Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

by Juulia 0 Comments
Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

paahdettu parsa

Tänä keväänä meillä on syöty paljon vuokaruokia. Siis en tarkoita nyt ns. ”laatikoita”, vaan ruokia jotka lätkäistään uunivuokaan, lykätään uuniin toviksi ja nostetaan vuokineen päivineen ruokapöytään. Nyt kun parsakausi on alkanut, vuokaan päätyy useamman kerran viikossa vihreää parsaa. Uunissa paahdettu parsa on herkullista, helppoa ja nopea valmistaa, joten kiirepäivinä tästä kypsennystavasta on tullut kuin huomaamatta keittiössäni automaattinen valinta.

Välillä parsan kanssa vuokaan päätyy muitakin rehuja tai jotain proteiinia (kuten vaikkapa perunaa, valkosipulia, kirsikkatomaatteja ja herkkusieniä tai pistaasimakkaraa) mutta yksinkertaisimmillaan lisään parsan päälle vain jonkinlaisen rapean murun. Erityisesti paahteinen, mausteinen ja aavistuksen makea dukkah toimii minusta parsan kaverina loistavasti! Leivänpalalla jatkojalostettu dukkah-muru onkin ollut viime viikkoina meillä se yleisin parsan mauste.

säilötty sitruuna

säilötty sitruuna

Vaikka paahdettu parsa dukkah-murulla on jo sellaisenaan ihanaa, taivaallista siitä tulee kun sen kaverina tarjoaa hieman säilötyllä sitruunalla maustettua ranskankermaa (tai kaurafraîchea). Suolasin elämäni ensimmäiset sitruunat pari kuukautta takaperin ja nyt niitä nautitaan meillä sellaista tahtia, että kohta on jo laitettava uusi purkillinen tekeytymään.

Ohje, jolla tein suolatut sitruunat, löytyy täältä eikö voisi olla juuri yksinkertaisempi. Periaatteessa tarvitsee vain lohkoa hyvin pestyt sitruunat pitkittäin neljään osaan niin, että palat jäävät sitruunan toisesta päästä kiinni toisiinsa.  Sitten sitruunojen sisälle sullotaan suolaa (sekä sokeria ynnä muita mausteita) ja ne ladotaan steriloituun lasipurkkiin. Sitruunoita painellaan niin, että niistä irtoava liemi peittää ne (tai lisätään purkkiin sitruunamehua, kunnes lientä on tarpeeksi peittämään sitruunat) ja tämän jälkeen purkki laitetaan viileään ja pimeään tekeytymään muutamaksi viikoksi. Itse kääntelen purkkia välillä ylösalaisin, jos sitruunat eivät meinaa pysyä liemen pinnan alla – tosin voisi purkkiin kai laittaa sisälle myös jotain painoksi. Muutaman viikon – kuukauden jälkeen sitruunan kuori on läpikuultavaa ja pehmeää ja purkin voi siirtää jääkaappiin käyttöä varten.

Säilöttyjä sitruunoita löytyy toki myös kaupasta, jos innostut maistamaan niitä muttet jaksa odottaa niiden valmistumiseen kuluvaa kuukautta 🙂 Olen tähän happamansuolaiseen sitruunaan parhaillaan niin hulluna, että lisään sen kuorta sekä säilöntälientä vähän kaikkeen – viimeeksi gin & tonic -lasilliseeni!

 

paahdettu parsa

Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

vegaaninen, kun käytät kaurafraichea

2-4:lle

2 nippua vihreää parsaa

1-2 rkl oliiviöljyä

Dukkah-muru:

viipale kuivahtanutta maalaisleipää (n. 50 g)

n. 60 g mantelia ja/tai pähkinää (esim. cashew, pistaasi, hasselpähkinä)

1 pieni valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

1 tl juustokuminaa

1 tl kokonaisia korianterinsiemeniä

1 tl sokeria

½ tl fenkolinsiemeniä

½ tl suolaa

Sitruunakerma:

150 g creme fraîchea / kaurafraîchea

loraus oliiviöljyä

¼-½ suolaan säilöttyä sitruunaa (tai 1 kokonainen luomusitruuna + suolaa maun mukaan)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese parsa ja napsauta jokaisen varren tyvestä puumainen osa pois. Kuoria parsaa ei mielestäni tarvitse 🙂 Aseta parsa uunivuokaan ja valele öljyllä. Paahda parsaa uunin keskitasolla n. 7 minuuttia.

