Itämeri lautasella – Restaurant WILD (thing, you make my heart sing)

Itämeri lautasella – Restaurant WILD (thing, you make my heart sing)

restaurant wild

Oletteko te koskaan syöneet meduusaa? Minäpä olen! Juuri tuota, tuollaista yläpuolisessa kuvassa näkyvää. Aikamoista!

Kahvila / Ravintola Wild (jonka kahvilatuotteista taannoin jo kirjoittelinkin) tarjoilee noin kerran kuussa poikkeuksellisen erityisiä illallisia, joista sarjassaan toinen osui sopivasti syntymäpäivälleni. Teemana tällä illalisella oli Itämeri, mikä sopii tälle synttärisankarille mitä loistavimmin – merenelävät kun ovat ehkä suurinta luksusta mitä nenäni alle voin saada. Menu, johon pääsin tutustumaan jo reippaasti etukäteen näytti alustavasti todella lupaavalta, mutta ei se kyllä mitenkään valmistanut siihen mitä oli tuleman!

Baltic Sea @ Restaurant WILD

Silakka, siloneula ja hietakatkarapu

Itämeren ”MISO”

Merikaalikääryleet

Karitsaa ja merisinappia

Meduusa & ruusu

Itämeren ”boullabaisse”

Tyrniä ja limppua

restaurant wildWILD:in illallisille mahtuu kerralla 24 ruokailijaa ja illallinen nautitaan intiimisti yhteisessä pöydässä.

Ensimmäinen WILD:in illallisista oli niin suuri menestys, että nämä toisen setin paikat myytiin hetkessä loppuun. Arto Koskelon raportti ekalta illalliselta kärpässieni -makupaloineen siis villitsi muutkin kuin minut, minkä tajusin puoli päivää liian myöhään.

Minulla kävi kuitenkin tsägä ja sain loppuunmyydylle illalliselle kutsun itselleni ja Juusolle vähän niinkuin työn merkeissä ja saimmepa vielä oman kahden hengen pöytämmekin keittiön vierestä. Siinä sain rauhassa toteuttaa itseäni kamerani kanssa häiritsemättä kanssaruokailijoita, mikä sopi kaltaiselleni ujolle kuvaajalle paremmin kuin hyvin 😀

jouni toivanenIllallisen uskomattomat makuelämykset syntyvät tässä päässä: Jouni Toivanen, aikamoinen nero!

Jolly Nature Pet NatAlkumaljana Jolly Nature Pét’ Nat’

Näin iltamyöhään sisustuskauppa TRE:n jo suljettua illalliselle hipsitään sisäpihan kautta. Illallinen on kuitenkin katettu kaupan perällä sijaitsevien muutamien pikkupöytien sijaan keskeltä kauppaa löytyvälle pitkälle pöydälle.

Hämärässä kaupassa pyöri saapuessamme jo liuta jännittyneen oloisia illallistajia; jokaisella kädessään tunnelman nostattavaa pét nat:ia (lyhennys sanoista pétillant naturel; viinihipstereistä hipsterein kuplajuoma juuri nyt, lue aiheesta lisää esim. täältä). Jo yksikin lasillinen tätä ihanaa juomaa olisi saanut meidät kaksi pét nat:eihin tykästynyttä onnesta soikeaksi, mutta ei kuulkaas, sitä lasiahan tultiin vielä täyttämään monta kertaa! Hyvä alku illalle, sanoisin.

Alkumalja sopi myös mitä loistavimmin pöytään pikkuhiljaa ilmestyvien alkupalojen kaveriksi. Boqueorones -tyyliin valmistetut silakat olin jo kertaalleen päässyt maistamaan aiemmin – NAM – mutta varsinkin hietakatkarapuskagen ja fritattu ”Itämeren merihevonen” eli särmäneula vetivät kyllä pisteet kotiin. Pelkiksi kuriositeeteiksi edellämainitut harvinaisemmat suupalat eivät kuitenkaan jääneet, vaan olivat juuri niin herkullisia mereneläviä kuin etukäteen kuvittelinkin.

restaurant wildHietakatkarapu skagen

siloneulaFritattu siloneula (tai ehkä se oli sittenkin särmäneula?)

Illlallinen eteni mukavan verkkaista vauhtia ja pitkästä pöydästä kantautuvasta hilpeästä puheensorinasta päätelleen tunnelma oli muillakin mitä mainion. Annoksia kiikutettiin pöytään koko nelihenkisen keittiö- ja tarjoilutiimin voimin, mutta kellään ei vaikuttanut olevan kuitenkaan liian kiire vastailla kaikkiin mieleeni juolahtaviin kysymyksiin.

