Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Helppo molekastike & kalkkunatortillat

Kaupallinen yhteistyö Asennemedia ja Santa Maria

Santa Maria StreetfoodMakumatkatulianen Meksikosta: molekastike! 

Tervetuloa makumuistelumatkalle Meksikoon!

On vuosi 2004. 25 -vuotias tuleva ruokablogaaja hikoilee armottomassa helteessä erään Meksiko Cityn yliopiston kampuksen kesäjuhlissa. Hän jonottaa ruokaa. Jono liikkuu hitaasti, mutta määrätietoisesti kohti kukkuroillaan komeilevia astioita, joiden sisältöä hän yrittään jo kaukaa saada selville.

Lopulta on hänen vuoronsa. Iloisesti hymyilevä setä viittoo kysyvästi: mitäs laitetaan? Tuleva ruokablogaaja ohittaa lihatarjottimet määrätietoisesti ja osoittelee hieman epäröiden sormellaan jotain, joka näyttää paistetulta sipulilta – hän kun elelee tuolloin vielä kasvissyöntivaihettaan. Tortilla lastataan täyteen sillä jollain sipulin näköisellä ja paremmin tunnistettavilla salsalla ja quacamolella. Hän hymyilee ja kiittää, vetäytyy seurueen reunoille tarkastelemaan annostaan lähemmin, kohauttaa olkiaan ja haukkaa tortillasta aimo palasen.

molekastikeHuom! Kuvan herkullinen tortilla molekastikkeella, mausteisella kalkkunalla ja avocadolla ei liity tapaukseen.

Niin. Eihän se mitään sipulia ollut … se oli ihraa. Huh, mikä tilanne. Tiesin kyllä reissuun lähtiessäni, että Meksikossa rakastetaan sianrasvaa ja että sitä käytetään varsin monen ruuan valmistuksessa. Osasin kysyä tönkköespanjalla, onko sitä mahdollisesti piilossa jossain ruuassa. En kuitenkaan osannut arvata, että löytäisin sitä lautaseltani ihan sellaisenaan!

Ei siinä auttanut muu, kuin luikkia salakavalasti nurkan taakse hankkiutumaan epätoivotuista täytteistä eroon. Parhaalla tahdollanikaan en nimittäin tuota kukkurallista annosta olisi saanut nieltyä (ei se läskisoossi minulle maistunut lapsenakaan, saatikka useamman kasvissyöntivuoden jälkeen). Onneksi yhdellä matkakumppaneistani oli repussaan niin hiilitabletteja kuin Imodiumiakin, muuten olisi voinut seuraavan päivän 10 tuntinen bussimatka olla aika tukala eläinrasvaan tottumattomalle mahalleni.

Onneksi matkalta mukaan tarttui myös paljon onnistuneita ruokamuistoja, vaikka kasvissyöjällä ei tuohon aikaan Meksikossa hirmuisen helppoa ollutkaan. Ellei äsken kuvailemaani tilannetta lasketa mukaan, ikimuistoisin makumuistoni kyseiseltä matkalta onkin ehdottomasti varmaan se kuuluisin meksikoilainen ruokalaji, eli mole poblano.

Santa Maria Streetfood

Mole Mole Olé!

Mole tarkoittaa yleisesti ottaen ”kastiketta”, joita onkin Meksikossa vähän joka lähtöön. Maan eri alueilla on omat molensa (esim. Oaxacalla niitä on jopa seitsemän) ja varmasti myös jokaisella suvulla tai perheellä on sihen päälle vielä omansa. Minä pääsin matkalla ilokseni maistamaan mm. sitä maailmalla näistä kaikista kaikkein kuuluisinta molea, mole poblanoa, joka on peräisin Pueblasta. Sen maku ei ole näidenkään vuosien jälkeen kadonnut mielestäni, sillä en ollut koskaan maistanut mitään sen kaltaista aiemmin!

Mole poblano on tummaa, täyteläistä, mausteista ja tulista kastiketta, johon voi perinteisesti tulla jopa 30 raaka-ainetta, joista useampi on erilaisia chililajikkeita. Omasta mielestäni erityisin raaka-aine molekastikeeseen uppoavista lukuisista siemenistä, chileistä, mausteista, hedelmistä sun muista on  kuitenkin tumma suklaa. Suklaa täydentää, tasapainottaa ja pyöristää molen muita makuja nousematta kuitenkaan kastikkeessa liikaa esiin – eipä sitä kastikkeeseen mitenkään valtavasti laitetakaan. Sillä on kastikkeessa siis pieni mutta tärkeä rooli.

