Löytö: Vihreä Holvi

Löytö: Vihreä Holvi

vihreä holvi

Alkuvuodesta Kallion Harjutorin kupeeseen avattiin ravintola Vihreä Holvi.  ”Viihtyisäksi bistrotyyppiseksi ruoka- ja seurusteluravintolaksi” itseään tituleeraava paikka kuullostaa juuri minun kaltaiseltani ravintolalta ja kun sen sijaintikin on vielä lempihuudeillani Kalliossa, ovat olosuhteet uudelle suosikkiravintolalle jo lähtökohtaisesti kovin otolliset.

Uteliaana Kallion kokoajan monipuolistuvan ravintolaskenen uudesta tulokkaasta piipahdimmekin sympaattisessa ja nimensä mukaisesti kovin vihreässä Vihreässä Holvissa Juuson kanssa ex tempore -illallisella jo helmikuun tienoilla, emmekä suinkaan pettyneet. Samanaikaisesti tyylikkäitä ja rentoja annoksia nimittäin söi ilolla ja illallisesta jäi hyvä mieli!

vihreä holvi

vihreä holvi

Sittemmin pääsimme tutustumaan ravintolaan vielä huolellisemmin Suusta Suuhun -blogin Alisan ja Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan kanssa. Viiden ruokalajin yllätysmenu viineineen sisälsi kattavan ja kiinnostavan otannan ravintolan makumaailmoista, jotka saavat inspiraatiota niin idästä kuin lännestäkin.

Tyyliltään ruoka tosiaan on rentoa mutta samalla hienostunutta. Lautasasettelu miellyttää myös kovasti kaltaiseni esteetikon silmää. Aivan jokainen annos ei ehkä ollut minulle henkilökohtaisesti tällä illallisella nappiosuma, mutta kokonaisuutena ateria oli aivan yhtä mieluisa kuin ensimmäisellä käyntikerrallakin.

vihreä holvi

Alkuun söimme koko setin upeimman annoksen, lohipoken. Mm. jalapenomajoneesia, kirpakkaa pikkelöityä sipulia, seesaminsiemeniä ja rapeita riisikeksejä sisältänyt annos oli kuvan kaunis ja tolkuttoman raikas ja herkullinen.

Seuraavaksi pöytään tuotu tartar oli herkullista sekin, vaikkei aivan syömieni tartarien parhaimmistoon yltänytkään. Lihaa itseään vaivasi ehkä pieni suolan puute, muuten annosta maustaneet rapeat lehtikaalin muruset, aioli, kirpeä sipuli,  sinapinsiemenet sekä supertrendikäs tartarin kaveri graavattu keltuainen tukivat annosta oikein maukkaasti.

vihreä holvi

Pääruuaksi syömämme paistettu kuha broccolinin, retiisin, merilevän ja simpukka-voikastikkeen kera oli aterian isoin kysymysmerkki kohdallani. Annoksen makuyhdistelmät mietityttivät minua jo paperilla, eikä lautasen sisältö saatikka hieman epämääräinen lautasasettelu tuntuneet yhtään yhtenäisemmiltä.

En siis oikein tajunnut annosta, siitä puuttui sellainen punainen lanka, joka olisi ollut minun havaittavissani. Pahaa ei toki tämäkään lautasellinen silti ollut, päin vastoin! Jokainen annoksen komponentti oli varsin maukas itsessään 🙂

vihreä holvi

Aterian seuraava annos, sydäri, taas kuullosti paperilla täydelliseltä, muttei sitten maistunutkaan minulle käytännössä ihan niin hyvin kuin olin kuvitellut. Muhkea jenkkityylinen pannari, rapeaksi paistettu ja suolakiteillä aateloitu ankanmaksa sekä päälle valutettu vaahterasiirappi on todella nimensä veroinen, sydäntä läpätyttävä annos.

Omasta mielestäni annos olisi kuitenkin kaivannut vielä jotain mehevöittämään kokonaisuutta – ranskankermaa ehkä? Rasvaisuuden suhteen tässä setissä ei toki puutteita ollut, mutta pannari jäi lisukkeistaan huolimatta minusta hieman kuivaksi. Annoksen suositusviini, André Clouet Brut Grande Réserve, oli sydärille kuitenkin täydellinen, kokonaisuutta raikastava ja rasvaisuutta taittava kumppani.

sydäri

Jälkiruuaksi söimme vielä trooppisen hedelmäisen lautasellisen passionjäätelöä, ananasta ja basilikaa. Jälkiruoka oli mauiltaan raikas, vaikka se joiltain komponenteiltaan makuuni turhan makea olikin (niinkuin lähestulkoon jokainen elämässäni syömäni jälkkäri on tosin ollut).

