Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

by Juulia 0 Comments
Karamellilohi + kirpeä kardemumma-punajuurislaw

Saanko esitellä ensimmäisen tilausreseptini: karamellilohi ja kardemummainen punajuurislaw!

Ottaen huomioon blogini nimen, on aika jännää että vedin elämäni ensimmäisen polttarikeikan vasta viime kuussa. Blogiani aivan aikojen alusta asti lukeneet ehkä muistavat, mistä nimi blogille aikoinaan syntyi: osittain siitä, että olin vasta käynyt läpi avioeron ja  ”vaimomatskuu” tuntui tuolloin hyvältä läpältä blogin nimeksi – osittain siitä, että tuolloin minut blogaaman houkutellut Viiskulma -blogin Ulla (joka on tietysti nykyään myös Asennemedian timanttinen girlboss) viittasi noihin aikohin leikillään minuun ”vaimona”.

Ehkä en tuolloin pysähtynyt tarpeeksi pohtimaan, minkälaisen mielikuvan vitsillä ja hetken mielijohteesta valitsemani blogin nimi saattaa taustaani ja luonnettani tuntemattomille antaa. En tottapuhuen osaa sitä ehkä arvioida vieläkään – mutta aivan varmasti sanonta ”vaimomatskuu” herättää joissain ihmisissä automaattisesti ärtymystä, alkaen ihan itsestäni 😀

Määritelmät siitä, millainen ihminen sitä pitäisi olla ollakseen jotain ihmeellistä ”vaimomatskua” ovat monesti varsin vanhanaikaisia, epätasa-arvoisia, ulkonäkökeskeisiä ja suorastaan kammottavia (riippuen hieman tietysti siitä kuka niitä määritelmiä on milloinkin laatimassa – kurkatkaas vaikka huviksenne esim. tätä, öh, mieltäylentävää vauva.fi -keskusteluketjua). Onneksi ilmaisulla voidaan toki tarkoittaa myös jotain positiivista: vaikkapa sitä että on löytänyt itselleen elämänkumppanin johon haluaa sitoutua – ja siihenhän ei tietynlaista ulkopuolelta määriteltyä sukupuolta, ulkonäköä tai luonteenlaatua todellakaan tarvita. Vielä kun olis meillä kaikilla oikeus mennä halutessamme naimisiin!

Mutta eipä siitä aiheesta nyt enempää, palataanpa aiheeseen polttarikeikka: sain tosiaan alkukesästä kyselyn, josko voisin tulla vetämään polttariseurueelle kokkailusessiota Masterchef -tyyliin. Suurena Masterchef -fanina (Masterchef Australia, tietenkin!) idea tuntui niin hauskalta, että vaikka hieman ensiksi jännäilin tehtävän vastuuta ja varsinkin sitä esiintymispuolta, oli moista tilaisuutta mahdotonta jättää väliin.

Jokainen osallistuja toi polttareihin yhden raaka-aineen, joista sain etukäteen listan. Tehtäväni oli sitten pohtia kaikille raaka-aineille käyttötarkoitukset, niin että saisimme niistä kokattua sekä pääruoan että jälkkärin. Saman tehtävän eteen joutui tietysti lopulta myös polttarisankaritar hieman Masterchef -ohjelman mysteerilaatikkotehtävän tapaan.

Ruokien ideoiminen oli minusta superhauskaa ja otin haasteen joka ikisen raaka-aineen käyttämisestä tosissani vastaan: yhtäkään ei jäänyt käyttämättä. Resepteistä tuli lopulta sen verran onnistuneita, että päätin pistää niistä parhaat jakoon myös tänne blogiin. Erityisen hauskaa muuten oli, että polttarisankaritar visioi pitkälti samanlaisia makumaailmoja kuin minäkin – nappiin siis meni!