Perinteiseen tapaan valmistetun mole poblanon kokkailu voi kestää yli vuorokauden, joten sanomattakin on varmaan selvää, ettei molekastike ole mitään pikaruokaa, vaan juhlaruokaa. Mole poblano tarjotaan usein kalkkunan tai kanan kera, mutta meille kasvissyöjille löytyi kuin löytyikin matkan varrelta lopulta molea tarjoileva kasvisravintola 🙂

Santa Maria Streetfood

Sain Santa Marialta tehtävän valmistaa ikimuistoista katuruokaa heidän uuden Santa Maria Street Food -sarjan tuotteiden avulla ja päätin yrittää tehdä jotain, joka muistuttaisi edes etäisesti tuota herkullista makumuistoani! Santa Maria Street Food -sarjan tuotteet ovat juuri ilmestyneet kauppoihin ja niiden avulla valmistuu nopeaa, rentoa ja vaivatonta katuruokaa kolmelta maailman kolkata – Jamaicalta, Bombaystä ja Sydneystä.

Rakensin nopean ja helpon molekastikkeeni Jamaican Jerk -tuotteiden ympärille, sillä jerk-mausteseoksessa on sopivasti mole poblanoonkin kuuluvia mausteita.  Molekastikkeen saa ohjeellani valmiiksi alle puolessa tunnissa, mutta sitä voi haudutella halutessaan myös pidempään (vuorokautta sen tekemiseen ei sentään silti saa kulumaan). Lopputulos ei ehkä päihitä autenttista pitkän kaavan mukaan tehtyä mole poblanoa, mutta kyllä tämä helppo molekastike mutaiseen alkukevääseen silti taikoo aimo annoksen Meksikon lämpöä ja hyvää mieltä!

Molekastike

Helpot moletortillat 4:lle

Helppo molekastike:

n. 30 g mantelilastuja

2 rkl seesaminsiemeniä

2 rkl öljyä

n. 30 g rusinoita

3 valkosipulin kynttä viipaleina

1 pieni keltasipuli silputtuna

¾ pussia Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 tl kuivattua chipotlechiliä / 1-2 maustekastikkeeseen säilöttyä chipotlechiliä

2 tl kanelia

1 ½ dl vettä

3 dl paseerattua tomaattia

n. 40 g tummaa suklaata

Tortilloihin:

n. 400 g kalkkunan ohutfileetä

¼ pussia Santa Maria Jamaican Jerk Spices -mausteseosta

1 rkl öljyä

1 purkki creme fraichea

1 ruukku korianteria (sekä varret että lehdet)

2 limettiä

n. 300 g punakaalia

3 kypsää avocadoa

1 purkki Santa Maria Streetfood Mango Saucea

1 paketti Santa Maria Streetfood Coconut & Pepper Tortilloja

Aloita ruuan valmistaminen kastikkeesta:

Paahda kuivalla pannulla keskilämmöllä seesaminsiemeniä, kunnes ne saavat hieman väriä ja alkavat tuoksua. Laita siemenet sivuun ja tee sama mantelilastuille. Laita pannulle sitten 2 rkl öljyä ja kuullota siinä silputtua sipulia, kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Lisää pannulle sitten valkosipuli, rusinat, ¾ Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussista, kaneli sekä chipotle.

Jatka paistamista samalla sekoitellen, kunnes sipuli saa hieman väriä. Lisää pannulle sitten paahdetut mantelit ja puolet seesaminsiemenistä, paseerattu tomaatti ja vesi. Jätä molekastike poreilemaan kannen alla miedolla lämmöllä siksi aikaa, kun valmistelet tortillojen täytteet.

Valmistele muut täytteet:

Ripottele kalkkunan ohutfileiden pintaan loput Santa Maria Streetfood Jamaican Jerk Spices -pussin sisällöstä ja paista fileet sitten öljyssä molemmin puolin kypsiksi ja kauniin ruskeiksi. Kääri fileet folioon ja jätä ne lautaselle vetäytymään ja odottelemaan muiden täytteiden valmistumista.

Leikkaa korianterin varret irti lehdistä. Soseuta varret creme fraichen ja yhden limetin mehun kanssa sileäksi. Viipaloi avocadot ja valuta viipaleille toisen limetin mehu, jotteivät viipaleet tummuisi. Suikaloi punakaali hyvin ohuelti (esim. mandoliinilla) ja ripottele suikaleille hieman suolaa sekä sokeria. Sekoita hyvin ja jätä kaali mehustumaan. Viipaloi kalkkunan ohutfileet noin sentin levyisiksi suikaleiksi.

