Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

Taste of Helsinki 2018 – ravintolakierros

taste of helsinki 2018Latvan peruna-merilevävaahto, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa = ♥♥♥

Taste of Helsinki 2018 on jo aivan nurkan takana! Minulla on kunnia olla tänäkin vuonna yksi Taste of Helsinki -ambassadoreista ja päästä siinä roolissa tutustumaan tämän kulinaristifestarin tämänvuotiseen tarjontaan jo etukäteen.

Kiersimme eilen kolme yhdeksästä festareille osallistuvasta ravintolasta ja pääsimme maistamaan seitsemää festareilla tarjottavaa annosta suositusviineineen/oluineen. Taste of Helsinki 2018 ravintolat ovat helsinkiläiset Chapter, Fabrik, Garden by Olo, Latva, Nolla, Ragu ja Wino, sekä Sky Ounasvaara Lapista ja Esperanto Tukholmasta. Tarkkanäköiset varmaan jo hoksasivatkin, ettei mukana ole viime vuoden festareilta kuin Chapter!

Itse olen ravintolasetistä varsin innoissani, sillä mukana on yksi lempiravintoloistani Wino sekä paljon hehkutusta kerännyt Nolla (jonne en vielä vaan ole itse ehtinyt!). Sekä Sky Ounasvaara että Esperanto houkuttelevat myös kovasti, sillä eihän näihin huippuravintoloihin ilman jonkinlaisia matkalippuja muuten oikein pääsisikään.

garden by oloKierros aloitettiin Garden by Olon hurmaavalta ja viileän valoisalta sisäpihalta.

taste of helsinki 2018Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€ / Garden by Olo

taste of helsinkiFriteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta 8€ / Nimikkoannos, Garden by Olo

Garden by Olo

Ekalla etapillamme Garden by Olo:ssa juomista vastasi Taste of Helsingin olutvalikoimastakin löytyvä Brooklyn Brewery. Itseäni ilahdutti, kun sain lasiini vihdoin panimon hapanta uutuutta simcoella ja amarillolla kuivahumaloitua Bel Air Souria, jonka lanseeraustilaisuuden harmikseni missasin.

Bel Air Sour osoittautui varsin mukavaksi ja helpoksi palanpainikkeeksi trooppisine ja raikkaine aromeineen. Hapanoluet tuppavat minusta toimimaan ruuan kanssa mitä parhaiten (kunhan happamuus ei ole liian päällekäyvä) ja tämä Brooklynin sour toimikin Garden by Olon meille tarjoamien annosten kera oivallisesti.

"brooklyn

brooklyn bel air sour

Oma suosikkini Olo Gardenin kahdesta annoksesta oli ehdottomasti fritattu kukkis – NIIN hyvää! Miso ja kukkakaali ovat loistava makuyhdistelmä (kokeile vaikka kotikeittiössä tätä misorisottoa kukkakaalipihvien kera). Pirteä yuzumarinoitu siika maistui minulle myös näin tässä toukokuun yllätyshelteiden keskellä, tosin yuzun makua olisin yuzufanina annokseen kaivannut ehkä vielä hitusen lisääkin.

Festareilla on tiedossa edellisvuosien tapaan muutakin loistavaa kurkunkostuketta palanpainikkeeksi kuin olutta. Alueelta lötyy Sinebrychoffin olutpisteen lisäksi niin Champagne Bar, eri maahantuojien valikoimaa esittelevä viinipaviljonki sekä niin viski- kuin cocktailtelttakin.

taste of helsinkiOlispa näistä lautasista jokainen mulle! (Onhan nyt kaikille varmasti selvää, että tämä annos oli eilisen setin suosikkini?)

taste of helsinkiBenella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€ / Nimikkoannos, Latva

Latva

Kierroksen toinen etappi oli ravintola Latva. Latvan annoksista hurahdin jo etukäteen peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa sisältävään annokseen – onhan tuossa lueteltuna aikamoinen liuta lempiraaka-aineitani. Annos osoittautui vielä paremmaksi kuin olin pelkän kuvailun perusteella odottaa. Perunoissa (puikulaa, blue kongoa ja siikliä) oli poikkeuksellisen hauska puruvastus ja niiden sekä merilevävaahdon, purjon ja karhunalaukan yhdistelmä toi vahvasti mieleen yhden kylmistä lempikeitoistani, vichyssoisen. Täytyykin kokeilla vichyssoisen tekemistä kombun kera (annoksen levät olivat siis kombu, nori ja dulse).

Kun tämän ”zero waste” -annoksen kylkeen ilmestyi vielä lasillinen kuohuvaa Ferrari Brutia, voin omasta puolestani vannoa, ettei annoksesta jää mitään jälkeen myöskään täällä syöjän päässä. Vautsi!

Latvan nimikkoannos, Benella-siikaceviche bataatin, basilikan, aji amarillo chilin sekä samettikukka ”leche de tigre” -liemen kera oli raikas ja tasapainoinen annos, josta löytyi ihanasti chilin hedelmäisiä aromeja ilman liikaa tulisuutta. Cevicheannoksen ihanan leche de tigre -liemen loput olisin muuten juonut suoraan kulhosta jos olisin vain kehdannut 😀 (Perussa tätä tiikerimaidoksi nimettyä cevichelientä juodaan käsittääkseni muuten ihan vartavasten virkistävänä juomana, joten ehkä olis kuitenkin pitänyt vaan kehdata?)

ravintola latva

taste of helsinki 2018
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€ / Latva

Ragu

Tuon peruna-annoksen jälkeen ehti ehkä jo tulla suorastaan sellainen fiilis, että mitäs tässä enää voi lautaselleen edes toivoa … mutta illan vika etappi eli Ragu hoiti homman kotiin kuitenkin tyylillä.

