Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.

190 views

Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

by Juulia 0 Comments
Polentakakku, joulukinkun toinen elämä

”Jouluyö juhlayö, päättynyt kaik on työ.” Kaks vain valveil on puolisoa, siis lähes kirjaimellisesti: kun teillä on yö, niin meikäläiset syö jo aamupalaa! Toisinsanoen, kun luette tätä tekstiä, olen lomalla oikeastaan kaikesta: päivätyöstä, blogista ja siinä sivussa hupsista vaan myös joulusta. Lähdimme Juuson kanssa joulua pakoon Japaniin. Reissu on kummallekin unelmien täyttymys ja vaikea sitä on uskoa että se vihdoinkin toteutui!

Jouluaaton suunnitelmissa onkin siis tänä vuonna joulukirkon sijasta drinkkejä ja ikimuistoinen show Robot -ravintolassa, kinkun sijaan syönemme tonkatsua, eli japanilaista friteerattua possunleikettä. Joulupöydän suosikkiruokani eli sillit, silakat, mädit ja lohetkin pysyvät kuvioissa, tosin hieman eri muodossa kuin kotona.

Koska tämä matkamme oli toki etukäteen tiedossa, otin joulun suhteen tänä vuonna useammankin varaslähdön: joulujuhlaa on vietetty niin oman kuin Juusonkin perheen kanssa, lahjoja on vaihdettu ja jouluruokia maisteltu. Sisilialainen joulupizza sfincione koukutti meidät molemmat jo alkusyksystä, joten tuota kyseistä jouluruokaa ollaan syöty itseasiassa jo lähes kyllästymiseen asti – teille muille tosin sitä vielä jaksan suositella!

Kinkunkin ehdin ostaa. Hyvin pienen toki ja jos ihan totta puhutaan, ostin sen ainoastaan tätä polentakakkua varten. Ajatus toki on, että tähän  kaakkuun käytetään joulupöydästä ylijäänyttä kinkkua tai kalkkunaa, mutta kun moista tilannetta ei itsellä tällä kertaa päässyt luonnollisesti syntymään niin ei auta kuin feikata!

Käytin kakussani violetteja porkkanoita, ne ovat minusta hauskan näköisiä pilkistellessään esiin valmiista kakusta!

Tähän suolaiseen polentakakkuun upotetaan myös erilaisia juureksia ja kurpitsaa, juustoa ja pinjansiemeniä. Kakku taipuu hävikkiruuaksi kinkun lisäksi mudenkin joulupöydän antimien kohdalla, pinjansiemenet kun voi vaihtaa pähkinöihin, juustoksi käyttää sitä mitä kaapista löytyy ja jos oikein on rohkea, korvaa juurekset ja kurpitsan rosollilla (ehkä sillä sillittömällä versiolla tosin).

Polentakakun voi paistaa isossa kakkuvuuassa kuten minä, tai jäähdyttää ”taikina” uunivuuassa, leikata se paloiksi ja paistaa sitten annospala kerrallaan tarpeen mukaan. Pannukakkumuotokin varmasti toimisi hyvin – eikä silloin tarvitsisi ainakaan jännätä, irtoaako kakku ehjänä kakkuvuuasta 😀

Kinkku-polentakakku n. 6-8:lle

n. 400 g joulukinkkua tai -kalkkunaa

2 salottisipulia / 1 iso keltasipuli

4-5 valkosipulin kynttä

50 g pinjansiemeniä

50 g voita

2 rkl hunajaa

n. 250 g makeita juureksia kuten porkkanaa, palsternakkaa tai bataattia ja/tai kurpitsaa

n. 2½ dl polentaryynejä

n. 1 l mietoa kana- tai kasvislientä

1 rkl tuoretta timjamia silppuna

maun mukaan vastarouhittua mustapippuria

n. 70-100 g parmesaania / pecorino romanoa / vanhaa cheddaria

n. 50 g voita kakkuvuoan voiteluun + 2-3 rkl korppujauhoja tai polentaa jauhottamiseen

Lisukkeeksi:

n. 100 g vihreitä papuja ja/tai ruusukaalia per syöjä

5-6 valkosipulin kynttä

loraus juoksevaa hunajaa

muutama rkl oliiviöljyä

ripaus suolaa + pippuria

Kuutioi kinkku noin sentin kokoisiksi paloiksi. Silppua sipuli ja viipaloi valkosipulin kynnet. Kuumenna paistinpannussa 50 g voita ja lisää pannuun salottisipuli. Kuullota sitä keskilämmöllä, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi ja lisää pannulle sitten kinkkukuutiot. Jatka paistamista, kunnes kinkku sekä sipuli saa hieman väriä. Lisää sitten pannulle vielä valkosipuli ja pinjansiemenet sekä hunaja. Paista seosta, kunnes se on kullanruskeaa, varo kuitenkin polttamasta! Laita pannu sitten sivuun hieman jäähtymään ja odottelemaan.