Jounin lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailemat annokset syvensivät lautanen lautaselta menun teemaa: Itämerestä sukelletut toinen toistaan eksoottisemmat raaka-aineet kuten edellämainitut siloneulat sekä liejutaskuravut ja korvameduusat saivat seurakseen raaka-aineita tietysti niin merestä, kuin sen rannoiltakin. Niinpä lautasilta löytyikin esim. saariston karitsaa, rakkolevää, merikaalia, tyrnimarjoja, saaristolaisleipää, merisinappia…

Edgan Reppanen tarjoiluvuorossa

restaurant wildLitulaukkamiso, rakkoleväliemi, fermentoitu sananjalka, hauki katsuobushi; reunaa koristaa uuh lääh graavattu keltuainen ♥

Itselleni ehkä kiinnostavin annos koko illallisella oli merellinen misokeitto, joka sisälsi mm. litulaukkamisoa (!) ja fermentoituja sananjalkoja. Tutustuttani litulaukkaan ensimmäistä kertaa viime kesänä meillä on syöty sitä koko kauden ajan eri ruuissa (mm. villiyrtti-vichyssoisessa ja litulaukka-röstipizzassa), mutta miten ihmeessä siitä tehdään misoa? Täytyy ehkä käydä utelemassa asiaa Wildista tässä vielä lähipäivinä, moiset arvoitukset nimittäin tuppaavat pitämään minua hereillä öisin.

Sananjaloista olen ollut utelias siitä asti, kun minulle selvisi että tätä yhtä metsien sympaattisimmista kasveista voi syödä. Tai siis, mitä tahansa sananjalkaa ei tietenkään voi syödä, enkä ole uteliaisuudessani vielä edennyt siihen pisteeseen että selvittäisin mitkä niistä ovat syötäviä – niinpä maistaminenkin oli toistaiseksi jäänyt vain silmänruuan tasolle. Herkullisiahan nekin olivat. Hieman parsamaisia, ehkä hieman voikukanlehtien tyylistä kitkeryyttäkin niistä löytyi. Kiinnostava maku kaiken kaikkiaan!

katsuobushiNäin tehdään ruokahullu synttärisankari hyvin hyvin onnelliseksi!

Eikä siinä vielä kaikki: annoksessa oli nimittäin käytetty vieläpä itse valmistettua haukikatsuobushia!!! Blogiani pidempään lukeneet muistavat ehkä viime talven japanilaisten ruokien hurahdukseni – katsuobushia, kuten misoa ja kombulevääkin on keittiössäni oltava aina.

Ihannemaailmassa osaisin itsekin tehdä jos jonkinmoiset misot ja katsuobushit ja osaisin toki myös löytää metsistä ne syötävät sananjalat … mutta täällä todellisuudessa minä olen kuitenkin se, joka ostaa omansa kaupasta ja Jouni sekä Edgar taas niitä, jotka valmistavat kaikenlaiset jännät raaka-aineet tuosta noin vain itse. Siinä olikin sitten kyynelissä pidättelemistä, kun Edgar kiikutti kätösiini keittiöstä vakuumipakatun annoksen tuota haukikatsuobushia kotiin vietäväksi! Huh, mikä lahja ♥

karitsa tartarKaritsatartar, merisinappisinappia, merisinappia, merivesikurkkua, Närpiön tomaattia

Olemme Juuson kanssa molemmat suuria tartarin ystäviä ja syömme sitä yleensä aina, kun sen listalta bongaamme. WILD:in tartar oli valmistettu tietysti saariston karitsasta ja sen kaverina tarjoiltiin merivedessä mehevöitettyä kurkkua, merisinappia JA merisinappisinappia, sekä vielä Närpiön tomaattia.

Oli kuulkaa raikkain syömäni tartar konsanaan; liha oli jätetty ihanan krouveiksi paloiksi ja merisinappisinappia olisin voinut lusikoida vaikka vähän taskuuni kotiin vietäväksi.

Taskuuni päätyi kuitenkin lopulta jotain muuta kuin sinappia, sillä seuraavana pöytään kannettiin illan jännittävin annos: korvameduusa! Niin, kuten jutun alussa leuhkin, olen tosiaankin syönyt meduusaa. Tätä nimenomaista annosta myös todellakin jännitin etukäteen, sillä matkalla ravintolaan silmiini osui syötävistä meduusoista kertova Nordin Food Lab:in juttu … eikä se ollut ihan joka osaltaan meduusan syömiseen rohkaiseva juttu se. Erityisesti virke, joka alkoi ”Though none of us died after eating the moon jellyfish on the boat…” jäi jotenkin kummittelemaan mieleeni 😀