Ensiksi ihastelimme kilvan Ragun upeaa leipävalikoimaa neljine lisukkeineen (hello vaan fenkolinsiemenflatbread, emmentalmuffini ja mitä ihanin mallaslimppu ruskistetun voin kera) ja sitten voihkimme ääneen törkyhyvän hapanjuurivohvelin äärellä.

taste of helsinki 2018Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€ / Ragu

cannonball sauvignon blanc

Hapanjuureen leivottu perunavohveli oli ihanan rapsakka ja sitä saattelevat lisukkeet täydellisesti tasapainossa. Itselleni yleensä riittää, että annoksessa on mätiä (tai vieläpä, kuten tässä: savustettua lohenmätiä), mutta jotenkin tämä annos onnistui olemaan sekä silmää että suuta miellyttävä runsaine väreineen ja kontrastoivine tekstuureineen sekä makuineen. Tämän annoksen saa muuten halutessaan myös vegaanisena!

Vohvelin kaverina tarjottu Cannonball Sauvignon Blanc 2015 Sonoma Countystä osui suoraan viinimakunystyröihini, tätä on saatava lasiin toistekin. Vakio-viiniostoksiani on mikä vaan Uuden-Seelannin sauvignon blanc, vaikka nautin tästä rypäleestä toki myös vanhan mantereen viininä. Kalifornialaista sauvignon blancia ei eteeni kuitenkaan ole aiemmin tullutkaan! Vaikka mausta löytyi sitä herukkaisuutta, jota rypäleestä tehdyissä viineissä aina erityisesti etsin, siinä oli myös reilusti trooppista hedelmäisyyttä ja hunajaisuutta. No, viimeistään sitten kesäkuussa uusi lasillinen, yhden maistokerran perusteella ei voi sentään ihan sanoa löytäneensä uuden viinisuosikin.

taste of helsinki 2018Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€ / Nimikkoannos, Ragu

taste of helsinki 2018Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€ / Ragu

Iltamme huipentui Ragun chili-balsamico glaseerattuun viiriäiseen sekä mansikkaiseen jälkiruokaan. Viiriäistä en ole kovin usein syönyt, mutta korjaan tilanteen taatusti tulevaisuudessa aina tilaisuuden tullen! Viiriäisen kaverina tarjottu raparperilisuke raikasti annosta ihanasti ja yrttisen aromaattista rakuuna-aiolia nyt olisi voinut lusikoida suuhun ihan sellaisenaan.

Jälkiruoka osoittautui yhtä iloiseksi yllätykseksi, kuin ravintolan limoncellokin: raikkaaksi eikä lainkaan liian makeaksi. Suolaheinäkastike maistui juuri sopivan kirpeältä ja jäätelössä maistui aito metsämansikka. Tällaisia jälkkäreitä voin syödä hei minäkin makeanirso!

Kaikenkaikkiaan taas siis mahtava ilta, tosin muuta en näiltä Taste of Helsinki -safareilta odottaisikaan. Taste of Helsinki 2018 -menu löytyy kokonaisuudessaan alta, omia ennakkosuosikkejani listalta on Esperanton koko valioima (kanannahka & ”pohjolan viismauste” HALOO!), Sky:n kaskinauris sekä Garden by Olon ”ryppylimettiä ja kuusta”.

Taste of Helsinki 2018:

Chapter
Selleriä & seljankukkaa (v) 5€
Puikula perunaa, naudan sydäntä & keltuaista 6€
Pihlajan lehtiä & raparperia 6€

Nimikkoannos
Turskaa & vihreitä 10€

Esperanto
’The Kushiyaki Experience’
Purjo/ hapankerma/ piparjuuri (v) 5€
Sinisimpukka/ musta valkosipuli/ peruna 6€
Kanannahka/ pohjolan viismauste/ hunaja 6€

Nimikkoannos
Kananpojan muna/ hiillostettu hollandaise/ tattari/ bbq lehdet (v) 11€

Fabrik
Perinteinen ranskalainen paté, pikkeleitä ja hapanjuurileipää 6€
Italialainen tryffelillä maustettu risottopallo (v) 5€
Tuulihattu ’Profiterole’ vadelmilla ja kookoksella 6€

Nimikkoannos
Anjou kyyhkyä kesän vihreillä herneillä 13€

Garden by Olo
Yuzumarinoitua siikaa, piparjuurta ja rapeaa riisiä 6€
Härkätatakia, seesamia ja savustettua majoneesia 6€
Ryppylimettiä ja kuusta 5€

Nimikkoannos
Friteerattua kukkakaalia, pikkelöityä merilevää ja misolla maustettua voi-valkoviinikastiketta (v) 8€

Latva
Peruna-merilevävaahtoa, grillattua purjoa, karhunlaukkaa, kermaviiliä ja rapeaa viljaa (v) 5€
Bosgårdin kartanon luomu Charolais-härkää, savustettua munavoita ja Ahlbergin tilan sinapinvihreitä 6€
Hiillostettu tuohi-kerma-parfait, spelttiä, raparperia ja hunajaa 6€

