Perunapasta + #ruokatrendit2018

Perunapasta + #ruokatrendit2018

perunapasta

Päivän reseptini ammentaa Etelä-Italialaisesta keittiökulttuurista, tarkemmin ottaen cucina poverasta (jonka voi suomentaa kutakuinkin ”köyhäksi keittiöksi”). Cucina povera hyödyntää mitä edullisimmat ja yksinkertaisimmatkin raaka-aineet, kuten perunat, pavut, sisäelimet tai vaikkapa luonnosta kerätyt villivihannekset ja taikoo niistä täyttävän ja maittavan aterian. Cucina poveran kokkailufilosofia juontaa juurensa tietysti siitä, että perhe on ruokittava silloinkin, kun ei ole pennin pyörylää käytettävänä, eikä kaapeistakaan löydy juuri mitään.

Haaveissani matkustan vielä jonain päivänä Italiaan, jotta pääsen maistamaan näitä taikatemppuja autenttisimmillaan ja ehkä osallistumaan jopa jollekin kurssillekin. Minullahan on siihen varaa, kuten on varaa myös syödä ravintolassa, jos en jaksa kokata. Tänään lautasellani on simppeli perunapasta, ”pasta e patate”, johon tulee minimissään vain pastaa, perunaa, valkosipulia, sekä parmesaanin kanta (se kova reuna, minkä useimmat ehkä heittävät roskiin), se on erittäin hyvää, se on täyttävää ja se on halpaa. Huomenna meinasin käydä sushilla.

perunapasta

Toki itsekin olen käynyt läpi myös ajanjaksoja, jolloin raha oli vähissä. Opiskeluaikoina tietysti, sekä myös muutama vuosi sitten avioeron jälkeen yksin isosta asuntolainasta suoriutuvana teki tiukkaa. Ei kuitenkaan koskaan niin tiukkaa, että olisin joutunut luopumaan kodistani tai syömään pelkkää makaroonia päivästä toiseen. Jouduin tinkimään monesta, mutten missään nimessä nähnyt nälkää. Tiesittekö, että täällä koti-Suomessakin jopa 470 000 ihmisen tulot eivät riitä kohtuulliseen vähimmäiskulutukseen?

Kun nyt fiilistelen ”köyhää keittiötä”, kyse on osittain nostalgiasta (kiva vaikkapa syödä pitkästä aikaa sitä linssi-pakastepinaattimössöä, millä elelin vuonna 2005) ja osittain siitä, että myös minun keittiöfilosofiaan kuuluu esim. ruokahävikin vähentäminen, ah niin trendikäs hortoilu sekä kaikkia ruhon osia hyödyntävä ”nose to tail” -kokkailu. Ongelmani ruuan suhteen ovat seuraavanlaisia: mitäs sitä tänään söisi? Mitähän mun tekisi mieli? Kokkaanko vai lähdenkö sushille? En jaksa suoriutua kauppaan, joten väännetäänkö  siitä mitä kaapista löytyy vai tilataanko pizza? Jep, ei kovin vakavia pulmia nämä.

WTD-blogin Nata haastoi ruokablogaajia osallistumaan tämän vuoden Yhteisvastuu-kampanjaan. Nata kirjoitti aiheesta loistavan jutun otsikolla ”Tässä se on, vuoden suurin ruokatrendi” – todeten jutussa tosin hyvin nopeasti, että vuoden suurin ruokatrendi on se, ettei sitä ole. Yhteisvastuukeräyksen tämänvuotinen hashtag #ruokatrendit2018 osuukin kaltaiseeni ruokahulluun kovaa ja kolahtaen. Viime vuonna vähintään 30 erilaista tartaria syöneenä ja niihin jo hieman kyllästyneenä (”Tartaria? Graavatulla keltuaisella? Hoh hoijaa…”) minäkin klikkasin Natan jutun auki miettien, että mihinkäs sitä tänä vuonna kyllästyisi. Sen sijaan särvin annoksen karua todellisuutta.

