Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

barabba

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

barabba

barabbaCocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu ”salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). ”Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

barabba

kööpenhamina ravintola

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40

71 views

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

Löytö: Sähköinen buzz button (+ lohikulho kaikilla härpäkkeillä)

lohidonburiBuzz button & lohikulho kaikilla härpäkkeillä

Vähän niinkuin työntäisi kielen pistorasiaan … ja tekisi sen hetken kuluttua uudestaan.

Jep, sellaista ajattelin, kun maistoin ensimmäisen kerran sechuankukkaa. Tämä kielen sähköistäjä kulkee myös nimellä buzz button ja maistoin sitä ravintola Wildin Itämeri -dinnerillä syksyllä. Elämys oli niin järisyttävä, että kun sain samana iltana tilaisuuden maistaa buzz buttonia vielä ihan sellaisenaankin, saatoin livauttaa muutaman taskuuni. Mitään en myönnä, mitään en kadu.

Hieman illallisen jälkeen kotonani oli kuitenkin kahden ja puolen kukan kokoinen aarre, joiden loppumista yritin epätoivoisesti venyttää. Murustin aarrettani palan kerrallaan niin itselleni kuin yhtälailla koukkuun jääneelle Juusolle, ja maistatinpa armollisesti myös pienen määrän kaikenlaisista kasveista kiinnostuneelle kaverillekin.

buzz button

buzz button

Buzz button?

Kaivelin toki netistä aineistoa, joka valaisisi buzz button -aihetta vähän enemmänkin. Ravintolassa olin kasvin nimen perusteella päätellyt itsekseni, että sillä olisi jonkinlainen kytkös sichuanpippureihin (joissa muuten ON vähän samantapainen turruttava polte), mutta ei. Buzz button eli Acmella Oleracea kasvaa tropiikissa ja sillä on hoidettu mm. hammassärkyä sen turruttavan vaikutuksen vuoksi – minkä vuoksi se kulkee myös nimellä ”toothache plant”.

Buzz button maistuu … todella jännälle. Maussa on jotain vihreän ruohoista, mutta myös eräänlaista erikoista syljen kielelle kihauttavaa makeutta – en todellakaan osaa kuvailla sitä vaikka tässä jo tovin olen sitä yrittänyt tähän naputella! Jäätävän turruttava, kihelmöivä kylmä polte on se päällimäinen kokemus, mikä tämän kasvin pureskelu saa aikaan, ja tuo vaikutus vaimenee hyyyyyvin hitaaaasti. Hetken tuntuu siltä, ettei tunnetta kestä enää sekuntiakaan … mutta kohta on jo saatava lisää 😀 Jollen olisi syntynyt viherpeukalo keskellä kämmentä, yrittäisin varmasti kasvattaa sechuankukkaa kotona itse, niin kovasti tähän elämykseen tykästyin.

Monet löytämäni nettisivut suosittelevat syömään buzz button -kukkaa vain muutamia terälehtiä kerrallaan esim. cocktaileissa, salaateissa tai vaikka sorbetin päällä – kypsentää kukkaa ei kannata, sillä se menettää tuolloin tehoaan. En päässyt tämän pienen määrän kanssa tekemään ihan niin paljon kokeiluja kuin olisin halunnut, mutta sen voin itsekin allekirjoittaa että buzz button tuo cocktaileihin aivan oman säväyksensä!

buzz button

buzz button

Ottaen huomioon, kuinka paljon asiaa selvittelin ennen kuin käytin viimeisetkin kukkien murenat, valintani kukan viimeiseksi käyttökohteeksi ei todellakaan ollut ihan osuva. Yuzukosholla maustettua riisiä ja appelsiini-misoglaseerattua lohta kukkuroillaan oleva kulho oli toki herkullista, mutta buzz button kyllä vähän hukkui siihen sekaan – tässä kombossa buzz buttonia olisi pitänyt olla kourallinen!

Reseptin kulholleni jaan teille silti. Jos saatte käsiinne buzz button -aarteen, suosittelen maistelemaan sitä ensin ihan sellaisenaan, ja sitten testaamaan vaikkapa miltä maistuu vaikkapa gin tonic kylmän poltteen valtaamassa suussa, tai jäätelö, tai … jäähileinen korvameduusa (jonka päällä minä siis buzz buttonia ensimmäistä kertaa maistoin) 😀

Misoglaseerattua lohta riisipedillä

2:lle

Yuzukosho-riisi:

2 dl tummaa pikariisiä

n. 4-5 dl dashia (tai vettä)

1-2 tl yuzukoshoa

Paistettu lohi appelsiini-misokastikkeella:

n. 300-400 g ruodotonta lohifileetä (nälästä riippuen)