Nimikkoannos
Benella-siikaceviche, bataattia, basilikaa, aji amarillo chili ja samettikukka ”leche de tigre” 9€

Restaurant Nolla
RAPEA SIENIVOHVELI
Mouhijärven tryffelijuustoa ja sipulirelissiä 6€
SIIKACARPACCIO
Vihreää romesco-kastiketta ja suolaheinävinegretteä 6€
RAPARPERIJÄÄTELÖ
Mansikkamarenkia, olutmäskiä ja karamellia 5€

Nimikkoannos
PARSAA JA SAMPEA
Paahdetut uudet perunat ja mesiangervokastike 10€

Ragú
MAA-ARTISOKKA
Paahdettua maa-artisokkaa, vihreää omenaa, savustettua kirjolohenmätiä & hapanjuurivohveli 6€
KARITSA
Makkara Meri-Lapin luomukaritsasta, tomaattifregolaa, varhaiskaalia & Averna-sinappia 6€
METSÄMANSIKKA
Metsämansikkajäätelöä, mallasgranolaa, suolakaramellia & suolaheinää 5€

Nimikkoannos
VIIRIÄINEN
Paahdettuja viiriäisenkoipia, rapeaa polentaa, pikkelöityä raparperia & rakuuna-aiolia 8€

Lapland Hotel Sky Ounasvaara
Kaskinaurista Sodankylästä, kuusenkerkkä”pestoa” ja sieniä (v) 6€
Miedosti kypsennettyä rautua, kuningasrapua ja koivua 6€
Suklaata, herkkutatti-kinuskia ja puolukkaa Napapiiriltä 5€

Nimikkoannos
Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä 8€

WINO
Tartar, hollandaisemajoneesia ja rapeaa porkkanaa 6€
Punakampela rillette, näkkileipää ja pikkelöityä kurkkua 5€
Raparperia ja suklaata 6€

Nimikkoannos
Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (v) 8€

Aika paljon on tarjolla kaikenlaista villiä (niin lihaa, kalaa kuin kasvistakin), mutta hirmuisen montaa vegaanista annosta ei listalta taida tänäkään vuonna löytyä. Todistetusti kuitenkin ainakin tuo Ragun vohveli oli siis saatavilla vegaanisena, joten pisteet Ragulle! Kasvissyöjille ja sekasyöjille tarjolla onkin sitten kissanpäivät.

Mikäs teille näistä kaikista maistuisi parhaiten?


Taste of Helsinki

14.- 17.6.2018

Töölönlahden Puisto

Liput tapahtumaan löytyy täältä.

taste of helsinki 2018Thanks for a lovely evening Mr Taste of Helsinki, Barry MacNamara!

Ps. Taste of Helsinki 2018 -safarikierroksen raportteja löytyy myös Happy Hoppy Life -blogista sekä Kulinaari-blogista, sekä varmasti pian myös kaikkien muidenkin Taste of Helsinki -ambassadorien blogeista. Seassa on perinteisesti myös lippuarvontoja, joten olkaahan kuulolla!

 

193 views

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

Salaattiveneet vol. 3: musta seesamitofu & lootus

salaattiveneet

Tiedättekö, kun joskus hurahtaa johonkin ideaan ja päätyy venyttämään sitä ikuisuuksiin? Minulle on näköjään nyt käynyt niin näiden salaattiveneiden kanssa. Ekat salaattiveneet ilmestyivät blogiin kesällä … mutta palasin aiheen pariin uudelleen jo syksyllä. Ilmeisesti erilaisten herkkujen kasaaminen salaatinlehdille on minusta jotenkin kiehtovaa, kun en saa niistä tarpeekseni!

Jotta emme kaikki aivan tylsistyisi aiheeseen, teen nyt tämän vuoden sisään kolmannen ja toivottavasti vähäksi aikaa myös viimeisen version tästä teemasta. Siinä yhdistyy ekassa versiossa rakastamani pikkelöity lootus ja tokan version viismausteella silattu tofu (tosin pienellä ekstratwistillä), sekä ihana gochujang-taatelitoffee.

salaattiveneet

Luovan ja kokeilevan ruuanlaiton fanittajana myönnän, että mietin hetken laittaako blogiin jo kolmatta versiota kutakuinkin samasta teemasta. Päädyin sen kuitenkin tekemään, sillä tämä nimenomaninen versio oli osa muutaman viikon takaista menuani BrewDog Helsingin kanssa yhdessä järjestämässäni vegaanisessa olut ja ruoka -tastingissä.

Käytännöllisistä syistä halusin tarjolle ruokia, jotka voisi syödä suoraan kädestä ja jotka voisi myös kasata valmiiksi helposti paikan päällä. Kuinka ollakaan, salaattiveneet olivat ensimmäinen asia joka tuli mieleeni. Halusin kuitenkin muokata syksyistä vegaanista versiotani hieman näyttävämpään ja budjettiystävällisempään suuntaan, joten päädyin tekemään reseptiin muutamat muokkaukset. Tämä kolmas versio onnistui niin kivasti –  ja taisi myös olla illan tykätyin annos – joten en millään malta olla laittamasta viilattua versiota vielä tänne blogiin. Samalla saadaan saatettua tämä salaattivenesaaga ehkäpä vihdoinkin onnellisesti loppuun.

salaattiveneet

Salaattiveneet mustalla seesamitofulla ja pikkelöidyllä lootuksella

vegaaninen

n. 20 kpl

4 pientä salaattikerää

1 purkki makeantulista pikkelöityä lootusta (*

n. 150 g retikkaa / retiisiä

Musta seesamitofu:

