Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

by Juulia 0 Comments
Laiskan kokin karkkipossu salaattiveneessä

karkkipossu

Laiva on lastattu karkkipossulla! …tai siis tarkemmin ottaen salaattivene on lastattu karkkipossulla 🙂 Tuhti ja makea possu saa veneeseen seurakseen rapeutta, raikkautta ja potkua pikkelöidyn lootusjuuren, thaibasilikan ja chilin muodossa – enkä ainakaan itse meinaa saada tästä kombosta tarpeekseni!

Karkkipossu taisi jossain vaiheessa olla melko trendikäskin herkku, kiitos Ravintola Farangin supersuositun annoksen. Farangin mukaan nimettyjä karkkipossu –reseptejä netistä löytyykin näköjään aikamoinen liuta – todellinen somehitin merkki!

Joudun kuitenkin myöntämään, etten Farangin annosta ole koskaan syönyt, saatikka saanut innoitusta karkkipossun tekemiseen suoraan Tomi Björckiltä. Innostukseni karkkipossun kokkaamiseen syntyi sen sijaan mielessäni jo tovin kummitelleesta Hannan Soppa -blogin viimejouluisesta postauksesta, sekä pakastimesta löytyneestä, nyhtöpossuhommista ylijääneestä luomukasslerin palasta.

Kokkaan lihaa edelleen verrattain harvoin, joten kun pohdin Facebookissa mitä tuosta kasslerista tehdä, ja sana karkkipossu mainittiin, asia oli sillä selvä!

Tämä väsäämäni karkkipossu on Farangin todella herkullisen mutta myös työlään kuuloisen, haudutetun, uppopaistetun ja karamellilla kuorrutetun luomuksen rinnalla varsin nopeaa ja yksinkertaista valmistaa. Haudutus ja ”karamellin” teko on tässä nimittäin yhdistetty ja kuumottava uppopaistelu totaalisesti skipattu. Kyseessä on siis todellinen laiskan kokin karkkipossu!

Laiskan kokin karkkipossu & salaattiveneet

4:lle

500 g possun luomukassleria

1 rkl öljyä

1 mieto chili

peukalonmittainen pätkä inkivääriä

4 valkosipulin kynttä

1 rkl viismaustetta

½ dl soijakastiketta

½ dl ruokosokeria

2 dl vettä

Tarjoiluun:

1-2 kerää Cosmopolitansalaattia

ruukku thaibasilikaa

purkillinen pikkelöityä lootusjuurta (tai viinietikalla maustettua retiisiä/retikkaa/kurkkua)

muutama viipaloitu mieto chili sekä kevätsipulin varsi

majoneesia

Leikkaa kassler ensin noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja sitten jokainen viipale reilun sentin kuutioiksi. Ruskista kuutiot öljyssä. Lisää pannuun silputtu inkivääri, valkosipuli ja chili ja paista hetki. Lisää hetken kuluttua vielä vesi ja kaikki mausteet, mukaanlukien sokeri. Kiehauta seos ja laske sitten lämpöä miedolle. Karkkipossu saa muhia kannen alla puolisen tuntia välillä sitä sekoitellen. Mikäli pannussa on puolen tunnin jälkeen vielä reilummin nestettä, nosta lämpöä lopuksi vielä hetkeksi korkeammaksi. Kun neste on kiehunut siirappimaiseksi ja liha on mehevän pehmoista, karkkipossu on valmista.

Jäähdytä karkkipossua liemessään hetki ja tarjoile se vielä lämpimänä salaattiveneistä pikkelöidyn lootusjuuren, chilin, kevätsipulin, thaibasilikan sekä majoneesin kera. Jokainen voi myös rakentaa oman salaattiveneensä itse pöydässä 🙂

karkkipossu

Ps. Pikkelöityä lootusjuurta löytyy aasialaisista marketeista ja suosittelen tutustumaan niin siihen, kuin muihinkin säilykepurkkihyllyjen aarteisiin rohkeasti!