Palaa sitten kastikkeen pariin. Sen pitäisi olla tässä vaiheessa mukavan paksua ja maukasta. Ota se liedeltä ja soseuta se esim. sauvasekottimella niin sileäksi kuin pystyt. Lisää sekaan lopuksi tumma suklaa pieninä paloina. Sekoita hyvin.

Sitten syömään!

Kata pöytään Santa Maria Coconut & Pepper Tortillat, molekastike, Santa Maria Streetfood Mango Sauce, korianteriranskankerma, kalkkunanfileet, punakaali, avocado sekä korianteri, niin jokainen voi täyttää itse omat tortillansa. Vaihtoehtoisesti voit täyttää tortillat tarjolle jo etukäteen: pohjalle reilu ruokalusikallinen molekastiketta, sitten hieman punakaalia, korianteria, avocadoa sekä muutama viipale kalkkunaa. Lopuksi päälle voi valuttaa sekä mangokastiketta että korianteriranskankermaa. Olé!

Santa Maria Streetfood

Santa Maria StreetfoodTämä kastike on muuten suuhunlusikoitavan herkullista. Olen varoittanut!

Haluatko osallistua Santa Maria Streetfood tuotepaketin arvontaan?

Kerro kommenteissa ikimuistoisin makumatkaelämyksesi (ihan vaikka täältä koti-Suomesta!), niin olet mukana arvonnassa!

Arvon voittajan keskiviikkona 29.3. Olen voittajaan yhteyksissä sähköpostitse, joten varmistathan, että osoitteesi tulee kommentointilomakkeeseen oikein.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
181 views

Tamago kake gohan aka TKG

by Juulia 0 Comments
Tamago kake gohan aka TKG

tamago kake gohanTamago kake gohan kruunattuna onsen tamagolla

Täällä on viimeaikoina syöty aamupalaksi vähän erilaista puuroa. Tamago kake gohan ei varsinaisesti puuroa kyllä ole, mutta sen koostumus liippaa aika läheltä: kyseessä on nimittäin riisin, raa’an kananmunan ja muutaman mausteen seoksesta.

Tamago kake gohan (tuttavallisemmin TKG) on varsin yleinen japanilainen aamu- tai välipalaruoka. Raa’an munan syöminen aamupalaksi tuntuu ajatuksena monelle ehkä vähän hullulta, mutta sielläpäin maailmaa ei tuota raakaa kananmunaa juuri vierasteta muillakaan aterioilla. Niinpä annos maistuu monelle myös kokonaan kylmänä!

Vaikken itse raakaa munaa varsinaisesti vieroksu, menee rajani kuitenkin raa’assa valkuaisessa. Sen koostumus on minulle vähän liikaa, joten valmistan TKG:ni aina tulikuumaan riisiin, joka kypsentää munaa mukavasti siihen sekoittuessaan.

tamago kake gohan

Tamago kake gohan maustetaan yleensä vähintään soijakastikkeella, mutta sekaan voi laittaa maun mukaan myös jonkinlaista furikakea (eli merilevä-katsuobushi-seesamisilppua), japanilaista aromaattista sichimi togarashi -chilimaustetta, mirinkastiketta ja/tai kevätsipulia.

Jos palataan vielä siihen kananmunaan, on valintani aina luomu. Syyt luomumunien suosimiselleni löytyvät esim. WWF:n sivuilta 🙂 Luomu myös maistuu minusta paremmalle. Mutta on siinä munassa ja varsinkin sen lisäämistavassa muutenkin kyse makuasioista: jotkut erottelevat munan valkuaisen ja keltuaisen ja sekoittavat ne riisiin erikseen, jotkut vispaavat munan jo etukäteen ja jotkut (kuten minä) lisäävät annokseen ensimmäisen munan jälkeen vielä toisenkin.

Perinteisesti tamago kake gohan tehdään valkoiseen riisiin, mutta minä tykkään käyttää tässä ruuassa täysjyväriisiä – pidän sen täyteläisestä mausta, eikä sen valkoista riisiä paremmista ravintoarvoistakaan haittaa ole. Keitän riisin myös veden sijasta dashiliemessä, jolloin annoksen maku syvenee entisestään.

