Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. ”Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista ”natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun ”pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…

27 views

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Taste of Helsinki 2017 – tulin, söin, join

Yhteistyössä Taste of Helsinki

"kapteeniSiinä se on: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Illan kiehtovimpia ja ikimuistoisimpia annoksia – mutta miksi?

Voiko kesälomaa paljon paremmin aloittaa, kuin viettämällä sen ensimmäinen päivä auringonpaisteessa rakkaan pikkusiskon kanssa herkutellen? EI. Taste of Helsinki voisikin minun puolestani alkaa vastaisuudessa aina juuri kesälomani ensimmäisenä päivänä 😀

Olen tänä vuonna ollut Taste of Helsingissä mukana ambassadorin roolissa, mikä on tarkoittanut sitä, että olen päässyt etukäteen kirjoittelemaan juttuja jos jonkinmoisista maistiaisita, mutta lisäksi vielä taskussani poltteli eilen aikamoinen markkapussi käytettäväksi. Viime vuonna rikoskumppanini avajaispäivän nautinnollisissa ruokaövereissä oli muruseni Juuso, mutta kun hän ei tänä vuonna ollut työmatkan vuoksi maisemissa, nappasin kainalooni pikkusiskoni Nupun. Meillä on Nupun kanssa piiiiitkä historia YOLO:ttamista; ollaan syöty itsemme ähkyyn niin Chez Dominiquessa, Murussa kuin Gaijinissakin jopa vyönkiriselyvuosina, jolloin moiseen ei varsinaisesti olisi ollut edes varaa.

Nuppu myös tietää, mitä on lähteä juttua tekevän ruokablogaajasiskon kanssa syömään, eikä hermostu vaikka lautasellinen pitää minusta välillä kuvata ainakin kolmesta eri kuvakulmasta ja ehkä vielä tuolla toisella pöydällä…

Olin etukäteen tutkaillut Taste of Helsinki -ravintoloiden menua tietysti vesi kielellä läpi, mutta kummasti ne ensisijaisesti kiinnostavat annokset alkoivat kiteytymään vasta paikan päällä. Yritin kuitenkin pitäytyä lähinnä annoksissa, joita en vielä ollut maistanut, ToH-safarilla kun kuitenkin kymmenen festarin lautasellista jo maisteltiin.

Aivan ensimmiseksi maistoimme ravintola Noan sillitartarin ja koko gourmetfestareiden kalleimman annoksen, kilohaili & chipsin. Annokset katosivat suihimme ehkä turhankin nopeasti, jäi nimittäin komponenttien analysointi aivan muistinvaraiseksi, sen verran nälkä meillä tuossa vaiheessa oli.

TasteofHelsinki2017”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia -12mk

Taste of HelsinkiSILLI TARTARE marinoitua litteää sipulia / omena / smetana / ruisleipä -6mk

Savuiset ja rapeat kilohailit sekä karhunalaukkamajoneesi olivat tuon ekan lautasellisen ensimmäisenä kadonneet osaset, ilmeisesti kesäkurpitsasta (?) ainakin osittain koostuneet ranskikset sen sijaan eivät ihan kolahtaneet tällaiseen pottuhulluun. Odotin ranuja enkä saanut sellaisia ranuja kuin odotin = pettymys on väistämätön. Tästä viisastuneena suosittelenkin teille Taste of Helsinkiin viikonlopun aikana suuntaaville avointa mieltä ja odotusten kurissapitoa! Aivan turha pedata itselleen pettymyksiä, eihän täällä mitään pahaa nenän alle kuitenkaan saa 🙂

Sillitartaria olin fiilistellyt etukäteen Piapas-blogista, annos kun oli visuaalisesti vähintäänkin pysäyttävä. Kokonaisen sipulin sisään piilotettu sillitartar jäi kuitenkin massiivisen kuminalla maustetun leivänpalan sekä annoksen muiden lisukkeiden varjoon.

Taste of Helsinki

Seuraavaksi kävimme ravintola Grönin tiskillä. Yksi viime vuoden parhaista annoksista oli mielestäni Grönin tartar, jota syön hyvällä halulla toki vuoden ympäri myös itse ravintolassa. Erinomainen annoshan se oli tälläkin kertaa, tosin jäin kaipaamaan annoksen kanssa tarjottua yrttisuolaa, jota ravintolassa saa yleensä ripotella lautaselleen itse. Me ollaan molemmat siskon kanssa aika suolaisen ruuan ystäviä, joten taskussa kannettavaa suolapurkkia kaipailin itseasiassa illan aikana useammankin kerran 😀

TasteofHelsinki2017Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk

TasteofHelsinki2017LIHA- kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa -6mk

Kuoreltaan lähes hiiltyneen sipulin sisässä majaileva kananmaksakreemi oli älyttömän herkullista, mutta rapeaa kanan nahkaa oltaisiin siskon kanssa molemmat toivottu annokseen enemmänkin.

