Verigreippi & granaattiomenasalaatti tahinikastikkeella

by Juulia 0 Comments
Verigreippi & granaattiomenasalaatti tahinikastikkeella

granaattiomenasalaatti

On olemassa muutama kausituote, joihin olen aina aivan yhtä intona niiden ilmestyessä kauppoihin. Yksi on granaattiomena ja toinen verigreippi. Ihania ovat tosin myös tuore kotimainen lehtikaali, latva-artisokka sekä maissi, tuoreet viikunat, kevään ekat parsat ja uudet perunat… Listaa voisikin itseasiassa jatkaa vaikka kuinka pitkälle, eikä sen sisältöä pysty edes järjestämään mihinkään tärkeysjärjestykseen. Kukin on sesonkinsa aikaan parhaimmillaan ja aina yhtä odotettu herkku!

Tällä hetkellä kotimaisen lehtikaalin sesonki vetelee viimeisiään, mutta granaattiomenan ja verigreipin kausi on vasta käynnistynyt. Tiedossa on siis vielä kuukausitolkulla ihanaa punaista hedelmäterapiaa! Onneksi, sillä tässä pimeän vuodenajan aikana valoa väriä ja pirteyttä todella kaipaakin lautaselle.

granaattiomenasalaatti

"granaattiomenasalaatti

Lehtikaalipohjalle rakennettuun piristävään verigreippi & granaattiomenasalaattiin tulee myös minttua sekä ihana sitruksinen tahinikastike. Salaattia voi täydentää ruokaisammaksi paistamalla sen sekaan esim. halloumia tai fermentoitua tofua eli ”fetoa”, jolloin salaatti sopii myös vegaaneille.

Verigreippi & granaattiomenasalaatti

2-4:lle

150 g lehtikaalia

1 rkl oliiviöljyä

2 verigreippiä

1 granaattiomena

1 ruukku tuoretta minttua

(150 g halloumia / fermentoitua tofua)

(2-3 rkl paahdettuja manteleita / pähkinöitä / pinjansiemeniä)

Pese lehtikaali ja irroita kovat lehtiruodit. Pinoa muutama lehti päällekkäin ja kääri lehdet pienelle rullalle. Suikaloi lehtikaalirulla sitten niin ohuelti kuin pystyt ja jatka samoin kunnes kaikki kaali on suikaloitu. Laita lehtikaalisilppu kulhoon ja kaada päälle öljy. Hiero kaalisuikaleita öljyyn käsin, tämä auttaa pehmentämään kaalia.

Leikkaa verigreipin kuoret irti terävällä veitsellä niin, että hedelmäliha paljastuu. Irroita hedelmälohkot kalvojen välistä terävällä veitsellä; toimi tyhjän kulhon päällä, jotta saat kaiken greipeistä irtoavan mehun talteen. Paloittele kalvottomat greipinpalat muutamaan osaan ja sekoita niistä suurin osa lehtikaaliin. Säästä muutama greippiviipale salaatin päälle. Purista vielä jäljelle jääneestä rangasta kaikki mehu huolella talteen, tarvitset sitä salaatinkastikkeessa (ohje perässä).

Irrota granaattiomenan siemenet varovasti hedelmästä segmentti kerrallaan ja lisää suurin osa siemenistä salaattiin. Valmista salaatinkastike ja sekoita suurin osa kastikkeesta salaatin sekaan. Laita granaattiomenasalaatti tässä vaiheessa jääkaappiin tekeytymään ainakin puoleksi tunniksi, jotta lehtikaali pehmenee vielä lisää.

Tahinikastike:

2 rkl tahinia

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl misotahnaa (tai ½ rkl soijakastiketta)

3 rkl greippimehua

1 rkl vaahterasiirappia

1 rkl omenaviinietikkaa

2-3 rkl vettä

(muutaman sentin pätkä tuoretta inkivääriä)

Soseuta kaikki tahinikastikkeen ainekset vettä lukuunottamatta keskenään ja ohenna sitten sopivan paksuiseksi vedellä. Sekoita kastikkeesta suurin osa lehtikaalin sekaan, jätä muutama ruokalusikallinen tarjoiluhetkeen.

