Suolan säästäjän porkkala

by Juulia 0 Comments
Suolan säästäjän porkkala

porkkalaPorkkalaa, vegaanista kreikkalaista jugurttia, salottisipulia, mustapippuria & wasabirucolaa

Hurahditko sinäkin kenties viime vuonna porkkalaan? PS Olen vegaani -tubettajien esiinnostama porkkanasta valmistettava vegaaninen ”kylmäsavulohi” eli porkkala sai aikaan joulun alla melkoisen someilmiön, jolta harva ruoasta kiinnostunut tuskin välttyi.

Minäkin ihastuin porkkalaan – tosin lähinnä muiden tekemään, itselläni kun ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi aikaa tämän herkun kokkailemiseen. Joskus myöhäisherännäisyydestä on kuitenkin hyötyä: ennen ekaa porkkanalohen kokkailukertaani ehdin nimittäin seurata useita sen valmistamiseen liittyviä keskusteluja ja ottaa niistä kätevästi jo etukäteen opikseni. Varsinkin yksi vahvasti esiinnouseva teema jäi mieleeni: porkkalan valmistamiseen liittyvä suolahävikki.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa…

Useimmissa lukemissani ohjeissa porkkanat käsketään nimittäin paistamaan suolakuoressa ja suolaahan muutaman porkkanan näin paistamiseen kuluukin sitten jopa kilo. Operaation jälkeen tälle suolalle ei enää ole käyttöä, mikä selvästi häiritsee montaa porkkalakokkia, itseänikin. Säästäväinen voi toki purkittaa kertaalleen käytetyn porkkalasuolan ja käyttää samaa suolaa uudelleen seuraavalla kokkailukerralla … mutta kuinka moni niin oikeasti tekee?

Suolan historiasta kiinnostuneena moinen entisaikojen ylellisyyden tuhlailu tuntuu minusta ikävältä, niinkuin ruuan tuhlailu yleensäkin. Joidenkin keskusteluissa vaihtoehtoiseksi kypsennystavaksi ehdottama höyryttäminen ei mielestäni tuo porkkanaan aivan yhtä kivaa rakennetta ja makua, kun taas joidenkin ohjeiden ehdottama porkkanan kypsentäminen marinoituina viipaleina uunissa taas minusta kuivattaa porkkanaa liikaa. Niinpä otin omaksi pieneksi haasteekseni porkkanan kypsentämisen suolan kanssa niin, ettei suolahävikkiä syntyisi.

porkkala…vai ehkä sittenkin vain muutama ripaus suolaa?

Ratkaisu oli lopulta varsin yksinkertainen: pestyäni porkkanat ripottelin niille hieman merisuolaa. Märkiin porkkanoihin suolaa tarttuu juuri sopiva määrä, eikä sitä tarvita kuin muutama ruokalusikallinen. Koska suolakuoren funktio on kuitenkin myös suojella porkkanaa kuivumiselta, oli ne käärittävä suolakuoren sijasta vielä johonkin.

Bongasin Plante Pusherne -blogista idean kääriä porkkanat norilevään: nerokasta! Norilevä tuo porkkalaan merellisen taustamaun, jota joissain lukemissani ohjeissa vielä terästettiin lisäämällä muutama suikale norilevää myös porkkalan marinadiin.

Jottei tässä kohtaa joku pääsisi nyt huomauttamaan norilevän tuhlailusta, niin mainittakoon että tähän tarkoitukseen sopii hienosti ne avattuihin paketteihin jäävät yksittäiset norilevälevyt, joita ainakin minun kaappiini sushi-illallisten tai onigirazujen valmistamisen jäljiltä välillä pyörimään jää. Avatussa paketissa norilevä ei säily sushikäyttöön sopivan priimana kauaa, joten pakettiin jääneet norilevät päätyvät ainakin meillä turhan usein biojätteeseen. Korkkaamatonta noripakettia en porkkalan valmistamista varten avaisi, ellei lopuillekin leville olisi lähitulevaisuudessa tiedossa käyttöä 🙂