Auringon porottaessa tuli tässä kohtaa päivää ruokailijoille jo kylmän drinkin jano. Cocktailien ystäviä Taste of Helsingissä hemmotellaan, paikalla kun on sekä Kyrö Distillery Company, Helsinki Distilling Co., Lignell & Piispanen että Ägras Distillery. Taste Spirit Paviljonki näyttikin vetävän iltaa kohden aina vain enemmän ihmisiä. Cocktaillistaa emme kuitenkaan lähteneet urakoimaan samaan tapaan läpi kuin ruokalistaa, joten tutustumisemme paviljongin tarjontaan jäivät tuolta illalta aina yhtä mainioon ja syystäkin palkittuun Napue G&T:hen ja illan päättäneeseen tillisouriin, josta kerron lisää myöhemmin 🙂

Taste of Helsinki

"Napue

Kylmän juoman lisäksi oli saatava myös jäätelöä – paikalla kun on Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan jäätelökärry, josta löytyy mm. ruskistettu voi & paahdettu manteli -jäätelöä. OU MAMA! En niin jäätelöistä (ja makeista yleensäkään) niin välitä, mutta tätä jäätelöä söisin kyllä toistekin.

TasteofHelsinki2017

Seuraavaksi mukaan tarttui ravintola Tocan tiskiltä vitello tonnato. Herkullisen näköinen ja makuinen annos, joskin sekä tonnatokastiketta että rapeita kapriksia me suolanhimoiset oltais syöty enemmänkin.

Ludun luomumaissigrits osoittautui todelliseksi mustaksi hevoseksi. Etukäteen oltiin pohdittu, josko ”kylmäsavustettua porkkanaa” olis yhtäkuin viime vuoden trendikkäintä vegaaniruokaa porkkalaa, mutta ei. Erinomaisen maistuvaa tämä 24 tuntia kylmäsavustettu porkkana kuitenkin oli ja yhdistettynä rouheaan maissigritsiin, hapankaalikastikkeeseen sekä karpalomysliin kokonaisuus vei sekä kielen että jalat alta. NAM!

TasteofHelsinki2017Tocan vitello tonnato -6mk

TasteofHelsinki2017Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (v) -5mk

Seuraavaksi vuorossa oli koko menun kiinnostavimmin nimetty annos TuOHi pop upista: Kapteeni Grillisydän ja hänen taikayrttinsä. Islantilaisen keittiömestarin, ravintola Dillin Ragnar Eiríksson taikayrtit osoittautuivat keskuspuistosta kerätyiksi villiyrteiksi ja sydän – kuulemistani sydänsalaattihuhuista huolimatta – grillatuksi häränsydämeksi.

Useimmat maistelemamme annokset jaoimme kahteen pekkaan, mutta grillisydän kanssa kävi pieni vahinko. Tilatessamme annosta tiskiltä nappasi Sasu Laukkonen meidät hakemaan annoksemme suoraan grillin ääreltä. Jonkinsortin fanimoment siinä käytiin läpi, sillä tajuamatta edes oikein mitä tapahtui, annoin rahapussini Sasulle kaiveltavaksi ja poistuin grillin ääreltä X markkaa köyhempänä ja 2 grillisydänannosta rikkaampana. Upeahan tuo annos oli, joten oikeastaan parempi näin! ♥♥

Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä -9mk

Viinien suhteen pysyimme pitkälti kesäisissä roséviineissä, kuten kuvassa näkyvässä ”pitkän iän mansikkaeliksiirissä” Veteressä, jota suosittelen muuten lämmöllä, sekä oranssissa Loxarel a pél -natural viinissä, joka mukautuu kameleontin tavoin todella monenlaisen ruuan kumppaniksi. Vasta illan viiletessä vaihdoimme punaviiniin (naturaali sekin, Loxarel a pél Negre) ja tuhdimpiin ruokiin.