Kun olet valmis syömään, annostele granaattiomenasalaatti lautasille. Viipaloi tai palottele halloumi / fermentoitu tofu ja paista se kullanrapeaksi; annostele se sitten salaatin päälle, mikäli käytät sitä. Jaa lautasille jäljelle jääneet verigreipin palat, granaattiomenat, reilusti suikaloitua tuoretta minttua ja halutessasi hieman paahdettuja manteleita, pähkinöitä tai pinjansiemeniä. Valuta jäljelle jäänyt kastike vielä salaatin päälle ja tarjoile heti.

granaattiomena

Ps. Kun lehtikaalia ei kaupasta enää löydy, vaihdan sen italialaiseen salaattifenkoliin, jonka kausi kestää marraskuusta helmikuuhun (lunttasin tämän tiedon muuten just Satokausikalenterista, myönnetään!). Fenkoli + sitrukset = !!!

0 views

Mun muhammara

by Juulia 0 Comments
Mun muhammara

muhammara

Osallistuin alkusyksystä Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin järjestämille rapujuhlille. Heidi ravusti saksiniekat pöytään ja me kokkailevat kutsuvieraat toimme paikalle alkuruuat ja jälkkärit. Juhliin oli kutsun saanut lisäkseni Elina (Chocochili), Hanna (Hannan Soppa), Merituuli (Sillä Sipuli), Hannele (Kokit ja Potit) sekä Mikko (Avaruusasema).

Koska mukana oli yksi vegaani, mietittiin yhdessä alkupalapöytään mahdollisimman monta vegaanillekin sopivaa ruokaa. Itse päädyin tuomaan pöytään lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammara -tahnaa ja surautinpa Elinan latva-artisokalle myös karamellisoidun saksanpähkinävinegretinkin.

muhammara

Muhammara oli osaltani täysin hatusta temmattu veto, en nimittäin ollut sitä koskaan ennen tuolloin tehnyt. Olin muistaakseni nähnyt niihin aikoihin jonkun kokkailuvideon, jossa sitä tehtiin ja mielenkiintoni tähän saksanpähkinöistä, paahdetuista paprikoista ja granaattiomenasiirapista koostuvaan tahnaan oli herännyt. Toki muhammarasta olen kuullut ekan kerran jo kauan sitten, mutta jostain syystä se ei aiemmin ole houkutellut. Arvatkaapa siis hölmistykseni taso, kun kävi ilmi että myös Elina oli tuomassa juhliin muhammaraa 😀 Siinä sitten illan mittaan maisteltiin kummankin versioita ja vaikka samasta ruokalajista on kyse, olihan niissä eroja. Omani esim. kaipasi selvästi lisää valkosipulia!

Muhammara on peräisin Syyriasta, ja tarkoittaa ilmeisesti ”punastunutta” tai ”punertavaa” tai jotakin sellaista. (Korjatkaa ihmeessä jos olen väärässä!) Punaistahan tämä tahna tosiaan on, ja ihanaa! Monessa reseptissä muhammara suurustetaan leivällä, mutta itse lähdin suoralta kädeltä gluteenittomalle linjalle ja käytin tahnan sakeuttamiseen mantelijauhoja. Muhammaraan kuuluvaa aleppon pippuria en ole toistaiseksi löytänyt mistään – mikä ei ehkä ole ihme, ottaen huomioon että kyseinen mauste on myös kotoisin Syyriasta – joten olen tulisuttanut muhammarani joko tuoreilla chilipaprikoilla tai yhdistelmällä tulista paprikajauhetta ja cayennepippuria. Myös lempichilini, korealainen gochugaru, toimii minusta muhammarassa yllättävän hyvin!

muhammara”vähän granaattiomenasiirappia”

Koska en todellakaan ole mikään muhammara -ekspertti, korostaisin tässä vielä, että ohjeeni on tulkinta useammasta lukemastani reseptistä. En osaa sanoa mille tasolle se asettuisi autenttisuudeltaan syyrialaiseen keittiöön perehtyneiden mielessä, mutta hyvää se kyllä on! Käsittääkseni tästä ruokalajista on Lähi-Idässä useampiakin versioita … puhumattakaan sitten vielä jokaisen suvun omista versioista, joten tässä on nyt sitten tämän huushollin versio!

