Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

nokkospestoKuvassa näkyvistä kesän pistiäisistä toinen on suosikkini. Arvaatteko kumpi?

Nokkossesonki on vihdoinkin alkanut! Nokkonen on villivihanneksista suosikkini monestakin syystä: sitä on helppo löytää (auts!), sitä voi kerätä kesän loppuun saakka ja siitä voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokia!

Nokkospesto on matalan kynnyksen tie nokkoskokkailujen pariin. Nokkoskeitto ja nokkosletut maistuvat yleensä kaikille, joille pinaattiversiotkin, ja ainakin omassa kaveripiirissäni kauppansa on tehnyt myös nokkosilla täytetty tähkäleipä sekä nokkosmunakas tai -piirakka. Itse surautan nokkosta raakana myös smoothieen tai mehustan sitä vihermehun sekaan. Toissavuonna kehittelin nokkosista jopa yltiöterveellisen pizzapohjantapaisen 🙂

nokkospestoAhkeran hortoilijan palkintoateria: nokkospestopasta & savuisen suolaiset herkkusienet ♥

Minulla on ollut nuoresta asti vahva visio siitä, että ”isona” asun sellaisella alueella, josta metsään pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Opiskeluaikoina kämpän sijainnin kriteerit olivat hetken keskustapainotteisemmat, mutta myöhemmin omaa kotia ostaessa luonnon läheisyys oli hyvien kulkuyhteyksien ohella ykkösasemassa. Kun polku pöheikköön lähtee nykyään melkein kotiovelta, voi ainakin tämän elämäntavoitteen osalta todeta osuneensa napakymppiin!

Tiesin siis jo lapsena, että metsässä haahuilu tekee mielelle tolkuttoman hyvää. Tämä seikka kuitenkin ainakin käytännössä turhan usein unohtuu. Mitenköhän paljon paremmin sitä arjessa voisi, jos vääntäisi itsenä metsäkävelylle myös vähän huonommilla keleillä? Hyviä säitä ja vapaapäiviä ootellessa kun Suomen olosuhteissa monesti menee kuukausia…

Parasta villivihanneskaudessa onkin niiden syömisen lisäksi keräilyyn liittyvä lisääntyvä metsähaahuilu. Metsään tulee lähdettyä varta vasten useammin, mutta lisäksi huomaan käveleväni töistä tai kaupasta kotiin vihreää kiertotietä. Taskuun pieni pussi vaan, niin kotiin saapuu aina jotain tuoretta mukanaan.

Nämä asiat ovat ehkä monelle jo tuttuja juttuja, mutta kerrataanpa kuitenkin vielä ne perusjutut nokkosten keräämisestä:

  • nokkonen kannattaa kerätä pienenä ja ennen sen kukintaa
  • kerää nokkoset mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin niiden nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan
  • pyri keräämään nokkoset puhtaasta paikasta (elikkä ei esim. tien, koirankusetusreitin tai navetan vierustoilta)

Nokkosessa on rutosti rautaa ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Pienet ja nuoret nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, joten kannattaa pyrkiä keräämään vain nuorta n. 10-senttistä kasvustoa. Varsinkin isommista kasveista kannattaakin kerätä vain lehdet; nekin mieluiten ennen kukintaa. Nokkoskasvustoa voi uudistaa niittämällä koko pöheikön maan tasalle, näin uusilla nokkosenversoilla pääsee herkuttelemaan myös myöhemmin kesällä.

nokkospesto

Eilen surauttamani nokkospesto maistuu myös vegaaneille, koska siihen käytetään juuston sijasta ravintohiivahiutaleita.

Hampunsiemenet taas ovat siitä kiva peston raaka-aine, että ne aiheuttavat pähkinöihin ja siemeniin verrattuna vähemmän allergisia reaktioita (superhyviä lähteitä en valitettavasti tälle tiedolle löytänyt, mutta esim. allergia ja astma-liiton sivuilta ei hampunsiemenistä löydy edes mainintaa – aika harvinainen hamppuallergia siis taitaa olla.). Hampunsiemenet ovat myös todella hyvä proteiinin, aminohappojen sekä omega 3: ja 6:n lähde.

