Löytö: villiparsa

by Juulia 2 Comments
Löytö: villiparsa

villiparsa

Onpa minua lykästänyt tänä keväänä! Ensin toteutui unelmani karhunlaukasta ja nyt sain käsiini villiparsaa! Kaikenlaista sitä ehtii lyhyessä ajassa tapahtua – en vielä huhtikuussa nimittäin olisi kumpaakaan uskonut omalla lautasellani näkevän. Moinen lykky lienee pitkälti sen ansiota, että sekä erilaiset satokausikasvikset, että villivihannekset ovat nykyään niin kovin trendikkäitä – kysyntää riittää siis myös näille vähän erikoisemmillekin ruokakasveille.

Villiparsa on aivan sama kasvi (asparagus officinalis) kuin meille kaupassa myytävä mehevä pötkyläkin, mutta vapaana kasvaessaan se vain pääsee kasvamaan korkeammaksi (jopa 150 cm), ohuemmaksi, haarautuvaksi ja – yllätys yllätys – hieman erimakuiseksi. Luontoportti -sivun mukaan parsaa kasvaa luonnonvaraisena täällä meidän pallonpuoliskolla Etelä- ja Länsi-Euroopassa, mutta se menestyy myös Eteläisessä Suomessa. Netistä löytyy paljon lähteitä villiparsaresepteille erityisesti Kreikasta ja Kroatiasta, joten jos villiparsasta oikein innostuu, kannattaa varmasti harkita matkaa näihin kohteisiin 😀

Omat nippuni löysin kuitenkin vähän lähempää, eli Hakaniemen hallista, jonne piipahdin viikonloppuna hetken mielijohteesta äitini kanssa. Kyllä meinasi silmät pudota päästä, kun aivan varoittamatta edessäni oli yhtäkkiä vino pino villiparsaa! En siinä näystä innostuneena älynnyt edes kysyä mistä villiparsa myyjälle oli tullut. Koska hinta ei onneksi kuitenkaan ollut mikään päätä huimaava, nappasin kotiin lopulta jopa kaksi nippua alle kympillä.

Hieman kuivahtaneita osa villiparsojen latvuksista jo oli, mutta mitäs tuosta! Kauniita olivat joka ikinen minun silmissäni ♥ Leikkasin nippujen tyvestä vajaan sentin pois, jotta sain varsiin uudet imupinnat (ihan samoin kuin tehdään leikkokukille) ja lykkäsin villiparsaniput vesilaseissa jääkaappiin. Käärin kevyesti lasin päälle vielä hengittävän biopussin hieman suojaamaan villiparsoja. Näin saaliini sitten on odotellut käyttövalmiina jääkaapissa sitä kaikkea, mitä olen sille keksinyt tehdä.

villiparsa

Ekat villiparsani valmistin hyvin nopeasti kiehauttamalla ja söimme niitä valkopapusoseen kera näkkärin päältä piknikillä. Sunnuntaina samalla tavalla valmistetut villiparsat pääsivät aamupalapöytään bagelin päällisiksi.

Lounaaksi paistoin jäljelle jääneet villiparsat pikaisesti ruskistetussa voissa muutaman valkosipulin kynnen kera ja kääntelin koko komeuden lopuksi voineen päivineen tuorepastan sekaan.

Mitä huomasimme ystävien kanssa villiparsaa maistellessamme, oli että se on viljeltyä sisarustaan hieman kitkerämpi – joistain yksilöistä tuli jopa hieman voikukanlehti tai endiivi mieleen. Päätimme kuitenkin kuvailla villiparsan makua kitkerän sijasta ”villiksi”, kitkerä kun on ainakin minulle pääsääntöisesti vähän sellainen negatiivisempi kuvailu. Maku näissä ruipeloissa kun on kuitenkin varsin miellyttävä! Enimmäkseen toki maistuu tämä villinä kasvava parsa toki samalle, kuin viljelty parsakin – parsalle, eli ihanalle.

villiparsa

Koska villiparsa on niin valtavan ohut varreltaan, se kannattaa kypsentää todellakin nopeasti. Kiehautinkin omani niin, että laitoin paistinpannuun sentin verran vettä ja lisäsin parsat pannulle noin puoleksi minuutiksi veden alkaessa kiehumaan. Tämän jälkeen parsat saivat jääkylmän kylvyn, jotta kypsyminen loppuisi heti. Pannulla paistaessa toimin aivan yhtä nopeasti: kuumensin ruskistetun voin reilulla lämmöllä ja lisäsin villiparsan pannulle vajaaksi minuutiksi, jossa ajassa se jo pehmenee taipuisaksi.

