Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

by Juulia 0 Comments
Grillattu poron maksa & kermainen olutkastike

En olisi ehkä arvannut vielä viisi vuotta takaperin, että fanitan maksaa – näin kuitenkin on! Lukioiästä kolmekymppiseksi elelin nimittäin kasvissyöjänä, enkä ollut maksaa syönyt kuin maksalaatikossa ja -pihveissä. Inhokkeja eivät kumpikaan edellämainituista olleet, mutta eivät varsinaisesti suosikkejakaan.

Niinpä ensimmäisenä kasvissyöntiajanjakson jälkeisenä sekaanivuonna yhtäkkiä tyhjästä iskenyt maksan himo pääsi yllättämään: näin ravintolan ruokalistalla poronmaksapihvejä ja niitä oli saatava. Miksi, en oikein vieläkään tiedä. Kroppani ei kuitenkaan vaatimuksessaan erehtynyt – taidokkaasti paistettua maksaa on tuosta lähtien pitänyt saada tasaisin välein.

Pääsin kesällä grillaamaan poron maksaa isäni lapsuudenkodissa Pohjanmaalla. Grilliin päätyi toki kaikkea muutakin (söimme mm. grillipizzaa sekä poron ulkofileetä ja grillivihanneksia jauhosavikan kera), mutta kaikkein suurimmat kehut keräsi yllättäen maksa! Varsinkin isä fiilisteli annosta useaankin otteeseen 🙂

Tilaan noin kerran vuodessa isomman määrän joko karitsaa tai poroa siskoni kanssa, ja kun pakettiin saa usein myös sisäelimiä sekä muita teurastuksen sivutuotteita, testaan niitä uteliaana (tsek tsek kielen vielä poronkieli). Hintahan näille herkuille on vieläpä yleensä naurettavan edullinen – seuraavalla tilauskerralla pitääkin siis muistaa ostaa maksaakin useampi kappale!

poron maksa

Paistoin viipaloidun poron maksan hyvin nopeasti, jotta se olisi sisältä syödessä edelleen hieman punertava. Mausteita maksa ei minusta juuri kaipaa, suola ja pippuri riittää. Kylkeen grillasin uusia perunoita sekä herkkusieniä ja pyöräytinpä vielä timjamilla maustetun olutkastikkeenkin.

Maksa kannattaa minusta viipaloida ja taputella kuivaksi juuri ennen paistamista. Tämän vuoksi maksaa kannattaa aloittaa valmistamaan vasta, kun aterian muut osat ovat valmiit ja kaikki ovat valmiita istumaan pöytään. Perunoiden paistamiselle en tässä nyt lähde antamaan sen kummempaa ohjetta, kuin että minulla on tapana yleensä esikypsentää perunat ennen grillaamista. Näin pystyn arvioimaan niiden valmistumisajan paremmin.

Grillattu poron maksa

4:lle

1 poron maksa (n. 700-800 g)

öljyä

suolaa, pippuria

Poista maksasta kalvo (mikäli se on tarpeen) ja viipaloi se noin puolentoista sentin paksuisiksi viipaleiksi. Öljyä viipaleet kevyesti ja grillaa niitä 1-2 minuuttia per puoli – oikeastaan voisi ajatella, että maksa vain ruskistetaan kunnolla kummaltakin puolelta ja se on jo valmis. Ripottele viipaleille suolaa ja pippuria.

Hieman riippuen millainen grilli teillä on käytössä, kannattaa pohtia josko maksan paistaisi grillissä valurautapannussa. Ainakin tuolla meidän landella se oli paras ratkaisu 🙂 Nyt grillikauden hiipuessa voi maksan tietysti paistaa siinä valurautapannussa myös sisätiloissa.

Tarjoile grillattu poron maksa timjamilla maustettujen grillattujen/paistettujen pottujen, herkkusienien ja kermaisen olutkastikkeen kera.

Kermainen timjami-olutkastike

4:lle

3 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

3 valkosipulin kynttä

n. 3 rkl tuoretta timjamia / n. 1 tl kuivattua timjamia

2-3 dl tummaa lageria (*

2 dl kermaa

suolaa, pippuria

(hunajaa)

*) tummassa lagerissa on mukavasti maltaista makeutta, mutta ei kovin vahvaa humalointia.