Muhammara

3 isoa punaista paprikaa / n. ½ kg paahdettua paprikaa

1 miedohko chilipaprika / 1-2 tl aleppon pippuria / 1-2 tl tulista paprikajauhetta + ripaus cayennepippuria

100 g saksanpähkinöitä

1 reilun kokoinen valkosipulin kynsi

3-4 rkl saksanpähkinäöljyä (tai oliiviöljyä)

3-5 rkl granaattiomenasiirappia (*

n. 1 tl suolaa

(1 pala kuivahtanutta vaaleaa leipää / n. ¾-1 dl mantelijauhoja)

Paahda kokonaisia paprikoita ja chilipaprikaa (mikäli se on chilivalintasi) uunivuoassa 200 asteisessa uunissa, kunnes paprikat mustuvat sieltä täältä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana, jotta ne paahtuvat kauttaaltaan. Ota vuoka sitten uunista ja peitä se tiiviisti foliolla. Jätä paprikat muhimaan folion alle, kunnes ne ovat jäähtyneet sen verran että niitä pystyy käsittelemään. Puolita sitten paprikat, poista niistä siemenet ja kuoret. Kuori myös chilipaprika, johon voit halutessasi jättää siemenet mikäli olet tulisemman ystävä.

Jos kaipaat muhammaraa pöytään vähän helpommin ja nopeammin, voit käyttää valmista paahdettua paprikaa ja vaihtaa paahdetun chilipaprikan aleppon pippuriin, gochugaruun tai tuliseen paprikajauheeseen ripauksella cayennepippuria.

Saksanpähkinät voi halutessaan kevyesti paahtaa kuivalla paistinpannulla ennen tahnan sekoittamista. Soseuta sitten karkeaksi soseeksi paprika ja paahdettu chilipaprika. Lisää seokseen saksanpähkinät ja suolan kanssa rikki veitsen lavalla hierretty valkosipulin kynsi, öljy sekä 3 rkl granaattiomenasiirappia. Soseuta vain sen verran, että pähkinät rikkoutuvat hieman – minusta muhammaran rakenne on ihana silloin kun siellä on isompiakin pähkinäsattumia seassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa ja granaattiomenasiirappia. Omaan makuuni sopii parhaiten reilusti makeansuolainen muhammara!

Mikäli haluat muhammarasta paksumpaa, soseuta paprikan kanssa pala kuivahtanutta leipää. Mikäli vältät gluteiinia tai olet keliaakikko, käytä mantelijauhoja. Niitä voit sekoittaa valmiiseen muhammaraan niin paljon, että koostumus on mieleesi. Muista kuitenkin, että koostumus paksuuntuu vielä kun muhammara vetäytyy kylmässä!

Muhammara on parhaimmillaan vietettyään jääkaapissa yön. Se säilyy 3-4 päivää jääkaapissa. Tarjoile muhammara esim. mezepöydässä, leivän kanssa tai vihannesten dippinä. Nosta se huoneenlämpöön aina hyvissä ajoin ennen tarjoilua ja lorottele päälle vielä hieman öljyä sekä granaattiomenasiirappia.

*) Granaattiomenasiirappia löytyy Lähi-Idän kokkailutarvikkeita myyvistä etnisistä kaupoista, kuten vaikkapa Yliopiston metriksen Hauler-marketista. Kun en ehtinyt Kaisaniemeen muhammarakokkailufiilispäivänä, ostin kaupasta granaattiomenatäysmehua ja keitin siitä itse siirappini (n. 8 dl mehua + 2 dl fariinisokeria keitellään kunnes koostumus on siirappimaista, aikaa tähän menee n. tunti).