400 g kiinteää tofua

2 rkl neutraalin makuista kasviöljyä

3 rkl soijakastiketta

2 tl viismaustetta

1 tl murskattua sichuanpippuria

2 rkl vaahterasiirappia

1 rkl mustaa tahinia

Taateli-gochujangtahna:

150 g tuoretta pehmeää taatelia

1 dl vettä

1 rkl gochujang-tahnaa

Tarjoiluun:

vegaanista (sriracha)majoneesia

mustia seesaminsiemeniä

*) pikkelöityä lootusta löytyy aasialaisista marketeista sekä kuvan mukaisina isoina viipaleina, että pitkinä ohuina lootusjuurina, joita voi itse pilkkoa pienempiin pätkiin. Suosittelen rohkeasti testaamaan!

Musta seesamitofu:

Leikkaa tofu pitkittäin neljäksi yhtä paksuksi levyksi. Levitä viipaleet keittiöpyyhkeen päälle. Peitä tofu toisella keittiöpyyhkeellä ja aseta levyjen päälle painoksi esim. puinen leikkuulauta. Jätä tofu näin pyyhkeisiin käärittynä painon alle noin puoleksi tunniksi. Tämä kuivattaa tofua niin, että se on helpompi paistaa rapeaksi ja mausteliemi imeytyy siihen myös paremmin.

Kun tofu on ollut tarpeeksi pitkään kuivahtamassa, leikkaa se reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Tästä määrästä tofua pitäisi tulla n. 60-80 palaa, joten pyrkimys olisi siis saada tofua 3-4 palaa per salaattivene.

Paista tofukuutioita öljyssä keskilämmöllä, kunnes ne saavat hieman väriä. Sekoita kaikki tofun mausteet yhteen pienessä kulhossa. Lisää pannulle mausteet ja sekoita kaikki yhteen pannua kevyesti ravistellen. Madalla lämpöä hieman ja jatka paistamista, kunnes mausteliemi on melkein kokonaan imeytynyt tofuun ja musta tahini takertuu lähes kuivaksi kerrokseksi tofukuutioiden pintaan.

Taateli-gochujangtahna:

Mikäli käytät pehmeitä tuoreita taateleita, niitä ei tarvitse liottaa – poista taateleista vain kivet. Mikäli käytät kuivempia taateleita, liota niitä runsaassa kylmässä vedessä yön yli. Valuta liotusvesi pois ja tarkista ettei taateleissa ole kiviä/kivensiruja. Soseuta sitten taatelit, vesi ja gochujang tasaiseksi tahnaksi.

seesamitofu

Salaattiveneet:

Irroita salaatinkeristä uloimpia lehtiä yksi kerrallaan, kunnes lehdet muuttuvat liian pieniksi. Tarvitset lehtiä siis 20 kpl. Salaattien söpöt ja herkulliset pikku ytimet voi säästää ja käyttää toiste. Valuta lootus liemestään ja leikkaa isommat kiekot puoliksi. Viipaloi retikka/retiisi muutaman millin paksuiksi siivuiksi. Jos omistat hyvin pieniä piparkakkumuotteja tai japanilaisia ruokamuotteja (kuten minä), voit näperrellä retikasta vaikka mitä kuvioita. Viipaleet / kuutioit tms. toimivat silti aivan yhtä hyvin!

Sivele jokaisen salaatinlehden keskelle vajaa teelusikallinen taateli-gochujangtahnaa. Nosta salaattiveneeseen 3-4 palaa tofua, muutama pala pikkelöityä lootusta sekä rapean raikasta retikkaa/retiisiä. Ripottele päälle vielä muutamia mustia seesaminsiemeniä. Annoksen voi viimeistellä vielä majoneesilla, jonka rasvaisuus hieman pyöristää annoksen tulisuutta. Mikäli taas olet tulisen ystävä, voit valutella salaattiveneillä jopa srirachamajoneesia! Valinta on sinun 🙂

salaattiveneet

Ps. Vegaaninen olut ja ruoka -illassa paritimme salaattiveneille CoolHead Brewin loistavan maitohappobakteereja sisältävän Gut to be Good -american wild alen. Kyseinen olut on varsin raikas ja omaan makuuni juuri sopivan hapan, ja se pehmenteli salaattiveneiden mietoa poltetta oivallisesti. Hapanoluet ovat lempioluitani ja minusta ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien kaveriksi. Yksi keino arvioida, sopisiko ruuan kylkeen hapan olut, on miettiä sopisiko annokseen tiraus limettiä tai sitruunaa. Jos vastaus on kyllä, kannattaa antaa hapanoluelle ruokajuomana tilaisuus!

83 views

Stout snickers brownie (vegaaninen)

Stout snickers brownie (vegaaninen)

snickers brownie

Kuinkahan moni voi sanoa olevansa totaalisen kyllästynyt syömään brownieta? Ehkä ei niin moni, mutta täällä sellaisia on yksi. Tämä kuvassa komeileva vegaaninen stout snickers brownie on aiheuttanut minulle sen verran päänvaivaa, etten halua nähdäkään mitään suklaista vähään aikaan.