Sulata voi pienessä (mieluiten pinnoitetussa) kasarissa. Viipaloi valkosipuli ja kuullota sitä voissa, kunnes se hieman pehmenee. Lisää kasariin sitten jauhot ja sekoita huolella. Kypsennä suurustetta muutama minuutti ja lisää kattilaan sitten desi olutta. Sekoita huolella tasaiseksi ja lisää loppu olut sekä timjami ja kerma. Keittele kymmenisen minuuttia pohjia myöten sekoitellen.

Ohenna seosta tarvittaessa hieman vedellä. Mausta kastike suolalla ja pippurilla sekä halutessasi pienellä määrää hunajaa, riippuen käyttämästäsi oluesta ja sen kastikkeeseen tuomasta makeudesta. Minusta on kiva, että poron maksan kaverina on jotain hieman makeaa.

Ps. Poron sisäelimiä hyödyntäviä reseptejä löytyy esim. täältä!

16 views

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

pihasaunio

Pihasaunio (Matricaria discoidea) on tuttu kasvi varmasti lähes jokaiselle, vaikkei sitä nimeltä näin äkkisilteen tunnistaisikaan. Sitä on tallonut meistä jokainen useammankin kerran, se kun viihtyy nimensä mukaisesti pihoilla. En ole huomannut sen myöskään tekevän juuri eroa kaupunki- ja maaseutupihojen, saatikka kerrostalo- tai omakotipihan väliltä: piha kuin piha näyttäisi kelpaavan pihasaunion kodiksi.

Pihasaunio viihtyy toki muuallakin – teiden ja polkujen varsilla, pelloilla ja rannoilla – eikä se ole moksiskaan vaikka sen yli jyräisi joku ihmisjalkaa järeämpikin kulkuväline.

metsämansikka

Pihasaunion kukkii heinä-syyskuussa ja sen kukinto tuoksuu huumaavasti ananakselta, kun sellaisen musertaa sormiensa välissä. Myös mausta löytyy ananasta, jota ryydittää yrttinen pippurisuus, lakritsa sekä kamomilla.

Pihasauniosta voi käyttää niin kukat, lehdet kuin varretkin, mutta maku on vahvin kukissa. Niihin olenkin itse eniten hulluna! Pihasaunio sopii hyvin yhteen varsinkin mansikoiden ja vadelmien kanssa, mutta toimii minusta hyvin myös kypsien nektariinien ja persikoiden kaverina.

Simppelissä pihasaunio-hedelmäsalaatissa metsämansikat, villivadelmat ja pihasaunio saavatkin seuraa nektariineista. Pihasauniosta käytän annokseen tietysti koko kasvin, kun sitä kerran olen puhtaalta paikalta löytänyt 🙂

Pihasaunio-hedelmäsalaatti

1:lle

1 kypsä nektariini

3-4 tervettä ja puhdasta pihasauniota

n. 1,5 dl vettä + 1-2 tl hunajaa + puserrus sitruunaa

kourallinen metsävadelmia ja metsämansikoita

Aloita pihasaunion käsittelystä: huuhdo pihasauniot ja riivi hyvän näköiset lehdet varresta irti. Leikkaa varsista herkulliset kukkamykeröt irti. Laita jäljelle jääneet varret sitten pieneen kattilaan veden ja hunajan kanssa (jota voit laittaa liemeen maun mukaan). Kiehauta seos ja ota se heti levyltä. Jätä varret uuttumaan veteen ainakin vartiksi ja siivilöi sitten liemi. Mausta liemi puserruksella sitruunaa ja jätä jäähtymään.

Pese ja kuutioi nektariini ja huuhdo marjat (jos tarvis). Kerrostele lasiin tai pieneen kulhoon vuorotellen nektariinia, villivadelmia, metsämansikoita sekä saunion mykeröitä ja pieniä lehtiä. Kaada lopuksi jäähtynyt pihasaunioliemi annoksen päälle.