vuoden trendikkäin vihannesVuoden trendikkäin vihannes 2018: maissi. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kesästä 2016 lähtien maansa sisällissotaa. Kyseessä on Afrikan suurin pakolaiskriisi sitten Ruandan kansanmurhan. Pakolaisasutusalueilla ihmisten ruokavalio koostuu pääosin maissijauhoista tehdystä puurosta 200 gramman päiväannoksina.

ajankohtaisin raaka-aineVuoden ajankohtaisin raaka-aine proteiinin lähteenä 2018: papu. Yli miljoona eteläsudanilaista on paennut kotimaansa sisällissotaa Ugandaan, jossa pakolaisten ruoka-annoksia on jouduttu puolittamaan jo kahdesti. Valtavalle ihmismäärälle on vaikea taata elämän vähimmäistarpeita. Pakolaisasutusalueilla proteiinin lähteenä käytetään papuja. Pakolaisen saama 80 gramman päiväannos papuja vastaa yhtä desilitraa.

Täällä nykyään ihan mukavasti toimeentulevan ruokahullun ruokablogaajan kuplassa on väännetty viime vuonna maissista niin polentaa, pizzaa kuin maissintähkää neljällä tavallakin. Neljä miljoonaa eteläsudanilaista on taas elänyt pakolaisena jo vuodesta 2016 selviten nälästä päivittäin annoksella, joka sisältää 200 g maissipuuroa sekä 80 g papuja. Epäilen, että pakolaisleirillä kukaan tulee miettineeksi, kuinka monta mustapapubrownieta päivittäisestä annoksesta saisi väännettyä.

Yhteisvastuukeräys on käynnissä parhaillaan. Lahjoittaa voi keräyslippaiden lisäksi myös soittamalla, tekstarilla tai netissä – osallistuminen on siis vain hetken näpyttelyn päässä, joten eiköhän pistetä näpytellen vaikka sen sushilounaan äärellä. Itse aion laskea ravintolakäynteihin ja kahvilakahveihin viikon ajalla keskimäärin uppoavat euroni ja lahjoittaa saman summan keräykseen.

Lisää tietoa lahjoittamisesta voit lukea Yhteisvastuu -sivuilta. Tänä vuonna kerätyt varat ohjataan taisteluun nälänhätää vastaan niin Suomessa, kuin maailman katastrofialueillakin. Avun vie perille ulkomailla  Kirkon Ulkomaanapu. Suomessa Yhteisvastuukeräyksellä tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa eläviä ihmisiä yhteistyössä Kirkon diakoniarahaston ja paikallisseurakuntien kanssa.

Perunapasta

2:lle

30 g voita / 2 rkl oliiviöljyä

4-5 valkosipulin kynttä

300 g kiinteää perunaa

150 g pastaa

n. 7 dl mietoa kasvislientä

n. 50 g parmesaanin kantaa

2-3 rkl raastettua parmesaania

n. 70 g (pakaste)pinaattia / nokkosta

mustapippuria, kuivattua chiliä

(suolaa)

Viipaloi valkosipuli ja laita se hautumaan hyvin miedolle lämmölle voihin/öljyyn (Etelä-Italiassa käytössä olisi tietysti oliiviöljy). Kuori ja kuutioi peruna noin sentin kuutioiksi. Kuori myös parmesaanin kannasta noin milli sitä kaikkein ulointa reunaa ja kuutioi loppu kovasta juustonkannasta muutaman millin kokoiseksi minikuutioksi.

Lisää peruna kattilaan ja pyörittele huolella sekaisin valkosipulirasvassa. Kypsentele perunaa kattilassa miedolla lämmöllä reilu viisi minuuttia ja lisää kattilaan sitten vielä kuutioitu parmesaanin kanta, pasta ja kasvisliemi, sekä muutama pyöräytys mustapippurimyllystä. Nosta lämpöä, kunnes seos alkaa kiehumaan ja anna seoksen poreilla sitten keskilämmöllä ilman kantta, kunnes pasta on melkein kypsää. Sekoittele pastaa aina välillä, sillä juustokuutiot tuppaavat muuten takertumaan kattilan pohjaan.