 

203 views

Makeantulinen taatelitoffee & karamellipossu / karkkitofu

Makeantulinen taatelitoffee & karamellipossu / karkkitofu

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia & Urtekram

taatelitoffee

Tämänkertaisen Urtekram-yhteistyöni teemana on kuivatut luomuhedelmät – eli siis toisinsanoen karkki ♥ En ole koskaan oikein ollut perinteisten makeisten perään, mutta kuivatut aprikoosit, luumut, viikunat ja varsinkin rusinat ovat tehneet minulle sen sijaan aina kauppansa! Äitini piti lapsuudessa huolen siitä, että kotoa löytyi aina erilaisilla kuivahedelmillä täytettyjä kulhoja, kun taas karkkia saatiin vain lauantaina (ja se yksi lauantaipussi piti jakaa kolmen kesken). En tiedä oliko äidillä siinä jonkinlainen strateginen taka-ajatus, mutta ainakin minulle se toimi – karkki ei nimittäin maistu edelleenkään yhtä hyvin kuin kuivahedelmät.

Poikkeuksena joukossa on kuitenkin tähän aikuisikään asti ollut taateli. Jostain syystä en pitänyt siitä lapsena (se oli ehkä liian makeaa?) ja tilanne onkin muuttunut itse asiassa vasta viime vuosina. Käännekohta oli varmaankin silloin, kun maistoin ensimmäisen kerran oikein mehevän pehmeää ja tahmaista tuoretta taatelia – ihan eri juttu kuin lapsuuteni muistikuvat taatelikakun kuivakoista sattumista. Sen jälkeen paluuta ei olekaan enää ollut, taatelit maistuvat minulle nyt mitä parhaiten!

karkkipossuGochujang-taatelitoffee + karkkipossu/tofu + endiivi = pikkujoulukauden iisi illanistujaisruoka

Tämänpäiväisessä reseptissä käyttämäni luomulaatuiset Urtekramin aurinkokuivatut taatelit ovat sekä ihanan tahmeita, että maultaan makean intensiivisiä ja toffeemaisia. Mikäli mietit (kuten minä), mitä tuo ”aurinkokuivattu” tarkoittaa, niin se tarkoittaa sitä, että hedelmät on kuivattu luonnollisesti ilman esim. väriä säilyttäviä kemikaaleja.

Taateleista surautettu tahmea ”toffee” on yksi lempitavoistani käyttää taateleita – taatelitoffee nimittäin makeuttaa niin aamupuurot kuin jugurtinkin ja saatanpa joskus sipaista sitä leivänkin päälle. Taatelitoffeen perusohjetta voi myös maustaa monin tavoin, joten kun taatelitoffee on kerran kaappiin pyöräytetty, se säilyy siellä noin viikon ja taipuu vaikka minkä ruuan höysteeksi. Myös suolaisen!

jamon serrano taateliLaiskan versio pekoni-taateleista: serranonkinkkuun käärityt, gochujang-manteleilla täytetyt taatelit.

Vietin syyslomaviikkoni Mallorcalla perheeni kanssa ja törmäsin siellä yksinkertaisuudessaan nerokkaaseen tapakseen: pekoniin käärittyihin taateleihin. Tämä makuyhdistelmä on varmasti kaikille Espanjassa enemmän matkanneille tuttu, mutta minulle täysin uusi (kyllä, näinkin voi joskus käydä, vaikka kaiken mahdollisen tiedon ruuasta yritän päähäni aktiivisesti ahtaakin). Meillä oli kummipojan kanssa reissussa diili: hän söi taatelin ja minä sen pekonin siitä ympäriltä. Kun en matkalla näin ollen kovinkaan montaa kokonaista suupalaa tullut syöneeksi, oli samaa makuyhdistelmää testattava heti kotiin päästyä rauhassa. Pekonin paistelun sijaan kokeilin kääriä taatelit ilmakuivattuun kinkkuun ja niiden sisälle lykkäsin tulisia manteleita!

