Kimchimajoneesi tofusta

by Juulia 2 Comments
Kimchimajoneesi tofusta

kimchimajoneesi

Jos siinä on kimchiä, se on lemppariani.

Kimchimajoneesi on suurta herkkuani, kuten kimchi ja majoneesi erikseenkin. Majoneesiin hurahdin teininä Amsterdamin reissulla, siellä kun sai kadulta nenän edessä paistettuja ranskiksia majoneesilla, mmmm… Kimchihulluuteni alkuperä sen sijaan on pimennossa. Todennäköisesti se oli rakkautta ensihaukulla, mutten vaan muista missä tämä tilanne on koettu ja milloin! Kimchi on minulle erityinen raaka-aine siinäkin mielessä, että väänsin siitä blogini ihka ensimmisen reseptinkin aikoinaan ♥

Niinpä ei varmaan yllätä, että minusta kimchimajoneesi on ehkä parasta mitä hampurilaiseni väliin voin laittaa, tai mihin dipata ranskiksia, tai mitä levittää leivälle, tai mihin dipata sormensa, eikun lusikkansa, eikun mitä kaataa suuhunsa suoraan purkista!

Ikävä kyllä majoneesi ei vain ole kimchin kaltaista terveysruokaa. Niinpä siitä on aiheellista kehitellä hieman terveellisempi versio, mikäli mielii toteuttaa jokainen kimchimajoneesimielitekonsa.

kimchi tofunnaise

Kimchi + tofu = kimchimajoneesi?

Tässä kohtaa hätiin astuu tofu! Tofu on terveellistä, kaikkihan sen tietää. Tofu on myös sellaisenaan melkoisen mautonta (ellei sitten syö sitä tuoreeltaan valmistettuna Japanissa, mikä onkin sitten elämys aivan omaa luokkaansa), joten sitä on mielestäni yleensä hyvä maustaa jollain tavalla. Pehmeästä silkentofusta voi kuitenkin valmistaa vain muutaman mausteen ja öljytilkan avulla vegaanista majoneesia (tofunnaise), joka on luonnollisesti öljystä ja kananmunista valmistettua serkkuaan huomattavasti vähärasvaisempi. Tofunnaise ei tokikaan huijaa ketään majoneesihullua, mutta on se silti minusta yllättävän maukasta 🙂

Kun omasta mielestäni melkein mikä tahansa paranee huomattavasti kirpeänhappamantulisella kimchilisäyksellä, kokeilin tietysti lisätä kimchiä myös tofunnaiseeni. Bingo! Näin syntyvää kimchi”majoneesia” voi lisämaustaa esim. misolla, tuoreella inkiväärillä, valkosipulilla, kevätsipulilla, etikalla tai soijalla. Sen koostumusta voi halutessaan myös ohentaa salaatinkastikemaiseksi, tai jättää se dipattavan paksuksi pehmoiseksi tahnaksi.

Huom! Perinteisessä kimchissä käytetään mausteena kalakastiketta ja kuivattuja katkarapuja, jotka vegaani voi korvata misolla. Ohje löytyy esim. täältä 🙂

kimchimajoneesi

Öljyn määrää lisäämällä saat tofunnaisesta majoneesimaisempaa, tämä kuvauspäivänä tekemäni on sen sijaan melko vähäöljyistä – mielitekoni kun oli käyttää sitä tällä kertaa levitteenä. Ranuliinien dippailua tai burgeria varten nostankin öljyn määrää melkein tuplasti! Kimchipitoisuutta kannattaa myös viilata omaan makuun sopivaksi. Jollekin riittää ehkä jopa vain muutama lusikallinen kimchin nestettä maustamaan seosta, minulla kimchiä sen sijaan on seoksesta melkein puolet 😉

kimchimajoneesi

Kimchimajoneesi tofusta

150 g silken tofua

50-100 g kimchiä / vegaanista kimchiä

1-2 rkl kimchin nestettä

½-1 dl rypsiöljyä

1-2 rkl vaalea misoa

1-2 tl umeboshi- tai riisiviinietikkaa, myös omenaviinietikka toimii hyvin

(1 tl tuoretta inkivääriä)

(½-1 valkosipulin kynsi)

(1-3 rkl vettä)

Laita kaikki raaka-aineet blenderiin ja suristele tasaiseksi seokseksi. Ensimmäisellä tekokerralla kannattaa laittaa niin kimchiä, misoa kuin etikkaakin ensin vähemmän, suristella ja maistella, ja lisätä sitten vasta eri raaka-aineita enemmän oman maun mukaan.