Kuori ja kuutioi juurekset ja/tai kurpitsa sentin kuutioiksi. Kiehauta niitä noin viitisen minuuttia, niin että kuutiot lähes kypsyvät. Valuta keitinvesi ja laita kuutiot jäähtymään ja odottelemaan.

Kuumenna pinnoitetussa kattilassa vähäsuolainen ja mieto kana- tai kasvisliemi ja kun se kiehuu, lisää polentaryynit kokoajan vispilällä pohjia myöten sekoitellen. Alenna lämpöä ja jatka seoksen keittelyä, kunnes polenta on paksua puuroa, tarkista käyttämäsi polentan kypsentämisaika pakkauksen kyljestä. Valmiin polentapuuron kuuluu olla kunnolla paksuuntunutta, jotta kakku pysyisi myöhemmin muodossaan.

Lisää kypsään polentaan käyttämäsi juusto raasteena sekä timjami ja mustapippuri, sekoita huolella. Mikäli juusto on kovin suolaista, lisää sitä vähän kerrallaan ja maistele polentaa, kinkku kun tuo kokonaisuuteen vielä lisää suolaisuutta.

Voitele renkaan muotoinen iso kakkuvuoka (n. 2 l vetoinen) voilla ja jauhota se joko polentalla tai korppujauhoilla. Sekoita hieman jäähtyneeseen polentaan jäähtynyt kinkku-sipuliseos sekä juures- ja/tai kurpitsakuutiot. Tarkista polentaseoksen maku: mikäli käyttämäsi kinkku ja juusto ovat kovin suolaisia, seokseen ei todennäköisesti tarvitse lisätä suolaa.

Kaada polentaseos vielä lämpimänä kakkuvuokaan ja jätä seos hetkeksi jäähtymään huoneenlämpöön. Kelmuta vuoka ja siirrä se jääkaappiin kun se on jäähtynyt huoneenlämpöiseksi. Kakku voi odottaa paistamistaan jääkaapissa vaikka muutaman päivän, muutama tuntikin kuitenkin riittää.

Kun nälkä alkaa kurnia, laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Levitä lisukepavut ja/tai -ruusukaalit (puolitettuina) uunivuokaan öljyn, murskattujen valkosipulien ja hunajan kanssa. Laita kakku uuniin keskitasolle noin puoleksi tunniksi ja lisää uuniin sitten lisukepavut ja/tai ruusukaalit. Jatka kakun paistamista vielä vartin verran, eli kunnes kakku on pinnalta kullanruskea.

Ota kakku uunista ja jätä se odottelemaan vuoassaan lisukkeiden kypsymistä; kumoa kakku, kun ne ovat kivasti karamellisoituneita ja kypsiä. Kumoamista ennen kannattaa varovasti varmistaa, että kakku irtoaa ainakin reunoistaan vuoasta ja pläjäyttää kakku sitten reippaalla vauhdilla ympäri voipaperin päälle työtasolle, josta sen sitten siirtää varovasti paperin avulla tarjoilualustalle. Kasaa lopuksi kakun keskelle jäävään aukkoon lisukkeet ja kanna koko komeus tarjolle!

Ps. tämän syysteemaisen Nordic Waren unelmakakkuvuoan voitin Terhin keittiö-blogin 10 vuotisarvonnassa – kiitos vielä Terhille!

101 views

Sfincione aka joulupizza

Sfincione aka joulupizza

Kaupallisessa yhteistyössä Asennemedia ja Social Wines

Punkku ja pizza. Klassikkoyhdistelmä, jota himoitsen ympäri vuoden – tosin erityisesti talvella ja mieluiten kotisohvalle käpertyneenä.