Parsan paahtuessa surauta dukkah-murun kaikki raaka-aineet tehosekoittimen/monitoimikoneen silppuriterällä tai sauvasekoittimella karkeaksi muruksi. Seassa saa olla myös muutamia isompia sattumia. Kun parsa on ollut uunissa seitsemisen minuuttia, lisää dukkah-muru varsien päälle keoksi. Jatka paahtamista uunin keskitasolla, kunnes dukkah-muru saa väriä ja parsa on kypsää (5-10 minuuttia riippuen parsan paksuudesta).

Valmista sitten sitruunakerma. Purista suolaan säilötyn sitruunan mehua hieman  kaura-/ranskankerman sekaan. Kaavi sitten säilötyn sitruunan hedelmäliha irti kuoresta ja kuutioi kuori pieneksi kuutioksi. Sekoita sitruunankuorikuutiot sekä pieni loraus oliiviöljyä ranskankermaan. Jos pidät säilötyn sitruunan happamansuolaisesta tujusta mausta, voit käyttää kastikkeeseen jopa puolikkaan säilötyn sitruunan, miedompien makujen ystäville neljäsosakin todennäköisesti riittää – määrä toki riippuu myös käyttämäsi säilötyn sitruunan suolaisuudesta. Mikäli et saa käsiisi säilöttyä sitruunaa, voit maustaa ranskankerman/kaurafraîchen raastetulla hyvin pestyn luomusitruunan kuorella ja mehulla sekä ripauksella suolaa.

Kun parsa on napakan kypsää ja dukkah-muru kullanruskeaa, ota vuoka uunista. Tarjoile paahdettu parsa ja dukkah-muru lämpimänä sitruunakerman kera. Annos sopii hyvin alkuruuaksi tai lisukkeeksi neljälle, meillä tämä satsi toimii kuitenkin yleensä kahden parsafanin lounaana.

dukkah parsa

Ps. Myös mm. Hannan Soppa -blogissa ja Kokit ja potit -blogissa on paahdettu parsaa! Onkohan tää nyt jotenkin trendikästä? 😀

54 views

Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

by Juulia 2 Comments
Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

kurkumapuuroKurkumapuuro mustikoilla

Joskus aika hujahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei siinä meinaa pysyä mukana … ja välillä se tuntuu suorastaan matelevan. Minusta ilmiö on voimakkaimmillaan, kun vertaa arkea ja viikonloppua (miten kaksi päivää voi kadota niin nopeasti ja viisi tuntua välillä ikuisuudelta?), tai työaikaa ja vapaa-aikaa … tai sitten vuodenaikoja. Ensin talvi tuntuu loputtomalta ja yhtäkkiä onkin jo huhtikuu.

Kiitos tämän ilmiön, minulle käy tasaisin väliajoin niin, että blogin juttuluonnoskansiostani löytyy välillä jopa kymmeniä juttuja, joiden luonteva julkaisuajankohta on jossain kaukana menneisyydessä. Tämänpäiväiselle jutulle niin on tavallaan käynyt jo kahdesti, sillä olen kuvannut viime vuonna ilmestyneen ihanan Puuron uusi aika -kirjan jo kertaalleen alkusyksystä tarkoituksenani julkaista juttu syksyllä. Yhtäkkiä oli kuitenkin jo joulu, eivätkä syksyiset kuvat oikein enää toimineet, joten kuvasin juttua varten uudet kuvat (nämä).

