Kuivatut veriappelsiinit (kas näin venyy veriappelsiinisesonki)

by Juulia 2 Comments
Kuivatut veriappelsiinit (kas näin venyy veriappelsiinisesonki)

kuivatut veriappelsiinit

Tämän vuoden veriappelsiinisesonki on hujahtamassa ohi jotenkin poikkeuksellisen nopeasti. Yleensä ehdin sulloa itseni veriappelsiinilla kyllästymispisteeseen ennen kuin kausi loppuu, mutta tänä vuonna jäin junasta jo kauden alussa. Onneksi on kuitenkin keinoja pidentää kautta edes pikkuriikkisen, kuten tämänpäiväisellä ohjeellani! Niinhän se nimittäin vain on, että kun veriappelsiinit katoavat kaupoista, niitä saa seuraavan kerran käsiinsä todennäköisesti vasta vuonna 2019… ellei sitten pistä muutamaa purkkiin, kuten minä.

Kuivatut sitruskiekot ovat monelle varmasti tuttuja cocktailbaarien drinkkilaseista. Itsekin tutustuin näihin herkkupaloihin baarissa, tosin en tajunnut että sen koristeen voisi ja kannattaisi syödäkin. En myöskään arvannut, miten monenlaiseen ruokaan kuivattuja sitruksia voisi käyttää, ennen kuin tein niitä itse! Niiden valmistaminen kotona on varsin helppoa: tarvitaan lähinnä vain veitsi, uuni ja hieman kärsivällisyyttä. Kun satsi on valmis, koti tuoksuu ihanalle ja vain luovuus on rajana lopputuloksen käyttötavoille.

kuivatut veriappelsiinit

kuivatut appelsiinit

Kuivatut veriappelsiinit sopivat toki juurikin erilaisten juomien koristeeksi tai killumaan vaikka joulukuuseen, mutta itse tykkään nakerrella näitä kiekkoja ohimennen vähän kuin sipsejä. Kun siivut maustaa ripauksella sokeria, kanelia ja/tai vaniljaa ennen kuivausta, lopputulos on todella koukuttava! Veriappelsiinin kirpeys ja kuoren hienoinen kitkeryys taittuu sokerin avulla ainakin omaan makuuni juuri täydelliseksi yhdistelmäksi kirpeää ja makeaa.

Olen tykännyt lykätä kuivattuja veriappelsiinikiekkoja mm. aamupuuron kruunuksi, muutamaan palaan murrettuna granolan sekaan, sekä paistetun lohen päälle. Voisin kuvitella, että nämä olisivat myös aika ihania dipattuina sulaan suklaaseen! Aion myös kokeilla maustaa jonkun pataruuan tai keiton näillä, ennen kuin pataruokakausikin päättyy. Maustamattomat kuivatut veriappelsiinit kävisivät myös monenlaisen mausteseoksen, -suolan tai -sokerin raaka-aineeksi.

kuivattu veriappelsiini

Jos satut omistamaan hyötykasvikuivurin, veriappelsiinisiivujen kuivaaminen sujuu kuulemma kuin itsestään ja vähintään puolet nopeammin kuin uunissa. Sanon ”kuulemma”, koska en ole kuivuria koskaan testannut! Siskollani on moinen peli, mutta muistan tämän aina vasta siinä vaiheessa, kun minulla on jo satsi sitä, mitä nyt milloinkin kuivattelen, uunissa. Pitäisi opetella ennakoimaan näitä omia kokkausimpulsseja!

Jos siis kuivattelet siivut uunissa kuten minä, valmistaudu kääntelemään viipaleita muutamaan kertaan kuivumisen aikana tasaisen lopputuloksen takaamiseksi. Jos omistat siistin uuniritilän josta ei tartu makua siivuihin, kuivata siivut ritilällä – tällöin ei tarvitse siivuja edes käännellä. Muuten kuivatut veriappelsiinit eivät paljoa vaivannäköä vaadi, lähinnä vain aikaa!