TasteofHelsinki2017

Savoy vorschmackSavoyn Vorschmack -7mk

Pääsin Marskin vorschmackin makuun jo Taste of Helsinki -safarilla, joten sitä oli saatava toistamiseen (ja lähipäivinä varmaan vielä kolmannenkin kerran). En ole mikään vorschmack-konossööri, mutta huh, miten hyvää! Toisinsanoen, kummallekin oli saatava ihan oma annos.

Tämä Savoyn klassikkoannos on täynnä intensiivisiä makuja jotka sopivat yhteen loistavasti ja itse vorschmack on jotain käsittämätöntä: karamellisoitunutta, suolaista, täyteläistä, suussasulavaa, koukuttavaa. Tässä kohtaa on myös hyvä mainita, että sattumoisin rakastan etikkapunajuuria. Kyllä, on tämä vorschmack vaan kaiken hehkuttelunsa ansainnut.

TasteofHelsinki2017Siskon pottuvarpaat, makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa -6mk

Toinen annos, jota en voinut millään jättää santsaamatta, oli Passion makkaraperunat. Lammasmakkaran voisin annoksesta tosin vaihtaa tuplaveripalttuun, niin herkullista se on! Annoksessa on hienossa tasapainossa rasvaisuus ja etikkaisten sinapinsiementen kirpeys, kunpa joltain – mieluiten lähellä kotoa sijaitsevalta – snägäriltä saiskin tällaista!

Ilta oli hyvä päättää ravintola Grönin kuusenkerkillä aateloitettuun jäädykkeeseen ja tillisouriin. Juoman yrttinen raikkaus toimi ainakin minulle makeaa karttavalle loistavasti jäädykkeen kaverina siinä vaiheessa, kun kuusenkerkät oli jo kaluttu oksistakin täysin loppuun. Tolkuttoman ihana yhdistelmä!

Ekstrabonusjälkkäriksi katseeni tielle osui muuten vähän toisenlainen makupala: ravintola Grönin kokkitiimin paidanvaihtotuokio. Aivan vahingossa silmän nurkasta päädyin sitä seuraamaan, se kun suoritettiin siinä avokeittiössä, ei jossain pukkarissa jota olisin ollut tirkistelemässä, toim. huom. En siis mitenkään erityisesti katsonut, en vain voinut olla näkemättä 😀

VILLI- kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia -5mk

Käväisin perjantain lounaskattauksessa äsken äitini kanssa ja VILLI sai kyllä hänetkin aivan haltioituneeksi. Täytyy vissiin seuraavaksi piffata äiti Gröniin 🙂

Oletko sinä menossa Taste of Helsinkiin? Mitä annoksia odottelet tai mistä olet pitänyt tähän asti eniten?


Taste of Helsinki tarjosi minulle ja siskolleni sisäänpääsyn sekä käyttörahaa.

409 views

Ravintola Shelter + arvonta

Ravintola Shelter + arvonta

Yhteistyössä Taste of Helsinki

Vichyssoise à la Shelter – ihan kuin pumpulipilveä ois lusikoinut.

Vihdoinkin minäkin pääsin Ravintola Shelteriin! Johan se on ollut auki kohta jo vuoden päivät. Hupsista! Pääsin nimittäin testaamaan kesäkuiseen gourmetfestariin, Taste of Helsinkiin osallistuvan Shelterin tarjontaa etukäteen viime viikolla oikein pitkän kaavan kautta. Samalla tuli myös tutustuttua paremmin yhteen monesta blogitilaisuudesta tuttuun naamaan, Lumo Lifestyle -blogin Tuuliin, joka oli illallisdeittini.

Saavuin paikalle huolellisesti valmistautuneena – eli maha kurnien ja koko päivän paastonneena – valmiina maistamaan kaikkea, mitä keittiöstä eteeni tuotaisiin. Alkuillasta salissa oli vielä väljää, joten sain tovin ihailla vanhan makasiinirakennuksen upeaa valoa ja arkkitehtuuria aivan rauhassa.

ravintola shelter

shelter

Ravintola Shelter osallistuu Taste of Helsinkiin menulla, joka näyttää hinnoittelultaan varsin maltilliselta, mutta maksimaalisen houkuttelevalta:

METSÄSIENI- Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (v) -6mk

KARITSA- 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia -6mk

RAPARPERI- Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata -5mk

Nimikkoannos

SIIKA- Sokerisuolattua villisiikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa & pikkelöityä omenaa -8mk

Raparperijälkiruokaa pääsin maistamaan jo Taste of Helsinki -safarilla, joten toivoin pääseväni tällä käynnillä tutustumaan menun muihin annoksiin. Varsinkin Metsäsieni-emmervehnäpuuro on jäänyt jo heti ensimmäiseltä menun tutkiskelukerralta vahvasti mieleen, suolaisten puurojen ystävä kun olen!

