Olut + cheddar = oh yes!

by Juulia 0 Comments
Olut + cheddar = oh yes!

cheddar

Osallistuin loppukeväästä Jukolan Juuston järjestämään maistelutilaisuuteen, jossa eri tavoin maustettuja kotimaisia cheddareita paritettiin Panimo Hiiden oluille.

Aivan ekaa kertaa en Jukolan cheddareita ollut sentään maistelemassa, Jukolan Juuston juustola kun löytyy oivallisen Karoliinan Kestikievarin kyljestä, jossa olemme välillä pysähtyneet matkallamme moikkailemaan Jyväskylässä asuvaa isoäitiäni. Juustolaan näkee suoraan ikkunan läpi kestikievarin puolelta ja juustomyymälässä pääsee maistelemaan kaikkia Jukolan Juuston tuotteita.

cheddar

Ennakkoluuloja minulla silti oli kotimaisen cheddarin makua kohtaan, varsinkin jos sitä on menty maustamaan chilillä, mustapippurilla tai valkosipulilla, kuten Jukolan Juusto on tehnyt. Maustetut juustot ovat minusta aina jotenkin epäilyttäviä, vaikka Mustapekka -juustosta lapsena tykkäsinkin 😀

Yhdessä lempi olutravintolassani, Bier-Bierissä järjestetyssä tilaisuudessa ennakkoluulot kuitenkin lähtivät karisemaan ja vauhdilla. Jopa valkosipulilla maustettu cheddar nimittäin teki kauppansa, eikä vain siksi että kyytipoikana oli niin hyvää olutta! Makuparit oli meille valinnut iki-ihana olutguru Aniko Lehtinen (Punavuori Gourmet).

Olut + cheddar makuparit:
  • Dieter Vadelma Berliner Weisse + Aito Cheddar Mustapippuri
  • Ich Bin Ein Berner + Aito Cheddar Chili
  • Frisco Disco IPA + Aito Cheddar Valkosipuli
  • Musta Munkki + Aito Cheddar Originaali
  • Jukolan oma sahti + sahticheddar

musta munkki

Jukolan Juusto

Sain tilaisuudesta kotiin juusto + olutövereiden lisäksi paketin, jossa oli kimpaleet niin maustettuja juustoja kuin sitä maustamatontakin Aito Cheddar Originaali -herkkua. En ole mikään cheddarekspertti, mutta maun pitää cheddarissa olla minusta intensiivinen; kevyen pähkinäinen, vahvan kermainen ja hieman terävä. Ostan vain pitkään kypsytettyä cheddaria, jonka rakenteen kuuluu olla sopivan mureneva ja sieltä täältä hieman kristallisoitunut – ei mitään höyläysjuustoa siis!

Jukolan ”tsettarit” (kuten juustomestari Markku Liias sanoo) ovat just sitä mitä cheddarilta toivonkin – ja nämä testaamani juustot olivat vasta 3 kk kypsytettyjä! Voin vain kuvitella, miltä 12 kk kypsytetty Ravintola Finnjävelin kanssa kehitetty cheddar maistuisi.

Jouluksi Jukolassa on kehitteillä tietääkseni ainakin punaviinicheddaria sekä konjakkicheddaria. Toivottavasti niitä tulee myyntiin myös täällä pääkaupunkiseudulla 🙂

picnic sunrise

queen of the mist

Oluiden maistelusta ja ruokaan yhdistelystä aina kiinnostuneena napostelimme osan juustoista juhannussaunan ohessa. Käytännössä myös todettiin Anikon antama ohjeistus siitä, ettei chilin kanssa kannata tarjota liian vahvasti humaloituja oluita – en ole mikään suuri katkerohumaloidun IPA:n ystävä muutenkaan, mutta sellainen sieltä saunakaljavalikoimasta kuitenkin pilkisti eikä se todellakaan päässyt oikeuksiinsa chilicheddarin kaverina.

Sekalaisten saunaoluiden joukosta parhaiksi cheddarin kaveriksi osoittautuivatkin tynnyrikypsytetty passiongose (Martin House Brewery Queen of the Mist Passionfruit Imperial Gose jonka Juuso toi tuliaisina Texasista) sekä mieto ja raikkaan hapan Brekeriet Picnic Sunrise vadelma sour.

Auts, tahdon takaisin kesäkalliolle juomaan herkkuolutta ja syömään herkkujuustoa!