Hunajainen ja raikas transsylvanialainen jääviini Liliac & Kracher  sen sijaan veti pisteet kotiin! Tätä lisää 🙂

Vihreä Holvi on sittemmin laajentunut: Harjutorin laidalla on tätä nykyä 58 henkeä vetävä terassi! Kesän alussa päivittynyt lista on jaoteltu pienempiin, ruokaisampiin ja makeisiin, joista ainakin itselläni alkaa kuola valumaan erityisesti ”pienten annosten” kohdalla. Näenkin jo itseni nautiskelemassa terassilla kananmaksamoussea, pulpoa ja pintagrillattua härän tartaria kylmä roséviini kädessäni…

Vihreä Holvi on minusta sympaattinen ja rento, hinta-laatusuhteeltaan oivallinen ravintola, jossa viihtyy selvästi vähän vaativampikin kulinaristi, kuin olusella piipahtava illanviettäjäkin.

Oletko sinä käynyt Vihreässä Holvessa? Mitäs tykkäsit?


Ravintola Vihreä Holvi tarjosi seurueemme ateriat, viinit maksoimme itse.

178 views

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Taste of Helsinki + laatuaikaa äidin kanssa

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Taste of HelsinkiOlisko se tässä se Taste of Helsinki 2017:n kuvauksellisin annos?

Torstain Taste of Helsinki avajaispäivänä herkuttelu lähti hieman lapasesta, kun seuralaisena oli kaltaiseni nautiskelija pikkusisko. Koska perhe on paras, perjantain lounauskattaukseen lähti aveciksi oma pikku äiti ♥

”Eihän me nyt yli neljää annosta jakseta millään syödä”, pohti äiti, kun luettelin hänelle etukäteen kaikkea, mitä olin meidän ateriaksemme kaavaillut. Eipä … johonkin mahaan upposi kuitenkin muutamassa tunnissa seitsemän annosta ja vielä lounaskattauksen lopussa aivan itse ex tempore -tehtailemamme letutkin!

Meille kävi muuten aivan sen kummemmin asiaa suunnittelematta niin, että päädyimme syömään viisi kahdeksasta Taste of Helsinki –vegeannoksesta. Jos siis kasvisruoka näillä festareilla kiinnostaa, niin tässäpä niistä tietoa 🙂

good life coffee

Aivan ensimmiseksi suunnistimme kuitenkin kahville. Good Life Coffeen kahvi-tonic on ehkä paras kesäjuoma kofeiininhimoon, joten sitä oli ns. aamukahviksi saatava. Äidin lasiin tosin kaadettiin kahvin sijaan jo etukäteen lupaamani Prinssi Hessen. Kerrankos sitä!

Taste of HelsinkiGazpachosorbet ja vähän vegeä (v) -5mk

Äiti on kova rehujen ja raikkaiden makujen ystävä, joten aloitimme lounastuksemme Passion gazpachosorbetilla. Annoksen etukäteen syöneenä tiesin, mitä odottaa, mutta äitipä ei! Tunnen kyllä äitini hyvin sillä niinhän se osui ja upposi, puhumattakaan siitä kuinka täydellinen tällainen kylmän raikas ja piristävän intensiivisen makuinen annos on auringon porottaessa. Kasvisannoksista gazpachosorbetti on minusta ehdottomasti paras, mutta läheltä pitää etteikö se olisi myös kaikista syömistäni annoksista paras.

Äitiä on kiittäminen siitä, että olen itsekin rehujen ja raikkaiden makujen ystävä. Ei meillä kotona niitä tuputettu – tai no, äidillä oli kyllä tapana kiikutella leikkihetkien keskelle varhaiskaalilohkoja, kurkun pätkiä tai porkkanoita – mutta en usko, että meistä lapsista yksikään koki sitä tuputtamiseksi. Me vaan rouskuteltiin menemään! Äidin rakkaus juureksiin, tuoreisiin kesän vihanneksiin, marjoihin ja sieniin on selvästi periytynyt meistä siskoksista jokaiselle, ja siitä olen todella iloinen.

tuohi pop up

ossi palonevaRuista Jalotofun ja Orvokin kera (v) -6mk

Eilinen menestysannos ”Kapteeni Grillisydän” mielessäni suuntasimme seuraavaksi TuOHi pop upiin. Parhaillaan Ravintola Eggissäkin vaikuttavan Ossi Palonevan vegaaninen Ruista Jalotofun ja Orvokin kera nimittäin kutkutteli uteliaisuutta, varsinkin kun useamman ruokablogaajakollegan kuvista ja kuvailuista sitä olin jo ehtinyt aamupäivän ajan kuolaamaan.

Annoksessa ruis pääsikin todella oikeuksiinsa: sitä oli idätettynä, oli kräkkerinä, taisi olla jonkilaisena tomunakin. Viljaisaa kokonaisuutta korosti annoksen pohjalla piilotteleva savuinen tofuvaahto, jota söisin mieluusti toistekin. Vau!

