Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

by Juulia 0 Comments
Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

paahdettu parsa

Tänä keväänä meillä on syöty paljon vuokaruokia. Siis en tarkoita nyt ns. ”laatikoita”, vaan ruokia jotka lätkäistään uunivuokaan, lykätään uuniin toviksi ja nostetaan vuokineen päivineen ruokapöytään. Nyt kun parsakausi on alkanut, vuokaan päätyy useamman kerran viikossa vihreää parsaa. Uunissa paahdettu parsa on herkullista, helppoa ja nopea valmistaa, joten kiirepäivinä tästä kypsennystavasta on tullut kuin huomaamatta keittiössäni automaattinen valinta.

Välillä parsan kanssa vuokaan päätyy muitakin rehuja tai jotain proteiinia (kuten vaikkapa perunaa, valkosipulia, kirsikkatomaatteja ja herkkusieniä tai pistaasimakkaraa) mutta yksinkertaisimmillaan lisään parsan päälle vain jonkinlaisen rapean murun. Erityisesti paahteinen, mausteinen ja aavistuksen makea dukkah toimii minusta parsan kaverina loistavasti! Leivänpalalla jatkojalostettu dukkah-muru onkin ollut viime viikkoina meillä se yleisin parsan mauste.

säilötty sitruuna

säilötty sitruuna

Vaikka paahdettu parsa dukkah-murulla on jo sellaisenaan ihanaa, taivaallista siitä tulee kun sen kaverina tarjoaa hieman säilötyllä sitruunalla maustettua ranskankermaa (tai kaurafraîchea). Suolasin elämäni ensimmäiset sitruunat pari kuukautta takaperin ja nyt niitä nautitaan meillä sellaista tahtia, että kohta on jo laitettava uusi purkillinen tekeytymään.

Ohje, jolla tein suolatut sitruunat, löytyy täältä eikö voisi olla juuri yksinkertaisempi. Periaatteessa tarvitsee vain lohkoa hyvin pestyt sitruunat pitkittäin neljään osaan niin, että palat jäävät sitruunan toisesta päästä kiinni toisiinsa.  Sitten sitruunojen sisälle sullotaan suolaa (sekä sokeria ynnä muita mausteita) ja ne ladotaan steriloituun lasipurkkiin. Sitruunoita painellaan niin, että niistä irtoava liemi peittää ne (tai lisätään purkkiin sitruunamehua, kunnes lientä on tarpeeksi peittämään sitruunat) ja tämän jälkeen purkki laitetaan viileään ja pimeään tekeytymään muutamaksi viikoksi. Itse kääntelen purkkia välillä ylösalaisin, jos sitruunat eivät meinaa pysyä liemen pinnan alla – tosin voisi purkkiin kai laittaa sisälle myös jotain painoksi. Muutaman viikon – kuukauden jälkeen sitruunan kuori on läpikuultavaa ja pehmeää ja purkin voi siirtää jääkaappiin käyttöä varten.

Säilöttyjä sitruunoita löytyy toki myös kaupasta, jos innostut maistamaan niitä muttet jaksa odottaa niiden valmistumiseen kuluvaa kuukautta 🙂 Olen tähän happamansuolaiseen sitruunaan parhaillaan niin hulluna, että lisään sen kuorta sekä säilöntälientä vähän kaikkeen – viimeeksi gin & tonic -lasilliseeni!

 

paahdettu parsa

Paahdettu parsa dukkah-murulla & sitruunakermalla

vegaaninen, kun käytät kaurafraichea

2-4:lle

2 nippua vihreää parsaa

1-2 rkl oliiviöljyä

Dukkah-muru:

viipale kuivahtanutta maalaisleipää (n. 50 g)

n. 60 g mantelia ja/tai pähkinää (esim. cashew, pistaasi, hasselpähkinä)

1 pieni valkosipulinkynsi

1 rkl oliiviöljyä

1 tl juustokuminaa

1 tl kokonaisia korianterinsiemeniä

1 tl sokeria

½ tl fenkolinsiemeniä

½ tl suolaa

Sitruunakerma:

150 g creme fraîchea / kaurafraîchea

loraus oliiviöljyä

¼-½ suolaan säilöttyä sitruunaa (tai 1 kokonainen luomusitruuna + suolaa maun mukaan)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Pese parsa ja napsauta jokaisen varren tyvestä puumainen osa pois. Kuoria parsaa ei mielestäni tarvitse 🙂 Aseta parsa uunivuokaan ja valele öljyllä. Paahda parsaa uunin keskitasolla n. 7 minuuttia.