Nämä makeansuolaiset ja salakavalan tuliset taatelit mielessäni syntyi oikeastaan tämän päiväinen reseptikin. Maustoin osan tekemästäni taatelitoffeesta gochujangilla ja sivelin sillä endiivin lehtiä. Täytteeksi näin syntyville endiiviveneille paistoin helppoa karamellipossua, jota ryydittämään päätyi pippurista vesikrassia, itsetehtyjä gochujang-manteleita ja kirpeää vihreää omenaa.

Lopputuloksena kotona oli vadillinen vaikkapa pikkujouluihin täydellisesti sopivaa naposteltavaa, jonka kokoamisen voisi tiukan paikan tullen jättää myös vieraille. Samankaltaisen makuelämyksen voi muuten helposti toteuttaa myös kylmäsavutofulla possun sijaan – testattu on ja hienosti toimii! Laitan jutun loppuun ohjeet ”karkkitofun” valmistamiseen.

Urtekram aurinkokuivattu taateli

karkkipossuEndiiviveneet, tulisen taatelitoffeen sekä muut tykötarpeet voi kukin koota suupaloiksi myös itse pöydässä, niin saa täytteitäkin juuri sen verran kun haluaa 🙂

Ihan ensiksi tarvitaan taatelitoffeeta. Sitä kannattaa minusta aina tehdä kerralla vähän reilummin ja aateloida tällä luonnollisella makeutuksella niin aamupuurot, välipalaleivät kuin jugurtitkin. Taatelitoffeen voi tehdä periaatteessa melkeinpä mihin nesteeseen vaan, mutta itse olen käyttänyt väliin vettä, väliin kookosmaitoa.

Taatelitoffee:

250 g Urtekram aurinkokuivattuja taateleita

n. 2 dl vettä (tai kookosmaitoa/mantelimaitoa/riisimaitoa…)

Tarkista, ettei taateleiden sisällä ole ”kiven” siruja. Liota taateleita sitten yön yli kylmässä vedessä, tai kiiren sattuessa puolisen tuntia lämpimässä vedessä. Soseuta pehmenneet taatelit käyttämäsi nesteen kera. Vesi käy hyvin, mutta varsinkin makeissa käyttötarkoituksissa kookosmaitoon tehty taatelitoffee maistuu minusta ihanalta!

Karamellipossua & taatelitoffee -endiivejä omenalla ja vesikrassilla

n. 20-25 kpl

2-3 endiiviä

n. 1¼ dl taatelitoffeeta

2-4 rkl gochujangia

Simppeli karamellipossu / karkkitofu:

350 g luomuporsaan kassleria / 250 g kylmäsavutofua + 2 rkl öljyä

2 rkl tummaa soijaa

2 rkl tummaa sokeria

2 tl viismaustetta

1 dl vettä

Lisäksi:

1 kirpeä vihreä luomuomena

1 limetti

1 ruukku vesikrassia (tai mizunaa, thaibasilikaa, perillaa)

100 g gochujang-manteleita (tai kaupan valmiita chilikuorrutettuja-/karamellisoituja-/savumanteleita)

Karamellipossu:

Kuutioi possu reilun sentin kuutioiksi. Ruskista possu kuivalla pannulla eli omassa rasvassaan huolella ja lisää pannulle sitten sokeri, soija, vesi sekä viismauste. Sekoita hyvin ja jätä possu sitten tiiviin kannen alla hautumaan miedolla lämmöllä vähintään puoleksi tunniksi. Voit sekoitella kuutioita hautumisen aikana muutamaan kertaan. Kun possu on mukavan mureaa, nosta lämpöä vielä siksi aikaa, että pannulla oleva neste tiivistyy siirappimaiseksi ja takertuu possun pintaan. Nosta pannu sitten liedeltä odottelemaan endiiviveneiden täyttämistä.

Sekoita gochujang ja taatelitoffee keskenään. Mikäli tulinen korealainen gochujang on sinulle uusi tuttavuus, laita ensin vähemmän ja lisää sen pikkuhiljaa sen verran mikä omaan makuusi sopii. Leikkaa endiivin tyvestä noin sentin pätkä pois ja irroita kaikki helposti irtoavat lehdet. Leikkaa sitten tyvestä taas siivu ja irroita seuraavat lehdet. Jatka näin, kunnes jäljellä on enää kaikken pienimmät lehdet endiivin sydämessä.