38 views

Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

by Juulia 0 Comments
Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

En olisi ehkä arvannut vielä viisi vuotta takaperin, että fanitan maksaa – näin kuitenkin on! Lukioiästä kolmekymppiseksi elelin nimittäin kasvissyöjänä, enkä ollut maksaa syönyt kuin maksalaatikossa ja -pihveissä. Inhokkeja eivät kumpikaan edellämainituista olleet, mutta eivät varsinaisesti suosikkejakaan.

Niinpä ensimmäisenä kasvissyöntiajanjakson jälkeisenä sekaanivuonna yhtäkkiä tyhjästä iskenyt maksan himo pääsi yllättämään: näin ravintolan ruokalistalla poronmaksapihvejä ja niitä oli saatava. Miksi, en oikein vieläkään tiedä. Kroppani ei kuitenkaan vaatimuksessaan erehtynyt – taidokkaasti paistettua maksaa on tuosta lähtien pitänyt saada tasaisin välein.

Pääsin kesällä grillaamaan poron maksaa isäni lapsuudenkodissa Pohjanmaalla. Grilliin päätyi toki kaikkea muutakin (söimme mm. grillipizzaa sekä poron ulkofileetä ja grillivihanneksia jauhosavikan kera), mutta kaikkein suurimmat kehut keräsi yllättäen maksa! Varsinkin isä fiilisteli annosta useaankin otteeseen 🙂

Tilaan noin kerran vuodessa isomman määrän joko karitsaa tai poroa siskoni kanssa, ja kun pakettiin saa usein myös sisäelimiä sekä muita teurastuksen sivutuotteita, testaan niitä uteliaana (tsek tsek kielen vielä poronkieli). Hintahan näille herkuille on vieläpä yleensä naurettavan edullinen – seuraavalla tilauskerralla pitääkin siis muistaa ostaa maksaakin useampi kappale!

poron maksa

Paistoin viipaloidun poron maksan hyvin nopeasti, jotta se olisi sisältä syödessä edelleen hieman punertava. Mausteita maksa ei minusta juuri kaipaa, suola ja pippuri riittää. Kylkeen grillasin uusia perunoita sekä herkkusieniä ja pyöräytinpä vielä timjamilla maustetun olutkastikkeenkin.

Maksa kannattaa minusta viipaloida ja taputella kuivaksi juuri ennen paistamista. Tämän vuoksi maksaa kannattaa aloittaa valmistamaan vasta, kun aterian muut osat ovat valmiit ja kaikki ovat valmiita istumaan pöytään. Perunoiden paistamiselle en tässä nyt lähde antamaan sen kummempaa ohjetta, kuin että minulla on tapana yleensä esikypsentää perunat ennen grillaamista. Näin pystyn arvioimaan niiden valmistumisajan paremmin.

Grillattu poron maksa

4:lle

1 poron maksa (n. 700-800 g)

öljyä

suolaa, pippuria

Poista maksasta kalvo (mikäli se on tarpeen) ja viipaloi se noin puolentoista sentin paksuisiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet kevyesti ja grillaa niitä 1-2 minuuttia per puoli – oikeastaan voisi ajatella, että maksa vain ruskistetaan kunnolla kummaltakin puolelta ja se on jo valmis. Ripottele viipaleille suolaa ja pippuria.

Hieman riippuen millainen grilli teillä on käytössä, kannattaa pohtia josko maksan paistaisi grillissä valurautapannussa. Ainakin tuolla meidän landella se oli paras ratkaisu 🙂 Nyt grillikauden hiipuessa voi maksan tietysti paistaa siinä valurautapannussa myös sisätiloissa.

Tarjoile grillattu poron maksa timjamilla maustettujen grillattujen/paistettujen pottujen, herkkusienien ja kermaisen olutkastikkeen kera.

Kermainen timjami-olutkastike

4:lle

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 valkosipulin kynttä

n. 3 rkl tuoretta timjamia / n. 1 tl kuivattua timjamia

2-3 dl tummaa lageria (*

2 dl kermaa

suolaa, pippuria

(hunajaa)

*) tummassa lagerissa on mukavasti maltaista makeutta, mutta ei kovin vahvaa humalointia.

Sulata voi pienessä (mieluiten pinnoitetussa) kasarissa. Viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä voissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kasariin sitten jauhot ja sekoita huolella. Kypsennä suurustetta muutama minuutti ja lisää kattilaan sitten desi olutta. Sekoita huolella tasaiseksi ja lisää loppu olut sekä timjami ja kerma. Keittele kymmenisen minuuttia pohjia myöten sekoitellen.

