Say it with a cake – kakkumuijan ohjeella hääkakun tekoon!

Say it with a cake – kakkumuijan ohjeella hääkakun tekoon!

say it with a cake

Ollakseni surkea leipuri ja vieläpä makean karttaja, olen huolestuttavan kiinnostunut kakkujen ja pikkuleipien tekemisestä, koristelusta ja täyttämisestä. Saan tunteja katoamaan siihen, kun selailen Instagramissa, Pinterestissä sekä YouTubessa pikkuleipien ja kakkujen koristeluideoita/videoita.

Yksi suomalaisista lempikakkutaiteilijoistani on ”Kakkumuija” eli Mona Tähtinen, jonka Say It With A Cake! Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirja julkaistiin loppukeväästä. Tutustuin Monan upeisiin luomuksiin ensimmäistä kertaa Asennemedian 1-vuotiskemuissa, joihin hän oli tehnyt näyttävimmän kakun mitä olin konsanaan nähnyt livenä. Say It With a Cake piti heti laittaa seurantaan Instagramissa, joten nyt olen ehtinyt kuolata Monan taideteosten perään jo pitkään!

say it with a cake

say it with a cake

Kun Monan Say It With a Cake -kirja julkaistiin, ajattelin uskaltautua vihdoinkin myös itse kakunleivontaan. Suuria kuvitelmia minulla ei kykyihini toki ollut, mutta aloitinpa kakunleipomisyritykseni silti vaatimattomasti omasta hääkakustani 😀

Tosiaan, menin kesällä naimisiin! Käräjäoikeudessa kahden todistajan voimin toimitettu seremonia oli ohi kahdessa minuutissa ja juhlia vietettiin kuukautta myöhemmin lähimmäisten kanssa kotonamme. Ihan hirmuisen suuria paineita hääkakun leipominen ei siis minulle tässä seurassa aiheuttanut, kunhan jotain hyvää olisi vain nyyttäripöydässä minunkin leipomanani.

say it with a cake

Täytyy sanoa, että hieman nolottaa laittaa kuva saavutuksestani tänne blogiin – erityisesti näiden kirjan julkkareissa otettujen kuvien perään – mutta olen vahvasti sitä mieltä että tekemällä oppii, virheet vievät eteenpäin ja jostainhan sitä pitää aina alottaa. Niinpä muita kaltaisiani jauhopeukalo keskellä kämmentä syntyneitä tekemään rohkaistakseni laitan kuin laitankin todisteen leipomuksestani teille ihailtavaksi.

Lähempää tarkastelua luomukseni ei kestä, joten kerrotakoon speksit näin sanallisesti. Kakussa oli kaksi kerrosta; toisessa kaksi, toisessa kolme kakkupohjaa. Sovelsin pikkuisen kirjan Raparperimarssi -nimistä ohjetta: vaihdoin kakkupohjia maustavan kanelin lakritsijauheeseen ja maustoin vielä turkkilaisella jugurtille kevennetyn voikreeminkin raakalakritsilla. Raparperi-lakritsikaakku oli jopa minusta ei-niin-makean-ystävästä herkullista, vaikka jos ihan totta puhutaan lempikakkuni häissämme oli kyllä vanha kunnon voileipäkakku.

Hääjuhlamme oli tosiaan kotibileet ja tarjoilut sen mukaisesti nyyttärihenkiset. Meikäläisen oma kontribuutio pullistelee tuossa takana! Ai että.

Monan ohjeita oli helppo noudattaa, enkä kohdannutkaan sen kummempia vaikeuksia. Nekin munaukset jotka tein, olisin voinut helposti välttää käyttämällä vähän enemmän aivojani:

  1. Kakkuvuokani oli isompi kuin ohjeessa, joten ensimmäistä leipomaani kakkupohjaa ei voinutkaan jakaa kolmeen osaan. Yllättävää!
  2. Voikreemi juoksettui, kun lisäsin siihen kaiken kylmän jugurtin humps vaan yhdellä kerralla. Fiksua!

Tulipahan siis samalla opittua sitten mm. voikreemin pelastustaitoja (vatkasin hieman lisää voita ja tomusokeria kreemiksi ja lisäsin juoksettuneen seoksen uuteen voikreemiin vähän kerrallaan).