Hyväähän tämä stoutilla maustettu snickers brownie toki on, varsinkin oluen ja snickersin ystävän mielestä, jollainen minä olen. Suorastaan överihyvää! Sopivan tahmaista ja taatusti tuhtia, onhan tässä suklaan ja stoutin lisäksi myös purkillinen maapähkinävoita. Makeanystäville yleisesti ottaen tämä myös varmaankin maistuu … mutta sellainenhan en enää sitten suoranaisesti olekaan. Satunnaisen snickersin syöminen ehkä kerran vuodessa on aivan eri asia kuin viisi vuoallista tätä tuhtia brownieta parin viikon sisään.

snickers brownie

No miksi ihmeessä sitten laatia browniereseptiä kyllästymiseen asti? Koska halusin tehdä vaihteeksi jotain mukavuusalueeni ulkopuolelta. Kovin montaa leipomusreseptiähän tässä blogissa ei tosiaan ole… ja kappas: kahdeksasta blogini makeista leivonnaisresepteistäni kaksi on browniereseptejä (vegaaninen mustapapubrownie + kirsikkainen punaviinibrownie). Että tuota, mukavuusalueen ulkopuolelta, totta tosiaan 😀 Ehkäpä seuraavaksi voisi ottaa haltuun jonkun muun leivonnaisen?

Tätä reseptiä viilatessa tosin muistin, miksi leivon niin harvoin (paitsi siis tietysti siksi etten välitä niin nuista makeista): se on niin saakelin tarkkaa! Lopputulokseen vaikuttaa jokainen yksityiskohta ja siitähän se riemu repesi kun yhdellä testikerralla unohdin taikinasta soodan ja toisella sekosin mitatessa laskuista. Arvatenkin se satsi jonka mitoista en ollut enää varma oli erityisen onnistunut 😀

Ongelmia aiheutti myös taikinassa käytetty suklaa, erityisesti siis sen tummuus ja makeus. Ohjeen sokerimäärä nimittäin toimii, kun suklaa on reilusti tummaa ja on taas aivan överi, jos käytössä on makeampi ja vaaleampi suklaa. Aivan loogista, nyt kun sitä ajattelen, mutta tämäkin tuli silti opittua kantapään kautta! Ja hei, eipä siinä vielä kaikki! Olisin halunnut kuviini brownien, jossa suklaamurut ihanasti täplittävät kullankeltaista maapähkinävoitaikinaa… mutta eiköhän sitten kuvauspäivänä käynyt taikinan valmistuksessa taas yksi kämmi. Sekoitin suklaarouheen taikinaan sen ollessa vielä lämmintä, ja sehän tietysti suli sinne sekaan. Lopputuloksena kuvissa esiintyvä ihana ja mehevä brownie, josta ei kuitenkaan lainkaan arvaisi sen sisältävän purkillista maapähkinävoita. Että… miten meni niinku omasta mielestä?

stout brownieImperial stoutilla maustettua snickers brownieta oli muuten tarjolla myös viikontakaisessa vegaaninen ruoka & olut -paritusillassa BrewDog Helsingissä. Hyvin näytti uppoavan, varsinkin kun parina oli iki-ihana Lervigin 3 Bean Stout.

 

Lopulta pääsin onneksi itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Omasta mielestäni onnistun parhaiten, kun käytän mahdollisimman tummaa suklaata – vähintään 70 prosenttista – ja vahvaa imperial stouttia. Makeutta taittaa myös taikinan sekaan lisätyt kitkerähköt kaakaonibsit sekä rouhitut suolapähkinät.

Oluena testailin ensin miedompia maitokauppastoutteja ja porttereita, mutta parhain lopputulos tuli, kun satsasi olueen pari euroa enemmän ja suoritutui oikein Alkoon asti. Kaikkein eniten fanittamiani oluita en raaski oikein käyttää leivonnassa, mutta onneksi Alkosta löytyy aivan passeli valikoima hinta-laatusuhteeltaan hyvin leivontatarkoituksiinkin soveltuvia imperial stoutteja. Vielä kun saataisiin merkintä vegaanisuudesta kattavasti kaikkiin vegaanisiin oluisiin! Hyviä listauksia vegaanisista oluista löytyy esim. Barnivoresta tai Vegaanituotteet -sivustolta (josta löytyy muuten myös lista vegaanisista suklaista), mutta onhan se kännykän tihrustaminen niiden oluthyllyjen välissä välillä vähän turhauttavaa, kun viinihyllyllä moista ei enää tarvitse tehdä.

Mikäli mietit mitä eläinperäistä oluessa nyt oikein voi olla, niin tässäpä pieni infopaketti: oluessa voidaan käyttää esim. laktoosia, hunajaa, hapanmaitotuotteita, liivatetta, sekä kalan uimarakoista tehtyä isinglassia. Useimmat oluet ovat silti luonnostaan täysin vegaanisia, vaikkeivät sitä erikseen julistakaan. Alko merkitsee käsittääkseni myymälöissään vegaaniseksi vain ne tuotteet, joiden pakkauksesta vegaanisuusmerkintä jo valmiiksi löytyy. Vegaaninen olutvalikoima saattaa siksi näyttää pieneltä, vaikka todellisuudessa laaja onkin. (Lue aiheesta lisää esim. Olutkellarin hyvästä vegaanioluita käsittelevästä jutusta!)

Jos haluat tehdä gluteenittoman snickers brownie version, voit vaihtaa vehnäjauhot gluteenittomaan leivontaseokseen. Gluteenitonta portteria/stouttia sen sijaan saa valitettavasti etsiä, joten nesteeksi voi tuolloin vaihtaa vaikkapa jonkin kasvimaidon tai osittain jopa kahvin, jos kahvin mausta tykkää – toki niin voit tehdä muutenkin jos olut ei ole juttusi.