Sisus on minusta endiivin paras osa. Yleensä puolitan nämä pikkuendiivit pitkittäin ja paistan niihin nopeasti öljyssä karamellisoituneen paistopinnan – nam, mikä ihana kokin välipala! Jos endiivin sydämiä kertyy pöydälle enemmänkin, saatan tehdä niistä seuraavana päivänä esim. risottoa.

Viipaloi vihreä omena ohueksi mandoliinilla tai juustohöylällä ja pyörittele viipaleet limetinmehussa, jotteivät ne tummu. Sitten vaan endiivejä täyttämään! Sivele noin teelusikallinen gochujang-taatelitoffeeta jokaiselle endiiville. Lisää päälle muutama omenasiivu sekä 3-4 palaa karkkipossua. Viimeistele endiivit vesikrassilla ja rouhituilla manteleilla (voit käyttää itsetehtyjen gochujangmanteleiden sijaan myös vaikkapa kaupan valmiita hunajamanteleita tai savumanteleita, pääasia että endiivissä on jotain rapean rouskuvaa!). Tarjoile endiivit mieluiten heti.

karkkitofuNopean karkkipossun tapaan valmistuu myös suolaisen makea tofu – näissä veneissä sen kaverina on mizunaa.

Karkkitofu:

Mikäli käytät kylmäsavutofua, kuivaa palat huolella ja kuutioi ne. Paista tofukuutiot rapeaksi öljyssä ja lisää pannulle sitten soija, sokeri sekä viismauste – vettä et kuitenkaan tarvitse. Jatka paistamista keskilämmöllä pannua ravistellen, kunnes neste muuttuu siirappimaiseksi ja takertuu tofuun. Varo polttamasta sokeria! Rakenna endiiviveneet tämän jälkeen edellä kuvailemallani tavalla tofua käyttäen.

(Mikäli muuten ihmettelet tofun selvästi possua pienempää määrää ohjeessani, syy on possun kutistuminen paistaessa. Lopullinen määrä täytettä on siis lihalla ja tofulla valmistaessa suurinpiirtein sama.)

Urtekram aurinkokuivattu taateli

Tiesittekö muuten, että Urtekram on luomun edelläkävijöitä? Firma on perustettu jo vuonna 1972! Valikoimasta 100% on luomua ja seassa on niin elintarvikkeita, luomukosmetiikkaa kuin gluteenittomia tuotteitakin. Lisäksi 80% tuotteista sopii myös vegaaneille. Urtekramin historiasta ja periaatteista voi lukea lisää täältä.

Edelliset Urtekram-reseptini ovat tässä – onpa niitä kertynyt jo monta!

 

75 views

Gochujang + manteli = mega-addiktiiviset gochujangmantelit

by Juulia 0 Comments
Gochujang + manteli = mega-addiktiiviset gochujangmantelit

Jos pöydällä lojuu kulho näitä gochujangmanteleita, niin eipä loju enää hetken kuluttua.

Kirjoittelin taannoin siitä, kuinka kotiini tuppaa kertymään jos jonkinlaista pähkinä- siemen- ja mantelipussia. Niillä on niin suuri paikka niin kokkailuissani kuin snäkkäilyissänikin, että jos en ole varma onko kotona jotain tiettyä sorttia pähkinää/siementä, ostan sitä, ihan vain varmuuden varalta.

Pähkinät, kuten siemenetkin sisältävät kuitenkin sen verran rasvaa, että niitä ei voi niin vain säilytellä ikuisesti, tai ne härskiintyvät. Ensimmäinen vinkkini pähkinähulluille onkin siksi ostaa pähkinät ja siemenet kokonaisina – rouheena tai jauheena ne nimittäin säilyvät vielä huonommin! Toinen vinkkini koskee säilytystä: jos vain mahdollista, säilytä pähkinät ja siemenet jääkaapissa tai jopa pakastimessa, ilmatiiviissä pakkauksessa. Siellä kaikki nuo ihanat pikku herkkupalat säilyvät käyttökelpoisena tuplasti / triplasti pidempään!