Jäin kuitenkin toistaiseksi vielä nuolemaan käpäliäni tuon puuron suhteen. Sen sijaan saimme alkuun herkullisen annoksen sokerisuolattua siikaa, siianmätiä, avomaankurkkua & piimäkastiketta – joitain kaikuja Shelterin nimikkoannoksesta siis 🙂

Raikasta ja ihanan kesäistä annosta saatteli alkumaljaksi nauttimamme bulgarialainen kuohuviini, Edoardo Miroglio Blanc de Blanc, sekä annokselle mietitty suositusviini, Dr.Bürklin-Wolf Riesling Hohenmorgen. Molemmat oivallisia kyytipoikia siialle!

Lautasellinen jotain rapeaa, silkkistä, mehevää ja mureaa.

Seuraavaksi pöytään kannettiin mikäs muu kuin tartar. Tartar on ollut viime vuosina melkoinen trendi-ilmiö, enkä valita – meikäläinen nimittäin rakastaa tartaria, kunhan sen on hyvin tehty! Shelterin naudan ulkoseläkkeestä krouvin kokoisiksi paloiksi leikattu tartar oli maustettu lipstikalla sekä annosta kivasti raikastavalla tomaatilla. Tekstuuria annokseen toi rapea naudanrasva. Erittäin hyvä annos, vaikkei ihan lempitartariksini nousekaan. Annoksesta jäi omaan makuuni hieman uupumaan suola, mutta muut maut olivat minusta hienosti tasapainossa – varsinkin eri komponenttien välinen rakenteellinen kontrasti oli mieleeni.

Suositusviini annokselle oli Edoardo Miroglio Pinot Noir Reserve 2012 – upea, kevyen kirsikkainen ja mansikkainen punaviini, jossa oli pehmoiset tanniinit ja silkkinen suutuntuma. Lääh, sanon vaan!

Vichyssoisea saatteli spontaanikäynyt luomuviini Francois Pinon Silex Noir Vouvray 2015.

Seuraavaksi pöytään kannettin oman iltani kohokohta: vichyssoise. Vichyssoise – tai kotoisammin purjo-perunasosekeitto – on yksi ensimmäisiä itsenäisesti kokkailemiani ruokia, joten sillä on vankka paikka sydämessäni. Yläasteikäisenä keitin koulusta kotiin tultuani valtavan kattilallisen tätä kermaista herkkua lähes kerran viikossa, ja lusikoin sitä sitten suoraan kattilasta, mieluiten jääkaappikylmänä 😀

Jostain syystä vichyssoise on kuitenkin jäänyt näin aikuisiällä lähinnä kultaisiin muistoihin, en muista millään ilveellä, milloin olisin sitä viimeeksi syönyt. Korkea aika korjata siis tilanne! Shelter onnistui tässä päälleen sattumalta sysätyssä, potentiaalisesti epäkiitollisessa tehtävässä erinomaisesti. Keitossa oli aivan älyttömän upea koostumus ja vaikka omat soppani eivät luonnollisesti koskaan ollut näin hienostuneita, maistui jokaisessa lusikallisessa silti se muistoistani tuttu, lohdullinen maku.

Kolmas annos oli mehevää ja mureaa grillattua kuvepaistia, paahdettua perunaa, tryffelivoita sekä varhaiskaalia. Erityisesti nautin annoksen kasviselementeistä: mehukkaasta varhaiskaalista ja annoksen pohjalle piilotetuta osterivinokkaasta, vaikka olihan tuo flank steak todella upeaa myös!

Annoksen kaveriksi tuotiin Hispano Suizas Bobos, josta suorastaan ilahduin, Bobos kun on jäänyt mieleeni eräältä vuoden takaiselta viinitastingiltä. Täyteläinen ja mukavan tanniininen, marjaisan mausteinen Bobos toimi lihan kyljessä moitteettomasti ja herätti kiinnostuksen päästä tutustumaan muihinkin bobal-rypäleistä valmistettuihin viineihin.

