Ime parsaa! (vihermehu x 3)

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

vihermehu

Siitä asti, kun hankin vuosi sitten mehupuristimen, olen ollut raakamehukoukussa. Vihermehu on yleisimmin tekemäni mehutyyppi, vaikka konetta hankkiessa haaveilinkin lähinnä porkkanamehusta 🙂 Ihan joka päivä en innokkaimpien kausienkaan aikana mehua jaksa vääntää, mutta kyllä sitä kerran viikossa vähintään tulee edelleen puristeltua.

Pohjaksi vihermehulleni laitan yleensä joko ananasta tai kirpakkaa vihreää omenaa. Oman kokemukseni mukaan kummatkin häivyttävät sopivasti eri vihannesten makua jo pienessä määrin, mikä sopii minulle – vihermehu kun ei mielestäni oikein ole vihermehu, ellei sen raaka-aineet ole pääsääntöisesti rehuja. Itselleni uppoavat erilaiset vihannesmehut ilman hedelmääkin, mutta pieni määrä hedelmää takaa sen, että mehu maistuu myös Juusolle.

Koska kahden ihmisen vihermehusatsiin saa uppoamaan helposti isonkin määrän rehuja, olen ottanut tavakseni tehdä mehua lähinnä silloin, kun keittiöstäni löytyy raaka-aineita, joita muutoin uhkaisi biojäte. Vihermehuun uppoaakin yleensä sekalainen valikoima jääkaapin aarteita: kurkuntynkä, muutama sellerinvarsi, parsa- tai kukkakaalin kuiva tyvi, ruukkusalaatin jämä … ja niin edes päin. Myös yrttien varret on minusta fiksuinta hyödyntää mehun seassa, kun itseni tuntien kaikki edellä mainittu saattaisi muuten hautaantua jääkaappiin kunnes peli on menetetty.

ime parsaaParsa ja pinaatti löytyi tänään aamupalalta niin lasista kuin lautaseltakin.

Näin keväällä tuppaan laittamaan vihermehuun myös parsan kannat – siis ne puisevat tyvet, joita kenenkään ei tee mieli syödä. Jollen parsalla herkutellessani heti ole tekemässä mehua, laitan tyvet vesilasissa jääkaappiin odottelemaan sopivaa mehun tekohetkeä. Parsaa onkin siksi tullut sekä syötyä että juotua tänä keväänä niin paljon, eikä ”ime parsaa” alkaa olemaan uusi mottoni 😀

Vihermehu- ja mehustusbuumia on viime aikoina kritisoitu melkein yhtä paljon kuin hehkutettu, mutta ainakin itselleni vihermehujen tekeminen on tuntuu edelleen perustellulta. Toki salaattikulhollisen puristaminen mehuksi tuntuu itsestäkin välillä hassulta, kun ideaalitilanteessa söisin mehusatsiimme kuluvan määrän raakoja kasviksia mieluusti myös ihan sellaisenaan – kuituineen päivineen. Joskus turhan usein ruokavalioni kuitenkin lipsuu pitkien työpäivien ja muiden kiireiden vuoksi kauas tuosta tavoitteesta: syön lounaaksi täytettyjä sämpylöitä tietokoneen ääressä, tai lounas jää kokonaan välistä … ja kun lopulta ehtii syömään, maha kurnii jo vähintään pizzaburgerijuustopastaa. Sellaisina viikkoina vihermehulasilliset tekevät syystä meillä kauppansa: puristan satsin mehua illalla kotiin könyttyäni ja siitä juodaan lasilliset vielä aamupalaksikin.

Omena-fenkolimehu, nam nam!

Vihermehu × 3

Seuraavaksi kolme tämän keväistä lempparimehuani. Usein tosin lasiin päätyy jonkilainen sekalainen jääkaapintyhjennysseos, kuten edellä jo kerroin, mutta mikäli teen mehua oikein suunnitelmallisesti, lähden usein ostelemaan raaka-aineita johonkin seuraavanlaiseen mehuun 🙂

Järjestys jokaisen vihermehun puristamisessa kannattaa olla pääsääntöisesti pehmeämmistä/mehukkaammista raaka-aineista kovempiin, sillä ainakin oma mehupuristimeni puskee parhaiten kaiken kuidun ulos lopuksi, kun hieman vuorottelen pehmeitä ja kuituisempia raaka-aineita ja säästän lopuksi reilusti niitä kuivempia raaka-aineita. Mitä tulee mehun valmistamisessa käytettävän laitteen tyyppiin, itse kannatan mehupuristimia, jotka säilyttävät ravinteet mehussa linkoa paremmin, koska ne eivät kuumenna raaka-aineita. Kylmäpuristettu vihermehu on paras juoda heti – pisimpään olen sitä säilyttänyt vuorokauden ilmatiiviissä pullossa ja jääkaapissa. Itse tykkään tarjota vihermehun yleensä jäiden kanssa.