Lisää makua saat tähän jo valmiiksi melkoisen tujun makuiseen kastikkeeseen soseuttamalla sekaan tuoretta inkivääriä ja/tai valkosipulia. Koostumusta voi halutessaan ohentaa lisäämällä seokseen vähän kerrallaan hieman vettä. Tehokkaalla blenderillä ja kärsivällisyydellä saat seoksesta lähes silkinsileää, mutta kuten kuvista näkyy, minulta ei löytynyt tällä kertaa kumpaakaan 😛

kimchi tofunnaise

Ps. Umeboshiviinietikka on umeboshin (eli pikkelöiteyjen japaninaprikoosien) pikkelöintinestettä. Siinä on, kuten umebosheissa itsessäänkin, todella kirpeä, hapokas ja tuju maku – ihanaa, jos multa kysytään! Suosittelen testaamaan (sekä umeboshia, että tuota lientä).


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
115 views

Okayu: sairaan uhmaikäisen muumion unelmaruoka

by Juulia 2 Comments
Okayu: sairaan uhmaikäisen muumion unelmaruoka

okayu

Okayu eli japanilainen suolainen riisipuuro on lämmittävä lohturuoka, jota tarjotaan perinteisesti varsinkin flunssa- ja mahatautipotilaille. Myös vanhempi väki tykkää okayusta, varsinkin, jos purukaluston kunto on päässyt jo hieman huonompaan jamaan – samasta syystä okayu maistuu myös pikkulapsille, joilla niitä hampaita ei vielä niin montaa olekaan.

Kun flunssaisena koen itseni samalla sekä käärinliinoihinsa sotkeutuneeksi ikälopuksi muumioksi, että kiukkuiseksi uhmaikäiseksi, sopii okayu minun sairaspäiviini mitä loistavimmin! Taannoin sairaslomaa viettäessäni söinkin tuota pehmoista lohturuokaa muutaman päivän putkeen, katsellen samalla Netflixistä jaksotolkulla mitä kaikkia herkkuja Gilmore Girlsien Rory ja Lorelai milloinkin mättivät. Eikä edes käynyt kateeksi!

okayu

Minusta on hauskaa, että kotoisaakin kotoisammalle riisipuurolle on ympäri Aasiaa yli 20 eri nimeä: congee, kanji, bubur, okayu… Siellä päin maailmaa riisipuuro tosin syödään meitä useammin suolaisena, eikä vain jouluna, vaan ihan jokapäiväisenä aamupalana. Okayun syöminen varsinkin mahataudista toipuessa on järkeenkäypää, onhan riisi sekä pehmeää että helposti sulavaa ja kun käyttää täysjyväriisiä, se on myös kuitupitoista. Puuro lämmittää myös flunssaista eikä ärsytä kipeää kurkkua! Erityistä ”seitsemän vihreän yrtin okayua”, nanakusagayua, syödään 7. tammikuuta pitkän iän ja terveyden toivossa.

Yksinkertaisimmillaan aasialaisissa suolaisissa riisipuuroissa on vain vettä ja puuroutuvaa riisiä. Puuroon laitetaan kuitenkin maasta ja tekijästä riippuen usein lisäksi myös erilaisia yrttejä, mausteita, lihaa, vihanneksia ja/tai pikkelssejä. Puuron koostumuskin vaihtelee eri maiden välillä: esimerkiksi Kiinassa veden ja riisin suhde (1:12) on paljon isompi kuin Japanissa (1:5). Japanilainen riisipuuro eli okayu muistuttaakin koostumukseltaan jo melkein meidän joulupuuroamme!

okayuOkayu yksinkertaisimmillaan: keskellä valkoista riisiä yksi punainen umeboshi. Melkein kuin Japanin lippu!okayuOkayu kanalla ja kaikilla mausteilla. Parantava vaikutus ulottuu todistetusti ainakin mielialan kohoamiseen.

