Löytö: villiparsa

by Juulia 2 Comments
Löytö: villiparsa

villiparsa

Onpa minua lykästänyt tänä keväänä! Ensin toteutui unelmani karhunlaukasta ja nyt sain käsiini villiparsaa! Kaikenlaista sitä ehtii lyhyessä ajassa tapahtua – en vielä huhtikuussa nimittäin olisi kumpaakaan uskonut omalla lautasellani näkevän. Moinen lykky lienee pitkälti sen ansiota, että sekä erilaiset satokausikasvikset, että villivihannekset ovat nykyään niin kovin trendikkäitä – kysyntää riittää siis myös näille vähän erikoisemmillekin ruokakasveille.

Villiparsa on aivan sama kasvi (asparagus officinalis) kuin meille kaupassa myytävä mehevä pötkyläkin, mutta vapaana kasvaessaan se vain pääsee kasvamaan korkeammaksi (jopa 150 cm), ohuemmaksi, haarautuvaksi ja – yllätys yllätys – hieman erimakuiseksi. Luontoportti -sivun mukaan parsaa kasvaa luonnonvaraisena täällä meidän pallonpuoliskolla Etelä- ja Länsi-Euroopassa, mutta se menestyy myös Eteläisessä Suomessa. Netistä löytyy paljon lähteitä villiparsaresepteille erityisesti Kreikasta ja Kroatiasta, joten jos villiparsasta oikein innostuu, kannattaa varmasti harkita matkaa näihin kohteisiin 😀

Omat nippuni löysin kuitenkin vähän lähempää, eli Hakaniemen hallista, jonne piipahdin viikonloppuna hetken mielijohteesta äitini kanssa. Kyllä meinasi silmät pudota päästä, kun aivan varoittamatta edessäni oli yhtäkkiä vino pino villiparsaa! En siinä näystä innostuneena älynnyt edes kysyä mistä villiparsa myyjälle oli tullut. Koska hinta ei onneksi kuitenkaan ollut mikään päätä huimaava, nappasin kotiin lopulta jopa kaksi nippua alle kympillä.

Hieman kuivahtaneita osa villiparsojen latvuksista jo oli, mutta mitäs tuosta! Kauniita olivat joka ikinen minun silmissäni ♥ Leikkasin nippujen tyvestä vajaan sentin pois, jotta sain varsiin uudet imupinnat (ihan samoin kuin tehdään leikkokukille) ja lykkäsin villiparsaniput vesilaseissa jääkaappiin. Käärin kevyesti lasin päälle vielä hengittävän biopussin hieman suojaamaan villiparsoja. Näin saaliini sitten on odotellut käyttövalmiina jääkaapissa sitä kaikkea, mitä olen sille keksinyt tehdä.

villiparsa

Ekat villiparsani valmistin hyvin nopeasti kiehauttamalla ja söimme niitä valkopapusoseen kera näkkärin päältä piknikillä. Sunnuntaina samalla tavalla valmistetut villiparsat pääsivät aamupalapöytään bagelin päällisiksi.

Lounaaksi paistoin jäljelle jääneet villiparsat pikaisesti ruskistetussa voissa muutaman valkosipulin kynnen kera ja kääntelin koko komeuden lopuksi voineen päivineen tuorepastan sekaan.

Mitä huomasimme ystävien kanssa villiparsaa maistellessamme, oli että se on viljeltyä sisarustaan hieman kitkerämpi – joistain yksilöistä tuli jopa hieman voikukanlehti tai endiivi mieleen. Päätimme kuitenkin kuvailla villiparsan makua kitkerän sijasta ”villiksi”, kitkerä kun on ainakin minulle pääsääntöisesti vähän sellainen negatiivisempi kuvailu. Maku näissä ruipeloissa kun on kuitenkin varsin miellyttävä! Enimmäkseen toki maistuu tämä villinä kasvava parsa toki samalle, kuin viljelty parsakin – parsalle, eli ihanalle.

villiparsa

Koska villiparsa on niin valtavan ohut varreltaan, se kannattaa kypsentää todellakin nopeasti. Kiehautinkin omani niin, että laitoin paistinpannuun sentin verran vettä ja lisäsin parsat pannulle noin puoleksi minuutiksi veden alkaessa kiehumaan. Tämän jälkeen parsat saivat jääkylmän kylvyn, jotta kypsyminen loppuisi heti. Pannulla paistaessa toimin aivan yhtä nopeasti: kuumensin ruskistetun voin reilulla lämmöllä ja lisäsin villiparsan pannulle vajaaksi minuutiksi, jossa ajassa se jo pehmenee taipuisaksi.