METSÄSIENI Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia

Jätimme torstaina siskon kanssa uteliaisuudella odottelemani ja etukäteen äidille täydellisen kuuloiseksi tituleeraamani Shelterin emmervehnäpuuron syömättä, jotta voisin maistaa sen äidin kanssa. Pettymyksen puolelle kuitenkin mentiin. Voi toki olla, että syynä oli edeltävä annos, kahta samantyyppistä lautasellista kun on aina vähän hölmöä syödä peräkkäin, ainakin minun suunkin kun kaipaa vaihtelua. Shelterin annos olisi ehkä päässyt paremmin edukseen siis jonkun toisen annoksen perässä.

Kun annoksen nimi kuitenkin on METSÄSIENI, olisi sitä sientä toivonut lautaselta löytyvän palana tai edes makuna enemmänkin. Joudun toteamaan, että sientä en annoksestani bonganut juuri lainkaan – ja sitä puuroa siinä oli kuitenkin paljon. Oliskohan kaksi palaa suuhuni osunut? No, itusalaattia maustaneesta sienivinegretistä sen maistoi sentään. Harmi, annos kuullosti paperilla täydelliseltä!

silakka escabecheMustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Kahden viljaisan annoksen jälkeen tarvittiin ehdottomasti jonkinlainen tasapainottava elementti. Väliraikastukseksi valitsimme Savoyn silakka Escabechen. Mustaherukalla maustettu silakka, perunahelmet ja tillikreemi olikin mukavan raikas, kirpeä ja piristävä väliruoka! Kun kävin hakemassa annoksen kylkeen vielä lasilliset ihanan runsasta roséeta niin johan jaksoi taas miettiä, mitä sitä vielä syötäisiin.

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Äiti oli jo ehtinyt kuulla, kuinka siskon kanssa kumpikin torstaina tykästyimme ravintola Ludun luomamaissigritsiin. Ei siitä sitten päässyt yli eikä ympäri, sitä oli haettava uusintalautasellinen – vaikka annos olikin tavallaan lounaamme kolmas ”puuro”.

Eilisestä viisastuneena sain jopa suuni tiskillä nyt auki sen verran, että kysäisin miten annoksen intensiivisen savuiset porkkanat oli valmistettu. Kuulemma ne ensin paahdetaan ja sitten viedään paikallisen kalasavustamoon kylmäsavustumaan vuorokaudeksi. Eipä siis ihme!

Äidille taisi annoksessa olla erityisenä täkynä hapankaalikastike. Sitä näin toista kertaa lautasellista lusikoidessani olisin itsekin voinut syödä enemmänkin. No, mitäs ei otettu omia lautasellisia…

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä (v) -6mk

…ja vuoden kauneimman annoksen tittelin voittaa…

Tämän vuoden Taste of Helsingin kaunein annos on varmasti Grönin KASVI. Enpä tiennyt, että lempikukkaani lemmikkiä voi syödä! Tervetuloa vaan tästälähin köökkiini siis oi suloinen lemmikki ♥

Annoksen kanssa saattoi käydä niin, että poimin lopuksi lautaselta raastetun suolaheinävoin murusia sormillani. Hirmuisen hyvä annos, mutta enpä kyllä Gröniltä olisi muuta odottanutkaan.

Äiti söi muuten vielä Grönin kuusenkerkkäisen jäädykesandwichin ja mutusteli tyytyväisenä myös annokseen kuuluvat kuusenkerkät oksista. Kuvaa en annoksesta eilen ottanut, mutta suosittelen lämpimästi tätä jälkkäriä, ihana se on! Kuten eilispäivän raportissa jo ounastelin, äiti on selvästi saatava vietyä Gröniin.

vaimomatskuu

Poistuessamme alueelta jo melkoisessa ähkyssä päädyimme tosiaan vielä letunpaistohommiin. Electrolux Chef’s Secrets -kokkikoulussa oli meneillään jälkkärin teko, ja niin siinä vaan kävi että meidät sisäänheitettiin kokkailemaan Suomen Kokkimaajoukkueen kanssa 🙂 Hetken vastustelun jälkeen esiliinan sai päälleen myös äiti.

Aika helpoksi se kokkailu on kyllä tehty, kun raaka-aineet on valmiiksi mitattu ja edessä hyörii opettaja mikrofonin kanssa! Niinpä myös näin muutaman viinin jälkeen ja tilanteeseen henkisesti valmistautumatta onnistuttiin äidin kanssa olemaan nolaamatta itseämme. Letunpaisto sujui eikä leikattu sormeen, suklaakin saatin sulatettua eikä käräytettyä. Luomuksemme kelpasi myös uteliaalle makupaloja kärkkyvälle ohikulkijalle, jolle treenitletut sitten syötettiinkin kun ei itse enää jaksettu 😀

Minun lettu…

… ja äitin lettu!

Tänään onkin sitten aika syödä ne viimeiset annokset! Jälkkäreistä en niin välitä, joten menun vielä syömättömistä lautasellisista listalla on ainakin sekä Pastorin että Tocan mustekala-annokset, TuOHi pop upin kalaterriini ja Pastorin bistek tataki. Päivän deittini, isosiskon, ennustan kallistuvan ainakin Savoyn vuohenjuustomoussen puolelle. Mutta se jää nähtäväksi! Kolmatta raporttia en kuitenkaan enää taida jaksaa kynäillä, vaikka kameraa en ehkä kotiin raaski jättääkään.