Kuivatut veriappelsiinit

1 pellillinen eli n. 25-30 siivua

3 veriappelsiinia (mieluiten luomua, sillä lopputulos syödään kuorineen)

sekä halutessasi:

n. 4 rkl sokeria (itse suosin tässä ruokosokeria)

n. 2 tl kanelia / 1 tl vaniljaa

Lämmitä uuni 50-100 asteeseen. Pese veriappelsiinit huolella ja kuivaa ne. Leikkaa hedelmistä muutaman millin paksuisia siivuja – mitä ohuemmat siivut ja mitä lämpimämpi uuni, sen nopeampaa kuivatus on.

Levitä siivut leivinpaperoidulle pellille (tai siistille uuniritilälle, jos sellaisen omistat). Jos haluat nopeuttaa kuivumista, voit painella siivuja kevyesti keittiöpyyhkeellä tai talouspaperilla ennen kuivattamista poistaaksesi osan kosteudesta jo etukäteen. Itse pidän siivuissa kuitenkin mieluummin kaiken maun ja kuivatan niitä vain pidempään. Mikäli käytät sokeria ja/tai mausteita, ripottele ne lopuksi ohuelti siivuille. Käännä siivut halutessasi vielä ympäri ja mausta ne toiseltakin puolelta.

 

veriappelsiini

Kuivatus:

Laita pelti uuniin, mutta jätä uunin luukku hieman raolleen esim. puulastan avulla. Jos uunissasi on kiertoilmatoiminto, se kannattaa ehdottomasti laittaa päälle. Kuivata veriappelsiinin siivuja uunissa puolisen tuntia. Käännä siivut ympäri ja jatka kuivaamista taas puolisen tuntia. Jatka kuivaamista tämän jälkeen käännellen siivuja suurinpiirtein tunnin välein, kunnes ne tuntuvat koskettaessa kuivilta, nahkamaisilta ja joustavilta. (Mikäli kuivatat siivut ritilällä siivuja ei tarvitse kääntää ympäri, riittää että käännät ritilän ympäri pari kertaa kuivatusaikana)

Kuivattamiseen menee minulla sata-asteista uunia käyttämällä neljästä viiteen tuntia, mutta aika riippuu toki hieman uunista, uunin lämmöstä, siivujen paksuudesta ja siitä, kuivasitko siivuista osan kosteudesta jo ennen uuniin lykkäämistä.

Matalammassa lämpötilassa kuivattaminen voi kestää jopa 12 tuntia, mutta toisaalta lopputulos on sitä laadukkaampi, mitä matalampi kuivatuslämpötila on. Tässä voi kukin siis valita laadun ja ajankäytön väliltä oman tilanteensa mukaan. Itse valitsen mieluummin tuon korkeamman lämmön ja lyhyemmän ajan, sillä uunini tuuletin rämisee ollessaan päällä, eikä sitä meteliä jaksa kuunnella kahtatoista tuntia 😀

Säilytys:

Itse jätän kuivatut veriappelsiinit uunista ottamisen jälkeen vielä pellille huoneenlämpöön muutamaksi tunniksi, jotta ne ovat täysin jäähtyneet ennen pakkaamista. Lopuksi lykkään siivut ilmatiiviiseen lasipurkkiin, jossa ne säilyvät huoneenlämmössä valolta suojattuna käyttökelpoisena kuukausia (ja pidempäänkin, tosin ennenpitkää sekä niiden maku että väri tulee kärsimään). Minusta siivut kannattaa purkittaa useampaan pieneen purkkiin, sillä joka kerran purkin avatessa sinne säilötyt siivut altistuvat ilman kosteudelle ja niiden säilyvyysaika lyhenee. Mieluummin siis monta pikkupurkkia kuin vain yksi iso!

Kerran purkin kannen avattuaan, kuivattuja veriappelsiinisiivuja voi heitellä niin niihin drinkkeihin, kuin jugurttikulhoon, aamupuuroon, suoraan suuhun… mihin kaikkeen sitä ihanaa veriappelsiinin makua nyt sitten sattuisi kaipaamaankin!

kuivattu appelsiini

kuivatut veriappelsiinit

Ps. Älä missään nimessä nosta uunin lämpöä yli sadan nopeuttaaksesi kuivatusprosessia – saatat käräyttää siivut.