Jälkkäri olikin se jo entuudestaan tuttu annos marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata. Safarilla annoksen kanssa tarjottiin tämänkin aterian aloittanutta ihanaa bulgarialaista kuohuviiniä, mutta tällä kertaa lasiin kaadettiin veden kielelle nostattava Dindarello Moscato Veneto IGT 2015.

Olen todella kranttu jälkiruokien suhteen, mutta sen sijaan heikkona jälkiruokaviineihin – olisin siis ollut varsin tyytyväinen pelkkään jälkkäriviinilasilliseenkin. Tämän jälkiruuan komponentit kuullostavat pääsääntöisesti raikkaille (marinoitu raparperi, seljankukkasherbertti), joten annoksen makeus pääsee ikävällä tavalla hieman yllättämään tällaisen makean karttelijan. Näin kävi kun sitä maistoin ensimmäistä kertaa Taste of Helsinki -safarilla, enkä tuolloin jälkkäriä muutamaa lusikallista enempää tainnut syödäkään.

Makea moscato kuitenkin teki annokselle hyvää, toisin kuin edelliskerran kuiva kuohari. Kun juo jotain makeaa makean kanssa, niin simsalabim, se makea ei enää olekaan niin makeaa 😀 Kuivan kuohuviinin kanssa annoksen makeus siis korostui enemmän. Toisinsanoen, lautanen tuli syötyä tällä kertaa tyhjäksi, mikä on minun ja jälkiruokien kohdalla aika harvinainen ilmiö.

”Mitään eeppistä ei tapahdu, kun juo vettä”

Illallinen oli kaiken kaikkiaan aika eeppinen. Pöytään kun ilmestyi jotain herkullista lautasellinen ja lasillinen toisensa jälkeen, eikä ollut kiirettä mihinkään. Mia Stjerna, joka Shelterin viinit valitsee, omaa selvästi sekä näkemystä että intohimoa viinejä kohtaan, havainnoi allekirjoittanut (viinimaallikko ehkä, mutta makumieltymyksiensä suhteen asiantuntija). Veteen ei janoa kantsi täällä tuhlata ei!

Mitä tulee vielä siihen seuraan: olipa hauskaa istua tuntitolkulla jutustelemassa blogaajakollegan kanssa! Toki olen Tuulia tavannut aiemminkin muutaman kerran, mutta onhan se nyt aivan eri asia illallistaa pitkän kaavan kautta kahdestaan kuin moikkailla ohimennen jossain blogaajatilaisuuksissa. Minua uudet ihmiset aina hieman jännittävät, mutta Tuuli teki ruuan ohella illasta aidosti rennon ja viihtyisän. Kiitos Tuuli ja kiitos ravintola Shelter!


Haluatko sinäkin herkuttelemaan Taste of Helsinkiin?

Minulla olisi arvottavana 2 kpl lippuja 15.-18. kesäkuuta järjestettäville Taste of Helsinki -ruokafestivaaleille.

Osallistuaksesi arvontaan, kommentoi juttua jollain tavalla – kerro vaikka, mitkä annokset sinua eniten houkuttavat? Menu löytyy Taste of Helsingin sivuilta sekä täältä.

Arvonta päättyy 6.6. tiistaina klo 21:00. Otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla.


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kiitos kaikille osallistujille

435 views

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Nizzansalaatti, kevään eka piknik ja muistojeni Pariisi

Kaupallinen yhteistyö Les Dauphins & Asennemedia

Les Dauphins roséSekä piknik- että rosékausi korkattu tänä vuonna jo huhtikuussa!

Kevät alkaa minusta toden teolla vasta, kun lempipuistoni valtaa kukkameri. Puisto on sopivasti kotimatkani varrella, joten tilannetta on helppo pitää silmällä! Monesti istahdan puiston penkille hetkeksi keskellä talveakin, pyyhin lumet penkiltä vain pois. Eihän siinä kauaa pakkasilla jaksa kököttää, mutta keväisen väriloiston pienikin muistelu auttaa kummasti tarpomaan ne viimeiset sadat metrit painavien kauppakassien kanssa kodin lämpöön.

Omaksuin puistoissa istuskelun jalon taidon alle parikymppisenä, kun työskentelin vuoden au pairina Pariisissa. Asuimme isäntäperheeni kanssa aivan Eiffel-tornin vieressä ja yksi tehtävistäni oli viedä perheen lapsia päivittäin leikkipuistoon tornin juurelle. Niihin aikoihin kännykkä toimi viihteenä lähinnä matopelin voimin, joten lasten viihtyessä leikkiensä äärellä usein tuntejakin, totuin istuskelemaan penkillä aivan rauhassa heidän touhujaan sekä ympäröiviä kukkia ja muita ihmisiä tarkastellen.