Lusikoi herkut suuhusi ja kun olet valmis, voit juoda vielä hedelmistä ja marjoista hieman lisämakua saaneen liemenkin.

villivadelma

Ps. Pihasauniosta, sen tunnistamisesta, kasvupaikoista ja käytöstä voit lukea lisää esim. täältä ja täältä.

39 views

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

Löytö: jauhosavikka – lempirikkaruohoni lautasella

En ole varmaan ainoa, joka on säiden osalta hippusen pettynyt tähän kesään. Onneksi kesää ei kuitenkaan tee pelkkä auringon paiste – pettyneempi olisinkin, jos en olisi tänäkin kesänä ehtinyt piipahtaan isäni lapsuudekodissa Peräseinäjoella.

Peejoella, kuten paikkakuntaa rakkaudella kutsumme, parasta on laatuajan viettäminen isän ja siskojen perheiden kanssa. Valehtelisin kuitenkin, jollen myöntäisi fiilisteleväni aina myös sitä, että landella käytettävissäni on grilli! Mietin aina jo kauan ennen perille pääsyä hartaasti, mitähän kaikkea sitä tällä kerralla grillaisi 🙂 Monesti en ihan kaikkia haaveitani yksikertaisesti ehdi toteuttaa (niitä on nimittäin aina aivan liikaa suhteessa aikaan ja syöjämäärään), mutta koskaan en ole puuhaan pettynyt. Josko sitä vielä joskus siis ihan omankin grillin hankkisi…

jauhosavikkaJauhosavikka ♥

Edellisvuonna grillasimme mm. oluttölkkikaalia ja tänä vuonna sekä pizzaa että kotoa mukaan nappaamiani poron ulkofileitä grillivihannesten ja jauhosavikan kera. Jauhosavikasta itseasiassa halusinkin teille erityisesti kertoa! Tämä kaikkien aikojen lempirikkaruohoni on nimittäin aivan tolkuttoman hyvää ♥

Olen rakastanut jauhosavikkaa siitä asti, kun opiskeluvuosina nyhdin sitä työkseni irti Itä-Pasilan kukkapenkeistä kesäduunin merkeissä. Jauhosavikka oli kitkettävistä kasveista kokemukseni mukaan kaikkein tyydyttävin, se kun yleensä irtoaa maasta yhdellä nykäisyllä katkeamatta ja ottaa mukanaasa koko juuripaakun. Niinpä jauhosavikan kitkeminen on pysynyt elävänä mielessäni kaikki nämä vuodet ja olen sitä fiilistellyt tasaisin väliajoin kaikille, jotka ovat vaan jaksaneet kuunnella. Enpä olisi kuitenkaan arvannut, että kasvi päätyy vielä lautaselleni 😀

Jauhosavikka (Chenopodium album)) on käyttötavaltaan lähellä pinaattia ja ainakin tähänastisen kokemukseni mukaan se on myös pitkälti sen makuinen. Jauhosavikka sisältää mm. rautaa ja C-vitamiinia ja pula-aikaan siitä onkin valmistettu ruokaa sekä käytetty sen siemeniä jauhojen jatkeena. Jauhosavikkaa voi syödä raakana, jolloin maku on minusta hieman hernemäinen, mutta kasvista löytyvien karvaiden saponiinien (samojen joita löytyy sen sukulaiskasvista kvinoasta) sekä oksaalihappopitoisuuden takia ainakin itse olen toistaiseksi ryöpännyt kasvin ennen syömistä.

Kuulin jauhosavikan käyttämisestä villivihanneksena viime keväänä, mutta en ennen tätä landereissua ole saanut savikkaa käsiini sellaiselta paikalta, josta sitä tohtisin syödä. Kotikulmilla olen tavannut kasvia lähinnä vilkasliikenteisiltä ojanpientareilla kotikulmillani; syvemmälle metsään mennessä havainnot ilmaisesta ateriasta ovat olleet nollassa. Niinpä olin todella ilahtunut, kun pääsin kitkemään tätini ja setäni kasvimaalta kaikki jauhosavikat matkaamme 😀

Ah lande!