Ps. tässä tuli muuten samalla näköjään syötyä Taste of Helsingin vegeannokset melkein läpi, 5/8 kasvisruokaa yhdeltä istumalta! Menun jäljelle jääneistä vegeannoksista suosittelen kansalaistorille suuntaville kasvisruuan ystäville vielä ainakin Tocan Ravioliannosta, jonka olen maistanut etukäteen. Bistro o Matin savustetun punajuuren vuohenjuuston kera ja Savoyn vuohenjuustomoussen jätän suosiolla vuohenjuuston ystäville.


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja äidilleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

78 views

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Yhteistyössä Taste of Helsinki

"kapteeniSiinä se on: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Illan kiehtovimpia ja ikimuistoisimpia annoksia – mutta miksi?

Voiko kesälomaa paljon paremmin aloittaa, kuin viettämällä sen ensimmäinen päivä auringonpaisteessa rakkaan pikkusiskon kanssa herkutellen? EI. Taste of Helsinki voisikin minun puolestani alkaa vastaisuudessa aina juuri kesälomani ensimmäisenä päivänä 😀

Olen tänä vuonna ollut Taste of Helsingissä mukana ambassadorin roolissa, mikä on tarkoittanut sitä, että olen päässyt etukäteen kirjoittelemaan juttuja jos jonkinmoisista maistiaisita, mutta lisäksi vielä taskussani poltteli eilen aikamoinen markkapussi käytettäväksi. Viime vuonna rikoskumppanini avajaispäivän nautinnollisissa ruokaövereissä oli muruseni Juuso, mutta kun hän ei tänä vuonna ollut työmatkan vuoksi maisemissa, nappasin kainalooni pikkusiskoni Nupun. Meillä on Nupun kanssa piiiiitkä historia YOLO:ttamista; ollaan syöty itsemme ähkyyn niin Chez Dominiquessa, Murussa kuin Gaijinissakin jopa vyönkiriselyvuosina, jolloin moiseen ei varsinaisesti olisi ollut edes varaa.

Nuppu myös tietää, mitä on lähteä juttua tekevän ruokablogaajasiskon kanssa syömään, eikä hermostu vaikka lautasellinen pitää minusta välillä kuvata ainakin kolmesta eri kuvakulmasta ja ehkä vielä tuolla toisella pöydällä…

Olin etukäteen tutkaillut Taste of Helsinki -ravintoloiden menua tietysti vesi kielellä läpi, mutta kummasti ne ensisijaisesti kiinnostavat annokset alkoivat kiteytymään vasta paikan päällä. Yritin kuitenkin pitäytyä lähinnä annoksissa, joita en vielä ollut maistanut, ToH-safarilla kun kuitenkin kymmenen festarin lautasellista jo maisteltiin.

Aivan ensimmiseksi maistoimme ravintola Noan sillitartarin ja koko gourmetfestareiden kalleimman annoksen, kilohaili & chipsin. Annokset katosivat suihimme ehkä turhankin nopeasti, jäi nimittäin komponenttien analysointi aivan muistinvaraiseksi, sen verran nälkä meillä tuossa vaiheessa oli.

TasteofHelsinki2017”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia -12mk

Taste of HelsinkiSILLI TARTARE marinoitua litteää sipulia / omena / smetana / ruisleipä -6mk

Savuiset ja rapeat kilohailit sekä karhunalaukkamajoneesi olivat tuon ekan lautasellisen ensimmäisenä kadonneet osaset, ilmeisesti kesäkurpitsasta (?) ainakin osittain koostuneet ranskikset sen sijaan eivät ihan kolahtaneet tällaiseen pottuhulluun. Odotin ranuja enkä saanut sellaisia ranuja kuin odotin = pettymys on väistämätön. Tästä viisastuneena suosittelenkin teille Taste of Helsinkiin viikonlopun aikana suuntaaville avointa mieltä ja odotusten kurissapitoa! Aivan turha pedata itselleen pettymyksiä, eihän täällä mitään pahaa nenän alle kuitenkaan saa 🙂

Sillitartaria olin fiilistellyt etukäteen Piapas-blogista, annos kun oli visuaalisesti vähintäänkin pysäyttävä. Kokonaisen sipulin sisään piilotettu sillitartar jäi kuitenkin massiivisen kuminalla maustetun leivänpalan sekä annoksen muiden lisukkeiden varjoon.

