Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

118 views

Jouluinen pannukakkukakku

Jouluinen pannukakkukakku

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Yksi rakkaimmista joulumuistoistani liittyy aaton aamuihin. Ihan viime vuosiin asti me aikuiset tyttäret ollaan vietetty jouluja lähes poikkeuksetta äidin luona, missä asiat kulkevat aina jo lapsuudesta tuttua kaavaansa: päivä aloitetaan aamusaunalla ja sitten syödään myöhäinen aamupala, riisipuuroa ja sekametelisoppaa.

Äiti piilottaa puuroon aina mantelin, jonka löytämisestä me lapset aikuiset tietysti kisataan. Viime aikoina tosin niitä manteleita on ruvennut ilmestymään äidin joulupuuroon vähän runsaamminkin, mitä lie hän mahtaakaan yrittää vihjata…

Riisipuuro liittyy siis mielessäni saumattomasti jouluun, joten tuntuu aina vähän hassulta syödä riisipuuroa muina vuodenaikoina (riisipuuroa kesällä? HULLUUTTA). Lisäksi riisipuuro liittyy tietysti äitiin, jonka keittelemänä sitä eniten syön. Itse en siis ole riisipuuroa lähtenyt hämmentelemään, vaikka olisin jonkun joulun äidin helmoista vähän kauempana viettänytkin. Mutta nytpä on sekin tilanne korjattu!

Vuoden viimeisen Urtekram yhteistyöni aihe on nimittäin jouluisasti luomu puuroriisi sekä perinteiset joulupuuron kumppanit, kuivatut hedelmät ja joulumausteet. En näistä raaka-aineista silti perinteistä puuroreseptiä teille ole kehitellyt, vaan ideoin joulupuuron mahdollisille jämille jatkojalostuskeinon 🙂

Päättyvän vuoden yhteistyöt Urtekramin kanssa ovat olleet minulle ilo ja kunnia, heidän luotettavista, puhtaista ja monipuolisista tuotteista kun on aina ollut inspiroivaa lähteä kehittelemään reseptejä. Tällä kertaa reseptinkehittelyni lähti joulupuuromuisteloista toisen rakkaan makumuiston suuntaan, johon riisipuuron jämät voi upottaa herkullisesti. Iki-ihana ahvenanmaan pannari valmistettiin meillä aina riisipuurosta!

Jalostin siis mantelimaitoon keittelemäni riisipuuron hieman tavallista paksummaksi pannukakkutaikinaksi, josta sitten paistoin pannukakku-keikauskakun. Taikinan pohjalle piilotin glögissä liotettuja kuivattuja hedelmiä, sekä riisipuuroon ehdottomasti kuuluvaa kaneli-sokeriseosta, taikinan maustoin perinteisesti kardemummalla.

Hieman mietitytti, miten pannaritaikina toimisi keikauskakkuna, mutta lopputulos onnistui yli odotusten! Ehkä sitä riisipuuroa täytyy nyt ruveta keittelemään useamminkin – ja aina tietysti vähän yli omien tarpeiden, jotta saadaan syy tehdä lisää pannarikakkua ♥

Riisipuuro on luontaisesti gluteenitonta herkkua, joten päätin tehdä pannukakkukakusta samantein muutenkin gluteenittoman herkun. Urtekramin leivontamixit tulivat minulle tutuksi keväällä gluteenittoman olut-cheddar pannuleivän tekemisen yhteydessä ja minusta on kiinnostavaa testailla erilaisia käyttökohteita niille edelleen (vaikkei tällä kertaa kukaan gluteeniherkkä ystäväni ollutkaan tulossa kylään kakkua maistamaan).

Maidottomaksikin ohje muuntuu helposti, kun käyttää taikinassa ja kakkuvuuassa voin sijasta kasvipohjaista margariinia 🙂

Joulupannukakkukakku

Riisipuuroon:

2 dl Urtekram luomu puuroriisiä

2 dl vettä

1 l rasvaista ja makeuttamatonta mantelimaitoa

1 tl suolaa

(1 manteli romantikoille)

Kakkutaikinaan:

3 dl kylmää riisipuuroa

4 dl mantelimaitoa

4 kananmunaa

½ dl (kookos)sokeria

2 ½ dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (esim. Urtekram yleis leivontamix)

1-2 rkl Urtekram jauhettua luomukardemummaa

1 tl Urtekram luomuvaniljajauhetta

Vuuan pohjalle:

n. 200 g kuivahedelmiä, esim. Urtekram luomu luumuja, aprikooseja ja/tai aurinkokuivattuja viikunoita

3-4 dl glögiä

½ dl sokeria

1 rkl Urtekram luomukanelia

n. 50-70 g voita, kasvimargariinia tai neitsytkookosöljyä

Glögisiirappiin:

n. 1 ½ dl kuivahedelmien liotusglögiä

n. ½ dl sokeria

Keittele ensin riisipuuro. Äitini teki riisipuuron yleensä vesihaudekattilassa, minulla ei sellaista ole, joten teen sen pinnoitetussa kasarissa.