Ollakseni varma idean toimivuudesta, kokeilin tehdä sekä suolakuoressa kypsennettyjä norilevään käärittyjä porkkanoita, että suolassa pyöriteltyjä norilevään käärittyjä porkkanoita. Perinteinen suolakuorimetodi tietysti toimii – ei lainkaan ihme että se on niin suosittu porkkanalohen valmistustapa – mutta niin kuulkaa toimi myös tämä vähemmän suolainen metodinikin! Eroa lopputulosten väliltä saa itseasiassa estimällä etsiä. Itse tulen siksi jatkossa tekemään porkkalani näin.

porkkala

umeviinietikka

Norilevä porkkanan kääreenä tuo porkkalaan minusta sopivan merellisen säväyksen, mutta lisäksi huomasin kallistuvani viinietikankin suhteen Japaniin. Porkkalan mausteeksi käyttämäni suolaisen intensiivinen umeviinietikka valmistuu sivutuotteena iki-ihanien umeboshien eli pikkelöityjen japaninaprikoosien valmistamisessa. Jokin umeviinietikan suolaisessa ja lähes metallisessa maussa tuo minulle mieleen kalan, joten lorautin sitä porkkalapurkkiini valkoviinietikan/omenaviinietikan sijasta. Bingo!

Öljyksi valitsin kylmäpuristetun rypsiöljyn, josta löytyy omega-3 rasvahappoja kuten lohestakin. En normaalisti ole kylmäpuristetun rypsiöljyn vahvan maun fani, mutta tähän se minusta toimii jotenkin aivan loistavasti.

Suolan säästäjän porkkala

vegaaninen

n. 3 dl

3-4 isoa suoraa, paksua ja sileää luomuporkkanaa

n. 2-3 rkl karkeaa merisuolaa

2-4 norileväarkkia (*

1 puhdas ja kuiva n. 4-5 dl vetoinen lasipurkki

marinadiin:

n. 1-2 tl nestemäistä savua

2-3 tl kylmäpuristettua rypsiöljyä

n. 2 tl umeviinietikkaa, valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa

*) Norilevää voi käyttää sen verran, kun kotona sattuu avatussa paketissa olemaan. Jos leväarkkeja on kotona vähemmän, ne voi puolittaa ja pyörittää pitkittäin porkkanan ympärille. Jos arkkeja on enemmän, voi niitä käyttää yhden per porkkana. Levän voi toki myös jättää ohjeesta kokonaan pois.

Pese porkkanat ja taputtele niille vielä märkänä kauttaaltaan suolaa, niin että sitä tarttuu porkkanoihin sinne tänne. Ota foliorullasta reilu pätkä foliota ja aseta se uunipellille/uunivuokaan. Kääri jokaisen porkkanan ympärille joko kokonainen tai puolitettu norileväarkki ja aseta porkkanat sitten vieretysten foliolle. Taputtele folio lopuksi tiiviisti porkkanoiden yli. Paista pakettia uunissa 200 asteessan n. 1,5 tuntia. Anna paketin jäähtyä ennen kuin avaat sen.

Nostele porkkanat kääreistään varovasti ja kuori ne varovasti terävällä veitsellä. Tähän menee hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta mikäli valitsit sileitä ja paksuja porkkanoita, kuori irotaa suht helposti tekemällä porkkanaan matalan pitkittäisviillon ja irroittamalla kuoren pala kerrallaan porkkanan ympäriltä. Omasta mielestäni ei tosin ole niin nuukaa, vaikka kuorta joihinkin kohtiin vähän jäisikin.

Viipaloi porkkanat ohuelti joko juustohöylällä tai mandoliinilla. Kun höylääminen ei enää onnistu, leikkaa jäljelle jäänyt porkkana viistosti ohuiksi paloiksi terävällä veitsellä. Lado porkkanaviipaleet lasipurkkiin sitä mukaa kun leikkaat niitä.