Lisää kattilaan lopuksi (pakaste)pinaatti (tai mikäli vuodenaika sallii, nokkonen) ja jatka keittämistä, kunnes pasta on sopivan al dente ja jäljellä oleva keittoneste on tiivistynyt tärkkelyspitoiseksi ja silkkiseksi liemeksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa.

Mausta perunapasta mustapippurilla sekä raastetulla parmesaanilla, ripaus kuivattua chiliäkään ei ole pahitteeksi.

pasta e patate

444 views

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

Paistettu hirven sydän & punajuuririsotto

punajuuririsotto

Hei sehän on melkein ystävänpäivä – on siis aika tehdä ”sydämellistä” ruokaa, hehe. Jep, en ole niin niiden vaaleanpunaisten kaakkujen ja suklaiden perään minään muunakaan päivänä, joten voin skipata ne myös ystävänpäivänä. Myönnetään, että sydämen kokkaaminen ystävyyden ja rakkauden nimikkopäivänä on ehkä hieman groteski idea, mutta en nyt kuulkaa vain välitä. Olen hautonut tätä reseptiä joulukuusta saakka etsien sopivaa väliä sen julkaisuun ja en kyllä parempaakaan väliä tälle keksi!

Sydämen kokkaaminen liittyy itseasiassa minulla tavallaan rakkausasioihin. Tein muutamia vuosia sitten juhannustaikoja ihan tosissani ja päädyin näkemään unta, missä grillasin kanan sydämiä. Unelmien prinssiä unessa ei sen sijaan näkynyt, ei edes sammakkoa. Niinpä päädyin tulkitsemaan unta siten, että ruoka on se mun tosirakkauteni ja että ehkä mun olis aika laajentaa repertuaariani myös sisäelimien pariin?

hirven sydän

Unen näköhetkellä en ollut tainnut syödä edes maksaa, mutta sen jälkeen projekti on edennyt hitaasti mutta varmasti. Hitaasti, sillä en ole varsinaisesti juossut sisäelimien perässä, mutta varmasti aina kun niitä olen käsiini saanut. Niinpä en ole tähän päivään mennessä kokannut kuin muutaman kielen, muutamankin eri eläimen maksan ja nyt sitten tätä sydäntä. Olen myös varovaisen utelias munuaisten suhteen, mutta niitä voisin kyllä ensin maistaa jonkun osaavan valmistamana ennen kuin lähden säätämään niiden kanssa itse.

Blogiani pidempään lukeneet muistavat ehkä, että olin pitkään kasvissyöjä. Paluu sekaruokavalioon tapahtui ehkä noin vuosi ennen kuin aloin tämän blogin pitämisen, enkä vieläkään kokkaa lihaa kotona mitenkään valtavan usein. Silloin kun niin teen, pyrin painottamaan luomua, riistaa, poroa, karitsaa sekä sisäelimiä ja jättämään tehotuotetut tarjouslihat kauppaan.

Tiedostan lihansyönnin sekä maitotalouden eettiset ja ekologiset ongelmat, joten tasapainotan lihan ja maitotuotteiden kulutustani pitämällä usein myös vege- ja vegaanipäiviä. Jos ihan totta puhutaan, en edes miellä näitä päiviä vegaanipäiviksi, me vain syömme monesti kasvisruokaa tai vegaanista ruokaa ja silloin kyseessä on ateria siinä missä muutkin.

paistettu sydän

Tähän hirven vasan sydämeen pääsin käsiksi, kun avasin kerrankin suuni oikeassa paikassa oikeaan aikaan! Höpöttelin siskon anopille kiinnostuksestani riistaan ja sisäelimiin ja koska hänen miehensä metsästää, sain samantien lupauksen sisäelintoimituksesta. Kuulemma eivät sisäelimet tuossa metsästysporukassa tee mitenkään erityisesti kauppaansa, joten niinpä meikäläistä lykästi!

