Vaimomatskuu - Ruokahullun päiväkirja - reseptejä ja muita juttuja ruuasta ja juomasta

#SEKSIHELLE: all the steamy details

by Juulia 0 Comments
#SEKSIHELLE: all the steamy details

Mietin tässä taannoin, että miltähän maistuu #seksihelle. Tiedättehän te? Se keli, kun yölläkin on kuuma ja hiki valuu nenänvartta pitkin jatkuvalla syötöllä. Kun tekisi mieli vain lillua matalassa rantavedessä kuin manaatti. Kun navat alkavat vilkkua. Kun iltsikoiden lööpit ovat parhaimmillan. Kyllähän te tiedätte, SEKSIHELLE!

En tiedä josko tänä kesänä moista tulee lainkaan, mutta viime viikolla pääsin kuitenkin hikoilemaan ja polttamaan nahkaani auringossa sen verran tiuhaan, että lähelle kyllä päästiin. Tällaisia sitä tulee sitten mietittyä, liekö syynä aivojen ylikuumentuminen vai mikä – minusta on joka tapauksessa hauska ajatusleikki yrittää muuntaa erilaisia käsitteitä ruuan muotoon (miltä maistuu rakkaus, miltä suru, miltä ukkonen, miltä naapurin miehen motskarin bensan katku…).

Eli miltä maistuu seksihelle?

Sen on mielestäni pakko maistua ainakin hikiseltä eli suolalta. Mehukasta se myös on, erittäin mehukasta! Seksihelteen jyllätessä tulee myös jano, eli seksihelle maistuisi myös märältä. Ehkä siin olisi hieman tulta myös, vaikken itse kyllä kiihkeimmilläni ole hellepäivinä (silloin kun tekisi mieli lähinnä maata jossain varjossa liikkumatta ja ainoa etäisesti lemmiskelyä muistuttava mielessä pyörivä asia on mehujääpuikko, ehkä viinillä kiitos).

Viime kesänä pääsin jo aika lähelle seksihelteen lautasolemusta, kun makasin kotipihallani läkähdyksissä ja viilensin oloani suolaisella hedelmäsalaatilla. Täysin nappiin en silloista viritystäni kuitenkaan saanut, seksihelle kun on mielestäni ensisijaisesti suomalainen termi ja tuo suolainen hedelmäsalaattini kallistui siihen nähden hieman liikaa itään.

Omaan kesääni kuuluvat ehdottomasti niin kotimaiset mansikat, avomaankurkut kuin herneetkin. Ne sopivat seksihellelautaselle erinomaisesti, sillä mansikka on makea ja mehukas ja Leevikin lauloi mansikkasuista – avomaankurkussa taas on reilusti vettä vilvoittamaan seksihellenestehukasta kärsiviä.

Entäs se herne? Nooooo… herne nyt on sellainen, joka piiloutuu prinsessan patjan alle = jonkin sortin pervertikko, selkeesti, ja ne sellaisethan nyt seksihellettä vasta rakastaakin. Hienoista mystiikkaa (sekä seksi että helle ovat varsin mystisiä asioita joita on vaikea uskoa todeksi niiden tapahtuessa) annokseen tuo ohuen ohueksi viipaloitu fenkoli. Ehkä siitä tulee myös etäisesti mieleen teinivuosien kreikanlomat ja rantatuolissa nautittu jäinen ouzo sekä ohikäyskentelevien bronzzipatsaiden vaivihkainen vilkuilu (toim. huom. viittaan tässä itseasiassa äitini 60-vuotisjuhlamatkaan t: ikiteini).

Makeat mansikat saavat seuraa uhkean mehukkaista ja viileän raikkaista vesimelonikuutioista, jotka voi halutessaan myös pakastaa puolikohmeisiksi, niin ei pääse talvi unohtumaan. UUH! Hienoista tulisuutta annokseen tulee naapurin kotiparvekkeella kasvatetusta chilistä (kuka enää lainaa sokeria, kysyn vaan) ja pippurisesta vesikrassista. Johan potkii (hevoset, seksihelle, rakkaus)!