Parsan paahtuessa surauta dukkah-murun kaikki raaka-aineet tehosekoittimen/monitoimikoneen silppuriterällä tai sauvasekoittimella karkeaksi muruksi. Seassa saa olla myös muutamia isompia sattumia. Kun parsa on ollut uunissa seitsemisen minuuttia, lisää dukkah-muru varsien päälle keoksi. Jatka paahtamista uunin keskitasolla, kunnes dukkah-muru saa väriä ja parsa on kypsää (5-10 minuuttia riippuen parsan paksuudesta).

Valmista sitten sitruunakerma. Purista suolaan säilötyn sitruunan mehua hieman  kaura-/ranskankerman sekaan. Kaavi sitten säilötyn sitruunan hedelmäliha irti kuoresta ja kuutioi kuori pieneksi kuutioksi. Sekoita sitruunankuorikuutiot sekä pieni loraus oliiviöljyä ranskankermaan. Jos pidät säilötyn sitruunan happamansuolaisesta tujusta mausta, voit käyttää kastikkeeseen jopa puolikkaan säilötyn sitruunan, miedompien makujen ystäville neljäsosakin todennäköisesti riittää – määrä toki riippuu myös käyttämäsi säilötyn sitruunan suolaisuudesta. Mikäli et saa käsiisi säilöttyä sitruunaa, voit maustaa ranskankerman/kaurafraîchen raastetulla hyvin pestyn luomusitruunan kuorella ja mehulla sekä ripauksella suolaa.

Kun parsa on napakan kypsää ja dukkah-muru kullanruskeaa, ota vuoka uunista. Tarjoile paahdettu parsa ja dukkah-muru lämpimänä sitruunakerman kera. Annos sopii hyvin alkuruuaksi tai lisukkeeksi neljälle, meillä tämä satsi toimii kuitenkin yleensä kahden parsafanin lounaana.

dukkah parsa

Ps. Myös mm. Hannan Soppa -blogissa ja Kokit ja potit -blogissa on paahdettu parsaa! Onkohan tää nyt jotenkin trendikästä? 😀

54 views

Löytö: BTW tonic siirappi

Löytö: BTW tonic siirappi

tonic siirappiTarjoilija! Yks tonic siirappi ginillä ja kuplavedellä!

Gin & tonic on yksi kaikkien aikojen lempijuomiani. Sen moniulotteisessa aromikkuudessa, raikkaudessa ja katkeruudessa on jotain, joka vetoaa makunystyröihini, enkä lainkaan pistä pahaksi sitäkään, ettei GT ole mikään makea juoma. Niinpä kun muut juovat juhlan hetkellä sampanjaa, pyöräytän/tilaan minä mieluummin gin tonicin ♥

Meiltä löytyy kotoa yleensä ainakin paria laatua giniä (joista toki useampi on laadukas kotimainen), sekä liuta erilaisia toniceja. Tapanani on napsia jokainen eteeni osuva kiinnostavan oloinen tonic ostoskoriin, ihan vaan jotta kaapista löytyisi aina GT-tykötarpeet. En ole gin & tonic -fanituksessani kuitenkaan sillä levelillä, että käyttäisin ainesosien valikoimiseen valtavasti aikaa saatikka rahaa. Ehkä sitten eläkkeellä? Tonicin kanssa olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa suorastaan hieman nirsoilemaan (lue: mitä kivemman näköinen pullo jännillä mausteilla, sen parempaahan sen on sisältäkin oltava).

gin tonic

Kun minulle sitten ilmestyi tilaisuus päästä testaamaan BTW tonic siirappi*, ei vastausta tarvinnut juuri miettiä. BTW:n tonic on yksi niistä pulloista, jotka kaupassa ovat kiinnittäneet huomioni, eikä vain poikkeuksellisen värinsä takia. Btw, BTW ei muuten tarkoita ”by the way” – kuten ehkä vähän oletin – vaan kirjaimet ovat lyhenne Bermondsey Tonic Waterista.