Ohenna seosta tarvittaessa hieman vedellä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla sekä halutessasi pienellä määrää hunajaa, riippuen käyttämästäsi oluesta ja sen kastikkeeseen tuomasta makeudesta. Minusta on kiva, että poron maksan kaverina on jotain hieman makeaa.

Ps. Poron sisäelimiä hyödyntäviä reseptejä löytyy esim. täältä!

75 views

Löytö: Kallio Wino

Löytö: Kallio Wino

Kallio

Onks tää tottakaan? Helsingissä – vielä tarkemmin ottaen Kalliossa – on paikka, jonne voi hipsiä aivan itsekseen nauttimaan erinomaista tartaria ja naukata sen kylkeen lasillisen vielä erinomaisempaa luonnollista viiniä (mieluiten oranssia, jos multa kysytään).

Totta se kuitenkin on. Kehitys kehittyy ja Kallion ”puukkokatukaan” ei ole entisensä (näin kutsuin Flemarin baaripätkää opiskeluaikoinani kiitos kuulopuheiden mukaan siellä heiluneiden puukkosankareiden). Se hävyttömän halpa muutaman euron kaljapaikka, jossa vielä pari vuotta sitten istuin satunnaisella Kallion räkäläkierroksella tuopillisella, on kuoriutunut ensiluokkaiseksi viinibaariksi – josta saa vieläpä erinomaista murkinaa!

Kallio Wino voitti minut puolelleen konseptillaan jo ennen ensivisiittiäni, luonnollisiin viineihin keskittyneitä viinibaareja kun täältä Helsingistä on kummasti ennen saanut etsiä. Wino onkin ansaitusti saanut runsain mitoin sekä palstatilaa että asiakkaita, eikä näin hypetettyyn ravintolaan ihan niin vain sitten enää kävelläkkään sisään.

Isomman seurueen ex tempore -visiitit Winoon siis tuskin niin vain onnistuvat, varsinkaan perjantai- tai lauantai-iltoina, mutta mihinpä hyvään ravintolaan toisaalta moinen onnistuisikaan. Itse olen kuitenkin monesti piipahtanut Winossa yhden naisen hemmotteluafterworkeilla myös perjantaisin, eikä paikan saannissa ole ollut mitään ongelmia: tiskin ääreen kun useimmiten se yksi takapuoli kuitenkin aina mahtuu.

Toistaiseksi olenkin varannut pöydän Winosta vasta kerran, kun halusin viedä äitini sinne aterialle. Jos äiti kerran saadaan houkuteltua illanviettoon Kallioon, ei istumapaikan saantia alueen kuumimmassa ravintolassa jätetä todellakaan sattuman varaan!

Olimme kuitenkin niin aikaisessa vaiheessa perjantaita äidin kanssa liikkeellä, että todistimme pöytävarauksinemme tovin typötyhjää trendiravintolaa. Iltapäivän valo ja oma rauha toikin ateriamme alkuosioon aivan oman luksuselementtinsä 🙂 Aterian loppua kohden alkoi tila toki täyttymään aikamoisella tahdilla.

Oranssia, luonnollisesti.

Kallio WinoDat tartar ♥Näyttääkö tämä teistä kuuden euron annokselta?

Tartaria olen Winossa syönyt toistaiseksi jokaisella käyntikerrallani, joten olihan se äidillekin maistatettava. Pientä evoluutiota annos on kevään aikana käynyt läpi, mutta jokaisesta lautasellisestani olen nauttinut niin kovasti, että sitä on täytynyt tilata joka viisiitillä aina uudestaan 🙂

Lisäksi tilasimme silakoita, jotka osoittautuivat melkeinpä tartariakin herkullisemmiksi. Läpikuultavia ja täydellisen rapeita sipsejä kirpeiden silakkafileiden päällä, purjotuhkaa (?) ja mitä muuta, härregyyd! Kalaa ja perunaa siis, mutta millä tavalla tarjottuna! Kun listalla lukee vain ”silakkaa” ja annos maksaa kuusi euroa, eivät odotukset ehkä ole kovin korkealla – ja niin Wino pääsee iloisesti yllättämään.

