Vegaaninen simsalabim-juustokastike

by Juulia 15 Comments
Vegaaninen simsalabim-juustokastike

Veganismi tuntuu olevan muuttumassa ääri-ilmiöstä suorastaan valtavirraksi: kaupat pursuilevat ei vain vegetuotteita, vaan vegaanituotteita, ravintoloista löytyy enenvässä määrin vegaanisia vaihtoehtoja pizzaa myöten ja yhä useampi tuttavistani viettää vegaanista tammikuuta tipattoman sijaan. Toki tiedostan eleleväni kuplassa – näin ei varmasti ole jokaisen elinpiireissä – mutta veganismin nousu valtavirtaan ei silti varmaan ole monelta ruuasta kiinnostuneelta jäänyt huomaamatta.

Vegaanista ruokaa on minusta valtavan hauskaa tehdä. Se on eräänlaista tutkimusmatkailua ja ongelmanratkaisua, jossa raaka-aineiden käyttö ja valmistusmenetelmä osoittaa yleensä aivan omanlaistaan luovuutta. Olen ollut erityisen ihastunut erilaisiin proteiininlähteisiin ja vekoneihin (eli vegaanisiin pekoneihin), kuten blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet. Testattu on niin vegaaninen saksanpähkinächorizo, kikhernetofu kuin kukkakaaliwingsitkin; vekoneista riisipaperipekoni sekä suuri herkkuni kookospekoni.

Saksanpähkinächorizo, vegaaninen juustokastike + kaurafraiche = tortilla, joka maistuis ehkä myös Morrisseylle?

Seuraavaksi minua houkuttaisi kokeilla vegaanista maksalaatikkoa (ei toki siksi, etten pitäisi maksasta, vaan siksi, että rakastan Tartexia) sekä vegaanista tonnikalaa, jota esim. Viimeistä Murua Myöten -blogissa on juuri kokkailtu. Loppuvuoden hittiä porkkalaa en ole vielä tehnyt, vaikka syönyt olen kyllä varsin hyvällä halulla: siinäpä vasta neronleimaus! Vegaanisten juustojen maailmaan olen ottanut pieniä ensiaskeleitani, kuten tämänpäiväisestä reseptistä näkyy. Seuraava askel voisi olla itse hapatettu cashewpähkinätuorejuusto Chocochilin ohjeella 🙂

Ensi viikonloppuna suuntaan Vegemessuille Suvilahteen tsekkaamaan, mitä kaikkea muuta jännää vegaanisessa ruokamaailmassa parhaillaan tapahtuu. Erilaisten tuote-esillepanijoiden ohessa messuilla on tiedossa kiinnostavaa ohjelmaa: ainakin kasvisruokaneron ja Michelinkokki Sasu Laukkosen kokkausnäytöstä Hans Välimäen kanssa haluan ehdottomasti päästä seuraamaan, samoin vegaaniblogiveteraanin Elina Innasen (Chocochili) seitanvinkkejä. Messujen ohjelmasta voit lukea lisää täältä!

Messuja odotellessa surautan – simsalabim! – annoksen tämänhetkistä lempivegaaniherkkuani: lähinnä perunoista, porkkanoista, öljystä ja mausteista koostuvaa vegaanista ”juustokastiketta”. Bongasin ohjeen Hesarin sipsikaljaveganismia ja vegaanimättöä esittelevästä jutusta syksyllä. Siinä Onalemona-blogin Ona ohjeisti toimittajaa vegaanisen nacholautasen kokoamiseen sipsikaljavegaanien henkeen, enkä malttanut olla kokeilematta ohjetta heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, niin uskomattomalta silmänkääntötempulta se kuulosti!

