Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän ”zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka ”leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & ”pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon ”ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

193 views

Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Löytö: Viinibistro Sidney’s Vallila

Sidney's Vallila

Vallilan suloisin kahvilapaikka – se, jossa oli ensin Kahvila Suvanto ja sitten Melt Eatery – on kokenut muodonmuutoksen, josta olen erityisen mielissäni! Paikalla on nyt nimittäin luomu- ja alkuviineihin painottava viinibistro Sidney’s!

Sidney’s on nimetty omistajansa Sidney Hiltusen mukaan. Ruokakonseptista vastaa iki-ihanan ravintola Winon keittiömestari Oona Bondestam ja viinilistasta vastaa samoin Winossa vaikuttava Henri Bäckman. Melt Eateryssä vierailleet varmaan tunnistavatkin Sidneyn, sillä herra oli myös tämän amerikkalaisiin herkkuihin erikoistuneen ravintolan yrittäjä. Ensimmäistä kertaa ravintolaa pyörittäessä opitaan varmasti moni asia kantapään kautta, joten nyt kun konseptiin on tuotu lisää ravintola-alan kokemusta ravintola Winon tiimiltä, on uusi konsepti toivottavasti paljon Meltiä pitkäikäisempi 🙂

(Itse en Meltiin kertaakaan ehtinyt! En itseasiassa tiennyt paikan edes ehtineen jo sulkea, ennen kuin aloin kuulla huhuja uudesta ravintolasta alueella asuvilta ystäviltäni.)

ravintola Sidney's

Sidney Hiltunen, the perfect host!
Vaikka taustatiimiä uudella ravintolalla on nyt enemmänkin, on Sidney ravintolan isäntä ja paikan henki. Siitä ei yhden visiittini perusteella ainakaan ole epäilystäkään: ystävällinen ja rento tunnelma syntyy jo ovella, kun tiskin takaa tervehtii leveä hymy ja iloinen mies!

Illallisen aikana ehdimme rupatella isäntämme kanssa muutamaan otteeseen niin ravintolan syntyvaiheista, rotary miksereistä (tässä kohtaa olin keskustelusta autuaasti pihalla), kuin ravintolalle sopivasta hashtagistakin (lennosta ehdottamani #sidneysvallila hyväksyttiin muuten kertaheitolla). Syötyämme jätimme jo varsin tuttavallisissa merkeissä hyvästit vain päätyäksemme muutamaa tuntia myöhemmin takaisin vielä yksille. Niin mukava tunnelma ravintolassa siis oli!

Sidneys Vallila

Viinilistalta bongasin ensimmäisenä vanhan tutun alkuviinisuosikkini: Riffault Sancerre Les Quarterons, ah autuutta ♥

viinibistro Sidney's

Yks joka laatua kiitos!

Viinibistro Sidney’s on erikoistunut tosiaan biodynaamisiin, luomu- ja alkuviineihin, sekä rentoon bistroruokaan. Arkisin ravintolassa tarjoillaan lounasta ja viikonloppuisin brunssilautasia (brunssilautanen 20€ sisältää mm. vege- tai lihaversion croque monsieurista, shaksukaa, vihanneslisukkeita ja salaattia – ja mikä ainakin itselleni brunssissa on oleellisinta: Bloody Marykin ravintolalta järjestyy).

Keskiviikosta lauantaihin ravintola on auki myös iltaisin, jolloin tarjolla on n. 12€ hintaisten à la carte -annosten lisäksi varsin houkuttelevan kuuloisia sekä näköisiä sandwicheja. Leipomo Limbbun juurileipää lukuunottamatta kaikki tehdään käsityönä paikan päällä. Me testasimme nälissämme ystäväni Lanin kanssa listan lähestulkoon jokaisen à la carte -annoksen – vain juustolautanen ja porkkanahummus jäivät nimittäin meiltä testaamatta.

viinibistro Sidneys

…ja sitten syömään!

Oma suosikkini annoksista oli yllättäen tämä: shaksukan tyyliin tarjoiltua burrataa, paahteisia valkosipulilastuja, valkopapuja ynnä muuta ihanaa anjoviksella maustetussa tomaattisoossissa, johon dipata ihanaa Limbbun herkkuleipää.

