Löytö: Nood Ramen

Löytö: Nood Ramen

nood ramenKonstailematon ja kaunis lounasramen

Nood Ramen avasi ovensa vasta reilu viikko sitten, mutta koen jo olevani paikan kantis. Tämä autenttisia japanilaisia makuja tarjoava ravintola kun on kätevästi työpaikkani vieressä: ehdin sinne kiireisempänäkin päivänä lounaalle ja voin pysähtyä siinä pikaisella afterworkmakupalalla. Painotan sanaa makupala, sillä kaikki, mitä Noodissa olen toistaiseksi maistanut, on ollut elämys. Ei sinänsä ihme, kun köökissä häärii intohimolla ja omistautumisella ruuanlaittoon suhtautuvat korealainen Joon Ou sekä Mika Palonen, Bocuse d’Or -edustajamme vuosimallia 2013.

Tutustuin Jooniin reilu kuukausi sitten Teurastamolla järjestetyssä korealaisessa barbecueillassa. Hän kertoi tuolloin ravintolasuunnitelmistaan, joten olen siitä asti odotellut kieli pitkällä, milloin Nood Ramen vihdoin avattaisiin. Yhteisiltä ystäviltäni ehdin ennen avajaisia kuulla jo muutamankin kuolaa valuttavan tarinan Joonin kokkailemista aterioista, eli odotukseni olivat luonnollisesti korkealla.

Nood ramenLounasdonburi + lämminsavulohi sekä koukuttava annos kimchiä. Jälkkärinä keittiön terveisinä lähettämä jasmiinipannacotta. Oispa lounas joka päivä tämän näköinen…

Pettyä ei onneksi tarvinnut. Lounasramen maistui autenttisimmalle syömälleni ramenille sitten japaninreissun, vaikka Helsingissä herkullisia eri tyyppisiä rameneita toki on saanut aiemminkin. Nood Ramenin kulhosta löytyykin vain se oleellisin: täyteläinen liemi, mukavan pehmeänsitkeät nuudelit, kourallinen kevätsipulia sekä pala norilevää. Näin riisutussa ramenissa virheisiin ei ole varaa. Annosta on kuitenkin tarkoitus vielä täydentää oman maun mukaan muutamien lisukkeiden valikoimasta (pehmeäksi keitettyä munaa, pavunituja, kimchiä, suussasulavaa possua…).

Koska minusta on aina mielenkiintoista kuulla syömieni ruokien taustoista, kysäisin Joonilta hieman hänen ramen-ideologiastaan sekä ravintolan konseptista. Saamani pitkä ja vuolas vastaus vain vahvistaa käsitystäni siitä, minkälaisella intohimolla tätä ravintolaa tehdään 🙂

Idea ramenravintolan avaamisesta Suomeen alkoi pyörimään päässäni jo viisi vuotta sitten Japanissa. Ajattelin, että Suomen pitkien talvien vuoksi ihmiset voisivat innostua ramenista. Mikä tärkeämpää, ajattelin, että olisi mielenkiintoista näyttää suomalaisille, ettei japanilainen ruoka ole vain sushia ja tempuraa ja ettei sen tarvitse olla kallista tai fine diningia. Tapasin Mikan yhteisen ystävän kautta kun tulin suomeen 2015 ja etsin mahdollisia työpaikkoja. Hengailimme Hakaniemessä ja aloimme puhua aasialaisesta ruuasta. Hän on aina ollut kiinnostunut aasialaisesta ruuasta ja on halunnut avata oman paikkansa jo pitkään. —  Onneksi tapasimme lopulta jonkun, joka olis valmis auttamaan meitä saamaan asiat pyörimään täällä Helsingissä, joten täällä nyt ollaan! Kaikki loksahti yhtäkkiä paikalleen ja alkuun pääseminen tapahtuikin yllättävän nopeasti.