Lopuksi salaatin päälle rillataan/paahdetaan/rusketetaan himokkaasti pieniksi revittyä hikisen suolaista grillijuustoa, huom! GRILLIJUUSTOA. Halloumia laittavat vain sinne Kreikkaan ajatuksissaan unohtuneet ouzosiepot, kröhöm!

Salaatti pitää mielestäni hotkia ahneesti kuin viimeistä päivää elävä, sillä seksihelle voi olla hetkessä ohi, ja tämä voi elämäsi viimeinen seksihelle, koskaan ei tiedä. Suosittelen lisäksi seksihelteen aiheuttaman poltteen lietsomiseen pullotettua seksihellettä, eli suolaisen ja happaman herkullisen raikasta liittoa, gosea. Ainakin muutamista paremmin varustelluista maitokaupoista saattaa löytää Original Ritterguts Gosea, joka on herkkua. Minullapa oli tällä kertaa kätköissäni kuitenkin To Ølin Gossip, ruusumarjalla maustettu raikkaan kukkea, ehdottomasti ainakin sadan lööpin arvoinen gose.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
0 views

Savuiset za’atarpunajuuret

by Juulia 2 Comments
Savuiset za’atarpunajuuret

Savustelin juhannuksen alla keittiössäni vähän kaikenlaista: punajuuria, pottuja, valkosipulia – paremman puutteessa savun makuun kun pääsee kaupunkijuhannuksenkin viettäjä kätevästi kaupan savustuspusseilla. Savustettu punajuuri on todella ihanaa kuten nyt punajuuri yleensäkin – lempijuurekseni ehdottomasti, muodossa kuin muodossa.

Punajuuren naatit paistoin savustetuista potuista tehdyn salaatin joukkoon, jonka jälkeen punajuuret pääsivät savukylpyyn nekin. Valmiita punajuuria en edes kuorinut, tällaisten pussisavustettujen maku kun kuitenkin on suht mieto. Halki vaan ja maustetta päälle! Helppoa, vaikka vaikeusastetta nostikin piipahdus lähikalliolla suolaheinää metsästämässä.

Maustoin punajuuret za’atar -maustetulla ranskankermalla, reilulla tujauksella sumacia sekä kirpeällä suolaheinällä. Kun punajuuria loppujenlopuksi oli kahden tarpeisiin ylenpalttisesti, ylijääneet punajuuret pääsivät pilkottuina lopun ranskankerman sekaan ja seuraaana päivänä heleän pinkki punajuurisalaatti lusikoitiin hyvällä halulla merguezmakkaran kyljessä.

Savuiset za’atarpunajuuret 4:lle

6 keskikokoista punajuurta

1 savustuspussi

150 g ranskankermaa

1 rkl za’atar mausteseosta

1 rkl sumacia

½ tl suolaa

suolaheinän lehtiä tai ketunleipää

Pese ja kuivaa punajuuret. Trimmaa niistä naatit irti muutaman sentin päästä mukulasta (naatit kannattaa muuten hyödyntää, mikäli ne eivät ole nahistuneita).  Lastaa punajuuret savustuspussiin ja sulje pussi huolella pakkauksen ohjetta noudattaen. Savusta punajuuria ensin vartin verran niin kuumassa kuin uunistasi lähtee, jonka jälkeen lämpötilan voi laskea kahteensataan ja jatkaa savustamista punajuurien koosta riippuen vielä 30-45 minuuttia (riippuen punajuurien koosta). Otettuasi pussin ulos uunista, jätä se vetäytymään siksi aikaa kun valmistelet kastikkeen.

Sekoita ranskankermaan za’atar, suola sekä puolet sumacista. Maista – kastikkeessa saa olla mielestäni reilusti makua ja suolaisuutta, punajuuret kun ovat melko makeita. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin vetäytymään.

Pese suolaheinä ja irroita varsista lehdet. Jätä vaurioituneet lehdet käyttämättä. Avaa pussi varovasti ja halkaise punajuuret. Kun ne ovat hieman jäähtyneet, voit lusikoida jokaiselle puolikkaalle nokareen mausteista ranskankermaa sekä muutaman suolaheinän lehden. Ripottele pinnalle vielä hieman sumacia ja tarjoile haaleana.