Puolustukseni kerrotakoon vielä, että vaikka tein pohjat muutamaa päivää etukäteen pakastimeen ja täytteetkin valmistin juhlaa edeltävänä päivänä, on näin korkean kakun täyttäminen ja koristeleminen ekaa kertaa elämässä ehkä vähän stressava operaatio omien hääjuhlien alkaessa muutaman tunnin kuluttua. Olis varmaan ollut ihan hyvä idea tehdä jonkinlainen harjoituskakku etukäteen?

Tässä vielä kirjan ohje jota käytin, omilla hyvin pienillä muokkauksillani siis. Käytin mm. laktoositonta maitoa ja voita, jotta kakku olisi sekä gluteeniton että laktoositon. En omista mitään hienoa taikinakonetta, saatikka edes käsivatkainta, joten tein taikinan pokkana pienen monitoimikoneeni taikinalle käsittääkseni tarkoitetulla ”muoviterällä”. Hyvin toimi! Ohjeesta tulee yksi 3-kerroksinen kakku, josta riittää noin 10-15:lle … kunhan siis noudattaa ohjetta vuuan koosta.

Raparperimarssi lakritsilla

Kakkupohjaan:

1,2 dl laktoositonta maitoa

½ tl psylliumia

½ tl vaniljajauhetta

2½ dl gluteenitonta jauhoseosta (40% riisijauhoa, 30% täysjyväriisijauhoa, 30% perunajauhoa)

1 dl perunajauhoa

¼ tl suolaa

½ tl ksantaania

2¼ leivinjauhetta

110 g laktoositonta voita

2½ dl sokeria

2 kananmunaa

1 rkl raakalakritsijauhetta

Lämmitä uuni 150 asteeseen ja mikäli haluat kakusta kolmikerroksisen, vuokraa 16-18 senttinen irtopohjavuoka leivinpaperilla. Lämmitä maito huoneenlämpöiseksi ja vispaa sekaan psyllium niin, että seos on tasaista.

Siivilöi gluteeniton jauhoseos sekä perunajauhot, suola, vanilja, lakritsijauhe, ksantaani ja leivinjauhe keskenään samaan kulhoon. Sekoita varovasti haarukalla.

Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat vaahtoon yksitellen ja vatkaa vielä täydellä teholla ainakin viiden minuutin ajan.

Lisää voi-sokerivaahtoon kuivat aineet ja maito osissa vuoron perään. Anna kuivien aineiden sekoittua hetken aikaa taikinaan ennen nesteen lisäämistä, etteivät jauhot muodostaisi paakkuja. Jos psyllium on muodostanut maidon pinnalle kerroksen, vatkaa seosta käsin voimakkaasti ennen taikinaan lisäämistä. Vatkaa taikinaa lopuksi vielä muutaman minuutin ajan.

Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista 150 asteessa noin 55-65 minuuttia. Varmista pohjan kypsyys esim. grillitikulla. Jos tikkuun ei jää taikinaa, pohja on valmis. Nosta pohja uunista ja anna sen jäähtyä muutaman minuutin ajan. Poista sen jälkeen pohja vuoasta ja anna jäähtyä kauttaaltaan huoneenlämmössä.

Ennen täyttämistä kakun on hyvä antaa viilentyä vielä jääkaapissa, mieluiten yön yli (minulla oli osiin leikatut pohjat muutaman päivän ajan kelmutettuina pakastimessa, josta otin ne sulamaan muutamaa tuntia ennen täyttämistä ja kokoamista).

Raparperihillo:

200 g raparperia

2 rkl sokeria

2 rkl vettä

1 rkl chiansiemeniä

Pese ja kuori raparperi. Paloittele se pannulle tai kattilaan ja lisää sokeri sekä vesi. Keitä matalalla lämmöllä ajoittain sekoitellen, kunnes raparperi pehmenee. Lisää chiansiemenet, selkoita hyvin ja anna jäähtyä. Huom! Kantsii etsiä tähän vaaleita chiansiemeniä… mitä minä en tietenkään tajunnut tehdä. Tulee nätimpää!