Pps. Varman päälle pelaaja täyttää lasipurkit hieman vajaiksi ja tarkkailee muutaman vuorokauden verran, tiivistyykö purkin seinämiin kosteutta. Hedelmissä on kuivatuksen jälkeenkin nimittäin jonkin verran kosteutta, joka jakautuu tasaisesti siivujen välille purkissa eikä tasauduttuaan pitäisi aiheuttaa ongelmia. Liika kosteus, jonka ansioista siivut saattaisivat esim. takertua toisiinsa ja alkaa homehtumaan on kuitenkin ongelma. Niinpä säilytyspurkkia kannattaa pitää jonkin aikaa silmällä, ravistella kevyesti päivittäin ja mikäli kosteutta alkaa tiivistyä purkin seinämiin, lykätä siivut heti takaisin uuniin muutamaksi tunniksi kuivumaan hieman lisää. Homeiset siivut heitetään tietysti pois, jos niin huonosti kävisi. Aiheesta voi lukea lisää esim. täältä (suomeksi) sekä (englanniksi) täältä ja täältä!

925 views

Löytö: Coffee Pixels – syötävä kahvipatukka

by Juulia 0 Comments
Löytö: Coffee Pixels – syötävä kahvipatukka

coffee pixelsCoffee Pixels: arjessani on taas ripaus kofeiinipitoista luksusta

Palasin reilun mittaiselta joululomalta töihin viikko sitten ja – kuten aina – luonnollista päivärytmiäni on pitänyt taas hieman aikaistaa. Tästä seuraa lähes poikkeuksetta jakso jolloin nukun vähemmän, kun en vain saa itseäni nukkumaan saatikka nukahtamaan ajoissa, mutta aamulla on silti herättävä paljon aikaisemmin kuin huvittaisi.

Vielä muutama vuosi sitten suurkulutin univajeeseeni kahvia, oli meneillään sitten duuniarki tai loma. Kupillinen lattea hyvässä kahvilassa oli minun arkinen hemmotteluhetkeni ja mitä kurjempi päivä, sitä perustellumpaa oli käydä kahvilla vaikka useammankin kerran päivässä, hinnasta viis!

Nykyään juon kahvia monesti vain kupillisen aamulla ja ehkä toisen puoliltapäivin. Tajusin nimittäin jossain vaiheessa iltapäivällä juotujen kahvien vaikuttavan iltaisin muutenkin kehnoon unensaantiini. Töiden jälkeisten kahvilakahvien uhraaminen oli aluksi vaikeaa, mutta korvaavaksi hemmottelurituaaliksi on onneksi muodostunut aamukahvit, jotka Juuso hartaudella valuttelee Harion keraamisen suodattimen läpi lempparimukiini.

coffee pixelsYks maitokahvi kiitos! (Vegaanit huomio, tuotteesta ollaan parhaillaan kehittelemässä myös vegaanista versiota)

Olen siis vähentänyt kahvin kulutustani reilusti, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö haaveilisi päivittäin laadukkaasta kahvitauosta! Työpäiväni ovat kuitenkin yleensä niin kiireisiä, että harvassa ovat ne päivät kun ehtisin ennen puolta päivää etsimään käsiini hyvää kahvia. Viime viikolla olen kuitenkin nauttinut päivittäin rauhassa annoksen todella herkullista kahvia ilman kelloa vastaan juostua ryntäystä lähimpään kahvilaan. Vanha tuttu arjen luksus on siis palannut elämääni, tosin hieman uudessa muodossa: kahvipatukkana!

Coffee Pixels

Sain joulun alla yhteydenoton Coffee Pixels -nimiseltä yritykseltä. He kyselivät haluaisinko ottaa heidän syötäviä kahvipatukoitaan testiin – JO VAIN! Olin itseasiassa ehtinyt jo bongata tuotteen Good Life Coffeen Instagramista (tuotetta on siis GLC:ssä myynnissä) ja olin siitä erittäin utelias. Syötävää kahvia, moisesta en olisi osannut haaveillakaan!