36 views

Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

by Juulia 1 Comment
Perunankuoriburgeri aka potato skin burger

perunankuoriburgeriJuhannusruuaksi perunankuoriburgeri vai perunasalaatti … vai ehkä molemmat!

Onko se todellakin jo juhannusviikko? Kesäkuun alku on mennyt sellaisessa sumussa, että en jotenkin ole vielä oikein edes rekisteröinyt että kesä on alkanut. Ensin oli työvuoden kiireisimmät ja stressaavimmat viikot, sitten iski korkea kuume josta toivuin onneksi ajoissa Taste of Helsinkihulinoihin … ja olihan tuossa vielä nuo mun polttaritkin 😀

Juhannussuunnitelmia ei siis sen kummemin täällä olla ehditty tai edes muistettu tehdä, mitä nyt saunavuoro varattiin aatolle jo joskus toukokuun alussa. Tiedossa on nyt jo kolmas kaupunkijuhannus putkeen Juuson kanssa kahdestaan, enkä kyllä valita. Meillä on ollut joka kerralla varsin hauskaa kahdestaan! Viime vuonna samoilimme itsemme Kivinokan juhannusjuhliin pitkää ja poukkoilevaa metsäreittiä pitkin ja toissavuonna kävelimme yötä myöten ympäri autiota keskustaa.

perunankuoriburgeri

Onneksi jotain juhannussuunnitelmia ehdin minäkin vielä tekemään – nimittäin ruokasuunnitelmia! Viime vuotiset savustetut punajuuret olivat herkullisia, enkä voi kuvitella kesäjuhaa ilman mamman munasalaattia.

Perunasalaattia (ehkä tätä citysavustajan naatti-potaattisalaattia tai sitten savumanteli-perunasalaattia) on pakko tehdä, juhannus ei ole juhannus ilman sitä. Kaavailen meidän kuitenkin syövän perunaa myös hieman eri muodossa! En koskaan ole juuri välittänyt burgereissa nimittäin siitä sämpylästä. Oli se sitten briossia tai ruisleipää tai perinteistä höttöä, jätän lähes aina ainakin kannen syömättä.

Mitä sen sijaan RAKASTAN, on peruna, ja mieluiten vielä jollain tavalla paistettu peruna. Rapeaksi paistetun ja sisältä koverretun, juustolla kuorrutetun perunankuoren sisään rakennettu burgeri onkin siis kutakuinkin unelmieni täyttymys. Uuniperunoissakin lemppariosa on minusta niiden kuori (olettan että olen tehnyt uuniperunat itse – enkä todellakaan kuulkaas laita niitä folion sisään)!

perunankuoriburgeri

Perunan voi maustaa eri tavoin ja sen sisään voi lykätä just sitä mitä lystää. Tehtyäni tässä alkuvuodesta suola & viinietikka -perunoita, mietin nyt, josko voisin kokeilla maustaa perunankuoreni samalla tavalla… ja mikäpä estää kokeilemasta samaa ideaa myös bataatilla!

Meillä syötiin tässä kevään varrella perunankuoriburgeri jos toinenkin, joista kuviin on päätynyt joskus huhtikuussa mutustellut portterilla ja kahvilla maustetulla nyhtöpossulla täytetyt potut. Jos nyt olisin viitseliäs, ottaisin tätä juttua varten uudet, vähän kesäisemmät kuvat, mutta nyt täytyy myöntää, että en millään jaksa – enkä oikein taida enää ehtiäkään 😀 Jep, tämä ruokablogaaja on totaalisesti levon tarpeessa! Lepoa toivon teillekin, jotta jaksetaan kaikki nauttia tästä pitkään ja hartaasti odotetusta kesästä ♥

Perunankuoriburgeri

niin monta sileäkuorista tasakokoista isoa jauhoista (uuni)perunaa kuin on syöjiä

oliiviöljyä

suolaa

(kuivattuja yrttejä, chiliä, pippuria tms.)

juustoa maun mukaan (n. viipale tai 1-2 rkl raastetta per potun puolikas)

Pese ja kuivaa perunat. Pistele niihin muutamat reiät haarukalla ja hiero niiden pintaan sitten hieman öljyä. Ripottele päälle suolaa sekä halutessasi myös muita mausteita. Lykkää perunat sitten 175 asteiseen uuniin noin 1-1½ tunniksi, tai kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja läpikotaisin kypsiä.