Ei siis ihme, että meinasin hyppiä pöksyistäni, kun kuulin sfincionesta, sisilialaisesta joulupizzasta! Minulle joulu on nimittäin juurikin sohvalle käpertymisen aikaa, pötköttelyä, rentoilua ja mitäpä muuta kuin useamman vuorokauden kestävä herkuttelumaratoni. Vaikka perinteisillä jouluruuilla on vakaa paikkansa joulupöydässäni, alkaa sitä kokemukseni mukaan jossain vaiheessa pyhiä aina tekemään mieli jo jotain ihan muuta – kuten vaikkapa juuri pizzaa (koska sitä nyt ei tekisi mieli?)

Sfincione on sisilialainen pizza, joka eroaa napolilaisesta siinä, että sen pohja on pannupizzamaisesti paksumpi, siihen tulee enemmän soossia ja se päällystetään juuston lisäksi leivänmuruilla. Usein se myös paistetaan neliskulmaisella pellillä. Kaikkein esteettisin pizza se tuskin on, mutta älkää antako ulkonäön hämätä, se on mehevää ja täyteläistä ja todella vaarallisen koukuttavaa! Sisiliassa sfincione kuuluu niin joulun kuin uudenvuodenkin juhliin, kertoo pikainen netin kaivelu, tosin sitä syödään ilmeisesti myös ympäri vuoden kuten minäkin tähän herkkuun tutustuttuani todennäköisesti teen.

Tehtyäni ensimmäiset sfincioneni hoksasin heti, mikä tässä pizzassa on parasta ja miksi se sopii joulupyhien aikaan kuin nakutettu: lähes jokaisen sen ainesosista voi valmistaa useita päiviä etukäteen. Pizzahimon iskiessä ei siis tarvitse kuin kurkottaa jääkaappiin, kasata pizza ja paistaa se.

Taikina varsinkin on helpoimpia pizzataikoinoita, joita olen koskaan kokeillut. Siinä kun ei juuri muuta kuin sekoiteta ainekset yhteen ja lykätä ne kelmutettuna jääkaappiin, jossa se saa fermentoitua jopa 3-4 vuorokautta.

Ystäväni Eevis ja Jarkko vääntäytyivät keskikaupungilta tänne lähiöön viime viikolla lounaalle, joten nostin suorituksen kunniaksi sfincionen kaveriksi pöytään pullon jouluista punaviiniä, Los Monteros Crianzaa.

Los Monteros on sopivan mehevä, täyteläinen ja tanniininen tuhdin pizzan kaveriksi (vaikkei sisilialaista olekaan). Tämä aavistuksen nahkainen, vaniljainen ja makean mausteinen punaviini on myös pizzassa käytettävän suolaisten ja terävien cacciocavallon/provolone piccante -juustojen oiva kumppani. Eipä viinivalintaa lainkaan huononna sekään, että tätä viiniä on ilo nautiskella sohvalla vielä senkin jälkeen, kun pizza on kadonnut viimeistä murua myöten!

Käyttämäni reseptin mukaisesti tehtynä sekä taikinaa että iki-ihanaa, karamellisoidulla sipulilla ja anjoviksella maustettua tomaattisoossia tuli todella reilu määrä, joten tässä kahden hengen taloudessa pizzaa saatiin syödäkseen ekaa kertaa reseptiä testatessani useampikin päivä putkeen. Tämän havainnon tehtyäni puolitin ohjeen.

Alkuperäisohjeessa ainesosat pitää lisäksi mitata gramman tarkkuudella – ei tule tapahtumaan tässä taloudessa, ellen saa joululahjaksi pikkutarkkaa keittiövaakaa! Niinpä käänsin grammamäärät omaan ohjeeseeni hieman summittaisemmiksi teelusikoiksi ja desilitroiksi, enkä usko tehneeni alkuperäisohjeelle näin toimiessani kovin suurta hallaa. Täyttä varmuutta en taida tosin saada, ennen kuin pääsen mittailemaan raaka-aineita gramman tarkkuudella… Joulupukki, olethan kuulolla?

Suurperheelle tai kestopizzanhimoisille suosittelen ohjeen tuplaamista takaisin alkuperäismäärään – yhden paistinpannukokoisen pizzan sijasta saat silloin joko useamman samanmoisen, tai sitten kokonaisen uunipellillisen tätä rapeaa ja koukuttavaa herkkua!