Konseptimme keskittyy nuudelien ympärille, mutta valikoimaan kuuluu myös muita Itä-Aasia-vaikutteisia pieniä annoksia. Haluamme ruuan näyttävän hyvältä, mutta vielä tärkeämpää on sen maku ja se, että annokset ovat myös hieman haastavia. Haluan, että asiakkaat, joilla ei ole varaa syödä Farangin ja Gaijinin kaltaisissa paikoissa, löytävät meidät ja voivat kokea uusia makuja sekä laajentaa maailmaansa hieman täällä Nood Ramenissa.

Joon Ou

Nood Ramen tarjoaa sekä muutamaa hyvin perinteistä japanilaista ramentyyliä (shoyu, miso, tantanmen), että kahta omaa tulkintaansa. Pyrkimys on pitää ramenit yksinkertaisina ja hyvinä, ravintolan ”selkärankana” – erilaiset kokeelliset ramenit kun ovat Joonin mielestä mahtavia, mutta klassikoiden oikeaoppinen valmistaminen on hänestä haastavampaa. Joon kertoo toivovansa, että ravintolan ramen toimisi kotoisana lohturuokana sekä Helsingin japanilaisille asukkaille, että suomalaisille, jotka ovat asuneet tai matkustelleet Japanissa. Jouluinen Japaninmatkani vielä tuoreessa muistissa olenkin ainakin itse kokenut ramen- ja donburikulholliseni juuri sellaisina, tällaisia makuja kun juuri reissun jälkeen jäin ikävöimään. Ramenekspertti en väitä olevani, mutta Noodin ramenin äärellä voin hyvin kuvitella itseni takaisin Japaniin.

Tällä hetkellä ravintolassa käytetään vielä laadukkaita valmisnuudeleita, joilla on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Jokainen itseään kunnioittava ramenkokki varmasti kuitenkin tekee mieluiten nuudelinsa itse, eivätkä Joon ja Mika ole poikkeus: pian ravintolaan saapuu Japanista tilattu nuudelikone (samanlainen löytyy muuten Fat Ramenilta!). Visio sillä tehtäviin nuudeleihin on jo vahva: niistä on kuulemma tulossa juuri sopivan paksuja ja täyteläisen pureskeltavia. Kuullostaa erinomaiselta myös minun mielestäni, joten toivotaan koneen matkalle myötätuulta!

donburiSpicy eggplant donburi on nimensä mukaisesti tulinen ja vieläpä juuri sellaisella tavalla, mistä pidän ♥

Nood Ramen rakentaa ramenkeittonsa kahden liemen ympärille:

  1. Porsaan luu- ja kanaliemeen käytetään paloiteltuja kotimaisia porsaan jalkaluita, joista irtoaa paljon luuydintä tuomana liemeen umamia. Liemeen käytetty kana on vanhaa ranskalaista kukkoa, jotka ovat kuivakkoina lintuina loistavia keitto- ja muhennoslintuja (mitä vähemmän vettä = sitä enemmän tiivistynyttä umamia). Lientä keitellään neljä tuntia, sillä Joonin mielestä tämän jälkeen liemi ”väsyy” ja alkaa menettämään makuaan.
  2. Aasialaiseen kasvisliemeen käytetään pohjana kombua ja kuivattuja siitakesieniä, joita haudutellaan runsaan sipulin, inkiväärin, valkosipulin ja aasialaisten lehtivihannesten, kuten bok choyn kanssa. Tuloksena on liemi, joka on kevyesti tulinen ja täynnä umamia.

Lisäksi Joon on parhaillaan kehittelemässä lientä joka pohjaa korealaisen dashin tapaan kuivattuihin anjoviksiin. Tätä testivaiheessa olevaa lientä on tarkoitus käyttää  savulohiramenin pohjana. Joonin mukaan japanilaisen ramenliemen keittämisessä on vaihe, jolloin sen umamisuus saavuttaa huippunsa, ennen kuin se alkaa latistua – poikkeuksena tonkotsuliemi, jota keitetään niin kauan, että porsaan luiden proteiinit alkavat emulsoitua liemen rasvan ja veden kanssa ja liemi muuttuu maitomaisen valkoiseksi.

