osasta testipakettini fenkolia, lehtikaalia ja appelsiinia tein salaattia hieman soveltaen tätä reseptiä. Appelsiinia upposi myös sitruunan, porkkanan ja inkiväärin kera porkkanapommiksi nimeämääni lempimehuuni. Sekä appelsiinia että fenkolia riitti vielä myös yhden hengen pastalounaaksi sekä sahrami-fenkolirisottoon (se oli kuulkaa  hyvän kokoinen se boxin fenkoli!)

Mitä tulee juureksiin, niistä tehtiin ensin tämänpäiväinen reseptini eli vegaanin shepherd’s pie juuresmuussilla. Jäljelle jääneistä juureksista syntyi nostalginen sulatejuustolla ja kermalla mehevöitetty juureskiusaus, josta syötiin useampikin päivä.

Tulevia kasvisboxeja pakataan erilaisten teemojen mukaan, joten luvassa on mm. espanjalaisia herkkuja tapasresepteineen, pääsiäisboxi sekä laatikollinen kaikkea keltaista. Kulloisenkin boxin sisällön voi kurkata etukäteen Kasvimaani -sivuilta tai Facebookista – mutta itse kyllä pidän boksini sisällön mieluummin yllätyksenä ja leikin kilpailevani Masterchefissä 😀

shepherd's pie

Jutun lopusta löytyy muuten teille lukijoille alekoodi, mikäli innostutte testaamaan Kasvimaani -palvelua! Seuraavassa boxissa on täytteenä porkkanaa, palsternakkaa, lanttua, lehtikaalia, fenkolia, sweetieitä, veriappelsiineja ja limeä = NAM!

Vegaanin shepherd’s pie sienillä, portterilla ja juureksilla

vegaaninen

Portteri-sienimuhennos:

3 isoa keltasipulia

2 rkl vegaanista margariinia

1 rkl vaahterasiirappia

500 g herkkusieniä, portobelloja ja/tai siitakkeita

200 g juuriselleriä

1-2 rkl oliiviöljyä

3-4 valkosipulin kynttä

1 tl timjamia

1½ rkl vehnäjauhoja

2½ dl vegaanista portteria (tai stouttia) – hyvä lista vegaanisista oluista löytyy esim. täältä

1 dl juuresten keitinvettä

suolaa, pippuria

Juuresmuussi:

200 g juuriselleriä

150 g palsternakkaa (1 keskikokoinen)

150 g porkkanaa (2 keskikokoista)

300 g jauhoista perunaa (1 iso)

50 g lehtikaalia

50 g vegaanista margariinia

suolaa, pippuria

Lisäksi: vegaanista margariinia, persiljaa

Portteri-sienimuhennos:

Viipaloi sipuli ohuelti. Kuullota sipulia margariinissa suolaripauksen kanssa, kunnes sipuli pehemenee ja muuttuu läpikuultavaksi. Jatka paistamista liedellä, joka on miedolla lämmöllä (induktiolieden 0-9 asteikolla 4) välillä sekoitelleen, kunnes sipuli alkaa muuttumaan kullanruskeaksi ja karamellisoituneeksi (n. 30-40 minuuttia).

Sipulin karamellisoituessa pilko herkkusienet (pienet voi puolittaa, isommat jakaa neljänneksiin). Kuori ja kuutioi juuriselleri noin 1 x 1 cm kuutioiksi. Ruskista sieniä ja juurisellerikuutioita margariinissa erä kerrallaan, kunnes kaikki on ruskistettu. Laita myös juuresmuussi kypsymään (ohje juuresmuussille alla).

Lisää karamellisoitujen sipuleiden sekaan viipaloitu valkosipuli, timjami sekä jauhot, sekoita huolella. Lisää sekaan sienet ja juuriselleri, olut sekä desin verran juuresmuussista yli jäävää keitinvettä. Sekoita hyvin ja anna muhennoksen poreilla miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, kunnes liemi on paksuuntunut ja maut tasaantuneet. Mausta muhennos suolalla ja pippurilla.

