Alkukesän villiyrttikastike

Alkukesän villiyrttikastike

villiyrttikastike

Nyt niitä taas saa! Siis metsän antimia, kuten nokkosta, litulaukkaa ja kuusenkerkkiä. Kaikki omia alkukesän suosikkejani, joita voin kerätä taskuuni vaikkapa palatessani töistä kotiin. Taskullisesta taas taiotaan hetkessä pirteä villiyrttikastike, joka taikoo salaatin kuin salaatin hetkessä kesäiseksi.

En ole todellakaan mikään superhortoilija, vaikka metsän aarteista joka kevät ja kesä intoilenkin. Pikkuhiljaa minusta on kuitenkin tullut huomaamattani se tyyppi, joka kykkii nokkospuskassa poimimassa nuoria versoja paljain käsin, eikä osaa muutenkaan enää käydä kävelyllä skannailematta kokoajan ympäröivää kasvustoa vähän sillä silmällä. Syötävien kasvien keräily on nimittäin tosi koukuttavaa ja hauskaa!

villiyrttikastike

villiyrttikastike

Niin hauskaa kuin se onkin, huomaan välillä kuitenkin hieman stressaavani nopeasti ohi sujahtavista villiyrttisesongeista. Perfektionismiin vähän liikaakin pyrkivä ihanneminäni olisi nimittäin tässä vaiheessa vuotta toki jo tehnyt omat ”amarettonsa” pihlajansilmuista, laittanut kuusenkerkkäsiirapit tekeytymään ja kaivanut jo talvella lumen alta kallioimarteen juuria keittiöönsä. Ihanneminäni olisi myös jo suoriutunut vaikka kuinka monelle villiyrttikurssille, (toisin kuin todellinen minä joka aina vain aikoo), tietäisi erehtymättömänä minkä saniaisen versot ovat syötäviä ja mistä löytyisi villiä karhunlaukkaa. Hah! Sitä päivää odotellessa…

Villivihannesten ja -yrttien hyödyntäminen kiehtoo minua, mutta samalla olen hyväksynyt olevani aika laiska keräilijä. Itseni vätykseksi sättimisen sijaan olenkin päättänyt olla iloinen saavutuksistani, jos onnistun tutustumaan joka kevät yhteen uuteen kasviin. En kuitenkaan lähde vartavasten etsiskelemään jotain tiettyä kasvia kaukaa, vaan haravoinpa vain tuota meidän lähimetsäämme, sieltäkin löytyy vaikka mitä. Kevät on päivätyössäni sitä kiireisintä aikaa ja metsähaahuilut mitä parhainta lääkettä stressille – miksi siis tehdä niistäkin suorituksia?

villiyrttikastike

Tänä vuonna tähtäimessä on rucolan ja parsakaalin omaiseksi kehuttu peltokanankaali sekä siankärsämö. Molemmat ovat minulle helppoja tunnistaa, sillä ne ovat tuttuja minulle jo lapsuudesta. Lautaselle ei vain ole päätynyt vielä kumpikaan.

Viime vuonna uusia tuttavuuksia kertyi loppukesään mennessä useampikin: loppukeväästä lautaselle päätyi valkosipuliarominen litulaukka, joka on helppo bongata jo kaukaa kun se alkaa kukkimaan. Tänä vuonna onkin sitten ollut helppo varmuudella sitä metsästä poimia jo ennen kukintaa, jolloin se on parhaimmillaan.

Keskikesällä kokkailin jo lapsuudesta tutun suolaheinän kanssa villiyrtti-vichyssoisea ja keräsin lautaselleni myös lempirikkaruohoani jauhosavikkaa, jonka olisin toivonut tietäväni olevan näin ihanaa herkkua silloin kun sitä opiskeluaikoinani työkseni kukkapenkeistä kitkin. Loppukesästä keittiööni eksyi vielä eksoottisen hedelmäistä pihasauniota, jonka pariin halajan kovasti jo tänäkin kesänä!

Pidempää blogihistoriasta löytyy myös mm. seuraavat villit reseptit:

villiyrttikastike

Tämä kirpeä ja aavistuksen valkosipuliarominen villiyrttikastike on juuri nyt parhaimmillaan, kun metsä on pullollaan nuoria ja vielä pehmävartisia nokkosia ja litulaukkoja. Kun litulaukat alkavat kukkia, kannattaa niitä käyttää kastikkeessa vähän vähemmän (ovat tällöin jo vähän kitkerämpiä) mutta hyödyntää toki kasvin kauniit kukat salaatin koristeena.

