Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

by Juulia 4 Comments
Söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit

ruusukaaliburgerit

Nyt on kuulkaa edessänne juttu, jonka julkaisua olen odottanut pitkään ja hartaasti! Nämä supersuloiset ruusukaaliburgerit ovat nimittäin pyörineet mielessäni jo alkysyksystä, jolloin maistoin niitä ruokablogaajien rapujuhlissa ja hurmaannuin syömästäni totaalisesti.

Olisin tehnyt jutun niistä vaikka heti, mutta hillitsin itseni. Olihan kyseessä kuitenkin Kokit ja Potit -blogin Hannelen joulukalenteriresepti! On kuulkaa pitkä aika sinnitellä syyskuun alusta joulukuuhun odotellen, että Hannelen joulukalenteri ensin alkaa … ja sitten vielä etenee ruusukaaliburgereihin asti. Nyt pääsen kuitenkin vihdoinkin julistamaan maailmalle, kuinka herkullisia nämä söpöäkin söpömmät ruusukaaliburgerit ovat ja miten mahtava tämä Hannelen idea minusta onkaan!

ruusukaaliburgerit

Rapujuhlissa Hannelella oli paahdettujen ruusukaalien välissä majoneesia ja ilmakuivattua kinkkua, enkä yksinkertaisesti malttanut olla santsaamatta näitä herkkupaloja uudelleen ja uudelleen. Simppeliä, mutta NIIN HYVÄÄ! Samoissa juhlissa maistelin muuten hyvällä halulla toisenkin blogaajakollegan joulukalenterireseptiä, nimittäin Hannan Sopan tekemiä vegaanisia juustoja. Miten mahtavia joulukalentereja molemmissa blogeissa kuulkaa onkaan, käykää ihmeessä kurkkaamassa! Nostan hattua tosin ihan kaikille ruokablogaajille, jotka joulukalentereja blogissaan järjestävät. Niissä on nimittäin aikamoinen tekeminen – en siis lainkaan ihmettele, että Hannele ja Hanna kuvasivat joulukalenterireseptejään jo syyskuussa.

Omassa keittiössäni ruusukaaliburgerit saivat väliinsä mausteista raaka-makkaraa, nokareen vahvaa cheddaria ja töräyksen tryffelimajoneesia. Uuh! Kyllä muuten hymyilyttää, kun kerrankin voi vetää vaikka kymmenen burgeria eikä tunnu missään. Sitäpaitsi tämähän on melkein terveysruokaa … koska ruusukaali!

Ruusukaaliburgerit raakamakkaralla, cheddarilla ja tryffelimajoneesilla

n. 25 kpl

300 g ruusukaalia

loraus oliiviöljyä

n. 150 g raakamakkaraa

n. 50 g vahvaa cheddaria

n. 3 rkl tryffeliöljyllä ja mustapippurilla maustettua majoneesia

n. 25 kpl cocktailtikkuja

Leikkaa ruusukaalin kannasta kuiva tyvi pois ja puolita ruusukaalit. Poista nuupahtaneet uloimmat lehdet. Lado ruusukaalit uunivuokaan ja lorauta perään vähän öljyä. Ravistele vuokaa niin, että ruusukaalit öljyyntyvät kauttaaltaa. Paahda ruusukaaleja 200 asteisessa uunissa parisenkymmentä minuuttia, tai kunnes kaalit saavat kauniisti väriä ja ovat kypsiä. Älä käännä uunia kuitenkaan pois päältä vielä.

Jaa ruusukaalinpuolikkaat kahteen osaan. Liiskaa puoleen ruusukaaleista nokare raakamakkaraa, niin että makkaramassa tarttuu ruusukaalin leikkuupintaan. Lado makkaraiset ruusukaalit makkarapinta alaspäin paistinpannuun ja paista keskilämmöllä, kunnes makkara on ruskistunutta ja kypsää. Laita jäljellejääneiden ruusukaalien leikkuupinnoille nokare cheddaria ja sulata juusto ruusukaaleihin kiinni uunin ylätasolla.

