Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

by Juulia 6 Comments
Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

saksanpähkinävinegrettiKaramellisoitu saksanpähkinävinegretti + tuoreet viikunat = MATCH!

Joskus, kun tekee näppituntumalla ruokaa, eikä pistä mittoja heti muistiin … ruoka onnistuu täydellisesti. Seuraavalla kerralla kun yrittää samaa muistinvaraisesti, ei hommasta tulekaan enää mitään. Argh, miten ärsyttävää!

Kokkaustyylini on pitkälti sellainen, että ellen kirjoittaisi reseptejäni tänne blogiin, en kirjoittaisi niitä muistiin ollenkaan. Kokkaan fiiliksellä ja intuitiolla, joihin luotan ehdoitta. Intuition ohjaaman kokkailun tarkka jäljittäminen on kuitenkin mahdotonta – muistan tietysti kaiken mitä ruokaan laitoin ja minulla on mielikuva määristä, mutta muistikuvan kääntäminen tarkoiksi mitoiksi onkin sitten ihan oma juttunsa! Loraus sitä ja ripaus tätä on yllättävän vaikea kääntää deseiksi ja ruokalusikoiksi.

saksanpähkinävinegretti

Näin kävi taannoin, kun tein Tiskivuoren Emännän järjestämiin rapujuhliin vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä ja sherryviinietikasta. Kastike tuli Chocochili -blogin Elinan latva-artisokalle ja se onnistui niin hyvin, että päätin raportoida siitä ensi tilassa tänne blogiin.

Helpommin sanottu kuin tehty: kolmen mönkään menneen testauksen jälkeen karamellisoidut saksanpähkinät ja sherryviinietikka tulivat jo korvista ulos. Onneksi lopulta nappasi, joten tänään tämä epäonnen ohje nyt naputellaan vihdoinkin blogiin.

saksanpähkinävinegretti

Oma fiilis tämän kastikkeen käyttämisestä on sattuneesta syystä hetkellisesti kadoksissa, niin ihanaa kuin kastikkeesta (ja näistä kuvista!) tulikin… mutta testiversioita särpiessä tuli todettua että kastike sopii sen artisokan lisäksi yllättävän monenlaisen salaatin kaveriksi ja tulipahan sitä lätkittyä eräänä päivänä myös keitetyn maissin päälle.

Ohjeen voi hyvin tuplata, saksanpähkinävinegretti kun säilyy jääkaapissa varsin hyvin viikon päivät. Karamellisoituja saksanpähkinöitä kannattaa joka tapauksessa tehdä tuplamäärä, ne ovat nimittäin aivan ihania ihan sellaisenaan naposteltuina, salaateissa, juuressosekeiton päällä….

Karamellisoitu saksanpähkinävinegretti

karamellisoidut saksanpähkinät:

50 g luomusaksanpähkinöitä

1½ rkl fariinisokeria

2 rkl vettä

Vinegretti:

1½ rkl sherryviinietikkaa

1½ rkl saksanpähkinäöljyä

1 tl Dijon-sinappia

¼ tl suolaa

¼-½ tl vastarouhittua mustapippuria

¼ vaniljajauhetta (tai ½ tl vaniljasokeria)

2/3 + 1/3 osaa karamellisoituja saksanpähkinöitä

(½-1 rkl vaahterasiirappia)

2-5 rkl vettä

Paahda saksanpähkinöitä kuivalla paistinpannulla, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää pannulle fariinisokeri sekä vesi ja keitä kokoajan sekoittaen, kunnes seos muuttuu tahmean siirappimaiseksi ja tarttuu saksanpähkinöihin. Varo polttamasta! Kaada seos leivinpaperin päälle ja jätä jäähtymään.

Surauta vinegretin ainekset vaahterasiirappia lukuunottamatta tasaiseksi soseeksi esim. sauvasekoittimella tai tehosekottimen silppuriterällä. Laita seokseen vettä ensin 2-3 rkl ja mausteita aluksi vähemmän. Maista soseutettua kastiketta ja lisää mausteita sekä halutessasi makeutta vaahterasiirapin muodossa makusi mukaan. Mikäli käytät vaniljajauheen sijasta vaniljasokeria, ole tarkkana makeuden kanssa – kastikkeessa pitäisi olla happamuus, makeus, suolaisuus ja karamellisoitunut paahteisuus kivassa tasapainossa.