Nokkospesto

n. 2 dl

70-100 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta

½ dl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 tl chilihiutaleita

½ tl suolaa

3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä (esim. Go Raw Luomu hampunsiemenet)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

¾-1 dl vettä

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja huuhdo ne sitten kylmällä vedellä. Purista nokkosista sen jälkeen vesi pois. Kuori valkosipuli ja soseuta se nokkosten, hampunsiemenien, mausteiden ja öljyn kanssa. Lisää seokseen vettä, kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja/tai chiliä.

Nokkospesto sopii hyvin esim. leivän päälle, mutta eilen me käytimme koko satsin nopeaan lounaspastaan!

nokkospesto

nokkospesto

Pastaksi tässä ohjeessa käy mikään vaan – kuten tarkkanäköisemmät kuvasta ehkä huomasivatkin jo, meillä lautaselle päätyi kahdenkin eri makaronipussin jämät.

Nokkospesto-herkkusienipasta

2:lle

n. 200 g makaronia/pastaa/spagettia

1 annos nokkospestoa

n. 100 g herkkusieniä

1 rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl chilihiutaleita / chilikastiketta kuten srirachaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl nestemäistä savua

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä. Pastan kypsyessä leikkaa herkkusienet neljään osaan ja paista niitä öljyssä keskilämmöllä, kunnes sienet saavat hieman väriä. Laske lieden lämpöä hieman ja lisää paistinpannulle sitten vaahterasiirappi, soijakastike, chili, nestesavu sekä reilusti vastarouhittua pippuria. Jatka paistamista kokoajan sekoitellen, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin. Varo kuitenkin polttamasta seosta!

Kun pasta on kypsää, valuta se. Säästä kuitenkin puolisen desiä keitinvettä. Sekoita nokkospesto pastaan ja ohenna seosta tarvittaessa hieman keitinvedellä. Jaa lopuksi sienet annosten päälle. Tulisen ystävä voi vielä kruunata lautasellisensa ripauksella chilihiutaleita.

Metsästä mukaan tarttui eilen nokkosten lisäksi kourallinen nuoria maitohorsman versoja, jotka paistoimme iltapalaksi voissa pannulla. Nokkosten lisäksi yleisin saaliini metsästä on kuitenkin ketunleipä – rakastan sen kirpeää makua joka vie ajatukset suoraan lapsuuden kesiin 🙂

Mitäs te lukijat keräätte metsästä?

558 views

Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

Skordalia – sitruunainen valkosipulitahna

skordalia

Skordalia on täyteläinen ja paksu kreikkalainen valkosipulitahna, jonka pohjana on usein joko perunaa tai leipää. Lisämakua tahna saa manteleista (tai muista pähkinöistä sekä siemenistä), oliiviöljystä sekä viinietikasta ja/tai sitruunasta.

Skordaliaa tarjotaan usein joko dippinä tai paistetun kalan sekä vihannesten kera, mutta oma lempparitapani syödä sitä on leivän päällä vähän valkopapusoseen tai hummuksen tapaan.

Skordalia on helppo tahna valmistaa joko tehosekottimen leikkuriosassa tai käsin morttelissa/perunanuijalla murjoen – itse käytän sen valmistamiseen kuitenkin vähän kumpiakin. Raa’an valkosipulin terä pehmenee, kun valkosipulin soseuttaa hapon kera ja antaa happamuuden tehdä vähän aikaa taikojaan ennen soseen lisäämistä perunaan.

Mielestäni on vähän turhaa lähteä valmistamaan yhtä-kahta uunipottua vain tätä tahnaa varten, joten yleensä teen skordaliaa silloin, kun valmistan muutenkin uuniperunoita 🙂

Ohje etäisesti mukailtu Serious Eatsin reseptistä.

Skordalia

yhden keskikokoisen sitruunan mehu (tai n. 2 rkl valkoviinietikkaa)

3-4 valkosipulin kynttä

n. 40-50 g mantelilastuja

¾ dl neitsytoliiviöljyä

n. 1 tl suolaa

n. 150 g kypsää jauhoista perunaa* (1 keskikokoinen uunipottu)

(+ nippu /ruukku lehtipersiljaa)

(Valmista ensin uuniperuna: lämmitä uuni 200 asteeseen ja paista pestyä perunaa kuorineen uunipellillä n. 45-60 minuuttia, tai kunnes se on läpikypsä.)