Villiparsa-pasta ruskistetun voin kera

2:lle

n. 200 g villiparsaa

200 g tuorepastaa

n. 70 g ruskistettua voita

vastarouhittua mustapippuria + ripaus suolaa

kourallinen tuoretta persiljaa

2 valkosipulin kynttä

hieman sitruunanmehua

Valmista ensin ruskistettu voi:

Sulata voi mieluiten vaalean värisessä ja paksupohjaisessa kattilassa. Kun voi on sulanut, jatka sen keittämistä kokoajan pohjia myöten sekoitellen, jotta voista haihtuu vesi. Kattila kannattaa olla tässä vaiheessa korkeintaan keskilämmöllä. Voi alkaa lopulta vaahtoamaan aika runsaasti, jolloin sen ruskistumisvauhtia on vähän hankalampaa pitää silmällä, joten lämpöä kannattaa laskea prosessin loppua kohti.

Jatka voin ruskistamista huolellisesti pohjia myöten sekoitellen, kunnes sen väri muuttuu pähkinänruskeaksi ja tuoksu toffeemaiseksi. Varo polttamasta voin maitoproteiineja, eli niitä pieniä hippusia, jotka laskeutuvat kattilan pohjalle heti kun silmä välttää! Heti kun voi on tarpeeksi ruskeaa, kaada se kylmään astiaan jäähtymään, jotta ruskistuminen ei pääse enää jatkumaan. Voit säilyttää ruskistettua voita jääkaapissa tavallisen voin tapaan, joten sitä kannattaa tehdä kerralla ainakin minun mielestäni isompikin määrä. Mikäli teet voita vain tätä pastaa varten, aloita noin sadalla grammalla, jotta jäljelle jäisi tarpeeksi reilu määrä herkkua tähän ohjeeseen 🙂

Kun ruskistettu voi on valmista, viipaloi valkosipuli ohuelti ja silppua persilja varsineen. Lämmitä ruskistettua voita ja valkosipulia paistinpannussa miedolla lämmöllä, kunnes valkosipuli pehmenee. Keitä reilu kattilallinen vettä pastaa varten ja suolaa vesi kunnolla. Samalla, kun laitat tuorepastan kiehumaan, voit nostaa paistinpannun lämpötilaa kuumemmaksi ja lisätä sitten villiparsa pannuun. Kääntele parsaa kuumassa voissa, kunnes se pehmenee (n. 1-2 minuuttia) ja lisää sitten paistinpannun sisältö valutetun tuorepastan joukkoon heti kun pasta on kypsää.

Kääntele villiparsa-pastan sekaan lopuksi persiljasilppu ja mausta pasta mustapippurilla, suolaripauksella ja rutistuksella sitruunaa. Tarjoile heti!

villiparsa

villiparsa

Oletteko te bonganneet näitä harvinaisia herkkuja jostain? Mitä te näistä tekisitte tai olette jo tehneet? Omat nippuni on nyt mutusteltu ilolla loppuun, mutta käyn kyllä ensi tilassa tsekkaamassa hallin vielä uudelleen, josko pääsisin santsikierrokselle!

Varsinkin näitä bageleita tekisi mieli hioa vielä vähän pidemmälle – lisätä tuonne kierteiden väliin ohueksi viipaloitua retiisiä ja raastaa päälle vähän tuoretta piparjuurta esimerkiksi.

villiparsa

Ps. Kreetan maku -blogi on päässyt keräämään itse villiparsansa ja Isoäidin reseptillä -blogissa taas on kokattu villiparsaa kroatilaisen isoäidin reseptillä. Ai että! Ehkä minäkin vielä joskus… 🙂

59 views

Taste of Helsinki 2017 – odotus on startattu

Taste of Helsinki 2017 – odotus on startattu

Yhteistyössä Taste of Helsinki

ravintola grönTaste of Helsinki 2017 Ravintola Grönin nimikkoannos: Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa. PARASTA, niin parasta!