Sekoita lopuksi kaikki marinadin ainekset keskenään ja kaada ne purkkiin. Sulje purkki ja pyörittele sitä ylös alaisin muutaman kertaa jotta marinadi leviää porkkanoihin tasaisesti. Voit laittaa marinadiin ensin vähän vähemmän suolaista ja ytyä umeviinietikkaa sekä varovaisemmin nestesavua, jos teet porkkalaa ekaa kertaa. Maistettuasi porkkalaa seuraavana päivänä voi umeviinietikkaa ja/tai nestesavua vielä lisätä, mikäli porkkala sitä mielestäsi kaipaa (minusta useimmiten kaipaa). Purkki kannattaa kääntää ylösalaisin joka toinen päivä, jotta mausteliemi valuu myös purkin päällä oleville viipaleille. Ravistella purkkia ei minusta kannata, jotteivät porkkanaviipaleet muhjuuntuisi.

Porkkala on valmista aikaisintaan kolmen päivän kuluttua – pitkä maustumisaika tekee ihmeitä porkkanan rakenteelle! Purkkiin menee porkkana, ulos tulee porkkala. Simsalabim!

porkkala

porkkala

Ps. Mikäli sinulla on lisää porkkala-vinkkejä – oli kyse sitten valmistamisesta tai siitä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää – otan niitä ilolla vastaan!

0 views

Rapujuhlat nyyttärihengessä

by Juulia 0 Comments
Rapujuhlat nyyttärihengessä

rapujuhlat

Osallistuin muutama viikko takaperin Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin emännöimiin rapujuhliin. Heidi harrastaa ravustusta ja lupasi hoitaa pöytään ravut, kunhan me vieraat otettaisiin vuorostamme vastuu alku- ja jälkiruuista. Reilu peli, sanon minä!

Kun kutsuttuina oli vain ja ainoastaan ruokablogaajakollegoja, oli jo etukäteen varsin selvää, että illasta tulisi herkullinen. Läsnä oli Hanna Hannan Soppa -blogista, Merituuli Sillä Sipuli -blogista, Hannele Kokit ja Potit -blogista, Elina Chocochili -blogista, sekä Mikko Avaruusasema -blogista. Kaikki olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta näin pitkän kaavan mukaan pikku porukalla vietettyä iltaa en heidän kanssaan ollut vielä kokenutkaan – kiitos siis kutsusta Heidi!

rapujuhlat

rapujuhlat

Illan juomat meille tarjosi Juomavinkki

rapujuhlat

Seura oli mitä mainioin ja vaikka tapanani on ottaa aina pientä stressiä tarjoilujen väsäämisestä – oli sitten kyse vanhoista tutuista tai vähän uudemmistakin – tällä kertaa pysyivät hermoilut kuitenkin yllättävän hyvin kurissa. Pieni kriisi hetkellisesti kuitenkin koettiin, kun juuri yhden tuomisista valmistettuani kävi ilmi että myös eräs toinen kutsutuista oli tehnyt prikulleen samaa tarjoiltavaa 😀

rapujuhlat

rapujuhlat

Emäntämme kotona oli paljon ihasteltavaa ja hauskoja yksityiskohtia kuten aulan massivinen Darth Vader, mutta kyllä sen show’n silti varasti Heidin pöytään kattamat massiviset rapukeot. Ravut olivat isoimpia koskaan näkemiäni ja isot olivat niiden saksetkin – slurp!

Olen käynyt elämäni aikana ehkä noin viisissä rapujuhlissa aikaisemmin ja järjestänyt itsekin joskus muutamat (tosin meikäläisen juhlissa on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina tarjottu kiinalaisia pakasterapuja). Mikään rapujuhlakonkari en siis ole, vaikka suuresti rapuja (olivat ne sitten joesta tai merestä) rakastankin.

rapujuhlat

rapujuhlatHannan tekemä koukuttava vegaanicheddar pakotti santsaamaan uudelleen ja uudelleen.