Ohenna kastiketta lopuksi tarpeen mukaan vedellä, kunnes sen koostumus on käyttökohteellesi sopiva (esim. latva-artisokan dippinä kastike kannattaa jättää paksummaksi, salaattia varten ohentaa lisää). Tarkista maku vielä lisättyäsi vettä uudelleen, sillä vesi tietysti hieman vesittää sitä. Rouhi loput pähkinät pieneksi veitsellä ja sekoita rouhe kastikkeeseen sattumiksi.

saksanpähkinävinegrettiArtisokan dippinä tarjoiltaessa karamellisoitu saksanpähkinävinegretti saa olla reilusti paksua.

saksanpähkinävinegrettiSalaattia varten kastiketta voi ohentaa enemmän.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
43 views

Mukiinmenevä voileipäkakku

Mukiinmenevä voileipäkakku

Kaupallinen yhteistyö Urtekram ja Asennemedia

voileipäkakku

Olen ollut harras voileipäkakkufani lapsesta asti. Jokaisissa sukujuhlissa (jotka ovat lähes ainoita tilanteita bongata voileipäkakkua), suuntasin aina ensimmäisen tilaisuuden koittaessa tarjoilupöydän ääreen kurkistamaan, minkälainen voileipäkakku siellä kulloinkin odotti. Yleensä meidän suvun kemuissa oli tarjolla 80- ja 90-luvun tyyliin joko kinkku- tai kalavoileipäkakkua, mutta oi sitä onnea kun joskus pöydästä löytyikin molempia!

2000-luvulle tultaessa nuorimmatkin serkuistani ohittivat yksi kerrallaan ensin rippi- ja sitten ylioppilasjuhlaiän ja voileipäkakun kulta-aika tuntui olevan muutenkin ohi. Havahduin pikkuhiljaa siihen, että sukujuhlia ei enää ollutkaan niin tiuhaan kuin ennen, eikä niissä satunnaisissa joihin vielä sain kutsun (setien 50- ja 60-vuotisjuhlia, häitä) enää tarjoiltu voileipäkakkua.

voileipäkakku

Kun vihdoin tajusin voileipäkakkujen muuttuneen elämässäni uusiutumattomaksi luonnonvaraksi, käärin hihani ja aloin vääntämään niitä itse. Ensimmäisen kakkuni kasasin omiin valmistujaisiini vuonna 2007 ja sittemmin niitä on tullut tehtyä satunnaisesti kotibileisiin – joista yhdet järjestin kerran vartavasten saadakseni syyn tehdä voileipäkakkua! Viimeisimmän kakkuni tein heinäkuussa omiin häihini. Niitä tilaisuuksia, joihin melko suuritöistä voileipäkakkua itse väsäisin ei siis minunkaan elämässäni eteen tule niin tiuhaan.

Ratkaisu pahenevaan voileipäkakkuvajeeseeni olikin sitten yllättävän helppo, kun sen lopulta tajusin: miksi ihmeessä en ala tekemään minivoileipäkakkuja? Ihmeen jäykkä on ajatukseni voileipäkakusta ollut – eihän sen tietenkään tarvitse aina olla massiivisen kokoinen. Ajatuksesta tekoihin ja kas nyt voinkin esitellä teille mukiin rakennettavan yhden ahneen (tai pienen seurueen) voileipäkakun!

Urterkram sandwich spread

Urtekram Sandwich Spread

Mukiin voileipäkakun rakentaa suit sait ja erityisen helpoksi homman itselleen tekee, kun vähän oikaisee niissä täytteissä. Ei niistä jokaista tarvitse itse tehdä! Tässä yhden hengen herkuttelukakussani yhtenä täytteenä on  Urtekramin luomulaatuista ja vegaanista punajuuri & piparjuuri -voileipälevitettä, jonka kaveriksi kerrokseen tuli miedon pippurisia ja rapsakoita retiisinviipaleita.