Ps. Säästä raparperin kuoret ja muutama pala raparperia; keittele niistä parissa desissä vettä pienen sokerimäärän kanssa kakun kostutusliemi. 

Täyte:

150 g laktoositonta voita

5 dl tomusokeria (taisin itse laittaa tosin vain 4 dl)

¾ dl laktoositonta turkkilaista jugurttia

1 tl vaniljajauhetta

1 rkl raakalakritsijauhetta

Vaahdota huoneenlämpöinen voi. Vatkaa sekaan muutamassa erässä tomusokeri ja mausta voikreemi. Lisää vähän kerrallaan mukaan lopuksi huoneenlämpöön etukäteen nostettu turkkilainen jogurtti.

Kokoa kakku näin:

Leikkaa kakkupohja kolmeen osaan. Liimaa ensimmäinen kakkulevy tarjoilualustaan nokareella jugurttitäytettä. Kostuta pohja (omenamehulla tai raparperimehulla). Levitä kakkulevylle ohuelti raparperihilloa ja sen jälkeen noin sentin paksuiselti jogurttitäytettä. Paina kevyesti seuraava kakkulevy paikoilleen ja jatka täyttämistä samalla tapaa. Levitä kakun sivuille ja laelle loput täytteestä. Siirrä kakku noin puoleksi tunniksi jääkaappiin asettumaan ja koristele.

Minulla oli kakun päällä voikreemipursoituksia sekä Lakridsin näyttäviä lakupalloja. Kakun reunoille huiskin Lakridsin raakalakritsijauhetta, johon olen koukuttunut pahasti. Lopputulos oli kaukana Kakkumuijan uskomattoman taidokkaista koristeluista, mutta olipahan se kaakku silti vaan herkkua!

Minkälainen leipuri sinä olet?

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kommentoimalla juttua osallistut yhden Mona Tähtisen Say It With a Cake – Kakkumuijan gluteenittomat täytekakut -kirjan arvontaan!

Arvonta loppuu sunnuntaina 3.9.2017 klo 12. jonka jälkeen otan voittajaan yhteyttä sähköpostilla.

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Kiitos osallistujille 🙂

223 views

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

by Juulia 6 Comments
Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

kookoskaramelli

Jaahas, se ois taas maanantai! En tiedä teistä, mutta minulle iskee usein maanantaisin hillitön makeanhimo. Normaalisti olen enemmän suolaisten juttujen perään (sipsit ovat suurinta herkkuani), mutta välillä makiaa on vaan saatava.

Parhaita makeita herkkuja ovat tosin minusta sellaiset, joissa on myös jotain suolaista (kuten vaikkapa nämä miso-valkosuklaakeksit sekä rapeaksi paahdetulla schwartzwaldin kinkulla maustettu Elvis-suklaa)! Niinpä olenkin aina heikkona kaikkiin herkkuihin, joiden nimestä löytyy sana suola: suolakinuskijäätelöön, merisuolalla maustettuun suklaaseen … ja tietysti Snickers-patukoihin!

karamellikastike

Onneksi tänään makeanhammas on ollut helposti rauhoiteltavissa jääkaapista viikonlopun kokkailujen jäljiltä löytyvällä karamellikastikkeella. Sitä oli jäljellä juuri sopiva kahden hengen pikku nautiskeluja varten ja kaveriksi kaapista löytyi siskon pihalta poimittuja viherherukoita sekä vadelmia!

Testailin viime viikolla erinäisiä reseptejä erästä tilaisuutta varten ja siinä sivussa tuli sitten keiteltyä myös runsain mitoin karamelliakastiketta kookosmaidosta. Kookoskaramelli osoittautui todella herkulliseksi ja helpoksi valmistaa. Se maistuu oivalliselta pelkästään kookosmaidosta ja -sokerista keiteltynä, mutta kun lisäsin kastikkeeseen vielä suolaista raakalakritsijauhetta sekä vaniljasuolaa, päästiin todella asian ytimeen … ja nyt olen KOUKUSSA!

kookoskaramelli

Karamellikastike onnistuu pienellä kärsivällisyydellä ihan vain keittelemällä sokeria ja kookosmaitoa sopivaan koostumukseen. Nesteen sekoittaminen tulikuumaan sokeriin on ainakin minusta hieman kuumottavaa, joten valitsen mieluummin tämän meditatiivisen metodin. Paksupohjaisen kattilan ja induktiolieden avulla ainakin minun köökissäni kattilan voi myös jättää välillä kuplimaan itsekseen ilman pohjaanpalamisen vaaraa, kunhan käy välillä sitä sekoittelemassa ja kurkkimassa.