Heidi oli kattanut pöytään rapujen kaveriksi voita, paahtoleipää, tilliä, ranskankermaa ja sipulisilppua. Alkupalapöydästä löytyi taas mm. Hannan tekemää vegaanista juustoa, Hannelen ihanaa juurespanzanellaa sekä aivan törkeän suloisia ruusukaali”burgereita”, joiden resepti löytyy Hannelen Suupaloja -kirjasta.

Itse toin juhliin lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jonka resepti on tulossa blogiini vähän myöhemmin. Hassun sattuman johdosta muhammaraa toi tosiaan sitten pöytään tosiaan myös Elina, joten tuota ihanaa paprikatahnaa päästiin syömään suorastaan kahden hieman toisistaan eroavan, mutta yhtä herkullisen version verran. Muhammara ei varmaan kovin usein ole näin pienen seurueen nyyttäripöydässä edustettuna näin runsain mitoin, mutta jos jossain seurassa, niin todennäköisesti just ruokablogaajaseurassa 😀 Elina toi pöytään myös muhevia juurisämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä.

rapujuhlatRuusukaaliburgerit – miten ihana ja nerokas idea Hannele!

rapujuhlatHannelen juurespanzanella

Kaikki alkupalapöydän herkut olivat vegaanille sopivia, sillä Elina (kuten ruokablogeja aktiivisesti seuraavat varmaan tietävätkin) on vegaani. Elinan Chocochili on itseasiassa niitä harvoja blogeja, joista olin tietoinen ennen kuin itse aloin blogaamaan – blogimaailma oli minulle aloittamiseni aikana lähes täysin tuntematon, enkä voi sanoa että vieläkään olisin siitä kovin laajalti kärryillä. Elinalle oli myös keitetty muutama latva-artisokka rapujen sijaan pääruuaksi. Artisokka sopii kasvissyöjän/vegaanin annokseksi, sitä kun saa rapujen tapaan näperrellä melkoisesti ennen kuin pääsee itse asiaan eli artisokan pohjan kimppuun.

Olin etukäteen luvannut ottaa hoitaakseni myös dipin Elinan artisokille ja päädyin tekemään hänelle vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä. Dippi onnistui tuolloin hienosti, mutta arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt onnistua samassa näin jälkikäteen? Monta monta kertaa. Kyllä ne mitat pitäisi aina vaan laittaa heti kerrasta muistiin, vaikka olisi kuinka kiire! Ohje tuolle saksanpähkinädipille on siis myös tuloillaan blogiin, jahka saan vain reseptini ensin kuosiin 🙂

Suoriuduttuamme ravuista tarjoiltiin vielä lempijälkiruokaani Gin & Tonicia (à la Merituuli, en tiennytkään että hän on puolisoineen ginin varsin harras harrastaja!), Hannan tekemää ihanaa porkkanakakkua, sekä Mikon Budapest -kääretorttua. Kuvia en tuosta loppuillasta enää juuri ottanut … tai jos otinkin, ne eivät enää ihan vastaa standardejani. Joudutte siis vain kuvittelemaan nämä loppuillan herkut – tai kurkkimaan illan raportteja muista blogeista. Ainakin Avaruusaseman Mikko lupailee hieman jutussaan palaavansa vielä kääretorttuaiheeseen blogissaan myöhemmin!

rapujuhlat

38 views

Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

by Juulia 2 Comments
Maissilla ja savujuustolla täytetyt poblanot

täytetyt poblanot

Sain keväällä työkaveriltani lahjaksi chilin taimen, josta yritin koko kesän pitää parhaani mukaan huolta julkisivurempan paketoimassa kämpässämme. Kun sain chilin taimen lopulta ulkoilmaan, oli jo heinäkuun puoliväli ja kuten kaikki kesän armaassa kotimaassamme viettäneet tietävät, helteitä saatikka edes auringonpaistetta on saanut suurennuslasilla etsiä. Chili parka. Pituutta se on kyllä kasvanut, mutta kukkimaa se ei todellakaan ehtinyt – eikä ihme, autuaasti nimittäin unohdin että sitä olis pitänyt jotenkin myös ravita 😀 Koska kasvi on kuitenkin edelleen elossa, otin haasteekseni saada kasvi säilymään elossa ensi kesään asti. Josko se vaikka silloin puhkeaisi kukkaan asti?