Juhannuspöydässä juotiin Pratschia – tämä yrttisen sitruksinen ja hedelmäinen luomu- Grüner Veltliner raikasti makeat ja savuisen mausteiset punajuuret erinomaisesti 

Ps. Za’atar on mm. oreganoa ja seesaminsiemeniä sisältävä mausteseos arabialaisesta keittiöstä. Mausteesta hieman lisää edellisessä za’atar -reseptissäni 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
114 views

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

Baarirakkautta: BrewDog Helsinki

Muistan vielä kuin eilisen, kun jonotin eräänä arki-iltapäivänä Viiskulmassa baariin. Poikkeuksellisen käytökseni syynä oli tietysti BrewDog Helsingin avautuminen, enkä ollut tosiaankaan ainoa, jota uusi baari kiinnosti jonottamiseen asti – melkoista somevouhotusta skottipanimon uusi baari oli nimittäin aiheuttanut siinä vaiheessa jo pitkään.

BrewDog Helsingin syntytarina vuodelta 2014 onkin pitkälti sosiaalisen median ansiota: panimon kysymykseen ”mihin avaisimme seuraavan baarimme” vastattiin Suomesta sellaisella voimalla, että siinä ei ollut muilla enää paljon mahkuja saada ääntään kuuluviin. Sopivan yrittäjän ja lokaation löydyttyä baaria ruvettiin remppaamaan, ja me janoiset olutfanit vahdattiin sosiaalisessa mediassa baarin valmistumista kieli pitkällä. Lopulta odotuksemme palkittiin 17.12.2014 ja niin sitä sitten jonoteltiinkin kadulla tuoppia, hupsistakeikkaa.


Viime vuoden päräyttävin uusi tuttavuus: hapankaalilla hapatettu Sauer’d Krauts, norjalaisen Lervigin ja saksalaisen Buddelshipin yhteistyön hapan hedelmä

BrewDog Helsingissä on 24 hanaa, joista noin puolet jätän tosin useimmiten rauhaan. Olutinnostukseni alkuaikoina lotrasin monen muun tavoin Punk IPA:a lähes kyllästymiseen asti, mutta isoin syy Brewdogin omien tuotteiden ”syrjimiselle” on lähinnä nykyinen olutmakuni: rakastan happamia ja kirpeitä, hedelmäisiä ja marjaisia oluita, joita BrewDogilta harvemmin löytyy – tosin poikkeuksiakin toki on (kuten vaikkapa Blitz -sarja, Elvis Juice, Hello My Name Is Holy Moose tai Lizard Bride).

IPA-innostukseni jälkeen olen tosiaan hurahtanut täysillä kaikkeen happamaan ajatuksella ”mitä happamampi, sitä rakkahampi” – ihme suorastaan, että hampaissani on vielä kiillettä jäljellä 🙂 Juuri nyt suosikkejani ovat erityisesti aavistuksen suolaiset (mutta toki myös happamat) goset sekä raikkaat berliner weisset. Pikkuhiljaa kiinnostukseni on ruvennut suuntautumaan myös stoutteihin ja porttereihin, barley wineja unohtamatta.

Se oluiden määrä, mitä olen BrewDogin hellässä huomassa maistanut, alkaa olemaan melkoisen mittava, Viiskulmassa kun on tullut viime vuoden sisällä vierailtua poikkeuksellisen ahkerasti. Juusohan siis asui heinäkuuhun asti aivan siinä naapurissa ja aika harvassa ovat olleet ne kerrat, kun oltaisiin ohitettu lempibaarimme ilman, että jompikumpi ehdottaa piipahtamista ”yhdellä pienellä” (eli kolmasosapintilla = n. 1,6 dl).

