Löytö: BTW tonic siirappi

Löytö: BTW tonic siirappi

tonic siirappiTarjoilija! Yks tonic siirappi ginillä ja kuplavedellä!

Gin & tonic on yksi kaikkien aikojen lempijuomiani. Sen moniulotteisessa aromikkuudessa, raikkaudessa ja katkeruudessa on jotain, joka vetoaa makunystyröihini, enkä lainkaan pistä pahaksi sitäkään, ettei GT ole mikään makea juoma. Niinpä kun muut juovat juhlan hetkellä sampanjaa, pyöräytän/tilaan minä mieluummin gin tonicin ♥

Meiltä löytyy kotoa yleensä ainakin paria laatua giniä (joista toki useampi on laadukas kotimainen), sekä liuta erilaisia toniceja. Tapanani on napsia jokainen eteeni osuva kiinnostavan oloinen tonic ostoskoriin, ihan vaan jotta kaapista löytyisi aina GT-tykötarpeet. En ole gin & tonic -fanituksessani kuitenkaan sillä levelillä, että käyttäisin ainesosien valikoimiseen valtavasti aikaa saatikka rahaa. Ehkä sitten eläkkeellä? Tonicin kanssa olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa suorastaan hieman nirsoilemaan (lue: mitä kivemman näköinen pullo jännillä mausteilla, sen parempaahan sen on sisältäkin oltava).

gin tonic

Kun minulle sitten ilmestyi tilaisuus päästä testaamaan BTW tonic siirappi*, ei vastausta tarvinnut juuri miettiä. BTW:n tonic on yksi niistä pulloista, jotka kaupassa ovat kiinnittäneet huomioni, eikä vain poikkeuksellisen värinsä takia. Btw, BTW ei muuten tarkoita ”by the way” – kuten ehkä vähän oletin – vaan kirjaimet ovat lyhenne Bermondsey Tonic Waterista.

(Brändin takana ovat Lontoolainen ravintoloitsija Nick Crispini ja baarimikko Lawrence Mason. Voit lukea tuotteen synnystä lisää esim. täältä).

BTW:n tonic valmistetaan perinteistä viktoriaanisen ajan reseptiä noudattaen. Tonicin karamellimainen väri syntyy valmistusprosessissa, jossa kestävästi tuotetusta kiinanpuun kuoresta uutetaan ”pitkään ja hartaasti” kiniiniä sekä muita luontaisia aromeja. Koska lopputulosta ei valkaista, se jää kauniin kullanväriseksi. En tiedä teistä, mutta sitten kun eläkkeellä alan harrastamaan gin toniceja ihan tosissaan, uutan ensi töikseni tietysti omat kiniinini takapihalla viljelemistäni kiinanpuista (kyllä, aion omistaa eläkkeellä asunnon Perussa), enkä taatusti valkaise uutostani minäkään!

btw tonic syrupBTW tonic siirappi (saatu testiin blogin kautta)

Tonic siirappi

Mutta mikä pointti on ostaa tonic siirappina eikä valmiina tonicvetenä?

Ensinnäkin, siirapista valmistetun tonicveden vahvuutta pääsee säätelemään itse. Lisäksi lasipulloon pakatusta puolen litran siirappipullosta riittää jopa 25 drinkkiin … kunhan kotoa vaan siis löytyy kuplavettä. (Nyt hieman harmittaa, että hankkiuduin taannoin eroon kuplalaitteestani)

BTW tonic siirappi sisältää vettä, sokeria, sitruunahappoa sekä kiniiniä – ja sen pituinen se. Maku on mausteisen lämmin ja sisältää minusta hyvän tonicveden sydämen – sopivan tasapainoisen ja ns. puisevan katkeruuden. Jos haluan siis näin tässä ennen niitä eläkepäiviäni alkaa testailemaan melkein omia tonic -viritelmiäni, voisi tonic siirappi toimia luomukseni pohjana – silkkaa kiniiniä kun ei kaupasta taida ihan sellaisenaan muuten saada! Näin villiyrttikauden korvalla tekisi mieleni alkaa ideoimaan ainakin jonkinlaista metsäistä tonicia, ja jahka vuosi vierähtää lopuilleen, saa tästä lämpimän mausteisesta tonicista varmasti aikaan jos jonkinlaista jouluista juomaa.

Cocktailien maailmassa tonic siirappi ui luontevasti drinkkilasista toiseen, mutta mitähän siitä kehittäisi tuolla keittiössä… Kokeileva ja uhkarohkea kotikokki kyllä keksii tälle siirapille hyvin äkkiä jos jonkilaista muutakin käyttöä 🙂 Odottakaas vaan!

gin tonic

Gin & Tonic BTW-tyyliin

2 cl BTW Tonic siirappia
4 cl giniä
10 cl soodavettä

Täytä lasi jäillä. Mittaa lasiin gini sekä soodavesi, lisää lopuksi tonic siirappi ja sekoita. Nauti!