Halkaise peruna ja murra se muutamaan osaan. Anna kosteuden haihtua ja irroita sitten kuoret.

Soseuta sitruunamehu, mantelit, suola ja valkosipuli sileäksi ja jätä ne hetkeksi muhimaan (näin raa’an valkosipulin maku hieman pehmenee).

Kun perunasta on haihtunut enin kosteus, voit survoa perunan karkeasti perunanuijalla (tai muussata sen haarukalla). Sekoita perunoihin oliiviöljy sekä valkosipuliseos ja kääntele tahna tasaiseksi. Tarkista sitten suola ja lisää sitä tarvittaessa.

Voit halutessasi silputa persiljan varren hienoksi ja lisätä sen seokseen, muussa tapauksessa tarjoile skordalia lehtipersiljan kera esim. leivän päältä tai paahdettujen vihannesten kera. Skordalia toimii muuten superhyvin myös krokettien raaka-aineena!

*) voit myös keittää tarpeellisen määrän jauhoista perunaa kuutioina. Kun kuutiot ovat kypsiä, levitä ne esim. talouspaperin päälle, jotta kosteus haihtuu. Muussaa vasta, kun perunat eivät enää höyryä.

99 views

Kielen vievä poronkieli

by Juulia 0 Comments
Kielen vievä poronkieli

PoronkieliPoronkieli, piparjuuri, retiisi ja hapankurkku leivälle ja avot!

Olen aina ollut kielellisesti lahjakas: lapsena kielin taitavasti sekä siskojeni puuhista äidille ja isille. Vieraisiin kieliin tutustuin niin koulun kielistudiossa, kuin, kröhöm, pullonpyörityksessäkin. Lukioikäisenä lävistytin kieleni, enkä pystynyt viikkoihin puhumaan sössöttämättä. Olen myös polttanut kielipoloiseni vähän turhankin monesti, sekä jäädyttänyt sen vahingossa kiinni tolppaan, kuten lapsena kuuluukin tehdä sen yhden kerran. Yhtään kieltä en silti ole koskaan keittänyt … ennen kuin nyt!

Keitetty kieli on ruokalaji, joka on minulle ollut lähinnä tuttu Enid Blytonin kuvailemilta piknikvilteiltä, eikä juuri muualta. Vaikka lapsena Viisikko-sankarien ateriat kielileipineen olivat oudon kiehtovia, ei kielen kokkailu kuitenkaan ole ollut todellisuuden tasolla koskaan niin houkutteleva idea, että olisin sitä lähtenyt toteuttamaan. Lopulta kävi kuitenkin puolivahingossa ja täysin ennalta suunnitelematta niin, että keitin elämäni ensimmäiset kielet!

Poronkieli

Minulla on ollut nyt muutaman vuoden tapana ostaa keväisin pikkusiskoni kanssa puoliksi satsi karitsaa tai poroa. Viimeeksi poroa tilatessamme pakettiin sai mukaan pikkurahalla poronkieliä, maksaa ja sydäntä. Eihän moista tilaisuutta jätetä käyttämättä, joten ostin sitten kuriositeettina pakastimeeni muutaman poronkielen sekä maksan 🙂 Sydäntä vaille sen sijaan jäin, minkä tilanteen aion korjata kyllä ensi kerralla korkojen kera.

Kielet unohtuivat kuitenkin pakastimeen viime talveen saakka, jolloin yhtäkkiä muistin niiden siellä edelleen nököttävän. Irtokielet ovat aika makaaberi näky, joten projekti hieman arvelutti ennakkoon. Onneksi kielten keittäminen osoittautui varsin vaivattomaksi ja helpoksi toimenpiteeksi! Keitinliemen voi maustaa niin kuin haluaa (itse tein todella klassisen, mm. mirepoixilla maustetun liemen), ja sitten kieliä keitellään miedolla lämmöllä niin kauan, että nahka irtoaa niistä helposti. Liemen pinnalle kerääntyvää vaahtoa kuoritaan keittämisen alkuvaiheessa, mutta muuten kielet saavat kypsyä kattilassa aivan omassa rauhassaan. (Ohjeita poronkielen käsittelyyn löysin mm. täältä ja täältä.)