Sfincione n. 4:lle

Taikinaan:

250 g vehnäjauhoja

5 g suolaa (vajaa 1 tl)

3 g kuivahiivaa (n. ½ tl)

2 rkl oliiviöljyä: 1 rkl taikinaan + 1 rkl kulhoon

173 g vettä (n. 1 ¾ dl)

Tomaattisoossiin:

n. 4 dl kokonaisia säilyketomaatteja liemineen

1 iso keltasipuli

2-4 valkosipulin kynttä

3 rkl oliiviöljyä

½ rkl sokeria

½-1 tl chilihiutaleita

1 tl oreganoa

4-10 anjovisfilettä

suolaa ja mustapippuria maun mukaan

Päälle:

n. 200 g ciabattaa tms. maukasta vehnä- tai sekaleipää

¼ dl oliiviöljyä

30 g hienolla terällä raastettua cacciocavalloa/provolone piccantea (*

50-100 g cacciocavalloa/provolone piccantea (**

¾ dl oliiviöljyä

Aloita valmistelut pizzataikinasta: mittaa taikinan kuivat aineet kulhoon ja sekoita huolella. Lisää vesi sekä 1 rkl öljyä, sekoita tasaiseksi – taikinaa ei tarvitse vaivata ja sen kuuluu jäädä hieman kosteaksi. Valuta loppu öljy kulhoon ja pyörittele taikinapallo siinä. Kelmuta kulho ja siirrä jääkaappiin vähintään yön yli, tai jopa kolmeksi vuorokaudeksi.

Myös kastikkeen voi valmistaa useamman päivän etukäteen: silppua sipuli ja valkosipuli hienoksi. Kuullota niitä öljyssä paistinpannulla viitisen minuuttia, lisää sitten sekä sokeri että ripaus suolaa. Jatka paistamista miedolla lämmöllä, kunnes sipuli muuttuu kullanruskeaksi – tähän menee ainakin minulla vähintään parikymmentä minuuttia. Lisää karamellisoituneeseen sipuliseokseen sitten tomaatit ja riko niitä lastalla hieman. Lisää kastikkeeseen makusi mukaan anjovisfileitä, chiliä sekä oreganoa. Keittele kastiketta vähintään puoli tuntia miedolla lämmöllä ja tarkista lopuksi maku. Lisää tarvittaessa suolaa sekä vastarouhittua mustapippuria.

Valmistele vielä leivänmurut: viipaloi leipä ja kuivata sitä uunissa n. 175 asteessa, kunnes se saa hieman väriä ja on kauttaaltaan kuivunut (jos omistat leivänpaahtimen, voit myös paahtaa viipaleet). Silppua kuivahtaneet viipaleet sitten tehosekoittimessa juustoraasteen ja oliiviöljyn kera.

Ota taikina huoneenlämpöön n. tuntia ennen kuin alat leipomaan. Öljyä pieni uunivuoka tai uunin kestävä paistinpannu ja kumoa taikina siihen. Painele ja tuupi taikina varovasti astiaan reunoja myöten ja jätä sitten kohoamaan vielä tunniksi. Taikinaa saa olla jo tässä vaiheessa paistoastiassa noin sentin paksuinen kerros – vähän kuin focacciaa siis tekisi.

Laita uuni lämpenemään 230 asteeseen. Lisää kohonneen taikinan päälle hellästi tomaattisoossi, sitten leivänmuruseos ja lopuksi loppu juusto raastettuna sekä oliiviöljy ohuena nauhana. Paista pizzaa n. 25-30 minuuttia uunin keskitasolla, eli kunnes juusto on ruskistunut ja pohja kypsä. Varo polttamasta leivänmuruja – siirrä vuoka tarvittaessa uunin alatasolle.

Sitten ei muuta kuin pala pizzaa käteen ja herkuttelemaan! Sfincione maistuu erittäin hyvälle myös kylmänä … ehkä tuo ohje olisi siis sittenkin hyvä tuplata takaisin alkuperäismääräänsä?

*) Cacciocavalloa on suomesta harmillisen vaikea löytää, mutta hyvin sen kaltaista provolone piccantea löytyy ainakin Hakaniemen Kauppahallin Lentävästä Lehmästä. Olen tosin tehnyt sfincionea myös kotimaisella mustaleimalla, parmesanilla ja pecorinolla … mutta ei kerrota sitä sisilialaisille!