Kuusenkerkkäkauden mentyä ohi kastikkeen voi kirpeyttää kuusenkerkkäjauheella tai vaikkapa ketunleivillä sekä suolaheinällä. Kuusenkerkkiä voi myös pakastaa!

Alkukesän villiyrttikastike

n. 1½ dl

kourallinen nuoria nokkosia

kourallinen nuorta litulaukkaa

n. 1 rkl sherryviinietikkaa (tai omena/valkoviinietikkaa)

3 rkl oliiviöljyä

1-2 rkl tuoreita kuusenkerkkiä (tai n. 1 tl kuusenkerkkäjauhetta)

ripaus suolaa

2-4 rkl vettä tai tuoretta sitruunamehua*

(¼ säilöttyä sitruunaa*)

* mikäli et laita kastikkeeseen säilöttyä sitruunaa, voit käyttää veden sijasta sitruunamehua.

Huuhdo nokkoset, litulaukat ja tuoreet kuusenkerkät huolella. Irroita litulaukat ja nokkoset varsistaan, mikäli varret ovat jo paksuuntuneet (itse yritän etsiä sen verran nuoria kasveja, että niiden varret ovat vielä pehmeitä ja hentoja).

Mikäli käytät säilöttyä sitruunaa, irroita siitä hedelmäliha ja leikkaa kuori muutamaan palaan. Mikäli et käytä säilöttyä sitruunaa, purista tuoreesta sitruunasta muutaman ruokalusikallisen verran sitruunamehua. Soseuta sitten 2 rkl vettä/sitruunamehua sekä kaikki muut raaka-aineet sileäksi. Ohenna kastiketta lisää vedellä/sitruunamehulla, mikäli se on tarpeen. Mausta villiyrttikastike makusi mukaan ripauksella suolaa.

Villiyrttikastike säilyy jääkaapissa hyvin peitettynä muutaman päivän, mutta on parhaimmillaan sekä ravinteiden että maun osalta samana päivänä.

villiyrttikastike

Ps. Muistathan kerrata ennen metsään lähtöä Jokamiehen oikeudet ja kerätä vain kasveja, jotka tunnistat varmasti. Älä kisko kasveja juurineen – ellet sitten ole nimenomaan kaivamassa juuria – ja kerää kasveja vain puhtailta mailta tarpeeksi kaukana pakokaasuista ynnä muista myrkyistä. Vinkkejä villivihannesten ja -yrttien keruuseen ja käyttöön löytyy esim. Suomen Luonto -sivuilta ja Suomen Luonto Villivihannekset -mobiiliappsista, jonka tuotto käytetään kotimaiseen luonnonsuojelutyöhön.

16 views

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

Löytö: umeboshi, umeviinietikka & yukari

pikkelöity keltajuuriKeltajuuri, umezuke, umeviinietikka & yukari ne yhteen soppii!

Tämä minun on pitänyt tehdä jo pitkään: esitellä teillä kolme kirpeää herkkua, joihin olen rakastunut viime vuosien aikana syvästi. Yhdistävä tekijä näillä kolmella tuotteella on aivan ihana yrtti nimeltä shiso aka kähäräveripeippi. Shisoa on olemassa niin vihreää kuin purppuranväristäkin, on kähäräreunaista sekä sileää ja varmasti vielä monta muutakin versiota johon en vain ole vielä törmännyt. Shison maussa on jotain raikkaan kiehtovaa ja koukuttavaa, jota on vaikea kuvailla. Siitä tulee etäisesti mieleen (thai)basilika, anis, pihasaunio sekä minttu (mikä ei ole yllättävää, sillä minttujen sukuun shisokin kuuluu). Maussa on kuitenkin myös hieman sitruksista kirpeyttä joka raikastaa annoksen kuin annoksen, jossa shisoa on käytetty.

Violetti shiso maustaa ja värjää ensimmäisen esittelemäni herkun eli pikkelöidyt japaninaprikoosit (umeboshi/umezuke). Edellämainitun umeboshin pikkelöintiliemi eli ”umeviinietikka” on toinen kirpeistä herkuistani, ja kolmas on taas melkeinpä silkkaa sitä itseään eli kuivattua shisoa sisältävä mauste nimeltä yukari.