Parhaiten onnistui omasta mielestäni pääruoka: karamellilohi ja kardemumma-punajuurislaw. Annokseen käytettiin annetuista raaka-aineista lohta, kookosmaitoa, fariinisokeria, inkivääriä, kardemummaa, cashewpähkinöitä, punajuurta, porkkanaa sekä kiinanaalia. Tämän suolaisen, makean, kirpeän ja raikkaan annoksen sydän on ehdottomasti lohta kuorruttava makeantulinen kookosmaidosta ja kookossokerista keitelty karamellikastike ♥

Karamellilohi

4 :lle

4 kpl 150-200 g palaa nahallista ruodotonta lohifilettä

+ suolaa

Karamellikastikkeeseen :

2 dl maustamatonta kookoskaramellia

2 rkl srirachaa

1-2 valkosipulin kynsi

2 tl kalakastiketta

1 rkl raastettua inkivääriä

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen.

Ripottele lohifileille suolaa ja jätä maustumaan huoneen lämpöön siksi aikaa kun valmistelet karamellikastikkeen.

Valmista kookoskaramelli tämän ohjeen mukaan mutta jätä se maustamatta. Sekoita karamelliin sriracha, hienonnettu valkosipuli, kalakastike sekä inkivääri. Pyyhi kalafileiltä enin suola pois ja aseta fileet sen kokoiseen uunivuokaan, että saat aseteltua palat vierekkäin ilman että niiden väliin jää juurikaan rakoa. Jaa karamelliseos fileille ja lykkää vuoka sitten uuniin keskitasolle n. 20 minuutiksi (riippuen fileiden paksuudesta ja palojen koosta).

Lohi on sopivan mehevää, kun sen sisälämpötila on n. 40 astetta, käytä siis lämpömittaria mikäli sellaisen omistat. Muista mitata lämpö lohen paksuimmasta kohdasta.

Nostele karamellilohi lastalla uunivuoasta riisipedille niin, että lohen nahka jää uunivuokaan. Lusikoi vuokaan mahdollisesti jäänyt karamellikastike vielä lautasille. Tarjoile karamellilohi ja riisi kardemummaisen punajuurislawn kera.

Kardemummainen punajuurislaw

4 :lle

1 keskikokoinen luomupunajuuri

3-4 porkkanaa

1/2 kiinankaalin vihreä osa

2 limetin mehu

1 tl jauhettua kardemummaa

1 tl kalakastiketta (tai suolaa)

1 ruukku korianteria

Kuori ja raasta porkkanat sekä punajuuri raastimen karkealla terällä tai suikaloi juurekset julienneraudalla. Suikaloi kiinankaalin vihreä osa hyvin ohuelti ja lisää raasteeseen. Purista joukkoon limetin mehu ja mausta seos kalakastikkeella/suolalla sekä kardemummalla. Silppua korianterin varret ja lisää ne sekä puolet lehdistä salaattiin. Säästä loput korianterin lehdet annoksen päälle.

Sekoita salaatti huolella ja tarkista maku – karamellilohen kanssa tarjottaessa punajuurislaw saa olla reilusti kirpeää, jotta se taittaa lohen makeutta ja rasvaisuutta.

karamellilohi

32 views

Kukkakaalitalkoot!!!

Kukkakaalitalkoot!!!

Satokausikalenteri lanseerasi vasta muutama päivä sitten kukkakaalitalkoot kotimaisen kukkakaalisadon pelastamiseksi. Ennätysviileän kesän vuoksi kotimaiset kukkakaalit ovat nimittäin menneet valmistumaan yhtäaikaa, eikä niitä poloisia meinata saada tarpeeksi nopeasti pellolta ruokapöytään. Kukkakaaleja on jopa jätetty mädäntymään peltoon. Kun tarjonta ei kohtaa kysyntää, on kukkakaaliviljelijä luonnollisesti pulassa.