Kaikkien Urtekramin sandwich spreadien pohjana on auringonkukansiemenet, joten ne ovat sekä ravinteikkaita että ruokaisia tahnoja jotka maistuvat niin leivän päältä, dippinä kuin vaikka pastankin seassa. Valikoiman mauista oma suosikkini on ehdottomasti tuo kirpakka punajuuri & piparjuuri, mutta myös pehmoisen mieto basilika sekä intensiivisempi tomaatti & yrtit ovat maistuneet täällä kyllä hyvin.

Olen kova Urtekram -fani, kuten lukuisista viime vuosina heidän kanssaan tekemistäni yhteistöistäkin voi varmaan päätellä. Urtekram on ollut perustamisestaan asti (1972) luomun edelläkävijöitä: 100% Urterkam -tuotteista on luomua ja jopa 80% myös vegaanisia, kuten vaikkapa nämä voileipälevitteet. Valikoimasta löytyy monia muitakin elintarvikkeita, jotka ovat sekä vegaanisia että gluteenittomia luomutuotteita ja esim. nettisivujen tuoteselosteista on helppo aina tarkistaa mitä tuote tarkalleen ottaen sisältää. Urtekramin tuotteiden avulla ruokavalioltaan ja -allergioiltaan sekalaiselle ystäväpiirilleni kokkaaminen onkin tämän vuoksi ollut aina helppoa.

Mitä tulee luomuun, valitsen sitä kauppakassiini siksi, että voin omalla kuluttamisellani vaikuttaa kauppojen valikoimaan ja ympäristöystävällisten tuotteiden lisääntymiseen valikoimassa. Meillä kuluttajilla on todellakin valtaa, kuten nyt vaikkapa taannoiset kukkakaalitalkoot osoittivat 🙂 Luomun edut ovat lukuisat, mutta mainittakoon niistä tässä esim. luomuviljelyn vaikutus luonnon moninaisuutta edistävänä tekijänä ja maatalouden vesistö- sekä ilmastopäästöjen hillitsijänä. Luomuvaihtoehdot ovat mielestäni usein myös yksinkertaisesti maukkaampia kuin tavanomaisesti tuotetut vastaavat tuotteet. (Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa luomu.fi -sivuilta)

Urterkram sandwich spread

Kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, tein loppukesästä meidän häihin varsin onnistuneen voileipäkakun, joka oli sattumoisin myös vegaaninen. Osittain siitä innostuneena, osittan Urtekramin voileipälevitteiden vegaanisuuden takia halusin tehdä tänne blogiin vegaanisen voileipäkakun reseptin.

Olen aina rakastanut merellisiä voileipäkakkuja joissa on reilusti savukalaa ja katkarapuja, joten pyrin tyydyttämään tämän mielitekoni nyt vegaanisessa muodossa. Tämän vuoksi päädyin kakkua tehdessä vihdoinkin myös testailemaan itse eri tapoja tehdä viimevuoden hittiä porkkalaa (eli vegaanista ”kylmäsavulohta”) – ja aika hyvään, suolaa säästävään mutta silti ihanan suolaiseen lopputulokseen päädyinkin! Mikäli porkkala tuntuisi jostakusta kuitenkin liian työläältä täytteeltä, voi sen korvata kakussa esim. sitruunalla, suolalla ja tillillä maustetulla kylmäsavutofulla.