(Brändin takana ovat Lontoolainen ravintoloitsija Nick Crispini ja baarimikko Lawrence Mason. Voit lukea tuotteen synnystä lisää esim. täältä).

BTW:n tonic valmistetaan perinteistä viktoriaanisen ajan reseptiä noudattaen. Tonicin karamellimainen väri syntyy valmistusprosessissa, jossa kestävästi tuotetusta kiinanpuun kuoresta uutetaan ”pitkään ja hartaasti” kiniiniä sekä muita luontaisia aromeja. Koska lopputulosta ei valkaista, se jää kauniin kullanväriseksi. En tiedä teistä, mutta sitten kun eläkkeellä alan harrastamaan gin toniceja ihan tosissaan, uutan ensi töikseni tietysti omat kiniinini takapihalla viljelemistäni kiinanpuista (kyllä, aion omistaa eläkkeellä asunnon Perussa), enkä taatusti valkaise uutostani minäkään!

btw tonic syrupBTW tonic siirappi (saatu testiin blogin kautta)

Tonic siirappi

Mutta mikä pointti on ostaa tonic siirappina eikä valmiina tonicvetenä?

Ensinnäkin, siirapista valmistetun tonicveden vahvuutta pääsee säätelemään itse. Lisäksi lasipulloon pakatusta puolen litran siirappipullosta riittää jopa 25 drinkkiin … kunhan kotoa vaan siis löytyy kuplavettä. (Nyt hieman harmittaa, että hankkiuduin taannoin eroon kuplalaitteestani)

BTW tonic siirappi sisältää vettä, sokeria, sitruunahappoa sekä kiniiniä – ja sen pituinen se. Maku on mausteisen lämmin ja sisältää minusta hyvän tonicveden sydämen – sopivan tasapainoisen ja ns. puisevan katkeruuden. Jos haluan siis näin tässä ennen niitä eläkepäiviäni alkaa testailemaan melkein omia tonic -viritelmiäni, voisi tonic siirappi toimia luomukseni pohjana – silkkaa kiniiniä kun ei kaupasta taida ihan sellaisenaan muuten saada! Näin villiyrttikauden korvalla tekisi mieleni alkaa ideoimaan ainakin jonkinlaista metsäistä tonicia, ja jahka vuosi vierähtää lopuilleen, saa tästä lämpimän mausteisesta tonicista varmasti aikaan jos jonkinlaista jouluista juomaa.

Cocktailien maailmassa tonic siirappi ui luontevasti drinkkilasista toiseen, mutta mitähän siitä kehittäisi tuolla keittiössä… Kokeileva ja uhkarohkea kotikokki kyllä keksii tälle siirapille hyvin äkkiä jos jonkilaista muutakin käyttöä 🙂 Odottakaas vaan!

gin tonic

Gin & Tonic BTW-tyyliin

2 cl BTW Tonic siirappia
4 cl giniä
10 cl soodavettä

Täytä lasi jäillä. Mittaa lasiin gini sekä soodavesi, lisää lopuksi tonic siirappi ja sekoita. Nauti!

Itse tykkään tarjoilla gin & tonicini yleensä kurkun, sitruksen, sitrushedelmän kuoren, puolukoiden, karpaloiden, tai rosmariinin kera. Kokeellisemmalla tuulella lasiin voi kuitenkin päätyä myös rosépippuria, laakerinlehtiä, laventelia tai jopa kanelitanko. Mitäs te laitatte GT-lasiin?

tonic

Huom!