Tuoreita isoja shisolehtiä ei täällä Suomessa ole muutamaa överihintaista poikkeusta lukuunottamatta näkynyt. Tarkoitan nyt siis nimenomaan niitä isoja shisolehtiä, joita Aasiassa käytetään mm. erilaisten ruokien alustana, käärenä, koristeena ja mausteena. Ne ovat IHANIA! Japanissa näitä isoja shisolehtiä jopa friteerataan tempuran tapaan, oi nami! Jos niitä saisi tuosta lähikaupasta järkihintaan, meillä syötäisiin niitä harva se päivä. Onneksi Suomessa kasvatetaan kuitenkin perillaa, joka on saman makuista kuin kaipaamani isot ja jämäkät shisolehdet mutta vain pienempilehtistä ja heiveröisempää. Kotimaisen perillan lehdeltä ei ehkä siis sashimia tarjota, mutta sitä voi silti silputa vaikkapa chirashizushinsa päälle ja päästä näin varsin pikaiselle makumatkalle Japaniin.

umeboshi

Umeboshi / Umezuke

Umeboshi on japaninaprikoosi, joka ennen suolataan, pikkelöidään omassa liemessään ja lopuksi kuivataan. Lopputulos on ruttuisen suloinen ja suolaisen kirpeä herkkupala, josta en saa tarpeekseni! Liemeensä säilötyt kosteat umet ovat nimeltään umezuke, kuivatut ja kurttuiset taas umeboshi. Minulla on kätköissäni Japanista kotiini haalittuja kuivattuja umebosheja, mutta näitä kuvassa näkyviä umezukeja (tai oletan että ovat umezukea kun eivät ole kuivia vaan kosteita…) saa  onneksi vaikeuksitta täällä Suomessakin. Omat purkkini ostan Tokyokanista, mutta myös Ruohojuuri myy niitä.

Syön umeboshini yleensä sellaisenaan himon iskiessä, syljen vain sen sisällä piilottelevan kiven pois. Umeboshi muistuttaa maultaan minusta etäisesti vaaleanpunaisia ufokarkkeja, vaikka toki makeutta näissä ei ole karkin tapaan juuri nimeksikään. Ne ovat erittäin kirpeitä ja suolaisia, mutta samalla ihanan hedelmäisiä. Shiso tuo umeboshiin/umezukeen vaaleanpunaisen värin lisäksi omaa makuaan, jota – kuten jo mainitsinkin – rakastan.

Voit lukea umeboshista/umezukesta lisää esim. täältä, täältä ja jos oman umeboshin valmistaminen alkaa kiinnostelemaan, voit kurkistaa täältä miten jotain melkein samankaltaista voidaan valmistaa täällä Suomen oloissa.

Umeboshien uskotaan muuten olleen samuraiden kestävyyden salaisuus ja monet ovat myös sitä mieltä, että ne mm. parantavat krapulan, auttavat flunssassa ja ruuansulatusongelmissa. Tiedä häntä, mutta mikäli näin olisi, en pistäisi sitä lainkaan pahakseni 😀

umeviinietikka

Umeviinietikka

Umeviinietikka on umeboshin valmistuksesta ylijäänyttä pikkelöintilientä – ei siis varsinaisesti etikkaa lainkaan, vaan suolaa ja japanin aprikoosien mehua. Englanniksi nimi on Ume Plum Seasoning ja olen toistaiseksi löytänyt tätä vain Clearspringin valmistamana. Umeviinietikka on erittäin suolaista, mutta siinä maistuu myös umeboshin hedelmäisyys ja sen mausteena käytetty shiso. Päällekäyvän vahvan suolaisuuden ja happamuuden vuoksi tätä ”etikkaa” ei etikan tavoin kannata käyttää, vaan hyvin varovaisesti – tämä on todella tiukkaa kamaa!