Vain viikko keskustelumme jälkeen sydänkuriirini toimitti minulle paketin ja pääsin suunnittelemaan mitä kaikkea siitä valmistaisin. Koska hirven vasan sydän on ihan reilun kokoinen jötikkä, jaoin sen kolmeen osaan ja testasin sen valmistamista kolmella eri tapaa: perinteiseen tapaan keittämällä (ohje tähän löytyy esim. Sauvajyvänen-blogista) sekä kahdella Kaikki äitini reseptit -blogin ohjeella – nopeasti paistamalla ja hirvensydänpastramina. Mikäli olet näiden sydänhommien kanssa noviisi kuten minä, suosittelen piipahtamista tuolla Nannan blogissa, siellä on mm. sydämen siistimiseen oikein hyvät ohjeet.

Keitetty sydän oli oikein passeli leivänpäällinen ja tämänpäivänen ohjeeni eli nopeasti paistettu hirven sydän todellista herkkua. Pastramin sen sijaan sössin totaalisesti. 😀 Vika ei ollut Nannan reseptin, vaan oman urpoiluni – yritin nimittäin savustaa pastramini eräänlaisella DIY-metodilla ja sehän meni sitten auttamattomasti pieleen. Lopputulos oli kyllä maistuvaa mutta totaalisen ylikypsää. Oh well… näitä sattuu! Joka tapauksessa, jos saatte käsiinne jostain hirven (vasan) sydäntä, suosittelen aloittamaan sen kokkailun nopeasti paistamalla. Oli nimittäin ÄLY HYVÄÄ!

Paistettu hirven sydän

2:lle

¼ siistittyä hirven (vasan) sydäntä (n. 300 g)

2 rkl silputtua tuoretta rosmariinia

1 valkosipulin kynsi

1 tl suolaa

2 rkl oliiviöljyä

nokare luomuvoita + loraus oliiviöljyä paistamiseen

Hienonna veitsellä valkosipuli sekä rosmariini. Kerää silppu leikkuulaudalla keoksi ja ripottele keon päälle suola. Hierrä veitsen lappeella valkosipuli ja rosmariini tahnamaiseksi (muutamia ”sattumia” saa seassa toki olla). Hiero sydämen pintaan öljyä ja mausteseosta ja laita sydän joko vakuumiin tai minigrippiin ja jääkaappiin marinoitumaan yön yli (purista ilma minigrip pussista huolella pois).

Ota sydän huoneenlämpöön muutamaa tuntia ennen ruokailua. Kun olet valmis syömään ja ateriasi kaikki muut osaset ovat valmiit, pyyhi sydämestä enimmät marinadit pois. Viipaloi liha poikkisyin reilun sentin paksuisiksi paloiksi. Kuumenna öljy-voiseosta valurautapannussa ja paista viipaleet muutama kerrallaan kauniin roseeksi, eli noin minuutin per puoli. Kääri palat folioon vetäytymään noin viideksi minuutiksi ja tarjoile ne esim. punajuuririsoton kera (ohje seuraa perästä).

Punajuuririsotto

2:lle

1½ dl risottoriisiä

1 rkl oliiviöljyä

1 punasipuli

2 valkosipulin kynttä

n. 50 g pekonia

½ dl portviiniä

n. 6 dl mietoa lihalientä (esim. hirvensydämen keitinlientä)

2 pientä tai 1 iso punajuuri

muutama oksa rosmariinia

laakerinlehti

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

n. 50 g luomuvoita

Lämmitä lihaliemi. Silppua sipuli, kuutioi pekoni ja murskaa valkosipulin kynnet. Kuori ja kuutioi punajuuri vajaan sentin kuutioiksi (älä tee liian isoa kuutiota, tai punajuuri ei kypsy ajoissa – tee siis mieluummin hieman liian pientä kuin liian suurta kuutiota). Silppua myös rosmariini. Kuullota sipuli paksupohjaisessa kasarissa oliiviöljyssä ja lisää sitten sekaan pekoni, rosmariini sekä punajuurikuutiot. Paistele vielä hetki ja lisää valkosipuli, laakerinlehti sekä risottoriisi. Pyörittele riisiä kasarissa, kunnes se muuttuu reunoiltaan läpikuultavaksi. Lisää kasariin sitten portviini ja keittele keskilämmöllä kokoajan sekoitellen, kunnes portviini on imeytynyt riisiin.