(Umamin tunnistamiseksi kannattaa muuten ainakin minusta maistella vaikkapa itse kombusta, kuivatuista siitakkeista ja bonitosta tehtyä dashilientä, johon ei ole lisätty suolaa tai soijaa. Umamin veden kielelle nostattava, vaikeasti kuvailtava, ruokaisa täyteläisyys on dashista minusta helpoiten havaittavissa, kun taas esim. kypsässä tomaatissa tai parmesaanissa raaka-aineen muut aromit kätkevät umamin enemmän alleen.)

Nood ramenRaaka kukkakaalisalaatti, omenaa, parsaa, shisoöljyä. Koukuttavan raikas ja rapea pikku herkkupala!

Tulevaisuudensuunnitelmissa Mikalla ja Joonilla on laajentaa esim. korealaisen yakiniku -konseptin ja muiden rentojen aasialaisten ruokailutapojen ympärille, mutta ensin esikoislapsi Nood Ramen pitää tietysti saada kunnolla käyntiin.

Esimakua parivaljakon taidoista saa tietysti tutustumalla Nood Ramenin tämänhetkiseen listaan (josta varsinkin päivällislistan pienet makupala-annokset ovat ehdottomasti testaamisen arvoisia). Rummutan kuitenkin erityisesti Nood Ramenin Testing Tuesdayn puolesta, tiistaisin klo 17-21 kun tiimi tarjoilee kokeellisempia annoksia menun ulkopuolelta. Viime tiistaina, jolloin en itse surukseni ehtinyt paikalle, listalla oli korealaista tartaria gochujangin ja riisiraksujen kera, kimchiramenia mustavalkosipuliöljyllä sekä seuraavana päivänä lounaalla nenän eteeni yllärinä saamaani jasmiinipannacottaa.

Ensi tiistain tastingannokset ovat seuraavanlaiset:

  • Seared cauliflower with cashew cream, lemon, and green za’atar 6e
  • ”Fideos Castro” ramen with mojo pork shoulder, avocado, shrimp, and Mexican chiles 12e
  • ”Risifrutti” rice pudding 5e

Tätä settiä en aio missata.

jasminepannacottaJasmiinipannacotta

Nood Ramen sijaitsee Annankadulla Why Join The Navy When You Can Be A Pirate -baarin tiloissa, joka onkin keskeinen ja kätevä sijainti varmasti monelle muullekin ramenin nälkäiselle minun lisäkseni. Vaikka pidän paikan valoisasta avaruudesta, toivoisin Nood Ramenin kuitenkin löytävän vielä ihan oman kotinsa, jossa tila ja miljöö on mietitty konseptiin sopivaksi aivan yhtä tarkasti kuin ruokakin.

Nood Ramen

Annankatu 28

auki lounasaikaan
klo 11:00–14:00
sekä päivällisaikaan
klo 17:00–21:00

Nood Ramen löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä – be a noodist ja laita tilit seurantaan heti!

480 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

97 views

Tteokbokki eli tuliset riisikakut korealaisittain

Tteokbokki eli tuliset riisikakut korealaisittain

tteokbokki

Tteokbokki (dukbokki) on korealainen katuruoka, johon törmäsin kuukausi takaperin vähän sattumalta. Silmiini nimittäin osui aasialaisessa marketissa ensimmäistä kertaa erilaisia riisikakkuja (ei siis niitä puffatusta riisistä valmistettuja terveyspahvikiekkoja vaan sellaisia riisijauhoista tehtyjä tuhdin nuudelin oloisia pötkylöitä), joita uteliaana ostin kotiini niistä sen kummemmin mitään siinä vaiheessa tietämättä. Ensimmäinen askel moisen heräteostoksen jälkeen oli tietysti selvittää, että mitäs niille oikein kuuluisi tehdä!