Omena-fenkolimehu

1-2:lle

2 granny smith -omenaa

1 keskikokoinen luomufenkoli

puolikas luomukurkku

1-2 limettiä

(kourallinen tuoretta minttua/basilikaa/persiljaa tai niiden varsia)

Pese/huuhdo kaikki raaka-aineet. Kuori limetit terävällä veitsellä ja jaa ne neljänneksiin. Puolita omenat ja koverra siemenkota irti, paloittele omenat. Siisti fenkolista kuiva tyvi sekä varsien kärjet ohuelti pois ja pilko fenkoli mehupuristimeesi sopiviksi suikaleiksi. Pätki kurkunpuolikas kahtia ja jaa se sitten pitkiksi lohkoiksi. Mehusta kaikki raaka-aineet ja tarjoile omena-fenkolivihermehu mieluiten heti.

parsamehuAnanas ja parsa sopii yhteen. Kuka olis arvannut?

Muistan, kun ekan kerran älysin laittaa parsaa vihermehuuni. Ding ding ding! Miten oivallinen vihermehun raaka-aine! Syön parsaa niin valtavan paljon aina keväisin ja kesäisin, että jotenkin minusta on ihanaa, että parsan kannoille löytyi näin hyvä käyttökohde. Puisevimmastakin tyvestä tulee yllättävän paljon mehua, eikä parsan maku ole perus vihermehuissani ollut lainkaan päällekäyvä. Sinne se katoaa siinä missä kaikki muukin ja tuo mehuun aimo annoksen ravinteita. Parsamehusta on tosin hyvä tietää se, että sillä on diureettinen vaikutus. En siis joisi tätä lasillista ilman tilaisuutta päästä vessaan lähitulevaisuudessa 😛

Ananas-parsamehu

1-2:lle

¼ kypsää luomuananasta

yhden vihreän parsanipun kannat

2-4 paksua sellerin vartta / sellerinipun jämät

kourallinen tuoretta nuorta nokkosta, joka on kerätty puhtaalta paikalta / pinaattia

(kurkun pätkä)

(parsakaalin tai broccolinin tyvet)

(kourallinen esim. persiljan varsia)

Kuori ja paloittele ananas. Pese parsan kannat ja leikkaa hyvin ohuelti kannan päästä se kaikkein kuivin osa pois. Pätki selleri ja huuhdo nokkonen / pinaatti hyvin. Pätki myös kurkku, mikäli käytät sitä. Mehusta sitten kaikki raaka-aineet aloittaen pehmeämmistä raaka-aineista. Sekoita ja tarjoile heti!

kuusenkerkkämehuLasillinen kirpeää selleri-kuusenkerkkämehua ja pling! Olet taatusti hereillä.

Runsaasti selleriä, sitruunaa ja hieman kirpeää vihreää omenaa sisältävä pirteä vihermehu on ollut meidän kotona ehkä suurimmassa suosiossa. Lasillinen tätä mehua nimittäin piristää kummasti myös sinä kaikkein harmaimpana ja uuvuttavimpanakin päivänä! Aloitteleville vihermehun juojille en tätä ehkä ilman omenalisäystä suosittelisi, sen verran ytyä kamaa tämä kyllä on 🙂 Kuusenkerkkä tuo tähän mehuun oman bonuskirpeytensä, mutta myös A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja.

Helppo tapa käyttää kuusenkerkkää ympäri vuoden, on ripotella mehuun Arctic Warriorsin pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta, joka on muuten  myös virallinen Suomi100-juhlavuoden tuote . Tuoreita kuusenkerkkiä ei oma mehupuristimeni hyödynnä kovin hyvin, joten mikäli käytän niitä, yleensä blendaan ne mehun sekaan.