Sinisimpukat & venussimpukat siideri-pekoniliemessä olivat varsin herkullisia nekin! Lientä annoksessa olisi tosin voinut olla vähän runsaamminkin. Testikerrallamme päällimmäiset simpukat ehtivät nimittäin kuivahtaa nopeammin kuin ehdimme niitä syödä (toisaalta kuka käski tilata kerralla neljä annosta…). Annoksessa kiittelen kuitenkin liemen makua ja kokin anteliasta kättä rapean pekonimurun kanssa!

Sidneys Helsinki

Sidneys Vallila

Listan toistaiseksi ainoa vegaaniannos oli valkoista parsaa ja broccolinia vegaanisen aiolin kera. Kuulostaa ehkä vähän tylsältä, mutta tappelimme annoksen viimeisistä ihanan hiiltyneistä parsoista ja parsakaaleista!

Carpaccio olisi varmasti muuten ollut listan suosikkiannokseni*, mutta tähän nimenomaiseen yksilöön oli kokilta ripsahtanut hieman liikaa suolaa (ja siis, minähän yleensä lisään itse sitä suolaa annokseen kuin annokseen). Kun muuten mureaa ja ihanan umamista lihaa kyyditti vielä varsin suolainen pecorino, oli lähtökohtaisesti mainion annoksen tasapaino vähän hukassa.

Ystävääni suolaisuus ei häirinnyt, joten oma suolanrakastajan identiteettini on parhaillaan pienessä kriisissä. Täytyy käydä syömässä tämä annos uudelleen! Jos ohitetaan se suolaisuus, carpacciossa ilahdutti erityisesti parapähkinöiden käyttö (niihin ei ravintoloissa jostain syystä kovin usein törmää)!

Sidneys Vallila

ravintola Sidney's

Sidneys Vallila

Jälkkäritkin me lopuksi vielä syötiin. Crème brûléessa oli oikeaoppisen rapea ja paahteinen sokeripinta, mutta omaan makeanvälttelijän makuuni sopi paremmin hurmaava butterscotch pudding. Lasipurkista lusikoitu vanukas oli makeudeltaan juuri sopivan mieto sekä aavistuksen raikas ilmestys. Kaverina vanukkaalla oli paahdettua hasselpähkinää sekä veriappelsiinia.

Harvoin ihastun jälkkäreihin niin, että haluan syödä ne kokonaan itse, mutta tällä kertaa en olisi antanut kaverilleni purkista lusikallistakaan!

Viinibistro Sidney's

Visit Vallila!

Tilaa en illanvieton aikana juuri päässyt (lue: kehdannut alkaa) kuvaamaan, niin vilkasta ravintolassa illallisemme ajan oli. Tämänkin yläpuolisen kuvauksellisen seinän alle oli linnoittautunut eräskin post alfa alati kasvavine seurueineen. Olisin vaikuttanut totaaliselta fanitytöltä, jos olisin siinä ruvennut kameran kanssa heilumaan, joten keskityin sitten kuvaamaan vain ruokaa 😀 Alkuillasta ravintola oli tosiaan viimeistä paikkaa myöten täynnä, mutta kun palasimme vielä yksille myöhemmin perjantai-iltana, oli ravintola jo tyhjempi ja sain dokumentoitua vähän tilaakin.

Rento ja värimaailmaltaan virkistävän rohkea miljöö on tuota kuvassakin näkyvää mahtavaa lattiaa myöten juuri sellainen, jossa iltojani tykkään viettää. Pönöttäminen on tästä ravintolasta kaukana ja taustamusiikki mätsää kaltaiseni ysäriteinin makuun täydellisesti. Vallilaan on tuntunut viime vuosina syntyvän tiiviillä tahdilla kaikenlaista kiinnostavaa! Vaikka vanhan tutun Pub Magneetin kutsu on toki edelleen vahva, en lainkaan valita että voin nyt samalla reissulla piipahtaa lasillisella alkuviiniä. Vielä kun saatais tällainen viinibaari minunkin kaupunginosaan, niin maailmani olis valmis! (Noh, onneksi Alkosta löytyy alkuviinejä nykyään jo ihan mukavasti – ehkä pärjään siis näinkin.)