(Ällistyttävää muuten jos nyt asiaa miettii, kun ei meinaa käsi pysyä joutilaina hetkinä irti luurista edes kymmentä minuuttia…)

Mäyräpuiston herääminen talviuniltaan on jokavuotinen tarkkailuni kohde.

Kulutin myös vapaa-aikaani usein Pariisin kaduilla, puistoissa ja varsinkin hautausmailla. En yrityksistäni huolimatta oikein tutustunut au pair -vuoteni aikana paikallisiin, joten harrastuksekseni muodostui tuona vuonna päivittäiset pitkät kävelylenkit ympäri Pariisin eri alueita. Katsoin lähtiessäni yleensä kartasta, mikä kaupunginosa juuri sillä hetkellä kiinnostaisi (tai missä en vielä ollut käynyt), hyppäsin metroon.  Määränpäähäni saavuttua suunnistin kävellen kotiin Eiffel-tornin avulla.

En tuolloin, 18-vuotiaana, ollut vielä mitenkään suvereeni kahvila- tai ravintolakävijä, joten makuelämykseni tuon vuoden ajalta koostuvat pitkälti puistoherkutteluhetkistä. Toinen toistaan houkuttelevammat boulangeriet ja fromageriet (eli leipomot ja juustokaupat) pysäyttivät vaelteluni aina ennenpitkää ja nautin niistä haalimani saaliin milloin milläkin ruohikolla. Muistan vieläkin elävästi, kuinka jännittävää oli ostaa erilaisia leivoksia – olinhan ensimmäistä kertaa pois kotoa ja vapaa syömään mitä ja milloin huvitti. Arvaattekin varmaan, että kiloja tuon vuoden aikana pääsi kertymään päivittäisistä kaupunkivaelluksista huolimatta useampia 😉

Lempikohteitani, joihin palasin aina uudestaan ja uudestaan olivat Pariisin länsilaidalla sijaitseva valtava Bois de Boulogne, kuuluisa Père Lachaisen hautausmaa, sekä 19. arrondissementin alueella sijaitseva Parc des Buttes-Chaumont.

Buttes-Chaumont -puisto viehätti minua erityisesti muodoiltaan, kyseinen puisto kun on pelkkää jyrkkää ylä- ja alamäkeä, johon lättänästä Suomesta saapuneena todella hurmaannuin. Puiston kiehtovin alue on mielestäni pieni tekojärvi, jonka reunalla pönöttää jyrkkäseinäinen ”vuori”. Vuoren huipulla voi istuskella ihailemassa maisemia sinne rakennetussa Sibyllan temppelissä, ja muistaakseni sain monesti istuskella siellä myös aivan omassa rauhassani. Hauskinta oli kuitenkin laskeutua vuorelta sen rinteeseen hakattuja, osittain sen sisällä kulkevia portaita pitkin, jotka johtivat lopulta saarelle vievälle riippusillalle (Eiffelin suunnittelema muuten sekin). Kaikki tämä oli minusta tuolloin vastustamattoman kiehtovaa ja romanttista!

Les Dauphins roséTältä näytti sissisiskosten huhtikuinen piknikpöytä!

Palataanpa muistoista kuitenkin nyt takaisin lähimenneisyyden Suomeen. Tänä vuonna halusin juhlistaa rakkaan Mäyräpuistoni orastavaa kukkaloistoa piknikillä – tekojärveä tästä puistosta ei toki löydy mutta pieni kukkameri kyllä! Nuput alkoivat nousta puiston ruohikosta huhtikuun toisen ja kolmannen viikon tienoilla, eivätkä onneksi lannistuneet muutamista takatalvihetkistä lumi- ja räntäsateineen. Viileitä säitä uhmaten pakkasinkin eväskassit ja itseni puistoon jo huhtikuun 20. päivä, onnistuen houkuttelemaan mukaani jopa yhden yhtä rämäpäisen seuralaisenkin.