Selleri-kuusenkerkkämehu

2:lle

nippu luomuvarsiselleriä

1 luomukurkku

1 vihreä omena

1 sitruuna

1-2 tl kuusenkerkkäjauhetta (Arctic Warriors*) tai n. ¼ dl tuoreita kuusenkerkkiä

Pilko sellerit, omena ja kurkku, poista omenan siemenkodat. Kuori sitruuna terävällä veitsellä ja paloittele se. Mehusta kaikki raaka-aineet kuusenkerkkäjauhetta / kuusenkerkkiä lukuunottamatta. Sekoita lopuksi jauhe mehuun. Mikäli käytät tuoreita kuusenkerkkiä, blendaa kuusenkerkät + n. 1 dl mehusta keskenään ja sekoita tämä seos sitten loppuun mehuun. Tarjoile heti!

Hemmottelua mehultaan kaipaaville vielä vinkki: punajuuri ja vesimeloni ovat loistava yhdistelmä!


*) Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe saatu testiin blogin kautta.

64 views

Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.

201 views

Löytö: raitasitruuna

Löytö: raitasitruuna

raitasitruunaSuloinen raitasitruuna on kypsänä kauniin vaaleanpunainen

Joko teille on tullut kauppareissulla vastaan raidallisia sitruunoita? Mulleppa on! Eihän niitä voinut kauppaan jättää – eivät ne olleet edes niin kovin paljon tavallista sitruunaa kalliimpiakaan: kolme sitruunaa kustansi 2,5 € lähikaupassani.

Kotiin päästyäni pistin raidallisen sitruunan halki ja se paljastui yllätyksekseni sisältä kauniin vaaleanpunaiseksi – mitäs ihmettä? Nopea guuglailu kertoo, että väri tulee lykopeenista, jota hedelmään kehittyy sen kypsyessä. Kuoren vihreät raidat myös haalistuvat sitruunan kypsyessä – niiden kaikkein kauneimpien raidallisten sitruunoiden kannattaa siis antaa kypsyä ja haaleta ennen hedelmän käyttöönottoa.

raitasitruuna

Vaikka itselleni nämä sitruunat ovat totaalinen uutuus, ensimmäiset vaaleanpunaiset sitruunat löytyivät Kalifornialaiselta takapihalta jo vuonna 1931 – jonkinlainen mutaatio visiin on kyseessä. Raidalliset sitruunat kuuluvat Eureka-lajikkeeseen, jonka lehdet ovat hedelmien tapaan poikkeuksellisesti raidallisia. Kauniin raidallista sitruunapuuta käytetäänkin ilmeisesti myös koristekasvina.

Mehu tässä sitruunassa ei kuitenkaan ole hedelmälihan tapaan vaaleanpunaista, vaan kirkasta (harmi). Se on maultaan mielestäni hieman tavallista sitruunaa vähemmän hapan ja aromaattinen. Sitruunaveden suurkuluttajan puristin vaaleanpunaiset raitasitruunani tänään kylmän veden sekaan, mutta ilmeisesti nämä sopisivat hyvin myös kaikenlaiseen leivontaan. Menevät ne kyllä ihan koristeestakin

558 views

Pirteä miso-kurkumakastike

by Juulia 4 Comments
Pirteä miso-kurkumakastike

kurkumakastike

Hyvää uutta vuotta 2017!

Toivotan kaikille pirteää ja virkeää vuoden alkua! Itselläni vuodenvaihde tosin sujui kaikkea muuta kuin pirteästi – se meni sängynpohjalla koisaten. Saavuimme Juuson kanssa Japanin matkaltamme uudenvuoden aattona enkä millään pysynyt hereillä iltakahdeksaa pidempään… Onnea vaan Suomi 100 vuotta, oli kuulemma hienot ilotulitukset ja juhlat 😀

Jet lagista toipuminen on vieläkin kesken, joten kaikenlainen piristävä on ollut viime päivinä kovasti tarpeen. Aurinkoisempaa vuodenaikaa odotellessa suurkulutan sitruksia, inkivääriä ja kurkumaa, joita nautin vähän kaikenlaisessa muodossa. Pian alkavaa veriappelsiinisesonkia odottelen jo vesi kielellä!