Itse tykkään tarjoilla gin & tonicini yleensä kurkun, sitruksen, sitrushedelmän kuoren, puolukoiden, karpaloiden, tai rosmariinin kera. Kokeellisemmalla tuulella lasiin voi kuitenkin päätyä myös rosépippuria, laakerinlehtiä, laventelia tai jopa kanelitanko. Mitäs te laitatte GT-lasiin?

tonic

Huom!

Mikäli päädyt hankkimaan BTW tonic siirappipullon, suosittelen lukemaan pakkauksesta huolellisesti sekä säilytys- että käyttöohjeet. Itsehän tein niin vasta useamman päivää pullon avattuani – ja kappas, pullo olisikin ollut hyvä säilyttää avattuna jääkaapissa (hups).

Sekin minulta meni ohi, että siirappi pitäisi lisätä gin toniciin viimeisenä, eikä ekana, kuten kuvanikin paljastavat minun tehneen (hups × 2). En ole ihan varma miksi sillä järjestyksellä on tässä tapauksessa väliä, mutta testasin toki virheeni huomattuani myös toisessa järjestyksessä sekoitetun GT:n: hyviä olivat molemmat!

Ps. Gineistä kiinnostuneet kotikokit hoi! Jollette jo sitä tiedä, niin Sillä Sipuli -blogin Merituuli ja Jukka ovat niitä next level gini-intoilijoita, jollainen mielikuvieni eläkeläis-minä ehkä joskus on. Sillä Sipuli -blogista löytyy niin jännittävät gini-menyyt, gini-matkaraportit, kuin toinen toistaan houkuttelevammat jälkkäritkin (gin & tonic -piirakka tai  panna cotta ginisiirapilla maistuisivat kaltaiselleni jälkkärikrantullekin!)

Pps. Olisi hauskaa päästä vertailemaan tätä nimenomaista tonic siirappia muihin vastaavanlaisia tuotteisiin, joten jos tiedät jonkun hyvän tonic siirapin, vinkkaa mulle ihmeessä!

*BTW Tonic Syrup saatu testiin blogin kautta. Koodilla VAIMOMATSKUU1 saa muuten 3€ alennuksen pullosta Holvi-nettikaupassa. Isompaan janoon koodilla VAIMOMATSKUU6 voi tiputtaa taas laatikollisen hintaa 20€ 🙂

326 views

Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

by Juulia 6 Comments
Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

fioretto

Varsikukkakaali?

Kukkakaali on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineitani. Sen monimuotoisuudesta olen kirjoitellut tänne ennenkin, mutta enpä vaan tiennyt silloin vielä fiorettosta! Fioretto, fiorina, biancoli, karifurore, sprouting cauliflower… mikähän tämän varrekkaan kaunottaren nimi mahtaa olla suomeksi? Ehkä … varsikukkakaali?

Varsikukkakaali on joka tapauksessa kukkakaalille kutakuinkin sitä, mitä broccolini on parsakaalille. Pitkä- ja ohutvartiset, pieniin valkoisiin ”kukkiin” puhkeavat kukkikset ovat kauneinta, mitä olen vähään aikaan heviostastolla nähnyt. Kelpaisivat vaikka maljakkoon!

varsikukkakaali

 

Pikainen netin kaivelu kertoo, että lajikkeen on kehittänyt alun perin japanilainen Tokita Seed, ja että kyseinen yritys sai teostaan jopa palkinnonkin Fruit Logistica -messuilla vuonna 2014. Suht uusi lajike tämä varsikukkakaali siis ilmeisesti on, joten en ala sättimään itseäni siitä että bongaan sen vasta nyt (saatikka siitä etten löydä kaalille suomenkielistä nimeä).

Ainakin kotiin kantamani yksilöt olivat kotoisin Keniasta, joten ihan hirveän usein en tätä kaunotarta raaski ehkä ostaa. Mutta kukapa tietää, ehkä tätä kukkakaalilajia aletaan vielä viljelemään kotimaassakin? Jos yhtään oikein ennustan, tätä herkkua ei jouduttaisi pelastamaan pellosta talkoovoimin (muistatte varmaan vielä viime syksyn kukkakaalitalkoot). Siis katsokaa nyt – näähän pihistettäis sieltä pellosta!

biancoli

varsikukkakaali

Kukkakaali vs. varsikukkakaali

Maku tässä kukkakaalilajissa on – yllätys yllätys – kukkakaalimainen, joskin ehkä hieman pehmeämpi ja makeampi. Väittävät tuolla netissä ainakin, että tämä olisi maultaan jotenkin peruskukkista makeampi. Vaikea sanoa, kun en hoksannut ottaa verrokkina viereen tavallista kukkista, mutta ihanaahan tämä jokatapauksessa näin kukkakaalifanin mielestä oli!