Mausta majoneesi (itse tehty tai kaupan) tryffeliöljyllä ja mustapippurilla. Mausteita saa majoneesiin laittaa ihan oman maun mukaan, tosin muistuttaisin olemaan tryffeliöljyn kanssa aina varovainen. Itse laitan sitä tällaiseen pieneen määrään ehkä neljäsosateelusikan kerrallaan, ja sekoitan öljyn majoneesin huolella ennenkuin maistan seosta ja lisään mausteita. Erilaiset tryffeliöljyt ovat myös eri vahvuisia, joten varovaisuus on minusta tryffeliöljyn käyttämisen kanssa aina tarpeen.

Kun sekä makkara- että cheddarruusukaalit ovat valmiit, kokoa ruusukaaliburgerit: tipauta makkarapinnan päälle pieni nokare majoneesia ja käännä cheddarilla kuorrutettu ruusukaali burgerin kanneksi. Kiinnitä tikulla.

Tarjoile ruusukaaliburgerit vielä hieman lämpiminä!

ruusukaaliburgerit

Ps. Hannelen Suupaloja -kirjassa on näiden burgerin lisäksi enemmänkin loistavia ideoita erilaisille suupaloille. Kirja on lähes loppuunmyyty, mutta sitä voi vielä etsiä Prismoista, tai kysäistä kirjaa Hannelelta itseltään suoraan: kokitjapotit at gmail.com 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
802 views

Mausteinen persimoni-viskicocktail aka ”whiskymon”

by Juulia 1 Comment
Mausteinen persimoni-viskicocktail aka ”whiskymon”

Niin paljon kuin hyviä cocktaileja rakastankin, en jostain syystä kehittele niitä itse kovin usein. Juusolta toissavuonna lahjaksi saamani cocktailshaker kolisee säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ehdottomasti eniten erilaisten juhlapyhien aikaan. Useimmiten siinä valmistuu jompi kumpi lempicocktaileistani, eli whisky sour tai gin sour, mutta välillä toki kehittelen ihan omiakin viritelmiä.

Tänä syksynä mielessäni on ollut lähinnä jos jonkinlainen viskicocktail sekä dirty martini (mieluiten kolmella oliivilla ja kunnon lorauksella oliivilientä, ei hillosipulia martiniini kiitos). Myönnettäköön että edellämainittuja on tullut kuitenkin nautittua lähinnä cocktailbaareissa, ei kotikeittiössä, vaikka tämän dirty & oilyoliiviöljymartinin voittanutta ei minusta olekaan!

persimon cocktail

Kokeelliset cocktailit yllättävillä makuyhdistelmillä ovat kovasti mieleeni. Baarissa katseeni osuu aina johonkin, joka sisältävät esim. emmentalia, tryffeliä, kantarellia, pekonia tai vaikkapa porkkanamehua… ja moisia makuelämyksiä tarjoaakin nykyään jo ihanan moni helsinkiläisbaari. Kotona kokeellisuus pysyy kuitenkin hillitymmissä mitoissa, vaikka sitä oliiviöljypestyä giniä joskus valmistinkin. Lähinnä kikkailen yrttien ja mausteiden kanssa, tai lorautan juomaani hieman etikkaa (kyllä, luit oikein!)

Toissajouluna kehittelemäni glögi sour on ollut toistaiseksi henkilökohtainen cocktailinvirittelykohokohtani, mutta tämä tänään teille esittelemäni persimonilla makeutettu viskicocktail on kyllä aikamoinen herkku myös. Aika näyttää jääkö se pysyvästi repertuaarin kuten tuo glögi sour, mutta erityisesti tähän vuodenaikaan ja pikkujoulukauteen tämä juoma on minusta mitä oivallisin. Vähän vaihtelua sille glögille!

suomalainen drinkki

Tämän alustuksen jälkeen ei varmaan ole kenellekään ihme, että alkukesästä julkaistu Mikko Koskisen ja Jarkko Issukan Suomalainen Drinkki -kirja on tullut täällä kovaan käyttöön. Kirja sisältää todella kiinnostavan kertomuksen suomalaisen juoma- ja baarikulttuurin historiasta, sekä erittäin kattavan tietopaketin erilaisten juomasekoitusten ja cocktailien valmistamisesta.