TKGRiisiä soijalla, munalla ja munalla. Aah 🙂

Annoksen valmistaminen on yhtä yksinkertaista, kuin sen koostumuskin: kuuma riisi ja kananmuna sekoitetaan vain kulhossa vimmatusti syömäpuikoilla vispaten yhteen, kunnes seos muuttuu keveysti vaahtoavaksi ja ilmavaksi ”puuroksi”. Annos maustetaan. Eikä siinä kuulkaa sitten enää muuta! Lopputulos on yksinkertaisuudessaan minusta älyttömän herkullista 🙂

Koska olen aikamoinen munahullu, haluan annokseen usein vielä toisen munan. Niinpä teen monesti niin, että vispaan annokseen yhden kokonaisen munan +  toisen kananmunan valkuaisen ja kruunaan ”puuroni” sitten jäljelle jääneellä keltuaisella, jonka voin syödessä käännellä vielä kevyesti sekaan.

Mikäli ajatus raa’asta munasta hirvittää, niin muistutus: se eka annokseen sekoitettu raaka muna ei raakana kuumaan riisiin sekoittuessaan säily. Rohkeasti kokeilemaan siis vaan! Annoksen voi halutessaan viimeistellä toisen raa’an munan/keltuaisen sijasta onsen tamagolla eli kuumassa vedessä kylvetetyllä, pehmeällä kananmunalla. Lopputulos ei toki ole sama, mutta ehkä siitä uskaltaa sitten siirtyä pikkuhiljaa sinne raaempaan ja raaempaan munaan/keltuaiseen, kunnes moinen ei enää tunnukkaan yhtään oudolta, vaan saa aikaan akuuttia kuolaamista.

Tamago Kake Gohan (eli TKG)

1:lle

2-2½ dl vastakeitettyä riisiä tai täysjyväriisiä

1-2 luomukananmunaa

1-3 rkl soijakastiketta

(1-2 rkl mirinkastiketta)

maun mukaan:

furikakea

sichimi togarashia

silputtua kevätsipulia

Laita vastakeitetty (tai juuri kuumaksi lämmitetty) riisi kulhoon ja riko aikailematta päälle kananmuna. Sekoita riisi ja kananmuna yhteen syömäpuikoilla reippaasti ”vispaten”, kunnes seos vaahtoaa kevyesti ja on kuohkeaa. Mausta annos soijalla ja makusi mukaan furikakella/sichimi togarashilla/kevätsipulilla. Sekoita. Lisää päälle vielä toinen muna/munankeltuainen joko raakana, tai pehmeäksi haudutettuna onsen tamagona.

Sitten ei muuta kuin ääntä kohden!

tamago kake gohanTKG + onsen tamago =

Ps. Oletko sinäkin munahullu? Siinä tapauksessa suosittelen tsekkaamaan edelliset munaisat ohjeeni: okayu, tex mex shakshouka, dashimaki tamago + onsen tamago. Lisäksi otan ilolla vastaan vinkkejä hyvistä munaruuista!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
17 views

Salt and vinegar -potut

by Juulia 6 Comments
Salt and vinegar -potut

Salt and vinegar perunat

Salt and vinegar -sipsit ovat mun suurin heikkous. Oli se viinietikka sitten balsamicoa, omenaviinietikkaa tai mallasviinietikkaa, aivan sama – kaikki käy mulle!  Jotta ymmärtäisitte, kuinka paha tilanne on, niin esitelläänpä tähän muutama tilanne.

  • Jos kaveri pitää bileet, mitä tuon? Salt and vinegar -sipsejä.
  • Jos itse pidän bileet, mitä tarjoan? Salt and vinegar -sipsejä.
  • Jos menen nälkäisenä kauppaan, mitä tarttuu mukaan? Salt and vinegar -sipesejä.
  • Jos haluan hemmotella itseäni, mitä ostan? Salt and vinegar -sipsejä.
  • Jos minulla on huono olo, mikä auttaa? Salt and vinegar -sipsit.
  • Mikä ulkomaisissa ruokakaupoissa kiinnostaa eniten? Onko niillä jotain jänniä salt and vinegar -sipsejä.

Okei, ehkä tajusitte jo, addiktio on vahva 😀

Salt and vinegar perunat

Suola ja viinietikka -sipseissä minua koukuttaa vastustamaton suolaisuuden, happamuuden ja rapeuden yhdistelmä, jota en vain pysty vastustamaan. Kaikki viinietikkamaut tosiaan kelpaavat minulle, mutta suosikkejani ehkä kuitenkin ovat erityisesti mallasviinietikalla maustetut sipsit, joissa perunoissa on vielä kuori tallella.