Kateenkorvaa ja raparperia

Lisäksi tilasimme ahventa ja kevätkasviksia sekä äidin aloitteesta kateenkorvaa ja raparperia. Kateenkorva-annos näyttää tuossa kuvassani kovin yksiväriseltä ja ehkä kuivaltakin, mutta sitä se kuitenkaan ei ollut. Suussasulavaa ja pinnaltaan rapeaa kateenkorvaa raikasti ja mehevöitti raparperigeeli ja kirveli, ja yhdistelmä teki vaikutuksen erityisesti äitiini.

Paistetut ahvenfileet ja kevätkasvikset oli ateriamme kallein annos, 15 €, mutta voisin hyvin kuvitella vastaavan annosen maksavan jossain muualla reilusti enemmänkin. Tämäkin annos kuulostaa vaatimattomalta, mutta voi sitä maun intensiteettiä! Kuin olis syönyt lautasellisen kesää.

Entäs ne viinit?

Viinien suhteen luotan Winossa aina henkilökunnan suosituksiin, sillä vaikka minullakin alkaa olla maistelukokemusta jo useammista luonnollisista viineistä (kävin jopa luonnollisten viinien messuilla pööpöilemässä tässä männävuonna), tiedän varsin hyvin olevani niistä silti aivan pihalla. Ilman Winon henkilökuntaa en esim. olisi tähän päivään mennessä tutustunut hurmaaviin Pét-Nat -viineihin (Pétillant Naturel), ihan vain siksi, että jollei kupliva juoma ole olutta, sitä harvemmin listalta valitsen. Nyt kuitenkin kyselen pet-natin perään aina tilaisuuden tullen 😀

Luonnollisten viinien suhteen kannattaa muistaa se, että jokainen vuosikerta tai jopa pullollinen voi olla enemmän tai vähemmän erilainen siitä edellisestä. Nämä viinit kun ovat nimensä mukaisesti sekä luonnollisesti kasvaneita että perinteisellä – ei tieteellisesti ja koneellisesti lopputulosta manipuloiden – tavalla valmistettuja. Niinpä kerran nautittu ikimuistoinen luonnollinen viinilasillinen voi toisella kerralla maistua kummasti erilaiselta. Luonnolliset viinit tuntuvatkin minusta elävän aivan omalla tasollaan sekä lasissa että suussa. Lasillinen luonnollista viiniä onkin aina kiehtova seikkailu ♥

WINO
Fleminginkatu 11,
00500, Helsinki

Ps. Luonnollisista viineistä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä ja pét-nat-viineistä täältä.

Pps. Koska visiitistä on jo muutama kuukausi, on WINOn menu ehtinyt tässä vaiheessa jo muuttua. Käytiinkin mm. tämän vuoksi ex tempore -viinillä Winossa toissaviikolla ja samalla testattiin uudelta listalta kolme annosta (riimihärkä, gnocchi sekä pavlova) – UUH to the AAH vaan taas ja eikun testaamaan listan loputkin ruuat ♥ Tartaria listalta ei näyttänyt valitettavasti tällä kertaa löytyvän … mutta ehkäpä se tekee seuraavalla listalla taas paluun?

437 views

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Janoisena Berliinissä: Wild Things & Industry Standard

Käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeneet tulvivan Berliinin! Jep, me ollaan … enkä voi sanoa, että se olis ollut hirmuisen kivaa. ”Vuosisadan sateiden” vuoksi tulvivassa Berliinissä nimittäin sekosi niin julkinen kuin yksityinenkin liikenne, eikä pöytävarauksen perässä sumpliminen Neuköllnin perukoille onnistunut laisinkaan kuivin jaloin. Tällaisia ne ovat ne ruokaturistin murheet 😀

Toisaalta kengät olivat tuossa vaiheessa kaatosateista päivää joka tapauksessa jo litimärät, varpaat yhtä rusinaa ja takin liepeetkin kuin uitetut. Totesimme, että samapa tuo niissä vermeissä on oleskella vielä muutama tunti, kun kyseinen pöytävaraus oli kuitenkin matkan odotetuin ja olin juuri ja juuri parantunut alkumatkan flunssariesasta! Hankittuamme bränikät sateenvarjot lähimmältä rihkamanmyyjältä pysyi pää sentään kuivana (eikö muuten ole hienot?). Sitten vain langanpäähän Industry Standard, Berliinin yksi kuumimmista natural wine -ravintoloista ja varmistus, että ravintola on hätätilaan julistetun kaupungin kaaoksesta huolimatta auki, ja eiku menoks.