Tämä ”cheddarkastike” kolahti minuun kerrasta, eikä ekan testikerran jälkeen meidän kotona ole enää syöty tortilloja eikä burritoja muun kanssa, vaikka juustoa rakastankin.  Onpa tätä kastiketta tullut kokeiltua pizzassakin ihan onnistuneesti (vaikkei lopputulos tietenkään ole samanlaista kuin juustolla, eikä sen minusta tarvitse ollakaan). Tein soossia joulun alla myös äidilleni sekä hänen miehelleen: eivät meinanneet hekään millään uskoa, mistä kastike oikeasti koostuu. On se melkoista keittiömagiaa taas tämäkin vegaaniresepti 😀

Vegaaninen juustosoossi 4:lle

n. 150 g porkkanaa

n. 400 g yleisperunaa

n. ½-¾ dl oliiviöljyä

½ dl saksanpähkinäöljyä

n. 1 – 1¼ dl oluthiivahiutaleita

1-2 tl suolaa

n. 1 rkl omenaviinietikkaa

(1 tl juustokuminaa)

(1 tl murskattuja sinapinsiemeniä tai sinappijauhetta)

Kuori perunat ja lohko ne 6-8 osaan. Kuori myös porkkana ja viipaloi se. Keitä juureksia kunnes ne ovat läpikypsiä ja kaada keitinvesi pois.

Siirrä kypsät juurekset blenderiin / silppuriin / sauvasekoittimen sekoituskulhoon ja lisää öljy, ravintohiivahiutaleet, omenaviinietikka sekä mausteet päälle. Soseuta niin sileäksi kuin pystyt. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa hieman suolaa / öljyä / hiivahiutaleita / etikkaa – tässä mennään niiden kuuluisien makuasioiden mukaan!

Juustokumina ja sinapinsiemenet voi halutessaan jättää pois, mutta koska käytän itse tätä ”juusto”kastiketta ensisijaisesti burritoissa, tortilloissa ja nachojen kanssa, maustan soossin mieluusti samoin kuin maustaisin cheddarkastikkeenkin.

Ruoka-aika!

Vegemessut

28.1.2017 klo 10–18

Helsingin Suvilahti, Kattilahalli

Liput 5 e, alle 12-vuotiaille vapaa pääsy


Ps. Älä muuten missään nimessä kitsastele öljyn kanssa – ei se juustokaan vähärasvaista olisi! Kastikkeeseen ei tule juustomaista kiiltävänvaluvaa koostumusta ilman ronskia öljyllä lotraamista 😀


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
1 917 views

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Karpaloinen tonkatsu & veriappelsiini-coleslaw

Yhteistyössä Asennemedia ja Earth Control

Kaikenlaiset kuivatut hedelmät ja marjat ovat olleet lapsesta asti herkkuani – meidän kotona kun ei karkkia niin syöty, kuivattuja aprikooseja, luumuja ja rusinoita sen sijaan senkin edestä. Napsin niitä edelleen usein välipalaksi niin töissä kuin kotonakin, mutta erityisesti rakastan laittaa niitä erilaisiin ruokiin. Viime aikoina kuivattu karpalo on tosin korvannut lapsuudesta tutut kuivahedelmät, aprikoosit, rusinat, luumut ja viikunat tihenevällä tahdilla.

Kuivatut karpalot toimivat loistavasti kaikenlaisissa ruuissa, joihin haluaa tuoda hieman makeutta käyttämättä kuitenkaan sokeria. Ne ovat luonteva kaveri esimerkiksi paistetulle possulle tai lohelle, mutta tasapainottavat myös mukavasti erilaisten hapokkaiden ruokien kokonaisuutta. Eniten käytän niitä erilaisissa salaateissa; karpalot ja lehti- tai ruusukaali esimerkiksi sopivat yhteen mielestäni hienosti. Makeisiin leivonnaisiin kuten brownieihin ne kuuluvat itsestäänselvästi, mutta ihania ne ovat myös aamupuuron päällisenä – kokeilkaapas vaikka kaurapuuroa lusikallisella maapähkinävoita ja kourallisella kuivattuja karpaloita … aijai!

Taannoisesta Japanin matkastani inspiroituneena tein kuivatuista karpaloista tällä kertaa kirpeän ja suolaisenmakean kastikkeen, mutten malttanut olla lisäämättä karpaloita myös kaalisalaattiin. Japanissa syödään todella paljon raakaa ohueksi suikaloitua kaalia, jota tarjoillaan yleensä erityisesti friteerattujen ruokien kaverina.

Mieleeni on jäänyt erityisesti reissullamme syömäni pankolla leivitetty possunleike, tonkatsu, joka tarjoillaan varsinaisen kaalivuoren kanssa. Annos maustetaan suolaisenmakealla ja paksulla tonkatsukastikkeella sekä itse pöydässä hienonnettavilla seesaminsiemenillä. Raikkaan kaalin, intensiivisen kastikkeen ja suussasulavan rapean possun yhdistelmä oli niin herkullinen, että sitä on tietysti yritettävä kokata myös kotikeittiössä!