Pyrin pitämään himoni kutakuinkin kurissa, koska sipsejä nyt vaan ei ole fiksua syödä joka päivä. Onneksi löysin muutama kuukausi takaperin keinon, jonka ansioista saan tyydytettyä suola ja viinietikka -himojani välillä myös vähän eri tavalla!

Salt and vinegar perunatTadaa! Salt & vinegar -maustetut paistetut potut

Paistetut perunat eivät nekään toki sipsien lailla ole sellaista ruokaa, jota kannattaisi syödä joka päivä. Piirun verran terveellisempiä paistetut potut silti sipseihin verrattuina ovat, joten miksen maustaisi niitä suolalla ja viinietikalla? NIINPÄ!  Kunniaa en tästä älynväläyksestä voi itselleni harmikseni ottaa, idea on nimittäin bongattu Bon Appétit -sivun jutusta. Nerokasta joka tapauksessa, olen tämän idean keksijälle ikuisesti kiitollinen.

Etikan ystävänä olin erityisen fiiliksissä ajatuksesta, että potut voi suorastaan keittää viinietikassa, eikä vain roiskia sitä niiden päälle. Tällä tavalla valmistettuina perunat maistuvatkin todella kauttaaltaan etikkaisilta, eli ovat suoraan kuin syntisimmistä unelmistani.

Salt and vinegar perunat

Perunoiksi tähän ohjeeseen kannattaa valita joko kiinteitä tai yleisperunoita, jotka ovat suht pienikokoisia ja sileitä pinnaltaan. Kuoria niitä ei tarvitse. Mikäli et ole aivan yhtä suuri etikkafani kuin minä, kannattaa potut keittää joko kokonaisina tai puolitettuina. Mitä pienempinä paloina ne keittää, sitä enemmän ne imevät itseensä etikkaa. Viinietikan määrä kuullostaa varmasti monelle hurjalta, mutta kannattaa muistaa että valmiisiin pottuihin viinietikkaa ei enää sitten lisätäkään.

Paistetut perunat ”salt and vinegar”

2:lle

n. 300 g sileäpintaisia, pieniä ja tasakokoisia kiinteitä tai yleisperunoita

1 – 1½ dl viinietikkaa (esim. mallasviinietikkaa tai omenaviinietikkaa)

2 tl suolaa

vettä

paistamiseen:

n. 2 rkl voita tai öljyä

tarjoiluun:

sormisuolaa

ruohosipulia

aiolia tai dijonsinapilla maustettua majoneesia/kermaviiliä/vegaanista vastaavaa

Pese perunat ja harjaa ne puhtaaksi. Leikkaa perunat puoliksi tai neljään osaan ja laita keskikokoiseen, kannelliseen teräskattilaan. Kaada päälle viinietikka ja suola sekä niin paljon vettä, että perunat peittyvät noin sentillä. Keitä perunoita kannen alla, kunnes haarukka uppoaa niihin helposti.

Valuta perunat keitinvedestä siivilään ja jätä ne siihen hetkeksi valumaan, jotta kosteus pääsee haihtumaan. Kuumenna sitten paistinpannussa voita tai öljyä (tai 50/50) ja paista perunoita, kunnes ne ovat kauniin kullanruskeita jokaiselta sivultaan.

Ripottele salt and vinegar -perunoille hieman sormisuolaa juuri ennen tarjoilua ja nauti ne kuumina esim. aiolin, dijonsinapilla maustetun majoneesin tai kermaviilin kera.

Salt and vinegar perunat

Ps. Mulla oli näiden pottujen kuvauspäivänä dippinä kauramaitoon tehtyä, valkosipulilla maustettua vegaanimajoneesia – törkeän hyvää! Mihin te dippaisitte nämä perunat?


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
562 views

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Löytö: Lempi Helsinki Pop Up vol. 1

Lempi HelsinkiLempi Helsinki Pop Up @ Café Huvila. Suloisempaa miljöötä saa Helsingin keskustasta etsiä!

Tiesittekö, että Hakasalmen huvilalla tarjotaan Vuoden Kokki 2017 -finalistitason ruokaa? En minäkään. Café Huvilassa pääsi kuitenkin nauttimaan yhden kisan finalistin, Joonas Kyllösen, visionäärisiä herkkuja 14 ruokalajin verran toissaviikonloppuna järjestetyssä Lempi Helsinki Pop Upissa. Ottaen huomioon, että viime vuonna kisan voitti Toni Kostian Ravintola Grönistä, on kisaajien taso harvinaisen selvä: korkealla huidellaan.