Mikäli päädyt hankkimaan BTW tonic siirappipullon, suosittelen lukemaan pakkauksesta huolellisesti sekä säilytys- että käyttöohjeet. Itsehän tein niin vasta useamman päivää pullon avattuani – ja kappas, pullo olisikin ollut hyvä säilyttää avattuna jääkaapissa (hups).

Sekin minulta meni ohi, että siirappi pitäisi lisätä gin toniciin viimeisenä, eikä ekana, kuten kuvanikin paljastavat minun tehneen (hups × 2). En ole ihan varma miksi sillä järjestyksellä on tässä tapauksessa väliä, mutta testasin toki virheeni huomattuani myös toisessa järjestyksessä sekoitetun GT:n: hyviä olivat molemmat!

Ps. Gineistä kiinnostuneet kotikokit hoi! Jollette jo sitä tiedä, niin Sillä Sipuli -blogin Merituuli ja Jukka ovat niitä next level gini-intoilijoita, jollainen mielikuvieni eläkeläis-minä ehkä joskus on. Sillä Sipuli -blogista löytyy niin jännittävät gini-menyyt, gini-matkaraportit, kuin toinen toistaan houkuttelevammat jälkkäritkin (gin & tonic -piirakka tai  panna cotta ginisiirapilla maistuisivat kaltaiselleni jälkkärikrantullekin!)

Pps. Olisi hauskaa päästä vertailemaan tätä nimenomaista tonic siirappia muihin vastaavanlaisia tuotteisiin, joten jos tiedät jonkun hyvän tonic siirapin, vinkkaa mulle ihmeessä!

*BTW Tonic Syrup saatu testiin blogin kautta. Koodilla VAIMOMATSKUU1 saa muuten 3€ alennuksen pullosta Holvi-nettikaupassa. Isompaan janoon koodilla VAIMOMATSKUU6 voi tiputtaa taas laatikollisen hintaa 20€ 🙂

307 views

Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

by Juulia 2 Comments
Kurkumapuuro & Puuron uusi aika -kirja

kurkumapuuroKurkumapuuro mustikoilla

Joskus aika hujahtaa ohi sellaisella vauhdilla, ettei siinä meinaa pysyä mukana … ja välillä se tuntuu suorastaan matelevan. Minusta ilmiö on voimakkaimmillaan, kun vertaa arkea ja viikonloppua (miten kaksi päivää voi kadota niin nopeasti ja viisi tuntua välillä ikuisuudelta?), tai työaikaa ja vapaa-aikaa … tai sitten vuodenaikoja. Ensin talvi tuntuu loputtomalta ja yhtäkkiä onkin jo huhtikuu.

Kiitos tämän ilmiön, minulle käy tasaisin väliajoin niin, että blogin juttuluonnoskansiostani löytyy välillä jopa kymmeniä juttuja, joiden luonteva julkaisuajankohta on jossain kaukana menneisyydessä. Tämänpäiväiselle jutulle niin on tavallaan käynyt jo kahdesti, sillä olen kuvannut viime vuonna ilmestyneen ihanan Puuron uusi aika -kirjan jo kertaalleen alkusyksystä tarkoituksenani julkaista juttu syksyllä. Yhtäkkiä oli kuitenkin jo joulu, eivätkä syksyiset kuvat oikein enää toimineet, joten kuvasin juttua varten uudet kuvat (nämä).

En kuitenkaan kuvatessani ehtinyt kirjoittamaan juttuani heti loppuun, joten nyt taas havahduin siihen, että kohtahan on jo kesä! Äkkiä nyt nämä kuvat ulos, ennen kuin päädyn perfektionismissani kuvaamaan vielä kolmannetkin puurokuvat 😀

kurkumapuuro

Puuron uusi aika

Harmittaa, että säätämisen kohteeksi joutui juuri tästä kirjasta kertova blogijuttu. Blogikollegani Tuulia Järvisen (Wellberries) ja Tiina Strandbergin (My Berry Forest) Puuron uusi aika -kirja on nimittäin loistava kokoelma maidottomia ja gluteenittomia puuroreseptejä – ja mahtuupa sekaan muutamat vanukkaat ja jugurtitkin. Kirja sisältää valtavan määrän ideoita ja inspiraatiota kaltaiselleni puurofanille aina tuorepuuroista suolaisiin, makeisiin, kylmiin, lämpimiin, hitaasti valmistuviin ja nopeisiinkin puurounelmiin.