Ala lisäämään risottoon lihalientä kauhallinen kerrallaan. Lisää uusi kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Pidä liesi keskilämmöllä ja sekoittele aina lisätessäsi nestettä huolella pohjia myöten – risottoa kannattaa muutenkin hämmennellä vähän väliä. Kun riisi on juuri ja juuri kypsää, mausta risotto luomuvoilla, suolalla ja vastarouhitulla mustapippurilla. Minusta risoton kuuluu olla kosteaa ja puuromaista, joten lihalientä saattaa joutua lopuksi lisäämään vielä hitusen mikäli risotto näyttää liian paksulta.

Tarjoile paistettu hirven sydän punajuuririsoton kera heti risoton valmistuttua lämmitetyiltä lautasilta. Risotto ei odottele ruokailijoita! Kylkeen sopii minusta loistavasti esim. pihlajanmarjahillo tai muutama pakastettu puolukka/karpalo.

hirven vasan sydän(Jos muuten ihmettelette, mitä mulla on lasissa, niin se on kuulkaa kylmää glögiä! Kuvasin tämän annoksen joulun tienoilla, ja joulun tienoilla suurkulutan kylmää glögiä. Ei sitä aina kuvia varten raaski punaviinipulloja avata?)

15 views

Nopea mustapapukeitto

Nopea mustapapukeitto

mustapapukeittoMustapapukeitto: täydellistä arkiruokaa

Täällä on syöty viime viikkoina poikkeuksellisen paljon papuja. Oikeastaan samantien kun duuniarki alkoi joululoman jälkeen, ilmestyi ruokalistalle papukeitto – sitä kun voi tehdä kerralla helposti isommankin määrän ja syödä soppaa useampana päivänä.

Erilaiset papuruuat ovat minulle rakkaita, sillä pavut liittyvät vahvasti kotikotiin. Äiti tykkäsi liotella soijapapuja (muistaakseni ne olivat tosiaan aina soijapapuja) ja keittää niitä ihan vain sipulilla, porkkanalla, laakerilla ja pippurilla maustetussa vedessä. Jääkaapissa pönöttikin siksi papukattila säännöllisen epäsäännöllisesti ja vaikka soijapavut olivat teinille alkuun ehkä hieman haastavan makuisia, niihin tuli yllättävän nopeasti himo.

Sittemmin muutettuani omilleni otin tavakseni keitellä koti-ikävissäni soijapapuja samalla tavalla kuin äiti. Myöhemmin kuvaan astuivat kaikki muutkin pavut mitä käsiini sain: ruskeat ja valkoiset, kidneypavut, mustapavut, mustasilmäpavut, voipavut…

amaryllis

mustapapukeitto

Opin toissasyksynä, että papujen liotusveteen kannattaa laittaa pala kombulevää sekä keittääkin pavut kombun kanssa – näin papujen kaasuttava sivuvaikutus vähenee ja tuleepahan siitä kombusta myös makua keitinliemeen. Tätä vinkkiä jaan mieluusti eteenpäin ihan kaikille kaasuherkille papufaneille, jos ette tästä kikasta vielä ole kuulleet!

Tämä nopea mustapapukeitto valmistuu kypsistä mustapavuista, jotka voi halutessaan ostaa purkissa tai keittää itse. Itse tapaan liottaa ison määrän papuja kerrallaan (yön yli runsaassa vedessä kombun kanssa). Teen siis kerralla yleensä niin ison määrän, että kypsiä papuja voi halutessaan pakastaa tai sitten pistää ihan vain jääkaappin odottelemaan käyttöä (just niin kuin äiti aikoinaan teki). Pakastimessani on ollut viime aikoina papujen lisäksi runsain mitoin umamirikasta itse keiteltyä kasvislientä, jota olen myös käyttänyt näihin papukeittoihini.

Toisin sanoen: kiitos pakastimen aarteiden, tämä ateria valmistuu kumoamalla muutama purkki pakastimesta kattilaan ja heittämällä sekaan hieman mausteita ja juureksia. Sitten vaan keitellään ja soseutellaan ja simsalabim, ruoka on valmis. Täydellistä arkiruokaa!