1 rkl öljyä

1 (veri)appelsiinin mehu

1½ rkl misoa

1 rkl vaahterasiirappia

Lisäksi:

150 g sieniä (suppilovahveroita tai esim. siitakesieniä)

1 rkl öljyä

4 valkosipulin kynttä

1-2 rkl soijaa

2-4 ume-luumua

2 kevätsipulin vartta

2-4 palaa paahdettua norilevää (murennettua rapeaa norileväsnackia tai jonkinlaista furikakea)

2 buzz button -kukkaa (tai 2 tl sichuanpippuria)

Keitä tumma riisi pakkauksen ohjeen mukaan (oma taktiikkani on imeyttää kaikki neste riisiin kattilan kannen alla, jolloin nesteen ja riisin suhde on kutakuinkin 1 osa riisiä + 2 osaa nestettä). Kun riisi on kypsää, mausta se yuzukosholla. Tätä tujun vahvaa maustetahnaa kannattaa ensin laittaa vähemmän ja lisätä vähän kerrallaan, kunnes riisi on omaan makuun sopivan ytyä.

Riisin kypsyessä valmistele annoksen muut osat:

Viipaloi lohi parin sentin paloiksi ja paista sitä ensin nahkapuolelta öljyssä muutama minuutti. Käännä palat ja kuori nahka pois – tämä on laiskan konstini, nahka kun lähtee näin helpommin kuin veitsellä raa’asta lohesta irroittaen … ja lohikin pysyy paistettaessa paremmin kasassa.

Kun lohi on saanut päältä väriä mutta on vielä keskeltä läpikuultava, sekoita appelsiininmehu, miso ja vaahterasiirappi keskenään ja lisää seos pannuun. Anna kastikkeen poreilla paksummaksi ja valele lohipaloja liemellä. Sammuta sitten levyltä lämpö ja laita pannun päälle kansi.

Kuumenna toisessa pannussa öljy kuumaksi ja lisää pannuun sitten sienet (suppilovahverot voi paistaa kokonaisina, siitakkeet leikata kahtia). Paista sieniä pannua ravistellen muutama minuutti ja lisää pannulle vielä viipaloitu valkosipuli. Paista sieniä ja valkosipulia, kunnes valkosipuli on pehmennyt ja mausta sienet soijalla. Varo polttamasta valkosipulia! Ota pannu pois lämmöltä heti, kun soija imetytyy sieniin.

Jaa riisi kahteen kulhoon ja annostele lohi liemineen sen päälle. Jaa sienet lohen viereen ja ripottele annosten päälle vielä reilusti ohuelti viipaloitua kevätsipulia. Meidän kotona tällaiset japanilaisesta keittiöstä inpsistä ottaneet lohikulhot saavat viimeiset silauksensa muutamalla ihanan happamalla ume-luumulla sekä rapealla norilevällä. Tällä kerralla kulhoon päätyi toki siis vielä ne viimeiset buzz buttonin rippeet! Jos et saa käsiisi buzz buttoneita (heh, en saa itsekään enää ihan niin vain), niin voit ripotella annoksen päälle myös tuoreeltaan murskattua sichuanpippuria, jossa on hieman samankaltainen kylmänpolttava turruttava efekti 😀

buzz button

 

53 views

Löytö: Coffee Pixels – syötävä kahvipatukka

by Juulia 0 Comments
Löytö: Coffee Pixels – syötävä kahvipatukka

coffee pixelsCoffee Pixels: arjessani on taas ripaus kofeiinipitoista luksusta

Palasin reilun mittaiselta joululomalta töihin viikko sitten ja – kuten aina – luonnollista päivärytmiäni on pitänyt taas hieman aikaistaa. Tästä seuraa lähes poikkeuksetta jakso jolloin nukun vähemmän, kun en vain saa itseäni nukkumaan saatikka nukahtamaan ajoissa, mutta aamulla on silti herättävä paljon aikaisemmin kuin huvittaisi.

Vielä muutama vuosi sitten suurkulutin univajeeseeni kahvia, oli meneillään sitten duuniarki tai loma. Kupillinen lattea hyvässä kahvilassa oli minun arkinen hemmotteluhetkeni ja mitä kurjempi päivä, sitä perustellumpaa oli käydä kahvilla vaikka useammankin kerran päivässä, hinnasta viis!