Kiehauta vesi ja lisää siihen puuroriisi. Kun vesi on melkein imeytynyt riisiin, lisää mantelimaito. Säädä lämpötila hieman alle keskilämmön ja keittele puuroa aina välillä hämmentäen noin 45 minuuttia, eli kunnes se paksuuntuu. Lämpö ei saa olla liian korkea tai puuro palaa pohjaan. Mausta puuro lopuksi suolalla, sekä tipauta sekaan halutessasi manteli. Ota puurosta 3 dl sivuun pannukakkukakkutaikinaa varten – loput voi syödä just niin kuin omaan makuun sopii (mikä täällä tarkoittaa kanelin ja sokerin kera).

Pannukakkukakun valmistaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin laittamalla kuivahedelmät likoamaan glögiin – ideaalitilanteessa ne kylpevät maustumassa ja pullistumassa glögissä yön yli jääkaapissa, mutta muutama tunti huoneenlämmössä toimii akuutin pannarikakun himossa vallatessa myös.

Pannukakkukakkutaikina on helppo valmistaa: sekoita kylmä riisipuuro, mantelimaito, jauhot, munat, sokeri sekä mausteet hyvin sekaisin ja jätä taikina noin puoleksi tunniksi turpoamaan. Laita sitten uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Voitele suorapohjainen kakkuvuoka tai paistinpannu reunoja myöten paksulti huoneenlämpöisellä voilla, kasvimargariinilla tai neitsytkookosöljyllä. Mikäli haluat pelata keikaushommissa varman päälle, laita vuuan pohjalle juuri sopivan kokoiseksi leikattu leivinpaperi, jonka voitelet tietysti silloin vuuan pohjan sijaan – itse koen tämän varotoimenpiteen kuitenkin ylimitoitetuksi, kunhan vuoka/paistinpannu on voideltu tarpeeksi runsaasti (mistä ei tässä köökissä koskaan tarvitse murehtia, olen aikamoinen voin suurkuluttaja).

Ripottele paistoastian pohjalle hieman sokeria ja kanelia, lado sitten glögissä mehevöityneet kuivahedelmät vuokaan. Kakku on keikautettuna erityisen näyttävän näköinen, kun leikkaat hedelmät puoliksi ja ladot ne vuokaan leikkauspinta pohjaa vasten.

Kaada sitten pannukakkukakkutaikina hedelmien päälle ja lykkää paistoastia keskitasolle uuniin n. 40 minuutiksi, eli kunnes se on pinnalta kauniin ruskistunut ja kypsä (testaan itse kypsyyden perinteisesti hammastikulla – jos siihen ei jää kiinni taikinaa, kakku on valmis).

Anna valmiin pannukakkukakun jäähtyä paistoastiassaan viitisen minuuttia ennen kumoamista. Varmistele varovasti tylsän puoleisella veitsellä, että kakun reunat ovat irti vuuasta ja aseta sitten paistoastiaa hieman isompi lautanen sen päälle. Ota molemmilta laidoilta tukeva ote ja humpsauta kakku nopeasti ympäri niin, että se tipahtaa tarjoilulautaselleen.

Huom! Älä jätä kakkua vuokaan jäähtymään: kakun pohjalle muodostunut tahmea siirappi tarttuu jäähtyessään astiaan aina vain tiukemmin, etkä saa sitä jäähtyneenä enää ihan niin vain vuoasta ulos.

Kuivahedelmien liotuksesta ylijääneen glögin voi keittää siirapiksi sokerin kera. Siirapin kokoonkeittelyaika riippuu käyttämäsi glögin määrästä, mutta siirappi on valmista, kun se valuu lusikasta hieman paksumpana norona. Pidä kuitenkin mielessä, että siirappi jähmettyy reilusti lisää jäähtyessään, ole siis tarkkana ettet keitä siirappia liian paksuksi!