Taste of Helsinki

Seuraavaksi kävimme ravintola Grönin tiskillä. Yksi viime vuoden parhaista annoksista oli mielestäni Grönin tartar, jota syön hyvällä halulla toki vuoden ympäri myös itse ravintolassa. Erinomainen annoshan se oli tälläkin kertaa, tosin jäin kaipaamaan annoksen kanssa tarjottua yrttisuolaa, jota ravintolassa saa yleensä ripotella lautaselleen itse. Me ollaan molemmat siskon kanssa aika suolaisen ruuan ystäviä, joten taskussa kannettavaa suolapurkkia kaipailin itseasiassa illan aikana useammankin kerran 😀

TasteofHelsinki2017Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk

TasteofHelsinki2017LIHA- kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa -6mk

Kuoreltaan lähes hiiltyneen sipulin sisässä majaileva kananmaksakreemi oli älyttömän herkullista, mutta rapeaa kanan nahkaa oltaisiin siskon kanssa molemmat toivottu annokseen enemmänkin.

Auringon porottaessa tuli tässä kohtaa päivää ruokailijoille jo kylmän drinkin jano. Cocktailien ystäviä Taste of Helsingissä hemmotellaan, paikalla kun on sekä Kyrö Distillery Company, Helsinki Distilling Co., Lignell & Piispanen että Ägras Distillery. Taste Spirit Paviljonki näyttikin vetävän iltaa kohden aina vain enemmän ihmisiä. Cocktaillistaa emme kuitenkaan lähteneet urakoimaan samaan tapaan läpi kuin ruokalistaa, joten tutustumisemme paviljongin tarjontaan jäivät tuolta illalta aina yhtä mainioon ja syystäkin palkittuun Napue G&T:hen ja illan päättäneeseen tillisouriin, josta kerron lisää myöhemmin 🙂

Taste of Helsinki

"Napue

Kylmän juoman lisäksi oli saatava myös jäätelöä – paikalla kun on Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan jäätelökärry, josta löytyy mm. ruskistettu voi & paahdettu manteli -jäätelöä. OU MAMA! En niin jäätelöistä (ja makeista yleensäkään) niin välitä, mutta tätä jäätelöä söisin kyllä toistekin.

TasteofHelsinki2017

Seuraavaksi mukaan tarttui ravintola Tocan tiskiltä vitello tonnato. Herkullisen näköinen ja makuinen annos, joskin sekä tonnatokastiketta että rapeita kapriksia me suolanhimoiset oltais syöty enemmänkin.

Ludun luomumaissigrits osoittautui todelliseksi mustaksi hevoseksi. Etukäteen oltiin pohdittu, josko ”kylmäsavustettua porkkanaa” olis yhtäkuin viime vuoden trendikkäintä vegaaniruokaa porkkalaa, mutta ei. Erinomaisen maistuvaa tämä 24 tuntia kylmäsavustettu porkkana kuitenkin oli ja yhdistettynä rouheaan maissigritsiin, hapankaalikastikkeeseen sekä karpalomysliin kokonaisuus vei sekä kielen että jalat alta. NAM!

TasteofHelsinki2017Tocan vitello tonnato -6mk

TasteofHelsinki2017Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Seuraavaksi vuorossa oli koko menun kiinnostavimmin nimetty annos TuOHi pop upista: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Islantilaisen keittiömestarin, ravintola Dillin Ragnar Eiríksson taikayrtit osoittautuivat keskuspuistosta kerätyiksi villiyrteiksi ja sydän – kuulemistani sydänsalaattihuhuista huolimatta – grillatuksi häränsydämeksi.

Useimmat maistelemamme annokset jaoimme kahteen pekkaan, mutta grillisydän kanssa kävi pieni vahinko. Tilatessamme annosta tiskiltä nappasi Sasu Laukkonen meidät hakemaan annoksemme suoraan grillin ääreltä. Jonkinsortin fanimoment siinä käytiin läpi, sillä tajuamatta edes oikein mitä tapahtui, annoin rahapussini Sasulle kaiveltavaksi ja poistuin grillin ääreltä X markkaa köyhempänä ja 2 grillisydänannosta rikkaampana. Upeahan tuo annos oli, joten oikeastaan parempi näin! ♥♥

Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä -9mk

Viinien suhteen pysyimme pitkälti kesäisissä roséviineissä, kuten kuvassa näkyvässä ”pitkän iän mansikkaeliksiirissä” Veteressä, jota suosittelen muuten lämmöllä, sekä oranssissa Loxarel a pél -natural viinissä, joka mukautuu kameleontin tavoin todella monenlaisen ruuan kumppaniksi. Vasta illan viiletessä vaihdoimme punaviiniin (naturaali sekin, Loxarel a pél Negre) ja tuhdimpiin ruokiin.

TasteofHelsinki2017

Savoy vorschmackSavoyn Vorschmack -7mk

Pääsin Marskin vorschmackin makuun jo Taste of Helsinki -safarilla, joten sitä oli saatava toistamiseen (ja lähipäivinä varmaan vielä kolmannenkin kerran). En ole mikään vorschmack-konossööri, mutta huh, miten hyvää! Toisinsanoen, kummallekin oli saatava ihan oma annos.