Nopea mustapapukeitto

2:lle

vegaaninen

n. 2 dl kypsiä mustapapuja

3 valkosipulin kynttä

1 iso jauhoinen peruna

6 dl kasvislientä

2 tl juustokuminaa

1 tl korianterin siemeniä

ripaus suolaa

vastarouhittua mustapippuria

½-1 dl kaurafraichea/kaurakermaa

Kuori ja lohko peruna ja viipaloi valkosipulin kynnet. Murskaa korianterin siemenet. Laita kattilaan kasvisliemi, peruna, valkosipuli, mausteet sekä mustapavut. Keitä, kunnes peruna on kypsää. Soseuta keitto ja lisää siihen puolisen desiä kaurafraichea. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hieman suolaa ja/tai pippuria.

Tarjoile mustapapukeitto sellaisenaan tai pyöräytä lautasella vielä hieman kaurakermaa.

mustapapukeitto

Bongasin mustapapukeiton kuvauspäivänä Alkosta ihanan biodynaamisen oranssin luomuviinin Itävaltalaiselta Meinklangilta (jonka Grüner Veltliner on ollut jo pitkään yksi vakio-ostoksistani), enkä malttanut olla korkkaamatta löytöäni heti. Meinklang Graupert 2015 valmistetaan grauburgunder -rypäleistä ja se vastaa tyyliltään juuri sellaista oranssia viiniä, joihin olen eniten heikkona. Tuoksu on todella aromikas ja maku hapokas, sitruksinen ja parfyymisen kukkea. Löytyypä siitä myös aprikoosia ja persikkaakin.

Kuorikontaktia tämä viini on saanut 11 päivää, joten siitä löytyy sopivasti runsautta ja kevyttä tanniinisuutta myös hieman runsaammillekin ruuille.  ”Graupert” tarkoittaa paikallismurteella ”hoitamaton, huolittelematon, rähjäinen henkilö”, mutta tämä viini on kyllä kaikkea muuta! Nimi taitaakin viitata valmiin viinin sijasta viiniköynnöksiin, jotka saavat Meinklangin tilalla kasvaa melkoisen villeinä.

meinklang graupert

Itse rakasta juoda tällaisia herkkuviinejä ihan sellaisenaan. Viiniä ei siis oltu suoranaisesti valittu tämän keiton kaveriksi, mutta eipä tämä yhdistelmä mikään katastrofikaan ollut! Graupert on viiniksi hieman tyyriimmästä päästä (26,90€), mutta mikäli on laillani hurahtanut oransseihin viineihin ja alkuviineihin, ei tuo hinta todellakaan ole mikään este – oransseja viinejä kun ei Suomessa käsiinsä ihan niin vain saa.

Ps. Vegaaneille tiedoksi, että Meinklangin viinit ovat vegaanisia vuosikerrasta 2004 alkaen.

57 views

Graavatut keltuaiset aka next level yolk porn

by Juulia 0 Comments
Graavatut keltuaiset aka next level yolk porn

graavatut keltuaiset

Noin kaksi vuotta siihen sitten meni, ennen kuin graavasin ekat keltuaiseni. En enää edes ihan muista, missä niitä ekan kerran söin, mutta muistan kun ensimmäisen kerran niistä luin. Aika monen tartarin päällä tiedän nitä viime vuosina nauttineeni – melko trendikäs lisuke graavatut keltuaiset siis on! Helppotekoinenkin, minkä vuoksi jaksankin ällistellä hitauttani tämän herkun ottamisessa omaan repertuaariin. Mut hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, erityisesti aina kun on herkuista kyse.