Pannukakkukakku on minusta parhaimmillaan vielä hieman lämpimänä. Itse tarjoilen sen mieluiten Ahvenanmaan pannarin tyyliin kermavaahdon kera ja viimeistelen annoksen glögisiirapilla. Ah, nam!

Ps. Edelliset Urtekram -yhteistyöjuttuni löytyvät täältä 🙂 Olisi tosi hauska kuulla, mitä olette niistä tykänneet. Omia suosikkejani ovat olleet Risottopuuroa Risi e bisi sekä Kookosöljyssä haudutettua nieriää ”sous vide” 🙂

283 views

Hodaria ”nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Hodaria ”nakit ja muusi” + sileäotsainen punaviinitasting

Huh mikä viikonloppu mulla on takana: kummipojan ihka ensimmäinen yökyläily sekä 7-vuotissynttärit + ystäväporukan illanistujaiset hodaribuffetteineen, lautapeleineen ja viininmaisteluineen. Ihanaa, mutta aikaa omalle rauhoittumiselle jäi kyllä pyöreät nolla minuuttia 😛 Sunnuntaipäivä alkoi sitäpaitsi jo noin kello viisi, jolloin armas kummipoikani päätti että on aika ruveta kyselemään, mitä olen hankkinut hänelle synttärilahjaksi. Tutumpaa mulle on viideltä nukkumaanmeno kuin silloin herääminen, joten loppupäivä meni melkoisessa koomassa!

Viikonloppu meni myös kevyiden nakkiövereiden merkeissä, sillä lauantaina meidän ruokalistalla oli Halloween-henkisesti nakkimuumioita perunamuussipedillä ja sunnuntain kevyt iltapalahan oli tosiaan se kaikkea muuta kuin vaatimaton hodaribuffet. Onneksi niillä synttäreillä ei sentään tarjoiltu nakkeja (vaikka oman lapsuuteni lastenjuhlien vakiotarjoilu eli ”nakkisiili” voisikin mielestäni tehdä comebackin)!

Syy kaveriporukan kokoontumiselle oli ystäväpariskunnan avioituminen; häälahjamme kun oli ”yhteistä laatuaikaa”, johon poppoosta jokainen oli ideoinut tai valmistanut jotain. Koska pikkusiskoni on entinen Alkolainen, päätimme siskon kanssa vetäistä ohjelmanumerona kevyen ja sileäotsaisen viinitastingin. Viinit maisteluun saimme blogini kautta Social Winesiltä, jonka asiantuntevan henkilökunnan annoin myös valkata meille ne maisteltavat viinit. Tastingiin lähtikin tämän vuoksi myös itselleni yhtä lukuunottamatta vähän tuntemattomampi punaviininelikko, minkä ansioista olin itse tastingissä kutakuinkin samalla viivalla muiden kanssa.

Tiukka punaviinitastingnelikko: Wakefield Cabernet Sauvignon 2015, Concannon Livermore Petit Sirah 2012, McGuigan Bin 3000 Merlot 2014 sekä Castillo Murviedro Tempranillo 2015.

Sileäotsaisessa viinitastingissä ei murehdita, vaikka viinit joudutaan maistelemaan kertislaseista – ne eivät ole viininmaisteluun ihanteellisia, mutta kellä oikeasti on 40 viinilasia?

Neljän suht keskitanniinisen ja -täyteläisen punkun maistelu ei muuten ole mikään helppo homma vaikka vähän viineistä kuvittelee tietävänsäkin. Jotta kellekään ei tulisi liikaa suorituspaineita, olin kehitellyt maistelun oheen luovuutta ruokkivia kysymyksiä tyyliin ”kuvaile viinin makua kolmella kultsipuppelisi nimen alkukirjaimella alkavalla sanalla” tai ”mikä viineistä muistuttaa eniten rakkauspakkaustasi ja miksi” sekä ”kuvaile yhteisen historianne tapahtumaa/tilannetta, jonka viini tuo mieleesi”. Sitä saa mitä tilaa, joten vastauksissa vilisi mm. seuraavanlaisia kuvailuja: jörssärit, totinen, lentokenttäloungemainen, kompromissitreffit ja janottava.