Tuon nimenomaisen jutun kirjoittamisesta on kuitenkin kulunut jo muutama vuosi enkä pienestä jännityksestä huolimatta epäillyt hetkeäkään kipata tuota korvameduusa-annosta kurkkuuni. WILD:in köökissä meduusa oli maustettu ruusun terälehdillä sekä ruusunmarjoilla ja ilmeisesti pakastettu – ainakin se nimittäin tarjoiltiin kohmeisena. Vahvasti merellinen maku annoksessa oli, kuin merivesisorbettia olisi syönyt.

edible jellyfishKorvameduusa, ruusun terälehtiä, ruusunmarjaa ja szechuan kukan nuppuja. Tarjoiluastia on muuten yksi lempiastioistani – tällaisesta kulhosta me lapsena syötiin aina kiisseliä mammalassa.

szechuan buttonKoukuttavaa kamaa nämä buzz button -kukat!

Kaikkihan tietävät, että meduusat voivat polttaa ja pahasti, joten annokseen kätkeytyvä sähköinen yllätys oli mitä oivallisin osoitus Jounin leikkisästä kokkailutyylistä! Illallisen ikimuistoisin komponentti ei nimittäin ollut se meduusa, vaan sähköinen ja turruttavan tulinen szechuan kukka eli Acmella oleracea, jota ”buzz buttoniksikin” sanotaan. Tätä kukkaa oli murusteltu meduusa-annoksen päälle, joten kun kulho oli tyhjä, alkoi suussa yhtäkkiä tuntua eräänlainen hitaasti yltyvä sähköiskun kaltainen tunne.

Saimme pöytään lähemmin tutkittavaksemme muutaman kukan ihan sellaisenaankin. Täytyy kyllä sanoa, että tämä pieni ja yllättävä kasvi veti meiltä kummaltakin sanat suusta ja jalat alta (onneksi siis maistettiin näitä istualteen), sillä sen syöminen oli täysin ennenkokematon elämys! Jäätävä polte, jonka tämä kukka suussa ja huulissa aiheuttaa, käy läpi monta vaihetta. Välillä tunne on kuumottava, välillä kihelmöivä, välillä oudon makea, syljen suuhun herauttava, koko suun turruttava ja kun tunne vihdoin laantuu, sen haluaa heti kokea uudelleen – totaalisen addiktoiva elämys siis.

(Nyt arvaattekin jo varmaan, mitä minulla oli taskussani, kun lähdimme ravintolasta myöhemmin kotiin… aarre, todellinen ruokahullun aarre, klunk-klunk)

restaurant wildPohjolan bouillabaisse: turskaa, leijutaskurapua, punakampelaa, artisokankukka-rapuöljyrouille, peruna, karhunlaukka

lahna ribsLahnaribsit

Pikkuruisia ja todella herkullisia liejutaskurapuja, turskaa, punakampelaa, karhunlaukkaa ja perunaa sisältävä ”pohjolan bouillabaisse” oli parasta koskaan syömääni bouillabaissea,  tosin varsin hyvin mieleen painui myös annoksen ohessa pöytään kiikutettu pieni lautasellinen rapeita lahnaribsejä. Siis lahnaribsejä!

Keittonsa sai vielä silata todella vahva-aromisella ja täyteläisellä artisokankukka-rapuöljyrouillella, johon kyllä dippasin myös niitä lahnaribsejä sekä läpi aterian tarjottua herkullista karhunalaukkaleipääkin.

jolly nature

restaurant wildTyrni, kallioimarre, saksankirveli, saaristolaisleipä

Ilta päättyi pirteän kirpeään ja anisaromiseen tyrnijälkkäriin, joka tosin oli itselleni ihan himpun verran liian makea. Juuso oli toki enemmänkin kuin tyytyväinen, kun sai syödäkseen puolet minunkin lautasellisestani. Jälkiruokaviini, Domaine Jolly Ferriolin Muscat de Rivesaltes sen sijaan oli just sellaista jumalten nektaria, jollaiseen täydellisen synttäri-illallisen haluankin päättää.

Pitkän pöydän ääressä iltaa taidettiin jatkaa vielä pitkään meidän kotiin hipsimisemme jälkeen – lähtiessämme siellä nimittäin maistatettiin parhaillaan ainakin rakkolevällä maustettua vodkaa ja loistavia Finnviinin viinejä. Käsittääkseni elämys on ollut muillekin niin poikkeuksellinen, että puhelinnumerojakin siellä oli kuulemma ennen kotiinlähtöä vaihdeltu – ei mikään pieni saavutus toisilleen entuudestaan tuntemattomien suomalaisten kesken.

buzz button

Muistelin Juusolle illallisella, kuinka parikymppisenä idealistisena taideopiskelijana aikoinaan haaveilin sellaisesta kokonaisvaltaisesta pop up taideravintolasta. Tämän haaveravintolan jokaisella illallisella olisi ollut oma teema, kaikki uniikkia huonekaluja ja astioita myöten, menuun sopiva livemusiikki soisi ja seinille heijastettaisiin kokeellista videotaidetta…

Nyt jos haaveilisin ravintolasta, se saisi mieluummin olla juuri tällainen: uniikki … mutta ei tykötarpeiltaan tai puitteiltaan, vaan sielultaan. VAU!