Sidneys

Serbialaista alkuviiniä? Kyllä kiitos! Bongiraud Istina, sinut pistän mieleen!
Uusi visiitti Vallilaan on jo työn alla – jäin nimittäin hieman haikailemaan listan leipien perään. Varsinkin paahtopaistileipä luuydinvoin, gruyeren ja sinapinsiemenkastikken kera houkuttaa… ja ovatpa paikan lounaatkin olleet varsin makoisan näköisiä. Ruokalistoja ja annoksia olen bongaillut Sidney’sin sosiaalisesta mediasta, nettisivut ovat näköjään vielä työn alla.

Viinibistro Sidney’s löytyy siis Facebookista ja Instagramista, joista kannattaa käydä tarkistamassa aukioloajat ennen visiittiä. Kun ravintola on vielä näin nuori tilanteet tuppaavat yleensä elämään! Tällähaavaa Sidney’s on auki alkuviikosta vain lounasaikaan klo 11-15 ja torstaista sunnuntaihin myöhäisempään iltaan asti, jolloin iltamenua tarjoillaan klo 16 alkaen. Perjantaisin ja lauantaisin ravintola on auki jopa puoleenyöhön, tosin keittiö sulkee kymmeneltä. Saatattepa löytää minut silloin sieltä nurkkapöydästä oman seurueeni ympäröimänä!

Viinibistro Sidney’s

Suvannontie 18

+358 50 333 3235

Ps. Jos viinilistalta houkuttelisi viini, jota ei myydä laseittain, kannattaa silti aina kysyä!

*) Kakkoskäynnillä maistettu carpaccio oli oivallinen ja roast beef sandwich juuri niin ihana kuin kuvittelinkin. Jos mä oisin sä niin mä oisin jo testaamassa nämä herkut itse!

2 550 views

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

Löytö: Kööpenhaminan Barabba – se on kuulkaa rakkautta nyt!

barabba

Vastaus kulinaristisiin rukouksiini on Kööpenhaminassa ja se on nimeltään Barabba.

Aika vahva väite, mutta nyt on niin etten muista milloin ravintola olisi viimeeksi tehnyt niin lähtemättömän ensivaikutelman kuin Barabba. Illallistimme ravintolassa viime Köpiksen reissullani, sillä olin bongannut tuolloin vasta avatun kiinnostavan oloisen paikan Köpiksessä työskentelevän kulinaristituttuni Instagramista. Ravintolan IG lupasi mm. japanilaisia discoiltoja, alkuviinejä ja kaakaotaglionia, eikä pöydän varaamista tosiaan tarvinnut kauaa puntaroida.

barabba

barabbaCocoa taglioni w. guineafowl ragu in salmi (elikkäs vapaasti suomennettuna: kaakaotaglionia, helmikanaragu ”salmis” eli lintu on paistettu kokonaisena, viipaloitu ja uudelleenlämmitetty kastikkeessa)

Mitä en osannut odottaa, oli se että Instagramissa antaumuksellani harjoittama tykkäily ei ollut mennyt ravintolan väeltä huomaamatta. Kun saavuimme paikan päälle pöytään ilmestyi meitä tervehtimään Riccardo Marcon (jonka edellisiin duuneihin kuuluu vaatimattomasti mm. sommelierin pesti erinomaisessa Michelinravintola 108:ssa). ”Hei, mehän tunnetaan jo Instagramissa, eikö” hän sanoi, ja tällä naisella meni pasmat totaalisen sekaisin.