Kiitos Wikipedian, sain nopeasti selville, että ”riisikakuksi” yleisnimitetään jos jonkinlaisia riisistä valmistettuja ruoka-aineita, joista suurin osa on peräisin jostain päin Aasiaa: on mm. korealaisia tteok -riisikakkuja, kiinalaisia nian gao -riisikakkuja, minulle jo entuudestaan tuttuja intialaisia idlejä sekä iki-ihania japanilaisia mochi-kakkusia… Ja tuo lista se vain jatkui ja jatkui. Erilaisista riisijauhoista siis valmistetaan eri tavoin selvästi vaikka mitä; suolaista ja makeaa, litteää, pulleaa, fritattua, höyrytettyä, you name it!

Ne riisikakut, jotka olin sokkona kiikuttanut kotiini, onnistuin tunnistamaan korealaisiksi garaetteok -pötkylöiksi. Tteokin käyttökohteita selvitellessäni tuli aivan ensimmäisenä vastaan tteokbokki -resepti: houkuttelevan tulisen ja simppelin kuuloinen ohje, johon tulee sekä viime vuoden suurinta hurahdustani, eli korealaista soijapapu-chilitahnaa gochujangia, että ihania gochugaru -chilihiutaleita! Eipä tarvinnut jatkaa testireseptin etsiskelyjä kuulkaas, varsinkaan kun melkein kaikki tarvittavat raaka-aineet löytyivät meiltä jo valmiiksi kotoa.

tteokbokki

Ekan tteokbokkini tein siis melkein täysin asiaankuuluvista raaka-aineista ja ihastuin. Seuraavaksi olikin sitten hankittava muutamia puuttuvia raaka-aineita. Tteokbokki saa nimittäin melkein kaikkien lukemieni lähteiden mukaan erityisen makunsa intensiivisen kalaisasta korealaisesta dashista (joka tehdään kuivatuista anjoviksista sekä kombusta), joten lähdin etsimään tämän taikaliemen aineksia. Lopputulos olikin tuon anjovisliemen kera selvästi erilainen: jotenkin terävämpi ja intensiivisempi. Ruokaan yhtä oleellisesti kuuluvat kalakakut minulta ovat sen sijaan vielä toistaiseksi jääneet paikallistamatta. Askel kerrallaan!

Tteokbokki -liemi on muuten niin koukuttavan tulinen, suolainen ja aavistuksen makea, että huomaan aina lusikoivani sitä kattilasta ”makujentarkastusmielessä” aikamoisella tahdilla! Koukuttava ruoka on tulisuutensa lisäksi myös siksi, että rakastan kypsien riisikakkujen pureskeltavan sitkeää ja pehmeää koostumusta. Tteokbokkiin kätytettävät garaetteok -riisikakut ovat noin sormen paksuisia pötkylöitä, jotka imevät liemen makua itseensä ihanasti ja jäävät sisältä ihanan sitkeiksi. Ikävä kyllä pienikin määrä tteokbokkia osoittautuu näiden pehmoisenpulleiden pötkylöiden vuoksi petollisen täyttäväksi – toivoisin jaksavani syödä niitä joka kerta enemmän!

Kaiken tämän kotikeittiötestailun ja salapoliisityön jälkeen oli hauskaa päästä maistamaan aitoa korealaista dukbokkia taannoisella Gogigui! -illallisella. Aterian kokin, korealaisen Joon Oun tteokbokki ei kuitenkaan ollut lainkaan yhtä tulista kuin omani ja olin tietysti hieman hämmentynyt – tällaistako sen pitikin olla? Joon kuitenkin rauhoitteli minua kertoen, että tteokbokkia on Koreassa hyvin moneen lähtöön ja että jotkut tekevät siitä tulisempaa, jotkut miedompaa. Koska suunnittelen parhaillaan elämäni ekaa Korean visiittiä, odotan nyt kovasti pääseväni maistamaan useampaa tteokbokki-versiota siellä paikan päällä – josko joku niistä olisi sellainen kuin omani 😀

Ramenfanit huomio! Tähän väliin pieni tilannetiedotus: Joon Oun & Mika Palosen uusi ramenravintola Nood Ramen avaa ovensa toukokuun alussa Why Join The Navyn tiloissa, osoitteessa Annankatu 28. Odotukseni ovat kyllä tosi korkealla, saisipa jo maistaa!

ricecakesYlempänä korealainen garaetteok -riisikakku, alla kiinalainen nian gao.