Keittiössäni umeviinietikka kaivetaan esiin erityisesti silloin, kun haluan maustaa jonkin vegaanisen ruuan ”kalamaiseksi”. Käytän sitä siis kalakastikkeen tai vaikkapa anjovisten sijasta, vaikkei maku toki suoraan verrainnollinen olekaan. Varsinkin porkkalan valmistamisessa umeviinietikka on aivan ässä! Käytän ume-etikkaa myös vegaanisessa pasta puttanescassa, erilaisissa salaatinkastikkeissa muiden etikoiden sijasta (mutta siis pienemmässä määrin), sekä jopa Bloody Maryssä!

yukari

Yukari

Yukari on mauste joka sisältää lähestulkoon yksinomaa kuivattua ja jauhettua punaista shisoa. Se on on mitä ihaninta keitetyn riisin kanssa, ripoteltuna salaatteihin, fetajuustolle, paistetulle kalalle tai vaikkapa vesimelonille. Nimi yukari on ollut ilmeisesti alunperin erityisesti Mishima Foods Co. -valmistajan tälle shiso furikakelle antama tuotenimi, joka on sittemmin laajentunut tarkoittamaan tätä maustetta yleisesti ottaen. Oli nimi sitten mikä oli, tämä purppuranvärinen ripote on nykyään keittiössäni vakiotavaraa, jota on ostettava heti lisää kun edellinen pussi hupenee.

Maistoin yukaria ensimmäisen kerran ravintola Kamomessa ja olen sittemmin käyttänyt sitä täällä blogin puolella sekä BAT-onigirazu että vegaaninen onigirazu -resepteissäni riisin mausteena. Kuten sanottu, sitä tulee kuitenkin siroteltua kotikeittiössäni jos johonkin, vaikken kaikkea täällä raportoikaan. Käytän yukaria itseasiassa hieman sitruksisen sumaçin tapaan kaikessa, mihin voisin kuivitella myös puristavani hieman sitruunaa tai limettiä.

umeboshi

Okei, nyt kun kaikki ihanat kirpakat herkkuni on esitelty, on aika siirtyä kokkaamaan niillä! Tiedossa on nyt siis jotain, josta kaltaiseni umeboshi-umeviinietikka-yukarihullu ei ihan hetkessä saa tarpeekseen. Lempimakujani ovat kirpeä ja suolainen, joten mikäli itse pistelet poskeesi mieluummin jotain makeaa ja mietoa ei seuraava resepti ehkä ole juuri sinua varten.

Idea näille kirpeille keltajuurille on saatu Bon Appetit -lehden reseptistä. Resepti oli itseasiassa sellaisenaan jo niin oivallinen, etten sitä juuri tähän muokannut. Lisäsin vain ripauksen sokeria tasapainottamaan kirpeyttä ja vähensinpä myös hieman umeviinietikan määrää. Keltajuuren makeus ja maanläheisyys pääsee umezuken ja umeviinietikan rinnalla minusta varsin kivasti esiin! Oma lisäni annoksessa on muuten myös tuo yukarin käyttö keltajuurien viimeistelyssä – jos sitä voi nimittäin johonkin laittaa, laitan.

Kirpeät keltajuuret

3-4 keskikokoista keltajuurta

6 umezukea

2 rkl umeviinietikkaa

1 tl sokeria

(½-1 tl yukari shiso -furikakea)

Keitä keltajuuret kypsiksi ja kuori ne vielä lämpiminä. Lohko jokainen keltajuuri 6-8 palaan. Liuota sokeri ume-viinietikkaan. Poista umezukesta kivet ja revi ne sormin pienemmiksi paloiksi. Pyörittele vielä lämpimät keltajuuret umeviinietikan ja umezuken kanssa. Nosta maustumaan jääkaappiin vähintään tunniksi.

Mikäli haluat ekstrakirpeyttä annokseesi, voit ripotella keltajuurille lopuksi vielä hieman yukaria. Pling, olet taatusti hereillä!

umeboshi

49 views

Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

Vihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

yrtti perunasalaattiVihreä perunasalaatti & kirpeä yrttikastike

Perunasalaatti on ihanaa. Lähestulkoon kaikissa muodoissaan, jos minulta kysytään: valkoisena, kirkkaana, yksinkertaisena, runsaana, kotitekoisena ja jopa sinä kaupan valkoisena kuutiomössönä (sillekin on nimittäin aikansa ja paikkansa). Minulle maistuu perunasalaatti kuin perunasalaatti!