Kimmoke ryhtyä vihdoin keltuaisten graavaamiseen syntyi itsenäisyyspäivän alla, kun väänsin kummityttöni 1-vuotissynttäreille 40-hengen kerroskaakkua. Kuorrutin kakun marenkivoikreemillä, johon tietysti upposi aika monta kananmunan valkuaista. Hetken mielijohteesta sekoitin sitten suolaa ja sokeria ja laitoin keltuaiset niiden sekaan graavaantumaan.

graavattu keltuainen

Viisi päivää myöhemmin kaivoin aarteeni jääkaapin perältä esiin, huuhtelin syvän keltaisiksi ja läpikuultaviksi graavantuneet keltuaiset varovasti sokerisuolasta ja kuivatin niitä hyvin miedolla lämmöllä uunissa parisen tuntia. Lopputuloksesta on nautittu nyt useamman kerran niin pastan kuin leivänkin päällä, mutta graavatut keltuaiset sopisivat varmasti loistavasti niin caesarsalaatin kruunuksi kuin salaatinkastikkeen sakeuttajaksi, avocadoleivän mausteeksi tai vaikka … maustevoihin (next level munavoi hellooo!)… Ideoita näiden jalokiven lailla hehkuvien herkkupalojen käyttöön minulla on juuri nyt enemmän kuin aikaa ideoideni testaamiseen.

Maku graavatuissa keltuaisissa on veden kielelle kihauttavan täyteläinen, makeansuolainen ja umaminen – moni tutkiskelemani nettisivu vertaakin graavattujen keltuaisten umamisuutta kypsään juustoon tai jopa bottargaan (suolattua ja kuivattua juovakeltin mätiä*). Herkullista keltuainen on ainakin minusta tosin aina ja melkein missä muodossa vaan (tsekkaa vaikka tämä oodini keltuaiselle), ei siis ihme että ihastun niihin myös graavattuina!

graavatut keltuaisetAvocadoleipää graavatulla keltuaisella, nam!

Mätileipä graavatulla keltuaisella = meganam!

herkkusienipastaRaastetut graavatut keltuaiset ovat näyttävä tapa viimeistellä yksinkertainen pasta.

Graavatut keltuaiset ovat todellakin harvinaisen helppotekoisia – keltuaiset vain haudataan sokerisuolaan X päiväksi, kaivetaan esiin, pestään ja joko käytetään sellaisenaan tai vielä kuivataan. Perus graavausseosta voi toki halutessaan myös maustaa. Itse olen kokeillut lisätä suola-sokeriseokseen muutaman laakerinlehden, mustapippuria sekä katsuobushi-lastuja (hieman tämän ohjeen tapaan). Testasin myös vaihtaa puolet sokerista kookossokeriksi, jossa on hauskan paahteinen karamelliaromi. Suolan ja sokerin välisen suhteen olen pitänyt 1:1:ssä, sillä se on ollut lukemissani keltuaisten graavausohjeissa yleisin ohjeistus.

Graavausaika vaihtelee lukemissani ohjeissa kahdesta päivästä jopa viikkoon. Keltuaisia voi halutessaan graavata ihan vain muutaman tunnin, jolloin ne jäävät sisältä ihanan valuviksi ♥ Raastettavaan ja pitkään säilyvään muotoon keltuaisen saadakseen sen täytyy kuitenkin graavautua ja kiinteytyä läpikotaisin eli useampia päiviä. Joissain ohjeissa keltuaiset kuivataan tai kylmäsavustetaan vielä graavaamisen jälkeen, mutta hyvin ne säilyvät jääkaapissa kelmutettuina ilman kuivaamistakin – ovat vain hieman tahmeita käsitellä.

Graavatut keltuaiset

4 ehjää luomumunan keltuaista

2 dl hienoa suolaa

2 dl sokeria (josta osa voi olla esim. karamelliaromista kookossokeria tms. tummaa sokeria)

(+ n. 1½ rkl kokonaisia mustapippureita / 10 g katsuobushilastuja / 3-4 laakerinlehteä)

Sekoita suola ja sokeri. Mikäli haluat maustaa graavausseosta, pyöräytä mausteet ja desi suolaa hienoksi jauheeksi sauvasekoittimen tai tehosekoittimen silppuriosan avulla ennen sekoittamista loppuun suolaan ja sokeriin. Kaada reilu puolet seoksesta pieneen kannelliseen rasiaan ja tee seokseen neljä keltuaisen menevää kuoppaa esim. kahvimitalla.