Restaurant WILD

Mikonkatu 6, 00100 Helsinki
Finland

+3598 503590848
info@restaurantwild.fi

Restaurant WILD löytyy myös Facebookista & Instagramista

Ps. Seuraava illallinen on 4.11. ja sen teema on … KOULURUOKA! Jounin & co käsissä kouluruokakaan ei voi olla mitään muuta kuin upea elämys, paikka illalliselle kannattaakin siis varata heti 😀


Restaurant WILD tarjosi meille illallisemme. KIITOS!

430 views

Miniloma Englannissa: Victoria & Abdul -elokuva + iltapäivätee

Miniloma Englannissa: Victoria & Abdul -elokuva + iltapäivätee

Kaupallinen yhteistyö Victoria and Abdul –elokuva

victoriaandabdul

Syksy on nyt todella saapunut jäädäkseen, ei epäilystäkään. Vettä sataa ropisee päivästä toiseen ja valo hupenee päivä päivältä. Tekisi mieli paeta tätä ankeutta jotenkin! Onneksi miniloman muihin maisemiin, todellisuuksiin, jopa aikakausiin voi ottaa aika helposti: piipahtamalla leffassa. Mikään ei minusta virkistävämpää arjen keskellä juuri ole,  kuin hyvän elokuvan katselu elokuvateatterin pimeässä sylissä. Toki katselen paljon leffoja ja sarjoja kotonakin, mutta läppärin tihrustelu kotisohvalle ei vaan ole yhtä tehokas irtiotto.

Viikon karmaisevimpana sadepäivänä nappasin oman pikku äitini kainaloon ja lähdimme minilomalle Englantiin. Elokuvateattereissa pyörii parhaillaan Stephen Frearsin ohjaama Victoria & Abdul. Tämä uskomaton kertomus kahden varsin erilaisista taustoista tulevan ihmisen ystävyydestä perustuu tositapahtumiin: Englannin kuningatar Victoria ystävystyi vanhuudenpäivillään intialaiseen Abduliin. Abdul saapuu Englantiin osallistuakseen kuningattaren valtakauden 50-vuotisjuhlallisuuksiin ja päätyy ystävyyden puhjettua jäämään hieman pidemmäksi aikaa kuin alun perin oli kaavailtu.

Victoriaa esittää elokuvassa todellisen girlbossin auktoriteetillä Oscar-voittaja, upea Judy Dench ja Abdulia taas Ali Fazal. Muissa rooleissa vilisee laadukkaita brittinäyttelijöitä Eddie Izzardista Sir Michael Gamboniin.

victoriaandabdulPitkästä aikaa laatuaikaa äidin kanssa = BEST!

victoriaa & abdul

Täysin ilman vastustusta ei moisen rajoja rikkovan ystävyyden toki tuohon aikaan sallittu kuninkaallisissa piireissä kukoistaa, mutta siitä ei nyt enempää – en halua paljastaa elokuvasta liikoja. Sen verran voinen varmaan kuitenkin kertoa, että Victoria & Abdul kuvaa kiehtovasti Viktoriaanisen ajan viimeisiä vuosia; puvustus ja lavastus on mitä mainioin ja tässä elokuvassa syödään ja juodaan todella usein.

Niinpä olikin varsin sopivaa täydentää elokuvakokemusta piipahtamalla Tennispalatsin Brasserie Lumièressa englantilaisella iltapäiväteellä! Iltapäiväteetä tarjoillaan alkaen klo 14 aina lokakuun 14. päivään asti. 15 euron hintainen setti sisältää kannullisen haudutettua Ambassador-teetä, kurkku-savulohi-sandwichin, metsäsienitarteletin, palan juustoa herukkahillolla (meidän annoksessamme juusto oli herkullista gruyereä), sekä macaron-leivoksen. Meidän tarjottimeltamme löytyi tosin vielä pala suussasulavaa mascarpone-juustokakkua!

victoriaandabdul

victoria & abdul

Muistojeni Englanti

Otimme äidin kanssa rauhassa aikaa aterioinnille ja vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia, niitä kun ehtii välillä kertyä enemmänkin ennen kuin ehditään nähdä kasvotusten. Äidin pyytäminen seuraksi juuri tähän elokuvaan oli muuten täysin itsestäänselvyys: olen käynyt Englannissa kahdesti ja kummallakin kerralla juuri äidin kanssa.