Okayu kannattaa keitellä pinnoitetussa ja mieluusti paksupohjaisessa kattilassa, jottei se pala pohjaan. Mikäli olet joskus keitellyt joulupuuroa, tiedät ehkä mitä tarkoitan! Äitini keittääkin fiksuna naisena joulupuuron vesihauteessa, joten sama vinkki toimii hyvin siis myös okayun suhteen. Kun neste on kerran saatu kiehumaan, kannattaa lämpötila laskea todella alas, ja antaa puuron ikäänkuin hautua rauhassa kypsäksi. Verrattain pitkän kypsymisajan vuoksi tätä puuroa kannattaa minusta tehdä kerralla enemmän ja lämmitellä sieltä sitten tarpeen mukaan vällyjen väliin kannettavaksi!

Okayu 2:lle

1 dl (täysjyvä)puuroriisiä

5 dl dashia / vähäsuolaista kanalientä / vettä + ripaus suolaa

lisäksi:
  • muutama umeboshi
  • 2 pehmeäksi keitettyä kananmunaa (tai kylpeviä munia eli onsen tamagoja)
  • ohuelti suikaloitua norilevää /furikakea
  • (paahdettuja) seesaminsiemeniä
  • sichimi togarashia
  • n. 1 dl kypsää kanaa / lohta
  • pinaattia / lehtiruodotonta musta- tai lehtikaalia / (wasabi)rucolaa tms. tummanvihreää lehtivihannesta (*

Huuhtele riisi juoksevassa vedessä ja valuta. Laita se pinnoitettuun kannelliseen kattilaan ja lisää päälle joko dashi tai kanaliemi. Toki voit käyttää okayun nesteenä myös vettä.

Kuumenna seos kiehumispisteeseen ja alenna sitten lämpö niin matalle, että neste poreilee hyvin kevyesti ja rauhallisesti. Laita kansi päälle ja keitä aina välillä pohjia myöten hämmentäen, kunnes riisi on pehmeän kypsää muttei vielä liian hajoavaa ja puuro on sakeutunut. Kypsennysaika riippuu käyttämästäsi riisilaadusta.

Yksinkertaisimmillaan puuron voi syödä sellaisenaan, tai lisätä sen keskellä vain yhden umeboshinluumun (joihin muuten jää helposti koukkuun jos on kaltaiseni kirpeiden ja happamien makujen ystävä). Varsinkaan mahataudista toipuessa tuskin haluat puuroasi ainakaan tulisilla chilihiutaleilla 😀

Flunssaisena tykkään itse tehdä puuron kanaliemeen (jota keitän usein ison satsin luomukanasta ja pakastan) ja lisätä valmiiseen puuroon hieman kypsää kanaa. Liekö sitten syynä mielleyhtymä jenkkileffojen kanakeittoon, jota sairaille aina tarjoillaan… hyvää se kuitenkin on! Flunssapuuroon laitan mieluusti myös pehmeän onsen tamagon, sekä reilusti niin norilevää, seesaminsiemeniä kuin aromikasta chilimaustetta, sichimi togarashiakin. Kaikilla mausteilla siis!

okayuFlunssapuuro ja sen oikeaoppinen nauttimislokaatio.

*) Pitkää ikää ja terveyttä tuovan seitsemän vihreän yrtin okayua voi imitoida erilaisilla tummanvihreillä lehtivihanneksilla, kuten lehti- ja mustakaalilla, rucolalla ja pinaatilla. Jahka villiyrttikausi pääsee käyntiin, sekaan voisi heittää  myös maitohorsmaa, voikukkaa ja nokkosta 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
55 views

Tamagoyaki / dashimaki tamago (aka munakasrulla lohella)

Tamagoyaki / dashimaki tamago (aka munakasrulla lohella)

Aamiaiseni tänään: japanilaistyyppinen munakasrulla eli tamagoyaki. Tamagoyaki on monelle varmaan tuttu herkku sushiravintoloista, joissa sitä usein näkee kylmänä viipaleena nigirin päällä. Tämä aromikas munakas on kuitenkin todella ihanaa myös vastapaistettuna: kuohkeaa, kosteaa ja pehmoista! Sen maku on ihanan suolaisenmakea, eikä ainakaan kaltaiseni munahullu sitä voi vastustaa.