**) Alkuperäisohjeen mukaan juustoa ei tule tähän pizzaan minunlaiseni juustohiiren mielestä kovinkaan paljoa – tässä keittiössä määrä on siksi ruvennut pikkuhiljaa hieman kasvamaan. Ehkä ei kerrota sitten siitäkään niille sisilialaisille?

Ps. JOULUPUKKI, voisin mieluusti myös ottaa joululahjaksi matkan Sisiliaan testaamaan tätä pizzaa sen alkulähteillä 😀


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, Valviran ohjeistuksen mukaan en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja.

Sfincioneen liittyvät ajatukset ovat kuitenkin erittäin tervetulleita!

144 views

Misokeksit valkosuklaalla

by Juulia 15 Comments
Misokeksit valkosuklaalla

misokeksit

Misoa & valkosuklaata. Keksissä. No miksipä ei?

Liekö lähestyvä Japanin matka syynä vai mikä, mutta tänä syksynä on keittiössäni suurkulutettu Japanilaisen keittiön perusmausteita, kuten dashia, kombua sekä misoa. Misohan on kojilla (eli aspergillus oryzae -homesienellä) fermentoiduista soijapavuista (sekä riisistä, ohrasta, tattarista, rukiista…) tehtyä varsin suolaista tahnaa, joka on Japanilaisen keittiön peruselintarvikkeita.

Suolaisten ja intensiivisten makujen ystävänä olen jäänyt misoon koukkuun ensi tutustumisesta alkaen, mutta kesti aikansa ennen kuin laajensin reviiriäni sen käyttämisen suhteen muuhunkin kuin misokeittoon. Umaminen ja pähkinäinen miso on upeaa japanilaistyylisten keittojen lisäksi majoneesin mausteena, salaatinkastikkeissa, hunajan kaverina glaseeraamassa lohta, marinadeissa, parsan paistovoin mausteena… enkä malta olla sitä käyttäessäni maistamatta tuota ytyä herkkua ihan sellaisenaankin, ihan pienen nokareen vain 😀

misokeksitMisokeksit koukuttavat! Olen varoittanut.

Säilyvyys misolla on supersuolaisena tuotteena jopa vuosia, kunhan sen säilyttää suljetussa pakkauksessa jääkaapissa, eikä sörki sitä likaisilla lusikoilla. Niinpä sille ehtii kerran sitä ostettuaan keksiä kaikenlaisia käyttötarkoituksia – vahvan makunsa ja suolaisuutensa vuoksihan sitä ei yhteen ruokaan laiteta yleensä kuin lusikallinen tai kaksi.

Törmäsin taannoin Instagramia plärätessäni misokekseihin, joita tällaisen suolaisenmakeiden ruokien ystävän oli tietysti kokeiltava, H E T I. Asiaa hieman tutkiskeltuani päädyin kokeilemaan hieman muokaten A Cozy Kitchen -blogin valkosuklaata sisältävää ohjetta, se kun vaikutti sellaiselta, jonka tällainen jauhopeukalo keskellä kämmentä hääräileväkin leipuri hallitsisi.

Leivoin ensimmäisen satsin eräänä aamupäivänä ja kun palasin iltasella kotiin, oli eräs nimeltämainitsematon kotitonttu mutustellut keksit jo melkein loppuun. Jotain addiktoivaa tässä suolaisen ja makean liitossa on, sillä toisella leivontakerralla kiskoin kekseistä suurimman osan ihan itse, lähes huomaamattani, vaikken edes ole mikään makean ystävä!

Oma muokkaukseni ohjeeseen oli keksien kierittäminen mustissa seesaminsiemenissä sekä valkosuklaan paahtaminen – se kun on sellaisenaan makuuni auttamattomasti liian makeaa. Paahdettuna valkosuklaa saa pähkinäisiä ja karamellimaisia aromeja ja muuttuu kiinnostavammaksi, kokeilkaa vaikka!

Toki testasin keksejä myös paahtamatta valkosuklaata. Tuolloin minusta kannattaa hieman vähentää ohjeen sokerin määrää ja lisätä misoa puolisen ruokalusikallista enemmän tasapainottamaan paahtamattoman valkosuklaan makeutta.