"kurkumakastikeMisolla maustettu kurkumakastike piristää ja tekee hyvää kropalle!

Yksi suosikkiauringonkorvikeresepteistäni on kurkumaa, porkkanaa, satsumaa ja inkivääriä koukuttavan suolaiseen misoon yhdistävä salaatinkastike, jota valmistan kerralla aina isomman satsin – sitä kun tulee lorotettua huomaamatta aina vähän hövelimmin ruokaan kuin ruokaan.

Erityisesti tykkään laittaa tätä kastiketta fenkoli-kaaliraasteeseen, mutta se piristää ja raikastaa ihanasti myös paistettua kalaa, varsinkin rasvaisia kaloja kuten nieriää ja lohta. Lusikalla suoraan suuhun toimii myös 😀

Pirteä miso-kurkumakastike (n. 2 ½ dl)

1 satsuman tai puolen appelsiinin mehu (n. ½ dl)

puolikas raastettu tai ohuelti viipaloitu porkkana (n. ½ dl)

¾ dl oliiviöljyä

2 ½ rkl miriniä

1 ½ – 2 rkl omenaviinietikkaa (tai riisiviinietikkaa)

2-3 rkl vaaleaa misoa

1-2 cm pätkä kuorittua inkivääriä

¾-1 tl kurkumajauhetta tai 2-3 rkl kurkumamehua

vastarouhittua mustapippuria

Mikäli valmistat kastikkeen sauvasekoittimella tai tehosekoittimen silppurilla, pilko porkkana ja inkivääri pieneksi ja soseuta sitten kaikki raaka-aineet keskenään tasaiseksi.

Kastike onnistuu myös ilman vempeleitä: raasta tuolloin sekä inkivääri että porkkana raastimen pienellä terällä ja ravistele raaka-aineet sekaisin pienessä lasipurkissa.

Muista ravistella miso-kurkumakastike aina ennen käyttöä. Se säilyy jääkaapissa nelisen päivää, siis jos säilyy 🙂

Lautasellinen paistettua lohta seesaminsiemenillä + punakaali-fenkoliraaste miso-kurkumakastikkeella = tammikuinen auringon korvike, lautasellahan on D-vitamiinit ja kaikki 🙂

Mitä tulee kurkumaan, kaikki kaltaisen ruokahörhöt ovat varmaankin jo kärryillä sen terveyttä edistävistä vaikutuksista? Kurkuman sisältämän kurkumiinin pitäisi tepsiä niin kipuihin ja särkyihin, tulehduksiin, muistisairauksiin, diabetekseen kuin syöpäänkin, mistä toki eri lähteet ja auktoriteetit saattavat olla hieman eri mieltä. Olivat kurkuman terveyshyödyt mitä tahansa, kurkumalattea aka golden milkiä trendikkäämpää juomaa ei viime vuonna tainnut olla ja herkullistahan se onkin! Tiesittekö, että Japanissa kurkumaa nautitaan ennaltaehkäistääkseen krapulaa? Lisää syitä sen nauttimiseen, jos multa kysytään!

Itse nautin kurkumani päivittäin pääsääntöisesti kapseleiden muodossa; jossain vaiheessa myös mehustin tuoretta kurkumaa, kunnes kyllästyin tuorekurkuman tahmeaan ja tahraavaan koostumukseen. Onneksi kurkuma on käsittääkseni varsin tehokas nautittuna muodossa kuin muodossa, tosin kannattaa muistaa, että se tarvitsee rasvaa kaverikseen imeytyäkseen kunnolla. Myös mustapippuri tehostaa kurkuman vaikutusta.

Kurkuman mehustamiseen itse ei muuten ole täällä enää paluuta, sillä testasin viime vuonna myös suomalaisen Organic Healthin luomukurkumamehua – mahtava tuote! Pullon säilyvyys (1 kk avaamisesta) arvelutti etukäteen, mutta eihän tuo pullo kestänyt minulla läheskään kuukautta; kun kerran on kurkumamehua kaapissa niin kyllä sille käyttökohteita löytyy aamun sitrus-kurkumashoteista golden milkiin ja tietysti myös tähän salaatinkastikkeeseen ♥

Organic Health Luomu Kurkumamehu saatu testiin Sugar Helsingiltä.

108 views