Oman lukunsa saa kirjassa niin alkoholityypit, perusmakujen käyttö, cocktailtekniikat, taustamusiikki (!), tarjoiluastiat (joista luovina esimerkkeinä esim. tomaattisäilyketölkki sekä jättiläiskokoinen legoukon pää), kuin kristallinkirkkaan jään valmistaminenkin. Paljon mahtuu kuulkaa tietoa 200 sivuun! Suosittelenkin kirjaa lämpimästi kaikille cocktaileista kiinnostuneille. Kylkeen vaikkapa pullo Kyrö Distilleryn palkittua giniä tai viskiä (Mikko Koskinenhan on nimittäin yksi Kyrö Distilleryn perustajista) ja cocktailshaker, niin johan riittää välipäiville tekemistä 😉

persimoni

Minun on muuten pitänyt jakaa tänne blogiin varmaankin jo kolme vuotta Mikon kehittelemä cocktailresepti, joka on minusta aivan ässä. Mikko nimesi cocktailin aikoinaan mukaani, sillä taisin olla ainoa joka makuyhdistelmistä innostui hänen sitä Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskuksessa läsnäolijoille maistattaessaan.

Tuolloin taisin itsekin vähän ihmetellä sitä, miksi cocktail, joka oli samanaikaisesti raikas, yrttinen, sitruksinen ja savuinen kolahti niin kovasti minuun. Sen juominen oli varsin erikoinen, ettenkö sanoisi suorastaan sekopäinen elämys, joka vaihtui salakavalasti makumaailmasta toiseen kesken kulauksen. Todella koukuttavaa! Jonkin aikaa riivasinkin baarimestareita kyselemällä tämän ohjeen mukaan tehtyä cocktailia, kun lisää oli saatava ja Kyrönmaan Matkailunedistämiskeskus oli jo siirtynyt Malminrinteestä Kyröön. Nyt kun näiden jos jonkinlaisten sieni- ja juustococktailien nautiskelusta on tullut minulle ihan arkista puuhaa, ei ihastukseni tähän Mikon kyhäämään juomaan ihmetytä enää lainkaan. Ehkä pitäisikin siksi vain vihdoinkin kipittää hankkimaan tarvittavat tykötarpeet ja laittaa se ohje tänne teillekin jakoon – jospa se nyt maistuisi jo muillekin?

Ja sitten paluu asiaan! Valmistaaksesi herkullisen persimoni-viskicocktailin, sinun täytyy ensiksi hankkia superkypsiä persimoneja ja valmistaa niistä persimonipyree.

Persimonipyree:

n. 300 g hyvin kypsää persimonia

n. 2 rkl vaahterasiirappia

loraus vettä

Soseuta persimoni vaahterasiirapin kanssa niin sileäksi kuin pystyt. Ohenna tarvittaessa hieman vedellä. Jos suinkin jaksat, siivilöi pyree vielä ennen käyttöä.

Tästä persimonipyreen määrästä riittää noin kolmeen persiomoni-viskicocktailiin. Käytä persimonipyree mieluiten saman päivän aikana.

viskicocktail

persimoni

Tämä persimonipyreellä maustettu viskicocktail ristittiin pokkana ”Whiskymoniksi”, vaikka Juuson mielestä sen olisi pitänyt olla ”Muistojen Istanbul”. Oli mikä oli, cocktail saa potkua ripauksesta chiliä ja lämpöä sekä kanelista että tähtianiksesta.

Persimonipyree on sen verran makeaa, että juoma täytyy raikastaa sitruunalla ja appelsiinilla. Testattu on toki myös limetti, verigreippi ja mandariini. Pääasia on kuitenkin, että käyttämästäsi sitruskombosta puolet on joko sitruunaa tai limettiä, muuten juoma on nimittäin aivan liian makea.