Kaikkein herkullisimman tamagoyakin tekemisessä on kuitenkin muutama kommervenkki, joka on hyvä tietää, mikäli haluaa säästää hermoja, aikaa ja munia. Tämä munakashan paistetaan ohut kerros kerrallaan, jotka sitten rullataan uusien kerrosten sisään. Oikea paistotekniikka on tärkeä, muuten lopputulos muistuttaa enemmän kuivaksi jäänyttä kääretorttua kuin pehmoista ja kosteaa pumpulipilveä.

Minulla on kuitenkin käytössä nykyään kikka, jolla saan munakkaani onnistumaan poikkeuksetta! Olen ollut keinosta niin fiiliksissä, että tamagoyakista on tullut keittiöni luottoruoka, jota laitetaan, kun pitää saada aikaan helposti ja nopeasti aamupalaa, välipalaa tai iltapalaa. Niinkuin tänään 🙂

Perinteisen tamagoyakin tekemiseen tarvitset pienen pinnoitetun suorakaiteenmuotoisen munakaspannun – jollaisen itse ostin Japanin matkaltani alle kympillä (!) – mutta pieni pyöreä teflonpannu toimii toki myös. Paino on kuitenkin sanalla pieni ja sen pinnoitteen pitää tietysti olla oikeasti tarttumaton!

Tamagoyaki maustetaan soijalla ja mirinkastikkeella suolaisenmakeaksi, mutta vielä herkullisempaa se on omasta mielestäni, kun munakasseokseen lisää hieman dashilientä ♥ Dashia käyttäessä munakkaan nimi on dashimaki tamago. Vaikka siinä maku on perustamagoyakia vielä syvempi, nesteen määrän kasvaminen munakasseoksessa tekee sen paistamisesta ja rullaamisesta tietysti hieman vaikeampaa.

Tässä kohtaa apuun astuu onneksi norilevä! Kaivellessani netistä vinkkejä tämän herkun paistamiseen huomasin ohjeen, jossa käärittiin norilevää kerrosten väliin. Varsinkin ohuempaa dashilla maustettua munakasseosta rullatessa homma helpottuu, kun ensimmäisiä, kaikkein hauraimpia munakaskerroksia on tukemassa norilevän palanen. Lisäksi nori tietysti maustaa munakasta ihanasti.

Ideasta inspiroituneena käärin nykyään koko munakkaan vielä lopuksi norilevään. Sen ansioista ei ole niin nuukaa, jos munakkaan pinta jää röpelöksi, tai jos johonkin tulee repeämä – sellaiset kun eivät näy norileväkerroksen alta. Lisäksi munakkaan ei tarvitse olla vastapaistettuna täydellisen muotoinen, lämpimän tamagoyakin saa nimittäin muotoiltua norilevän sisällä juuri sen muotoiseksi kuin haluaa 🙂

Dashimaki tamago / tamagoyaki 1-2:lle

Munakasseokseen:

3 luomumunaa

(2-3 rkl dashia mikäli teet dashimaki tamagoa)

1-2 tl soijaa

1-2 tl miriniä (voit korvata ripauksella sokeria)

ripaus suolaa

n. 2 rkl öljyä paistamiseen

Täytteeksi:

2 norileväarkkia

sekä halutessasi:

n. 50 g soijakastikkeella maustettua lohifilettä tai muutama viipale kylmäsavulohta

pieni nippu ruohosipulia

Mikäli haluat täyttää munakkaan lohella, aloita valmistelemalla se: leikkaa nahaton filee munakaspannusi pituiseksi, noin reilun sentin kokoiseksi pitkäksi palaksi. Hiero palan pintaan soijaa ja jätä se odottamaan paistovuoroaan. Vaihtoehtoisesti voit käyttää munakkaassa kylmäsavulohta, jolle ei sitten tarvitsekaan tehdäkään mitään!

Riko munat kaatonokalliseen kulhoon ja lisää sekaan dashi (jos käytät sitä), soija, mirin sekä ripaus suolaa. Sekoita niin, että munien rakenne rikkoutuu. Varo kuitenkin vaahdottamasta seosta yhtään!