Juuresmuussi:

Kuori ja kuutioi juurekset. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä, kunnes haarukka uppoaa helposti niin porkkanaan kuin juuriselleriinkin. Poista lehtikaalista ruoti, silppua se ja lisää se kattilaan. Jatka keittämistä vielä muutama minuutti. Kaada keitinvesi sitten kattilasta talteen toiseen kulhoon. Muussaa juureskuutiot perunanuijalla (muussiin saa jäädä karkeampia sattumia) ja lisää sekaan n. 1 dl keitinvettä. Mausta muussi kasvimargariinilla, suolalla ja pippurilla.

Annosten kokoaminen ja viimeistely:

Laita uunin grillivastukset päälle tai lämmitä uuni ylälämmöllä 225 asteeseen. Annostele sienimuhennos syvään uunivuokaan tai 4 annosvuuan pohjalle. Lusikoi päälle juuresmuussi. Laita juuresmuussin pinnalle muutama nokare kasvimargariinia. Gratinoi vuokia uunin ylätasolla n. 10 minuuttia, tai kunnes juuresmuussi saa pinnalleen hieman väriä. Tarjoile vegaanin shepherd’s pie persiljasilpun kera.

Ps. Vegaanin shepherd’s pie on helppo valmistaa uunivuokiin odottamaan ruokailua vaikka jo edellispäivänä ja gratinoida uunissa juuri ennen tarjoilua – annoskokoiset pikkuvuuat lämpiävät läpikotaisin ihan pelkän gratinoinninkin aikana. Jos olet rakentanut ruuan yhteen isoon uunivuokaan, nosta vuoka uuniin lämpenemään samalla kun laitat uunin päälle. Näin ruoka lämpenee kunnolla sisältä asti.

shepherd's pie

paimenen piiras


Koodilla VAIMOMATSKUU18 saa Kestotilaajan Kasvisboxin hintaan 14,90 € + toimituskulut 4,90 € (normaalihinta 18,50€ + toimituskulut 4,90€). Alekoodi on voimassa 14.2. saakka ja alennus säilyy kestotilauksissa huhtikuun loppuun saakka.

284 views

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Kaupallinen yhteistyö Arabia & Asennemedia

joulukattaus

Tässä vaiheessa vuotta alkaa varmaan pikkuhiljaa mielessä pyöriä useimmilla meistä jouluvalmistelut. Osalla ne ovat varmaan jo pitkälläkin – tiedän monta, jotka aloittavat jouluvalmistelut jo syyskuussa – mutta itse kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka herää jouluun joka vuosi hieman liian myöhässä.

Kyse ei ole siitä, että joulu ei olisi minulle tärkeä juhla, vaan siitä, että perheeni joulunviettoperinne on viimeisen viiden vuoden aikana hieman muuttunut. Yli kolmekymppiseksi asti olen nimittäin viettänyt jouluni lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: perinteinen jouluaatto siskojen kanssa äidin luona saunoineen, kirkkoineen, lahjoineen ja aterioineen – Tapaninpäivä isän kanssa leffassa.

Nyt on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi niin, että perheenjäsenistäni on vuorollaan aina joku joulun tienoilla muilla mailla ja kun isosiskollani on jo omia lapsia, hän viettää joulua myös miehensä perheen kanssa. On siis vihdoinkin tullut aika alkaa luoda omia jouluperinteitä, visioida miltä meidän joulukattaus näyttää ja tietysti se tärkein, eli mitähän me syödään!

joulukattausChirashizushi + makeansuolainen tofu endiiviveneissä + mantelitäytteiset prosciuttoon käärityt taatelit = juhlaruokaa meidän tyyliin

Me emme Juuson kanssa ole kovinkaan kummoisia juhlapyhien viettäjiä. Yhteiset juhannukset, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät (paljon onnea vaan Suomi 100 –vuotta!) kuluvat usein pitkälti samoin kuin normaalit vapaapäivät … tai joskus jopa töitä tehden.

Meidän juhlamme ei siis rakennu koristeilla tai vaikkapa pukeutumisella, mutta pieni panostus laitetaan kyllä aina yhteiseen aikaan ja vielä isompi juhlaruokaan! Vaikka mitään muuta erityistä ei juhlapyhänä ohjelmassa olisi, niin ruoka on kuitenkin aina huolella etukäteen mietitty.