Persimoni-viskicocktail aka ”viskimoni”:

1:lle

4 cl viskiä

3 rkl persimonipyreetä

½ dl sitrusmehua (puolet sitruunaa/limettiä + puolet mandariinia/appelsiinia)

1 tähtianis

pätkä tuoretta chiliä / ½ tl chipotlechiliä

½ tl vastajauhettua kanelia

Koristeluun:

vastajauhettua kanelia

ripaus chilihiutaleita

Lisäksi:

cocktail shaker / tiiviskantinen hillopurkki

reilusti jäitä

Täytä cocktailshaker / hillopurkki noin puoliväliin jäillä. Lisää sekaan persimonipyree, sitrusmehu, viski sekä morttelissa pieneksi murskattu tähtianis, chili ja kaneli. Ravista huolella vajaan minuutin ajan, tai kunnes shakerin pintaan muodostuu huurretta. Siivilöi juoma sitten jäillä täytettyyn viskilasiin.

Koristele persimoni-viskicocktail vastajauhetulla kanelilla ja chilihiutaleilla. Tarjoile heti!

Yritin selvittää Suomalainen Drinkki -kirjan avulla, että mihinköhän kategoriaan tämä luomani cocktail oikein menisi, mutta ei riitä kyllä minun ekspertiisini siihen tehtävään. Aika lähellähän tässä tavallaan ollaan sellaista souria, johon ei tule munanvalkuaista. Makumaailmassahan on sourin tapaan happamuutta, mutta myös makeutta, joka juomaan tuodaan sokerisiirapin sijaan hedelmäsoseella.

Ps. Niitä kristallinkirkkaita jäitä en muuten ole vielä yrittänyt tehdä, mutta pakastimessani on kyllä aina pussillinen kaupan pakastealtaasta ostettuja jäitä. Onhan se ehkä vähän hassua ostaa jäätä varsinkin täällä pohjolassa … mutta siitä isosta pussista riittää aina niin shakeriin kuin lasiinkin täytettä. Olen myös saanut tarpeekseni pakastimeen vuotavista jääpalapusseista ja -muoteista! Onko niitä sitäpaitsi olemassakaan sellaisia, joilla saa hyvän kokoista jääpalaa?


Suomalainen Drinkki -kirja saatu kirjan julkkareissa.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
241 views

Itsenäisyyspäivän menu – viimetipan vinkit

by Juulia 0 Comments
Itsenäisyyspäivän menu – viimetipan vinkit

Olen taas kerran hyvissä ajoin liikkeellä, kun näin kaksi päivää ennen The Päivää alan miettimään Suomen satavuotistarjoiluja. Olen toisaalta siinä mielessä hyvässä asemassa, että en ole järjestämässä itse mitään kemuja, vaan lähdössä valmiiden pöytien äärelle. Lupasin kuitenkin kantaa korteni kekoon tarjoilujen järjestämisessä, joten jonkinlainen itsenäisyyspäivän menu sitä on minunkin sitten lopulta mietittävä 😀

Meillä on itseasiassa tiedossa oikein tuplajuhla, sillä 6.12. sattuu olemaan myös kummityttöni 1-vuotispäivä. Juhlimme päivällä kummien ja suvun voimin aurinkoista pikkuneitiä ja hänen hienosti ekasta vuodesta suoriutuneita vanhempiaan, ja iltaa kohden siirrytään mukavasti sohvan äärelle katsomaan kun silmää tekevät kättelevät toisiaan. Ihan niinkuin ollaan tällä kaveriporukalla tehty ammoisista ajoista asti!

