Kielen vievä poronkieli

by Juulia 0 Comments
Kielen vievä poronkieli

PoronkieliPoronkieli, piparjuuri, retiisi ja hapankurkku leivälle ja avot!

Olen aina ollut kielellisesti lahjakas: lapsena kielin taitavasti sekä siskojeni puuhista äidille ja isille. Vieraisiin kieliin tutustuin niin koulun kielistudiossa, kuin, kröhöm, pullonpyörityksessäkin. Lukioikäisenä lävistytin kieleni, enkä pystynyt viikkoihin puhumaan sössöttämättä. Olen myös polttanut kielipoloiseni vähän turhankin monesti, sekä jäädyttänyt sen vahingossa kiinni tolppaan, kuten lapsena kuuluukin tehdä sen yhden kerran. Yhtään kieltä en silti ole koskaan keittänyt … ennen kuin nyt!

Keitetty kieli on ruokalaji, joka on minulle ollut lähinnä tuttu Enid Blytonin kuvailemilta piknikvilteiltä, eikä juuri muualta. Vaikka lapsena Viisikko-sankarien ateriat kielileipineen olivat oudon kiehtovia, ei kielen kokkailu kuitenkaan ole ollut todellisuuden tasolla koskaan niin houkutteleva idea, että olisin sitä lähtenyt toteuttamaan. Lopulta kävi kuitenkin puolivahingossa ja täysin ennalta suunnitelematta niin, että keitin elämäni ensimmäiset kielet!

Poronkieli

Minulla on ollut nyt muutaman vuoden tapana ostaa keväisin pikkusiskoni kanssa puoliksi satsi karitsaa tai poroa. Viimeeksi poroa tilatessamme pakettiin sai mukaan pikkurahalla poronkieliä, maksaa ja sydäntä. Eihän moista tilaisuutta jätetä käyttämättä, joten ostin sitten kuriositeettina pakastimeeni muutaman poronkielen sekä maksan 🙂 Sydäntä vaille sen sijaan jäin, minkä tilanteen aion korjata kyllä ensi kerralla korkojen kera.

Kielet unohtuivat kuitenkin pakastimeen viime talveen saakka, jolloin yhtäkkiä muistin niiden siellä edelleen nököttävän. Irtokielet ovat aika makaaberi näky, joten projekti hieman arvelutti ennakkoon. Onneksi kielten keittäminen osoittautui varsin vaivattomaksi ja helpoksi toimenpiteeksi! Keitinliemen voi maustaa niin kuin haluaa (itse tein todella klassisen, mm. mirepoixilla maustetun liemen), ja sitten kieliä keitellään miedolla lämmöllä niin kauan, että nahka irtoaa niistä helposti. Liemen pinnalle kerääntyvää vaahtoa kuoritaan keittämisen alkuvaiheessa, mutta muuten kielet saavat kypsyä kattilassa aivan omassa rauhassaan. (Ohjeita poronkielen käsittelyyn löysin mm. täältä ja täältä.)

Poronkieli

Jos ei lasketa kielten Hannibal Lecter -assosiaatioita synnyttävää alkukäsittelyä (suonien ja kalvojen irroittelua) sekä jälkikäsittelyä (eli nahan kuorintaa), onnistui keitetty poronkieli hurmaamaan minut täysin. Lihan rakenne on kielessä erityinen; samanaikaisesti tiivis, mehevä ja joustava. Maussa on myös aivan omanlaistaan syvyyttä ja riistaisuutta, johon ainakin omasta mielestäni sopi mitä loistavimmin vastaraastettu piparjuuri, hapankurkku sekä raikkaan rouskuva retiisi! Seuraavalla tilauskerralla en siis arkaile ostaa kotiin enemmänkin kieliä.

Keitetty poronkieli

4-6:lle

2-3 poronkieltä (n. 400 g)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 lehtisellerin varsi

n. 10 valkopippuria

2 tl suolaa

laakerinlehti

reilusti vettä

Pese kielet huolella ja irroita niistä mahdolliset kalvot ja näkyvät suonet. Laita kielet runsaaseen kylmään veteen kattilaan (niin että ne peittyvät muutamalla sentillä) ja kiehauta. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto mahdollisimman tarkasti pois, kunnes sitä ei enää muodostu lisää. Lisää sitten kattilaan mausteet, kuoritut ja viipaloidut porkkanat, sellerinvarsi ja sipuli.