Nykyään juon kahvia monesti vain kupillisen aamulla ja ehkä toisen puoliltapäivin. Tajusin nimittäin jossain vaiheessa iltapäivällä juotujen kahvien vaikuttavan iltaisin muutenkin kehnoon unensaantiini. Töiden jälkeisten kahvilakahvien uhraaminen oli aluksi vaikeaa, mutta korvaavaksi hemmottelurituaaliksi on onneksi muodostunut aamukahvit, jotka Juuso hartaudella valuttelee Harion keraamisen suodattimen läpi lempparimukiini.

coffee pixelsYks maitokahvi kiitos! (Vegaanit huomio, tuotteesta ollaan parhaillaan kehittelemässä myös vegaanista versiota)

Olen siis vähentänyt kahvin kulutustani reilusti, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö haaveilisi päivittäin laadukkaasta kahvitauosta! Työpäiväni ovat kuitenkin yleensä niin kiireisiä, että harvassa ovat ne päivät kun ehtisin ennen puolta päivää etsimään käsiini hyvää kahvia. Viime viikolla olen kuitenkin nauttinut päivittäin rauhassa annoksen todella herkullista kahvia ilman kelloa vastaan juostua ryntäystä lähimpään kahvilaan. Vanha tuttu arjen luksus on siis palannut elämääni, tosin hieman uudessa muodossa: kahvipatukkana!

Coffee Pixels

Sain joulun alla yhteydenoton Coffee Pixels -nimiseltä yritykseltä. He kyselivät haluaisinko ottaa heidän syötäviä kahvipatukoitaan testiin – JO VAIN! Olin itseasiassa ehtinyt jo bongata tuotteen Good Life Coffeen Instagramista (tuotetta on siis GLC:ssä myynnissä) ja olin siitä erittäin utelias. Syötävää kahvia, moisesta en olisi osannut haaveillakaan!

Coffee Pixels -patukoita on kahdenlaisia: kahvimarjaa (cascaraa) kahvipavun lisäksi sisältävä pirteä ja marjainen Coffee Pixels Cascara, sekä maitokahvin tapaan kermaisen pehmeäarominen Coffee Pixels Milk. Yritin tätä juttua varten kovasti miettiä, kummasta pidän enemmän, mutta vaikka cascara-version pirteä hapokkuus ja moniulotteisempi makumaailma vetoaakin kokeellisempaan puoleeni, on tuossa tutumman makuisessa maitokahvipatukassakin vaan tenhonsa.

Molemmat patukat ovat minusta siis tolkuttoman herkullisia ja ne sisältävät suurinpiirtein espressokupillisen verran kofeiinia, joka imeytyy kuitenkin elimistöön espressoshottia hitaammin ja tasaisemmin. Syötävässä muodossa mutustelu kahvi sisältää myös polyfenoleita, antioksidantteja sekä hieman kuitujakin, mutta mikä parasta: tähän muotoon pakattu kahvi kulkee mukanani minne vaan ja voin pistellä yhden poskeeni juuri silloin kun pientä piristävää buustia päivääni kaipaan.

coffee pixels

Coffee Pixelsin syntytarinaan liittyy pyrkimys vähentää kahvin valmistukseen liittyvää jätettä, joka koostuu siis sekä kahvimarjasta eli cascarasta että kahvin puruista jotka jäävät jälkeen kahvin keittämisestä. Tapasin yrityksen perustajan, Raivis Vaitekunsin piipahtaessani tuote-esittelyssä Yrjönkadun Scandinavian Outdoor -liikkeessä (jossa tuotetta on myöskin myynnissä). Jutellessamme hän korosti vahvasti yrityksen pyrkimystä luoda tuote, joka hyödyntäisi koko kahvimarjan papuineen päivineen ja vähentäisi näin kahvin valmistamiseen liittyvää hävikkiä. Eettisyys ja ekologisuus ovat siis olleet alusta asti tuotteen kehittelyssä avainasemassa, ja sellaisista yrityksistä minä kuulkaa tykkään!

Instagram-arvonta!

Järjestän Instagramissani pienen Coffee Pixels -aiheisen arvonnan! Arvon yhdelle arvontaan osallistujista Coffee Pixels -paketin, joka sisältää 10 kpl Coffee Pixels Cascaraa ja 10 kpl Coffee Pixels Milkiä (paketin arvo on n. 35€).

Mikäli sinulla on siis Instagram-tili ja olet kiinnostunut tuotteen testaamisesta, suuntaappa Vaimomatskuu Instagramiin ja osallistu siellä arvontaan!

Ps. Cascarasta valmistettu hieman teetä muistuttava juoma on muuten todella herkullista, testatkaan ihmeessä jos siihen törmäätte! Kahvila/ravintola Wild käyttää cascaraa lounaskulhojensa liemen pohjana; käyttötarkoituksia tälle kahvimaailman ”ongelmajätteelle” tuntuukin nyt ilmestyvän tietoisuuteeni kokoajan enemmän 🙂 Vielä kun saisi sitä omaankin koekeittiöön!