Tämä Savoyn klassikkoannos on täynnä intensiivisiä makuja jotka sopivat yhteen loistavasti ja itse vorschmack on jotain käsittämätöntä: karamellisoitunutta, suolaista, täyteläistä, suussasulavaa, koukuttavaa. Tässä kohtaa on myös hyvä mainita, että sattumoisin rakastan etikkapunajuuria. Kyllä, on tämä vorschmack vaan kaiken hehkuttelunsa ansainnut.

TasteofHelsinki2017Siskon pottuvarpaat, makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa -6mk

Toinen annos, jota en voinut millään jättää santsaamatta, oli Passion makkaraperunat. Lammasmakkaran voisin annoksesta tosin vaihtaa tuplaveripalttuun, niin herkullista se on! Annoksessa on hienossa tasapainossa rasvaisuus ja etikkaisten sinapinsiementen kirpeys, kunpa joltain – mieluiten lähellä kotoa sijaitsevalta – snägäriltä saiskin tällaista!

Ilta oli hyvä päättää ravintola Grönin kuusenkerkillä aateloitettuun jäädykkeeseen ja tillisouriin. Juoman yrttinen raikkaus toimi ainakin minulle makeaa karttavalle loistavasti jäädykkeen kaverina siinä vaiheessa, kun kuusenkerkät oli jo kaluttu oksistakin täysin loppuun. Tolkuttoman ihana yhdistelmä!

Ekstrabonusjälkkäriksi katseeni tielle osui muuten vähän toisenlainen makupala: ravintola Grönin kokkitiimin paidanvaihtotuokio. Aivan vahingossa silmän nurkasta päädyin sitä seuraamaan, se kun suoritettiin siinä avokeittiössä, ei jossain pukkarissa jota olisin ollut tirkistelemässä, toim. huom. En siis mitenkään erityisesti katsonut, en vain voinut olla näkemättä 😀

VILLI- kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia -5mk

Käväisin perjantain lounaskattauksessa äsken äitini kanssa ja VILLI sai kyllä hänetkin aivan haltioituneeksi. Täytyy vissiin seuraavaksi piffata äiti Gröniin 🙂

Oletko sinä menossa Taste of Helsinkiin? Mitä annoksia odottelet tai mistä olet pitänyt tähän asti eniten?


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja siskolleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

409 views

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Baba ganoush, gremolata-oliivit & siemennäkkäri

Kaupallinen yhteistyö Risenta & Asennemedia

Metsäbrunssi!

Jos metsän reunassa asumisesta pitäisi valita paras puoli, niin tähän aikaan vuodesta tehtävä on helppo: spontaanien metsäpiknikien järjestäminen vaatii vain eväiden pakkaamisen ja muutaman minuutin kävelyn. Ei ole haitaksi sekään, että kotioven ja piknikpaikan väliltä voi halutessaan kerätä vielä leivänpäällisiä, kuten ketunleipää tai litulaukkaa

Kesän edetessä pidemmälle metsäpiknikeissä alkaa olla inisevä kääntöpuoli, mutta näin touko-kesäkuun vaihteessa myös syvemmällä metsässä on saanut nauttia eväistään vielä ilman sen kummempaa huitomista.

metsäpiknik50 metriä eteenpäin ja perillä ollaan!

Meidän taloyhtiön pihalta alkaa polku, jonka varrelta löytyy monta tuulensuojaisaa pikku aukiota, joissa evästää ja paistattelee päivää rauhassa. Viime viikonloppuna pakkasimmekin itsemme metsään brunssille. Ihan täysin spontaani temppu tämä ei sentään ollut, jonkinlaista piknikiä olin kaavaillut nimittäin jo etukäteen: paistanut muutaman pellillisen ruokaisaa siemennäkkäriä ja muussannut jääkaappiin baba ganoush -purkillisen, valkopapusoseen ja za’atarilla maustetut gremolataoliivit.

Tämäntyyppisissä piknikeväissä on se hyvä puoli, etteivät ne ole moksiskaan, vaikka kaavailtuna piknikpäivänä sää ei yllättäen suosisikaan. Purkit voivat hyvin odottaa muutaman päivän verran jääkaapissa sitä hetkeä, kun aurinko suvaitsee tulla esiin. Sitten vaan viltti olalle, purnukat koriin ja asemiin! Purkkiin pakatuissa eväissä on myös se hyvä puoli, että erillisiä tarjoiluastioita ei tarvita, eikä purkkien pakkaaminen pois lähtiessä vie juuri aikaa – ei, vaikka kesäkuinen raekuuro yllättäisi 😛

risenta siemennäkkileipä

risenta siemennäkkileipä

Sama juttu pätee Risentan siemennäkkäreihin: näkkäriseoksen voi paistaa sopivalla hetkellä etukäteen ja pakata valmiit näkkärit paloina purkkiin odottelemaan piknikhetkeä. Kiertoilmauunissa tekee helposti kerralla useammankin pellillisen ja tuolloin näkkäreistä riittää tarvittaessa isommallekin seurueelle.