BrewDogiin on suunnattu aina, kun on ollut juhlan aihetta, tai jos on kaivattu pientä piristystä, tai jos on haluttu toipua rankasta työpäivästä, tai sitten ihan vain nautiskelun merkeissä. Nurkkia on vallattu baarin joka kulmalta, välillä tehty siinä oluen äärellä töitä, välillä vain höpötelty. Monen monta kertaa olen siellä myös istunut yksin, mikä onkin lähes parasta baareilua mitä tiedän: laatuolut, oma rauha, tyhjä baari – siitä on minun taivaani tehty. BrewDog onkin tätä nykyä lähestulkoon ainoa baari, missä käyn. Helsinki on toki pullollaan muitakin mahtavia olutbaareja ja -ravintoloita, mutta yksikään muu ei tunnu samalla tavalla omalta ♥

Erään arki-illan juhla-ateria koostui Brewdogin juustolautsesta, sekä Mikkellerin 1000 päivää Sauternestynnyrissä viettäneestä vahvasta belgialesta. UUH!

Henkilökunta tässä baarissa on aivan omaa luokkaansa: asiantuntevaa ja ystävällistä, juuri he saavat oloni tuntumaan niin kotoisalta. Ne ovat ne pienet asiat kuten iloinen moikkaaminen, kuulumisten kyseleminen, makuni muistaminen – on silti itseasiassa aika vaikea selittää tarkalleen mikä se on, minkä ansiosta oloni on täällä aina niin tervetullut. Tässä baarissa on  kuitenkin aina hyvä henki niin tiskin takana kuin sen toisellakin puolella.

Ottaen huomioon, että tiedän koko henkilökunnan nimeltä, hävettää tajuta, etten ole itse heille koskaan esittäytynyt. Mitenköhän asian voisi luontevasti korjata… asiakashan minä kuitenkin olen; kuuluuko asiakkaiden esittäytyä, jos he käyvät baarissa näin tiuhaan kuin minä vai onko se tungettelevaa? MIKÄ ON ETIKETTI? Kääk!

Summa summarum (kuten isäni sanoisi): BrewDogista on tullut minulle vaivihkaa niin kotoisa ja rakas paikka, että vaikka olen onnellinen uudesta avopuoliskostani Juusosta, samalla hieman suren yhteisen olohuonebaarimme nykyistä etäisyyttä. Ainoa keino selättää tämä ikävä on tehdä säännöllisiä pyhiinvaelluksia oluselle, luulemma. Ehdottelinkin Juusolle jo viikottaisia afterworktreffejä – esim. joka maanantai klo neljästä kuuteen, niin lähtee viikko mukavasti käyntiin!

Lopuksi haluan esitellä vielä muutamat lempi-inhokkini tästä rakkaasta baarista: olutsiepon My Little Ponyn, hiuksiaan vähän raskaammalla kaviolla halkoneen My Little Ponyn sekä seinään raapustellun kikkelin (kukapa ei tykkäisi kikkelinkuvista?)  ♥♥♥

Kiitos kaikesta tähän astisesta ja pikaisiin näkemiin oi armas BrewDogini LOVE AND LIVE!

BrewDog Helsinki

Tarkkampujankatu 20,

00150 Helsinki

Ps. BrewDog löytyy Viiskulman lisäksi myös Facebookista, Twitteristä sekä Instagramista. Somea seuraamalla pysyy uutuuksista ja hanojen valikoimista parhaiten kärryillä – ainakin, jos ei voi piipahtaa päivittäin paikan päällä niitä kuikuilemassa 😛

Pps. BrewDogissa järjestetään aktiivisesti erilaisia maistelu- ja paritusiltoja, tap takeovereita, bingoa, mitä näitä nyt on. Niistäkin pysyy kärryillä roikkumalla baarin sosiaalisessa mediassa!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
351 views

Virgin Mary -mehu

Virgin Mary -mehu

Rakastan Bloody Maryjä. Vodkasta tosin viis, se on se tulisen mausteinen tomaattimehu joka merkitsee, ja parhaissa Bloody Maryissä tomaattimehun rooli onkin yhtä tärkeä kuin mausteiden. Jos näen baarin hyllyssä ”Bloody Mary mixin”, vaihdan baaria; sen sijaan se ihanin koskaan juomani Bloody Mary sisälsi itse puristettua tomaattimehua ja kyseisen juoman valmistanut henkilö ansaitsi ikuisen arvostukseni.