Käyttämäni karpalot ovat Earth Controlilta, jonka kanssa teen tänä vuonna muutamankin yhteistyön. Earth Controlin hyllyn kautta menen monesti töihin – valikoimasta kun löytyy todella monenlaisia herkullisia valmiita pähkinä/hedelmä/marja/siemensekoituksia, jotka ovat juurikin täydellisiä tilanteenpelastajia kiireisinä työpäivinä.

Pussillinen pähkinöitä ja/tai kuivattuja marjoja ja hedelmiä työpöydän reunalla jeesaa päivinä, jolloin ei ehdi edes vessaan, saatikka lounaalle – ja sellaiset päiväthän tupsahtavat eteen välillä ihan yllättäen, mokomat. Niihin on hyvä siis varauta jo ennalta. Jos ihan totta puhutaan, nappaan välillä evääksi myös Earth Controlin sipsejä … koska joskus se nälkäkiukku vaan taittuu parhaiten niillä 😀

Tonkatsu tehdään perinteisesti aina uppopaistamalla, mutta itse oikaisin tällä kertaa hieman paistamalla kaupan nuijimat mutta sentään itse leivitetyt porsaanleikkeet paistinpannulla. Olishan niitä valmiiksi leivitettyjäkin leikkeitä toki tarjolla, joiden avulla se vasta nopeaa onkin – tosin jos ostan kaupasta ”wieninleikkeen”, en ehkä enää kehtaa väittää ruokaa tonkatsuksi 😀

(Mikäli et muuten ole possun ystävä, kokeile korvata se vaikka samalla tavalla paneroidulla kanalla – miksei myös suorastaan nugeteilla – tai tofulla.)

Perinteinen tonkatsukastike sisältää mm. tomaatteja, luumuja, omenia, sipuleita, selleriä, soijaa, viinietikkaa ja sokeria. Sitä voi ostaa aasialaisista ruokakaupoista valmiina, tai tietysti tehdä myös itse. Kastikkeen ominaispiirteitä ovat suolaisenmakea happamuus ja paksu koostumus. Minä tein tällä kertaa happamanmakean kastikkeen tonkatsukastikkeen henkeen mm. karpaloista, veriappelsiineista, soijasta ja inkivääristä. Lopputulos on niin herkullista, että sitä tekee mieli lusikoida suoraan kulhosta!

Karpaloinen pannutonkatsu & veriappelsiini coleslaw 2:lle

Karpalokastikkeeseen:

n. ¼ dl omenaviinietikkaa tai riisiviinietikkaa

n. ½ dl veriappelsiinimehua (tai appelsiini-, satsuma-, verigreippimehua)

½-¾ dl Earth Control kuivattuja karpaloita (mitä enemmän karpaloa, sen makeampi kastike)

n. 1 tl raastettua inkivääriä

2-3 tl soijaa

n. ½ dl oliiviöljyä

1 pieni valkosipulin kynsi

(ripaus chilihiutaleita)

Veriappelsiini-kaalisalaattiin:

n. 250 g valko- ja/tai punakaalia

2-3 kevätsipulia

2 veriappelsiinin kalvoton hedelmäliha (säästä mehu kastikkeeseen)

n. 1 dl Earth Control kuivattuja karpaloita

ripaus suolaa

Tonkatsuun:

2 possunleikettä (noin puolen sentin paksuiseksi nuijittua possun ulkofilettä aka porsaan lehtipihviä)

n. 1 dl panko-korppujauhoja

1 kananmuna

n. 1 dl vehnäjauhoja

ripaus suolaa

n. 2 dl kasviöljyä (riippuen paistinpannusi koosta)

Lisäksi:

2-3 rkl seesaminsiemeniä

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta (jonka voi tehdä myös etukäteen – se säilyy jääkaapissa hyvin ainakin 3-4 päivää). Leikkaa veriappelsiinien kuori pois ja irrottele hedelmälohkot terävällä veitsellä kulhoon. Purista jäljelle jääneestä hedelmästä kaikki mehu talteen ja mittaa siitä n. puoli desiä tehosekottimen silppuriosan kulhoon (tai mikäli käytät sauvasekoitinta, kapeaan ja korkeaan kannuun). Lisää kulhoon omena- tai riisiviinietikka, inkivääri, soija, valkosipuli sekä karpalot. Jätä karpalot pehmenemään liemeen siksi aikaa, kun leivität possun ja valmistat kaalisalaatin.