Mitä tulee riisikakkuihin: olen löytänyt aasialaisista marketeista lähinnä edellämainittuja korealaisia ”tuoreita”pötkylöitä, sekä kiinalaisia litteämpiä kuivattuja riisikakkuja. Makuero ei ole näissä omien havaintojeni mukaan kummoinen, mutta muoto- ja suutuntumaeroa niistä kyllä löytyy. Marketeista bongaamani korealaiset ovat useimmiten paksuja pötkylöitä, kiinalaiset sen sijaan litteämpiä lastuja. Lisäksi niitä myydän hieman eri tavoin säilytettävinä: kuivattuina, pakastettuina ja jääkaapissa säilytettävinä. Toistaiseksi olen ostanut riisikakkuni vain kuivattuina tai jääkaappitavarana, mutta onhan ne pakastetutkin päästävä vielä testaamaan!

Tähän korealaiseen ohjeeseeni käytin oikeaoppisesti korealaisia riisikakkuja. Ohjeen voi kuitenkin totetuttaa myös kiinalaisilla riisikakuilla, niitä täytyy vain liottaa yön yli runsaassa kylmässä vedessä ennen keittämistä. Kotimme onkin toistaiseksi jakautunut kahteen leiriin: itse liputan paksujen pötkylöiden puolesta, Juusolle taas maistuvat ohuet riisikakkulastut paremmin. Kumpikin on onneksi reseptin muista tulisenmakeista ainesosista aivan yhtä hurmioitunut 🙂

ricecakes

Käytännön vinkkejä:

Kattilan kannattaa kahta annosta valmistettaessa olla sen kokoinen, että nestettä ylettää noin kahden sentin korkeuteen, jotta riisikakut kiehuisivat nesteen peitossa. Dashin määrälle on mm. tämän vuoksi annettu hieman liikkumavaraa. Mikäli teen tteokbokkia vain itselleni, otan käyttöön kaikkein pienimmän kattilani, isommalle porukalle ohjetta tuplatessa tai triplatessa kattilakin voi toki olla jo isompi. Koska kypsyessään tahmeaksi muuttuvat riisikakut tuppaavat helposti tarttumaan pohjaan, suosittelen myös käyttämään pinnoitettua kattilaa tai kasaria, mikäli sinulta vain sellainen löytyy.

Ohjeessa on liikkumavaraa myös mausteiden puolesta, sillä jokaisella on varmasti oma tulisuudensietokykynsä. Myös makeutta voi kukin säätää itselleen sopivaksi lisäämällä tai vähentämällä sen määrää. Suosittelenkin tämän vuoksi lähtemään liikkeelle vähän vähemmällä määrällä gochujangia ja gochugarua, niitä kun voi lisätä vielä ruokaan hieman myöhemmässäkin vaiheessa, mikäli ruoka ei tunnu potkivan tarpeeksi!

Lisäksi ohjeessa on liukuma riisikakkujen määrässä. Tämä siksi, että kuten aiemmin jo mainitsin, riisikakut ovat yllättävän täyttäviä! Lisäksi tteokbokkia ei kannata tehdä kerralla enempää kuin tarvitsee –  riisikakkujen koostumus kun kärsii uudelleenlämmittämisestä.

tteokbokki

Tteokbokki

2:lle

300-400 g korealaisia jääkaapissa säilytettäviä garaetteok -riisikakkuja (*

5-6 dl korealaista anjovisdashia

1 iso tai 2-3 pientä bok choytä

(100 g ruskeita shimeji -sieniä tai siitakkeita)

2-3 rkl gochujang -tahnaa

1-2 rkl gochugaru -chilihiutaleita

n. 1 rkl soijakastiketta

n. 1 tl seesamiöljyä

1-2 rkl agavesiirappia / vaahterasiirappia / sokeria tms.