Mitäpä ei hyvän viinilasillisen eteen kestäisi?

Metrolinjasta pätkä oli poikki ja korvattu bussilla, mutta muuten ei vedenpaisumus matkan tekoa onneksi reittimme varrella hidastanut. Olimme kuitenkin varmuuden varalta varanneet matkantekoon useamman tunnin, joten päästyämme kulmille odotettua nopeammin, ehdimme ilokseni piipahtamaan myös ravintolan viereisessä natural wine baarissa, Wild Thingsissä!

Kävi varmaan jo tuosta toistuvasta sanaparista ”natural wine” ilmi, miksi sinne Neuköllniin piti päästä katastrofisäästä huolimatta. Luonnolliset viinit ovat kokemukseni mukaan aina kiehtovia ja jänniä makuelämyksiä, vaikkei niistä jokainen henkilökohtaisiin makumieltymyksiini kolahtaisikaan. Ravintolat, jotka niitä tarjoavat, tarjoavat myös kokemukseni mukaan poikkeuksellisen kiinnostavaa ruokaa. Tämä on todettu niin Helsingissä (esim. Ravintola Grön ja Kallio Wino) kuin Köpiksessäkin (Mandfred’s, Geist...), eikä tilaisuutta tsekata Berliinin tarjontaa niin vaan jätetä jonkun ”pikku sateen” takia väliin.

wild things berlin

Wild Things Berlin

Wild Things on käsittääkseni yleensä varsin vilkas ja suosittu baari, mutta tässä säässä saimme jakaa tilan suurimman osan ajasta aivan keskenämme.

Niin kivaa kuin se olisi ollutkin, emme ehtineet Wild Thingsissä kovin pitkään pöytävarauksemme vuoksi kuitenkaan istuskella. Lasilliset oivallista weisser burgunderia sekä lautasellisen ostereita ehdimme siellä silti tuhota! Yritin kyllä kovasti ehdotella Juusolle kaikenlaisen muunkin pienen tilaamista, mutta fiksuna ihmisenä hän vain kärsivällisesti muistutti minua lähitulevaisuuden ravintolaillallisesta.

Mitä tulee baarin sisustukseen ja tunnelmaan, niin olipahan vaan todella söpö paikka! Just niin Neuköllniläisen rento ja trendikäs kuin olla voi. Seinissä näkyy historian kerrostumat, joita täplittävät hassut pikku taulut sekä niin uudet kuin lähes peittyneet vanhat seinämaalaukset. Kellastuneista ja kulmikkaista puutuoleista ja -pöydistä henkii ainakin minulle aito koulun pulpetti -viba.

Listalta olisi löytynyt perus leikkeleiden ja juustojen lisäksi kaikenlaista jännää kivaa pientä naposteltavaa, kuten furikakella maustettua popcornia, sardiineja sekä mustekalaa perunasalaatin kera, mutta niiden testaaminen jääköön nyt sitten seuraavaan kertaan (josta jo haaveilen).

Wild Things Berlin

Weserstraße 172

Neukölln, Berlin

Wild Things: such cool, very Neukölln

Industry Standard

Kun kello lähestyi yhdeksää, kipaisimme korttelin toiselle puolelle Industry Standardiin. Vaikka olin jo etukäteen täysin myyty tälle kaikin puolin houkuttelevan oloiselle ravintolalle, voitettiin sydämeni silti vielä eteishuoneen levysoittimella ja sen vieressä nököttävällä lempilevylläni.

(Arvaatteko muuten kumpi se noista kahdesta päällimäisestä on?)

industry standardHunky Dory ♥industry standard

Peremmällä ravintolassa symppistely vain jatkui ja vaikka yläpuolisessa kuvassa näkyvä takahuone loisti tyhjyyttään, oli ravintolasali muuten ääriään myöten täynnä hilpeitä seurueita. Naapuripöydän pari keskusteli siitä, mihin päin maailmaa sitä seuraavaksi lentäisi ja toisella puolellamme taas kaksi paikallista DJ:tä (päätellen mukana kulkevista levylaukuista) viihdytti seuralaisiaan.

Minä osterihulluna tilasin alkuun vielä yhden osterin (guillardeau) ja otimme kumpikin lasilliset italialaista, kolmen päivän kuorikontaktin johdosta kevyesti vaaleanpunaista pinot grigiota (Quinto Quarto Pinot Grigio 2012).