Coffee Pixels -patukoita on kahdenlaisia: kahvimarjaa (cascaraa) kahvipavun lisäksi sisältävä pirteä ja marjainen Coffee Pixels Cascara, sekä maitokahvin tapaan kermaisen pehmeäarominen Coffee Pixels Milk. Yritin tätä juttua varten kovasti miettiä, kummasta pidän enemmän, mutta vaikka cascara-version pirteä hapokkuus ja moniulotteisempi makumaailma vetoaakin kokeellisempaan puoleeni, on tuossa tutumman makuisessa maitokahvipatukassakin vaan tenhonsa.

Molemmat patukat ovat minusta siis tolkuttoman herkullisia ja ne sisältävät suurinpiirtein espressokupillisen verran kofeiinia, joka imeytyy kuitenkin elimistöön espressoshottia hitaammin ja tasaisemmin. Syötävässä muodossa mutustelu kahvi sisältää myös polyfenoleita, antioksidantteja sekä hieman kuitujakin, mutta mikä parasta: tähän muotoon pakattu kahvi kulkee mukanani minne vaan ja voin pistellä yhden poskeeni juuri silloin kun pientä piristävää buustia päivääni kaipaan.

coffee pixels

Coffee Pixelsin syntytarinaan liittyy pyrkimys vähentää kahvin valmistukseen liittyvää jätettä, joka koostuu siis sekä kahvimarjasta eli cascarasta että kahvin puruista jotka jäävät jälkeen kahvin keittämisestä. Tapasin yrityksen perustajan, Raivis Vaitekunsin piipahtaessani tuote-esittelyssä Yrjönkadun Scandinavian Outdoor -liikkeessä (jossa tuotetta on myöskin myynnissä). Jutellessamme hän korosti vahvasti yrityksen pyrkimystä luoda tuote, joka hyödyntäisi koko kahvimarjan papuineen päivineen ja vähentäisi näin kahvin valmistamiseen liittyvää hävikkiä. Eettisyys ja ekologisuus ovat siis olleet alusta asti tuotteen kehittelyssä avainasemassa, ja sellaisista yrityksistä minä kuulkaa tykkään!

Instagram-arvonta!

Järjestän Instagramissani pienen Coffee Pixels -aiheisen arvonnan! Arvon yhdelle arvontaan osallistujista Coffee Pixels -paketin, joka sisältää 10 kpl Coffee Pixels Cascaraa ja 10 kpl Coffee Pixels Milkiä (paketin arvo on n. 35€).

Mikäli sinulla on siis Instagram-tili ja olet kiinnostunut tuotteen testaamisesta, suuntaappa Vaimomatskuu Instagramiin ja osallistu siellä arvontaan!

Ps. Cascarasta valmistettu hieman teetä muistuttava juoma on muuten todella herkullista, testatkaan ihmeessä jos siihen törmäätte! Kahvila/ravintola Wild käyttää cascaraa lounaskulhojensa liemen pohjana; käyttötarkoituksia tälle kahvimaailman ”ongelmajätteelle” tuntuukin nyt ilmestyvän tietoisuuteeni kokoajan enemmän 🙂 Vielä kun saisi sitä omaankin koekeittiöön!


Coffee Pixels tuotteet saatu testiin blogin kautta.

57 views

Glögigranola – aamun herkkuhetkiin + pukinkonttiin!

by Juulia 10 Comments
Glögigranola – aamun herkkuhetkiin + pukinkonttiin!

glögigranola

Tässä glögihullu morjens! Joulun tienoilla minulle iskee aina hirmuinen glögin himo. Juon sitä päivittäin (mieluiten kylmänä + on the rocks) mutta ujutan sitä myös jos jonkinmoisiin ruokiin.

Uusin kehitelmäni on glögigranola, mutta repertuaarista löytyy myös esim. glögillä maustettu ruusukaalisalaatti sekä jouluinen pannukakku-keikauskakku glögimarinoiduilla kuivahedelmillä. Cocktailiakin olen glögistä vääntänyt: glögillä maustettu viski sour oli lasissa eilenkin kun aloitin joululomani 🙂

glögigranola

Päädyin laittamaan glögiä granolaan, kun silmiini osui jossain sosiaalisen median syövereissä piparkakkugranola. Jos piparilla voi maustaa granolan … niin miksei glögilläkin!