Ruuan lisäksi tärkeään rooliin nousee joulukattaus. Omistan paljon rakkaalta isoäidiltäni (eli ”Mammalta”) perittyjä vanhoja astioita, joita arkena harvemmin käytetään – jouluna niitä kuitenkin nostellaan pöytään enemmänkin. Yleensä esille pääsevät ainakin tunnearvoltaan rakkaimmat perintöastiani, ”mökkilasit”, eli Mamman mökkikäyttöön aikoinaan alentamat kuluneet vanhat kartiolasit, sekä kaiverretut perintöhopeat. Leikkokukkia ja kynttilöitä on pöydässä oltava myös ehdottomasti! Oma suosikkini joulukukista on ollut viime vuosina jouluruusu.

vanha kartioKalleimmat aarteeni: isovanhempien hopeiset aterimet & Mamman mökkilasit

uunikokkiSöpöäkin söpömpi mini-Uunikokki, tervetuloa taloon!

Käytännöllinen joulukattaus ripauksella nostalgiaa

Tämän Arabian kanssa yhteistyössä toteutetun postauksen nojalla pääsin ilokseni täydentämään rakasta äidiltä perittyä Uunikokki –sarjaa pitkään himoitsemillani kahden desin vetoisilla annosvuuilla sekä matalalla piirakkavuoalla. Kotoa muuttaessani peritty vanha Uunikokki –vuoka kuuluu yleensä aina joulupöytääni, sillä sen, kuten Mamman perintöastioidenkin näkemisestä tulee aina lämmin ja kotoisa olo. Ikäänkuin aterialla olisi läsnä myös nämä rakkaat läheiseni, vaikka kaksistaan pöydässä söisimmekin! Uunikokki –sarja on minusta ihana myös siksi, että se on monitoiminen: vuoissa voi kypsentää ruuat, ne toimivat tarjoiluastioina ja söpöt pienet annosvuoat käyvät myös kulhoista.

Kauniita ja käytännöllisiä juhlaan sopivia lautasia en kuitenkaan ole omistanut aikoihin. Seitsemän vuoden takaisen avioeroni myötä silloiset arki-/juhla-astiat, valkoiset Arabian Teema -lautaset, menivät exälle ja minulle jäi läjä rakkaita perintölautasia. Tunnearvosta huolimatta ne eivät ihan joka juhlaan kuitenkaan sovi, ne kun ovat tummanvihreää lasia 😀

Nyt tilanne onneksi Arabian avulla vihdoin korjautui! Valitsin tähän joulukattaus –juttuuni ihanat, niin arkeen kuin juhlaankin sopivat syvät 24h sarjan valkoiset salaatti-pastalautaset, sekä pienemmät matalat lautaset. Kun kaappitila on rajallinen, sitä arvostaa suuresti astiastoa, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. 24h -sarjaa omistin muuten silloinkin, kun muutin kotoa omilleni. Nostalgiaa löytyy siis näistäkin astioista!

sushikulhoSushia joulupöytään? Kyllä kiitos.

endiivi

…entäs ne jouluruoat?

Mitä tulee jouluruokiin, perinteiset kylmät kalaruoat ja mädit ovat ehkä ainoita, joita haluan tässä vaiheessa omaan jouluuni perinteisistä jouluruoista tuoda. Laatikot ja rosollit kuuluvat edelleen liian vahvasti sinne äidin pöytään! Vietimme viime joulun Juuson kanssa Japanissa, joten niiden tuttujen maustesillien ja graavikalojen sijaan tänä jouluna pöytäämme nousee mitä todennäköisimmin sushia. Rentoilun nimissä sushi tarjoillaan näpertelyä vaativien nigirien tai makien sijaan chirashizushin tapaan kulhossa.

Kinkkua en ole jouluna syönyt oikeastaan koskaan (kiitos pitkän kasvissyöntivaiheeni), enkä siitä välittänyt itseasiassa  lapsuudessanikaan. Endiiviveneestä tarjottu makeansuolainen viismausteella maustettu paistettu kylmäsavutofu toimittaa tällä kertaa kinkun (tai oikeammin karkkipossun) virkaa ja se on mukavan intensiivinen suolapala myös pikkujoulupöytään (vink vink).

Rentoilun nimissä tunnustettakoon myös, että vaikka juhla-ateriat katetaan toki aina ruokapöytään, voi usein käydä kuitenkin niin, että annoksia siirrytään jossain vaiheessa syömään mukavammin sohvalle. Siinä ne ruuat arkenakin yleensä syödään … pöytänä joku jakkara, sohvapöytää kun kämppäämme ei mahdu. Joulun kunniaksi voitaisiin kyllä yrittää edes kerran syödä se ateria pöydän ääressä, tai jättää ainakin tietokoneet aterian ajaksi rauhaan.

stressitön joulu

Blogaanko jouluna? EN.