1 kevätsipuli

2 (keitettyä) luomukananmunaa

1-2 tl (mustia) seesaminsiemeniä

Kuumenna korealainen dashi (n. 5 dl), gochugaru, gochujang, soija, siirappi/sokeri sekä seesamiöljy pinnoitetussa pienessä kattilassa ja sekoita, kunnes gochujang liukenee nesteeseen ja seos kiehuu. Lisää riisikakut. Keittele seosta viitisen minuuttia ja lisää sekaan sitten sentin paloiksi leikattu kevätsipulin valkoinen osa ja bok choyn varsi (sekä sienet, mikäli käytät niitä; sienet voi halutessaan myös paistaa erikseen ja lisätä lopuksi annoksen päälle). Jätä bok choyn ja kevätsipulin vihreät osat odottelemaan vielä hetkeksi.

Jatka keittämistä välillä pohjia myöten sekoittaen vielä noin viisi minuuttia, tai kunnes riisikakut ovat pehmenneet sopivan pureskeltaviksi. Lisää bok choyn lehdet ja sekoita ne pataan huolella. Voit testata riisikakun kypsyyttä kalastamalla padasta yhden ja leikkaamalla siitä veitsellä testipalan; omaan makuuni ne ovat parhaimmillaan kun kakku on päältä pehmeä mutta aivan keskustastaan vielä sitkeä. Varo ylikypsentämästä riisikakkuja mössöksi! Mikäli nestettä haihtuu keitellessä liikaa, lisää jäljelle jäänyttä dashia tarpeen mukaan. Lopputuloksessa saa ainakin minusta olla lusikoitavaa, mutta keittoahan tässä ei kuitenkaan olla tekemässä 🙂

Jos haluat, voit rikkoa raa’at munat sekaan aivan lopuksi ja sekoittaa ne kuumaan liemeen sitä saostamaan. Voit myös tarjota munat erikseen, pehmeiksi keitettyinä ja puolitettuina padan päältä. Tarjoa tteokbokki syvästä kulhosta heti sen valmistumisen jälkeen ja lisää sen päälle lopuksi vielä hieman kevätsipulin vihreää osaa sekä seesaminsiemeniä.

tteokbokki

*) Ohje on tehty useimmin käyttämilleni jääkaapissa säilytettäville ”tuoreille” riisikakuille, joita löydät aasialaisten markettien jääkaapeista tai joskus myös pakastimesta. Mikäli käytät kuivia riisikakkuja, tarvitset niitä n. 150-200 g. Kuivia riisikakkuja täytyy liottaa yön yli ennen käyttöä. Olen selvitellyt, mutten vielä itse testannut, että pakastetut riisikakut pitää liottaa/sulattaa kylmässä vedessä vähintään puoli tuntia ennen käyttöä. Lisäksi, mikäli pötkylät ovat pakattu tiiviisti vierekkäin, ne kannattaa erotella toisistaan ennen kypsentämistä.


Lähteet: Kimchichick, Maanghi, Korean bapsang

75 views

Korealainen dashi aka anjovisliemi

Korealainen dashi aka anjovisliemi

korealainen dashi

Hurahdettuani joulukuisen Japaninmatkamme jälkeen dashiin, on siitä tullut tehtyä jonkinlaista versiota tässä keittiössä lähes joka viikko. Uusin tuttavuus dashien maailmassa on korealainen dashi, joka saa makunsa kuivatusta anjoviksesta! Anjovisdashi (dashima myeolchi yuksu) on vahvan umaminen ja hyvällä tavalla kalaisa liemi, jota käytetään varsinkin Koreassa monen ruuan perustana, minkä vuoksi sitä kai kutsutaankin usein korealaiseksi dashiksi. Eipä sillä, etteikö sitä käyttäisi myös Japanissa, eri kutsumanimellä vaan (iriko dashi)!