Kuten edellisestä kappaleesta käy ilmi, en tosiaan ole kovin kummoinen viherpeukalo (olen saanut hengiltä niin rahapuut, kaktukset, kuin palmuvehkatkin). Otinpahan silti talteen taannoin syömämme poblanochilien siemenet! En ole ennen nähnyt tuoreita kotimaisia poblanoja kaupassa, joten kun niitä tuli satunnaisella visiitillä Stockan Herkkuun vastaan, ostin muutaman heti.

poblano chili

Poblanot ovat todella mietoja chilejä, melkein kuin vihreää paprikaa. Kotoisin ne ovat Pueblan alueelta Meksikosta, jossa niitä käytetään ruokiin niin tuoreena, kuivattuna kuin säilöttynäkin. Mieleeni on jäänyt ammoiselta Meksikonreissultani ruokalaji nimeltä chile relleno jossa poblanochili täytetään jauhelihalla / kasviksilla sekä juustolla (söin tuolloin itse vain vegeversioita koska olin vielä kasvissyöjä), dipataan munaan tai maissijauhoon ja paistetaan. Herkkua!

Juustoinen chili mielessäni lähdinkin sitten kehittelemään ostamieni poblanojen kohtaloa. Kotoa löytyi muutama kotimainen maissintähkä sekä savujuustoa, joten päätin täyttää poblanot niillä. Jotta annos olisi vähän ruokaisampi, lisäsin täytteeseen polentaa, paistettua sipulia sekä kesäkurpitsaa.

täytetyt poblanot

Lopputulos oli varsin herkullinen kaikessa juustoisuudessan. Poblano on todellakin varsin paprikamainen ja mieto maultaan, eikä tulisuutta tullut juuri esiin kuin aivan chilin tyvessä (jonne olin varmaan vahingossa jättänyt siemenen jos toisenkin).

Kun takeita poblanon kasvatusyrityksistäni suorastaan siemenestä asti ei todellakaan ole, mietin jo mitä muuta voisin täyttää samalla tavalla: vihreää paprikaa toki (jolloin lisäisin tosin täytteeseen vähän chiliä), ihania pikku padrón paprikoita, tai ehkäpä suorastaan jalapeñoja…

Täytetyt poblanot

2-4:lle

4 reilun kokoista poblanochiliä

½ dl polentaa + pakkauksen ohjeistama määrä kasvislientä (*

1 tuore ja mieluusti kotimainen maissintähkä

n. 100 g kesäkurpitsaa

1 pieni keltasipuli + 1 rkl oliiviöljyä

100 g savujuustoa

mustapippuria & suolaa

*) kasvisliemen määrä riippu käyttämästäsi polentasta. Itselläni on täällä kotona useimmiten sitä peruskaupoista löytyvää polentaa, jolloin nesteen määrä puoleen desiin polentaa on n. 2½ dl.

Silppua sipuli ja kuullota sitä kasarissa oliiviöljyssä kunnes se pehmenee. Kaada kasariin kasvisliemi ja kiehauta. Vispaa sekaan polenta ja keittele, kunnes seos paksuuntuu puuromaiseksi.

Irroita maissinjyvät tähkästä terävällä veitsellä (tee tämä kulhon sisällä, jotteivät maissinjyvät lentele ympäriinsä) ja sekoita ne polentaan. Kuutioi tai raasta kesäkurpitsa ja sekoita sekin mukaan. Raasta lopuksi savujuusto ja sekoita siitä kolme neljäsosaa polentaseokseen, säästä loput poblanojen kuorruttamiseen.

Leikkaa poblanoihin pitkittäin noin sentin levyinen aukko ja poista sen kautta varovasti chilin siemenet. Aseta poblanot uunivuokaan ja täytä ne polentaseoksella. Tuupi seosta poblanon sisään pikkulusikalla ja työntele se peremmälle käsin, niin että se täyttää koko ontelon. Lusikoi mahdollisesti yli jäänyt täyte chilien päälle keoksi ja ripottele loppu savujuusto poblanojen päälle.