Taste of Helsinki on ruokahullun unelmafestari, johon osallistun tänä vuonna Taste of Helsinki -ambassadorin roolissa. Tämä kuudetta kertaa järjestettävä gourmetfestivaali mahdollistaa neljänkymmenen maistelukokoisen annoksen herkuttelun Suomen parhaimpiin kuuluvilta ravintoloilta ja keittiömestareilta, joten suurena maistelun ystävänä levitänkin tapahtuman ilosanomaa enemmän kuin mielelläni 😀

Taste of Helsinki on kokemukseni mukaan kaltaisilleni herkkusuille korvaamattoman hieno tilaisuus maistella luksuskaliiperin ruokia varsin kohtuullisella hinnalla. Annokset maksetaan tapahtumassa nostalgisesti markoilla (1 mk = 1 €) ja hinnat lähtevät liikkeelle viidestä markasta – ei paha vai mitä? Tapahtuman kallein annos kustantaa huimat 12 markkaa – raaskiikohan sitä nyt moista törsäilyä lainkaan… (kyllä raaskii, kyseinen annos on nimittäin vuoden ulkomaalaisvahvistuksen eli virolaisen Ravintola Noan nimikkoannos ”KILOHAILI & CHIPS”)

Taste of Helsinki SafariTaste of Helsingin isä Barry MacNamara

Tapahtumaan tänä vuonna osallistuvien ravintoloiden menut julkaistiin viime viikolla eeppisellä Taste of Helsinki ravintolasafarilla ja kiitos ambassori-nimitykseni, pääsin tutustumaan kuuden (!) osallistuvan ravintolan tarjontaan jo etukäteen. Siinä sitä köröteltiin minibussilla ympäri Helsinkiä mahtavasta ravintolasta toiseen, kunnes napa rutisi!

Lisäksi saimme kierroksella tutustua tapahtuman shampanjatarjontaan: maistelimme kolme André Clouetin upeaa kuplivaa (joista omaksi suosikikseni nousi muuten elegantti André Clouet Brut Grande Réserve), joita voi nautiskella kesäkuussa myös tapahtuman samppanjabaarissa.

Kierroksella maistelemistamme annoksista oma suosikkini oli kirkkaasti ensimmäisen etappimme Ravintola Grönin tartar (Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk), joka muuten oli myös viime vuoden Taste of Helsingissä yksi lempiannoksistani ja on siitä asti ollut yksi lempiannoksistani myös koko Helsingin ravintolatarjonnasta. Tämä annos muuttuu aina hieman vuodenajan mukaan, mutta on joka syömiskerralla ollut aina uudestaan ja uudestaan ällistyttävän hyvä.

Tartarbuumi on tapahtuman tämänvuotisen listan perusteella pikkuhiljaa osoittamassa laantumisen merkkejä (tarjolla ”vain” neljä tartaria), mutta syvästi toivon, ettei Grönin tartar katoa maailmasta koskaan ♥

Ravintola Grönin nimikkoannos valmistumassa

Tämän parempaa tartaria ei helpolla löydä

Jäin myös odottelemaan kierroksemme jälkeen vesi kielellä santsiannoksia legendaarisesta Savoyn Vorschmackista, Passion Makkaraperunoista, gazpachojäätelöstä sekä Tocan Bianco, rosso, verde -ravioleista. Viime vuonna arancineilla hurmannut Toca siis tosiaan meinaa tehdä tänä vuonna tarjolle ravioleja – hatunnosto! Myös keittiömestari Sasu Laukkosen pop up -ravintolan TuOHi:n meu kiinnostaa minua kovasti, arvostan hänen kasvispainoitteista ruuanlaittofilosofiaansa kovasti.

Ravintola Passion Gazpachosorbet ja vähän vegeä – raikasta ja superkoukuttavaa! Aurinkoista keliä odotellessa…

Taste of Helsinki SafariRavintola Passion Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Ennustan tästä dagen efter -hittiä.

Tocan nimikkoannos: Bianco, rosso, verde eli pinaattibasilikakastikkeen ja tomaattikastikepölyn kanssa tarjoiltavat raviolit olivat suussasulavia!