Suolainen lakritsi-kookoskaramelli

4 dl rasvaista kookosmaitoa (vähintään 17% rasvaa)

1½-2 dl kookossokeria (tai ruokosokeria/fariinisokeria)

lisäksi:

1-2 tl raakalakritsijauhetta (*

1-1½ tl vaniljasuolaa (tai 1 tl vaniljaa + 1-1½ tl suolaa)

Keitä kookosmaitoa ja sokeria kevyesti poreillen, kunnes karamelli on koostumukseltaan makuusi sopivaa. Riippuen hieman, minkä verran käytät sokeria – jota siis jokainen voi laittaa oman makeustarpeensa mukaan – kastike pitäisi olla juoksevan siirappimaista 20-30 minuutissa. Mikäli haluat testata kastikkeen koostumusta jossain vaiheessa, ota sitä ihan muutama pisara ruokalusikkaan ja laita lusikka hetkeksi jääkaappiin viilenemään. Kookoskaramelli jähmettyy hieman jäähtyessään.

Valmis kookoskaramelli maistuu hyvälle ihan sellaisenaankin, mutta minulle iski himo maustaa se hieman suolaiseksi vaniljasuolalla ja raakalakritsijauheella. Nam! Suolaisen ja makean yhdistelmä on kyllä vastustamaton!

Valmis kookoskaramelli säilyy jääkaapissa ainakin viitisen päivää. Siis … jos säilyy 😉

lakrisd

*) Lakritsijauheita löytyy kaupoista nykyään kiitettävän monelta brändiltä, mutta tähän tarkoitukseen sopii tosi hyvin lähes salmiakkiarominen Lakrids by Johan Bülow Raw Liquorice Powder, joka on osittain rouhetta, osittain jauhetta. Tämä purkki on saatu testiin Lakrdisilta, mutta jäin siihen sen verran koukkuun että lisää on saatava! Hienoksi jauhettua lakritsijauhetta käyttäessä kannattaa sekoittaa lakritsijauhe ensin muutamaan ruokalusikalliseen kastiketta ja lisätä seos sitten loppuun soossiin. Ainakin itselläni nimittäin nuo jauhemaiset lakritsijauheet tuppaavat muuten jäämään paakuiksi kastikkeen sekaan.

166 views

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

pihasaunio

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on tuttu kasvi varmasti lähes jokaiselle, vaikkei sitä nimeltä näin äkkisilteen tunnistaisikaan. Sitä on tallonut meistä jokainen useammankin kerran, se kun viihtyy nimensä mukaisesti pihoilla. En ole huomannut sen myöskään tekevän juuri eroa kaupunki- ja maaseutupihojen, saatikka kerrostalo- tai omakotipihan väliltä: piha kuin piha näyttäisi kelpaavan pihasaunion kodiksi.

Pihasaunio viihtyy toki muuallakin – teiden ja polkujen varsilla, pelloilla ja rannoilla – eikä se ole moksiskaan vaikka sen yli jyräisi joku ihmisjalkaa järeämpikin kulkuväline.

metsämansikka

Pihasaunion kukkii heinä-syyskuussa ja sen kukinto tuoksuu huumaavasti ananakselta, kun sellaisen musertaa sormiensa välissä. Myös mausta löytyy ananasta, jota ryydittää yrttinen pippurisuus, lakritsa sekä kamomilla.

Pihasauniosta voi käyttää niin kukat, lehdet kuin varretkin, mutta maku on vahvin kukissa. Niihin olenkin itse eniten hulluna! Pihasaunio sopii hyvin yhteen varsinkin mansikoiden ja vadelmien kanssa, mutta toimii minusta hyvin myös kypsien nektariinien ja persikoiden kaverina.