Säädä lieden lämpötila sellaiseksi, että liemi poreilee kevyesti. Jätä kielet sitten kannen alle kypsymään miedolla lämmöllä 2-3 tunniksi.

Kielet ovat valmiita, kun niiden nahkaa irtoaa niistä helposti – testaa tilannetta kahden tunnin jälkeen yhdellä kielellä ja jatka keittämistä mikäli irroittaminen on haastavaa.

Kuori kielet niin kuumina kuin mitä sormesi kestävät. Tee pitkittäisviilto nahkaan ja irroittele se varovasti kielestä. Nosta kielet sitten takaisin keitinliemeen jäähtymään. Viipaloi jäähtyneet kielet pitkittäin tai poikittain ja tarjoile ruisleiviltä esim. hapankurkkujen, retiisin ja piparjuuren kera.

Poronkieli

22 views

Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.

177 views

Nyhtöpossu kahvin ja portterin ystävälle

by Juulia 3 Comments
Nyhtöpossu kahvin ja portterin ystävälle

portteripossu

Nyhtöpossu on ensimmäisiä oppimiani liharuokia näin aikuisiällä. Pitkän kasvissyöntikauden jälkeen olin utelias liharuokien kokkailusta, mutta samalla niiden laittaminen oli jotenkin kuumottavaa – pelotti pilata lihaa, joka on kallis raaka-aine niin rahassa mitattuna kuin siinäkin mielessä, että jonkun on täytynyt kuolla ateriani eteen. Nyhtöpossun raaka-aine kassler ei kuitenkaan rikkonut pankkia, eikä sen valmistaminenkaan vaikuttanut kovin riskaabelilta. Niin siitä tuli ensimmäinen liharuokien bravuurini.

Tuosta on nyt kulunut jo useampi vuosi ja suurin nyhtöpossubuumi on ehtinyt väistymään niin omasta keittiöstäni kuin ruokatrendienkin maailmasta. On se silti edelleen vaan hyvää, varsinkin kun siitä on nyt tullut vähän harvinaisempi herkku 🙂

Näin pääsiäispyhien kynnyksellä nyhtöpossu on mielestäni hyvä muistaa taas, mikäli kaipailee vaivatonta pääsiäisateriaa ja haluaa vähän vaihtelua niille perinteisemmille karitsanviuluille ja karitsankareille. Nyhtöpossua on helppo tehdä kerralla pitkänkin viikonlopun tarpeiksi ja sitä voi hyvin maustaa vähän sesongin tyyliin tummaksi, maltaiseksi ja tuhdiksi … eli vähän melkein kuin mämmiksi!

portteripossu

portteripossu

Pääsiäisfiilistä nyhtöpossun haudutusliemeen tuo tummapaahtoinen kahvi (kahvi on ainakin minun mielestäni nimittäin sen perinteisen pääsiäislampaan makupari numero 1) ja maltainen ja tumman suklainen portteri. Rohkeimmat voivat lisätä liemeen vielä muutaman ruokalusikallisen mämmiä 🙂

Lopputulos on kahvin ja portterin ystävälle taatusti maistuva, täyteläinen ja tuhti liemi, jossa possu kylpee mehevevän pehmoiseksi. Vähän paremman omatunnon liharuoka tämä on, kun valitsee lihaksi luomukassleria tai vaikkapa Mallaspossua.

Kahvilla ja portterilla maustettu nyhtöpossu

1-1,3 kg porsaan luomukassleria

0,33 dl portteria (*

1 dl vahvaa suodatinkahvia

6 valkosipulin kynttä

1 mieto chili (esim. jalapeno) tai noin 1 tl kuivattua chiliä

2 tl suolaa

1 tl sinappijauhetta

1 tl jauhettua inkivääriä

1-2 rkl tummaa siirappia / juoksevaa hunajaa

 2 tl kuivattua timjamia

+ 2-3 rkl mämmiä tai luumu/omenahilloa

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Laita kassler kannelliseen uunivuokaan ja ripottele sen pintaan teelusikallinen suolaa. Kaada sen ympärille portteri, kahvi, viipaloidut valkosipulinkynnet ja chili, sekä kaikki mausteet. Paahda kassleria uunin keskitasolla ilman kantta, kunnes sen pinta ruskistuu. Ota vuoka uunista ja käännä lihapala ympäri, ripottele sitten loput suolasta tälle puolelle lihaa. Ruskista myös toinen puoli ja laske uunin lämpö sitten  150 asteeseen.