Ensimmäisen matka oli 10-vuotislahjani. Tuolloin kiertelimme äidin ja isän kanssa autolla kolmistaan ympäri Britanniaa kahden viikon ajan. Matkasta on jäänyt minulle pikku herkkusuulle mieleen vahvimmin (Mount Snowdonille kiipeämisen lisäksi) tietysti ruokaelämykset: pubissa syöty todella juustoinen munakas, jota ei vaan voinut jättää kesken vaikka maha oli jo aivan täynnä, sekä lohitäytteiset kolmioleivät 😀 Tuolloinen kolmioleipäviehätykseni lähinnä naurattaa nyt (ja varsinkin Brasserie Lumièren oivallista savulohileipää mutustellessa) mutta silloin ne olivat minusta jotain todella erityistä!

Toisella matkalla olimme äidin kanssa viikon Lontoossa ihan kahdestaan. Tuolloin olin 15-vuotias ja koin matkalla mm. ensimmäisen suuren ja sykähdyttävän taide-elämykseni (John Martin: The Great Day Of His Wrath, 1851-53). Tajusin myös ensimmäistä kertaa, että vaikka maailma on suuren suuri, se voi välillä olla pienen pieni: keskellä Lontoota kadulla käveli nimittäin yllättäen vastaan entinen poikaystäväni! Tietysti myös shoppailin minkä jaksoin … ja äiti kipitti kiltisti mukana.

victoriaandabdulBrasserie Lumièren savulohileipää ei ollut leikattu kolmioksi, mutta se oli silti yhtä hyvä – ellei jopa parempi – kuin muistojeni kultaamat lontoolaiset kolmioleivät.

Sekä iltapäiväteehetkemme että elokuva olivat omiaan herättämään muistoja ja nostamaan monenlaisia tunteita pintaan. Hyvillä elokuvilla onkin usein tapana tehdä niin! Erityiseksi teemaksi itselleni nousi ajan kuluminen ja ajan ottaminen – erityisesti niille, jotka minulle rakkaita ovat. Arkirumbassa uppoan usein viikkokausiksi omaan kuplaani, johon mahtuu vain työ ja sen vastapainona kokkailu sekä tämä rakas blogiharrastukseni. Sosiaaliset suhteet jäävät siinä helposti tyystin somen varaan ja oma aika on yhtä eksoottista kuin Abdulin tarinoinnit Victorialle varmasti kuulostivat.

Kyse on kuitenkin omista valinnoistani: voisin aivan hyvin hieman vähentää työn tekoa sen laadun siitä kärsimättä ja ottaa kuriin tapani ylisuorittaa. Elokuvan herättämissä tunnelmissa olen itseasiassa pohtinut suorastaan sellaista hurjan radikaalia ajatusta ( 😀 ), että poistan hetkeksi kännykästäni kaikenlaiset applikaatiot, joihin huomaamattani imeydyn silloin kun en muuta tee. Kyllä ne aina takaisin kuitenkin saa. Huomasin myös ehdottavani Juusolle, että jahka pahin työrumba meiltä kummaltakin helpottaa, otettaisiin tavaksi pitää viikottain täysin elektroniikkavapaita treffipäiviä.

Kaikenlaista sitä yksi pieni miniloma Englannissa saakin aikaan!

iltapäivätee

brasserie lumiere

Liput Englanninmatkalle löytyvät täältä ja suosittelen piipahtamaan samalla matkalla myös siellä iltapäiväteellä. Esimakua elokuvan tunnelmiin (ja niihin aterioihin!) voi kurkistaa Victoria & Abdultrailerista.

Ps. Minulle selvisi muuten juuri, että Judi Dench on näytellyt kuningatar Victoriaa myös kerran aiemmin! Tiedän mitä katson seuraavaksi.

105 views

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

Löytö: kahvila / ravintola WILD – villejä makuja keskellä kaupunkia

restaurant WILDKäsintehty piirakka Liperistä; ruskistettua voita, munavoi, poltettua heinää

Kuinka moni kahvila voi kehua perus kahvilatuotteidensa – kuten pullan tai karjalanpiirakan – sisältävän villiyrttejä, itse kerättyjä sieniä tai vaikkapa kuhnurin toukkia? Veikkaisin, että aika harva … ja puhun tässä nyt ihan maailman mittakaavassa. Mikonkadun kahvila/ravintola WILD kuitenkin voi.