Öljyä munakaspannu kevyesti ja kuumenna se keskilämmölle. Pidä pannun vieressä joko pientä pullasutia, jolla voit lisätä pannuun öljyä kerrosten välissä, tai kastele talouspaperi öljyyn ja käytä sitä öljyämiseen. Kun pannu on kuuma, lisää sinne hyvin ohut kerros munakasseosta ja paista vain sen aikaa, että seos hyytyy pohjasta. Mikäli munakkaan pintaan syntyy kuplia, töki ne rikki esim. syömäpuikolla.

Mikäli käytät lohta, lisää se munakaspannun yhteen reunaan ja ala käärimään sitä varovasti munakkaaseen. Ei haittaa, vaikka tässä vaiheessa munakas menisi vähän ruttuun eikä rullautuisi suosiolla – tämä osa jää rullan keskelle piiloon. Mikäli et käytä lohta, siirry ohjeen seuraavaan kohtaan.

Kuten näkyy, se eka rullaus on haastavin. Loppua kohti homma helpottaa!

Kun olet saanut lohen ja munakkaan kieritettyä pannun toiseen reunaan, öljyä pannua taas hieman ja lisää sen tyhjäksi jääneeseen osaan taas ohut kerros munakasseosta. Paista vain se aikaa, että seos hyytyy pohjasta ja aseta munakaskerroksen päälle sitten sopivan kokoiseksi leikattu pala norilevää. Rullaa lohi-munakasrulla norilevällä peitetyn munakkaan yli takaisin aloitusreunaan. Norilevä auttaa rullaamisessa ja maustaa munakasta kivasti. Mikäli et käytä lohta rullan sisällä, rullaa norilevä jo ensimmäiseen kerrokseen.

Lisää pannuun taas hieman öljyä sekä ohut kerros munakasta. Kääri tällä kertaa rullaan halutessasi pieni sopivan pituinen nippu ruohosipulia. Jatka sitten munakkaan rullaamista ja ohuen uuden kerroksen paistamista, kunnes kaikki munaseos on käytetty. Riko pintaan mahdollisesti syntyviä kuplia sitä mukaa kun ne yrittävät siihen ilmestyä. Ensimmäisten kerrosten jälkeen rullaaminen helpottuu jo huomattavasti, joten älä lannistu 🙂

Voit lisätä johonkin väliin vielä toisen tai miksei kolmannenkin kerroksen norilevää, mikäli rullaaminen tuntuu hankalalta. Älä kuitenkaan stressaa vaikka rulla olisi hieman kömpelön näköinen, tai vaikka sen pinta olisi hieman rikki – sehän kääritään lopuksi vielä norilevään piiloon!

Huom! Pyri rullaamaan munakas aina ennen kuin kerros on täysin hyytynyt, jotta saat munakkaaseen ihanan pehmeän ja mehevän koostumuksen. Nopeus on tässä siis valttia!

Nosta valmis rulla noriarkin päälle ja rullaa munakas levään tiukasti. Voit muotoilla lämmintä munakasta bambumaton tai kelmun avulla haluamaasi muotoon. Itse tykkään muotoilla sen usein kulmikkaaksi palkiksi. Paloittele vielä lämmin rulla reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja tarjoile soijan kera. Wasabihullu laittaa tarjolle myös nokareen wasabia soijaan sekoitettavaksi.

Munakkaan voi kuitenkin myös jättää jäähtymään maton sisään ja tarjoilla sen kylmänä, jolloin sen maut korostuvat vähän eri tavalla. Voit myös säilyttää kelmutettua munakasrullaa seuraavaan päivään asti jääkaapissa. Se on siis aika kätevä ruoka esim. kiireisiin aamuihin tai vaivattomalle brunssille, puhumattakaan eväsretkille tai lounasevääksi. Iltapalan, välipalan sekä munahulluuden taisinkin mainita jo jutun alussa…

Ps. voit käyttää paistamiseen myös pientä pyöreää paistinpannua. Huomioi kuitenkin, että tällöin munakasrulla jää todennäköisesti ohuemmaksi, pannu kun on pinta-alaltaan suurempi. Saadaksesi paksun rullan aikaiseksi myös pyöreällä pannulla, kannattaa munakasseosta tehdä isompi määrä.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
104 views

Janoisena Japanissa 2/2

Janoisena Japanissa 2/2

Romanttinen joulu, onnellinen pari

Taisin lupailla olutmatkakertomuksen ensimmäisen osan lopussa kertovani teille meidän ikimuistoisesta joulusta Japanissa. Lupaukset on pidettävä – kuvineen päivineen – joten täältä pesee!