Imperial stout snickers brownie

n. 12-15 palaa

vegaaninen

Taikinaan:

350 g crunchy maapähkinävoita

2 ½ dl vegaanista imperial stouttia

1-1½ dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 tl vaniljasokeria

1 tl ruokasoodaa

6 rkl kookosöljyä

150 g vegaanista tummaa suklaata

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

(2 rkl kaakaonibsejä)

Suklaa-stoutkuorrute:

100 vegaanista tummaa suklaata

3 rkl kookosöljyä

1 dl samaa olutta kuin taikinassa

Pinnalle:

½ dl murskattuja suolapähkinöitä

1 tl sormisuolaa

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Lämmitä taikinaan tuleva olut pienessä kattilassa ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä sokeri (itse laitan vain desin, jos tykkäät makeammasta niin pistä ihmeessä se puolitoista tai jopa vielä vähän enemmän). Kääntele lämpimään seokseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Sekoita ruokasooda ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää ne maapähkinävoiseokseen. Kääntele sekaan vielä karkeasti rouhittu suklaa sekä suolapähkinät (ja kaakaonibsit, mikäli käytät niitä). Itse tykkään rouhia suklaan niin, että seassa on sekä pientä murua että isompia paloja – näin osa suklaasta sulaa maustamaan taikinaa ja osa jää ihaniksi sattumiksi. Jos suklaan haluaa sulavan taikinan sekaan enemmänkin, voi sen sekoittaa taikinaan kun se on vielä lämmintä (kuten siis kuvauskappaleelleni vahingossa kävi).

Kumoa seos leivinpaperoituun uunivuokaan tasaiseksi kerrokseksi. Tein itse tästä taikinamäärästä tuohon olut tastingiin kaksi matalaa 22 x 16 cm vuokaa, kotona olen sen sijaan tehnyt yhden samankokoisen mutta syvemmän vuoallisen, jolloin browniesta tulee tietysti hieman paksumpi ja paloista voi vastaavasti leikata pienempiä.

Taputtele taikina tasaiseksi käsin ja paista syvään vuokaan taputeltua paksua brownieta uunin keskitasolla n. 20-25 minuuttia, mataliin ja/tai isompaan vuokaan taputeltua ohuempaa n. 12-15 minuuttia (riippuen uunista ja halutusta kypsyysasteesta). Jos paistoaika arveluttaa ekalla tekokerralla, kannattaa minusta ottaa brownie uunista mieluummin hieman liian aikaisin kuin liian myöhään. Tässä vegaanisessa browniessa ainoa kypsentämistä todella tarvitseva raaka-aine on onneksi jauho, joten hirmuisen suurta katastrofia ei hieman liian alikypsän herkun syömisestä seuraa.

Jäähdytä snickers brownie lähes huoneenlämpöiseksi. Lämmitä sitten kuorrutteeseen tuleva olut ja sulata sen sekaan kookosöljy sekä karkeasti rouhittu suklaa. Kaada kuorrute lämpimänä brownien päälle ja jätä jähmettymään sopivan pehmoiseksi. Leikkaa snickers brownie melko pieniksi paloiksi – tämä on supertuhtia kamaa! Tarjoile brownie esim. vegaanisen jäätelön kera ja varaudu makeaövereihin!

Huom! Stoutilla maustettu brownie on vain aikuisille!!!

stout brownie

Ps. Snickers brownie säilyy jääkaapissa vajaan viikon. Se kannattaa minusta kuitenkin nostaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen tarjoilua.

468 views

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

Vegaaninen onigirazu sienillä, avocadolla ja tomaatilla

vegaaninen onigirazu

Keittiössäni on ollut pitkästä aikaa taas onigirazu-liukuhihna! Ihastuin tähän japanilaiseen ”riisileipään” muutaman vuotta sitten ja jonkin aikaa onigirazu olikin yksi vakiovierailijoista keittiössämme. Sen verran työlästä sen valmistaminen kuitenkin on, että kun suurin hurahdukseni vaimeni, jäi riisileipienkin paketoiminen vähäksi aikaa.

Viime lauantaina lempibaarissani, BrewDog Helsingissä järjestettyyn vegaanisten oluiden ja ruuan paritukseen halusin kuitenkin ehdottomasti tehdä onigirazuja! Tosiaan, kokkailin tuohon loppuunmyytyyn tapahtumaan neljä vegaanista ruokaa, joille etsimme Brewdogin Kristan kanssa hyvät olutparit. En ole hirmuisen hyvä kehumaan omaa työtäni, mutta panostin tarjoiluihin ja niiden viimeistelyyn viikkotolkulla ja pistin parastani pöytään. Tarjolla oli niin vegaaninen onigirazu kuin hartaudella friteeratut perunanachotkin – ja ne loput tarjoilut päivitän blogiin pikkuhiljaa! Hyvää palautetta ruuista onneksi sitten sainkin – huh – tämähän oli nimittäin ensimmäinen kerta kun kokkasin muille kuin tutuille. Ehkä näitä iltoja uskaltaa siis järjestää jatkossakin?

vegaaninen onigirazu

Koska haluisin tarjolle maistuvaa ja mielenkiintoista ruokaa, jota syödessä ei ajattelisi niinkään ruuan vegaanisuutta vaan sen herkullisuutta, päätin aloittaa setin onigirazuilla. Niistä ei edelleenkään moni vielä tiedä mitään, joten niitä tarjotessa ollaan jo erikoisuuden kannalta voiton puolella. Liian erikoisia ne eivät silti ole, muistuttaahan onigirazu kuitenkin etäisesti sushia (mitä se tosin ei ole).