Kolmas kesäkuuta 80-vuotiassyntymäpäiväänsä viettävän Ravintola Savoyn osallistuminen Taste of Helsinkiin on ollut varmaan tämän vuoden line upista se kaikkein kuumin uutinen, ja aika huuli pyöreänä olin kyllä itsekin kun pääsimme maistamaan marsalkka Mannerheimin makuun laitettua upean karamellisoitunutta vorschmackia hulppeassa juhlatilassa, tutustumaan Savoyn keittiöön ja vielä kurkkaamaan supertyylikkääseen, ajattomaan, Aaltoilevaan (pahoittelut, en voinut vastustaa tätä sanaleikkiä) ja melkoisella näköalalla varusteltuun ravintolasaliin.

Tein tuolla etapilla vakaan päätöksen, että vielä jonain päivänä suoriudun paikalle syömään oikein pitkän kaavan kanssa. Kerrankos sitä vaan eletään! Asennekollegani Alisa Suusta suuhun -blogista ehti tosin ensin, joten jos Savoy kiinnostaa sinuakin, käy kurkkaamassa Alisan juttu – samalla on mahdollisuus osallistua muutaman Taste of Helsinki -lipun arvontaan!

On se vaan hyvää. Samalla oudon kevyttä että tuhtia, suolaista sekä makeaa. Jäin kaipaamaan lisää!

Listan vielä maistamattomia annoksia tutkaillessani havainnoin, että tapahtumasta löytyy tänäkin vuonna ilahduttavassa määrin sekä kasvisruokia, ”roskakalaa” että villivihanneksia ja -yrttejä. Erityisen kovasti odotan pääseväni maistaamaan seuraavia annoksia:

  • Tocan vitello tonnato (no se nyt vaan on klassikko ja Toca vaikuttaa osaavan klassikot)
  • Shelterin METSÄSIENI – Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (rakastan suolaisia puuroja)
  • Ludun Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (kylmäsavustettu porkkana = porkkala?)
  • samoin Ludun Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta (lahnaa ei voi jättää väliin!)
  • Ravintola Tuohin Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä (Voiko kryptisempää annoksen nimeä olla?)
  • Grönin VILLI – kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia (tämä annos on houkuttelevan kirpeän kuuloinen)

Ensi viikolla pääsen ottamaan vielä yhden varaslähdön kesäkuun herkutteluihin piipahtamalla Ravintola Shelterissä, joten siitä lisää vähän myöhemmin! Tuon ravintolapostauksen yhteydessä on minullakin muutama lippu jaossa, joten Taste of Helsinkiin halajavat, pysykäähän kuulolla!

Lippuja voi ostaa lounas- tai päivälliskattaukselle torstaista lauantaihin sekä sunnuntain brunssille; lisäksi lippuja myydään erilaisiin tastingeihin (shampanjatasting, pientislaamotasting, prosecco- ja cartizzetasting… jos tastingia kaipaat, niin tastingia kyllä saat).

Taste of Helsinki

15.-18.6.17
Kansalais­torin puisto

Kattaukset

To 15.6 illallinen klo 17-23
Pe 16.6 lounas klo 11-15
Pe 16.6 illallinen klo 17-23
La 17.6 lounas klo 11-15
La 17.6 illallinen klo 17-23
Su 18.6 lounas klo 11-16


Tässä vielä tapahtuman menu kokonaisuudessaan, jotta voitte tekin alkaa fiilistelemään lähestyvää herkuttelua sekä bongata omat ennakkosuosikkinne listalta:

TASTE OF HELSINKI MENU 2017

BISTRO O MAT

Savustettua punajuurta, rapeaa ruista ja vuohenjuustoa  -5mk

Grillattua porsasta, parsaa ja farrotto -6mk

Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia -6mk

Nimikkoannos: Luomunaudanliha tartar, vesikrassikreemiä ja macadame pähkinää -10mk

GRÖN

LIHA- kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa -6mk

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä  -6mk

VILLI- kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia -5mk

Nimikkoannos: Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk

LUDU

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta  -5mk

Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta -6mk

Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä -6mk

Nimikkoannos: Härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea -8mk

NOA

SILLI TARTARE marinoitua litteää sipulia / omena / smetana / ruisleipä -6mk

”TRIIBU” JUUSTOKAKKU marjat -6mk

”VANA TALLINN” vahva juoma -5mk

Nimikkoannos: ”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia -12mk

PASSIO

Gazpachosorbet ja vähän vegeä  -5mk

Parsakeittoa ja ibericotempuraa -6mk

Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa -6mk

Nimikkoannos: Passiopusu -7mk

PASTOR

ENSALADA CON TOMATO Y ALCACHOFA- Marinoitua artisokan sydäntä, perinnetomaattia, ponzu-kastiketta -6mk