Edes landella en jauhosavikkaa siis löytänyt pellon- tai metsänreunasta hyttysiä uhmaavista etsintäyrityksistä huolimatta! Oman kokemukseni mukaan jauhosavikka näyttäisikin viihtyvän lähinnä toisten kukkapenkeissä/kasvimailla, vilkkaiden teiden varsilla tai koirankusetusreitin reunalla. Niin ja tietysti Itä-Pasilassa 😀 Sieltä en silti kokkailupäissänikään sitä lähtisi nyhtämään lautaselleni.

Jauhosavikka-grillivihanneksia karamellivoilla

n. 4:lle

iso kimppu jauhosavikkaa

1 nippu kesäporkkanaa

1 nippu retiisejä

1 nippu sipulia varsineen

1 keskikokoinen kukkakaali

1-2 rkl oliiviöljyä

suolaa

Karamellivoihin:

100 g luomuvoita

1-2 rkl hunajaa/vaahterasiirappia

puolen sitruunan mehu

Riivi jauhosavikasta hyväkuntoiset lehdet ja mahdolliset kukinnot irti, heitä paksut ja puisevat varret menemään. Latvaan siemenineen/kukkineen voi jättää vähän varttakin, se kun on siinä päässä kasvia kuitenkin ohut ja mehevä. Huuhdo huolella.

Valmista karamellisoitu voi:

Lämmitä voita pienessä kasarissa miedolla lämmöllä. Voin alkaessa kuohua, pidä sitä silmällä kunnes sen väri muuttuu karamellimaiseksi. Varo polttamasta! Tarkemmat ohjeet karamellivoin tekemiseen voit lukea täältä 🙂 Omasta ohjeestani poikkesin tällä kertaa sen verran, että en erotellut ruskistuneita suolaisia maitoproteiineja ja kirkasta karamellivoita – kaikki kattilassa majaillut herkku päätyi maustamaan annoksiamme. Näin voi hyvin tehdä, kunhan maitoproteiinit eivät ole päässeet liian tummiksi. Suosittelen erottelemaan voin (anna sen vain jäähtyä kulhossa niin se erottuu itsekseen) ja maistamaan ruskistuneita maitoproteiineja. Lisää niitä takaisin karamellivoihin sitten sen verran kun omaan makuun sopii. Jätä valmis voi huoneenlämpöön odottelemaan aterian muiden osien valmistumista.

Sitten grillaushommiin!

Pese porkkanat ja retiisit ja leikkaa ne pitkittäin puoliksi. Paloittele kukkakaali suupaloiksi ja mikäli siinä on hyvännäköiset lehdet, ota myös ne grillin äärelle. Puolita pitkittäin myös sipulit. Ennen grillaamista kukkakaali, retiisit, sipulit sekä porkkanat pyöritellään öljyssä. Aloita grillaaminen kukkakaaleista, sipuleista ja porkkanoista, joissa kestää pisimpään. Itse tykkään siirrellä niitä muutaman kerran grillin kuumimpaan osaan saamaan kunnolla käryä, mutta varon päästämästä niitä kuitenkaan liiaksi mustumaan. Käytän vihannesten kypsentämisessä grillausalustaa, kun meillä landella mukana on yleensä myös kasvissyöjiä.

Lisää retiisit grilliin hieman myöhemmin. Pidä kaikkia grillattavia vihanneksia silmällä ja siirrä niitä tarjoilukulhoon sitä mukaa kun ne ovat makusi mukaan sopivan kypsiä (kun haarukka uppoaa suht helposti porkkanaan ja kukkakaaliin, ne ovat valmiita – retiisit jätän mieluusti hieman rouskuvammaksikin).

Kun sipulit ovat muuttuneet kauttaaltaan läpikuultaviksi ja kaikki vihannekset ovat saaneet hyvän värin sekä ovat sopivan napakasti kypsiä, mausta ne suolalla. Ryöppää jauhosavikka sitten runsaassa suolalla maustetussa vedessä ihan vain noin minuutin verran ja valuta vesi huolella pois. Sekoita jauhosavikka ja grillivihannekset kulhossa ¾ karamellivoin kanssa. Säästä loppu karamellivoi lusikoitavaksi annosten päälle tarjoillessa.