En kuitenkaan kuvatessani ehtinyt kirjoittamaan juttuani heti loppuun, joten nyt taas havahduin siihen, että kohtahan on jo kesä! Äkkiä nyt nämä kuvat ulos, ennen kuin päädyn perfektionismissani kuvaamaan vielä kolmannetkin puurokuvat 😀

kurkumapuuro

Puuron uusi aika

Harmittaa, että säätämisen kohteeksi joutui juuri tästä kirjasta kertova blogijuttu. Blogikollegani Tuulia Järvisen (Wellberries) ja Tiina Strandbergin (My Berry Forest) Puuron uusi aika -kirja on nimittäin loistava kokoelma maidottomia ja gluteenittomia puuroreseptejä – ja mahtuupa sekaan muutamat vanukkaat ja jugurtitkin. Kirja sisältää valtavan määrän ideoita ja inspiraatiota kaltaiselleni puurofanille aina tuorepuuroista suolaisiin, makeisiin, kylmiin, lämpimiin, hitaasti valmistuviin ja nopeisiinkin puurounelmiin.

Kirja, joka keskittyy puuroon, on kaltaiselleni puurofanille mitä ihaninta luettavaa! Puurohan ei todellakaan ole pelkkää aamuruokaa, vaan se toimii suolaisena ja ruokaisana myös lounaan ja päivällisen roolissa, erilaiset kylmät puurot sekä tuorepuurot ovat hyviä eväitä, ja makeat puurot ihania herkkupaloja/jälkkäreitä. Omassa elämässäni puuro edustaa tosin vahviten lohturuokaa – vanha kunnon maitoon keitetty kaurapuuro kunnon voisilmällä: ei ole mitään parempaa!

Omia lempipuurojani, jotka ovat päätyneet tänne blogiin asti, ovat mm. ruokaisa risi e bisi -risottopuuro, pirteä porkkanapuuro sekä kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro. Vahvalla juustoraasteella maustettu suolainen puuro paistetulla munalla tosin ansaitsisi oman juttunsa täällä blogissa myös, niin usein sitä teen. Puuron uusi aika -kirjasta löytyy tämän ”parane pian” -nimetyn kurkumapuuron lisäksi liuta ohjeita, joita haluan myös testata. Ainakin suolainen ”punajuuripolenta cashewkastikkeella” sekä ”snickers-puuro” päätyvät meillä lautaselle heti tilaisuuden tullen 🙂

puuron uusi aika

Kirjassa kurkumapuuro tarjoiltiin granaattiomenan siementen kera, mutta minulla oli kuvauspäivänä karkkipäivä (= olin ostanut itselleni rasiallisen suurta herkkuani pensasmustikoita). Lisäksi kotoani löytyi iki-ihana salaattiorvokki, joten puuro sai kruunukseen vielä muutaman suloisen syötävän orvokin sekä hieman seesaminsiemeniä.

Parane pian – kurkumapuuro

2:lle

vegaaninen, gluteeniton

3 dl kasvimaitoa

1 dl vettä

2 tuoretta taatelia

n. 2 cm pätkä inkivääriä

½ tl kurkumaa

½ tl vaniljajauhetta

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

vaahterasiirappia

marjoja / granaattiomenansiemeniä

Kuori inkivääri ja poista taateleista kivet. Soseuta ne nesteiden, kurkuman ja vaniljan kanssa. Kaada seos sitten kattilaan ja lisää puurohiutaleet. Anna puuron kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Kun kurkumapuuro on valmis, tarkista maku ja lisää halutessasi hieman suolaa (kirjan reseptissä ei suolaa ole mainittu, mutta itse lisään sitä aina ripauksen myös makeisiin puuroihin). Tarjoile kurkumapuuro marjojen / granaattiomenan siementen kera ja mikäli kaipaat lisää makeutta, lorauta lautaselle vielä hieman vaahterasiirappia.

kurkumapuuro

Onko joku lukenut jo tämän kirjan? Mitkä ovat teidän lempi puuroreseptejä?

60 views

Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

Green Goddess Dressing – vihreä yrttikastike

green goddess dressing

Green Goddess Dressing – voiko houkuttelevamman kuulloista kastiketta näin kevään korvalla ollakaan? (Kyllä, olen tietoinen ulkona taas kerran leijailevista lumihiutaleista … ja siksipä tätä reseptiä tässä parhaillaan näpyttelenkin.)