Omaksi suosikikseni viineistä nousi lopulta Castillo Murviedro Tempranillo 2015, joka tastingin alkaessa oli itseasiassa se viini, jota vähiten teki mieleni maistella. Avauduttuaan viinin ensimmäiset tiukan karpaloiset hapot kuitenkin pehmenivät ja makea mausteisuus nousi enemmän esiin. Porukan keskuudessa selkeää yhteistä suosikkiviiniä ei kuitenkaan löytynyt, vaan valinnat jakautuivat melko tasaisesti kaikkien neljän viinin välillä. Ja mikä tärkeintä, meillä oli hauskaa 🙂

Koska olen viime aikoina pyrkinyt kiinnittämään enenevässä määrin huomiota köökkini ruokahävikkiin, oli lauantailta ylijääneille nakeille ja pottumuussille keksittävä maanantaina käyttöä. Kun sunnuntain ylenpalttisesta buffetista riitti jokaiselle kaveriporukan jäsenelle myös kotiinviemisiä, löytyi kotoa maanantaina myös hodarisämpylöitä. Mitäs muutakaan moisesta kombosta voi tehdä kuin ruotsalaistyyppisiä pottumuussilla täytettyjä hodareita?

Muistan vielä varsin elävästi tyrmistykseni, kun kuulin aikoinaan Göteborgissa opiskelleelta isosiskoltani ruotsalaisista hodareista, joihin tulee perunamuussia. Itse asustelin tuolloin Etu-Töölössä ja siinä Mechelininkadun Essolla (joka ei ehkä siinä vaiheessa enää Esso edes ollut, mutta jota en osaa muuksi kutsua) tuli vierailtua harva se lauantaiyö baarista kotiin päin könytessä. Mukaan Essolta tarttui yleensä Ötkerin pizzaa tai sipsejä, mutta jossain vaiheessa kyseinen huoltsikka alkoi tarjoilemaan myös hodareita perunamuussilla ja kuivasipulilla, eivätkä aamuöiset mässäilyni enää olleet entisensä ♥

Maanantaiateriamme oli siis nostalgisesti ruotsalaisia hodareita, tai hodareita ”nakit ja muusi” – periruotsalaiseen tyyliin tietysti majoneesia tihkuvalla rapusalaatilla kuorrutettuina. Kuulostanee vähintäänkin epäilyttävältä, mutta suosittelen lämpimästä testaamaan ennen tyrmäämistä!

Perunamuussin tein lauantaina itse oikein perinteiseen tapaan jauhoisista perunoista, maidosta ja voista, mutta rapusalaatin hain lähikauppani tuoretiskistä – piiiiiiitkän maanantaipäivän päätteeksi moisen itse väsääminen väsyneenä nyt olisi ollut sulaa hulluutta. Jollei kotonani olisi jo valmiiksi ollut ystäväni Pian itse leipomia mahtavia hodarisämpylöitä, olisin pokkana ostanut nekin kaupasta. Poikkeuksellisesti siis ateria valmistui tällä kertaa lähinnä valmiita ainesosia lämmittämällä ja kasaamalla – ihanaa!

Ruotsalaiset hodarit 4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle

4 hodarisämpylää

4-8 makuusi ja ruokavalioosi sopivaa nakkia (määrä riippuu nakin ja sämpylän koosta ja nälkäsi määrästä)

n. 2 dl valmista perunamuussia

n. 150 g valmista majoneesipohjaista rapusalaattia (oma valintani tuoretiskillä on aina tulinen chili-rapusalaatti)

ketsuppia, sinappia

n. 4 rkl kuivasipulia

muutama kevätsipulin varsi tai n. 2 rkl hienoksi silputtua punasipulia

Lämmitä nakit kiehauttamalla ne nopeasti kattilassa. Lämmitä myös pottumuussi (notkista sitä tarvittaessa hieman maidolla). Halkaise hodarisämpylät ja laita alaosille ensiksi muussia, sitten 1-2 nakkia per sämpylä. Kuorruta nakit rapusalaatilla, ketsupilla, kuivasipulilla ja kevät- tai punasipulisilpulla. Voitele sämpylöiden kannet sinapilla ja paina kansi kevyesti hodarin päälle.

Sitten vaan ääntä kohti! Mikäli joku onnistuu muuten syömään tällaisen viritelmän sotkematta, nostan hälle hattua, kumarran ja lähetän virtuaaliset 10 pistettä ja papukaijamerkin: olet sankarini!


Viinit tastingiin saatu Social Winesiltä blogini kautta.