Lempi Helsinki

Sain kutsun Lempi Helsinkin Pop Up:iin itse chef Kyllöseltä, eikä siinä kyllä kauaa nokka tuhissut kun naputtelin innostuneen vastaukseni. Neljäntoista ruokalajin maisteluillallinen – kyllä kiitos! Mukaan herkuttelemaan lähti rakas pikkusiskoni Nuppu, jonka kanssa meillä onkin pitkä historia erilaisia legendaarisia illallisia. On syöty niin Michelin-ravintolassa kuin kalkkikaivoksen uumenissakin… mutta voin paljastaa heti alkuun, että harva ravintolaillallisistamme on ollut näin ikimuistoinen.

Lempi Helsinki

Lempi Helsinki

Menun luvattiin sisältävän suomalaisia puhtaita ja aitoja makuja, ja niitä myös saatiin. Valokuvani eivät annoksille valitettavasti tee tällä kertaa juuri oikeutta … mutta sainpahan niiden käsittelyyn tuskastuneena hankittua vihdoinkin paremman kameran! Parempia otoksia annoksista löytyy tapahtumassa kuvatulta videolta 🙂

Alkuun söimme:

SINTTIKEITTO

Lauttasaaresta oman kalastajan pyytämiä särkiä, joita itse savustamme. Mukana myös muikunmätiä, säilöttyä kurkkua, jääfenkolia, rapeaa muikkua ja tillinversoja

KAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

Kevyesti graavattua kampasimpukkaa Jäämereltä, karviaisvaahtoa, meriruohoa ja kuumaa ruskistettua voita

SILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Graavattua silakkaa saimaalta, fenkolinäkkäriä; kuusenkerkkäkreemiä, viimekevään säilöttyjä kuusenkerkkiä, suolattuja kantarelleja ja fenkolinversoja

Ateria lähti hurjan vahvasti alkuun. Samettisen paksu sinttikeitto savuisine ja täyteläisine aromeineen vei ajatukset suoraan lapsuuden kesiin mummonkurkkuineen ja savupönttöineen. Seuraavaksi tarjoiltu kampasimpukka & karviainen ei noussut tasoltaan aivan yhtä korkealle, huolimatta siitä että niin kampasimpukka kuin ruskistettu voi ovat suurta herkkuani. Graavaus teki kampasimpukasta koostumukseltaan upean, mutta hieman liian suolaisen makuuni – ja minä olen varsin suolaisen ruuan ystävä! Kokonaisuudessa maistuikin näin ollen lopulta eniten suola ja ruskistettu voi, joiden varjoon jäivät niin kampasimpukka kuin karviaisvaahtokin.

Graavattu silakka sen sijaan oli annoksena jo tasapainoisempi: säilöttyjen kuusenkerkkien ja suolattujen kanttarellien kevyt kirpeys raikasti lähes raakaa kalaa juuri sopivasti. Kolmen ensimmäisen annoksen kanssa joimme Vincent Chaudray Crémant de Bourgogne Brutia, jonka kuiva hapokkuus ja kirpeä omenaisuus sopi erityisesti tuhdin sinttikeiton kylkeen.

LempiHelsinkiKampasimpukkaKarviainenKAMPASIMPUKKAA & KARVIAISTA

LempiHelsinkiSilakkaKuusenkerkkäSILAKKAA & KUUSENKERKKÄÄ

Vahva jatko:

HIRVI & KAALI

Suolalla ja pippurilla maustettu tartar hirvenlavasta, savoynkaalia, ohueksi leikattua raakaa ruusukaalia, graavattua keltuaista, kuivattua sipuli briochea, punajuurenversoja ja lämmintä sinappivinaigretteä

POSSU & SINAPPI

Graavattua possunkylkeä, sinappidressingiä, tyrnigeeliä, raakaa tyrnimarjaa & kirveliä

LEIPÄLAATIKKO

Talon hapanjuurileipää,  fenkolinäkkäriä, mallasleipää sekä talon paahdettua voita ja kuivattua tattia

NAURIS & TATTI

Hohtavien hiilien seassa poltettuja nauriita jotka ovat maustettu kevyesti mäntysuolalla ja voilla, mäntyohrattoa, fermentoitua tattilientä, kuivattua tattia, säilöttyä naurista ja lipstikanversoja

Ateria jatkui alkua vahvemmin ja tasapainoisemmin. Hirvitartar raa’an ruusukaalin ja savoynkaalin kera tarjoiltuna hiveli jo täydellisyyttä niin mauiltaan kuin esillepanoltaankin. Kirpeät punajuurenversot ja lämmin sinappivinaigrette raikastivat täyteläisen umamista annosta juuri sopivasti.