Sisustus- ja designkauppa TRE:n takanurkassa piilotteleva WILD on Michelinkokki Jouni Toivasen, Satokausikalenterin perustajan Samuli Karjulan ja mm. lempiravintolassani Grönissäkin työskennelleen Edgar Reppasen ainutlaatuinen konsepti. Päivittäin WILD:istä saa hinta-laatusuhteeltaan ällistyttävien kahvilatuotteiden, kuten metsäisten riistaleipien, parhaan konsanaan syömäni karjalanpiirakan, kuhnurintoukilla maustetun suklaan ja tattitoffeella silatun suklaakakun lisäksi loistavia lounaskulhoja.

ravintola WILD

restaurant WILDMetsäsienipiirakka: tattaripohja, tatteja, suppiksia ja mustatorvisieniä; pikkelöityjä mustatorvisieniä ja maitohorsmaa, sienisoijaa sekä suppispölyä.

Lounaskulho sisältää päivästä riippuen vaikkapa kylmäsavuhaukea (tai vegaanisessa vaihtoehdossa tempeä), perunasalaattia, hapankaalia ja silmusalaattia tai poronsydäntä (vegaanisessa vaihtoehdossa marinoitua tofua), sellericonfit, pikkeliretikkaa ja silmusalaattia.

Itse olen kulhon testannut toistaiseksi vasta kahdesti, mutta lisää on saatava! Ei sinänsä mikään ihme: kulhoja täyttävän liemen vastumattamon umaminen maku jää nimittäin helposti pyörimään mieleen. Liemi saa makua mm. kahvimarjan kuivatuista kuorista, cascaroista, joita syntyy kahvin valmistuksen sivutuotteena. Cascarat WILD:iin toimittaa Good Life Coffee. Cascara kuullostaa sen verran eksoottiselta ravintolakeittiön raaka-aineelta, että pitihän se heti guuglata. Maailmalla cascarasta valmistettua ”teetä” ilmeisesti tarjotaan jo monissa kahviloissa, mutta täytyy kyllä sanoa että tämä on ensimmäinen kerta, kun itse tästä kiinnostavasta raaka-aineesta kuulen.

Jo kaikki edellämainitsemani tekee WILD:istä minulle vastustamattoman, mutta lisäksi kahvilassa tarjotaan tosiaan lempikahvilani Good Life Coffeen paahtamaa kahvia. Valikoimasta löytyy myös loistava setti kotimaisia Pien-kaupan kuratoimia pienpanimo-oluita, sekä varsin kiinnostavia viinejä (mukana myös muutama alkuviini sekä yllättävän laadukasta kotimaista marjaviiniä).

Hyllystä löytyy myös erilaisilla villiyrteillä ja -vihanneksilla sekä jopa levällä maustettua vodkaa! Täällä voi siis halutessan vetäistä melkoisen villit (hehe) afterworkit 😀 Löytyypä kahvilasta myös suomen todennäköisesti kallein gin tonic (50€), johon tulee Nordic Food Labin kehittelemää Anty Gin -muurahaisginiä. Kaikkea edellämainittua ihmetellessäni ja tutkiessani kahvilassa kököttäviä lukuisia kuivatuilla villikasveilla ja -yrteillä täytettyjä purkkeja en lainkaan ihmettele, että Toivanen on saanut Elo-säätiön myöntämän Villiruokamestarin tunnustuksen.

kahvila WILD

Lauantaisin WILD tarjoaa 25 eurolla aika hulppeaa settiä, johon kuuluu liperinpiirakka, saaristolaisleipä tai riistarieska, vapaavalintainen jälkiruoka ja kahvi / tee sekä lasillinen viiniä tai olutta. Ei lainkaan hullumpi setti, varsinkin nyt kun tiedän tasan tarkkaan miten upean makuisia vaatimattoman kuuloiset saaristolaisleivät tai riisipiirakat ovatkaan ♥

Teemaillalliset

Minua kuitenkin houkuttelee vielä enemmän ravintola WILD:in kerran kuussa järjestettävä varsin uniikki illallinen, joka katetaan sisustuskaupan puolella nököttävään pitkään pöytään. Illalliselle mahtuu 24 ruokailijaa ja se maksetaan Suomessa poikkeuksellisesti kokonaan etukäteen. Ymmärrän täysin varotoimenpiteen syyt, mutta näin harvakseltaan järjestettävälle varsin erityiselle illalliselle lipun saaneet tuskin ohareita tekisivät muutenkaan.

restaurant WILDSuklaakakku: tummasuklaa ganache sable -pohjalla, tattitoffee (toffee valmistettu kermasta, johon on uutettu tatteja)

ravintola WILDSaaristolaisleipä: villiyrttipestoa, graavattua kasvatettua meritaimenta Ahvenanmaalta, paistettua hauenmätiä, piparjuurta ja kuivattua saksankirvelinlehteä.

riistaleipäRiistarieska: perunarieska, villiyrttivoita, poron entrecôte, pikkelöityjä vihreitä karviaisia, kuivattua poronjäkälää sekä mustaherukanlehti öljyä.