Grillattu poron ulkofilee

4:lle

2-3 poron ulkofileetä

2 rkl juoksevaa hunajaa

reilusti tuoretta timjamia

n. 3 rkl oliiviöljyä

3 valkosipulin kynttä

ripaus suolaa

Hienonna valkosipuli ja murskaa se suolan kanssa veitsen lappeella tahnaksi. Sekoita valkosipuliin fileiden menevässä kulhossa öljy, hunaja sekä timjamin lehdet. Murjo timjamia sekoitellessasi mausteseosta. Pyörittele fileet sitten huolella kauttaaltaan seoksessa ja jätä ne huoneen lämpöön maustumaan ja lämpenemään ainakin tunniksi.

(ps. tässä välissä valmistin itse grillivihannekset)

Kun kaikilla on kiljuva nälkä ja aterian muut osat ovat valmiit, pyyhi fileistä enimmät mausteet pois ja grillaa niitä paistolevyllä tai ritilällä noin 3 minuuttia per puoli. Aivan kuumimpaan osaan grilliä en fileitä laittaisi, jottei pinta kärähdä liian nopeasti. Kun fileissä on hyvä väri molemmin puolin, kääri ne folioon lepäämään noin kymmeneksi minuutiksi. Viipaloi fileet sitten reilun puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoile grillivihannesten ja ryöpätyn jauhosavikan kera.

Huom! Jauhosavikastakin löytyviä oksaalihappoja voi neutraloida tarjoamalla aterian yhteydessä esim. maitotuotteita – kalsium sitoo oksaalihapon haitattomaan muotoon. Oksaalihappopitoisia kasveja ei silti ole suositeltavaa tarjota munuaisvikaisille tai pienille lapsille.

31 views

Villiyrtti-vichyssoise

Villiyrtti-vichyssoise

vichyssoise

Vichyssoise eli kotoisammin purjo-perunasosekeitto on yksi aivan ensimmäisiä ruokia, jota olen oppinut kokkaamaan itsenäisesti. Niin kovasti keittoon yläasteen köksän tunnilla ihastuin, että keittelin koulusta kotiin tultuani sitä jossain vaiheessa varmaan joka viikko ison kattilallisen.

Aivan parasta minusta vichyssoise oli syötynä suoraan kattilasta ja jääkaappikylmänä – vastakeitettynä sitä sen sijaan lähinnä maistoin. Tapanani oli muistaakseni maustaa liemi kasvisliemikuutiolla, ripauksella suolaa ja rutosti valkopippuria. Sekä suolaisuus että valkopippurin voimakas, ettenkö sanoisi tulinen maku vain voimistuu keiton jäähtyessä, joten lopullisen maustamisen tein usein vasta kylmään kattilaan.

purjo-perunasosekeitto

Taannoinen visiittini Ravintola Shelteriin toi unhoksiin jääneen vichyssoisen taas nenän alle. Shelterin vichyssoise oli niin pehmoinen ja nostalginen maultaan, että se herätti innostuksen kaivella sen oman keittoni ohje aivojeni sopukoista.

Olen tässä villiyrttikauden alettua selaillut monesti Sami Tallbergin Villiyrtti -keittokirjaa, joten kun viikonlopun metsähaahuilulta mukaan tarttui runsain mitoin meheviä suolaheinän lehtiä, lähetin Juuson äkkiä kauppaan ostamaan purjoa ja perunoita. Kirjassa on nimittäin todella houkuttelevan kuuloinen ohje vichyssoisen tapaiselle suolaheinäkeitolle. Suoraan en Tallbergin ohjetta voinut lähteä toteuttamaan (mm. koivunmahla meidän köökistä nimittäin puuttuu), mutta sain hänen ohjeestaan kimmokkeen kokeilla maustaa vanhaa kunnon purjo-perunasosekeittoani villiyrteillä ja varsinkin suolaheinällä!

suolaheinä

Suolaheinä on nokkosen ja ketunleivän ohella minulle kaikkein tutuimpia villiyrttejä, joita on tullut mutusteltua jo lapsena. Ahosuolaheinää ja niittysuolaheinää en silti tänä päivänäkään uskalla lähteä tunnistamaan toisistaan, vaikka tiedänkin että ahosuolaheinä on kooltaan paljon pienempää. Eilen bongaamani suolaheinät olivat melko kookaslehtisiä, joten ehkäpä ne olivat siis niittysuolaheinää 🙂 Joka tapauksessa, lehtiä löytyi kerrankin runsain mitoin, joten keitto tuntui niille luontevalta käyttökohteelta.