Leivityshommat sujuvat näin: riko matalalle lautaselle kananmuna ja sekoita se tasaiseksi. Kaada toiselle lautaselle vehnäjauhot ja kolmannelle panko. Mausta noin puolen sentin paksuiset possunleikkeet suolalla molemmin puolin ja kasta ne sitten ensin vehnäjauhoon, sitten kananmunaan ja lopuksi pankoon ja jätä pihvit huoneenlämpöön odottelemaan niiden paistamista.

Salaatin valmistelu ei paljoa vaadi: suikaloi kaali ohuelti ja mausta se ripauksella suolaa. Viipaloi kevätsipulit ja lisää ne kaalin sekaan. Sekoittele mukaan vielä veriappelsiininlohkot sekä karpalot ja jätä salaatti sitten hetkeksi maustumaan ja mehustumaan.

Kun olet valmistellut salaatin ja paneroinut leikkeet, voit palata kastikkeen pariin: soseuta karpalot liemineen ja lisää seokseen sitten öljy. Jatka soseuttamista, kunnes kastike on tasaista, emulsoitunutta ja paksua. Mikäli laitoit seokseen enemmän karpaloita, voit tarvittaessa ohentaa kastiketta lisäämällä sekaan hieman lisää mehua. Kuten kuvasta näkyy, sen kuuluu kuitenkin olla melko paksua! Kastiketta kannatta varsinkin ensimmisellä kokkailukerralla soseuttamisen jälkeen hieman maistella ja säätää suolaisuutta, makeutta ja happamuutta oman maun mukaiseksi – itse pidän eniten kastikkeesta, jossa on reilusti sekä soijaa että valkosipulia karpaloiden makeutta tasapainottamassa 🙂

Paista paneroidut possunleikkeet juuri ennen ruokailua: kaada paistinpannulle öljyä noin puolen sentin paksuudelta. Kuumenna pannua keskilämmölle ja testaa lämpö pankolla tai leivänpalalla: jos se alkaa heti pannuun osuttuaan sihisemään, on pannu tarpeeksi kuuma. Laske possunleikkeet pannuun varovasti ja paista niitä molemmin puolin 2-3 minuuttia pannua samalla kevyesti ravistellen (varo kuitenkin roiskuttamasta öljyä). Kun leikkeet ovat molemmin puolin kullanruskeita, nosta ne hetkeksi talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen öljy valuu niistä pois.

Tarjoile possunleikkeet vastapaistettuina kaalisalaatin ja karpalokastikkeen kera. Makuelämys täydentyy entisestään, kun murskaat morttelissa annoksen päälle vielä hieman seesaminsiemeniä …  ja pling! Olet melkein Japanissa!

Ps. Löydät lisää reseptejä ja erilaisia ideoita Earth Controlin tuotteiden käytölle Earth Control Facebook sivuilta.

Pps. Kurkkaa myös Liemessä-blogin houkuttelevan karpaloinen banaanileipäresepti 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
112 views

Bocuse d’Or: viikko aikaa finaaliin

by Juulia 2 Comments
Bocuse d’Or: viikko aikaa finaaliin

Bocuse d’Or, maailman arvostetuin kokkikilpailu, viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan. Kaksivuotisen kisakauden kärkipaikoille sijoittuneet 24 huipputiimiä mittelevät viikon kuluttua finaalissa, kuka vie ”kokkien maailmamestaruuden” tällä kertaa. Tuossa joukossa mittelevät myös Suomen edustaja Eero Vottonen ja hänen assistenttinsa Miikka Manninen!

Finaalissa kilpailijoiden täytyy valmistaa 5 tunnissa ja 35 minuutissa 14 lautasannosta sekä 14 annoksen vadilla tarjoiltava ruoka. Annosten pääraaka-aineita ei saa tietenkään valita itse, eikä niistä kaikkia edes saa tietää kuin vasta muutamia kuukausia ennen itse finaalia. Kisaan on tässä vaiheessa panostettu lähes kaksi vuotta ankaraa työtä, säntillistä harjoittelua ajanottoineen, ja toki myös rahallista panostusta – taso tiimillämme on kova, eipä tällaiseen puserrukseen ihan kuka tahansa toki kykenisikään.