Mausteiden merkitystäkään ei voi vähätellä: auta armias, jos Bloody Marystäni puuttuu potku! Reilusti sitä pippuria sekä tabascoa juomaani kiitos. Selleriäkin olla pitää, enkä pistä vastaan, vaikka juomaani koristaisi muutama oliivi, chili-suolareunus, rapeaksi paistettu pekoni, miniburgeri, naurava nakki, suolakurkku, katkarapu … jep, maailmallahan Bloody Maryn koristeet käyvät usein ateriasta siinä missä itse juomakin (kurkatkaapas vaikka tämän instagramtilin kuvavirtaa).  Parhaimmatkaan herkut koristeena eivät kuitenkaan pelasta, mikäli itse cocktail on paska, sehän on selvä.

Kalja-Marylleki sopii hienosti pekoni-suolakurkku-yms-päähine ♥

Viime kesänä hurahdin kaljalla jatkettuun Bloody Maryyn, jonka nimesin Kalja-Maryksi. Sittemmin opin kyseisen juoman kulkevan nimellä Michelada, ja vieläkin hieman kirpaisee myöntää, että en ollut moisesta aiemmin kuullutkaan. Moisia haavoja voi onneksi lääkitä sisäisesti mm. suolalla, chilillä, sitruunalla ja tomaattimehulla – en toistaiseksi itseasiassa ole keksinyt juuri mitään vaivaa, johon kunnon Bloody Mary ei tepsisi 😀 Nerokas keksintö tuo Micheladakin joka tapauksessa on, ja jollette sitä ole vielä maistaneet, olisiko jo aika?

Tämän pitkän alustuksen jälkeen ketään ei varmaan enää yllätä, että kun hankin loppukeväästä mehupuristimen, tein heti ensimmäisenä päivänä tomaattimehua! Koska olin tuolloin mehupaastolla, en sentään lähtenyt lotraamaan mehuni sekaan vodkaa – sen sijaan lisäilin mehupuristimeeni gazpachostakin tuttuja raaka-aineita: paprikaa, kurkkua, chiliä ja sitruunaa. Valkosipulinkynsikin lensi sekaan. Bloody Maryyn olennaisesti kuuluva varsisellerikin löytyi juomastani, tosin ei rouskuteltavana koristeena vaan mehustettuna.

Virgin Mary -mehu 2:lle

4 kypsää isoa tomaattia

1 punainen paprika

puolikas kurkku (kuorittuna, mikäli haluat juomasta kauniimman punaisen)

3 sellerin vartta

1 mieto chilipaprika

puolikas sitruuna

pieni valkosipulin kynsi

vastarouhittua mustapippuria sekä ripaus suolaa

muutama persiljanoksa

lisäksi: loraus oliiviöljyä, roiskaus Worchesterkastiketta, hieman Tabascoa, vastarouhittua pippuria, tuoretta raastettua piparjuurta

Pese vihannekset. Poista paprikasta ja chilistä siemenet ja kalvot sekä sitruunasta kuori (ellei kyseessä ole luomusitruuna). Kuori valkosipulin kynsi. Pilko kaikki vihannekset mehustimeesi sopiviksi paloiksi.

Mehusta ensin sitruuna,sitten tomaatti ja kurkku sekä loput raaka-aineet. Itse vuorottelen tomaatin ja sellerinpalojen kanssa, jottei mehupuristimeni tukkeutuisi tomaattisoseesta. Mausta mehu omaan makuusi sopivan tujuksi ja laita se kylmään tekeytymään hetkeksi tai tarjoile jäillä täytetystä lasista.

Ps. mikäli et omista mehupuristinta, voit myös soseuttaa raaka-aineet. Tällöin lopputulos on todella lähellä gazpachoa – suurta herkkuani sekin!

Pps. niin eihän ketään siis mikään estä tähänkään lorauttamasta hieman vodkaa 😉


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
40 views