BISTEK TATAKI CON SHIITAKE- Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa, soijamajoneesia -6mk

TRES LECHES- Kolmen maidon vaniljakakkua, maitosorbettia, dulce de leche, sitruunamarenkia -5mk

Nimikkoannos: PULPO CON CAUSA Y HUEVAS DE TRUCHA- Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä -8mk

SAVOY

Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta -6mk

Lime-basilikaposset, valkosuklaakristallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet -5mk

Nimikkoannos: Savoyn Vorschmack -7mk

SHELTER

METSÄSIENI- Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia -6mk

KARITSA- 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia -6mk

RAPARPERI- Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata -5mk

Nimikkoannos: SIIKA- Sokerisuolattua villisiikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa & pikkelöityä omenaa -8mk

TOCA

Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa -6mk

Tocan vitello tonnato -6mk

Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -5mk

Nimikkoannos: Bianco, rosso, verde (Raviolit juustotäytteellä, basilikakastike ja tomaattipöly) -8mk

TuOHi

Ruista Jalotofun ja Orvokin kera -6mk

Kalaterriiniä jugurtin ja Villiyrttien kera -6mk

Ternimaito blini, Pihka kermaa ja Hapatettua tattarihunajaa -5mk

Nimikkoannos: Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä -9mk

63 views

Löytö: Nood Ramen

Löytö: Nood Ramen

nood ramenKonstailematon ja kaunis lounasramen

Nood Ramen avasi ovensa vasta reilu viikko sitten, mutta koen jo olevani paikan kantis. Tämä autenttisia japanilaisia makuja tarjoava ravintola kun on kätevästi työpaikkani vieressä: ehdin sinne kiireisempänäkin päivänä lounaalle ja voin pysähtyä siinä pikaisella afterworkmakupalalla. Painotan sanaa makupala, sillä kaikki, mitä Noodissa olen toistaiseksi maistanut, on ollut elämys. Ei sinänsä ihme, kun köökissä häärii intohimolla ja omistautumisella ruuanlaittoon suhtautuvat korealainen Joon Ou sekä Mika Palonen, Bocuse d’Or -edustajamme vuosimallia 2013.

Tutustuin Jooniin reilu kuukausi sitten Teurastamolla järjestetyssä korealaisessa barbecueillassa. Hän kertoi tuolloin ravintolasuunnitelmistaan, joten olen siitä asti odotellut kieli pitkällä, milloin Nood Ramen vihdoin avattaisiin. Yhteisiltä ystäviltäni ehdin ennen avajaisia kuulla jo muutamankin kuolaa valuttavan tarinan Joonin kokkailemista aterioista, eli odotukseni olivat luonnollisesti korkealla.

Nood ramenLounasdonburi + lämminsavulohi sekä koukuttava annos kimchiä. Jälkkärinä keittiön terveisinä lähettämä jasmiinipannacotta. Oispa lounas joka päivä tämän näköinen…

Pettyä ei onneksi tarvinnut. Lounasramen maistui autenttisimmalle syömälleni ramenille sitten japaninreissun, vaikka Helsingissä herkullisia eri tyyppisiä rameneita toki on saanut aiemminkin. Nood Ramenin kulhosta löytyykin vain se oleellisin: täyteläinen liemi, mukavan pehmeänsitkeät nuudelit, kourallinen kevätsipulia sekä pala norilevää. Näin riisutussa ramenissa virheisiin ei ole varaa. Annosta on kuitenkin tarkoitus vielä täydentää oman maun mukaan muutamien lisukkeiden valikoimasta (pehmeäksi keitettyä munaa, pavunituja, kimchiä, suussasulavaa possua…).