Tuohon asti olin ehkä jotenkin ajatellut, että syödään pienimuotoisesti muutama annos ja juodaan pari lasia viiniä, mutta se plääni menikin siinä sitten aivan uusiksi. Jos ensin on tykkäillyt ravintolan jokaisesta kuvasta Instagramissa, ja suoriutuu paikalle oikein Suomesta saakka ja saa vielä hurmaavan ja henkilökohtaisen tervetulopuheen, on ilta kyllä todellakin vedettävä pitkän kaavan kautta. Eikö muka?

barabba

kööpenhamina ravintola

Niinhän siinä sitten kävi, että illallisemme sisälsi kuusi annosta, yhden oivallisen alkuviinipullollisen, sekä lukuisia lasillisia erinoamisia aivan yhtä erinomaisia alkuviinejä. En olisi oikeastaan halunnut poistua ravintolasta koskaan vaan olisin jälkkärin jälkeen voinut aloittaa uudelleen alusta. Kyse ei ollut lämpimästä, rennosta ja huomaavaisesta palvelusta, eikä oikeastaan erinomaisesta ruuasta tai viinistäkään … vaan jostain jota on vaikeampi kuvailla: tunnelmasta.

Barabba on kotoisa ja mukava, ei lainkaan pönöttävä – paikan päällä oli itseasiassa juuri sellainen sekalaisen heterogeeninen sakki asiakkaita, jonkalaisen tapaa hyvässä kortteliravintolassa. Oli niin kovaäänisiä trendikkäitä nuoria juomassa viiniä, perhe kolmen sukupolven voimin kuin meidän kaltaisiamme pariskuntiakin. Haaveissani näen itseni asumassa jossain Barabban lähikulmilla ja minulla olisi ravintolassa ikioma nimikkokulma. Sukupolvet vaihtuisivat, mutta minä vain kököttäisin siellä kulmassani ja nauttisin oloistani…

Grilled octopus and cime di rapa (eli broccoliinia ja grillattua mustekalaa, jumaliste miten hyvää!)

Oranssia, tottakai.

Wild boar wrapped in lardo and radicchio tardivo (eli salumiin käärittyä villisikaa ja sikuria)

Live long and prosper Barabba!

Jos sormeni suostuisivat taipumaan vulcan-tervehdykseen, niin tässä kohtaa olisi niistä kuva. Ilta oli yhtä tykitystä, eikä yksikään annos ei jäänyt toisen varjoon, päinvastoin! Suosikkiannosta on mahdoton nimetä vieläkään, vaikka olen saanut illalliselämystäni pureskella jo kohta kaksi kuukautta. Makuelämykset olivat myös niin vahvoja, että voin melkein palauttaa jokaisen annoksen maut mieleeni vieläkin. Kunpa ne voisi vielä muuttaa todeksi… (missä teleportti kun sitä tarvitsee?)

Lopullisen sinetin tuo jutun aloittava väitteeni sai, kun pöytään kannettiin jälkkärit. En todellakaan ole makean ystävä ja monesti skippaan jälkkärit kokonaan … tai pitäydyn pokkana vain jälkiruokaviineissä. Ravintolat, joissa olen nauttinut jälkiruuasta ovat todellakin harvassa! Barabba onnistui kuitenkin listan molempien jälkkäreiden kanssa. Syykin tälle ihmeelle selvisi: myöskään Riccardo ei ole niin makean perään. Halleluja!

Agrumi salad, olive oil ice cream and burnt meringue (sitrussalaatti, oliiviöljyjäätelö ja poltettu marenki)

Toivon Barabballe todellakin pitkää ikää ja kukoistusta, sillä toivoisin voivani palata tähän lämminhenkiseen ja totaalisen herkulliseen ravintolaan päivittäin. Aika hyvällä tahdilla me ollaan Juuson kanssa toisaalta Köpikseen viime vuosina matkattu, joten ainakin toisen visiitin luulisi ennen pitkää vielä järjestyvän. Sillävälin lähetän mieluusti jokaisen Köpikseen matkaavan tuttuni paikalle puolestani ja myötäelän antaumuksella.

Menkää jo! HUS! Ja lähettäkää kuvia pliis!

Barabba

Store Kongensgade 34
1264 Copenhagen
+45 33 10 10 40

121 views

Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto

mustapapukeittoMustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

amaryllis

mustapapukeitto

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

mustapapukeitto

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille.  ”Graupert” tarkoittaa paikallismurteella ”hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

meinklang graupert

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.

152 views