Kirja, joka keskittyy puuroon, on kaltaiselleni puurofanille mitä ihaninta luettavaa! Puurohan ei todellakaan ole pelkkää aamuruokaa, vaan se toimii suolaisena ja ruokaisana myös lounaan ja päivällisen roolissa, erilaiset kylmät puurot sekä tuorepuurot ovat hyviä eväitä, ja makeat puurot ihania herkkupaloja/jälkkäreitä. Omassa elämässäni puuro edustaa tosin vahviten lohturuokaa – vanha kunnon maitoon keitetty kaurapuuro kunnon voisilmällä: ei ole mitään parempaa!

Omia lempipuurojani, jotka ovat päätyneet tänne blogiin asti, ovat mm. ruokaisa risi e bisi -risottopuuro, pirteä porkkanapuuro sekä kurpitsainen cookie dough -tuorepuuro. Vahvalla juustoraasteella maustettu suolainen puuro paistetulla munalla tosin ansaitsisi oman juttunsa täällä blogissa myös, niin usein sitä teen. Puuron uusi aika -kirjasta löytyy tämän ”parane pian” -nimetyn kurkumapuuron lisäksi liuta ohjeita, joita haluan myös testata. Ainakin suolainen ”punajuuripolenta cashewkastikkeella” sekä ”snickers-puuro” päätyvät meillä lautaselle heti tilaisuuden tullen 🙂

puuron uusi aika

Kirjassa kurkumapuuro tarjoiltiin granaattiomenan siementen kera, mutta minulla oli kuvauspäivänä karkkipäivä (= olin ostanut itselleni rasiallisen suurta herkkuani pensasmustikoita). Lisäksi kotoani löytyi iki-ihana salaattiorvokki, joten puuro sai kruunukseen vielä muutaman suloisen syötävän orvokin sekä hieman seesaminsiemeniä.

Parane pian – kurkumapuuro

2:lle

vegaaninen, gluteeniton

3 dl kasvimaitoa

1 dl vettä

2 tuoretta taatelia

n. 2 cm pätkä inkivääriä

½ tl kurkumaa

½ tl vaniljajauhetta

2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita

(suolaa maun mukaan)

Tarjoiluun:

vaahterasiirappia

marjoja / granaattiomenansiemeniä

Kuori inkivääri ja poista taateleista kivet. Soseuta ne nesteiden, kurkuman ja vaniljan kanssa. Kaada seos sitten kattilaan ja lisää puurohiutaleet. Anna puuron kiehua hiljalleen 10-15 minuuttia miedolla lämmöllä välillä sekoitellen.

Kun kurkumapuuro on valmis, tarkista maku ja lisää halutessasi hieman suolaa (kirjan reseptissä ei suolaa ole mainittu, mutta itse lisään sitä aina ripauksen myös makeisiin puuroihin). Tarjoile kurkumapuuro marjojen / granaattiomenan siementen kera ja mikäli kaipaat lisää makeutta, lorauta lautaselle vielä hieman vaahterasiirappia.

kurkumapuuro

Onko joku lukenut jo tämän kirjan? Mitkä ovat teidän lempi puuroreseptejä?

60 views

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Puolukkalonkero & lonkerokellarin lohi

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Olvi

lonkerolohiPuolukkalonkero + jääkellarin lohi = lonkerokellarin lohi

Kuinka moni voi sanoa kehitelleensä reseptin, jossa yksi raaka-aineista on lonkero (eikä siis mikään mustekalan lonkero vaan saman niminen juoma)? MINÄ VOIN – ja olen itsestäni hirmuisen ylpeä! Innovaationi nimi on ”lonkerokellarin lohi” ja ohje sille löytyy jutun lopusta. Käydäänpä ensin kuitenkin läpi, miten yleensä päädyin ideoimaan tätä ruokaa.