Koska tiedän ostostapani ja kulutustarpeeni, mutta olen myös tuskallisen tietoinen keittiöni rajallisesta kylmäsäilytystilasta, olen ottanut kotonani tavaksi hyödyntää pähkinöiden ja siemenien säilytykseen keittiön seinästä löytyvää vanhanaikaiasta kylmäkaappia. Suurimman osan vuodesta tuo kaappi on nimittäin sen verran kylmä, että se menee melkein jääkaapista. Pinjansiemenille tai vaikkapa macadamianpähkinöille tosin raivataan jääkaapista aina tilaa, ne ovat nimittäin minusta siementen ja pähkinöiden aatelia (ja tyyriitä ku mikä).

gochujang

Toimenpiteistä huolimatta aina välillä eteen tulee tilanne, että varastoja täytyy hieman harventaa. Silloin pähkinöitä lastataan vieläkin enemmän puuron ja salaatin päälle, kannustetaan Juusoa ottamaan ”vähän välipalaa” eli syömään pähkinöitä kourallisittain (mitä hän vissiin tekisi mieluusti muulloinkin mutta en ööh varastojani suojelevana pikkuoravana anna), kokataan pähkinäkräkkereitä, pähkinäistä tofua, pähkinäistä kukkakaalimurua, dukkaa, saksanpähkinächorizoa, ajo blancoa ja ties mitä muuta … sekä koukuttavia makeantulisia gochujangmanteleita!

Korealainen chilistä, fermentoiduista soijapavuista ja tahmeasta riisistä tehty tulinen ja suolaisenmakea herkkutahna gochujang on nykyään keittiöni vakioraaka-aineita. Suosittelen lämpimästi tutustumaan gochujangiin, jollette ole niin vielä tehneet ♥

Gochujang -mantelit

100 g manteleita

2 rkl tummaa sokeria

1 rkl gochujang -tahnaa

3 rkl vettä

½ rkl miedon makuista kasviöljyä, esim. rypsiöljyä

Paahda manteleita hetki kuivalla pannulla keskilämmöllä. Kun mantelit saavat aavistuksen väriä, lisää loput raaka-aineet pannulle. Sekoita hyvin ja paista seosta (edelleen keskilämmöllä), kunnes se alkaa tarttumaan manteleihin ja tahmeutuu selvästi (omalla liedelläni tähän menee viitisen minuuttia). Varo polttamasta seosta, alenna lämpöä tarvittaessa.

Kumoa tahmainen manteliseos leivinpaperoidulle pellille. Jatka paahtamista 150 asteisessa uunissa (keski-/alatasolla), kunnes gochujangseos on kuivahtanut manteleiden pintaan. Pidä uunia silmällä! Manteleissa voi siellä täällä olla tummiakin kohtia, kunhan ei suorastaan mustia.

Kun gochujangmantelit ovat jäähtyneet, murra ne niin että ne ovat suurimmaksi osaksi toisistaan irti ja pistä tarjolle. Säilytän ne itse lasipurkissa, jota ravistelen ennen käyttöä saadakseni toisiinsa mahdollisesti takertuneet pähkinät irtoamaan taas toisistaan.

Gochujangmantelit ovat ihania sellaisenaan naposteltuina, erilaisissa salaateissa, sekä rouhittuina makeantulisina sattumina jos jonkinlaisten aasialaistyyppisten ruokien päällä. Keskiviikkona blogiin onkin tulossa yksi pikkujoulukauteenkin sopiva resepti, johin niitä olen lykännyt!

gochujangmanteli

Ps. Muita gochujangia hyödyntäviä reseptejäni ovat mm. tteokbokki, maissi miso-gochujang-majoneesilla, possunfile korealaisittain, onigirazu, sateenkaarisushi sekä Kanslerin keittokirjan ohjeella tehty ihana ramenkeitto.

22 views