Seuraavaksi tarjoiltu graavattu possunkylki tyrnin ja kirvelin kanssa oli siihenastisen menun herkullisin annos! Tyrni eri muodoissa taittoi possun rasvaisuutta ja sai hymyn huulille pirteydellään. Tämä kombo kopioidaan vielä omassa keittiössä!

Kuivatulla tatilla maustetun paahdetun voin kera tarjoiltu leipälaatikko sai meissä aikaan järjenvastaista leivän puputtamista (eihän sitä 14 ruokalajin illallisella kannata itseään leivällä täyttää). Itsekin hapanjuuren kanssa taplailtuani nostan hattua leipurille – leivässä oli just sellainen mehevä kosteus ja sitkeys, veden kielelle nostattava happamuus ja rapea kuori, kuin mitä omaankin leipääni toivoisin vielä taikovani. Kyllä hyvä leipä vaan on hyvää ♥

LempiHelsinkiVasemmalla HIRVI & KAALI, oikealla NAURIS & TATTI

Juuri kun olin julistanut possuannoksen suosikikseni, saimme eteemme jotain vielä parempaa: poltettuja nauriita männyllä maustetulla ohrattopedillä. Säilötyn nauriin alle piilotetut herkut kruunattiin nenämme edessä vielä upealla fermentoidulla tattiliemellä ja lipstikanversoilla – taivaallista!

Äiti rakastaisi tätä!

Naurisannos kirvoitti meissä siskoksissa seuraavat nostalgiset muistelot. Meidän äitimme nimittäin rakastaa nauriita ja opimme jo lapsena odottamaan kesän ensimmäisiä makeita uusia möllyköitä kuin karkkipäivää. Kaskinauriita emme lapsuudessani muistaakseni syöneet, mutta joku siinä savun ja hiilloksen tuoksussa vie ajatukset kuitenkin aina lapsuuden kesiin. Upea annos, totta tosiaan.

Hirvi-, possu- ja naurisannosten kanssa joimme Antonin Rodet Pinot Noiria vuodelta 2014. Kepeä ja rennon marjaisa burgundilainen sopi hyvin annosten kaveriksi, vaikka tavallaan ehkä vähän pliisuksi annosten rinnalla jäikin.

LempiHelsinki_sipuliartisokkaSIPULI & ARTISOKKA

Makujen sinfoniaa:
SIPULI & ARTISOKKA

Voissa haudutettua sipulia ja maa-artisokka, paahdettua sipulipyrettä, raakaa hopeasipulia, makeaa sipulilientä ja lehtikaalinlehtiä

 
TURSKA & KERMA

Haudutettua turskan seläkettä, säilöttyä lanttua, lanttupyrettä, 3 tuntia grillattua kermaa ja tilliä

 
SORSAA & KYSSÄKAALIA

Grillattua sorsanrintaa, sorsankoipirilletteä, haudutettua sekä paahdettua kyssäkaalia, säilöttyjä juureksia ja sieniä, sekä tummaa savuista kastiketta

Sipulia ja maa-artisokkaa yhdistelevä annos oli maanläheisyydessään lämmin ja lohdullinen. Sen kanssa tarjottiin perinteistä sipuliruokien kumppania,  Pinot Gris’tä (Trimbach Pinot Gris Réserve 2014). Puolikuiva viini tasapainotti sipulin ja maa-artisokan makeutta hapokkuudellaan hienosti.

Pumpulinpehmoisen, täydellisesti paistetun turskan ja kolme tuntia grillatun, suorastaan kinuskisen kerman kaverina meille tarjoiltiin Chablis Marouettes 2015, joka muuten sopi todella hyvin myös annoksen pohjalla majailleen kotoisan lanttupyreen kaveriksi! Turska ja chablis ne yhteen soppii mutta niin tuntuisi sopivan myös chablis ja lanttu 😀

Sorsa & kyssäkaali oli annoksista omaan makuuni se näyttävin, eikä ihme: annos oli pitkälti sama, jolla Kyllönen ansaitsi finaalipaikkansa. Tätä annosta olikin selvästi hiottu! Tässä vaiheessa maistelumenua alkoi mahassani kuitenkin jo tekemään hieman tiukkaa, mikä harmitti, sillä annos oli toki muutakin kuin silmänruokaa! Kokonaisuus oli todella syvän makuinen ja aromeiltaan vahva, joten varsinkin rillette meinasi tuhtiudessaan jäädä minulta puolitiehen. Sorsalle valittu viini, Antinori Péppoli 2015 Toscanasta maistui kirsikkaisuudessaan ihanalta punertavan grillisorsan kaverina. Viini pärjäsi hienosti myös herkullisen tumman ja savuisen kastikkeen kanssa.