Koska lupauduin itseasiassa tuomaan paikalle suolaisten juhlatarjoilujen lisäksi myös 1-vuotiskakun, ei minulla tosiaankaan ole tässä seuraavina päivinä aikaa alkaa väsäämään mitään kovin työlästä. Olen tehnyt aikuisiälläni vain muutaman täytekakun ja vasta yhden kerroskakun (jonka tein vaatimattomasti omiin häihini), joten haluan varmistaa ensin että saan sen kakun kasaan, ennen kuin pistän tikkuakaan ristiin niiden muiden ruokien kanssa. Kakun koristelunkin olen jo päättänyt hoitaa ihan ilman mitään taitoa vaativia kommervenkkejä … eli tuoreilla marjoilla ja syötävillä kukilla.

blinikakku

Jos mulla olisi yhtään enemmän aikaa, toisin juhlaan synttärikakun lisäksi blinikakun tai vegaanisen voileipäkakun, mutta eihän mulla ole. Onneksi juhlien emäntä on jo ilmoittanut tekevänsä blinipannaria, johon lupasin sitten vain huolehtia vegaaniset täytteet (eli tehdä porkkalaa, joka muuten pitääkin laittaa tekeytymään jo nyt, hupsista).

Blinikakunkin tosin vääntäisi suht helposti kaupan valmiista blineistä – suurin osa raaka-aineistahan nimittäin tulee jokatapauksessa lähes suoraan purkista, vink vink! En nyt sitten lähde siihen puuhaan kuitenkaan itse tällä kertaa 🙂

Porkkala valmistuu pitkälti itsekseen … paitsi se porkkanoiden kuoriminen, siihen kyllä saa uppoamaan niin aikaa kuin hermojakin.

Ajattelin myös kaivella kaapistani kaikki mahdolliset siemenet ja pähkinät joita sinne aina tuppaa kertymään ja tehdä niistä kräkkereitä soveltaen tätä ohjetta.

Pellavansiemenistä turvotetun ”pellavaliman” avulla melkeinpä minkälainen pähkinä- ja siemenyhdistelmä vaan nimittäin taipuu kräkkeriksi, ja maustamisessakin on vain mielikuvitus rajana. Testattuja ja toimivia yhdistelmiä ovat esim. timjami-suklaa-chili sekä rosmariini-manteli – päälle esim. sipaisu pehmeää vuohenjuustoa ja vaikkapa sesonkihedelmää persimonia niin johan toimii!

Vielä vaivattomammin kräkkerin vääntää tietysti valmiista siemennäkkäriseoksesta, jollaisia minulla on kaapissani yleensä myös aina. Niitäkin voi sitäpaitsi maustaa just omaan makuun, tilanteeseen ja tykötarpeisiin sopiviksi.

Siemenkräkkerit = pari blenderin surausta ja tovi uunissa, valmista! Suklaaseen dippaamisen voi kiireinen skipata.

muhammara

Kräkkerin kaveriksi yritän ehtiä tekemään vielä jonkinlaisen tahnan. Hummus olisi ehkä kaikkein helpoin ja nopein valmistettava, mutta mikäli vain aika riittää, tekisi mieleni vääntää punaisista paprikoista ja saksanpähkinästä valmistettavaa koukuttavan intensiivistä muhammaraa.

Paprikoiden paahtamisessa ja kuorimisessa saa kulumaan aikaa vähän liiaksikin, mutta onneksi muhammarankin kanssa voi halutessaan oikaista ja käyttää itse paahdettujen paprikoiden sijaan kaupan paahdettua paprikasäilykettä. Lopputulos ei toki ole ihan sama, mutta varsin hyvä kuitenkin!

Jos en ehdi, niin sit vain kaupasta se hummuspurkki mukaan!

Hihassani on vielä muutama juhlava mutta nopeasti valmistettava tuliainen tarjoilupöytään edellisvuosilta, nimittäin helpot mutta tyylikkäät tryffelipopparit (ilman parmesaania tosin, #notonmypasta) sekä pullo hyvää oliiviöljyä, herkkuleipä ja kotitekoinen dukkah! 

Ja sitten jos aika ei riitä kuin kaupassakäyntiin…

Bongasin juuri Jotain Maukasta -blogista nerokkaan idean mätisipseistä. Niiden tekeminen ei paljoa kokkailua vaadi, mutta ne ovat silti tilaisuuteen sopivasti juhlavia. Tykötarpeet vain kaupasta mukaan ja sipsit kokoaa hetkessä juhlapaikalla! Myös Kokit ja potit -blogissa oli kiireiselle sopiva näyttävä idea juhlajuomaksi: hattarakuohari

Enköhän minä siis jotain saa paikalle sen kakun lisäksi tuotua. Kukkia ja sipsejä ainakin 😀 Miltäs itsenäisyyspäivän menu näyttää teillä?