Mukiinmenevä voileipäkakku

vegaaninen (gluteeniton)

1-4:lle

4-5 viipaletta leipää (esim. puolet paahtoleipää ja puolet ruisvuokaleipää tai gluteenitonta paahtoleipää)

reilun kokoinen kahvimuki

n. 2-3 rkl sitruunalla maustettua vettä

Täyte 1:

1 Urtekram Sandwich Spread Punajuuri & Piparjuuri -purkki

3-4 retiisiä

Täyte 2:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

2 rkl silputtua tilliä

2 rkl merileväkaviaaria

vastarouhittua mustapippuria

Täyte 3:

1 rkl vegaanista majoneesia

1 rkl vegaanista tuorejuustoa

1-2 tl vastaraastettua piparjuurta

2-3 tl silputtua salottisipulia / punasipulia / ruohosipulia / kevätsipulia

puserrus sitruunaa

n. ½ dl vegaanista kylmäsavulohta eli porkkalaa

Kuorrute:

n. 1 dl vegaanista majoneesia

n. 1 dl vegaanista tuorejuustoa tai kaurafraîchea

sekä

yrttejä, kuten tilliä, vesikrassia, sileälehtistä persiljaa

retiisiviipaleita

porkkalaruusukkeita

Voileipäkakun kokoaminen:

Sekoita täyteen 2 ainekset keskenään sekä täytteen 3 ainekset porkkalaa lukuunottamatta keskenään. Viipaloi retiisit ohuelti.

Paina leipäviipaleita yksi kerrallaan reippaasti mukilla leikkuulautaa vasten. Saksi sitten näin syntynyttä mukiin menevää leipäpalaa vielä aavistuksen pienemmäksi, jotta se tipahtaa vaivatta mukin pohjalle. Riippuen käyttämästäsi mukista ja siitä, kuinka runsaasti laitat kerrosten väliin täytettä, tarvitset yhteen voileipäkakkuun joko neljä tai viisi leipäympyrää.

Ennen kuin alat kasaamaan kakkua, vuoraa muki muutamalla pitkällä palalla kelmua. Kelmua saa mieluusti roikkua mukin reunojen yli reilusti, sillä vetäytynyt voileipäkakku vedetään mukista ulos sen avulla.

Urterkram sandwich spread

Voitele yksi leivänpaloista reilusti Urtekramin punajuuri & piparjuuri -levitteellä. Peitä levite sitten retiisiviipaleilla ja tipauta leivänpala retiisipuoli ylöspäin mukiin. Tipauta seuraava leivänpala edellisen päälle ja painele sitä kädelläsi varovasti alemmas, jotta alin leivänpala on varmasti mukin pohjalla asti. Valuta leivälle 1-2 tl sitruunavettä. Lastaa sitten mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 2.

Tipauta mukiin seuraava leivänpala ja painele sitä samalla reilusti alaspäin, jotta kakusta tulee tiivis. Valuta leivälle taas 1-2 tl sitruunavettä. Lusikoi mukiin muutama ruokalusikallinen täytettä nro 3 sekä reilusti porkkalaa.

Mikäli mukissa on vielä tilaa, voit tehdä vielä yhden kerroksen punajuuri & piparjuuri -levitteellä ja retiiseillä. Jos mukin on jo kovin täynnä, lisää sinne vain viimeinen leivänpala jonka voit vielä kostuttaa sitruunavedellä. Kääri sitten mukin reunoista yli roikkuvat kelmun päät kakun yli ja laita voileipäkakku jääkaappiin vetäytymään muutamaksi tunniksi tai mieluiten seuraavaan päivään asti.

Voileipäkakun koristelu:

Kun tarjoilun aika lähestyy, kisko voileipäkakku varovasti mukista ulos kelmun avulla ja käännä se ylösalaisin tarjoilualustalle. Koristelun voi kukin hoitaa tyylillään, mutta itselläni oli tällä kertaa tarve minimalismiin. Kuorrutin kakun liukuvärityyliin kahdella erivärisellä kuorrutteella (vaaleanpunainen kuorrute on värjätty etikkapunajuuren liemellä). Koristeet pidin todella yksinkertaisina joten lisäsin kakun yhdelle sivulle vain muutaman vesikrassin lehden.

voileipäkakku

Tätä juttua kuvatessani tein kakkuja usemmankin mukin verran, joten tulin testanneeksi siinä sivussa muutamaa muutakin koristelutapaa. Yhtä kakkua varten sekoitin hieman punaista merileväkaviaaria osaan kuorrutteesta ja tein sillä kakun päälle liukuväriosion. Lisäksi pyöritin sopivan pitkästä porkkalaviipaleesta ruusukkeen ja askartelin pienen veitsen avulla retrohenkisiä retiisikukkia. Toisen kakun kuorutteeseen painelin kiinni ohuita retiisiviipaleita polka dot -tyyliin ja raastoin kakun päälle reilusti tuoretta piparjuurta.