Risentan hapanjuurinäkkileipä on ollut jo pitkään lempparini itse paistettavista näkkäriseoksista, mutta nyt se sai kovat kilpailijat Risentan uutuustuotteista: 50 % siemeniä sisältävät juuressiemennäkkileipä & lehtikaali-siemennäkkileipä valmistuvat nimittäin aivan yhtä nopeasti ja helposti! Ne ovat lisäksi hauskan värikkäitä, maukkaita ja ruokaisia rouskuteltavia.

siemennäkkileipäPunatäpläisessä juuressiemennäkkärissä maistuu just sopivasti punajuuren, porkkanan ja palsternakan makeus!

risenta siemennäkkileipä

Risentan siemennäkkileipä -seoksissa on sekin hyvä puoli, että gluteenittomina ja vegaanisina ne sopivat myös jokaisen ystäväni ruokavalioon. Risenta myös lupaa kompensoida kaikki tuotteidensa viljelyssä, valmistamisessa, pakkaamisessa ja kuljetuksessa syntyvät hiilidioksidipäästöt, joten tuotetta on kiva käyttää myös kestävän kehityksen näkökulmasta.

Omaksi suosikikseni näistä kahdesta uutuusmausta nousi punajuurella, porkkanalla ja palsternakalla täplitetty juuressiemennäkkileipä, johon huomasin käteni kurottavan brunssillamme uudestaan ja uudestaan. Kun pakkasin brunssipiknikkimme rääppiäiset myöhemmin samana päivänä mukaan kyläilyreissulle, niin katosi tosin lehtikaalinäkkärikin vauhdilla viimeiseen muruun asti 🙂

baba ganoushBaba ganoush aka munakoisotahna on suurta herkkuani 

Parhain baba ganoush valmistuu minusta uunin/grillin ja haarukan avulla, suristelulaitteita ei munakoisotahnan valmistukseen tarvita! Oleellisinta munakoison kypsentämisessä on kypsentää se todella pehmeäksi ja mieluiten pinnaltaan jopa savuisen hiiltyneeksi. Sähköuunissa laitankin baba ganoushia valmistaessani aina grillivastukset päälle.

Haarukalla valmistaessa baba ganoush jää kivasti rouheammaksi, mutta kuohkeutta siitä ei silti puutu. Minulla on ollut usein tapana keventää ja raikastaa baba ganoush muutamalla ruokalusikallisella kreikkalaista jugurttia, mutta totesin taannoin homman toimivat aivan yhtä hyvin kreikkalaistyyppisellä vegaanisella kauravalmisteella. Niinpä tekemäni baba ganoush maistuu myös vegaaneille, vaikka ns. jugurttia sisältääkin 🙂

Baba ganoush

(vegaaninen)

n. 1 kg munakoisoa

puolikas valkosipuli

1 sitruunan mehu

n. 1 dl oliiviöljyä

2-3 rkl tahinia (tummaa)

n. 1 tl suolaa

+ 2-3 rkl kreikkalaistyyppistä kauravalmistetta

(kourallinen sileälehtistä persiljaa silputtuna)

Paahda munakoisoja uunipellille asetetun folion päällä 200 asteisessa uunissa n. 1 tunti. Käännä munakoisot kerran kypsymisen aikana. Laita viimeiseksi vartiksi uunin grillivastukset päälle ja yritä saada munakoison kuori tummenemaan oikein kunnolla. Mikäli pääset käsiksi grilliin, kypsennä munakoiso siellä.

Laita viimeisen puolen tunnin ajaksi uuniin myös foliopalan sisään kääritty puolikas valkosipuli. Munakoisojen kuuluu olla uunista otettaessa täysin pehmeitä, kokoon lysähtäneitä ja kuorestaan enemmän tai vähemmän mustuneita; valkosipulin täysin pehmeää muttei palanutta (kurkkaa sitä siis muutaman kerran kypsymisen aikana). Kääri munakoisot lopuksi folion sisään lepäämään vielä noin vartiksi otettuasi ne uunista.

Halkaise munakoisot niiden hieman jäähdyttyä pitkittäin. Irroita kypsä munakoiso kuoresta mahdollisimman huolellisesti. Laita munakoiso tiheään siivilään valumaan, jotta ylimääräinen neste saadaan siitä pois. Painella munakoisoa siivilää vasten, jotta saat siitä irtoamaan mahdollisimman paljon nestettä – älä kuitenkaan puserra munakoisoa siivilästä läpi.