Villiparsa-pasta ruskistetun voin kera

2:lle

n. 200 g villiparsaa

200 g tuorepastaa

n. 70 g ruskistettua voita

vastarouhittua mustapippuria + ripaus suolaa

kourallinen tuoretta persiljaa

2 valkosipulin kynttä

hieman sitruunanmehua

Valmista ensin ruskistettu voi:

Sulata voi mieluiten vaalean värisessä ja paksupohjaisessa kattilassa. Kun voi on sulanut, jatka sen keittämistä kokoajan pohjia myöten sekoitellen, jotta voista haihtuu vesi. Kattila kannattaa olla tässä vaiheessa korkeintaan keskilämmöllä. Voi alkaa lopulta vaahtoamaan aika runsaasti, jolloin sen ruskistumisvauhtia on vähän hankalampaa pitää silmällä, joten lämpöä kannattaa laskea prosessin loppua kohti.

Jatka voin ruskistamista huolellisesti pohjia myöten sekoitellen, kunnes sen väri muuttuu pähkinänruskeaksi ja tuoksu toffeemaiseksi. Varo polttamasta voin maitoproteiineja, eli niitä pieniä hippusia, jotka laskeutuvat kattilan pohjalle heti kun silmä välttää! Heti kun voi on tarpeeksi ruskeaa, kaada se kylmään astiaan jäähtymään, jotta ruskistuminen ei pääse enää jatkumaan. Voit säilyttää ruskistettua voita jääkaapissa tavallisen voin tapaan, joten sitä kannattaa tehdä kerralla ainakin minun mielestäni isompikin määrä. Mikäli teet voita vain tätä pastaa varten, aloita noin sadalla grammalla, jotta jäljelle jäisi tarpeeksi reilu määrä herkkua tähän ohjeeseen 🙂

Kun ruskistettu voi on valmista, viipaloi valkosipuli ohuelti ja silppua persilja varsineen. Lämmitä ruskistettua voita ja valkosipulia paistinpannussa miedolla lämmöllä, kunnes valkosipuli pehmenee. Keitä reilu kattilallinen vettä pastaa varten ja suolaa vesi kunnolla. Samalla, kun laitat tuorepastan kiehumaan, voit nostaa paistinpannun lämpötilaa kuumemmaksi ja lisätä sitten villiparsa pannuun. Kääntele parsaa kuumassa voissa, kunnes se pehmenee (n. 1-2 minuuttia) ja lisää sitten paistinpannun sisältö valutetun tuorepastan joukkoon heti kun pasta on kypsää.

Kääntele villiparsa-pastan sekaan lopuksi persiljasilppu ja mausta pasta mustapippurilla, suolaripauksella ja rutistuksella sitruunaa. Tarjoile heti!

villiparsa

villiparsa

Oletteko te bonganneet näitä harvinaisia herkkuja jostain? Mitä te näistä tekisitte tai olette jo tehneet? Omat nippuni on nyt mutusteltu ilolla loppuun, mutta käyn kyllä ensi tilassa tsekkaamassa hallin vielä uudelleen, josko pääsisin santsikierrokselle!

Varsinkin näitä bageleita tekisi mieli hioa vielä vähän pidemmälle – lisätä tuonne kierteiden väliin ohueksi viipaloitua retiisiä ja raastaa päälle vähän tuoretta piparjuurta esimerkiksi.

villiparsa

Ps. Kreetan maku -blogi on päässyt keräämään itse villiparsansa ja Isoäidin reseptillä -blogissa taas on kokattu villiparsaa kroatilaisen isoäidin reseptillä. Ai että! Ehkä minäkin vielä joskus… 🙂


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
59 views

Ime parsaa! (vihermehu x 3)

by Juulia 0 Comments
Ime parsaa! (vihermehu x 3)

vihermehu

Siitä asti, kun hankin vuosi sitten mehupuristimen, olen ollut raakamehukoukussa. Vihermehu on yleisimmin tekemäni mehutyyppi, vaikka konetta hankkiessa haaveilinkin lähinnä porkkanamehusta 🙂 Ihan joka päivä en innokkaimpien kausienkaan aikana mehua jaksa vääntää, mutta kyllä sitä kerran viikossa vähintään tulee edelleen puristeltua.

Pohjaksi vihermehulleni laitan yleensä joko ananasta tai kirpakkaa vihreää omenaa. Oman kokemukseni mukaan kummatkin häivyttävät sopivasti eri vihannesten makua jo pienessä määrin, mikä sopii minulle – vihermehu kun ei mielestäni oikein ole vihermehu, ellei sen raaka-aineet ole pääsääntöisesti rehuja. Itselleni uppoavat erilaiset vihannesmehut ilman hedelmääkin, mutta pieni määrä hedelmää takaa sen, että mehu maistuu myös Juusolle.