Kokeilin myös tehdä kekseistä gluteenittomia käyttämällä vehnäjauhojen sijaan kaurajauhoja. Kyllä kuulkaa toimi! Kauran pehmeä ja viljainen maku sopii misoon hienosti – lisäksi kekseistä tuli vielä aavistuksen vehnäjauhokeksejä mureampia.

Misokeksit paahdetulla valkosuklaalla n. 16-20 kpl

4 dl vehnäjauhoja / gluteenittomia kaurajauhoja

¾ tl leivinjauhoa

½ tl ruokasoodaa.

1 tl vaniljaa

120 g huoneenlämpöistä voita

3-3½ rkl vaaleaa misoa (keltaista shinshumisoa tai valkoista shiromisoa)

1½ – 1 dl kookossokeria / ruokosokeria / hienoa sokeria

1 kananmuna

100 g valkosuklaata

(n. ½ dl (mustia) seesaminsiemeniä)

Mikäli haluat käyttää paahdettua valkosuklaata, aloita leivonta sen paahtamisesta.

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Paloittele suklaa ja laita se vuuassa uunin keskitasolle 15-20 minuutiksi, tai kunnes suklaa muuttuu pinnaltaan halkeilevaksi ja kuivan näköiseksi, sekä väriltään paahtuneeksi. Varo polttamasta sitä! Suklaata kannattaa tarkkailla tiheästi varsinkin 10 minuutin paahtumisen jälkeen + käytä nenääsi; sopivasti paahtuneen tuoksun oppii tunnistamaan. Ota paahtunut suklaa uunista ja anna sen hieman jäähtyä, rouhi palat sitten veitsellä hieman pienemmäksi.

Huom! Mikäli teet gluteenittomia keksejä, tarkista vaikka täältä mikä suklaa on varmasti gluteenitonta. Varmista myös, ettei käyttämässäsi misossa ole mukana keliaakikkoja allergisoivia viljoja, kuten vehnää, ohraa tai ruista.

Sekoita kulhossa vehnäjauhot, leivinjauhe, ruokasooda sekä vanilja keskenään. Sekoita tehosekottimen taikinaosalla tai vispilällä huoneenlämpöistä voita, sokereita sekä misoa kunnes niistä muodostuu vaaleanruskea, tasainen ja sileä seos.

Lisää sitten muna ja jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Lisää lopuksi jauhoseos vähän kerrallaan sekä valkosuklaarouhe, sekoittaen vain niin pitkään mitä kaiken yhdistyminen vaatii – mikäli sekoitat taikinaa käsipelillä, vaihda vispilä tässä vaiheessa taikinalastaksi tai tukevaksi lusikaksi. Kääri taikina lopuksi kelmuun ja laita se jääkaappiin viilenemään noin tunniksi.

Ota taikinasta ruokalusikalla tasakokoisia nokareita, jotka pyörittelet käsien välissä palloiksi. Pyörittele pallot sitten halutessasi  seesaminsiemenissä ja laita ne leivinpaperoidulle pellille noin kymmenen sentin päähän toisistaan. Litistä jokainen pallo noin puolen sentin paksuiseksi keksiksi esim. sileäpohjaisen juomalasin avulla (pala voipaperia väliin vaan ja painallus) ja paista taikinaa sitten 175 asteisessa uunissa keskitasolla 12-15 minuuttia, tai kunnes misokeksit ovat reunoiltaan rapeita ja hieman ruskistuneita.

Ps. Paahdettua valkosuklaata voi tehdä kerralla isomman määrän. Itse olen käyttänyt sitä varsin onnistuneesti suolaisten ruokien makeana yllättäjänä esim. kirpeässä parsakaalisalaatissa sekä keltajuuri-viikuna-vadelmasalaatissa –  ennakkoluulottomasti kokeilemaan vaan!

Pps. Miso on terveellisintä kun ostat sen pastöroimattomana, lisäät sen ruokaan aivan viime tipassa tai käytät sitä vain kylmissä ruokalajeissa – mison sisältämät probiootit kun tuhoutuvat kuumuudessa. Silkan maun puolesta se tuo kuitenkin ihanaa umamisuutta ja syvyyttä näiden keksien lisäksi vaikka minkälaisiin ruokalajeihin. Mihin sinä käytät misoa?

88 views