Onigirazu?

Onigirazu on eräänlainen mukaelma japanilaisesta eväsklassikosta onigirista. Onigirazu ei ole perinteinen japanilainen ruoka, vaan se on peräisin japanilaisesta sarjakuvasta nimeltä ”Cooking Papa” – sarjisruokaa siis! Perinteinen onigiri on suolalla maustetusta riisistä muotoiltu pallo tai kolmio, jonka sisällä on yleensä aika yksinkertainen suolainen täyte (yksinkertaisimmillaan vaikkapa vain pikkelöity japaninaprikoosi eli umeboshi, joka pidentää onigirin säilyvyyttä).

Onigiri tarjoillaan onigirazun tavoin norilevän kanssa. Toisin kuin levään paketoitu onigirazu, onigirien kaveriksi tuleva levä säilytetään kuitenkin aina erikseen jottei se vettyisi. Japanilaisista kulmakaupoista löytyy erilaisia onigireja pikkurahalla ja söimmekin niitä Japanin reissuillamme lähes päivittäin 🙂

Perinteiset onigirit ovat siis minusta aivan ihania. Niitä on kuitenkin ainakin minun ollut haastavaa oppia muotoilemaan oikeaoppisesti. Sen sijaan onigirazu onnistuu vähän kömpelömmältäkin kokilta! Kiitos käytännöllisestä keksinnöstä Cooking Papalle ♥

vegaaninen onigirazu

Onigirazun voi täyttää melkeinpä millä vaan, joten siitä voi tehdä tarpeen mukaan ruokaisamman tai kevyemmän suupalan. Olenkin täyttänyt onigirazuja kotona jos jonkinlaisin eri tavoin, mutta täällä blogissa ei ohjetta vegaaniselle versiolle vielä olekaan! Sellaisen tilaisuutta varten kehiteltyäni on nyt siis ihan aiheellista lisätä tuo ohje tänne teidänkin luettavaksenne.

Täysin uusia makuja tämä vegaaninen onigirazu ei omalla mittapuullani sisällä, sillä sen täytteeksi tuli mm. paistettuja sieniä, avocadoa ja majoneesia. Olen rakastunut suolaisen makeiden ja hieman savuisten paistettujen sienten ja kermaisen avocadon yhdistelmään, enkä meinaa saada siitä kyllikseni! Sama makupari löytyykin siksi reseptiarkistoistani mm. vegaaninen temaki -reseptin sekä vegaanisen perunankuoriburgerin yhteydessä. Ehkä seuraava tekemäni vegaaniruoka voisi kuitenkin olla jo jotain ihan muuta…

Ohjeen määrästä riittää neljään osaan leikattuina cocktailpalat 24:lle, välipalaa puoliksi leikattua 12:lle ja lounaaksi kuudelle. Jos et ole ruokkimaan laumaa nälkäisiä olutfaneja kuten minä, kannattaa ohje tehdä 2/3 tai 1/2 tai 1/3 osissa.

Vegaaninen onigirazu

vegaaninen, gluteeniton kun käytät soijan sijasta tamaria

6 kpl

400 g sushiriisiä (+ suolaa maun mukaan tai n. 2 rkl Yukari shiso furikake -mausteseosta)

6 jumboherkkusientä / portobelloa

2 rkl miedon makuista kasviöljyä

1 tl nestesavua

2 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

2 rkl vaahterasiirappia / agavesiirappia tms.

1 tl srirachaa

2 pihvitomaattia

2 isoa kypsää avocadoa + 1-2 rkl riisiviinietikkaa

(1 ruukku shisoa / wasabirucolaa / mizunaa / viinisuolaheinää)

1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 rkl tummaa soijakastiketta /tamaria

6 norileväarkkia

kelmua

Valmistele ensin riisi:

Pese riisi juoksevan veden alla niin monta kertaa, että siitä irtoava vesi on kirkasta (4-6 kertaa vettä vaihtaen). Laita riisi puhtaaseen kylmään veteen likoamaan ainakin muutamaksi tunniksi (itselläni se saattaa olla likoamassa yönkin yli). Valuta riisi huolella ja keitä paketin ohjeen mukaan kypsäksi. Pidä se lämpimänä.

Riisin kypsyessä valmistele täytteet:

Viipaloi sienet muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Ruskista viipaleet öljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sitten paistinpannulle nestesavu, 2 rkl soijaa/tamaria, 2 rkl siirappia sekä sriracha. Sekoita hyvin, jotta jokainen sieniviipale saa mausteisen kylvyn. Jatka sienten paistamista mausteliemessä, kunnes liemi imeytyy sieniin lähes täysin. Itse teen välillä muuten nämä sienet niin, että paistan ne edellisenä päivänä ja laitan tuossa mausteliemessä yön yli jääkaappiin marinoitumaan – sitten vaan liemen kanssa paisto kun aletaan kokoamishommiin!