En ole juuri granolaa ennen tehnyt, joten kaivelin internetsin syövereistä muutaman ohjeen referenssiksi. Eniten innoitusta sain Serious Eats -sivuston ohjeesta, jossa kaurahiutaleet liotetaan butter milkissä ennen paahtamista (raaka-aine, jota Suomesta sekä suomen kielestä ei käsittääkseni löydykään) . Ajatus tuntui minusta jotenkin järkevältä, sillä jos kaurahiutale on ikäänkuin pehmitetty tuorepuuron tapaan ennen paahtamista, se on ehkä rakenteeltaan hieman erilainen kuin suoraan kuivana paahdettu hiutale. Kova granola tuskin on nautinto kenenkään suussa, joten ei kun testaamaan toimisiko liotuksessa glögi!

joulugranola

Hyvinhän se toimi! Useamman satsin väännettyäni olen mielestäni nyt löytänyt toimivat mittasuhteet. Testattu on kaurahiutaleiden liottamista sekä valmiilla glögillä että glögitiivisteellä eri määriä käyttäen, ja käytännössä todettu myös, että vaikka pähkinäöljyn käyttämiselle on vahvat perusteet tällaisessa pähkinäisessä granolassa, myös oliiviöljy toimii mauiltaan oikein hienosti.

Tehostan glögimakua lisäämällä kaurahiutaleisiin glögin lisäksi vielä hieman jauhettua glögimausteseosta. Glögigranola on myös helposti muokattavissa eri makuihin (tai pähkinäallergikoille) sopivaksi, siihen kun voi kukin laittaa glögillä maustettujen kaurahiutaleiden kaveriksi juuri niitä pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja marjoja ja hedelmiä, mistä nyt sattuu pitämään. Laitoin ohjeeseen kuitenkin suluissa omat suosikkini 🙂

joulugranola

Kaurahiutaleiden kanssa liotetaan muuten myös pieni määrä sekä pellavan- että chian siemeniä, joilla on tärkeä rooli (eli niitä en jättäisi pois, mutta toki voi käyttää vain jompaa kumpaa). Niiden avulla kaurahiutaleihin kehittyy pieniä ”klimppejä”, jotka uunissa paahtuvat sellaisiksi ihaniksi rapeiksi rykelmiksi joita lapsuuteni lempparista Start! -muromyslistä aina kalastelin. Aah!

Glögigranola

vegaaninen, gluteeniton

n. 600 g / 1 litra valmista granolaa

4 dl isoja gluteenittomia kaurahiutaleita

1 rkl pellavansiemeniä

1 rkl chiansiemeniä

1¾ dl glögitiivistettä

1-2 tl jauhettua glögimaustetta

½ dl oliivi- tai pähkinäöljyä

¼ tl suolaa

¼-¾ dl ruokosokeria

lisukkeet:

n. 3 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä (esim. 1 dl kurpitsansiemeniä, 1 dl mantelilastuja ja 1 dl pekaanipähkinää)

2-3 dl erilaisia kuivattuja hedelmiä ja marjoja (esim. 1 dl taatelia ja viikunaa, 1 dl karpaloita)

½ tl suolaa

2 tl oliivi- tai pähkinäöljyä

Sekoita kaurahiutaleet, chian- ja pellavansiemenet, ½ dl öljyä, glögi, jauhettu glögimauste, sokeri sekä suola keskenään ja jätä seos turpoamaan. Laita sokeria sen mukaan, kuinka makeasta granolasta pidät – muista että glögitiiviste on jo itsessään aika makeaa. Itse laitan sokeria puolisen desiä. Peitä kulho ja anna kaurahiutaleiden turvota, kunnes kaikki glögi on imeytynyt niihin (noin puolisen tuntia). Tarkista vielä seoksen maku ennen paahtamista, se saa olla reilusti glögiarominen ja hieman suolainen.