Koska minusta on aina mielenkiintoista kuulla syömieni ruokien taustoista, kysäisin Joonilta hieman hänen ramen-ideologiastaan sekä ravintolan konseptista. Saamani pitkä ja vuolas vastaus vain vahvistaa käsitystäni siitä, minkälaisella intohimolla tätä ravintolaa tehdään 🙂

Idea ramenravintolan avaamisesta Suomeen alkoi pyörimään päässäni jo viisi vuotta sitten Japanissa. Ajattelin, että Suomen pitkien talvien vuoksi ihmiset voisivat innostua ramenista. Mikä tärkeämpää, ajattelin, että olisi mielenkiintoista näyttää suomalaisille, ettei japanilainen ruoka ole vain sushia ja tempuraa ja ettei sen tarvitse olla kallista tai fine diningia. Tapasin Mikan yhteisen ystävän kautta kun tulin suomeen 2015 ja etsin mahdollisia työpaikkoja. Hengailimme Hakaniemessä ja aloimme puhua aasialaisesta ruuasta. Hän on aina ollut kiinnostunut aasialaisesta ruuasta ja on halunnut avata oman paikkansa jo pitkään. —  Onneksi tapasimme lopulta jonkun, joka olis valmis auttamaan meitä saamaan asiat pyörimään täällä Helsingissä, joten täällä nyt ollaan! Kaikki loksahti yhtäkkiä paikalleen ja alkuun pääseminen tapahtuikin yllättävän nopeasti.

Konseptimme keskittyy nuudelien ympärille, mutta valikoimaan kuuluu myös muita Itä-Aasia-vaikutteisia pieniä annoksia. Haluamme ruuan näyttävän hyvältä, mutta vielä tärkeämpää on sen maku ja se, että annokset ovat myös hieman haastavia. Haluan, että asiakkaat, joilla ei ole varaa syödä Farangin ja Gaijinin kaltaisissa paikoissa, löytävät meidät ja voivat kokea uusia makuja sekä laajentaa maailmaansa hieman täällä Nood Ramenissa.

Joon Ou

Nood Ramen tarjoaa sekä muutamaa hyvin perinteistä japanilaista ramentyyliä (shoyu, miso, tantanmen), että kahta omaa tulkintaansa. Pyrkimys on pitää ramenit yksinkertaisina ja hyvinä, ravintolan ”selkärankana” – erilaiset kokeelliset ramenit kun ovat Joonin mielestä mahtavia, mutta klassikoiden oikeaoppinen valmistaminen on hänestä haastavampaa. Joon kertoo toivovansa, että ravintolan ramen toimisi kotoisana lohturuokana sekä Helsingin japanilaisille asukkaille, että suomalaisille, jotka ovat asuneet tai matkustelleet Japanissa. Jouluinen Japaninmatkani vielä tuoreessa muistissa olenkin ainakin itse kokenut ramen- ja donburikulholliseni juuri sellaisina, tällaisia makuja kun juuri reissun jälkeen jäin ikävöimään. Ramenekspertti en väitä olevani, mutta Noodin ramenin äärellä voin hyvin kuvitella itseni takaisin Japaniin.

Tällä hetkellä ravintolassa käytetään vielä laadukkaita valmisnuudeleita, joilla on ollut hyvä lähteä liikkeelle. Jokainen itseään kunnioittava ramenkokki varmasti kuitenkin tekee mieluiten nuudelinsa itse, eivätkä Joon ja Mika ole poikkeus: pian ravintolaan saapuu Japanista tilattu nuudelikone (samanlainen löytyy muuten Fat Ramenilta!). Visio sillä tehtäviin nuudeleihin on jo vahva: niistä on kuulemma tulossa juuri sopivan paksuja ja täyteläisen pureskeltavia. Kuullostaa erinomaiselta myös minun mielestäni, joten toivotaan koneen matkalle myötätuulta!

donburiSpicy eggplant donburi on nimensä mukaisesti tulinen ja vieläpä juuri sellaisella tavalla, mistä pidän ♥

Nood Ramen rakentaa ramenkeittonsa kahden liemen ympärille:

  1. Porsaan luu- ja kanaliemeen käytetään paloiteltuja kotimaisia porsaan jalkaluita, joista irtoaa paljon luuydintä tuomana liemeen umamia. Liemeen käytetty kana on vanhaa ranskalaista kukkoa, jotka ovat kuivakkoina lintuina loistavia keitto- ja muhennoslintuja (mitä vähemmän vettä = sitä enemmän tiivistynyttä umamia). Lientä keitellään neljä tuntia, sillä Joonin mielestä tämän jälkeen liemi ”väsyy” ja alkaa menettämään makuaan.
  2. Aasialaiseen kasvisliemeen käytetään pohjana kombua ja kuivattuja siitakesieniä, joita haudutellaan runsaan sipulin, inkiväärin, valkosipulin ja aasialaisten lehtivihannesten, kuten bok choyn kanssa. Tuloksena on liemi, joka on kevyesti tulinen ja täynnä umamia.