Joulun vietimme Tokiossa. Aattoillaksi suuntasimme Shinjukuun, maailman vilkkaimman rautatieaseman ja Godzillan kotikaupunginosaan. Tarkemmin ottaen tiemme vei Shinjukun pahamaineiseen Kabukichoon, koska mikäs sen romanttisempaa kuin jouluaatto tissibaareja pursuilevalla punaisten lyhtyjen alueella? Japanissahan joulu on nimittäin ystävänpäivään verrattava rakastavaisten juhla, jolloin varataan pöytä romanttisesta ravintolasta ja tehdään muitakin hempeitä pariskunta- ja/ treffijuttuja.

Tissibaarit jätimme kuitenkin väliin, sillä syymme suunnata tälle alueelle oli legendaarinen Robot Restaurant. Ravintolaksi tätä puljua on turha erehtyä luulemaan (vaikka toki sieltä jonkinsortin ruokaakin saa), joten jouluateria syötiin nurkan takana ankeriaisiin erikoistuneessa pienessä grilliravintolassa.

Alkoholia Robotissa sen sijaan saa kulumaan enemmänkin 😀 Ilman muutamaa cocktailia olisin tuskin koko showta ihan kestänytkään, kitchimpää ja campimpaa illallisshowta kun saa hakea! Turistikerroin Robotissa on myös huipussaan:  yleisö koostui varsin homogeenisesti kaltaisistamme länkkäreistä, joilta nyhdettiin joka välissä jokainen jeni joka irtosi. Robot Restaurant olisikin varmaan paljon suositeltavampi paikka, ellei se maksaisi niin paljon! Sisäänpääsy on noin 60€ per naama ja ne drinkit, joita kaupiteltiin jokaisella tauolla, eivät olleet ihan halpoja nekään. Muistokrääsää myynnissä oli toki myös runsain mitoin!

Mutta kerrankos sitä. Kun on joulukin.

Robot show on: eeppisiä taisteluja!…vilkkuvia ja ees taas viuhuvia valoja!

…kreisiä kakofoniaa!

Yritimme Juuson kanssa pohtia näytösten välissä, montako Japanikliseetä yhteen showhun voidaan ympätä, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Historillinen ja popkulttuurin kuvasto oli sotkettu iloisesti sekaisin, mausteena sitä sun vilkkuvaa, värikästä, pyörivää ja kimaltavaa. Meininki vain villiintyi loppua kohti, ja lopulta lavalla pyöri niin joulupukki, seepralla ratsastava cowboyksi pukeutunut hevonen, kuin savua syöksevä kobrakin.

Mitä tulee spektaakkeleihin, nousee Robot kyllä aivan omiin sfääreihinsä. Haluaisin mieluusti sanoa, että sinne meneminen on rahan arvoista, mutta tottapuhuen olisin poistunut tyytyväisempänä, jollen olisi kokenut maksaneeni itseäni kipeäksi. Esityksen kohokohta taisikin itselleni olla se, kun tanssiva ja laula tonttutyttö jakoi joulun kunniaksi minulle ja muutamalle muulle lahjapussin … ja se osoittautui vielä sipsipussiksi! Joulupukki oli selvästi kuunnellut toiveitani tänä vuonna 😀

Yksi olut vielä!

Edes tämä käteeni väkisin tuupattu glowstick ei ollut ilmainen. Eipä tietenkään 😀

Robot jätti meidät sen verran pökerryksiin, että unohdimme poistua paikalta vessan kautta. Virhe! Pahimpaa vessahätää ja janoa paetaksemme juoksimme suoraan lähimpään karaokekompleksiin. Alueellahan kaikki muut vaihtoehdot olivat siis niitä tissibaareja, joten oikeastaan karaokehuoneen ottaminen tunniksi vain vessan ja drinkin vuoksi oli aivan looginen ratkaisu?