Onpa hintsusti juustoa? Mikä lie mielenhäiriö tuona kuvauspäivänä vaivannut…

Halkaise perunat pitkittäin ja koverra niistä varoen suurin osa sisustasta pois. Jätä perunaan kauttaaltaan noin puolen sentin paksuudelta perunaa, jotta se pysyy täytettynäkin vielä kasassa. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen ja aseta perunan puolikkaat leivinpaperille koverrettu puoli ylöspäin. Ripottele puolikkaille juustoa (parmesaania, cheddaria, mustaleimaa – mitä mielesi tekee) ja gratinoi sitten puolikkaita uunin ylätasolla kunnes juusto sulaa ja saa hieman väriä.

Juustokerroksella on kaksi funktiota: se tietysti maustaa pottuja, mutta myös saa ns. herkullisen liiman tavoin puolikkaat pysymään paremmin kasassa burgeria kasatessa ja syödessä.

Sitten vaan burgeria täyttämään! Tällä kertaa en sen kummemmin nyt ohjeista burgereiden sisällöstä, kun tämä perunankuori sämpylän korvikkeena on tämän jutun varsinainen pointti. Meillä oli tosiaan kuvauspäivänä perunankuorien sisällä kahvilla ja portterilla maustettua nyhtöpossua, kahvilla maustettua majoneesia sekä pehmeää lehtikaalia. Simppelillä linjalla siis oltiin 🙂

Mitä tulee juhannussuunnitelmiin, haaveilen nyt perunankuoriburgerista, joka on täytetty rapealla pekonilla, paksulla siivulla kypsää tomaattia, kevyesti punaviinietikalla pikkelöidyllä punasipulirenkailla ja ruskeaksi paistetulla, juustolla täytetyllä portobellosienellä. LÄÄH!

Täytteeksi esim.

jotain tuoretta ja raikasta:

  • tomaattiviipaleita
  • (pikkelöityjä)punasipuliviipaleita
  • kaalisalaattia
  • lehtisalaattia
  • lehtikaalia
  • babypinaattia

jotain ruokaisaa ja/tai suolaista

  • rapeaksi paistettua pekonia
  • mehevä jauhelihapiffi
  • nyhtöpossua
  • grillattuja portobellosieniä
  • saksanpähkinächorizoa
  • paistettua halloumia
  • juustosiivuja
  • Myrttisen hapankurkkuja /suolakurkkua

ja tietysti soossia:

  • majoneesia / aiolia
  • ketsuppia
  • sinappia
  • pikkelssiä
  • salsaa 

Sen kummempia neuvoja en burgerin kokoamiseenkaan rupea antamaan, kyllä te osaatte! Perunankuoriburgeri pysyy kokemukseni mukaan tosin parhaiten kasassa, kun sitä ei lastaa aivan tolkuttoman täyteen. Kuorenpuolikkaiden kuorruttaminen ja rapeuttaminen sisäpuolelta juustolla tosiaan jeesaa paketin kasassa pysymisen kanssa, joten suosittelen tekemään niin vaikka tarkoitus olisi laittaa myös täytteisiin juustoa 🙂

perunankuoriburgeri

Ja sit vaan ääntä kohden! Todellinen pottufani syö alkuruuaksi tietysti sitä perunasalaattia ja näiden perunankuoriburgerien kyljessä vielä ranuja … ja jälkkäriksi sipsejä! Mikäli ihan niin suuri perunanhimo ei kuitenkaan vaivaa, suosittelen näiden burgerien kaveriksi esim. grillattua parsaa, raikasta kaalisalaattia, tai vaikka yksinkertaisen herkullista tomaatti-lehtipersiljasalaattia.