Jos minulta siis kysytään, niin se isoin ero tavalliseen kukkakaaliin on enemmänkin muoto kuin maku. Fioretton varsi on kauttaaltaan pehmeämpi ja valmistakin tämän kanssa tulee nopeasti, kun kaali on kauttaaltaan niin kovin siro. Voisinkin kuvitella että he, joilla on tapana jättää kukkakaalista varsi käyttämättä (tuhmeliinit!), söisivät sen tässä tapauksessa hyvällä halulla.

fioretto

Varsikukkakaali pannulle mars!

Ensimmäinen varsikukkakaali -annokseni oli yksinkertaisesti paistettu fioretto nuoc mam -kastikkeen, katkarapujen ja pistaasilohen kera (resepti paahdetulle kukkakaalille nuoc mam -kastikkeen ja katkiksien kera löytyy täältä).

Lohen valmistin nahattomasta ja ruodottomasta fileestä, jota suolasin ensin kymmenisen minuuttia kiinteyttääkseni kalaa. Suolat huuhdoin pois ja sitten painelin kostean kalan pintaan morttelissa murskaamiani pistaasipähkinöitä. Oma mieltymykseni lohen kanssa on jättää se melko läpikuultavaksi paistettaessa (kuten alapuolisesta kuvasta näkyy), tilannetta vahdin yleensä lohen sivusta.

Seuraavaksi haluaisin kokeilla ehkä pikkelöidä tai friteerata näitä varsia. Voin vain kuvitella, kuinka kauniita ne olisivat kummassakin tapauksessa! Mitähän muuta sitä vielä keksisi… no eipä huolta, ideoita voi onneksi hätätapauksessa luntata vaikka omista kukkakaalireseptiarkistoista 🙂

biancoli

Miten sinä laittaisit varsikukkakaalia? Oletko jo törmännyt siihen kaupassa?

96 views

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

barabba

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

barabba

barabbaCocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu ”salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). ”Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

barabba

kööpenhamina ravintola

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40

109 views

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

lohidonburiBuzz button & lohikulho kaikilla härpäkkeillä

Vähän niinkuin työntäisi kielen pistorasiaan … ja tekisi sen hetken kuluttua uudestaan.

Jep, sellaista ajattelin, kun maistoin ensimmäisen kerran sechuankukkaa. Tämä kielen sähköistäjä kulkee myös nimellä buzz button ja maistoin sitä ravintola Wildin Itämeri -dinnerillä syksyllä. Elämys oli niin järisyttävä, että kun sain samana iltana tilaisuuden maistaa buzz buttonia vielä ihan sellaisenaankin, saatoin livauttaa muutaman taskuuni. Mitään en myönnä, mitään en kadu.

Hieman illallisen jälkeen kotonani oli kuitenkin kahden ja puolen kukan kokoinen aarre, joiden loppumista yritin epätoivoisesti venyttää. Murustin aarrettani palan kerrallaan niin itselleni kuin yhtälailla koukkuun jääneelle Juusolle, ja maistatinpa armollisesti myös pienen määrän kaikenlaisista kasveista kiinnostuneelle kaverillekin.

buzz button

buzz button

Buzz button?

Kaivelin toki netistä aineistoa, joka valaisisi buzz button -aihetta vähän enemmänkin. Ravintolassa olin kasvin nimen perusteella päätellyt itsekseni, että sillä olisi jonkinlainen kytkös sichuanpippureihin (joissa muuten ON vähän samantapainen turruttava polte), mutta ei. Buzz button eli Acmella Oleracea kasvaa tropiikissa ja sillä on hoidettu mm. hammassärkyä sen turruttavan vaikutuksen vuoksi – minkä vuoksi se kulkee myös nimellä ”toothache plant”.

Buzz button maistuu … todella jännälle. Maussa on jotain vihreän ruohoista, mutta myös eräänlaista erikoista syljen kielelle kihauttavaa makeutta – en todellakaan osaa kuvailla sitä vaikka tässä jo tovin olen sitä yrittänyt tähän naputella! Jäätävän turruttava, kihelmöivä kylmä polte on se päällimäinen kokemus, mikä tämän kasvin pureskelu saa aikaan, ja tuo vaikutus vaimenee hyyyyyvin hitaaaasti. Hetken tuntuu siltä, ettei tunnetta kestä enää sekuntiakaan … mutta kohta on jo saatava lisää 😀 Jollen olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa sechuankukkaa kotona itse, niin kovasti tähän elämykseen tykästyin.