Niin hauskaa kuin karaoken lauleleminen jouluaattona kahdestaan onkin, suuntasimme lopuksi vielä hotellimme vieressä sijaitsevaan suloiseen olutbaariin, Pigalleen. Olin bongannut Pigallen jo ennen matkaamme Instagramista  – täysin sattumalta – ja seurannut sen tapahtumia jo pidempään. Täysin sattumalta matka hotelliltamme Pigalleen oli noin sata metriä: kiitos sattuma!

Pigallessa oli meneillään ”Merry Metal X’Mas”, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että tämän noin 20 asiakaspaikan pikkuruisen olutbaarin/-kaupan vieläkin pikkuruisemmassa vessassa pauhasi metallimusiikki. Pigallen omistajat, Hide ja Chie, olivat juuri niin hauskoja, huumorintajuisia ja ystävällisiä kuin olin Instagramin perusteella ymmärtänyt, mikä kävi selväksi viimeistään siinä vaiheessa, kun sain heiltä illan lopuksi lahjaksi CD:n verran vessassa soinutta örinää ♥

Baarissa vietetystä illasta tulikin hetkessä meidän kummankin matkan kohokohta. Olutvalikoima Pigallessa on pieni mutta erinomainen (6 hanaa + kaapillinen pulloja joita pystyi ostamaan myös mukaan), meininki oli lämmin ja kotoisa. Aiheutin hilpeyttä baaritiskin äärellä kertomalla innoissani kaikesta syömästäni japanilaisesta ruuasta (minullahan oli siis Japaniin lähtiessä noin 30 kokeiltavan ruuan lista, joka kasvoi matkan aikana lähes 60-kohtaiseksi), ja varsinkin kiinnostukseni nattoa kohtaan jaksoi heitä naurattaa. Vastineeksi sain paljon kullanarvoisia vinkkejä sekä japanilaisen ruuan, että oluiden suhteen.

Olimme käsittäneet, että baari suljettaisiin keskiyöllä, mutta niin se ilta vain venyi ja venyi ja lisää ihmisiä ilmestyi ovesta sisään, ja tunnelma oli kirjaimellisesti katossa. Jossain vaiheessa yötä kömmimme kuitenkin lopulta Yoshinoyan lihapatojen kautta nurkan taakse nukkumaan.

Tunnelma katossa, katto tunnelmissa.Lasissa kuvattuna selvästi toinen omistajista, Chie. Lasin sisällä oli Japanilaisen Baird Brewing Companyn Dark Sky Imperial Stout (nam!)

Omnipollo, Buddelship, Evil Twin, Pohjala, Lervig, LoverBeer … seinä täynnä terveisiä lempipanimoiltani ♥

Pigalle teki meihin niin suuren vaikutuksen, että piipahdimme siellä iltapäiväolusilla vielä joulupäivänä. Mikäli asuisin Tokiossa, tämä suloisuus olisi tasan tarkkaan toinen olohuoneeni! Oluen ystävät, söpöjen ja persoonallisten baarien ystävät, vahvempaa suositusta en voi antaa ♥

Joulupäivämme kului edellämainittuja iltapäiväoluita lukuunottamatta seuraavasti: päivä rauhallista haahuilua söpössä Naka-Meguron kaupunginosassa, sitten nenä kohti Shibuyaa. Meillä oli siellä treffit Juuson ystävän kanssa, joka oli luvannut ”viedä meidät ulos”!

Umeshu on the rocks. Edeltävä drinkkihän olikin shotti pullosta, jossa uiskenteli käärme.

Mitä se ulos vieminen tarkoitti, kävi ilmi jo ensimmäisellä pysäkillä, jossa pöytään iskettiin pullollinen käärmeviinaa. Muutamaa shottia myöhemmin siirryimme onneksi kuitenkin syömään, ja hyvin me söimmekin! Jossain Shibuyan sokkeloisten pikkukujien keskellä on siis izakaya, jota voisin aivan hyvin suositella, jos vain tietäisin missä se sijaitsi… Izakaya -tyylisiä ravintoloita voin kuitenkin yleisesti suositella! Niissä on rento meininki: pöytään tilataan aina reilusti erilaisia ruokia jaettavaksi, ruoka on edullista mutta herkullista, eikä sakekannujen virta tunnu ehtyvän lainkaan.