Millaisista voileipäkakuista te tykkäätte? Otan mieluusti vastaan myös koristeluvinkkejä – sekä retrotyylisiä että uudenaikaisempia <3


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
369 views

Suolan säästäjän porkkala

by Juulia 4 Comments
Suolan säästäjän porkkala

porkkalaPorkkalaa, vegaanista kreikkalaista jugurttia, salottisipulia, mustapippuria & wasabirucolaa

Hurahditko sinäkin kenties viime vuonna porkkalaan? PS Olen vegaani -tubettajien esiinnostama porkkanasta valmistettava vegaaninen ”kylmäsavulohi” eli porkkala sai aikaan joulun alla melkoisen someilmiön, jolta harva ruoasta kiinnostunut tuskin välttyi.

Minäkin ihastuin porkkalaan – tosin lähinnä muiden tekemään, itselläni kun ei koskaan tuntunut olevan tarpeeksi aikaa tämän herkun kokkailemiseen. Joskus myöhäisherännäisyydestä on kuitenkin hyötyä: ennen ekaa porkkanalohen kokkailukertaani ehdin nimittäin seurata useita sen valmistamiseen liittyviä keskusteluja ja ottaa niistä kätevästi jo etukäteen opikseni. Varsinkin yksi vahvasti esiinnouseva teema jäi mieleeni: porkkalan valmistamiseen liittyvä suolahävikki.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa…

Useimmissa lukemissani ohjeissa porkkanat käsketään nimittäin paistamaan suolakuoressa ja suolaahan muutaman porkkanan näin paistamiseen kuluukin sitten jopa kilo. Operaation jälkeen tälle suolalle ei enää ole käyttöä, mikä selvästi häiritsee montaa porkkalakokkia, itseänikin. Säästäväinen voi toki purkittaa kertaalleen käytetyn porkkalasuolan ja käyttää samaa suolaa uudelleen seuraavalla kokkailukerralla … mutta kuinka moni niin oikeasti tekee?

Suolan historiasta kiinnostuneena moinen entisaikojen ylellisyyden tuhlailu tuntuu minusta ikävältä, niinkuin ruuan tuhlailu yleensäkin. Joidenkin keskusteluissa vaihtoehtoiseksi kypsennystavaksi ehdottama höyryttäminen ei mielestäni tuo porkkanaan aivan yhtä kivaa rakennetta ja makua, kun taas joidenkin ohjeiden ehdottama porkkanan kypsentäminen marinoituina viipaleina uunissa taas minusta kuivattaa porkkanaa liikaa. Niinpä otin omaksi pieneksi haasteekseni porkkanan kypsentämisen suolan kanssa niin, ettei suolahävikkiä syntyisi.

porkkala…vai ehkä sittenkin vain muutama ripaus suolaa?

Ratkaisu oli lopulta varsin yksinkertainen: pestyäni porkkanat ripottelin niille hieman merisuolaa. Märkiin porkkanoihin suolaa tarttuu juuri sopiva määrä, eikä sitä tarvita kuin muutama ruokalusikallinen. Koska suolakuoren funktio on kuitenkin myös suojella porkkanaa kuivumiselta, oli ne käärittävä suolakuoren sijasta vielä johonkin.

Bongasin Plante Pusherne -blogista idean kääriä porkkanat norilevään: nerokasta! Norilevä tuo porkkalaan merellisen taustamaun, jota joissain lukemissani ohjeissa vielä terästettiin lisäämällä muutama suikale norilevää myös porkkalan marinadiin.