Poronkieli

Jos ei lasketa kielten Hannibal Lecter -assosiaatioita synnyttävää alkukäsittelyä (suonien ja kalvojen irroittelua) sekä jälkikäsittelyä (eli nahan kuorintaa), onnistui keitetty poronkieli hurmaamaan minut täysin. Lihan rakenne on kielessä erityinen; samanaikaisesti tiivis, mehevä ja joustava. Maussa on myös aivan omanlaistaan syvyyttä ja riistaisuutta, johon ainakin omasta mielestäni sopi mitä loistavimmin vastaraastettu piparjuuri, hapankurkku sekä raikkaan rouskuva retiisi! Seuraavalla tilauskerralla en siis arkaile ostaa kotiin enemmänkin kieliä.

Keitetty poronkieli

4-6:lle

2-3 poronkieltä (n. 400 g)

2 porkkanaa

1 sipuli

1 lehtisellerin varsi

n. 10 valkopippuria

2 tl suolaa

laakerinlehti

reilusti vettä

Pese kielet huolella ja irroita niistä mahdolliset kalvot ja näkyvät suonet. Laita kielet runsaaseen kylmään veteen kattilaan (niin että ne peittyvät muutamalla sentillä) ja kiehauta. Kuori veden pinnalle muodostuva vaahto mahdollisimman tarkasti pois, kunnes sitä ei enää muodostu lisää. Lisää sitten kattilaan mausteet, kuoritut ja viipaloidut porkkanat, sellerinvarsi ja sipuli.

Säädä lieden lämpötila sellaiseksi, että liemi poreilee kevyesti. Jätä kielet sitten kannen alle kypsymään miedolla lämmöllä 2-3 tunniksi.

Kielet ovat valmiita, kun niiden nahkaa irtoaa niistä helposti – testaa tilannetta kahden tunnin jälkeen yhdellä kielellä ja jatka keittämistä mikäli irroittaminen on haastavaa.

Kuori kielet niin kuumina kuin mitä sormesi kestävät. Tee pitkittäisviilto nahkaan ja irroittele se varovasti kielestä. Nosta kielet sitten takaisin keitinliemeen jäähtymään. Viipaloi jäähtyneet kielet pitkittäin tai poikittain ja tarjoile ruisleiviltä esim. hapankurkkujen, retiisin ja piparjuuren kera.

Poronkieli

22 views

Vegaaninen simsalabim-juustokastike

by Juulia 24 Comments
Vegaaninen simsalabim-juustokastike

vegaaninen juustokastikeVegaaninen juustokastike

Veganismi tuntuu olevan muuttumassa ääri-ilmiöstä suorastaan valtavirraksi: kaupat pursuilevat ei vain vegetuotteita, vaan vegaanituotteita, ravintoloista löytyy enenvässä määrin vegaanisia vaihtoehtoja pizzaa myöten ja yhä useampi tuttavistani viettää vegaanista tammikuuta tipattoman sijaan. Toki tiedostan eleleväni kuplassa – näin ei varmasti ole jokaisen elinpiireissä – mutta veganismin nousu valtavirtaan ei silti varmaan ole monelta ruuasta kiinnostuneelta jäänyt huomaamatta.

Vegaanista ruokaa on minusta valtavan hauskaa tehdä. Se on eräänlaista tutkimusmatkailua ja ongelmanratkaisua, jossa raaka-aineiden käyttö ja valmistusmenetelmä osoittaa yleensä aivan omanlaistaan luovuutta. Olen ollut erityisen ihastunut erilaisiin proteiininlähteisiin ja vekoneihin (eli vegaanisiin pekoneihin), kuten blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet. Testattu on niin vegaaninen saksanpähkinächorizo, kikhernetofu kuin kukkakaaliwingsitkin; vekoneista riisipaperipekoni sekä suuri herkkuni kookospekoni.

Saksanpähkinächorizo, vegaaninen juustokastike + kaurafraiche = tortilla, joka maistuis ehkä myös Morrisseylle?