Lisäksi Joon on parhaillaan kehittelemässä lientä joka pohjaa korealaisen dashin tapaan kuivattuihin anjoviksiin. Tätä testivaiheessa olevaa lientä on tarkoitus käyttää  savulohiramenin pohjana. Joonin mukaan japanilaisen ramenliemen keittämisessä on vaihe, jolloin sen umamisuus saavuttaa huippunsa, ennen kuin se alkaa latistua – poikkeuksena tonkotsuliemi, jota keitetään niin kauan, että porsaan luiden proteiinit alkavat emulsoitua liemen rasvan ja veden kanssa ja liemi muuttuu maitomaisen valkoiseksi.

(Umamin tunnistamiseksi kannattaa muuten ainakin minusta maistella vaikkapa itse kombusta, kuivatuista siitakkeista ja bonitosta tehtyä dashilientä, johon ei ole lisätty suolaa tai soijaa. Umamin veden kielelle nostattava, vaikeasti kuvailtava, ruokaisa täyteläisyys on dashista minusta helpoiten havaittavissa, kun taas esim. kypsässä tomaatissa tai parmesaanissa raaka-aineen muut aromit kätkevät umamin enemmän alleen.)

Nood ramenRaaka kukkakaalisalaatti, omenaa, parsaa, shisoöljyä. Koukuttavan raikas ja rapea pikku herkkupala!

Tulevaisuudensuunnitelmissa Mikalla ja Joonilla on laajentaa esim. korealaisen yakiniku -konseptin ja muiden rentojen aasialaisten ruokailutapojen ympärille, mutta ensin esikoislapsi Nood Ramen pitää tietysti saada kunnolla käyntiin.

Esimakua parivaljakon taidoista saa tietysti tutustumalla Nood Ramenin tämänhetkiseen listaan (josta varsinkin päivällislistan pienet makupala-annokset ovat ehdottomasti testaamisen arvoisia). Rummutan kuitenkin erityisesti Nood Ramenin Testing Tuesdayn puolesta, tiistaisin klo 17-21 kun tiimi tarjoilee kokeellisempia annoksia menun ulkopuolelta. Viime tiistaina, jolloin en itse surukseni ehtinyt paikalle, listalla oli korealaista tartaria gochujangin ja riisiraksujen kera, kimchiramenia mustavalkosipuliöljyllä sekä seuraavana päivänä lounaalla nenän eteeni yllärinä saamaani jasmiinipannacottaa.

Ensi tiistain tastingannokset ovat seuraavanlaiset:

  • Seared cauliflower with cashew cream, lemon, and green za’atar 6e
  • ”Fideos Castro” ramen with mojo pork shoulder, avocado, shrimp, and Mexican chiles 12e
  • ”Risifrutti” rice pudding 5e

Tätä settiä en aio missata.

jasminepannacottaJasmiinipannacotta

Nood Ramen sijaitsee Annankadulla Why Join The Navy When You Can Be A Pirate -baarin tiloissa, joka onkin keskeinen ja kätevä sijainti varmasti monelle muullekin ramenin nälkäiselle minun lisäkseni. Vaikka pidän paikan valoisasta avaruudesta, toivoisin Nood Ramenin kuitenkin löytävän vielä ihan oman kotinsa, jossa tila ja miljöö on mietitty konseptiin sopivaksi aivan yhtä tarkasti kuin ruokakin.

Nood Ramen

Annankatu 28

auki lounasaikaan
klo 11:00–14:00
sekä päivällisaikaan
klo 17:00–21:00

Nood Ramen löytyy myös Facebookista, Instagramista ja Twitteristä – be a noodist ja laita tilit seurantaan heti!

480 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

97 views