Ps. Ai mitä sille perunan sisältä kaivetulle kypsälle potulle sitten tehdään? No, mites ois ihanan valkosipulista skordalia -tahnaa tai vaikka Keittiössä, Kaupungissa -blogin Jaanan lohdullinen muusikulho?

88 views

Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

by Juulia 0 Comments
Valkoinen parsa ja kaapin kootut lisukkeet

valkoinen parsa

Valkoinen parsa parka, jäänyt aivan vihreän sisaruksensa varjoon! En yleensä näitä valoa kaihtavia pötkylöitä kaupassa nimittäin juuri noteeraa, vaikka elämäni ensimmäinen parsamakuelämys olikin keitelty kokoon nimenomaan valkoisesta parsasta. Nyt kuitenkin ostin nipun kotiin, kun tajusin olevani itseasiassa niiden kohtalotoveri: siitä on jo parahulttaiset kaksi kuukautta, kun kotimme on viimeeksi nähnyt auringonsäteitä, eikä meillä asukkailla meinaa enää polla pysyä asianlaidan kanssa kasassa. Mökkihöperyys uhkaa varsinkin päivinä, jolloin Suomen suvi tarjoaa pahintaan ja on turha haaveilla edes kävelylenkeistä (ja niitähän on tässä alkukesästä piisannut).

Se on hassua, että koko pitkän pimeän vuodenajan samanlaista valottomuutta kestää aivan huomaamattaan, mutta NYT, kun sitä valoa vihdoin olisi, on pimennossa asuminen aivan sietämätöntä. Ruokakuvausta kotona on yllättäen pystynyt joten kuten harrastamaan – asia, josta olin julkisivurempan alkaessa eniten huolissani – mutta varsinkin viime aikoina olen ottanut tavakseni silti kipaista lautasen (sateenvarjon) ja kameran kanssa mieluummin pihalle. Hetki ulkona tekee hyvää niin kuville kuin pääkopallekin!

valkoinen parsa

Sain muutama viikko takaperin aivan ihanan lukijapalautteen sähköpostiini aiheesta Elvis-suklaa. Lukijani oli kohdannut reseptini kanssa ikävän takaiskun, vaikka lopputulos oli onneksi kuitenkin ollut mieleinen. Asiaa oli tietysti lähdettävä selvittämään heti kuin mahdollista! Ensiksi kävin kurkkaamassa tuon vanhan juttuni läpi, paikallistin ongelman ja lähdin kokkaamaan ohjettani jokaista työvaihetta huolellisemmin ylös kirjaillen.

Nolottaa kovasti huomata, kuinka ylimalkaisesti sitä onkin voinut jonkun asian joskus ilmaista – ei mikään ihme, että lukijalla oli tullut reseptin kanssa tenkkapoo. Nyt ohje on kuitenkin päivitetty selkeämmäksi ja uskallan toivoa että osaan tulevaisuudessa avata reseptejäni paremmin myös niistä itselleni itsestäänselvistä kohdista!

Ruokablogaajana kasvun ja ohjeen päivittäimisen sivutuotteena kotonani on nyt maapähkinävoilla, banaanilastuilla ja rapealla kinkkurouheella aateloidun Elvis-suklaan lisäksi pellillinen kuivaksi paahdettua schwarzwaldin kinkkua, ihanaa! ♥ Sitä kun kerran nimittäin tekee, niin tekee samalla vaivalla vähän enemmänkin. Pienikin määrä tätä savuista ja supersuolaista herkkua riittää maustamaan ruuan kuin ruuan, joten viime päivinä sitä on tullut laitettua vaikka mihin. Ensimmäiseksi kinkkurouhe päätyi kuitenkin piristämään kohtalotoveriani haamuparsaa 😀