Paista täytetyt poblanot 200 asteisen uunin keskitasolla, kunnes ne ovat kypsiä ja juusto kauniin ruskeaa ja kuplivaa. Tähän menee uunista riippuen noin 20-35 minuuttia.

täytetyt poblanot

Tarjoile täytetyt poblanot esim. korianterin kera. Tiraus limettiä piristää juustoista ja melkoisen täyteläistä annosta myös mukavasti!

Me söimme täytetyt poblanot kahteen pekkaan lounaaksi, mutta yksi per nassu riittäisi hyvin alkupalaksi tai miksei kunnon ateriaksikin, jos kaverina olisi jotain täydentämään annosta – jonkinlaista papusalaattia vaikkapa.

Ps. Hannan Soppa -blogissakin on täytetty poblanoa! Ja vieläpä chile rellenojen tyyliin – vau!

40 views

Maissi x 4 maustamistapaa

by Juulia 1 Comment
Maissi x 4 maustamistapaa

maissi

Olen hamstrannut kotimaista maissia siitä asti, kun bongasin vuoden ensimmäiset suomalaiset maissintähkät kaupoista. Joka kerta, kun niitä on tielleni osunut, niitä on siis kannettu myös kotiin. Parhaimmillaan meillä onkin ollut jääkappissa lähemmäs kymmenen maissintähkää odottelemassa pääsyään lautaselle – kotimainen maissikausi on niin lyhyt, että kerrankos sitä vedetään vaikka övereihin asti!

Moisesta hamstrauksesta seuraa kuitenkin ennenpitkää tilanne, jossa maissia on kulutettava kerralla oikein urakalla. Tehtävä on toki lähtökohtaisesti miellyttävä, mutta jos moinen urakka sattuu kiireiseen arkipäivään, jolloin isommille kokkailuille ei riitä aikaa tai energiaa, se tarkoittaa käytännössä ateriaa joka koostuu pelkästä maissista. Onneksi vähällä vaivalla ja pienellä mielikuvituksella simppeli keitetty maissi saa kaverikseen muutamankin erilaisen maustekastikkeen!

kotimainen maissi

Maanantaina alkoi taas valtakunnallinen hävikkiviikko. Tänä vuonna tavoitteena on erityisesti ruoan arvostuksen lisääminen ja tätä kautta hävikin määrään vaikuttaminen ruokaketjun kaikissa portaissa, erityisesti kuluttajien käyttäytymisessä. Koska olen sekä kuluttuja, että pieni äänitorvi jos jonkinlaisiin ruokaan liittyvien teemojen saralla, haluan tänäkin vuonna kantaa omalta osaltani kortta kekoon ruokahävikin vähentämiseksi.

Hävikin vähentäminen mielessäni kehittelinkin maissin kaveriksi neljä erilaista soossia kaapeistani löytyvistä mausteista ynnä muista heräteostospurnukoista – ja niitähän keittiössäni on kuulkaas paljon! Samalla käytin loppuun yhden yrttipuskan jämät sekä pöydälle unohtuneen puolikkaan tuoreen chilin. Heräteostokset ovat keittiössäni varmaan pahimpia ruokahävikin syypäitä, ostelen nimittäin milloin mitäkin kiinnostavia tuotteita, jotka kerran maistettuani saatan unohtaa jopa kuukausiksi.

maissi

Kolme ideoimistani kastikkeista on täysin vegaanisia ja se yksi jäljelle jäänyt on omasta mielestäni maissin parasta kaveria: voita. Pientä twistiä toki mietin sekin käyttöön.