Jos kuitenkin pitäisi valita lempiversio, niin kallistun enemmän kirkkaan ja runsaan perunasalaatin puolelle, kuin sellaisen lähinnä perunasta ja majoneesista koostuvan. Rakastan laittaa perunasalaattiin uusia perunoita, parsaa sekä retiisejä ja kastikkeeksi sopii minusta jonkinlainen vinegretti mitä parhaiten. Tämänpäiväinen reseptini, vihreä perunasalaatti kirpeällä yrttikastikkeella kiteyttääkin aika hyvin sen, millaisesta perunasalaatista pidän.

vihreä perunasalaatti

kotimaiset yrtit

Kastike minulla on usein tämäntyyppisessä perunasalaatissa dijon-sinapilla silattu vaalea vinegretti, mutta tällä kertaa päädyin tekemään kirpeän ja yrttisen vihreän kastikkeen. Syy löytyy tuosta yläpuolisesta kuvasta – Lindrothin puutarha Deliverde lähetti minulle testiin valtavan kassillisen salaatteja sekä yrttejä. Kasseista löytyi niin basilika, viinisuolaheinä, timjami, minttu kuin rosmariinikin, kuin kolme runsasmuotoista eri salaattiakin.

Yrteistä käytin perunasalaattini kastikkeeseen viinisuolaheinää, minttua ja basilikaa. Vuorasin myös kulhoni salaatilla, jolloin lopputuloksena pöydältäni löytyi kirjaimellisesti salaattikulho, heh. Yrttien lisäksi salaatinkastikkeeseen tuli ihanaa kirpeää säilöttyä sitruunaa sekä Dijon à l’ancienne -kokojyväsinappia. (Säilötystä sitruunasta voit lukea lisää täältä)

yrttikastikeViinisuolaheinää, basilikaa, minttua, kokojyväsinappia & säilöttyä sitruunaa

vihreä perunasalaatti

Vihreä perunasalaatti kruunattiin vielä iki-ihanilla paahdetuilla pinjansiemenillä (joita normaalisti käytän säästellen). Parsa ja retiisi sekä jonkinlainen sipulielementti riittää minusta jo hyvin perunoiden kaveriksi näissä tämäntyyppisissä salaateissa, mutta tähän varsin runsaaseen versioon pääsi mukaan myös hurmaava varsikukkakaali. Tuota kaunotarta on ilokseni löytynyt lähikaupastani säännöllisesti ensitapaamisemme jälkeen!

Mitä tulee kastikkeen yrtteihin: mikä tahansa yhdistelmä pehmeitä yrttejä sopii, ja osan yrteistä voi korvata myös metsän aarteilla, kuten nokkosilla, litulaukalla sekä ketunleivällä. Itse tein itseasiassa juuri eilen kesän ekoista nokkosista ja litulaukasta sekä kuusenkerkkäjauheesta mitä ihanimman salaatinkastikkeen – milles muulle kuin vihreälle perunasalaatille.

Kun edellisessä jutussani muuten mietin, että moni äiti saa varmaan äitienpäivänä suklaata, niin arvaatteko mitä minun äitini saa äitienpäivänä? Kyllä: vihreää perunasalaattia. Olen nimittäin täysin perinyt rehurakkauteni äidiltä ♥

vihreä perunasalaatti

Tämä vihreä perunasalaatti valmistuu helposti, mutta muistahan kypsentää parsat, varsikukkakaalit, retiisit ja perunat erikseen. Näin varmistat sen että jokainen raaka-aine on juuri sopivassa kypsyydessä salaattiin päätyessään.

Retiiseille tykkään itse lähinnä näyttää kattilaa, ne viettävät siellä siis vain minuutin verran. Varsikukkakaalille ja parsallekin riittää minusta 2-4 minuuttia, sillä pidän vihanneksista mieluummin ali- kuin ylikypsinä. Keittoaikaan vaikuttaa aina kasvin koko, joten itse saatankin napsia kattilasta ohuimmat palat pois jo aiemmin kuin paksut. Kaikkea kun harvoin pystyy täysin yhtenäiseksi palaksi leikkaamaan!

Vihreä perunasalaatti

½ kg vihreää parsaa

½ kg uusia perunoita

100 g varsikukkakaalia

150 g retiisiä

2-3 cm pätkä purjoa / 2-3 kevätsipulia

50 g pinjansiemeniä

(puolisen ruukkua suolaheinää)

erilaisia lehtisalaatteja: lollo rossoa, friseetä, jääsalaattia…

Kirpeä yrttikastike:

1½-2 dl pehmeälehtisiä yrttejä (basilikaa, persiljaa, suolaheinää, minttua…)

½ säilötty sitruuna (kuori ja mehu)

4 rkl oliiviöljyä

1 rkl valkoviinietikkaa

1 tl sokeria

1 rkl Dijon à l’ancienne tms. kokojyväsinappia

Keitä perunat kypsiksi ja puolita / jaa neljänneksiin riippuen koosta. Höyrytä tai keitä napakan kypsäksi myös muutaman sentin paloiksi pätkitty parsa sekä varsikukkakaali (2-4 minuuttia) sekä puolitetut retiisit (1-2 min). Pysäytä parsojen, retiisin ja varsikukkakaalin kypsyminen jääkylmässä vesikylvyssä heti, kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä, pidä perunat kuitenkin lämpiminä.