Jottei tässä kohtaa joku pääsisi nyt huomauttamaan norilevän tuhlailusta, niin mainittakoon että tähän tarkoitukseen sopii hienosti ne avattuihin paketteihin jäävät yksittäiset norilevälevyt, joita ainakin minun kaappiini sushi-illallisten tai onigirazujen valmistamisen jäljiltä välillä pyörimään jää. Avatussa paketissa norilevä ei säily sushikäyttöön sopivan priimana kauaa, joten pakettiin jääneet norilevät päätyvät ainakin meillä turhan usein biojätteeseen. Korkkaamatonta noripakettia en porkkalan valmistamista varten avaisi, ellei lopuillekin leville olisi lähitulevaisuudessa tiedossa käyttöä 🙂

Ollakseni varma idean toimivuudesta, kokeilin tehdä sekä suolakuoressa kypsennettyjä norilevään käärittyjä porkkanoita, että suolassa pyöriteltyjä norilevään käärittyjä porkkanoita. Perinteinen suolakuorimetodi tietysti toimii – ei lainkaan ihme että se on niin suosittu porkkanalohen valmistustapa – mutta niin kuulkaa toimi myös tämä vähemmän suolainen metodinikin! Eroa lopputulosten väliltä saa itseasiassa estimällä etsiä. Itse tulen siksi jatkossa tekemään porkkalani näin.

porkkala

umeviinietikka

Norilevä porkkanan kääreenä tuo porkkalaan minusta sopivan merellisen säväyksen, mutta lisäksi huomasin kallistuvani viinietikankin suhteen Japaniin. Porkkalan mausteeksi käyttämäni suolaisen intensiivinen umeviinietikka valmistuu sivutuotteena iki-ihanien umeboshien eli pikkelöityjen japaninaprikoosien valmistamisessa. Jokin umeviinietikan suolaisessa ja lähes metallisessa maussa tuo minulle mieleen kalan, joten lorautin sitä porkkalapurkkiini valkoviinietikan/omenaviinietikan sijasta. Bingo!

Öljyksi valitsin kylmäpuristetun rypsiöljyn, josta löytyy omega-3 rasvahappoja kuten lohestakin. En normaalisti ole kylmäpuristetun rypsiöljyn vahvan maun fani, mutta tähän se minusta toimii jotenkin aivan loistavasti.

Suolan säästäjän porkkala

vegaaninen

n. 3 dl

3-4 isoa suoraa, paksua ja sileää luomuporkkanaa

n. 2-3 rkl karkeaa merisuolaa

2-4 norileväarkkia (*

1 puhdas ja kuiva n. 4-5 dl vetoinen lasipurkki

marinadiin:

n. 1-2 tl nestemäistä savua

2-3 tl kylmäpuristettua rypsiöljyä

n. 2 tl umeviinietikkaa, valkoviinietikkaa tai omenaviinietikkaa

*) Norilevää voi käyttää sen verran, kun kotona sattuu avatussa paketissa olemaan. Jos leväarkkeja on kotona vähemmän, ne voi puolittaa ja pyörittää pitkittäin porkkanan ympärille. Jos arkkeja on enemmän, voi niitä käyttää yhden per porkkana. Levän voi toki myös jättää ohjeesta kokonaan pois.

Pese porkkanat ja taputtele niille vielä märkänä kauttaaltaan suolaa, niin että sitä tarttuu porkkanoihin sinne tänne. Ota foliorullasta reilu pätkä foliota ja aseta se uunipellille/uunivuokaan. Kääri jokaisen porkkanan ympärille joko kokonainen tai puolitettu norileväarkki ja aseta porkkanat sitten vieretysten foliolle. Taputtele folio lopuksi tiiviisti porkkanoiden yli. Paista pakettia uunissa 200 asteessan n. 1,5 tuntia. Anna paketin jäähtyä ennen kuin avaat sen.

Nostele porkkanat kääreistään varovasti ja kuori ne varovasti terävällä veitsellä. Tähän menee hieman aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta mikäli valitsit sileitä ja paksuja porkkanoita, kuori irotaa suht helposti tekemällä porkkanaan matalan pitkittäisviillon ja irroittamalla kuoren pala kerrallaan porkkanan ympäriltä. Omasta mielestäni ei tosin ole niin nuukaa, vaikka kuorta joihinkin kohtiin vähän jäisikin.