Olen kuullut huhuja, että myös salaattilinko toimisi munakoison kuivaamisessa hyvin! Jos kotoasi siis löytyy sellainen ja olet rohkealla päällä, kokeile tätä metodia ihmeessä ja kerro sitten minullekin miten kävi!

baba ganoush

Purista sitruunan mehu kulhoon ja puristele sen sekaan jäähtyneet kypsät valkosipulin kynnet kuorestaan. Ripottele päälle suolaa ja murskaa valkosipulinkynnet haarukalla painellen tahnaksi sitruunamehun kanssa. Lisää kulhoon sitten munakoiso ja murjo sekin haarukalla rikki. Lisää seokseen tahini haarukalla reippaasti ”vatkaten”. Aloita tahinin lisääminen kahdesta ruokalusikallisesta, mutta lisää ihmeessä vielä kolmas mikäli haluat. Lisää oliiviöljy seokseen vähän kerrallaan edelleen haarukalla vatkaten, jolloin seos vaalenee ja kuohkeutuu. Mausta valmis baba ganoush lopuksi suolalla.

Baba ganoush on jo tässä vaiheessa minusta superherkullista, mutta happamien makujen ystävänä lisään seokseen vielä muutaman ruokalusikallisen kreikkalaistyyppistä kaurajugurttia, joka raikastaa, kepeyttää ja happamoittaa tahnaa hieman. Voit myös silputa tahnaan tässä vaiheessa hieman hienoksi silputtua persiljaa. Baba ganoush säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

baba ganoushBaba ganoush & gremolataoliivit / valkopapusose ja villiparsa

Za’atarilla maustetut gremolataoliivit

150 g vihreitä kivettömiä luomuoliiveja

1 luomusitruunan raastettu kuori

puolen sitruunan mehu

pieni valkosipulin kynsi raastettuna

2 rkl za’ataria (*

n. ½ dl oliiviöljyä

n. ½ dl hienoksi silputtua persiljaa

Valuta oliivit nesteestään huolella. Laita oliivit puhtaaseen lasipurkkiin ja lisää päälle loput raaka-aineet. Sulje purkin kansi ja ravistele raaka-aineet huolella sekaisin. Survo oliiveja hieman rikki purkissa esim. kaulimen tai kauhan varrella, ravista vielä kerran ja laita purkki sitten yön yli jääkaappiin maustumaan. Kun sopiva pikniksää koittaa, nappaa purkki ja haarukka kassiin ja napsi herkut näkkärin päälle suoraan purkista. Gremolata-oliivit säilyvät jääkaapissa 2-3 päivää tai muutaman päivän pidempäänkin, jos lisäät sitruunan mehun ja persiljan oliiveihin vasta juuri ennen tarjoilua.

*) Yrttinen ja kirpeän paahteinen za’atar on koukuttava mausteseos lähi-idästä. Sitä voi tehdä itse tai ostaa etnisistä ruokakaupoista. Muita za’atar-reseptejä blogissani ovat granaattiomena-za’atar-fetasalaatti, arabialaiset munakoisopihvit & savuiset za’atarpunajuuret.

Valkopaputahna

n. 350 g isoja valkoisia papuja

puolen sitruunan mehu

1 valkosipulin kynsi

1 dl oliiviöljyä

n. ½ tl suolaa

Huuhdo ja valuta pavut huolella. Raasta valkosipulin kynsi tehosekoittimen kulhoon ja purista sitruunanmehu päälle. Ripottele kulhoon vielä suola ja surauta valkosipulin kynsi mahdollisimman sileäksi tahnaksi. Jätä seos tekeytymään noin kymmeneksi minuutiksi – sitruunan happo ja suola pehmentävät kivasti raa’an valkosipulin makua.

Lisää kulhoon sitten valutetut valkopavut ja oliiviöljy. Soseuta kaikki mahdollisimman sileäksi ja kuohkeaksi tahnaksi – ohenna seosta tarvittaessa kylmällä vedellä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa. Pakkaa valkopaputahna purkkiin ja tarjoile se siemennäkkärin kera (näkkärin paloja voi halutessa vaikka dipata purkissa). Valkopaputahna säilyy jääkaapissa 3-4 päivää.

risenta siemennäkkileipä

Meillä oli brunssilla mukana vielä purkillinen pikaisesti kiehautettua villiparsaa, jota lastasimme sekä näkkäreille, että pistelimme menemään ihan sellaisenaan. Villiparsan saatavuus taitaa olla täällä Suomessa vähän niin ja näin, joten sen sijaan kannattaa kokeilla kiehauttaa minuutin pari kotimaista ”villiparsaa” eli hyvin nuoria maitohorsman versoja, tai perinteistä viljeltyä parsaa, joka vaatii tietysti vähän pidemmän keittoajan.

Seuraavaksi taidamme siirtyä eväinemme metsän siimeksestä lähikalliolle – tuulestakin tulee nimittäin taas ystävä kun hyttysarmeijat aloittavat hyökkäyksensä. Jostain syystä hyttyset ovat aina olleet erityisesti juuri minun kimpussani – eräänkin ikimuistoisen juhannusyönä jälkeen laskin itsestäni yli 100 hyttysenpistosta! Ei auta meikäläistä Offit, ei citronella, ei huitoiminen. Se on vain hyväksyttävä paikkansa ravintoketjussa 😀

Sekä hyttystenkarkoitus- että piknikvinkkejä siis vastaanotetaan!

347 views