Sakekannujen virta myös ehkä selittää sen, että muutaman tunnin kuluttua löysin itseni ja hilpeän seurueeni taas karaokehuoneesta … ex tempore -shoppailureissu japanilaisessa hupi- ja krääsäkaupassa Don Quijotessa alla tietysti. Niinpä seurueemme oli pukeutunut tilannetta varten: itselläni oli päässä joulukuusi tähtineen ja löytyipä vierestäni myös Petteri Punakuono, jonkinlainen hauva sekä seilori.

When in Shibuya…

Ikimuistoinen joulupäivä, totta tosiaan. Sen verran oli meillä sentään järkeä, ettemme jatkaneet karaokekompleksin syövereistä enää mihinkään klubeille, vaan suoraan taksilla koisimaan. Tapaninpäivä kun oli matkustuspäivä! Aamulla päätöksestä oltiin varsinkin kovin tyytyväisiä. En voi silti sanoa syöneeni junaan pakkaamistani erinomaisista eväistä muruakaan 😛

Tässä kohtaa tarinani hyppää muutaman päivän eteenpäin, sillä välietapistamme Kiotosta ei löytynyt baarin baaria, joista kertoa. Tottapuhuen emme tainneet sellaisia etsiäkään, mikä on ehkä ihan ymmärrettävää alkumatkamme olutbaarihyppelyn ja tuon jouluhulluttelun jälkeen.

Sen sijaan haluasin kertoa teille vielä loppumatkan löydöstä!

Osakaan palattuamme löysin sieltä aivan mahtavan olutkaupan, Asahiyan. Asahiya löytyy Osakan koillisosasta, vajaan puolen tunnin metromatkan päästä pohjois-Osakan ytimestä Umedasta. Sanoisin, että oluen ystävälle tuo matka ei ole matka eikä mikään, sillä Asahiyasta löytyi varsin varteenotettava kokoelma Japanilaisia käsityöläisoluita (jopa 80 erilaista, kertoi ylpeä omistaja)!

En juuri shoppaillut koko matkalla muutamaa keittiöhankintaa lukuunottamatta mitään, mutta Asahiyassa lähti lapanen kyllä hieman kätösestä. Ainoa, mikä jarrutteli, oli tietysti matkalaukkujemme kapasiteetti. Japanilaisten oluiden lisäksi mukaani tarttui amerikkalaisia jännyyksiä, joita Japanista löytyi muualtakin kadehdittavan runsaasti. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että löysin Asahiyasta eräänlaisen oman graalin maljani: Rogue Sriracha Hot Stoutin. Lukuisia kertoja olen Juusoa pyytänyt pitämään silmiä auki kyseisen oluen varalta hänen Amerikan työmatkoillaan, mutta kertaakaan ei hänellä napannut.

Kiitos siis Japani!

Tämä nimenomainen olut tuskin hivelee asiantuntevien olutharrastajien makuhermoja (ehkä ei omianikaan – vaikea sanoa kun olut on vielä avaamatta), mutta haloo, siinä on srirachaa! Eihän se mitenkään voi silloin olla huono ♥

Nämä kaapit oli pyhitetty japanilaisille pienpanimoille ja kyllä, tutkin niiden sisältöä pitkään ja hartaasti.

Asahiyan omistaja oli niin innostunut meistä kaukaisista olutturisteista, että pääsimme hänen kanssaan oikein kuvaankin. Harmi kun en tajunnut pyytää häntä lähettämään tuota kuvaa meillekin. Pitkähköksi venähtäneen shoppailutuokion aikana samainen ystävällinen herra tarjosi meille maistiaisia niin sakesta kuin umeshustakin. Ovela myyntitaktiikka, pakko myöntää!

Tähän loppuu olutmatkakertomukseni. Se taisi tosin tämän osan puolella lipsahtaa sieltä asiallisen olutmaistelun puolelta hieman yleisemmäksi juomakertomukseksi, ettenkö sanoisi juopottelukertomukseksi…

Seuraavaksi yritän saada kirjoitettua tänne hieman matkalla nähdyistä paikoista ja niistä kuudestakymmenestä syödystä ruuastakin. Esimakua niistä ruuista voitte käydä kurkkimasta tähänastisista japanilaisten reseptien sarjastani:

Lisää on tiedossa pitkälle loppukevääseen 😉

Osakassa syöty merellinen ochazuke, joka oli pakko uudelleenluoda kotikeittiössä!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
63 views