Olen päässyt maistelemaan edustajiemme kovan treenin tuloksia nyt jo kolmesti, eikä minulle ole epäilystäkään heidän luovuudestaan tai taidoistaan: olen saanut jokaisella vierailullani Ravintolakoulu Perhon tiloissa sijaitsevassa harjoituskeittiössä nenäni alle parhaita elämässäni koskaan syömiäni annoksia. Ensimmäisellä visiitilläni noin vuosi sitten ihastelin suolakuoressa paistettua kokonaista juuriselleriä ja huokailin pikkelöidyn kukkakaalin perään, toisella visiitillä olin sekä kokonaisena paahdetun kukkakaalin että tryffelikaalin lumoissa.

Taso on kilpailussa toki timantinkova, mutta timanttisia ovat myös Vottonen ja Mannonen: Budapestin semifinaaleissa edustajamme sijoittui hienosti kuudenneksi. Suomen toistaiseksi paras finaalisijoitus saatiin edellisellä kisakaudella, eli vuonna 2015. Tuolloin Suomea edustanut Matti Jämsén sijoittui neljänneksi, voitti parhaan lihavadin palkinnon ja hänen assistenttinsa Antti Lukkari pokkasi parhaan assistentin palkinnon. Vottonen valmensi mahtavaan suoritukseen yltänyttä kollegaansa Jämséniä edellisellä kaudella, joten on vain sopivaa, että tällä kaudella tilanne on juuri toisinpäin: Jämsén valmentaa nyt Vottosta. Suomen tuomari on tällä kaudella Pekka Terävä.

Pohjoismaista Norja on ollut kisoissa tähän asti voitokkain viidellä voitollaan, Ruotsi ja Tanska ovat voittaneet kerran. Maailmanmestaruus on toistaiseksi Ranskalla – 7 voittoa, joita ei ihan hetkessä kiinni kiritäkään – mutta jostain sitä on meidänkin voittoputki aloitettava, joten eikös se voitaisi aloittaa nyt?

Savulohta, piparjuurta ja kurkkua – tuttuja makuja, mutta aivan omissa sfääreissään

Tänä vuonna kilpailussa on mukana ensimmäistä kertaa myös sataprosenttinen kasvisruoka, jota kilpailijat ehtivät suunnitella ja harjoitella noin kuukauden ennen reseptin lähettämistä tuomareille. Perinteisesti kalan ympärille rakennetun lautasannoksen muuntuminen täysin vegaaniseksi heittänee kapuloita joidenkin kilpailijoiden rattaisiin, mutta tiimimme kohdalla en moista murehtisi – upeimmat ja oivaltavimmat harjoituskeittiössä syömäni annokset ovat olleet nimenomaan kotimaisten kausikasvisten juhlaa!

Vegaanisen lautasannoksen on koostuttava hedelmistä, vihanneksista, viljoista, siemenistä tai palkokasveista. Annoksen komponentit määräytyvät sen mukaan, mitä järjestäjien määrämän kasvistorin 146 raaka-aineista paikan päällä löytyy. Lisäksi kotimaasta saa tuoda kisaan mukanaan kaksi raaka-ainetta, jotka auttavat annosta edustamaan kilpailijan kulttuuria ja kulinaarista perimää. Vegaaniannoksessa arvioidaan maun ja ulkonäön lisäksi nimittäin myös kilpailijoiden kotimaan maantieteellisten erityispiirteiden / kansallisen identiteetin esiintuomisesta.

Liha-annoksen pakolliset raaka-aineet tänä vuonna ovat Bressen kana ja äyriäiset. Tehtävänä on uudelleentulkita perinteistä Lyonilaista ”Poulet aux écrevisses” annosta, ikäänkuin tuoda se nykyaikaan.

Annosta arvioidaan edellä mainittujen kriteerien (maku, ulkonäkö, kansallinen identiteetti) lisäksi klassisen Poulet aux écrevisses -annoksen tulkinnan kannalta. Lisäksi lopulliseen sijoitukseen vaikuttavat keittiötyöskentely: hävikinhallinta, tekniikka ja hygienia. Hukkaan ei saisi mennä oikein mitään, vaan kaikki raaka-aineet keittiössä pitäisi hyödyntää mahdollisimman kaikenkattavasti.