Perunoiden ja muiden raaka-aineiden kypsyessä valmista yrttikastike. Purista säilötystä sitruunasta mehu talteen, poista hedelmäliha. Kuutioi sitruunan kuori karkeasti. Soseuta yrtit, oliiviöljy, sokeri sekä sitruunan kuori ja siitä puristettu mehu karkeaksi soseeksi. Täysin sileää ei siis olla tekemässä! Sekoita lusikalla yrttikastikkeeseen vielä kokonaisia sinapinsiemeniä sisältävää Dijon à l’ancienne -sinappia ja valmista on!

Pyörittele vielä lämpimät perunat kirpeässä kastikkeessa. Lämpiminiä perunat imaisevat kastikkeen maut itseensä ihanasti! Sekoita mukaan sitten varovasti parsa, varsikukkakaali sekä retiisit. Paahda pinjansiemeniin kevyt väri kuivalla paistinpannulla. Viipaloi hyvin ohuelti purjo tai silppua kevätsipuli. Lisää myös suikaleiksi leikattu suolaheinä, mikäli käytät sitä. Sekoita salaattiin vielä suurin osa kevätsipuli- tai purjosilpusta sekä pinjansiemenistä, säästä loput salaatin päälle.

Vuoraa salaattikulho erilaisilla salaateilla. Täytä kulho sitten perunasalaatilla. Viimeistele salaatti purjo- tai kevätsipulisilpulla, jäljelle jääneillä pinjansiemenillä sekä pienillä yrttien lehdillä. Tarjoile!

yrtti perunasalaatti

Ps. Deliverden yritit ovat olleet tosi kestäviä! Rosmariini, minttu ja timjami viihtyvät edelleen elinvoimaisina ikkunalaudallani näin kolmisen viikkoa kuljetuksen jälkeen. Vettä annan niille toki lähes päivittäin. Oispa ikkunalaudallani aina tällainen yrttivalikoima! Kiitos Deliverdelle siis paketista

117 views

Suklaapuuro mustalla tahinilla & vadelmilla

Suklaapuuro mustalla tahinilla & vadelmilla

suklaapuuro

Näin äitienpäivän korvilla moni varmaan miettii, miten muistaisi omaa äitiään tänä vuonna. En tiedä kuinka monen äidille maistuu suklaa (omalleni ei) … mutta mikäli maistuu: mitäpä jos tarjoilisittekin tänä vuonna äidille sänkyyn vähän terveellisemmän suklaisen aamupalan?

Raakakaakaojauhetta ja kaakaonibsejä sisältävä suklaapuuro on sekä syntisen herkullista ollakseen aamupala, mutta myös super ravinteikas aloitus päivälle!

suklaapuuro

Tämä suklaapuuro ei tosin ole mitään sen kaltaista, mitä lapsuusmuistojeni mannaryyneistä valmistettu suklaapuuro oli. Tuota suklaapuuroa on nimittäin ainakin täällä särvitty koulun ruokalassa aikana, jolloin lautasellista ei saanut jättää kesken – halusit tai et. Muistoni tuosta puurosta eivät siis ole niitä parhaita…

Pohjana tälle puurolle onkin siksi lempipuuroni kaurapuuro. Mantelimaitoon keitettynä se maistuu myös vegaanille tai maitoallergiselle + no, ainakin omasta mielestäni mantelimaito nyt vaan on ihanaa! Puuro maustetaan superterveellisellä raakakaakaojauheella ja makeutetaan maun mukaan vaahterasiirapilla. Täyteläisyyttä ja ruokaisuutta puuroon saadaan pienellä nokareella kookosöljyä sekä lusikallisella mustaa tahinia. Viimeiseksi suklaapuuro peitetään runsaalla määrällä tuoretta ja raikasta vadelmaa – aika ihanaa, jos minulta kysytään!

Suklaapuuro = terveyspuuro?