50 views

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Teetä ja porkkanakakkupuuroa

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Urtekram

Mulla on teetä ja porkkanakakkupuuroa, en tarvii enää sitä sympatiaa!

On olemassa kaksi asiaa, joilla arkihemmottelen itseäni vuodesta toiseen: puuro ja tee.

Teetä olen rakastanut yläasteikäisestä asti, jolloin päädyin TET-harjoitteluun paikalliseen karkkikauppaan. Harjoittelupaikassani ”Naminurkassa” myytiin makeisten lisäksi myös jos jonkinlaista teetä ja kahvia, joita sain välillä myös punnita valmiiksi pusseihin. Muistan edelleen elävästi, kuinka huumaville erilaiset maustetut teelajit tuoksuivat … ja yhtä elävästi muistan pettymykseni, kun joku erityisen ihanalle tuoksuva tee maistuikin juomaksi hauduteltuna lähinnä lämpimälle tiskivedelle (ilmaisu aitoa teini-minua).

Varsinainen tee ei minulle siis ole se juttu, vaan erilaiset yrteistä ja/tai mausteista ja/tai kuivatuista hedelmistä ja marjoista valmistetut haudukkeet, joita vain jääräpäisesti kutsun teeksi 😀 Haudukkeilla on tapana nimittäin maistua vahvasti siltä, miltä ne tuoksuvatkin, enkä voisi elää ilman niitä. Tällä hetkellä kotonani on varovaisen arvion mukaan noin 20 erilaista hauduke- ja teemakua, joita en yritä edes lähteä laskemaan, yhdessä rasiassa kun saattaa olla yksittäisiä pusseja vähän useammastakin pakkauksesta. Pakkauksiakin on niin paljon, että ne tuppaavat suorastaan vyörymään kaapista ulos heti kun ovea vähänkin raottaa… vaikka olen vienyt työpaikallenkikin vähintään viisi pakettia!

Hari Tean yrtti- tai mausteteetä löytyy teekaapistani aina 

Puuroonkin minulla on pitkä ja harras rakkaussuhde: lapsuuden lempiaamupala on edelleenkin se, mihin turvaudun, kun kaipaan nopeasti jotain lohdullista ja lämmittävää. Pitkän aikaa lempipuuroni oli ehdottomasti maitoon keitetty kaurapuuro superisolla voisilmällä ja ekstrasuolalla, nykyään minulle tosin kelpaa jo vähän kokeellisemmatkin hiutale- ja makuyhdistelmät.

Kevättalvella hurahdin ”suolaisiin puuroihin”, (vaikken koskaan ole kovin makeista puuroista muutenkaan pitänyt) ja kulhoon päätyi harva se kerta niin pehmeäksi keitettyä kananmunaa, pekonia, kuin juustoakin. Paras kokeiluni suolaisten puurojen maailmassa on toistaiseksi kuitenkin ollut Urtekram-yhteistyön merkeissä kehitelty ”risottopuuro” Risi e Bisi, jossa siis keittelin täysjyväriisihiutaleista puuron sijaan risottoa. Suosittelen testaamaan!

Tämänkertaista Urtekram-yhteistyötä varten sain testattavakseni muutaman Hari Tean luomuteen. Lemon, Apple & Ginger on ihanan pirteä ja virkistävä, Sweet Hibiscus & Mint kuin vartavasten minulle tehty: rakastan hibiscusta ja sitä saisikin olla jääkaapissa janojuomaksi valmistettuna aina!

Kolmas testimaku, Classic Chai, sisältää mm. ruusun- ja vadelmalehtiä sekä jouluisia mausteita, kuten kanelia, neilikkaa ja kardemummaa. Se on tähän vuodenaikaan ja erityisesti puurolautaselleni se kaikkein huoukuttelevin valinta lämpimän ja intensiivisen mausteisuutensa vuoksi.

Niin niin, puurolautaselle – tykkään kovasti käyttää teetä myös ruuanlaitossa! Kaikki mausteiset teet kuten chai sekä esimerkiksi Sweet Choco & Chili toimivat ihanasti vaikkapa samettisen kurpitsakeiton nesteenä, sekä tietysti makeissa jälkkäreissä, kuten pannacotassa. Olen myös hoksannut voivani keittää puuronikin siihen: kaksi rakasta asiaa yhdessä, täydellistä!