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille siemenet sekä hieman pienemmäksi silputut pähkinät. Paahda siemeniä ja pähkinöitä uunin keskitasolla 10-15 minuuttia, eli kunnes ne saavat sieltä täältä kevyesti väriä ja alkavat tuoksumaan. Olen huomannut, että kun kurpitsansiemenet alkavat poksahtelemaan, ollaan hyvässä paahtopisteessä 🙂 Ota siemenet ja pähkinät uunista ja kumoa ne kulhoon jäähtymään. Mausta ne suolalla ja öljyllä ja sekoita huolella.

Laske uunin lämpö sitten 150 asteeseen. Levitä glögimausteinen kaurahiutale-siemenseos leivinpaperin päälle mahdollisimman tasaisesti. Seokseen saa jäädä pieniä ”klimppejä”, mutta isommat möykyt kannattaa rikkoa vähän pienemmiksi, jotta koko satsi paahtuisi yhtä nopeasti. Paahda granolaseosta uunin keskitasolla 1½-2 tuntia. Sekoita seosta huolellisesti parinkymmenen minuutin välein, jotta se paahtuu tasaisesti. Tunnin jälkeen granolaa kannattaa pitää jo vähän tiuhemminkin silmällä. Glögigranola on valmista, kun se on kauttaaltaan rapeutunut ja kullanruskeaa. Varo polttamasta granolaa! Loppuvaiheessa muutos kauniisti paahtuneesta kärähtäneeksi tapahtuu kokemukseni mukaan yllättävän nopeasti.

Sillä välin kun glögigranola paahtuu uunissa, silppua kuivatut hedelmät pieniksi paloiksi ja sekoita ne sekä käyttämäsi kuivatut marjat pähkinöihin ja siemeniin. Kun glögigranola on valmista, ota se uunista ja sekoita kuivahedelmä-pähkinäseoksen kanssa. Jätä valmis glögigranola pellille jäähtymään ja purkita se heti sen jäähdyttyä ilmatiiviisiin lasipurkkeihin.

granola

Glögigranola: pukinkonttiin!

Glögigranola säilyy ilmatiiviissä purkissa noin kuukauden. Tosin mitä tuoreemmalta sen syö, sen parempaa se toki on. Granolan voi halutessaan paahtaa nopeasti uudelleen kuivalla paistinpannulla ennen syömistä – siitä leviää keittiöön ihana tuoksu! Lisäksi lämmin granola kylmän turkkilaisen jugurtin kanssa on ainakin minusta jotenkin tolkuttoman hyvää ♥

Itse tykkään tarjota glögigranolan glögisiirapin kanssa, glögihullu kun olen. Glögisiirappi on helppo valmistaa: keität vain kevyesti poreillen 1 osa glögiä + 1 osa sokeria, kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Muista, että siirappi jähmettyy lisää jäähtyessään! Jos innostut tekemään glögigranolaa ruokalahjaksi, kannattaa purkkiin minusta ujuttaa mukaan ohje glögisiirapille – tai jopa tehdä se siirappi ja laittaa sekin omassa purkissaan pakettiin – se nimittäin todella kruunaa tämän herkun!

joulugranola

Ps. Ohjeen mukaan tehty glögigranola riittää hyvin kolmeen pikku lahjapurkkiin.

Pps. Oletteko jo bonganneet kaupoista syötäviä ruukkuorvokkeja? Minäpä olen, ja olen löydöstäni todella innoissani! Ruukkuorvokki maksoi vain pari euroa ja siinä oli lähemmäs kaksikymmentä kukkaa. Koska kukat ovat edelleen kiinni kasvissa, ne säilyvät valmiiksi nypittyjä huomattavasti paremmin … ja siis, hintahan on valmiiksi nypittyihin verrattuna suorastaan naurettavan edullinen. Bongaamani ruukkuorvokki oli Hortiherttua -tilalta peräisin ja niitä myy pääkaupunkiseudulla ainakin Ruoholahden K-Citymarket – toki olen jo pyytänyt niitä myös omaan lähikauppaani KCM Herttaan. Todellinen löytö!