Kaurapuuro on hyvä tapa aloittaa päivä monestakin syystä ja tuoreiden marjojen terveellisyys perusteluja tuskin kaipaa. Mitä tulee sen sijaan trendirasva kookosöljyyn, sen voi halutessaan jättää pois tai vaihtaa johonkin muuhun kasviöljyyn. Itse käytän kookosöljyä, koska pidän sen mausta; sen oletettuihin terveysvaikutuksiin en osaa ottaa sen kummemmin kantaa.

Tahini sisältää kaikissa muodoissaan mm. kalsiumia ja magnesiumia. Musta tahini on valintani, kun haluan annokseen hieman dramatiikkaa, mutta näyttäisivätpä mustat seesaminsiemenet esim. tämän lähteen mukaan olevan jopa hieman ravinteikkaampia kuin vaaleat. Kokonaisista seesaminsiemenistä valmistettu tahini on makusyistä tosin oma valintani aina, kuorituista vaaleista seesaminsiemenistä valmistettua tahinia harvemmin käytän.

suklaapuuro

Raakakaakao

Raakakaakao sisältää mm. rutosti magnesiumia sekä reilusti rautaa, kromia, sinkkiä, rikkiä ja kuparia. Kun kaakaopapua ei ole kuumennettu, se sisältää myös paljon E- ja C-vitamiineja. Kaikki tämä kuulostaa jo aika hyvälle (vaikken kaikkia edellämainittujen ravinteiden funktiota ihan tiedäkään)! Bonuksena raakakaakaossa on kuitenkin vielä erilaisia aivojen mielihyvää tuottaviin välittäjäaineisiin vaikuttavia ainesosia ja rakennusaineita (esim. serotoniinia). Tämän vuoksi vissiin niitä raakasuklaapaketteja markkinoidaankin siis lemmenruokana?

Lisäksi sokeroidun ja enemmän prosessoidun bulkkikaakaojauheen sijaan raakakaakao on usein myös eettisempi valinta (kaakaonviljelyyn liittyvästä problematiikasta voit lukea lisää esim. Reilun kaupan sivuilta). Oli suklaapuuron terveysvaikutuksista siis mitä mieltä hyvänsä, on tämä puuro reilun kaupan raakakaakaota käytettäessä ainakin vähän paremman omantunnon suklaapuuro! (Eettistä kaakaota käyttävistä valmistajista lisää taas esim. täällä)

Pieni varoituksen sana tähän väliin vielä muutoin niin mainiosta raakakaakaosta:

  • Ensinnäkin, kaakaonibsit ovat maultaan hieman kitkeriä. Tämä on tuskin suuri yllätys kellekään, joka on maistanut sokeroimatonta kaakaojauhetta! Niitä kannattaa siksi tottumattoman laittaa puuroon aluksi vähän kerrallaan.
  • Toiseksi, raakakaakaossa on oksaalihappoa, joka sitoo kehosta kalsiumia. Raakakaakaon liiallista käyttöä tulee siksi välttää ja huolehtia sitä nauttiessa kalsiumin saannista (jota siis löytyy tässä puurossa mantelimaidosta ja tahinista). Sekä raakakaakojauheen että kaakaonibsien suositeltu päiväannos on 1–3 rkl.

Suklaapuuro mustalla tahinilla ja vadelmilla

1½ dl (gluteenittomia) kaurahiutaleita

1½ dl vettä

1½ dl mantelimaitoa

1 rkl kookosöljyä / muuta kasviöljyä

½-1 rkl raakakaakaonibsejä

1-1½ rkl raakakaakaojauhetta

ripaus suolaa

Tarjoiluun:

1-2 rkl vaahterasiirappia (tai agavesiirappia tms.)

n. 1 rkl mustaa tahinia

kourallinen vadelmia

Kiehauta vesi ja mantelimaito. Sekoita mukaan kaurahiutaleet ja keitä miedolla lämmöllä puuro kypsäksi (keitinaika riippuu käyttämistäsi kaurahiutaleista). Sekoita valmiiseen puuroon öljy, haluamasi määrä kaakaonibsejä sekä raakakaakaojauhetta. Mausta puuro ripauksella suolaa sekä lorauksella vaahterasiirappia.

Annostele puuro lautaselle ja valuta päälle lusikallinen mustaa tahinia sekä vielä pieni loraus vaahterasiirappia. Tarjoile tuoreiden vadelmien kera.

suklaapuuro

 

45 views