Mikäli muuten mietitte, niin EI, en mielelläni kuvaa juhlapäivinä ruokiani. Vaikka kuvausruuat toki aina ennenpitkää syödään, ne syödään enemmän tai vähemmän nahistuneina, kylminä tai kuivahtaneina … eikä sellainen käy päinsä juhlapäivänä.

En myöskään haluaisi koskaan altistaa läheisiäni pitkäksi venyvien kuvaussessioideni armoille juhlan hetkellä – kuvaamiseni nimittäin yleensä jatkuu kuvakulmia ja astioita sentin sinne tai tänne siirrellen pitkään. Maltan lopettaa vasta, kun olen varmistellut ainakin kolmeen kertaan saaneeni varmasti juuri sellaiset kuvat kuin halusinkin. Lopuksi valikoin sieltä useamman sadan kuvan joukosta tänne blogiin sekä Instagramiini ne parhaimmat kymmenkunta otosta, jotka toki vielä käsitellään huolella ennen julkaisua.

joulukattausKuva 78/296

blogitodellisuusParas joulusiivousvinkkini ? RAJAA KUVA. 

En sitäpaitsi edes kuvaa annoksia oikean ruokapöytämme äärellä, vaan ”roinahuoneeksi”  tai ”luolaksi” ristityssä työhuoneessa, jossa useimmiten tuskin mahtuu liikkumaan törmäämättä pyykinkuivaustelineeseen, Juuson levyihin ja levysoittimiin tai minun kuvasroinasta rakentelemiini pinoihin. Kuvauspöydän ääressä ei tulisi mieleenkään alkaa murkinoimaan, sellainen kaaos sen ympärillä yleensä on.

Täällä blogissa tai Instagramissa näkemienne kuvien takana on siis aina kuvaajan lisäksi LÄJÄ ROINAA, sekä hyvin usein vakiokuvausassistenttini Juuso pitelemässä milloin mitäkin – foliolla peitettyä valoa kuvaan heijastavaa pahvia, feikkiseinää joka blokkaa kuvasta roinan, tai jos tarvitsen kuvan tosi ylhäältä, kameraa (Juuso on super pitkä).

It’s a dirty job but someone’s gotta do it.Kiitos Juuso ♥

Aitoja juhlahetkiä tuntuu myös kuumottavalta laittaa vaikkapa Instagramiin – entä jos kuvasta ei tykätäkään? Jos kuvani on muiden mielestä tylsä, epäkiinnostava, ruma? Aitoutta peräänkuulutetaan, mutta harvemmin se niin kuvauksellista kuitenkaan on. Vaikkei moisesta pitäisi välittää, on siitä vaikea olla välittämättäkään. Mietinkin aina pitkään ja hartaasti, ennenkuin postaan itselleni tärkeistä hetkistä kuvia someen. En halua, että elämäni arvokkaat erityishetket muuttuvat tykkäilyjen tsekkailuiksi.

Summa summarum

Mitä yritän pitkän puoleiseksi venähtäneessä jutussani sanoa on tämä: täydellinen joulu / juhla voi näyttää todella monenlaiselta. Onneksi! En nykyisessä elämäntilanteessani kykenisi luomaan samanlaista joulua, kuin lapsuuden mielikuvissani, vaikka joskus viittä sorttia laatikkoa, maustekalaa ja pateeta olen vääntänytkin innolla siinä itsetehtyjen joululahjojen väsäämisen ohella. Perinteinen joulu on ihana, mutta niin on tämä meidän nykyinen, lähes arkinenkin joulu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa

rento joulu

Ps. Lisää ihanan epätäydellisiä ja inhimillisiä joulutunnelmia löytyy Arabian Instagramissa julkaisemastaan joulukalenterista, jossa siis seikkalen minäkin lavastettuine joulukattauksineni ja roinahuoneineni. Lämmintä ja rentoa joulunodotusta itse kullekin!

Chirashizushin ohje löytyy täältä ja endiiviveneissä seilaavan karkkipossun tai –tofun ohje taas täältä.

 

182 views