Lonkero – uhka vai mahdollisuus?

Jos tätä olisi kysytty minulta kuukausi sitten, olisin sanonut uhka, ehdottomasti uhka. Kaikesta sitä itsensä silti välillä löytää – esim. uutuuslonkeron lanseeraustilaisuudesta, vaikken ole juuri juonut lonkeroa vuosiin! Jep, siellä sitä oltiin avoimin mielin ravistelemassa omia ennakkoluuloja uuden OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkeron julkkareissa.

Kyseinen lonkero ei toisaalta olekaan ihan mikä tahansa lonkero. Tämä kauppojen hyllyille alkoholilain uudistuksen myötä ilmestynyt tislausmenetelmin valmistettu lonkerouutuus on valmistettu maailmalla palkintoja kahmineesta Helsinki Distilling Companyn artesaaniginistä, sekä kainuulaisista käsinpoimituista puolukoista tehdystä Kiantaman puolukkamehusta. Kumpiakin nauttisin mieluusti erikseen, joten miksen siis myös yhdessä?

puolukkalonkero

Olvi Iisalmi Puolukka GIN lonkero

Blogiani pidempään seuranneet sen jo tietävätkin, että en ole kovinkaan suuri makean ystävä. Lonkerot tuppaavat makumuistini mukaan olemaan minulle auttamattomasti liian sokerisia, joten ohitan kaupassa yleensä lonkerohyllyn sitä lähes vilkaisematta. Toki olen ollut silti tietoinen niistä monista nykylonkeroista, joita viime vuosina on markkinoille tullut – ja onhan niitä joitain tullut maistettuakin. Mielikuvani lonkeroista on silti tiukassa, joten onhan sitä siksi ihan hyvä tarkistaa aina uudelleen.

Vaikka OLVI Iisalmi Puolukka GIN lonkerossakin toki makeutta on, siinä on myös reilusti aromaattista ja katajaista ginin makua, raikasta sitrusta, havua, yrttisyyttä, ripaus kukkaisuutta, sekä tietysti hapanta puolukkaa. Kun kotona testasin juomaa vielä jäiden, rosmariinin ja pakastepuolukoiden kera nauttien sen grogilasista, olisin sokkona väittänyt, että lasissani on ginipohjainen cocktail. Siis tällaistako se on, se nykyajan lonkero?

greetings from ginland

Lonkerorenessanssi?

Jäin lanseeraustilaisuuden jälkeen miettimään, olisiko pitkään hieman ylenkatsomani lonkku kokemassa parhaillaan renesanssia. Kun kysyntä laadukkaiden käsityöläisjuomien perään tuntuu olevan pysyvässä nosteessa, niin olisiko nyt suomalaisten long drinkien vuoro? Lanseeraustilaisuudessa meille itseasiassa vilauteltiin tämänhetkisiä juomatrendejä maailmalta, joiden kärkipuolella craft-tuotteet komeilivatkin (myös eettinen alkoholi, premiumtuotteet, makuinnovaatiot, sekä kategoriarajoja hämärtävät tuotteet kiinnostavat nyt).

Kun meillä on Suomessa tällä hetkellä useampikin kansainvälistä menestystä niittänyt ginitislaamo, olisi se kai tavallaan vain luonnollista, että seuraavaksi maailmaa valloittaisi suomalainen laatulonkero. Jään odottelemaan ilmiön kehittymistä mielenkiinnolla 🙂

jääkellarin lohi

Puolukkalonkero + lohi = lonkerokellarin lohi

Varovaisen uteliaasti päädyin lopulta myös kokeilemaan lonkeron käyttämistä ruuanlaitossa. Minusta eri alkoholijuomien kanssa kokkaaminen on itseasiassa eräänlainen laatutesti: jos se toimii ruuassa, se yleensä myös maistuu minulle lasissa – ja toisinpäin. Aivan helppoa ei tosin ole kääntää aivoja lonkero-kokkausmoodin, kun vielä hetki sitten lonkerohyllyyn päin ei vilkaissutkaan. Idea annokselle löytyi lopulta puolukkalonkeron raaka-aineiden kautta.