Viipaloi porkkanat ohuelti joko juustohöylällä tai mandoliinilla. Kun höylääminen ei enää onnistu, leikkaa jäljelle jäänyt porkkana viistosti ohuiksi paloiksi terävällä veitsellä. Lado porkkanaviipaleet lasipurkkiin sitä mukaa kun leikkaat niitä.

Sekoita lopuksi kaikki marinadin ainekset keskenään ja kaada ne purkkiin. Sulje purkki ja pyörittele sitä ylös alaisin muutaman kertaa jotta marinadi leviää porkkanoihin tasaisesti. Voit laittaa marinadiin ensin vähän vähemmän suolaista ja ytyä umeviinietikkaa sekä varovaisemmin nestesavua, jos teet porkkalaa ekaa kertaa. Maistettuasi porkkalaa seuraavana päivänä voi umeviinietikkaa ja/tai nestesavua vielä lisätä, mikäli porkkala sitä mielestäsi kaipaa (minusta useimmiten kaipaa). Purkki kannattaa kääntää ylösalaisin joka toinen päivä, jotta mausteliemi valuu myös purkin päällä oleville viipaleille. Ravistella purkkia ei minusta kannata, jotteivät porkkanaviipaleet muhjuuntuisi.

Porkkala on valmista aikaisintaan kolmen päivän kuluttua – pitkä maustumisaika tekee ihmeitä porkkanan rakenteelle! Purkkiin menee porkkana, ulos tulee porkkala. Simsalabim!

porkkala

porkkala

Ps. Mikäli sinulla on lisää porkkala-vinkkejä – oli kyse sitten valmistamisesta tai siitä mihin kaikkeen sitä voisi käyttää – otan niitä ilolla vastaan!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
654 views

Rapujuhlat nyyttärihengessä

by Juulia 0 Comments
Rapujuhlat nyyttärihengessä

rapujuhlat

Osallistuin muutama viikko takaperin Tiskivuoren Emäntä -blogin Heidin emännöimiin rapujuhliin. Heidi harrastaa ravustusta ja lupasi hoitaa pöytään ravut, kunhan me vieraat otettaisiin vuorostamme vastuu alku- ja jälkiruuista. Reilu peli, sanon minä!

Kun kutsuttuina oli vain ja ainoastaan ruokablogaajakollegoja, oli jo etukäteen varsin selvää, että illasta tulisi herkullinen. Läsnä oli Hanna Hannan Soppa -blogista, Merituuli Sillä Sipuli -blogista, Hannele Kokit ja Potit -blogista, Elina Chocochili -blogista, sekä Mikko Avaruusasema -blogista. Kaikki olivat minulle entuudestaan tuttuja, mutta näin pitkän kaavan mukaan pikku porukalla vietettyä iltaa en heidän kanssaan ollut vielä kokenutkaan – kiitos siis kutsusta Heidi!

rapujuhlat

rapujuhlat

Illan juomat meille tarjosi Juomavinkki

rapujuhlat

Seura oli mitä mainioin ja vaikka tapanani on ottaa aina pientä stressiä tarjoilujen väsäämisestä – oli sitten kyse vanhoista tutuista tai vähän uudemmistakin – tällä kertaa pysyivät hermoilut kuitenkin yllättävän hyvin kurissa. Pieni kriisi hetkellisesti kuitenkin koettiin, kun juuri yhden tuomisista valmistettuani kävi ilmi että myös eräs toinen kutsutuista oli tehnyt prikulleen samaa tarjoiltavaa 😀

rapujuhlat

rapujuhlat

Emäntämme kotona oli paljon ihasteltavaa ja hauskoja yksityiskohtia kuten aulan massivinen Darth Vader, mutta kyllä sen show’n silti varasti Heidin pöytään kattamat massiviset rapukeot. Ravut olivat isoimpia koskaan näkemiäni ja isot olivat niiden saksetkin – slurp!