Ps. Tryffelipopparit, dukkah, porkkala, muhammara ja siemenkräkkerit sopivat muuten kaikki myös vegaaneille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville. En tiedä teistä, mutta meidän kaveriporukassa yhteiset juhlaruoat väsätään hyvin usein nämä seikat huomioonottaen, niin käyvätpä herkut sitten kaikille!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
130 views

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Rentoilijan joulukattaus & kurkistus kulissien taa

Kaupallinen yhteistyö Arabia & Asennemedia

joulukattaus

Tässä vaiheessa vuotta alkaa varmaan pikkuhiljaa mielessä pyöriä useimmilla meistä jouluvalmistelut. Osalla ne ovat varmaan jo pitkälläkin – tiedän monta, jotka aloittavat jouluvalmistelut jo syyskuussa – mutta itse kuulun kuitenkin siihen porukkaan, joka herää jouluun joka vuosi hieman liian myöhässä.

Kyse ei ole siitä, että joulu ei olisi minulle tärkeä juhla, vaan siitä, että perheeni joulunviettoperinne on viimeisen viiden vuoden aikana hieman muuttunut. Yli kolmekymppiseksi asti olen nimittäin viettänyt jouluni lähes poikkeuksetta saman kaavan mukaan: perinteinen jouluaatto siskojen kanssa äidin luona saunoineen, kirkkoineen, lahjoineen ja aterioineen – Tapaninpäivä isän kanssa leffassa.

Nyt on kuitenkin kulunut jo useampi vuosi niin, että perheenjäsenistäni on vuorollaan aina joku joulun tienoilla muilla mailla ja kun isosiskollani on jo omia lapsia, hän viettää joulua myös miehensä perheen kanssa. On siis vihdoinkin tullut aika alkaa luoda omia jouluperinteitä, visioida miltä meidän joulukattaus näyttää ja tietysti se tärkein, eli mitähän me syödään!

joulukattausChirashizushi + makeansuolainen tofu endiiviveneissä + mantelitäytteiset prosciuttoon käärityt taatelit = juhlaruokaa meidän tyyliin

Me emme Juuson kanssa ole kovinkaan kummoisia juhlapyhien viettäjiä. Yhteiset juhannukset, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät (paljon onnea vaan Suomi 100 –vuotta!) kuluvat usein pitkälti samoin kuin normaalit vapaapäivät … tai joskus jopa töitä tehden.

Meidän juhlamme ei siis rakennu koristeilla tai vaikkapa pukeutumisella, mutta pieni panostus laitetaan kyllä aina yhteiseen aikaan ja vielä isompi juhlaruokaan! Vaikka mitään muuta erityistä ei juhlapyhänä ohjelmassa olisi, niin ruoka on kuitenkin aina huolella etukäteen mietitty.

Ruuan lisäksi tärkeään rooliin nousee joulukattaus. Omistan paljon rakkaalta isoäidiltäni (eli ”Mammalta”) perittyjä vanhoja astioita, joita arkena harvemmin käytetään – jouluna niitä kuitenkin nostellaan pöytään enemmänkin. Yleensä esille pääsevät ainakin tunnearvoltaan rakkaimmat perintöastiani, ”mökkilasit”, eli Mamman mökkikäyttöön aikoinaan alentamat kuluneet vanhat kartiolasit, sekä kaiverretut perintöhopeat. Leikkokukkia ja kynttilöitä on pöydässä oltava myös ehdottomasti! Oma suosikkini joulukukista on ollut viime vuosina jouluruusu.

vanha kartioKalleimmat aarteeni: isovanhempien hopeiset aterimet & Mamman mökkilasit

uunikokkiSöpöäkin söpömpi mini-Uunikokki, tervetuloa taloon!