”Vihreän jumalattaren kastike” saa nimensä tietysti kirkkaan vihreästä väristään, plus ainakin omasta mielestäni tämä soossi varmasti kelpaisi varmasti myös ihan mille tahansa jumal-henkilölle. Tämän klassikkokastikkeen alkuperä on kuitenkin ilmeisesti San Fransiscon Palace Hotellin keittiö ja vuosi 1923, jolloin teattereissa pyöri näytelmä nimeltä ”The Green Goddess”. Taiteen innoittama resepti siis, ihanaa!

green goddess dressing

Green goddess... -alkavia ohjeita löytyy ruokasomesta nopealla tsekkauksella jos johonkin lähtöön, sillä klassikkokastikkeesta on väännetty sittemmin niin salaattia, leipää, kuin pizzaa ja onpahan sitä green goddess smoothietakin, jossa ei tosin enää tähän kastikkeeseen viittaa kuin väri sekä nimi.

Perinteisesti Green goddess dressing sisältää reilusti eri yrttejä, joista olennaisimpia ovat maun suhteen rakuuna sekä persilja. Lisäksi kastikkeessa on yleensä sitrusta, valkosipulia, anjovista sekä majoneesia ja/tai ranskankermaa.

 

green goddess dressing

yrttikastike

Omaan green goddess dressing -versiooni tulee rakuunaa, persiljaa, pippurista vesikrassia, valkosipulia, kevätsipulin vihreää osaa sekä limettiä (sitruunakin kävisi, mutta kun limetti on vihreää niin pysytään paremmin tässä vihreässä teemassa). Majoneesin / ranskankerman sijaan tykkään käyttää kreikkalaista jugurttia, jonka voi vegaani korvata kreikkalaistyyppisellä kauravalmisteella.

Anjovisfanina laitan soossiin mieluusti alkuperäisohjeen mukaisesti anjoviksia, mutta myös pieni määrä  misokastiketta tai umamitahnaa ajaa minusta hyvin samaa asiaa. Näin ollen kastikeen saa toimimaan joka osaltaan myös vegaaneille 🙂

Green Goddess Dressing

vegaaninen, kun käytät vegaanista jugurttia ja joko miso- tai umamitahnaa

2-4 annosta

1 ruukku lehtipersiljaa

1 ruukku rakuunaa

1 ruukku vesikrassia

1 kevätsipulin vihreä osa

1 pieni valkosipulin kynsi

½-1 limetin mehu

2-3 rkl (vegaanista) kreikkalaista jugurttia

2-3 rkl oliiviöljyä

n. 1 tl miso- tai umami-tahnaa (esim. Clearspring) / muutama sardelli tai anjovis

suolaa maun mukaan

Karsi rakuunasta kovat varret pois, pehmeämmät voit jättää kastikkeeseen. Lehtipersiljasta ja krassista kannattaa sen sijaan käyttää kokonaan varretkin. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sileäksi soossiksi ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa hieman limettiä sekä suolaa. Öljyn, jugurtin ja anjoviksen/misotahnan/umamitahnan määrää voi kukin myös säätää omaan makuunsa sopivaksi. Itse pidän kastikkeesta tujun makuisena ja täyteläisenä, joten laitan sekä öljyä että täysrasvaista jugurttia reilusti.

Tarjoile green goddess dressing dippinä, salaatinkastikkeena, perunasalaatin pohjana, kalan tai kanan kyljessä … tai jos teiltä löytyy kotoa näin pääsiäisen jälkeen rääppiäislammasta niin miksei myös lampaan kaverina! Mikäli kotoa löytyy myös ylijäämäminttua, niin soseuta sekin kastikkeen sekaan 🙂

Green goddess dressing säilyy jääkaapissa useamman päivän, mutta itse tykkään syödä sen mieluiten samana päivänä, jolloin sen maku ja väri ovat raikkaimmillaan.

yrttikastike

84 views

Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

by Juulia 6 Comments
Löytö: Fioretto aka … varsikukkakaali?

fioretto

Varsikukkakaali?