Vierailin harjoituskeittiöllä loppusyksystä edustajiemme yhteistyökumppani Sinebrychoffin kutsumana, joten maistelemieni annosten kaverina oli tietysti Koffin oluita. Tiimin taituroima upea kana-annos sisälsi mm. erilaisilla ja eri tavoin valmistetuilla kaaleilla täytetyn sipulikupin, friteerattua tryffelillä maustettua maa-artisokkaa, sekä kuusenkerkkä-kermakastiketta. Se sai kylkeensä vaaleaa Karhua; jälkiruoka tietysti legendaarista Koffin Porteria.

Porterin kanssa ei mitään ujoja makuja tarjota, joten jälkkäri se vasta tykitystä olikin: lakritsi-tummasuklaa-ganachea, puolukkageeliä, puolukkasorbettia sekä suklaamoussea … ja kaiken kruununa mahtava loraus portterikinuskia. Sanonpa vaan että UIJUI!

Bocuse d’Or Finaali 2017 käydään Ranskan Lyonissa 24.-25.1. ja edustajamme osallistuvat mittelöön finaalin ensimmäisenä päivänä. Suomen kilpailuannokset kuvineen julkaistaan tiistaina 24.1. klo 9:20, jolloin myös kilpailu lähtee käyntiin heidän osaltaan.

Seuraavien viiden tunnin ja kolmenkymmenenviiden minuutin aikana jokainen liike on harjoiteltu ja aikataulutettu etukäteen. Melkoinen maratonisuoritus on siis kyseessä! Tiimimme kasvisannos valmistuu klo 14:20 ja liha-annos 14:55. Edustajiemme suoritumista voi seurata  suorana lähetyksenä sivulla www.sirha-tv.com.

Ps. Eero ja Miika löytyvät Instagarmista nimillä @eerovottonen @miikkasamuli

Pps. Uteliaiden kannattaa käydä lukemassa sekä Päämääränä Lyon -blogin juttusarja läpi, että tietysti kurkkia tihenevällä tahdilla Bocuse d’Or Finlandin FB-sivuja.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
29 views

Löytö: raitasitruunat

Löytö: raitasitruunat

Joko teille on tullut kauppareissulla vastaan raidallisia sitruunoita? Mulleppa on! Eihän niitä voinut kauppaan jättää – eivät ne olleet edes niin kovin paljon tavallista sitruunaa kalliimpiakaan: kolme sitruunaa kustansi 2,5 € lähikaupassani.

Kotiin päästyäni pistin raidallisen sitruunan halki ja se paljastui yllätyksekseni sisältä kauniin vaaleanpunaiseksi – mitäs ihmettä? Nopea guuglailu kertoo, että väri tulee lykopeenista, jota hedelmään kehittyy sen kypsyessä. Kuoren vihreät raidat myös haalistuvat sitruunan kypsyessä – niiden kaikkein kauneimpien raidallisten sitruunoiden kannattaa siis antaa kypsyä ja haaleta ennen hedelmän käyttöönottoa.

Vaikka itselleni nämä sitruunat ovat totaalinen uutuus, ensimmäiset vaaleanpunaiset sitruunat löytyivät Kalifornialaiselta takapihalta jo vuonna 1931 – jonkinlainen mutaatio visiin on kyseessä. Raidalliset sitruunat kuuluvat Eureka-lajikkeeseen, jonka lehdet ovat hedelmien tapaan poikkeuksellisesti raidallisia. Kauniin raidallista sitruunapuuta käytetäänkin ilmeisesti myös koristekasvina.

Mehu tässä sitruunassa ei kuitenkaan ole hedelmälihan tapaan vaaleanpunaista, vaan kirkasta (harmi). Se on maultaan mielestäni hieman tavallista sitruunaa vähemmän hapan ja aromaattinen. Sitruunaveden suurkuluttajan puristin vaaleanpunaiset raitasitruunani tänään kylmän veden sekaan, mutta ilmeisesti nämä sopisivat hyvin myös kaikenlaiseen leivontaan. Menevät ne kyllä ihan koristeestakin


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
517 views