Kukkakaalitalkoot ovat jo nyt herättäneet runsaasti huomiota, niin ruokabloggarit kuin kaupatkin ovat lähteneet promoamaan kukkista sankoin joukoin. Ilmiöstä on toki jo kirjoitettu ihan printatussakin muodossa.

kukkakaalitalkoot

Hieman myöhästyin siis etujoukoista, mutta suurena kukkakaalin ystävänä tahdon minäkin kantaa korteni kekoon! Kukkakaalihan on todella monipuolinen raaka-aine, jota käytän jos jonkinlaisin tavoin. Popsin sitä mieluusti myös sellaisenaan raakana ja mehustan monesti kukkakaalin lehdet sekä varret osaksi vihermehua. Blogini kaikkien aikojen suosituin reseptikin on kukkakaalia (kokonaisena paahdettu kukkakaali)!

Omat top 3 suosikkireseptini löydät tästä:

  1. Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike
  2. Pähkinäinen kanttarellipizza kukkakaalipohjalla
  3. Vegaaninen misorisotto & paahdetut kukkakaalipihvit

Paahdettua kukkakaali ja makeansuolaista nuoc mam -soossia on syöty meillä viimeisen puolen vuoden aikana vähintään pari kertaa kuukaudessa … ja joskus parikin kertaa viikossa. Välillä vaihdan kukkakaalin parsakaaliin ja välillä lisään annokseen uunissa paahtuneita kirsikkatomaatteja. Kerran on tullut myös laitettua lautaselle lehtipersiljaa korianterin sijasta, kun oli tullut shoppailtua ruokaostokset puoliunessa, mutta hyvin toimi makumaailmat silläkin tavalla!

Olen tähän ruokaan koukussa monesta syystä: ensinnäkin paahtuneen kukkakaalin ja sopivan pirteän, kirpeän, suolaisen, tulisen ja makean liemen yhdistelmä on ihana. Lisäksi ohje on supernopea ja vaivaton tehdä, eikä juuri kokkailutaitoja vaadi.

Kanttarelliaika on käynnistynyt, joten tulen tekemään lähiaikoina itse tuota pähkinäistä kanttarellipizzaa. Kukkakaalipizzapohja on jo laskeva ruokatrendi, mutta edelleen ahkerasti käytössä tässä köökissä. Se vaan on minusta niin hyvää!

Paahdettu kukkakaali – oli se sitten kokonaisena tai pihveinä – on ihanaa. Vegaanisen misorisoton kaverina kukkakaalipihvit ovat jo melkoisen juhlava ja ruokaisa ateria.

Blogistani löytyy myös kukkakaaliwingsien ohje, mutta sitä laatiessani olen kyllä ollut sen verran kikkailufiiliksissä, että voisin jossain välissä tehdä samaisesta ohjeesta vähän simppelimmänkin version. Kukkakaaliwingsejäkin suosittelen jokatapauksessa testaamaan, tuolla minun moniosaisella ohjeella tai jollain toisella. Ne on hyviä ne!

Ps. Liemessä -blogi on koonnut parinkymmenen ruokablogaajan kukkakaalireseptit kätevästi yhteen postaukseen, kurkkaas ihmeessä sekin juttu, jollet jo ole niin tehnyt!

81 views

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

Paahdettu kukkakaali & nuoc mam -kastike

paahdettu kukkakaali

Yksi blogini kautta aikojen suosituimmista resepteistä on kokonaisena paahdettu kukkakaali. Resepti on kynäilty kaksi vuotta sitten, mutta edelleen se toimii blogini pysyvänä sisäänheittäjänä 😀

Kukkakaali on kokenut keittiössäni muodonmuutoksia niin pihviksi, pizzapohjaksi, riisiksi kuin kanansiiviksikin eikä olekaan epäilystä siitä, etteikö kukkakaali kaikissa muodoissaan olisi yksi lempi raaka-aineitani. Taannoin bongasin ystäväni Tuulian Wellberries-blogista lykänneen kukkakaalia jopa vihersmoothieen ja idea laitetaan kyllä täällä vielä ehdottomasti testiin ♥

Tällä kertaa paahdoin kukkakaalin paloina ja maustoin sen vietnamilaisittain mm. kalakastikkeesta, riisiviinietikasta, limetistä, chilistä ja sokerista koostuvalla nước mắm pha -kastikkeella (minkä meinaan muuten kokoajan kirjoittaa nuoc NAM, mutta namiahan tämä liemi onkin). Rapeutta annos saa suolapähkinöistä ja ruokaisuutta yhdestä suurimmista herkuistani, katkaravuista.