Viipaloi sekä tomaatti että avocado muutaman millin paksuisiksi viipaleiksi. Pyörittele avocadoviipaleet riisiviinietikassa, jotteivät ne tummu. Mausta majoneesi soijakastikkeella ja irroita käyttämästäsi yrtistä lehdet. Oma suosikkini on shiso, jota löytyy kaupoista yleensä nimellä perilla. Mizunaa suosittelen kokeilemaan, jos tulee vastaan, mutta myös viinisuolaheinä toimii yllättävän hyvin! Jos päädyt laittamaan onigirazuihisi wasabirucolaa niin kannattaa muistaa että se on todella ytyä tavaraa.

Mausta sitten vielä riisi! Itse tykkään maustaa sen ihanalla japanilaisella shisoyrtistä tehdyllä yukari-mausteella, josta riisi saa sekä kauniin purppuraisen värin, että suolaisuutta, makeutta ja hauskaa kirpeyttä. Riisin voi myös jättää naturelliksi ja maustaa se vain ripauksella suolaa. Mitä teetkin, kääntele mauste riisin sekaan varovasti ja muista peittää riisi kannella tai kostealla keittiöliinalla, jottei se kuivu. Riisi pitää myös pitää lämpimänä! Huom! Sushiriisin tapaan riisiviinietikalla ja mirinkastikkeella maustettu riisi ei onigirazuihin kuulu, mutta toisaalta … säännöt on tehty rikottavaksi jos minulta kysytään. Muista kuitenkin ettet tällöin voi laittaa onigirazuja jääkaappiin, sillä siellä etikalla ja mirinillä maustettu sushiriisi kovettuu.

Onigirazu -kokoamislinja:

Levitä työtasolle hieman norileväarkkia isompi pala kelmua. Aseta leväarkki kelmun päälle. Annostele noin kolme ruokalusikallista lämmintä riisiä arkin keskelle, ja taputtele riisi kostutetuin käsin neliöksi, jonka kulmat osoittavat norileväarkin keskikohtia. Tee riisineliöstä tarpeeksi pieni, jotta leväarkin reunaan jää matkaa noin kaksi senttiä. Katso kuvalliset ohjeet edellisestä onigirazu-postauksestani! (Tai kurkkaa rakentamisohje tästä videosta. Kasaaminen alkaa noin 5 minuutin kohdalla videota.)

Sivele riisille hieman soijalla maustettua majoneesia ja asettele majoneesin päälle kuudesosa sieniviipaleista, avocadoviipaleista, tomattiviipaleista (sekä käyttämästäsi yrtistä). Laita täytteiden päälle vielä hieman majoneesia auttamaan päälle tulevaa riisikerrosta pysymään paikoillaan. Lastaa täytteiden päälle vielä muutama ruokalusikallinen riisiä ja taputtele se varovasti taas kutakuinkin neliön muotoon. Ei haittaa, jos neliön kulmat hieman sortuvat, seuraavassa työvaiheessa paketti nimittäin saadaan kyllä siistiksi!

Taita kaksi vastakkaista norileväarkin kulmaa kelmun avulla täytteiden ja riisin päälle. Koeta saada arkin kulmat toistensa päälle melko tiukasti. Käännä sitten vielä toiset kaksi kulmaa keon päälle taputellen samalla leväarkin kulmat siististi taitoksen sisään piiloon. Kääri kelmu tiukasti paketin ympärille ja käännä paketti työtasolle niin, että taitokset jäävät paketin alapuolelle. Jätä valmis onigirazu odottamaan loppujen valmistumista.

vegaaninen onigirazuSitä ei muuten kuvasta näe, mutta kyllä näissä kuvauskappaleissakin oli tomaattia sisällä. Se vain piiloittelee onigirazujen kulmissa eikä näy tässä leikkauspinnalla… Miten siinä välillä käykin niin, että kuvauspäivänä jotain menee pieleen ja silloin kun kameraa ei ole mailla halmeilla ruoka näyttää upealta?

Säilytys:

Onigirazut säilyvät pitkälti samoin kuin onigirit: muutaman tunnin huoneenlämmössä tai kelmutettuina seuraavaan päivään jääkaapissa. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin tuoreeltaan syötyinä. Mikäli maustoit riisin viinietikalla ja mirinillä, säilytä onigirazu huoneenlämmössä ja syö se parin tunnin sisällä valmistamisesta.

…ja viimeiseksi vielä olutsuositus:

Tilaisuudessa yhdistimme onigirazut metsäisen yrttiseen ja hieman karamelliaromiseen amber aleen, BrewDogin omaan 5am Saintiin. Tämä vegaaninen onigirazu on levän, sienten ja soijakastikkeen ansiosta umamia tulvillaan. Kristan kanssa valitsemamme oluen kevyemmän puoleinen katkeruus, karamellisuus ja mäntyiset sekä hedelmäisen sitruksiset aromit tukivat ruuan makuja kivasti!

Kotona minulla oli kuvauspäivänä lasissa kaapista paremman puutteessa kaivettu melko rohkea veto – mansikalla miedosti maustettu hedelmäinen blonde ale. Yhdistelmä ei kuulkaa ollut lainkaan hullumpi, sillä mieto ja hedelmäisen raikas olut toimi hyvänä suun raikastajana täyteläisten onigirazusuupalojen välillä.

Ps. Myös Hannan Soppa on tehnyt vegaanisia onigirazuja! Kurkkaa täältä Hannan makuyhdistelmätitse ainakin tulen taatusti testaamaan tuota paahdetun bataatin laittamista onigirazuun!

398 views