Olen käynyt elämäni aikana ehkä noin viisissä rapujuhlissa aikaisemmin ja järjestänyt itsekin joskus muutamat (tosin meikäläisen juhlissa on yhtä poikkeusta lukuunottamatta aina tarjottu kiinalaisia pakasterapuja). Mikään rapujuhlakonkari en siis ole, vaikka suuresti rapuja (olivat ne sitten joesta tai merestä) rakastankin.

rapujuhlat

rapujuhlatHannan tekemä koukuttava vegaanicheddar pakotti santsaamaan uudelleen ja uudelleen.

Heidi oli kattanut pöytään rapujen kaveriksi voita, paahtoleipää, tilliä, ranskankermaa ja sipulisilppua. Alkupalapöydästä löytyi taas mm. Hannan tekemää vegaanista juustoa, Hannelen ihanaa juurespanzanellaa sekä aivan törkeän suloisia ruusukaali”burgereita”, joiden resepti löytyy Hannelen Suupaloja -kirjasta.

Itse toin juhliin lakritsiliemessä pikkelöityjä kukkakaaleja sekä muhammaraa, jonka resepti on tulossa blogiini vähän myöhemmin. Hassun sattuman johdosta muhammaraa toi tosiaan sitten pöytään tosiaan myös Elina, joten tuota ihanaa paprikatahnaa päästiin syömään suorastaan kahden hieman toisistaan eroavan, mutta yhtä herkullisen version verran. Muhammara ei varmaan kovin usein ole näin pienen seurueen nyyttäripöydässä edustettuna näin runsain mitoin, mutta jos jossain seurassa, niin todennäköisesti just ruokablogaajaseurassa 😀 Elina toi pöytään myös muhevia juurisämpylöitä, joiden ohje löytyy täältä.

rapujuhlatRuusukaaliburgerit – miten ihana ja nerokas idea Hannele!

rapujuhlatHannelen juurespanzanella

Kaikki alkupalapöydän herkut olivat vegaanille sopivia, sillä Elina (kuten ruokablogeja aktiivisesti seuraavat varmaan tietävätkin) on vegaani. Elinan Chocochili on itseasiassa niitä harvoja blogeja, joista olin tietoinen ennen kuin itse aloin blogaamaan – blogimaailma oli minulle aloittamiseni aikana lähes täysin tuntematon, enkä voi sanoa että vieläkään olisin siitä kovin laajalti kärryillä. Elinalle oli myös keitetty muutama latva-artisokka rapujen sijaan pääruuaksi. Artisokka sopii kasvissyöjän/vegaanin annokseksi, sitä kun saa rapujen tapaan näperrellä melkoisesti ennen kuin pääsee itse asiaan eli artisokan pohjan kimppuun.

Olin etukäteen luvannut ottaa hoitaakseni myös dipin Elinan artisokille ja päädyin tekemään hänelle vinegrettiä karamellisoiduista saksanpähkinöistä. Dippi onnistui tuolloin hienosti, mutta arvatkaas vaan kuinka monta kertaa olen yrittänyt onnistua samassa näin jälkikäteen? Monta monta kertaa. Kyllä ne mitat pitäisi aina vaan laittaa heti kerrasta muistiin, vaikka olisi kuinka kiire! Ohje tuolle saksanpähkinädipille on siis myös tuloillaan blogiin, jahka saan vain reseptini ensin kuosiin 🙂

Suoriuduttuamme ravuista tarjoiltiin vielä lempijälkiruokaani Gin & Tonicia (à la Merituuli, en tiennytkään että hän on puolisoineen ginin varsin harras harrastaja!), Hannan tekemää ihanaa porkkanakakkua, sekä Mikon Budapest -kääretorttua. Kuvia en tuosta loppuillasta enää juuri ottanut … tai jos otinkin, ne eivät enää ihan vastaa standardejani. Joudutte siis vain kuvittelemaan nämä loppuillan herkut – tai kurkkimaan illan raportteja muista blogeista. Ainakin Avaruusaseman Mikko lupailee hieman jutussaan palaavansa vielä kääretorttuaiheeseen blogissaan myöhemmin!

rapujuhlat


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
46 views