Kuivatulla anjoviksella maustettu dashi luo muiden dashien tavoin hyvän makupohjan monenlaisiin ruokiin, kuten vaikkapa erilaisiin keittoihin, patoihin ja nuudeli- tai riisiruokiin. Omassa keittiössäni se on vielä sen verran uusi tulokas, että olen käyttänyt sitä lähinnä bonitolla maustetun dashin sijasta muutamissa japanilaisissa resepteissä, kuten chawanmushissa ja dashimaki tamagossa.

Korealaisia ruokia ei repertuaarissani vielä oikein olekaan, mutta lähipäivinä sellainen on tänne silti tulossa (tai siis ainakin oma tulkintani kyseisestä ruuasta). Toisinsanoen, olen ottanut varaslähdön korealaisten ruokien fiilistelyyn. Lähden loppukesästä ihka ensimmäiselle Etelä-Korean reissulleni, enkä malta odottaa kaikkia niitä houkuttelevia ruokia, joihin pääsen siellä tutustumaan! Sittenpähän myös näen, miten ja mihin kaikkeen siellä tätä dashia oikein käytetäänkään 🙂

korealainen dashi

Korealainen dashi saa yksinkertaisimmillaan makunsa silkasta kuivatusta anjoviksesta (jolloin sen nimi on myeolchi juksu), mutta täyteläisempää se on, kun siihen lisätään kombulevää tai vielä hieman kuivattuja siitakesieniäkin. Pääraaka-ainetta eli kuivattuja anjoviksia on myynnissä moneen lähtöön ja mikäli ostat kokonaisia anjoviksia, niistä täytyy poistaa päät ja sisälmykset ennen käyttöä (yäks). Itse onnistuin onneksi löytämään sellaisia kuivattuja anjoviksia, joille tämä operaatio oli jo tehty. Kuivattu anjovis löytyy aasialaisista kaupoista jääkaapista ja se täytyy säilyttää tietysti myös kotona jääkaapissa.

Korealainen dashi eli Dashima MyeolChi YukSu

1,5 l vettä

30 g kuivattuja päättömiä ja sisälmyksettömiä anjoviksia (n. 1 dl)

15-20 g kombulevää

(2-3 kuivattua siitakesientä)

Riko kombu muutamaksi pienemmäksi osaksi ja laita se veteen likoamaan edellisenä päivänä tai viimeistään tunti ennen kuin alat valmistamaan dashia. Mikäli rikastat dashia kuivatuilla siitakkeilla, laita ne likoamaan kombun kanssa.

dashi

Laita kombu (sekä siitakkeet) liotusvesineen kattilaan ja lisää sekaan anjovis. Ala lämmittämään kattilaa hyvin miedolla lämmöllä. Jatka lämmittämistä, kunnes vesi on juuri ja juuri kiehahtamassa. Poista tuolloin kombu, mutta jätä anjovikset (ja siitakkeet) miedosti poreilevaan kattilaan vielä noin kymmeneksi minuutiksi. Ota kattila sitten liedeltä ja siivilöi valmis dashi huolella. Jos vain mahdollista, siivilöi korealainen dashi vielä kankaan läpi, jotta saat pienimmätkin anjoviksen osat siitä pois.

Korealainen dashi säilyy jääkaapissa kolmisen päivää, mutta on parhaimmillaan tuoreeltaan. Useassa lähteessä, johon olen tutustunut, kerrotaan että tätä dashia voi myös pakastaa, mutta sitä en ole itse vielä testannut! Niinpä teen tätäkin dashia yleensä tarpeen mukaan ja käytän ylijääneen dashin luovasti soveltaen lähipäivinä muihin ruokiin (kuten vaikkapa misorisottoon).

korealainen dashi


Lähteet: My Korean Kitchen, Maangchi

41 views