Pariisin puistohetkien hengessä lojuin viltillä muutaman tunteroisen ihan itsekseni kirjaa lukien. Auringon paistaessa viltillä oli suorastaan lämmin, uskokaa tai älkää! Pikkusiskoni Nupun liityttyä seuraani alkoi tuuli kuitenkin jo yltymään melko hyiseksi. Piknikevääksi pakkaamani nizzansalaatti, pehmoinen Saint Agur -homejuusto, valuva herkkuhaisuli Brie de Meaux, patonki sekä muutama bebe– ja éclairleivos katosivatkin parempiin suihin vimmatulla tahdilla, kun aurinkokin uhkasi pikkuhiljaa piiloutua pilven taakse pysyvästi. Onneksi olimme varustautuneet ulkona istumiseen kunnon kerrospukeutumisella, joten pystyimme nauttimaan eväistä ja varsin huolella viilennetystä roséestamme jopa tunnin, ennen kuin oli lopulta luovutettava ja siirryttävä sisätiloihin.

Piknikviinimme oli raikas ja keväisen kepeä kuiva luomurosé Les Dauphins. Tämä Rhônen alueelta kotoisin oleva rosé on saapunut Alkoihin juuri sopivasti ennen kuuminta pikniksesonkia. Grenache noir ja syrah -rypäleistä tehty viini on väriltään upean lohenpunainen ja maultaan sekä mukavan hapokas että täynnä punaisia marjoja, kuten vadelmaa, punaherukkaa ja metsämansikkaa.

Kierrekorkkiviininä Les Dauphins on luonteva valinta piknikille ja vaikka se on loistava rosé nautittavaksi ihan sellaisenaan, se on myös tarpeeksi ryhdikäs ja vivahteikas maultaan piknikviltin sekalaisten eväiden kumppaniksi. Varsinkin nizzansalaatin kaverina tämä viini pääsi todella oikeuksiinsa!

Les Dauphins roséPiknik käynnistettiin juustoilla, tuoreilla viikunoilla ja viikunahillolla sekä leipomosta haetulla maalaispatongilla.

Siskolla oli huhtikuiselle piknikille oikeaoppinen varustelu: aurinkolasit, huulipunaa sekä rutosti vaatteita. Mutta missä pipo rakas sisko?

Jälkkäriksi Pariisivuoteni hengessä leipomoherkkuja: kahvi-éclaireja sekä vadelmabebe -leivoksia. ♥♥♥

Nizzansalaatti (salade niçoise) on siinä mielessä varsin mielenkiintoinen ruoka, että mielipiteitä sen oikeaoppisesta valmistamisesta on paljon. Raaka-ainelistat vaihtelevat lähteestä riippuen ja samoin myös ohjeistus salaatin oikeaoppisesta tarjoilutavasta. Itse olen sitä mieltä, että nizzansalaatissa on oltava ainakin perunoita, vihreitä papuja, mustia pieniä ranskalaisia oliiveja (mieluiten tietysti Cailletier-lajiketta, joka niçoise -nimelläkin kulkee), kovaksi keitettyä kananmunaa sekä sardellia.

Muiden raaka-aineiden suhteen nizzansalaatti muuttuu tässä keittiössä joka tekokerta hieman. Kirsikkatomaatit, retiisit ja kurkku sopivat minusta nizzansalaattiin hyvin ja usein laitan sekaan myös kaprista. Mikäli käytän tonnikalaa, valitsen öljyyn säilöttyä, MSC-sertifioitua tonnikalaa. Yrteistä lempparini tässä yhteydessä on lehtipersilja, jota salaatissa saakin olla runsaasti! Tykkään myös sekoittaa kastikkeen ja salaatin raaka-aineet kananmunia lukuunottamatta jo ennen tarjoilua yhteen ja jopa hieman murjoa perunoita siinä sekoitellessani rikki. Sievästi segmenteittäin lautaselle aseteltua nizzansalaattia ei siis minun tekemänäni tulla näkemään 😉

nizzansalaatti

Nizzansalaatti

4:lle

500 g kiinteitä perunoita (esim. siikli) tai uusia perunoita

200 g vihreitä papuja

200 g kirsikkatomaatteja

4-6 kananmunaa

ruukku lehtipersiljaa

¾ salottisipulia ohuina renkaina

n. 50 g öljyyn säilöttyä sardellia valutettuna (1 pieni purkillinen)

1 purkki öljyyn säilöttyä MSC-serftifikoitua tonnikalaa

n. 2 dl pieniä tummia oliiveja (mieluiten ranskalaisia niçoise-oliiveja)

mustapippuria

Keitä perunat kypsiksi ja anna kosteuden haihtua niistä. Voit kuoria perunat mikäli haluat, mutta varsinkaan uusia perunoita en ainakaan itse lähtisi kuorimaan. Puolita pienet perunat ja jaa vähän isommat neljään osaan. Keitä vihreät pavut niin, että ne ovat juuri ja juuri kypsiä – kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä siis riittää. Huuhdo pavut sitten kylmällä vedellä jottei kypsyminen enää jatku.