81 views

Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

pihlajanmarjahillo

Parempi myöhään, kuin milloinkaan vasta ensi syksynä – elämäni ensimmäinen pihlajanmarjahillo nököttää nimittäin nyt jääkaapissa odottamassa joulua! Heräsin tässä syksyn mittaan syvenneestä arkihorroksestani pihlajanmarjakauteen vasta muutama viikko takaperin, mutta onnistuinpa kuin onnistuinkin silti löytämään metsästä tarpeeksi käyttökelpoisia marjoja yhteen hillosatsiin.

Inspiraation hillon tekemiseen sain viime keväänä Ruokaa Suomesta -pop up tapahtumasta ostamastani konjakilla maustetusta pihlajanmarjahillosta … jonka siis löysin kaappini perältä tuolloin muutama viikko takaperin kokkaillessani pattypan -kurpitsaa. Tämä pihlajanmarjahillo oli niin herkullista, että vähemmästäkin sitä lähtee koluamaan kaikki alueen lähipihlajat päästäkseen tekemään omia hillokokeilujaan 🙂

pihlajanmarjahilloPikkuruinen purkki konjakki-pihlajanmarjahilloinspiraatiota!

En ole mitenkään ansioitunut hillonkeittelijä – jos ihan totta puhutaan niin olen tainnut hilloa keitellä elämässäni ehkä kahdesti ennen tätä. Niinpä etsin suosiolla netin uumenista konjakilla maustetun pihlajahillon reseptin, jonka avulla hilloni keittelin. Mielestäni kivoin ohje löytyi Isoäidin reseptillä -blogista, jossa siis blogin nimen mukaisesti kokkaillaan ruokia kirjoittajan isoäidin reseptikirjasta. Minullakin on tallessa oman mammani (siis isoäidin) reseptikirja, joka pursuilee kaikenlaisia irrallisia lippulappuja ja muistiinpanoja rakkaalla käsialalla. Kyseinen blogi onkin siksi minusta aivan mahtava!

Monet mamman perinteiset reseptit ovat suurimpia aarteitani, joten yhtä suurella arvostuksella kohtaan kaikkien muidenkin isovanhempien reseptit ♥ Tämän blogin kirjoittajalla on kuitenkin tapana myös kääntää reseptit nykykielelle, mikä välillä todella tarpeen onkin – toppasokeri ja pergamenttipaperi esimerkiksi tästä huushollista nimittäin puuttuvat 😀

Alkuperäinen resepti löytyy siis Isoäidin reseptillä -blogista! Tarkoitukseni oli maustaa hillo konjakilla kuten tässä ohjeessa, mutta jostain syystä tulin Alkosta kotiin brandypullon kanssa.

Brandyllä maustettu pihlajanmarjahillo

500 g pihlajanmarjoja

vettä

500 g sokeria

1-2 tl vaniljaa

1 dl brandyä (tai konjakkia)

Irroita marjat oksista ja laita ne kattilaan. Lisää kattilaan niin paljon vettä, että marjat juuri ja juuri peittyvät. Keitä marjoja kymmenen minuuttia ja siivilöi vesi sitten toiseen astiaan.

Mittaa 2½ dl keitinvedestä sokerin kanssa kattilaan ja keitä, kunnes sokeri liukenee. Lisää kattilaan vanilja sekä pihlajanmarjat ja jatka keittämistä vartin verran. Kuori mahdollinen vaahto pinnalta. Sekoita lopuksi hieman jäähtyneeseen hilloon brandy (tai konjakki).

Pese ja desinfioi tarpeellinen määrä lasipurkkeja (itse käytän tätä Marttojen ohjetta) ja täytä purkit piripintaan. Sulje purkit heti kansilla ja jätä huoneenlämpöön jäähtymään. Säilytä hillopurkit jääkaapissa.

pihlajanmarjahillo

Ps. Mikäli olet ensi syksynä minua aikaisemmin liikenteessä näiden pihlajanmarjahommien kanssa, eikä pakkanen ole vielä puraissut puiden marjoja, pakasta marjat edes yön yli ennen käyttöä. Kuulemma se pahin kirpeys taittuu kun marjat vähän paleltuvat. Toisin käy kyllä itselle kun pakkaset toden teolla alkavat: mitä kylmempi on, sitä happamampi on meikäläisen mieliala. Mutta niin, ehkä silloin pitääkin just pistää suu makeaksi 😀

16 views