Koska kahden ihmisen vihermehusatsiin saa uppoamaan helposti isonkin määrän rehuja, olen ottanut tavakseni tehdä mehua lähinnä silloin, kun keittiöstäni löytyy raaka-aineita, joita muutoin uhkaisi biojäte. Vihermehuun uppoaakin yleensä sekalainen valikoima jääkaapin aarteita: kurkuntynkä, muutama sellerinvarsi, parsa- tai kukkakaalin kuiva tyvi, ruukkusalaatin jämä … ja niin edes päin. Myös yrttien varret on minusta fiksuinta hyödyntää mehun seassa, kun itseni tuntien kaikki edellä mainittu saattaisi muuten hautaantua jääkaappiin kunnes peli on menetetty.

ime parsaaParsa ja pinaatti löytyi tänään aamupalalta niin lasista kuin lautaseltakin.

Näin keväällä tuppaan laittamaan vihermehuun myös parsan kannat – siis ne puisevat tyvet, joita kenenkään ei tee mieli syödä. Jollen parsalla herkutellessani heti ole tekemässä mehua, laitan tyvet vesilasissa jääkaappiin odottelemaan sopivaa mehun tekohetkeä. Parsaa onkin siksi tullut sekä syötyä että juotua tänä keväänä niin paljon, eikä ”ime parsaa” alkaa olemaan uusi mottoni 😀

Vihermehu- ja mehustusbuumia on viime aikoina kritisoitu melkein yhtä paljon kuin hehkutettu, mutta ainakin itselleni vihermehujen tekeminen on tuntuu edelleen perustellulta. Toki salaattikulhollisen puristaminen mehuksi tuntuu itsestäkin välillä hassulta, kun ideaalitilanteessa söisin mehusatsiimme kuluvan määrän raakoja kasviksia mieluusti myös ihan sellaisenaan – kuituineen päivineen. Joskus turhan usein ruokavalioni kuitenkin lipsuu pitkien työpäivien ja muiden kiireiden vuoksi kauas tuosta tavoitteesta: syön lounaaksi täytettyjä sämpylöitä tietokoneen ääressä, tai lounas jää kokonaan välistä … ja kun lopulta ehtii syömään, maha kurnii jo vähintään pizzaburgerijuustopastaa. Sellaisina viikkoina vihermehulasilliset tekevät syystä meillä kauppansa: puristan satsin mehua illalla kotiin könyttyäni ja siitä juodaan lasilliset vielä aamupalaksikin.

Omena-fenkolimehu, nam nam!

Vihermehu × 3

Seuraavaksi kolme tämän keväistä lempparimehuani. Usein tosin lasiin päätyy jonkilainen sekalainen jääkaapintyhjennysseos, kuten edellä jo kerroin, mutta mikäli teen mehua oikein suunnitelmallisesti, lähden usein ostelemaan raaka-aineita johonkin seuraavanlaiseen mehuun 🙂

Järjestys jokaisen vihermehun puristamisessa kannattaa olla pääsääntöisesti pehmeämmistä/mehukkaammista raaka-aineista kovempiin, sillä ainakin oma mehupuristimeni puskee parhaiten kaiken kuidun ulos lopuksi, kun hieman vuorottelen pehmeitä ja kuituisempia raaka-aineita ja säästän lopuksi reilusti niitä kuivempia raaka-aineita. Mitä tulee mehun valmistamisessa käytettävän laitteen tyyppiin, itse kannatan mehupuristimia, jotka säilyttävät ravinteet mehussa linkoa paremmin, koska ne eivät kuumenna raaka-aineita. Kylmäpuristettu vihermehu on paras juoda heti – pisimpään olen sitä säilyttänyt vuorokauden ilmatiiviissä pullossa ja jääkaapissa. Itse tykkään tarjota vihermehun yleensä jäiden kanssa.

Omena-fenkolimehu

1-2:lle

2 granny smith -omenaa

1 keskikokoinen luomufenkoli

puolikas luomukurkku

1-2 limettiä

(kourallinen tuoretta minttua/basilikaa/persiljaa tai niiden varsia)

Pese/huuhdo kaikki raaka-aineet. Kuori limetit terävällä veitsellä ja jaa ne neljänneksiin. Puolita omenat ja koverra siemenkota irti, paloittele omenat. Siisti fenkolista kuiva tyvi sekä varsien kärjet ohuelti pois ja pilko fenkoli mehupuristimeesi sopiviksi suikaleiksi. Pätki kurkunpuolikas kahtia ja jaa se sitten pitkiksi lohkoiksi. Mehusta kaikki raaka-aineet ja tarjoile omena-fenkolivihermehu mieluiten heti.

parsamehuAnanas ja parsa sopii yhteen. Kuka olis arvannut?