Keitä myös kananmunat – niiden olisi hyvä olla lähes kovaksi keitettyjä tätä salaattia varten. Itse keitän munat tämän ohjeen tapaan laittamalla ne kylmään veteen, nostamalla lämpötilan kiehumispisteeseen, ottamalla kattilan liedeltä ja laittamalla kannen päälle. Ajastin napsautetaan tuossa vaiheessa seitsemään minuuttiin, jonka jälkeen munat säikäytetään jääkylmällä vedellä ja kuoritaan.

Puolita sitten kirsikkatomaatit ja valuta anjovikset (säilytä öljy salaatinkastiketta varten), oliivit sekä tonnikala. Silppua persiljan varret. Valmista kastike (ohje seuraavana) ja sekoita se vielä lämpimiin perunoihin. Lisää sekaan tonnikala, oliivit, sipuli, persiljanvarret, vihreät pavut, kirsikkatomaatit sekä sardellit. Säästä kuitenkin muutama sardelli salaatinkastikkeeseen. Sekoita huolella ja mausta salaatti vielä pippurilla. Laita nizzansalaatti maustumaan kylmään ainakin tunniksi ennen tarjoilua, jotta kastikkeen maut imeytyvät raaka-aineisiin kunnolla.

nizzansalaatti

nizzansalaattiSaanko esitellä: nizzansalaattipurkki!

Pakkasin itse salaatin piknikiä varten isoon lasipurkkiin ja persiljan lehdet sekä kovaksi keitetyt kananmunat omiin purnukoihinsa. Munat kannattaa minusta lisätä lautaselle vasta tarjoillessa, jotteivat ne muhjuunnu salaatin sekaan pikniklokaatioon kuljetettaessa. Persiljan pakkaan erikseen, jottei se pääse nuupahtamaan. Annokset voi kotioloissa tietysti koota suoraan lautasille tai isoon tarjoilustiaan ja asetella tarjolle juuri niin kuin itse haluaa 🙂

Nizzansalaattiin käyttämäni kastikkeen ydin on vanhanajan Dijon-sinappi, eli se sellainen, jossa sinapinsiemenet ovat kokonaisina. Rakastuin tuohon sinappiin Pariisinvuotenani, ja se sopii minusta nizzansalaattiin loistavasti. Sitruunamehun sijasta kastikkeeseen voi käyttää myös valkoviinietikkaa tai miksei myös yhdistelmää kummastakin! Pääasia, että kastikkeessa on kunnolla hapokkuutta, kun salaatti on muuten melko öljyinen sardelleineen, oliiveineen ja tonnikaloineen.

Salaatinkastike nizzansalaatille:

2 rkl moutarde de Dijon à l’ancienne

¼ dl oliiviöljyä

¼ dl sardellien säilöntäöljyä

½ dl sitruunamehua (puolikas iso sitruuna)

1 rkl sokeria

pienenpieni valkosipulin kynsi

¼ hyvin pieneksi silputtua salottisipulia

muutama öljyyn säilötty sardellifile

(½ tl suolaa)

Sekoita vanhanajan sinappi, molemmat öljyt, sitruunanmehu ja sokeri yhteen ja raasta sekaan yksi pikkuinen valkosipulinkynsi. Leikkaa sipulin neljännes sekä sardellifileet hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita molemmat sitten kastikkeeseen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa ripaus suolaa tai vielä hieman sitruunaa. Sekoita kastike sitten vielä lämpimiin perunoihin ja muihin salaatin raaka-aineisiin (miinus munat ja persiljan lehdet) ja jätä maustumaan jääkaappiin mieluusti ainakin tunniksi.

Sissi-sisko…

…ja sen sissi-sisko. Ens keväänä tämä nerokas idea voidaan ehkä kuitenkin toteuttaa vasta joskus toukokuun puolella.

Ps. Myös Viena.K on ollut ranskalaisissa tunnelmissa tämän saman viinin äärellä!


Koska kyseessä on alkoholiyhteistyö, en voi Valviran ohjeistuksen mukaan hyväksyä alkoholia koskevia kommentteja. Muut ajatukset ovat kuitenkin varsin tervetulleita!

111 views