Monet löytämäni nettisivut suosittelevat syömään buzz button -kukkaa vain muutamia terälehtiä kerrallaan esim. cocktaileissa, salaateissa tai vaikka sorbetin päällä – kypsentää kukkaa ei kannata, sillä se menettää tuolloin tehoaan. En päässyt tämän pienen määrän kanssa tekemään ihan niin paljon kokeiluja kuin olisin halunnut, mutta sen voin itsekin allekirjoittaa että buzz button tuo cocktaileihin aivan oman säväyksensä!

buzz button

buzz button

Ottaen huomioon, kuinka paljon asiaa selvittelin ennen kuin käytin viimeisetkin kukkien murenat, valintani kukan viimeiseksi käyttökohteeksi ei todellakaan ollut ihan osuva. Yuzukosholla maustettua riisiä ja appelsiini-misoglaseerattua lohta kukkuroillaan oleva kulho oli toki herkullista, mutta buzz button kyllä vähän hukkui siihen sekaan – tässä kombossa buzz buttonia olisi pitänyt olla kourallinen!

Reseptin kulholleni jaan teille silti. Jos saatte käsiinne buzz button -aarteen, suosittelen maistelemaan sitä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten testaamaan vaikkapa miltä maistuu vaikkapa gin tonic kylmän poltteen valtaamassa suussa, tai jäätelö, tai … jäähileinen korvameduusa (jonka päällä minä siis buzz buttonia ensimmäistä kertaa maistoin) 😀

Misoglaseerattua lohta riisipedillä

2:lle

Yuzukosho-riisi:

2 dl tummaa pikariisiä

n. 4-5 dl dashia (tai vettä)

1-2 tl yuzukoshoa

Paistettu lohi appelsiini-misokastikkeella:

n. 300-400 g ruodotonta lohifileetä (nälästä riippuen)

1 rkl öljyä

1 (veri)appelsiinin mehu

1½ rkl misoa

1 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

150 g sieniä (suppilovahveroita tai esim. siitakesieniä)

1 rkl öljyä

4 valkosipulin kynttä

1-2 rkl soijaa

2-4 ume-luumua

2 kevätsipulin vartta

2-4 palaa paahdettua norilevää (murennettua rapeaa norileväsnackia tai jonkinlaista furikakea)

2 buzz button -kukkaa (tai 2 tl sichuanpippuria)

Keitä tumma riisi pakkauksen ohjeen mukaan (oma taktiikkani on imeyttää kaikki neste riisiin kattilan kannen alla, jolloin nesteen ja riisin suhde on kutakuinkin 1 osa riisiä + 2 osaa nestettä). Kun riisi on kypsää, mausta se yuzukosholla. Tätä tujun vahvaa maustetahnaa kannattaa ensin laittaa vähemmän ja lisätä vähän kerrallaan, kunnes riisi on omaan makuun sopivan ytyä.

Riisin kypsyessä valmistele annoksen muut osat:

Viipaloi lohi parin sentin paloiksi ja paista sitä ensin nahkapuolelta öljyssä muutama minuutti. Käännä palat ja kuori nahka pois – tämä on laiskan konstini, nahka kun lähtee näin helpommin kuin veitsellä raa’asta lohesta irroittaen … ja lohikin pysyy paistettaessa paremmin kasassa.

Kun lohi on saanut päältä väriä mutta on vielä keskeltä läpikuultava, sekoita appelsiininmehu, miso ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää seos pannuun. Anna kastikkeen poreilla paksummaksi ja valele lohipaloja liemellä. Sammuta sitten levyltä lämpö ja laita pannun päälle kansi.

Kuumenna toisessa pannussa öljy kuumaksi ja lisää pannuun sitten sienet (suppilovahverot voi paistaa kokonaisina, siitakkeet leikata kahtia). Paista sieniä pannua ravistellen muutama minuutti ja lisää pannulle vielä viipaloitu valkosipuli. Paista sieniä ja valkosipulia, kunnes valkosipuli on pehmennyt ja mausta sienet soijalla. Varo polttamasta valkosipulia! Ota pannu pois lämmöltä heti, kun soija imetytyy sieniin.

Jaa riisi kahteen kulhoon ja annostele lohi liemineen sen päälle. Jaa sienet lohen viereen ja ripottele annosten päälle vielä reilusti ohuelti viipaloitua kevätsipulia. Meidän kotona tällaiset japanilaisesta keittiöstä inpsistä ottaneet lohikulhot saavat viimeiset silauksensa muutamalla ihanan happamalla ume-luumulla sekä rapealla norilevällä. Tällä kerralla kulhoon päätyi toki siis vielä ne viimeiset buzz buttonin rippeet! Jos et saa käsiisi buzz buttoneita (heh, en saa itsekään enää ihan niin vain), niin voit ripotella annoksen päälle myös tuoreeltaan murskattua sichuanpippuria, jossa on hieman samankaltainen kylmänpolttava turruttava efekti 😀

buzz button

 

58 views