Käytännöllinen joulukattaus ripauksella nostalgiaa

Tämän Arabian kanssa yhteistyössä toteutetun postauksen nojalla pääsin ilokseni täydentämään rakasta äidiltä perittyä Uunikokki –sarjaa pitkään himoitsemillani kahden desin vetoisilla annosvuuilla sekä matalalla piirakkavuoalla. Kotoa muuttaessani peritty vanha Uunikokki –vuoka kuuluu yleensä aina joulupöytääni, sillä sen, kuten Mamman perintöastioidenkin näkemisestä tulee aina lämmin ja kotoisa olo. Ikäänkuin aterialla olisi läsnä myös nämä rakkaat läheiseni, vaikka kaksistaan pöydässä söisimmekin! Uunikokki –sarja on minusta ihana myös siksi, että se on monitoiminen: vuoissa voi kypsentää ruuat, ne toimivat tarjoiluastioina ja söpöt pienet annosvuoat käyvät myös kulhoista.

Kauniita ja käytännöllisiä juhlaan sopivia lautasia en kuitenkaan ole omistanut aikoihin. Seitsemän vuoden takaisen avioeroni myötä silloiset arki-/juhla-astiat, valkoiset Arabian Teema -lautaset, menivät exälle ja minulle jäi läjä rakkaita perintölautasia. Tunnearvosta huolimatta ne eivät ihan joka juhlaan kuitenkaan sovi, ne kun ovat tummanvihreää lasia 😀

Nyt tilanne onneksi Arabian avulla vihdoin korjautui! Valitsin tähän joulukattaus –juttuuni ihanat, niin arkeen kuin juhlaankin sopivat syvät 24h sarjan valkoiset salaatti-pastalautaset, sekä pienemmät matalat lautaset. Kun kaappitila on rajallinen, sitä arvostaa suuresti astiastoa, joka toimii niin arjessa kuin juhlassakin. 24h -sarjaa omistin muuten silloinkin, kun muutin kotoa omilleni. Nostalgiaa löytyy siis näistäkin astioista!

sushikulhoSushia joulupöytään? Kyllä kiitos.

endiivi

…entäs ne jouluruoat?

Mitä tulee jouluruokiin, perinteiset kylmät kalaruoat ja mädit ovat ehkä ainoita, joita haluan tässä vaiheessa omaan jouluuni perinteisistä jouluruoista tuoda. Laatikot ja rosollit kuuluvat edelleen liian vahvasti sinne äidin pöytään! Vietimme viime joulun Juuson kanssa Japanissa, joten niiden tuttujen maustesillien ja graavikalojen sijaan tänä jouluna pöytäämme nousee mitä todennäköisimmin sushia. Rentoilun nimissä sushi tarjoillaan näpertelyä vaativien nigirien tai makien sijaan chirashizushin tapaan kulhossa.

Kinkkua en ole jouluna syönyt oikeastaan koskaan (kiitos pitkän kasvissyöntivaiheeni), enkä siitä välittänyt itseasiassa  lapsuudessanikaan. Endiiviveneestä tarjottu makeansuolainen viismausteella maustettu paistettu kylmäsavutofu toimittaa tällä kertaa kinkun (tai oikeammin karkkipossun) virkaa ja se on mukavan intensiivinen suolapala myös pikkujoulupöytään (vink vink).

Rentoilun nimissä tunnustettakoon myös, että vaikka juhla-ateriat katetaan toki aina ruokapöytään, voi usein käydä kuitenkin niin, että annoksia siirrytään jossain vaiheessa syömään mukavammin sohvalle. Siinä ne ruuat arkenakin yleensä syödään … pöytänä joku jakkara, sohvapöytää kun kämppäämme ei mahdu. Joulun kunniaksi voitaisiin kyllä yrittää edes kerran syödä se ateria pöydän ääressä, tai jättää ainakin tietokoneet aterian ajaksi rauhaan.

stressitön joulu

Blogaanko jouluna? EN.