Aseta varovasti keltuaiset koloihinsa yksi kerrallaan. Mikäli joku niistä menisi rikki, jätä se vain paikoilleen – muoto siitä hajoamisesta lähinnä kärsii, ei maku. Peitä keltuaiset varovasti lopulla suola-sokeriseoksella.

Tässä satsissa puolet sokerista korvattiin kookossokerilla ja mukaan hienonnettiin mustapippuria, katsuobushia sekä laakerinlehtiä. Lopputulos = UUH 2 the AAH!

Sulje kansi ja lykkää purkki jääkaappiin. Keltuaisia voi graavata tosiaan muutamasta tunnista jopa kahteen viikkoon, mutta itselläni ne ovat olleet graavaantumassa testikertoina 4-5 päivää, jolloin keltuainen on läpikotaisin kiinteytynyt, hieman joustava ja tahmeahko. Se kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että pikagraavatut (n. 2-3h) keltuaiset eivät säily samoin kuin useamman päivän graavatut ja kuivatut keltuaiset, vaan ne pitää syödä mieluiten heti.

Käyttöönotto:

Graavatut keltuaiset ovat käyttövalmiita heti, kun olet pessyt niistä varovasti suolat ja sokerit pois. Voit halutessasi kuivata keltuaisia uunissa tai hyötykasvikuivurissa (itselläni ei sellaista ole). Minä olen hoitanut kuivaushommat 50 asteisessa uunissa, jonka luukku on jätetty puukauhan avulla vähän auki. Asetan graavatut keltuaiset leivinpaperoidulle uunipellille ja kääntelen niitä kuivaamisen aikana ympäri muutamaan kertaan tasaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Pitkään graavatut (5-7 päivää) ja täysin kuivaksi kuivatut keltuaiset voisi kai käsittääkseni säilyttää ilmatiiviissä rasiassa jopa huoneenlämmössä, mutta itse kyllä pakkaan herkkupalani ilmatiiviisti jääkaappiin ihan varmuuden varalta. Graavatut keltuaiset säilyvät näin jääkaapissa ainakin kuukauden –  tosin eivät kyllä säily tässä taloudessa, raastan niitä nimittäin tällä hetkellä vähän kaikkeen. Kohta pitää laittaa uusi satsi suolaan!

graavatut keltuaiset

graavattu keltuainen

Testailemalla löytää omaan makuun ja käyttötarkoitukseen sopivan graavausajan. Järjestelmällinen kokki (hieman kuten tämän blogin kirjoittaja) voisikin laittaa viikon ajan aina uuden keltuaisen graavaantumaan päivässä ja lopuksi maistella minkä ”ikäisestä” pitää eniten. Siis sitähän vois vaikkapa järjestää eri ”ikäisten” graavattujen keltuaisten maisteluillan 😀 Jep, tässä sitä alkaa syntymään jo teemajuhlan tynkää pääsiäiselle – vähän vaihtelua niille suklaamunille!

*) Bottargasta voit lukea lisää täällä. Sitä on myynnissä ainakin italialaisiin herkkuihin erikoistuneessa Casa Italiassa 🙂

Ps. Harkitsen parhaillaan kokeilevani kotikutoista kylmäsavustusta Tasting Table -sivuston ohjeen mukaan. Jutussa myös ohjeistetaan, miten graavatut keltuaiset voi kuivata jääkaapin avulla!?

Pps. Harmikseni tätä graavausseosta on ollut haastavaa uusiokäyttää. Kokeilin kuivata sokerisuolan uunissa samalla kuin keltuaisetkin, mutta se kuivui todella kivikovaksi klöntiksi – seos nimittäin kosteutuu graavausprosessin aikana melko lailla, joten ei ihme. Koska varsinkin todella aromaattista katsuobushilla maustettua graavausseosta oli sääli heittää kertakäytön jälkeen menemään, sekoitin siihen muutaman desin vettä ja pikagraavasin (n. 2 h) liuoksessa muutamat keltuaiset pastan kaveriksi. Aijjai!

216 views