Coffee Pixels tuotteet saatu testiin blogin kautta.

57 views

Löytö: salaattiorvokki

Löytö: salaattiorvokki

salaattiorvokkiSalaattiorvokki – syötävää tyvestä latvaan

Syötävät kukat ovat minusta ihania! Arkisesta jugurttilautasellisesta juhlavaan täytekakkuun, mitäpä ne eivät ylevöittäisi? Koristaisin mieluusti syötävillä kukilla niin salaatin, keiton, cocktailit kuin sushikulhonkin. Harmi vain, etteivät nämä kaunottaret ole todellakaan edullisia, saatikka saatavilla ihan joka kaupasta. Kesällä erilaisia syötäviä kukkia voi pienellä kasvien tunnistamistaidoilla kerätä luonnosta ihan itse, mutta talvella ei auta kuin etsiytyä kauppaan köyhtymään.

Leivoin joulukuussa kummityttöni 1-vuotissynttäreille täytekakun, johon halusin koristeeksi syötäviä orvokkeja – niillä kun kömpelömpikin koristelija nimittäin taikoo kakusta kauniin. Taktikoin, ja suuntasin Ruoholahden K-Citymarketiin, jossa olin syötäviä kukkia nähnyt aiemmin jokaisella käyntikerrallani. Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan ollut siellä missä yleensä! Hetken ehti kylmä hiki valua niskaa pitkin, kun mietin epätoivoisesti varasuunnitelmaa, mutta lopulta bongasin ruukkusalaattien joukosta jotain violettia. Salaattiorvokki! (Että mikä?)

Emman 1-vuotiskakussa ei nuukailtu syötävien kukkien kanssa kiitos salaattiorvokin!

salaattiorvokkiKiitos kuvausyksilön lainasta orvokkikuriiri äidille!

Ilahduin löydöstäni ja varsinkin sen edullisesta kahden euron hinnasta niin, että raportoin tuotteesta heti Instagramtililläni. Lopun päivää vastailinkin sitten lukuisille kyselijöille mistä tämä tällainen salaattiorvokki oikein löytyy. Ilmeisesti moni innostui löydöstäni ihan tosissaan, sillä viimeisin kyselijä raportoi minulle takaisin niiden jo kaupasta loppuneen.

Salaattiorvokki tulee Lohjalaiselta Hortiherttuan puutarhalta ja niitä näyttäisi löytyvän erityisesti K-ketjun kaupoista. Ruoholahden KCM:n lisäksi äitini on bongannut niitä omasta lähi K-kaupastaan. Sieltä tämä kuvissa esiintyvä yksilökin minulle toimitettiin kuvattavaksi, kun halusin jakaa salaattiorvokin ilosanoman täällä blogissakin mutten ehtinyt ostoksille Ruoholahteen saakka.

hortiherttua

Mille salaattiorvokki maistuu?

Mikä minusta on edullisen hinnan ja runsaslukuisten kukkien lisäksi tässä salaattiorvokissa hauskinta, on se että se on kokonaan syötävä! Salaattiorvokin kukissa on varsin vieno orvokin aromi ja pehmeä maku, mutta sen lehdistä tuli ainakin minulle hieman vihanneskrassi mieleen. Maku on aromaattinen, hieman pippurinen ja ihanan vihreä – orvokin lehdet toimisivatkin varmasti hyvin salaatin seassa tai miksei myös voileipäkakun koristeena. Vihersmoothien sekaan se vasta helposti uppoaisikin ja kukista riittää vaikka kuinka monen smoothien koristeeksi.

Olen toki käynyt jo omassa lähi K-kaupassani pyytelemässä, josko salaattiorvokki voitaisiin ottaa osaksi heidän jo myymäänsä Hortiherttuan tuotevalikoimaa. Vielä en ole tuotetta kuitenkaan sieltä bongannut, yhyy! Sitä en toki tiedä, kuinka suuri saatavuus tuotteella edes on. Kysyntää orvokilla kuitenkin taatusti olisi ihan muidenkin kuin minun mielestäni!

salaattiorvokkiHortiherttualle terveiset ja kiitokset: ihanaa että kasvatatte jotain näin mahtavaa!

Siis katsokaa nyt näitä ihania kukkia ja ajatelkaa: mukana tulee vieläpä kylkiäisenä salaatin ainekset ♥

Ps. Lista Hortiherttuan jälleenmyyjistä löytyy täältä.

146 views