WILD:in illallisilla on joka kerralla oma teemansa, joten jokainen ateria on ainutlaatuinen. Illallislipun hinta sisältää muuten sitten ihan kaiken: 7-9 ruokalajia juomineen ja yllätysmakupaloineen.

Ensimmäisen illallisen teema oli metsä ja tuolloin tarjolla oli rohkeimmille maistettavaksi jopa kärpässientä! (Uteliaiden kannatta lukaista esim. tämä Viisitähteä-lehden juttu)!

Seuraavan dinnerin teema on Itämeri ja tiedossa on kuulemma ainakin kokkien itse sukeltamaa rapua, rakkolevälientä, hietakatkarapuja sekä Itämeri ”bouillabaisse”. Sosiaalisesta mediasta tosin bongasin juuri kuvan Reppasen sukeltamista korvameduusoista, joita pöydästä ilmeisesti tulee löytymään myös. Tuo Itämeri-illallinen osuu muuten syntymäpäivälleni, joten mikäli mietitte onko minulla tuolle loppuunmyydylle illalle jo lippu, niin TOTTA MUNASSA ON! Ja kyllä, aion syödä synttäri-illalliseni kamera kädessä – raporttia ateriasta seuraa siis perästä.

ravintola Wild

kahvila WILDMarjapiirakka: sable -pohja, punaisella ginillä maustettuja mansikoita ja kirsikoita, marjasiirappi, tuoksusimake anglaise

Ravintola WILD

Mikonkatu 6

Helsinki 00100

WILD löytyy myös Instagramista


WILD tarjosi minulle maisteluannokset kahvilatuotteistaan. Kiitos!

393 views

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Passio Dining – intohimosta ruokaan, viiniin ja olueen

Yhteistyössä Passio Dining

Passio Dining hurautti suoraan tajuntaani alkukesän Taste of Helsinki -festareilla kahden vahvasti mieleenpainuneen annoksen voimin. Omalla mittapuullani koko tapahtuman annosten kärkeen nousseet gazpachosorbet sekä koukuttava makkaraperunat (luit oikein: makkaraperunat) jättivät himon saada lisää Passion köökistä lähteneitä lautasellisia!

Eipä muuta kuin nokka kohti Passiota ja hyvää seuraa mukaan. Illallisella sain nauttia sekä Keittiössä kaupungissa -blogin Jaanan että hänen hyvän ystävänsä Ellan loistavasta seurasta, ja istuipahan pöytään hetkeksi myös Passion ravintoloitsija Jussi Hukkanenkin.

Jussin kanssa jutellessa selvisi, että Passion alkutaipaleella oluella oli ravintolan konseptissa vahva rooli. Jussi kun on paitsi ravintoloitsija, myös panimomestari, ja Savonlinnalaisen panimoravintolan Huvilan entinen toimitusjohtaja. Huvilasta tuotiin Helsinkiin panimoravintolan konseptin lisäksi myös keittiömestari Jesse Vottonen.

Casual diningiä ja olutta yhdistelleen Passion suunta lähti kuitenkin alkuperäiskonseptista omille teilleen ja nykyään Passio on menuravintola. Menu vaihtuu kolmen viikon välein ja niitä kyydittävät viinitkin tuodaan maahan itse. Olutta Jussi ei ole viiniin suinkaan silti tyystin vaihtanut, sillä hän on osakkaana Kaartinkaupungin Ohrana –panimossa. Niinpä löytyy Passiostakin toki palan painikkeeksi viinien lisäksi myös oman panimon oluita ja olutta käytetään myös ruuanlaitossa.

jussi hukkanenJussi Hukkanen

Intohimo ruokaan, viiniin ja olueen paistaa Jussista ja hänen puheistaan. Aterioimaan päästyämme kiinnitin huomiota myös siihen, että monessa annoksessa viiniä löytyy myös lautaselta eri muodoissa. Kokkaanhan minäkin toki viinin ja oluiden kanssa, mutta en ihan tällä tapaa 😀

Kun kyse on menuravintolasta, on tilaaminen poikkeuksellisen helppoa: valinta tehdään kolmen tai viiden ruokalajin menun väliltä. Varmaan on sanomattakin selvää, kumman valinnan me teimme!

Ateria käynnistyi raikkaalla lasillisella kuohuviiniä, jonka kaverina tarjoiltiin keittiön tervehdys. Tattaririeskan päältä tarjoiltu taimentartar hapankermalla, raastetulla kananmunan keltuaisella ja mädillä olisi kelvannut minulle myös pääruuaksi, väliruuaksi ja jälkiruuaksi, niin täydellisesti se osui makuuni.