Lempi HelsinkiSORSA & KYSSÄKAALI

Jälkkärit:

Jälkkärit olivat yllättäen menun isoimmat elämykset! Minulla ei ole koskaan suuria positiivisia odotuksia jälkiruokia kohtaan, ellei kyseessä ole juustolautanen, joten hieman varauksella odotin nytkin aterian viimeistä nelikkoa. Jälkiruokien ensimmäinen annos, PERUNA, varsinkin mietitytti!

PERUNA

Perunajäätelöä, rapeita perunankuoria, perunahelmiä ja orvokkia

 
PIIMÄ

Piimävaahtoa, rapeaa siemennäkkäriä, suolaheinä öljyä, suolattua kinuskia ja suolaheinää

 
KARPALO

Karpaloleivosta, lumikarpaloita, kuusiöljyä, kuusijäätä, kuusikarpalo kastiketta ja rautayrttejä

 
RAPARPERI

Raparperi moussea, haudutettua raparperia, mallasmurua, jääselleriä, rapeaa marenkia, jogurttilunta ja suolaheinää

Voi kuulkaa. Harvoin vetävät jälkiruuat minut näin hiljaiseksi. Perunajäätelö perunankuorisipseineen ja perunahelmineen oli jotain aivan käsittämätöntä. Perunan tärkkelys tuntui suussa suorastaan samalta, kun joskus lapsena raakaa perunaa haukattuani, mutta tällä kertaa elämys oli positiivinen 😀 Hämmentävä annos, jossa maltillinen makeus yhdistyi hienosti suolaisuuteen, silkkinen ja kylmä rapeaan. Jäin kaipaamaan santsiannosta!

Myös piimävaahtoa, rapeaa näkkäriä, suolaheinää ja suolaista kinuskia yhdistelevä annos vei kielen. Ei pelkoa äklömakeilusta, piimä maistui nimittäin piimältä ja näkkäri näkkäriltä, mutta kokonaisuus oli silti aivan jotain muuta kuin mitä tämän virkkeen alkuosa antaa olettaa. Upea annos!

Sekä karpalo- että raparperiannokset osuivat myös täysin makuhermooni. Näitä jälkiruokia määritti raikkaus, ei makeus. Karpaloannoksen kruunasi mielestäni kuusi, raparperin taas selleri, toistan, SELLERI –  annokset tulvivat makuja, joita en olisi ikinä kuvitellut jälkiruokaan 😀

Jälkiruuan kaverina joimme mitäs muuta kuin shamppanjaa: Veuve Clicquot Champagne Brut ei paljon esittelyitä kaipaa, eikä ketään varmaan tarvitse suuresti sen sopivuudesta ruualle kuin ruualle vakuutella. Lempi Helsinki Pop Up veti siis tyylillä loppuun saakka!

LempiHelsinki_PiimäRAPARPERI -annoksessa piili yllätys: sellerinvarsihan se siinä!

Joonas Kyllönen kertoo etsivänsä parhaillaan sopivaa tilaa pysyvälle Lempi Helsingille, jossa ruoka keskittyy Pop Upin tavoin puhtaisiin pohjoismaisiin makuihin. Raaka-aineissa Kyllönen suosii luomua niin ruuassa kuin viineissäkin, ja oma maanviljelijä, omat kalastajat ja metsästäjät takaavat laadun. Itse kerätyllä villiruualla on myös vahva rooli annoksissa, kuten tästäkin maistelumenusta jo näkyi. Suunnitelmissa on kuulemma myös toistaiseksi salaisuudeksi jäävän panimon kanssa yhteistyössä tuotetut oluet.

Ei tarvitse ainakaan minua enempää houkutella, avatkaa se ravintola vaan jo!

Seuraava Lempi Helsinki Pop-Up järjestetään 20.5.2017.

Tiedusteluita ja varauksia voi lähettää osoitteeseen cafe.huvila@gmail.com
Lempi Helsinki Pop Up vol 1:ssa 14 ruokalajin maistelumenu maksoi 120€ 

Aterian tarjosi minulle ja siskolleni Lempi Helsinki Pop Up Vol 1. Kiitos ja kumarrus!

Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
210 views