Maissin voi kukin kypsentää niinkuin itse tykkää. Minulla maissi päätyy useimmiten kiehumaan kattilaan (n. 10-15 min riippuen maissien koosta tai mikäli maissi on supertuoretta, 5-10 min), varsinkin jos kypsennettävä on vain muutama maissi. Isomman määrän paistaa kätevästi uunissa. Maissi kypsyy 200 asteisessa uunissa folioon käärittynä 30-45 minuuttissa (koosta riippuen) ja  mikäli suojalehdet peittävät maissintähkän kauttaaltaan, voi folionkin skipata ja heittää maissit uuniin suojalehtineen päivineen. Usein lisään uunivuoan pohjalle hieman vettä luomaan uuniin hieman höyryä.

maustettu maissintähkäJalapeño-limettisiirappi & yuzu kosho -majoneesi

Ensimmäiset kaksi soosseistani ottavat hieman inspiraatiota opiskeluaikojeni makumuistoista Meksikosta: sielläpäin nimittäin myydään kadulla mitä ihaninta maissia, joka kuorrutetaan majoneesilla ja maustetaan suolalla, chilillä sekä limetillä. Päälle raastetaan monesti vielä paikallista juustoakin. Nam!

Toisen maustekastikkeen pohja on vegaaninen majoneesi (jota jääkaapissani on nykyään aina purkki jos toinenkin) ja hain siihen sitrus- ja chiliaromit Meksikon sijaan Japanista; toinen maistuu muistojeni kaltaisesti jalapeñolle, limetille ja korianterille … sekä vaahterasiirapille!

*) merkityistä mausteista kerron postauksen lopussa tarkemmin!

 

Maissi & Jalapeño-limettisiirappi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

1 vihreä tai punainen jalapeño

2 rkl vaahterasiirappia

3 rkl silputtua korianterin vartta

1 limetti ( ½ limetin mehu sekä 1 tl raastettua limetin kuorta)

ripaus suolaa

Silppua chili sekä korianterin varret hyvin pieneksi silpuksi. Laita silppu pieneen kulhoon ja raasta päälle pestyn limetin kuorta. Purista kulhoon sitten puolen limetin mehu ja lohko toinen puolikas kahteen osaan tarjoilua varten. Lisää kulhoon vielä vaahterasiirappi ja mausta ripauksella suolaa. Sekoita hyvin ja sivele pöydässä kuumalle maissille.

Jalapeño-limettisiirapilla sivellyt maissintähkät voi viimeistellä pöydässä vielä puserruksella limettiä ja mikäli korianteripuskasta löytyy lehtiäkin, ripotella vielä niitäkin maissin päälle.

Maissi & Yuzu kosho -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

4 rkl vegaanista majoneesia

¼-½ tl yuzu koshoa (suolaista yuzutahnaa) (*

1-2 tl shichimi tōgarashi -chilimaustetta (*

Sekoita majoneesiin yuzu koshosekä shichimi tōgarashi -chilimauste vähän kerrallaan. Kummatkin mausteet ovat melkoisen vahvoja, joten niitä humpsahtaa huomaamatta annokseen liikaakin, jollei ole varovainen!

Kun majoneesi on makuusi sopivan tujua, sekoita sitä vielä kerran hyvin ja sivele se sitten maissin päälle. Itse ripottelen maissin päälle ennen syömistä vielä hieman lisää shichimi tōgarashia, tulisen ystävä kun olen!

maissi maustaminen

Toiset kaksi kastiketta olivat perinteinen voi jääkaapista löytyneen pinjansiemenpussin jämien sekä heräteostosjuuston kera, sekä lempimausteillani misolla ja gochujangilla maustettu vegaaninen majoneesi. Misoa minulla on jääkaapissa tällä hetkellä jostain syystä kolmeakin sorttia, joten yritän koko ajan keksiä sille käyttötarkoituksia!