Kypsennä kassleria tiiviin kannen alla kolme-neljä tuntia, tai kunnes se hajoaa helposti haarukalla kokeillessa. Tarkista tilanne muutaman kerran kypsentämisen aikana ja lisää pataan hieman vettä sekä käännä liha mikäli se vaikuttaa kuivuvan pinnaltaan liiaksi.Laita uuni sitten pois päältä ja jätä possu muhimaan uunin jälkilämpöön vielä tunniksi-kahdeksi, eli kunnes se jäähtyy käsin kosketeltavaksi.

portteripossu

Nosta possu varovasti vuuasta kulhoon ja siivilöi sen paistoliemi. Revi nyhtöpossu kahden haarukan avulla säikeiksi. Keitä siivilöityä lientä hieman kasaan ja tarkista sen suola, lisää tarvittaessa. Kaada liemi sitten revityn nyhtöpossun päälle. Voit halutessasi myös hieman suurustaa lientä voi-jauhosuurusteella: n. 1 rkl vehnäjauhoja + 50 g voita pannuun, hetken paisto kokoajan sekoittaen keskilämmöllä ja kuuman liemen lisäys kokoajan sekoittaen.

Keitinliemestä saa myös todella maukkaan majoneesin lisäämällä noin ruokalusikallisen vielä vähän tiiviimmäksi kokoonkeitettyä lientä desiin majoneesia. Sanonpa vaan että UI-JUI!

portteripossu

Kahvi-portteri nyhtöpossun voi tarjota esim. salaatin kaverina, uunipotun tai vaikka tortillan täytteenä. Kyytipojaksi vähän tuota edellämainittua herkkumajoneesia ja tietysti vähän omaan makuun sopivaa portteria, niin on kuulkaa ihan tarpeeksi juhlava ateria tälle hieman kevätväsähtäneelle kokille ♥

Näillä eväillä siis pääsiäisen viettoon täällä tällä kertaa! Ruokalistalla meillä on myös mämmiä muutamassa muodossa, sekä japanilaisvaikutteinen munaruoka (kummastakin tulossa juttua blogiin ensi viikolla). Mites teillä muilla vietetään pääsiäistä tänä vuonna?

nyhtöpossu

*) Mitä vahvemmin humaloidun portterin valitset, sitä stydimpää ja katkerampaa makua nyhtöpossu siitä saa. Pehmeämmän aromin ystävän kannattaa etsiä portteri, jonka EBU (European Bitterness Unit) on alle 30. Mielestäni tähän reseptiin kannattaa myös valita portteri, jonka kuvailussa esiintyy sanoja ”suklaa, karamelli, vanilja, kuivahedelmä, kahvi, makea”.  Koska olen itse tuhdin maun ystävä on esim. Koffin porter mielestäni hyvä valinta tähän reseptiin. Se vielä mainittakoon, ettei ruokaan kannata laittaa portteria, jota ei joisi ihan sellaisenaankin!

58 views

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria

Santa Maria StreetfoodMakumatkatulianen Meksikosta: molekastike! 

Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!

On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.

Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.

molekastikeHuom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.

Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!

Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.

Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.

Santa Maria Streetfood

Mole Mole!

Mole tarkoittaa yleisesti ottaen ”kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!

Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on  kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.

Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂

Santa Maria Streetfood

Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.

Rakensin nopean ja helpon molekastikkeeni Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita.  Molekastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei ehkä päihitä autenttista pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä helppo molekastike mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!

Molekastike

Helpot moletortillat 4:lle

Helppo molekastike:

n. 30 g mantelilastuja

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä

n. 30 g rusinoita

3 valkosipulin kynttä viipaleina

1 pieni keltasipuli silputtuna

¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä

2 tl kanelia

1 ½ dl vettä

3 dl paseerattua tomaattia

n. 40 g tummaa suklaata

Tortilloihin:

n. 400 g kalkkunan ohutfileetä

¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 rkl öljyä

1 purkki creme fraichea

1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)

2 limettiä

n. 300 g punakaalia

3 kypsää avocadoa

1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea

1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:

Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.

Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.

Valmistele muut täytteet:

Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.

Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.

Sitten syömään!

Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!

Santa Maria Streetfood

Santa Maria StreetfoodTämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!

Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?

Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!

Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.


Arvonta on päättynyt, kiitos kaikille osallistujille! 
385 views