Simppelissä pihasaunio-hedelmäsalaatissa metsämansikat, villivadelmat ja pihasaunio saavatkin seuraa nektariineista. Pihasauniosta käytän annokseen tietysti koko kasvin, kun sitä kerran olen puhtaalta paikalta löytänyt 🙂

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

1:lle

1 kypsä nektariini

3-4 tervettä ja puhdasta pihasauniota

n. 1,5 dl vettä + 1-2 tl hunajaa + puserrus sitruunaa

kourallinen metsävadelmia ja metsämansikoita

Aloita pihasaunion käsittelystä: huuhdo pihasauniot ja riivi hyvän näköiset lehdet varresta irti. Leikkaa varsista herkulliset kukkamykeröt irti. Laita jäljelle jääneet varret sitten pieneen kattilaan veden ja hunajan kanssa (jota voit laittaa liemeen maun mukaan). Kiehauta seos ja ota se heti levyltä. Jätä varret uuttumaan veteen ainakin vartiksi ja siivilöi sitten liemi. Mausta liemi puserruksella sitruunaa ja jätä jäähtymään.

Pese ja kuutioi nektariini ja huuhdo marjat (jos tarvis). Kerrostele lasiin tai pieneen kulhoon vuorotellen nektariinia, villivadelmia, metsämansikoita sekä saunion mykeröitä ja pieniä lehtiä. Kaada lopuksi jäähtynyt pihasaunioliemi annoksen päälle.

Lusikoi herkut suuhusi ja kun olet valmis, voit juoda vielä hedelmistä ja marjoista hieman lisämakua saaneen liemenkin.

villivadelma

Ps. Pihasauniosta, sen tunnistamisesta, kasvupaikoista ja käytöstä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä.

39 views

Kootut vappuherkut

Kootut vappuherkut

Harjoituspiknik vedetty läpi hytisten – toivotaan enemmän auringon lämpöä viikonvaihteeseen!

Oho, joko se vappu on jo tänä viikonloppuna? Ulos katsellessa ei ihan uskoisi… Olin kaavaillut kunnon ruokablogaajan tavoin tekeväni vapuksi jotain erityisherkullista ja jännää, mutta yhtäkkiä aikaa hienon reseptini viilaamiselle saatikka kuvaamiselle ei ole riittänytkään. Niinpä päätin tehdä sen sijaan reseptikoosteen vanhoista lemppareistani! On nimittäin ihan hauskaa pysähtyä itsekin välillä muistelmaan, mistä kaikesta on aiemmin intoillut ja minkä eteen on tehnyt töitä; juttujahan tästä blogista nimittäin löytyy jo sadoittain.

Pottumuussihodari FTW!

Eli tästäpä lähtee mun blogiarkistoistani kootut vappuherkut!

Vappuaatto

Vappuaattona on ainakin minun ystäväpiirissäni tapana kokoontua jonkun Vallilan suunnalla asustelevan ystävän kotiin lasilliselle ja jollekin pienelle suolapalalle. Vallilan Vapputansseissa ollana piipahdettu jo vuosia aina, kun niitä on järjestetty ja onhan se ollut kiva, että lähistöllä on ollut a) sisävessa b) sateensuoja. Jonkinlaiseksi ruokaperinteeksi on ystäväpiirissäni muodostunut kuin varkain hodaribuffetti! Niinpä vappuaaton resepteiksi suosittelen ruotsalaistyylisiä nakit & muusi -hodareita tai mansikka-mangosalsalla silattuja vähän freesimpiä kuumia koiria.

Makeaa on kiva syödä aattona myös. Vappumunkit, sima ja tippaleivät maistuvat minullekin, mutta jonkilainen suolaisen ja makean yhdistämisperversio minusta löytyy, olen nimittäin tykännyt laittaa pekonia makeisiin tarjoiluihini jo useamminkin. Pekonia löytyy siis niin Elvis-suklaasta kuin vappumunkin sydämestäkin. Ei-pekoninhimoisille suosittelen marjaisaa ja näyttävää vappusuklaata!