Maissi & Ruskistettu pinjansiemenvoi + asiago-juusto

2:lle maissintähkälle

50-70 g luomuvoita

2-3 rkl pinjansiemeniä

(puristus sitruunaa tai limettiä)

n. 50 g asiagojuustoa (tai kypsytettyä kefalotiria, parmesaania, manchegoa… mitä nyt jääkaapissasi sattuu olemaan -mieluiten kuitenkin melko aromikasta ja vahvaa juustoa)

Sulata voi pienessä kattilassa. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes voi alkaa kuplimaan ja lisää sitten pinjansiemenet. Jatka kuumentamista varoen polttamasta voita tai pinjansiemeniä, kunnes sekä voi että pinjansiemenet saavat hieman väriä. Jäähdytä voi lähes kiinteään muotoon.

Sivele pinjansiemenvoi huoneenlämpöisenä kypsän ja jo hieman jäähtyneen maissin pintaan ja raasta päälle sopivasti juustoa. Jos maissi on tarjoillessa tulikuuma, voi sulaa tähkän päälle ja tippuu lautaselle. Sieltä se ei maissia juuri mausta, joten itse ainakin yritän malttaa jäähdyttää maissia tarpeeksi ennen syömistä voin kanssa!

Maissi & Miso-gochujang -majoneesi

vegaaninen

2:lle maissintähkälle

3 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl (tummaa) misoa (*

½-1 tl gochujang -tahnaa (*

1 kevätsipulin varsi

Sekoita majoneesiin miso sekä makusi mukaan gochujangia. Seoksesta tulee melko vahvaa, joten tätä ei tarvita maissin päälle paljoa! Voit halutessasi lantrata seosta lisäämällä siihen enemmän majoneesia. Viipaloi vielä ohuelti kevätsipulin varsi.

Sivele miso-gochujang-majoneesi maissin päälle ja ripottele maissille vielä hieman silputtua kevätsipulia.

maissi

*) Yuzu kosho on japanilainen maustetahna, joka tehdään chilistä, suolasta ja yuzu-hedelmän kuoresta. Seoksen annetaan fermentoitua, joten lopputulos on mauiltaan paljon moniuloitteisempi kuin kolme raaka-ainetta ehkä antaisi olettaa! Yuzu koshosta voit lukea lisää esim. täältä.

Shichimi tōgarashi (myös nanami tōgarashi) on japanilainen seitsemän mausteen seos, jossa on yleensä ainakin chiliä, japanilaista sansho-pippuria, appelsiininkuorta sekä mustia ja/tai valkoisia seesaminsiemeniä. Sichimi tōgarashi on todella aromaattinen mausteseos, josta tykkään niin paljon että sitä on kotonani parhaillaan parinkin purkin verran. Erityisesti olen tykännyt maustaa sillä yksinkertaita riisiruokaa, tamago kake gohania.

Miso on japanilainen maustetahna, joka tehdään fermentoimalla soijapapuja (tai ohraa, riisiä, tattaria…) aspergillus oryzae -homeella. Misoja löytyy todella moneen lähtöön, joilla on erilainen makuprofiili riippuen raaka-aineesta ja fermentointiajasta. Vaaleat misot ovat yleensä maultaan miedompia, punaiset ja tummat misot vahvempia. Miso säilyy jääkaapissa huolella suljettuna jopa vuoden, mutta opin juuri Japanilaisesta ohjelmasta että sen voi myös pakastaa eikä se jäädy! Misosta on moneksi: salaatinkastikkeeseen, risottoon ja jopa pikkuleipiin!

Gochujang on korealainen fermentoitu chilitahna, joka saa paksun koostumuksena tahmeasta riisistä, soijajauhoista ja ohramaltaista. Gochujang on samanaikaisesti suolaista, makeaa, tulista ja täyteläistä – todella koukuttavaa tavaraa! Sen makuun pääsee hyvin esim. tteokbokki -reseptin kanssa. En lainkaan ihmettele, että sitä löytyy nykyään ihan peruskaupoistakin! Lue lisää esim. täältä!

Yuzu koshoa olen löytänyt japanilaisiin ruokiin erikoistuneesta Tokyokanista, sichimi tōgarashia, misoa sekä gochujangia löytyy muistakin aasialaisista kaupoista. Misoa sekä gochujangia löytyy myös paremmin varustelluista ruokakaupoista.

 

36 views