Suolaheinän sisältämä oksaalihappo tuo kasviin sen ihanan hapokkuuden, joka tekee siitä tällaiselle happamien makujen ystävälle vastustamattoman, mutta oksaalihappo myös sitoo elimistön kalsiumia itseensä ja runsaasti sekä usein nautittuna voi aiheuttaa kalsiumin puutosoireita. Oksaalihappoa ei kannata syöttää lapsille, eikä se sovi reumaa, kihtiä tai munuaistautia poteville. HUS:in luonnehdinnan mukaan suolaheinä on ”myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita.”

vichyssoise

Oksaalihappo neutraloituu vaarattomaksi, kun samalla aterialla nautitaan maitotuotteita, ja ryöppäyksessä oksaalihappo liukenee keitinveteen. Tein oman keittoni tällä kertaa vegaaniseksi, joten mikäli teet samoin ja oksaalihappomäärä mietityttää, ryöppää suolaheinä nopeasti, kaada ryöppäysvesi pois ja lisää suolaheinä vasta sitten keittoon. Mikäli teet keiton kermaan, suolaheinä kannattaa lisätä soppaan vasta sen jäähdyttyä – kuumuus nimittäin muuttaa suolaheinän heleän vihreän värin ruskeaksi.

Itse en oksaalihappoa tällaisissa määrin välttelisi, joten tein keittoni vegaaniseksi JA soseutin suolaheinän vasta jäähtyneeseen keittoon. Suoleheinän lisäksi käytin mausteena uutta tuttavuutta litulaukkaa, jossa on hieman sinappinen ja valkosipulinen maku. Lisäksi soseutin keittoon lopuksi kourallisen kuusenkerkkää ja lisäsin keiton päälle vielä hieman kuusenkerkkäjauhetta. Litulaukan sinappiset kukat, kuusenkerkät ja suolaheinä kruunasivat sunnuntailautasellisemme. Tolkuttoman hyvää, sanon vaan ♥

Villiyrtti-vichyssoise

(vegaaninen)

4:lle

600 g jauhoisia perunoita

200 g purjoa (valkoista ja vihreää osaa)

50 g suolaheinää

10-20 g litulaukan lehtiä

kourallinen kuusenkerkkiä ja/tai 1 rkl kuusenkerkkäjauhetta

250 ml kaurakermaa

1-2 tl suolaa

1 tl vastarouhittua valkopippuria

pinnalle:

litulaukan kukintoja

suolaheinää

kuusenkerkkiä ja/tai kuusenkerkkäjauhetta

Kuori perunat ja pese purjo huolellisesti. Pilko purjo muutaman sentin pätkiksi ja puolita / lohko perunat neljänneksiin (koosta riippuuen), laita molemmat kattilaan. Lisää päälle vettä sen verran, että ainekset peittyvät ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes perunat ovat hajoavan kypsiä.

Kaada puolet keitinvedestä toiseen kulhoon ja soseuta perunat, huuhdotut litulaukan lehdet, purjo ja jäljelle jäänyt keitinvesi. Lisää keittoon kaurakerma, vastarouhittu valkopippuri 1 tl suolaa ja soseuta vielä hetki. Mikäli koostumus on liian paksua, lisää keittoon hieman keitinvettä. Mikäli tarjoilet keiton lämpimänä, soseuta mukaan vielä kuusenkerkät ja suolaheinä, tarkista sitten maku ja lisää suolaa jos keitto sitä kaipaa.

Itse tykkään syödä tällaista keittoa kylmänä, joten soseutan kuusenkerkät ja suolaheinän lehdet vasta kylmään keittoon. Näin sekä niiden ravinteet että vihreä väri säilyvät parhaiten. Tarkista maku ja tarjoile keitto muutaman kuusenkerkän ja kokonaisen suolaheinän lehden kera – myös litulaukan kukat ovat näyttävä ja sopiva mauste keiton päälle.

vichyssoise

118 views