A little less conversation, a little more chocolate bark!

Pekonimunkki, anyone?

Vapunpäivän aamupala

Vappuaaton usein kosteahkojen kemujen jälkeen on ystäväpiirissäni tapana suoriutua sinnikkäästi piknikille, jonne jokainen kynnelle kykenevä tuo oman panoksensa. Minulla se on häpeällisen usein salt & vinegar -sipsipussi … mutta jospa hetki leikittäisiin että olisin kerrankin hieman tehokkaampi ja ennakoisin tuomiseni huolella etukäteen? Siinä tapauksessa aloittaisin aamuni kotosalla ravitsevalla aamupalalla, joka taittaa myös pahimman dagen efter -olon.

Kalja-Mary armaani!

Minulle krapulankarkoitustarkoitukseen toimii juomien puolelta parhaiten vanhan kunnon Bloody Mary, joko oluella lantrattuna Kalja-Marynä tai sitten neitseellisempänä Virgin Mary -raakamehuversiona.

Ruokapuolelta olon kohtentamiseen toimii minulle parhaiten MUNA! Reipastava aamupala voisikin vappuaamuna olla joko hobittileipä, dagen efter -tortillapizza TAI sesonkiin hienosti sopiva parsaleipä uppomunalla. Aika hyvin lähtee päivä käyntiin myös tex-mex shakshoukalla eli uunimunilla chipotlesoossissa. Kyllähän moisen aamupalan voimilla jaksaakin vähintään sen sipsipussin piknikviltille kantaa?

Gluteeniton pannuleipä saa makunsa oluesta, cheddarista ja jalapenosta.

Vappupiknik

Jotten olisi taas se uuno, joka tuo nyyttäripiknikille vain sipsipussin, lähtisin fiksuna naisena tekemään tarjoiluni jo vappuaattona. Edellispäivänä valmistetuiksi piknikeväiksi sopii hyvin pekonilla ja cheddarilla mehevöitetyt zucchinimuffinssit tai gluteeniton olut-cheddar-jalapenoleipä.

Toimivia ovat myös ruokaisat salaatit, kuten savumanteli-perunasalaatti, kikhernesalaatti olutvinegretin kera, tai lehtikaali-chorizosalaatti (josta voi muuten myös kääräistä piknikille sopivat burritot). Tämäntyyppiset salaatit ovat parhaimmillaan yön yli vetäydyttyään, joten ne ovat kuin omiaan etukäteisvalmistelijan piknikikoriin.

Lehtikaali-chorizosalaatin voi tarjota sellaisenaan, tai burritoksi kääräistynä + tämä salaatti toimii loistavasti myös vegechorizolla!

Kotisohva-vappuherkut

Itseni tuntien varaudun ruokaostoksissani etukäteen myös siihen, että kaikista parhaista aikomuksista huolimatta joko väsymys, laiskuus tai arvaamaton vappusää voi saada minut jumahtamaan kotisohvalle. Siinä tapauksessa ei olisi lainkaan pahitteeksi, jos kotoa löytyisi ainekset kimchipizzaan Omnipollon tapaan. Parempaa vappuruokaa RUOKAA saa itseasiassa hakea 😀

Jos olo on superlaiska tahi isompaan kokkailuun heikohko, teen tämänhetkisiä lempparilohturuokiani eli okayua tai pika-ochazukea, joiden valmistaminen ei paljoa aktiivisuutta vaadi. Raaka-aineet riisuttuihin versioihin näistä kahdesta riisiruiasta löytyvät kotoani aina, joten niihin minun ei tarvitse sen kummemmin edes varautua.

Kimchipizza ♥♥♥

Mitä teidän vappubravuurinne ovat? Ja mikä vielä tärkeämpää, onko siellä maailmassa joku muukin, joka hyvistä aikomuksista huolimatta päätyy ilmestymään välillä piknikviltille silkalla sipsipussilla varusteltuna? Olis kiva tietää, etten ole ainoa…

Viimevuotisella pre-vappupiknikillä oli muuten aika paljon aurinkoisempaa.

197 views