Kukkakaali on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineitani. Sen monimuotoisuudesta olen kirjoitellut tänne ennenkin, mutta enpä vaan tiennyt silloin vielä fiorettosta! Fioretto, biancoli, karifurore, sprouting cauliflower… mikähän tämän varrekkaan kaunottaren nimi mahtaa olla suomeksi? Ehkä … varsikukkakaali?

Fioretto on joka tapauksessa kukkakaalille kutakuinkin sitä, mitä broccolini on parsakaalille. Pitkä- ja ohutvartiset, pieniin valkoisiin ”kukkiin” puhkeavat kukkikset ovat kauneinta, mitä olen vähään aikaan heviostastolla nähnyt. Kelpaisivat vaikka maljakkoon!

varsikukkakaali

 

Pikainen netin kaivelu kertoo, että lajikkeen on kehittänyt alun perin japanilainen Tokita Seed, ja että kyseinen yritys sai teostaan jopa palkinnonkin Fruit Logistica -messuilla vuonna 2014. Suht uusi lajike tämä varsikukkakaali siis ilmeisesti on, joten en ala sättimään itseäni siitä että bongaan sen vasta nyt (saatikka siitä etten löydä kaalille suomenkielistä nimeä).

Ainakin kotiin kantamani yksilöt olivat kotoisin Keniasta, joten ihan hirveän usein en tätä kaunotarta raaski ehkä ostaa. Mutta kukapa tietää, ehkä tätä kukkakaalilajia aletaan vielä viljelemään kotimaassakin? Jos yhtään oikein ennustan, tätä herkkua ei jouduttaisi pelastamaan pellosta talkoovoimin (muistatte varmaan vielä viime syksyn kukkakaalitalkoot). Siis katsokaa nyt – näähän pihistettäis sieltä pellosta!

biancoli

varsikukkakaali

Kukkakaali vs. varsikukkakaali

Maku tässä kukkakaalilajissa on – yllätys yllätys – kukkakaalimainen, joskin ehkä hieman pehmeämpi ja makeampi. Väittävät tuolla netissä ainakin, että tämä olisi maultaan jotenkin peruskukkista makeampi. Vaikea sanoa, kun en hoksannut ottaa verrokkina viereen tavallista kukkista, mutta ihanaahan tämä jokatapauksessa näin kukkakaalifanin mielestä oli!

Jos minulta siis kysytään, niin se isoin ero tavalliseen kukkakaaliin on enemmänkin muoto kuin maku. Fioretton varsi on kauttaaltaan pehmeämpi ja valmistakin tämän kanssa tulee nopeasti, kun kaali on kauttaaltaan niin kovin siro. Voisinkin kuvitella että he, joilla on tapana jättää kukkakaalista varsi käyttämättä (tuhmeliinit!), söisivät sen tässä tapauksessa hyvällä halulla.

fioretto

Varsikukkakaali pannulle mars!

Ensimmäinen varsikukkakaali -annokseni oli yksinkertaisesti paistettu fioretto nuoc mam -kastikkeen, katkarapujen ja pistaasilohen kera (resepti paahdetulle kukkakaalille nuoc mam -kastikkeen ja katkiksien kera löytyy täältä).

Lohen valmistin nahattomasta ja ruodottomasta fileestä, jota suolasin ensin kymmenisen minuuttia kiinteyttääkseni kalaa. Suolat huuhdoin pois ja sitten painelin kostean kalan pintaan morttelissa murskaamiani pistaasipähkinöitä. Oma mieltymykseni lohen kanssa on jättää se melko läpikuultavaksi paistettaessa (kuten alapuolisesta kuvasta näkyy), tilannetta vahdin yleensä lohen sivusta.

Seuraavaksi haluaisin kokeilla ehkä pikkelöidä tai friteerata näitä varsia. Voin vain kuvitella, kuinka kauniita ne olisivat kummassakin tapauksessa! Mitähän muuta sitä vielä keksisi… no eipä huolta, ideoita voi onneksi hätätapauksessa luntata vaikka omista kukkakaalireseptiarkistoista 🙂

biancoli

Miten sinä laittaisit varsikukkakaalia? Oletko jo törmännyt siihen kaupassa?

84 views