Mikäli muuten mietitte, niin EI, en mielelläni kuvaa juhlapäivinä ruokiani. Vaikka kuvausruuat toki aina ennenpitkää syödään, ne syödään enemmän tai vähemmän nahistuneina, kylminä tai kuivahtaneina … eikä sellainen käy päinsä juhlapäivänä.

En myöskään haluaisi koskaan altistaa läheisiäni pitkäksi venyvien kuvaussessioideni armoille juhlan hetkellä – kuvaamiseni nimittäin yleensä jatkuu kuvakulmia ja astioita sentin sinne tai tänne siirrellen pitkään. Maltan lopettaa vasta, kun olen varmistellut ainakin kolmeen kertaan saaneeni varmasti juuri sellaiset kuvat kuin halusinkin. Lopuksi valikoin sieltä useamman sadan kuvan joukosta tänne blogiin sekä Instagramiini ne parhaimmat kymmenkunta otosta, jotka toki vielä käsitellään huolella ennen julkaisua.

joulukattausKuva 78/296

blogitodellisuusParas joulusiivousvinkkini ? RAJAA KUVA. 

En sitäpaitsi edes kuvaa annoksia oikean ruokapöytämme äärellä, vaan ”roinahuoneeksi”  tai ”luolaksi” ristityssä työhuoneessa, jossa useimmiten tuskin mahtuu liikkumaan törmäämättä pyykinkuivaustelineeseen, Juuson levyihin ja levysoittimiin tai minun kuvasroinasta rakentelemiini pinoihin. Kuvauspöydän ääressä ei tulisi mieleenkään alkaa murkinoimaan, sellainen kaaos sen ympärillä yleensä on.

Täällä blogissa tai Instagramissa näkemienne kuvien takana on siis aina kuvaajan lisäksi LÄJÄ ROINAA, sekä hyvin usein vakiokuvausassistenttini Juuso pitelemässä milloin mitäkin – foliolla peitettyä valoa kuvaan heijastavaa pahvia, feikkiseinää joka blokkaa kuvasta roinan, tai jos tarvitsen kuvan tosi ylhäältä, kameraa (Juuso on super pitkä).

It’s a dirty job but someone’s gotta do it.Kiitos Juuso ♥

Aitoja juhlahetkiä tuntuu myös kuumottavalta laittaa vaikkapa Instagramiin – entä jos kuvasta ei tykätäkään? Jos kuvani on muiden mielestä tylsä, epäkiinnostava, ruma? Aitoutta peräänkuulutetaan, mutta harvemmin se niin kuvauksellista kuitenkaan on. Vaikkei moisesta pitäisi välittää, on siitä vaikea olla välittämättäkään. Mietinkin aina pitkään ja hartaasti, ennenkuin postaan itselleni tärkeistä hetkistä kuvia someen. En halua, että elämäni arvokkaat erityishetket muuttuvat tykkäilyjen tsekkailuiksi.

Summa summarum

Mitä yritän pitkän puoleiseksi venähtäneessä jutussani sanoa on tämä: täydellinen joulu / juhla voi näyttää todella monenlaiselta. Onneksi! En nykyisessä elämäntilanteessani kykenisi luomaan samanlaista joulua, kuin lapsuuden mielikuvissani, vaikka joskus viittä sorttia laatikkoa, maustekalaa ja pateeta olen vääntänytkin innolla siinä itsetehtyjen joululahjojen väsäämisen ohella. Perinteinen joulu on ihana, mutta niin on tämä meidän nykyinen, lähes arkinenkin joulu. Kaikelle on aikansa ja paikkansa

rento joulu

Ps. Lisää ihanan epätäydellisiä ja inhimillisiä joulutunnelmia löytyy Arabian Instagramissa julkaisemastaan joulukalenterista, jossa siis seikkalen minäkin lavastettuine joulukattauksineni ja roinahuoneineni. Lämmintä ja rentoa joulunodotusta itse kullekin!

Chirashizushin ohje löytyy täältä ja endiiviveneissä seilaavan karkkipossun tai –tofun ohje taas täältä.

 


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
155 views