Yhdistävä tekijä ginille ja puolukalle on nimittäin tietysti lohi. Sekä gini- että puolukkagraavattu lohi ovat minusta herkkua, joten miksei yhdistäisi näitä ja kokeilisi puolukkalonkerograavattua lohta?

Oi kyllä, idea oli kuin olikin hyvä! Perinteisen kuivagraavaamisen sijaan päädyin keittelemään lonkerosta ja suolasta graavausliemen ja valmistamaan lohen jääkellarin lohen tapaan. Jännitys oli kyllä melkoinen, kun luomustani ekan kerran maistoin. Turhaan! Lohi suolaantui liemessä maukkaaksi ja puolukkalonkero antoi arominsa kalalle juuri niin sopivasti kuin olin teorian tasolla ounastellutkin.

Lonkerokellarin lohi

4-8:lle cocktailpalaksi tai alkupalaksi

n. 200 g ruodotonta ja nahatonta lohifileetä

3 dl Olvi Iisalmi Puolukka Gin Lonkeroa

1½-2 rkl suolaa

rosmariinin oksa

Tarjoiluun:

perunalastuja / juureslastuja

majoneesia

puolukkajauhetta / kuusenkerkkäjauhetta

(pakaste)puolukoita

Kiehauta puolukkalonkero, suola ja rosmariinin oksa. (Jos kalaa suolaa useamman päivän, 1½ rkl suolaa riittää 3 dl puolukkalonkeroon mielestäni hyvin. Jos kala pitää saada valmiiksi vuorokaudessa, voi suolan määrää hieman nostaa.) Kun suola on täysin liuennut lonkeroon, jäähdytä liemi. Leikkaa lohi tarvittaessa muutamaan osaan ja aseta se pieneen puhtaaseen lasipurkkiin. Kaada jäähtynyt liemi lohen päälle. Varmista, että lohi pysyy pinnan alla asettamalla lohen päälle esim. pieni lasilautanen tms. puhdas ja steriili paino. Sulje kansi ja laita lohi jääkaappin maustumaan 1-3 vuorokaudeksi.

Tarjoile lonkerokellarin lohi muutaman millin paksuisina siivuina rapean peruna- tai juureslastun päältä. Itse sekotin lohen kaveriksi metsäisen majoneesin (n. 3 rkl majoneesia + 1 tl puolukka- tai kuusenkerkkäjauhetta, molemmat testattu ja toimiviksi havaittu) ja viimeistelin suupalat puolukoilla.

puolukkalonkero

Jos minulta nyt kysyttäisiin, onko lonkero uhka vai mahdollisuus … niin onhan se nyt totta mooses mahdollisuus 😀 Mitähän siitä seuraavaksi lonkerosta kokkaisi!

Ps. Hannan Soppa -blogissa on testattu, sopivatko halloumiranskalaiset ja puolukkalonkero yhteen. En halua spoilata keltään lukukokemusta, mutta ennusta silti että taatusti! Magicpoks -blogissa taas lonkeron kaverina tarjoiltiin avantouintia. Varsin ihana paritus tämäkin 😀

Pps. Paras jääkellarin lohi syntyy minusta lohesta, ei kirjolohesta. Voit kuitenkin käyttää toki kumpaa tahdot. Ympäristötietoisen kannattaa valita kotimaista kasvatettua kirjolohta tai ASC-merkittyä kalaa, lohesta etsiä ASC- tai luomumerkitty vaihtoehto (lue aiheesta lisää WWF:n kalaoppaasta).


Kommentit ilahduttavat aina! Jätäthän alkoholia koskevat kommentit kuitenkin kirjoittamatta. Niitä en saa Valviran ohjeistuksen mukaan julkaista.

161 views