Huom! Koska kyseessä on ns. jääkaapintyhjennysruoka, voi ainesosia huoletta vaihtaa esim. hasselpähkinöistä manteleihin tai pinjansiemeniin, vaahterasiirapista hunajaan, retiisistä vaikkapa kyssäkaaliin tai jopa vihreään omenaan ja niin ees päin. Pääasia tässä yhtälössä kun on minusta se, että lautasella olisi parsan kaverina jotain pähkinäistä ja makeaa, jotain suolaista ja rapeaa sekä jotain raikkaan rouskuvaa ja kirpeää.

Valkoinen parsa + kaapin kootut lisukkeet

2:lle

1 nippu valkoista parsaa

4-5 retiisiä

1 rkl valkoviinietikkaa

kourallinen hasselpähkinöitä

1 rkl (hasselpähkinä)öljyä

1 rkl vaahterasiirappia

4 viipaletta schwarzwaldin kinkkua

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Irroita schwarzwaldin kinkuista näkyvä rasva ja aseta viipaleet leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda kinkkuviipaleita uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, tai kunnes ne ovat kauttaaltaan kuivahtaneet ja paahtuneet rapeiksi.

Napsi parsojen kuivat ja puisevat tyvet pois ja kuori parsaa kevyesti. Minusta riittää, että valkoista parsaa kuorii lähinnä alaosasta, mutta kukin tottumuksiensa mukaan! Paista paistinpannulla hasselpähkinöitä keskilämmöllä öljyssä, kunnes ne hieman paahtuvat ja saavat sieltä täältä väriä. Lisää pannulle vaahterasiirappi, sekoita hyvin ja nosta pannu samantien lämmöltä pois, jotteivät siirapissa pyöritellyt pähkinät kärähdä. Suikaloi vielä retiisit ja sekoita niihin viinietikka. Jätä retiisit maustumaan siksi aikaa kun kypsennät parsan.

Kiehauta laakeassa kattilassa tai syvässä paistinpannussa muutaman sentin syvyydeltä vettä. Lisää valkoinen parsa kiehuvaan veteen 2-3 minuutiksi kypsymään. Kun haarukka uppoaa parsaan ilman suurta vastusta, nostele kuumat parsatangot lautasille. Annostele parsan päälle kevyesti pikkelöidyt retiisisuikaleet sekä vaahterasiirappipähkinät. Murustele annosten päälle vielä rapeaa kinkkua. Tarjoile heti!

valkoinen parsa

Miten te mieluiten valmistatte valkoista parsaa?

12 views

Kielen vievä poronkieli

by Juulia 0 Comments
Kielen vievä poronkieli

PoronkieliPoronkieli, piparjuuri, retiisi ja hapankurkku leivälle ja avot!

Olen aina ollut kielellisesti lahjakas: lapsena kielin taitavasti sekä siskojeni puuhista äidille ja isille. Vieraisiin kieliin tutustuin niin koulun kielistudiossa, kuin, kröhöm, pullonpyörityksessäkin. Lukioikäisenä lävistytin kieleni, enkä pystynyt viikkoihin puhumaan sössöttämättä. Olen myös polttanut kielipoloiseni vähän turhankin monesti, sekä jäädyttänyt sen vahingossa kiinni tolppaan, kuten lapsena kuuluukin tehdä sen yhden kerran. Yhtään kieltä en silti ole koskaan keittänyt … ennen kuin nyt!

Keitetty kieli on ruokalaji, joka on minulle ollut lähinnä tuttu Enid Blytonin kuvailemilta piknikvilteiltä, eikä juuri muualta. Vaikka lapsena Viisikko-sankarien ateriat kielileipineen olivat oudon kiehtovia, ei kielen kokkailu kuitenkaan ole ollut todellisuuden tasolla koskaan niin houkutteleva idea, että olisin sitä lähtenyt toteuttamaan. Lopulta kävi kuitenkin puolivahingossa ja täysin ennalta suunnitelematta niin, että keitin elämäni ensimmäiset kielet!