Nelles Riesling Sekt Brut

passio diningTaimentartar

Alkuruuaksi söimme ankkaa. Sitä olikin lautasella suorastaan kolmessa muodossa: oli rillettenä, oli paistettua ankanrintaa ja oli foie gras’ia. Ankkatrion kaverina oli porkkanapyreetä ja blanc de noir -hyytelöä, sekä ihanaa Pinot Noiria (Wagram Pinot Noir 2013). Viinihyytelö oli muuten täydellinen kaveri sekä ankka foie gras’lle että -rilletelle, pitää ehkä opetella tekemään jotain samanlaista itsekin!

Passion maahantuomat viinit ovat kaikki peräisin pientuottajilta, joiden tuottajat tunnetaan ihan kasvokkain. Suurin osa viineistä tulee Italiasta ja Saksasta, mutta joitain myös Ranskasta tai Itävallasta, kuten ankan kaverina nauttimamme kirsikkainen Pinot Noir.

passio diningAnkkarilletteä, paistettua ankanrintaa, ankka foie gras ♥

Myös seuraavana tarjoillussa väliruuassa oli keskitytty yhteen asiaan: simpukkaan. Annos sisälsi simpukkalientä, suussasulavaa konfattua kampasimpukkaa, sinisimpukkaa ja mykyjä. Liemi kaadettiin asianmukaisesti lautaselle vasta pöydässä, ja yhtä asianmukaisesti kuvasin tämän operaation.

Konfatut kampasimpukat varastivat huomioni tässä annoksessa, niiden tekstuuri oli nimittäin jotain aivan ihanaa : pumpulinpehmeää mutta samalla sopivan pureskeltavaa.

Well hello, konfattu kampasimpukka! Voitais tavata useamminkin?

Ensimmäinen pääruoka oli hiillostettua siikaa, grillattua pulpoa ja fermentoidusta valkosipulista tehtyä aiolia. Koska rakastan mustekalaa (olettaen tietysti että se on valmistettu hyvin), taisi huomioni keskittyä annoksessa lähinnä pulpoon, kuten kuvakulmastakin näkyy. Jos ihan totta puhutaan, annoksen muut osat jäivät herkullisuudestaan huolimatta ihan paitsioon, kun taas ihanasti hiiltynyttä mustekalaa olisin kaivannut lisääkin!

Toinen pääruoka oli härän flanksteak endiivien, vaniljalla maustettujen retiisien ja sipulikastikkeen kanssa. Flanksteakia maustanut gremolatan tapainen sitruksinen yrttiseos ei oikein kolahtanut minulle, vaikka liha sen alla mehevää ja maukasta olikin. Parasta lautasella oli kuitenkin vaatimaton retiisi – tulen maustamaan kotonakin vastaisuudessa retiisini vaniljalla … ja niin varmaan yhtä lailla vaniljaretiiseihin hurahtanut Jaanakin 😀

passio dining

Välijälkiruoka oli kaunein näkemistäni jälkkäreistä vähään aikaan: kimmeltävässä mansikka-ruusuöljykastikkeessa lepäilevä kuohuviinisorbetti mansikoilla ja ruusuhyytelöllä oli niin kuvauksellinen, että sorbetti oli lähes sulanut kun laskin kamerani alas.

Maun puolesta tämä jälkiruoka oli minulle hieman liian makea, mutta niinhän jälkkärit melkein aina ovat. Toinen jälkiruoka (vanilja-mustaherukkakääretorttua, mustaherukkasorbettia, marenkia ja hunajavaahtoa) jäi kuvaamatta, kun valo ravintolassa väheni. Makeutensa vuoksi annos jäi minulta pitkälti myös syömättä, mutta aivan varmasti sama annos olisi saanut makeamman ystävät yhtä lailla taivaisiin kuin välijälkkärikin.

Passio Dining jätti viiden ruokalajin menusta huolimatta kaikkea muuta kuin tukalan olon – annokset olivat siis juuri sopivan kokoisia minulle. Illan parhaat annokset oli minusta ehdottomasti keittiön tervehdys sekä simpukka-annos, mutta sen Taste of Helsingin gazpachosorbetin kaltaista ekstaasia jäin vähän kaipailemaan.

Kun menu kuitenkin vaihtuu kolmen viikon välein, lähden mielelläni Passioon uudelleen testaamaan mitä keittiö milloinkin keksii! Ravintolan miljöö ja tunnelma on sopivan rento ex tempore -dinnereille, mutta samalla sopivan erityinen hemmottelulounaalle. Passion pitäjien uusi ravintola Corsokin tosin pitäisi testata … ja sinne Ohranaan pitää ehtiä oluelle, ja ja ja…


Passio Dining tarjosi seurueemme illallisen viineineen. Kiitos!

45 views