Seuraavaksi minua houkuttaisi kokeilla vegaanista maksalaatikkoa (ei toki siksi, etten pitäisi maksasta, vaan siksi, että rakastan Tartexia) sekä vegaanista tonnikalaa, jota esim. Viimeistä Murua Myöten -blogissa on juuri kokkailtu. Loppuvuoden hittiä porkkalaa en ole vielä tehnyt, vaikka syönyt olen kyllä varsin hyvällä halulla: siinäpä vasta neronleimaus! Vegaanisten juustojen maailmaan olen ottanut pieniä ensiaskeleitani, kuten tämänpäiväisestä reseptistä näkyy. Seuraava askel voisi olla itse hapatettu cashewpähkinätuorejuusto Chocochilin ohjeella 🙂

Ensi viikonloppuna suuntaan Vegemessuille Suvilahteen tsekkaamaan, mitä kaikkea muuta jännää vegaanisessa ruokamaailmassa parhaillaan tapahtuu. Erilaisten tuote-esillepanijoiden ohessa messuilla on tiedossa kiinnostavaa ohjelmaa: ainakin kasvisruokaneron ja Michelinkokki Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä Hans Välimäen kanssa haluan ehdottomasti päästä seuraamaan, samoin vegaaniblogiveteraanin Elina Innasen (Chocochili) seitanvinkkejä. Messujen ohjelmasta voit lukea lisää täältä!

Messuja odotellessa surautan – simsalabim! – annoksen tämänhetkistä lempivegaaniherkkuani: lähinnä perunoista, porkkanoista, öljystä ja mausteista koostuvaa vegaanista ”juustokastiketta”. Bongasin ohjeen Hesarin sipsikaljaveganismia ja vegaanimättöä esittelevästä jutusta syksyllä. Siinä Onalemona-blogin Ona ohjeisti toimittajaa vegaanisen nacholautasen kokoamiseen sipsikaljavegaanien henkeen, enkä malttanut olla kokeilematta ohjetta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, niin uskomattomalta silmänkääntötempulta se kuulosti!

Tämä ”cheddarkastike” kolahti minuun kerrasta, eikä ekan testikerran jälkeen meidän kotona ole enää syöty tortilloja eikä burritoja muun kanssa, vaikka juustoa rakastankin.  Onpa tätä kastiketta tullut kokeiltua pizzassakin ihan onnistuneesti (vaikkei lopputulos tietenkään ole samanlaista kuin juustolla, eikä sen minusta tarvitse ollakaan). Tein soossia joulun alla myös äidilleni sekä hänen miehelleen: eivät meinanneet hekään millään uskoa, mistä kastike oikeasti koostuu. On se melkoista keittiömagiaa taas tämäkin vegaaniresepti 😀

Vegaaninen juustokastike 4:lle

n. 150 g porkkanaa

n. 400 g yleisperunaa

n. ½-¾ dl oliiviöljyä

½ dl saksanpähkinäöljyä

n. 1 – 1¼ dl oluthiivahiutaleita

1-2 tl suolaa

n. 1 rkl omenaviinietikkaa

(1 tl juustokuminaa)

(1 tl murskattuja sinapinsiemeniä tai sinappijauhetta)

Kuori perunat ja lohko ne 6-8 osaan. Kuori myös porkkana ja viipaloi se. Keitä juureksia kunnes ne ovat läpikypsiä ja kaada keitinvesi pois.

Siirrä kypsät juurekset blenderiin / silppuriin / sauvasekoittimen sekoituskulhoon ja lisää öljy, ravintohiivahiutaleet, omenaviinietikka sekä mausteet päälle. Soseuta niin sileäksi kuin pystyt. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa / öljyä / hiivahiutaleita / etikkaa – tässä mennään niiden kuuluisien makuasioiden mukaan!

Juustokumina ja sinapinsiemenet voi halutessaan jättää pois, mutta koska käytän itse tätä ”juusto”kastiketta ensisijaisesti burritoissa, tortilloissa ja nachojen kanssa, maustan soossin mieluusti samoin kuin maustaisin cheddarkastikkeenkin.

Ruoka-aika!

Vegemessut

28.1.2017 klo 10–18

Helsingin Suvilahti, Kattilahalli

Liput 5 e, alle 12-vuotiaille vapaa pääsy


Ps. Älä muuten missään nimessä kitsastele öljyn kanssa – ei se juustokaan vähärasvaista olisi! Kastikkeeseen ei tule juustomaista kiiltävänvaluvaa koostumusta ilman ronskia öljyllä lotraamista 😀

2 844 views