Poronkieli

Minulla on ollut nyt muutaman vuoden tapana ostaa keväisin pikkusiskoni kanssa puoliksi satsi karitsaa tai poroa. Viimeeksi poroa tilatessamme pakettiin sai mukaan pikkurahalla poronkieliä, maksaa ja sydäntä. Eihän moista tilaisuutta jätetä käyttämättä, joten ostin sitten kuriositeettina pakastimeeni muutaman poronkielen sekä maksan 🙂 Sydäntä vaille sen sijaan jäin, minkä tilanteen aion korjata kyllä ensi kerralla korkojen kera.

Kielet unohtuivat kuitenkin pakastimeen viime talveen saakka, jolloin yhtäkkiä muistin niiden siellä edelleen nököttävän. Irtokielet ovat aika makaaberi näky, joten projekti hieman arvelutti ennakkoon. Onneksi kielten keittäminen osoittautui varsin vaivattomaksi ja helpoksi toimenpiteeksi! Keitinliemen voi maustaa niin kuin haluaa (itse tein todella klassisen, mm. mirepoixilla maustetun liemen), ja sitten kieliä keitellään miedolla lämmöllä niin kauan, että nahka irtoaa niistä helposti. Liemen pinnalle kerääntyvää vaahtoa kuoritaan keittämisen alkuvaiheessa, mutta muuten kielet saavat kypsyä kattilassa aivan omassa rauhassaan. (Ohjeita poronkielen käsittelyyn löysin mm. täältä ja täältä.)

Poronkieli

Jos ei lasketa kielten Hannibal Lecter -assosiaatioita synnyttävää alkukäsittelyä (suonien ja kalvojen irroittelua) sekä jälkikäsittelyä (eli nahan kuorintaa), onnistui keitetty poronkieli hurmaamaan minut täysin. Lihan rakenne on kielessä erityinen; samanaikaisesti tiivis, mehevä ja joustava. Maussa on myös aivan omanlaistaan syvyyttä ja riistaisuutta, johon ainakin omasta mielestäni sopi mitä loistavimmin vastaraastettu piparjuuri, hapankurkku sekä raikkaan rouskuva retiisi! Seuraavalla tilauskerralla en siis arkaile ostaa kotiin enemmänkin kieliä.

Keitetty poronkieli

4-6:lle

2-3 poronkieltä (n. 400 g)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 lehtisellerin varsi

n. 10 valkopippuria

2 tl suolaa

laakerinlehti

reilusti vettä

Pese kielet huolella ja irroita niistä mahdolliset kalvot ja näkyvät suonet. Laita kielet runsaaseen kylmään veteen kattilaan (niin että ne peittyvät muutamalla sentillä) ja kiehauta. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto mahdollisimman tarkasti pois, kunnes sitä ei enää muodostu lisää. Lisää sitten kattilaan mausteet, kuoritut ja viipaloidut porkkanat, sellerinvarsi ja sipuli.

Säädä lieden lämpötila sellaiseksi, että liemi poreilee kevyesti. Jätä kielet sitten kannen alle kypsymään miedolla lämmöllä 2-3 tunniksi.

Kielet ovat valmiita, kun niiden nahkaa irtoaa niistä helposti – testaa tilannetta kahden tunnin jälkeen yhdellä kielellä ja jatka keittämistä mikäli irroittaminen on haastavaa.

Kuori kielet niin kuumina kuin mitä sormesi kestävät. Tee pitkittäisviilto nahkaan ja irroittele se varovasti kielestä. Nosta kielet sitten takaisin keitinliemeen jäähtymään. Viipaloi jäähtyneet kielet pitkittäin tai poikittain ja tarjoile ruisleiviltä esim. hapankurkkujen, retiisin ja piparjuuren kera.

Poronkieli

40 views