Koska chai-mausteet tuovat minulle mieleen joulupipareiden ja kuivakakkujen lisäksi myös porkkanakakun, päätin tehdä chai-puuron sijaan porkkanakakkupuuroa. Samalla sain ympättyä kahden rakkaan asian sekaan vielä kolmannen: porkkanan!

Porkkanat ovat olleet suurta herkkuani aivan pikkulapsesta, jopa siinä määrin, että niistä on nakerreltu äidille suorastaan veistoksia! Kuva olis kiva näistä luomuksista näyttää, mutta sellaisia ei valitettavasti taidettu koskaan ottaa. Ensimmäinen animaationi, ”Pelle Porkkana” on sentään säilynyt, porkkanataidetta olen siis tehnyt moneen lähtöön!

Päivän aloittaminen lautasellisella tätä herkkua on todella ollut parasta mitä olen itseni hyväksi tehnyt pitkään aikaan!

Vaikka kutsun tätä kolmen rakkaan maun yhdistelmää porkkanakakkupuuroksi, se ei kuitenkaan ole mitään kovin rasvaista ja sokerista, vaan suorastaan terveysruokaa. Makeus puuroon tulee nimittäin lähinnä chai-mausteista sekä puuroa koristavista mulperimarjoista … ja ihan piiiiikkuisesta lorauksesta vaahterasiirappia.

Eipä se ”kakun” kuorrutekaan ole tällä kertaa mitään voin, sokerin ja tuorejuuston seosta, vain nokare vatkattua kookoskermaa. Kauran, porkkanan ja viikunan sisältämien kuitujen lisäksi tässä puurossa on myös proteiinia, kiitos sekaan lisättyjen pähkinöiden. Mitä tulee makuun, tämä päihittää monen kakun – ainakin, jos tällaiselta puuro, porkkana ja teehullulta kysytään 😉

Porkkanakakkupuuro 2:lle

5 dl vettä

3-4 Hari Tea Classic Chai -pussia

2 dl kaurahiutaleita

1 iso hienolla terällä raastettu porkkana (n. 2 dl raastetta)

3-4 rkl vaahterasiirappia

10 saksanpähkinää rouhittuna tai 2-3 rkl saksanpähkinävoita

¾ tl Urtekram luomu vaniljajauhetta

ripaus Urtekramin jauhettua aitoa luomukanelia sekä kardemummaa

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

½-¾ dl kookoskermaa (vatkattuna, jos haluat)

2 tuoretta viikunaa tai esim. persimonia

4 rkl mulperimarjoja

4 rkl Urtekram Paahdettuja Luomu Kookoslastuja

Keitä vesi ja jätä teepussit hautumaan siihen vähintään vartiksi. Mitä vahvemman makuista juomaa teet, sen parempi – jos multa kysytään! Kun juoma on kunnolla maustunut, purista vielä kaikki neste teepusseista sen sekaan. Kiehauta juoma sitten kattilassa ja lisää sekaan puurohiutaleet. Keitä puuro kypsäksi ja raasta sekaan sitten yksi iso porkkana (tai muutama pienempi). Porkkanaraastetta ei tarvitse enää keitellä niin säilyy ravinteetkin mukana paremmin.

Lisämakua, energiaa ja rakennetta puuro saa mukaan rouhitusta saksanpähkinästä, jonka sijasta voit toki käyttää myös muita pähkinöitä tai muutaman ruokalusikallisen pähkinävoita, joka sulaa ja sekoittuu kuumaan puuroon hienosti. Mausta puuro vielä aidolla vaniljalla, kanelilla, kardemummalla, muutamalla ruokalusikallisella vaahterasiirappia, sekä ripauksella suolaa.

Tarjoile porkkanakakkupuuro kookoskerman, tuoreiden viikunoiden, ihanien karamellisten mulperimarjojen ja rapeiden paahdettujen kookoslastujen kera. Viikunasesonki alkaa olla lopuillaan, mutta onneksi persimonisesonki on juuri käynnistymässä ja se käy niin maun kuin koostumuksenkin puolesta tälle puurolautaselle loistavasti. Sitä siis täälläkin seuraavaan kulholliseen!

Ps. Mikäli haluat vatkata kookoskerman, säilytä tölkkiä jääkaapissa yön yli äläkä sekoita kookoskermasta erottunuttta ohutta nestettä paksuun kermakerrokseen. Vispaa vain paksua ja kermaista osaa ja mausta se halutessasi ripauksella vaniljaa ja vaahterasiirappia.

420 views