Niin herkullisia kuin katkaravut ovatkin, ne ovat myös aikamoinen pahe jos hairahtuu ostamaan trooppisia katkarapuja. Trooppiset katkikset ovat ylikalastettuja; niiden troolaaminen vaurioittaa koralleja ja viljely taas tuhoaa rantaekosysteemejä (lue lisää WWF:n kalaoppaasta) ja silti joskus – hyvin harvoin, mutta kuitenkin – häpeäkseni ostan niitä. Tästä heikkoudesta olen kovasti pyrkinyt eroon ja yleensä ostankin vain MSC-sertifikoituja katkiksia (joita on muuten hyvä valikoima sekä Pirkalla että Lidlillä). Kuvan annoksen jättikatkikset ovatkin toistaiseksi vuoden ensimmäinen lipsahdus … ja jos pidän itseni ruodussa, ne jäävät myös vuoden viimeisiksi. Tämä sama ruoka kun onnistuu varsin mainiosti myös pohjankatkiksilla 🙂

Paahdettu kukkakaali ja nuoc mam -makuyhdistelmälle sain inspiraation houkuttelevasta Munchies-sivuston ohjeesta, joka osui silmiini jossain sosiaalisen media syövereissä tässä kevään varrella. Seuraava ohje on siis siitä hieman sovellettu versio.

Paahdettu kukkakaali, jättikatkikset & nuoc mam -kastike

2-4:lle

1 keskikokoinen luomukukkakaali

mietoa kasviöljyä

½-¾ dl suolapähkinöitä

1 ruukku korianteria

n. 250-300 g sulatettuja MSC-sertifikoituja isoja katkarapuja

Nuoc mam -kastikkeeseen:

1 dl kuumaa vettä

½ dl riisiviinietikkaa

1-2 limetin mehu

½ dl (ruoko)sokeria

¾ dl kalakastiketta

1-2 raastettua valkosipulin kynttä

1 mieto chili

Tarjoiluun:

1-2 limettiä

Valmista ensin nuoc mam. Poista chilistä siemenet ja hienonna se hyvin pieneksi silpuksi. Liuota sokeri kuumaan veteen ja lisää siihen chili, raastettu valkosipuli, kalakastike, limetin mehu sekä riisiviinietikka.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa kukkakaalin kukinto suupalan kokoisiin osiin ja levitä palat uunivuokaan. Valuta päälle hieman öljyä ja ravistele uunivuokaa sitten niin, että palat öljyyntyvät kauttaaltaan. Paahda kukkakaalia uunin ylätasolla, kunnes se on napakan kypsää ja pinnaltaan hieman ruskistunutta (15-25 minuuttia riippuen kukkakaalin palojen koosta). Jätä kukkakaali jäähtymään.

 

Mikäli käytät raakoja katkarapuja, lorauta paistinpannuun hieman öljyä ja paista katkikset kypsiksi. Älä ylikypsennä! Valmiiksi kypsennetyt, sulatut ja valutetut katkaravut voi lisätä ruokaan myös kylmänä. Sekoita huoneenlämpöiseen kukkakaaliin vajaa puolet nuoc mamista, hieman pienemmäksi rouhitut suolapähkinät, katkaravut, hienonnetut korianterin varret ja suurin osa lehdistä. Jaa seos lautasille.

Tarjoile paahdettu kukkakaali ja katkaravut limetin lohkojen ja lopun korianterin kera. Nosta myös loppu nuoc mam pöytään tarjolle.

180 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

118 views