Paikan leipä oli testattava toki myös (ihan jees, vaikkei mitään ikimuistoista), samoin ravintolan omat pikkelöidyt vihannekset (perunaa, kurkkua ja kukkakaalia). Pikkelöity peruna osoittautui kuulkaas yllättävän HYVÄKSI! Täytyy testata moisen tekemistä kotonakin. Lakritsiarominen pikkelöity kukkakaali vei kielen yhtä lailla.

Tilasimme myös mantelilla ja tuoreella kirsikalla ryyditettyä ajo blancoa, joka oli ehkä kaunein näkemäni annos aikoihin (valitettavasti kuvausvalo oli sen verran surkea että te joudutte vain uskomaan sanaani). Keitto ei onneksi ollut vain kaunis katsella, vaan myös erinomaisen hyvää! Juuso alkoikin samantien kyselemään, osaisinko tehdä jotain samankaltaista kotona ja aion totta toki yrittää. Ajo Blanco à la Industry Standard kehitteillä siis viimeistään seuraavaksi vuosipäiväksemme 😀

…mutta entäs se tartar?

Tartaria on meidän kummankin mahdotonta olla tilaamatta, jos sen listalta bongaamme … ja niin kävi nytkin. Minulle tartar on vähän kuin margheritan tilaaminen pizzeriassa – sillä mitataan keittiön taso! Esillepanoltaan Industry Standardin tartar oli varsin vaatimaton esitys, mutta voi luoja sitä makua!!! Rouskuvan tattarin peittämä liha kätki alleen mm. keltuaiskreemiä, rapeaa salottisipulia ja jostain mukaan tuli ihana tryffelin maku. Tällä kombolla päästiin omassa tartarmittapuussani lähelle kärkisijoja, vaikka nyt asiaa jo pidempään mutusteltuani ehkä se Grönin tartar siellä kuitenkin edelleen korkeimmalla keikkuu.

Seuraavaksi pöytään kannettiin tirisevä luu herkullisine sisältöineen. Mausteena luuytimelle oli mm. pinjansiemeniä, spelttiä, vesikrassia ja sipulia. Olimme tilanneet annoksen kylkeen myös shotit luuydinpestyä bourbonia … mutta ne henkilökunta selvästi unohti tuoda oikeaan aikaan, emmekä me epävarmat tohtineet sen perään ajoissa kysellä. Olis pitänyt vaan avata se suu, sillä kyllähän se viskitilkka olis tälle rasvaiselle herkulle tehnyt oivallisesti seuraa!

Söimme myös annoksen turskaa, uusia perunoita ja vihannesportulakkaa, juustoja sekä Juuson mukaan maailman parasta, katajanmarjoilla maustettua suklaamoussea. Niiden suttuisisista kuvista ei nyt ilahtuisi kuitenkaan kukaan – minäkään – joten jätetään loppuillan dokumentaatiot täältä tällä kertaa väliin.

Sen sijaan jätän teidät tällä virtuaaliaterialla mieluummin sen luuydinpestyn viskishotin seuraan, joka pöytään lopulta sen perään kysyttyämme kannettiin. Kyllä teki poikaa!

Industry Standard veti tuosta pienestä viskikömmähdyksestä huolimatta pisteet kotiin sekä ruuan, viinin että erittäin huomaavaisen ja tilannetajuisen palvelun vuoksi, enkä voisi iltaan tyytyväisempi olla.

Kyllä kannatti lähteä seikkailemaan sinne kaatosateeseen, vaikka hotelliin päästyä nilkat olivatkin hiertyneet märissä tennareissa verille ja olimme molemmat kaulaamme myöten totaalisen uitetut. Tarinaahan tästä tulvivasta Berliiniseikkailusta kerrotaan tietysti vielä lapsenlapsille, mitä nyt lisätään kertomukseen vuosittain kymmenkunta senttiä lisää vettä 😉

Industry Standard

Sonnenallee 83,

Neukölln, Berlin

industry standard

Onko teillä hyviä vinkkejä Berliinin muista luonnollisia viinejä tarjoilevista baareista ja ravintoloista? Voisin ruveta jo keräämään listaa seuraavan Berliininmatkan herkkuetapeista. Ja uskokaa pois, en aio silloin olla kipeä, saatikka matkustella vanhentuneen passin kanssa (kuten viime vuonna, jolloin matka jäikin sitten kokonaan väliin)…

57 views