Muistan, kun ekan kerran älysin laittaa parsaa vihermehuuni. Ding ding ding! Miten oivallinen vihermehun raaka-aine! Syön parsaa niin valtavan paljon aina keväisin ja kesäisin, että jotenkin minusta on ihanaa, että parsan kannoille löytyi näin hyvä käyttökohde. Puisevimmastakin tyvestä tulee yllättävän paljon mehua, eikä parsan maku ole perus vihermehuissani ollut lainkaan päällekäyvä. Sinne se katoaa siinä missä kaikki muukin ja tuo mehuun aimo annoksen ravinteita. Parsamehusta on tosin hyvä tietää se, että sillä on diureettinen vaikutus. En siis joisi tätä lasillista ilman tilaisuutta päästä vessaan lähitulevaisuudessa 😛

Ananas-parsamehu

1-2:lle

¼ kypsää luomuananasta

yhden vihreän parsanipun kannat

2-4 paksua sellerin vartta / sellerinipun jämät

kourallinen tuoretta nuorta nokkosta, joka on kerätty puhtaalta paikalta / pinaattia

(kurkun pätkä)

(parsakaalin tai broccolinin tyvet)

(kourallinen esim. persiljan varsia)

Kuori ja paloittele ananas. Pese parsan kannat ja leikkaa hyvin ohuelti kannan päästä se kaikkein kuivin osa pois. Pätki selleri ja huuhdo nokkonen / pinaatti hyvin. Pätki myös kurkku, mikäli käytät sitä. Mehusta sitten kaikki raaka-aineet aloittaen pehmeämmistä raaka-aineista. Sekoita ja tarjoile heti!

kuusenkerkkämehuLasillinen kirpeää selleri-kuusenkerkkämehua ja pling! Olet taatusti hereillä.

Runsaasti selleriä, sitruunaa ja hieman kirpeää vihreää omenaa sisältävä pirteä vihermehu on ollut meidän kotona ehkä suurimmassa suosiossa. Lasillinen tätä mehua nimittäin piristää kummasti myös sinä kaikkein harmaimpana ja uuvuttavimpanakin päivänä! Aloitteleville vihermehun juojille en tätä ehkä ilman omenalisäystä suosittelisi, sen verran ytyä kamaa tämä kyllä on 🙂 Kuusenkerkkä tuo tähän mehuun oman bonuskirpeytensä, mutta myös A- ja C-vitamiinia, hivenaineita ja antioksidantteja.

Helppo tapa käyttää kuusenkerkkää ympäri vuoden, on ripotella mehuun Arctic Warriorsin pakastekuivattua kuusenkerkkäjauhetta, joka on muuten  myös virallinen Suomi100-juhlavuoden tuote . Tuoreita kuusenkerkkiä ei oma mehupuristimeni hyödynnä kovin hyvin, joten mikäli käytän niitä, yleensä blendaan ne mehun sekaan.

Selleri-kuusenkerkkämehu

2:lle

nippu luomuvarsiselleriä

1 luomukurkku

1 vihreä omena

1 sitruuna

1-2 tl kuusenkerkkäjauhetta (Arctic Warriors*) tai n. ¼ dl tuoreita kuusenkerkkiä

Pilko sellerit, omena ja kurkku, poista omenan siemenkodat. Kuori sitruuna terävällä veitsellä ja paloittele se. Mehusta kaikki raaka-aineet kuusenkerkkäjauhetta / kuusenkerkkiä lukuunottamatta. Sekoita lopuksi jauhe mehuun. Mikäli käytät tuoreita kuusenkerkkiä, blendaa kuusenkerkät + n. 1 dl mehusta keskenään ja sekoita tämä seos sitten loppuun mehuun. Tarjoile heti!

Hemmottelua mehultaan kaipaaville vielä vinkki: punajuuri ja vesimeloni ovat loistava yhdistelmä!


*) Arctic Warriorsin Kuusenkerkkäjauhe saatu testiin blogin kautta.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
43 views

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

Nokkospesto + vegaaninen pesto-herkkusienipasta

nokkospestoKuvassa näkyvistä kesän pistiäisistä toinen on suosikkini. Arvaatteko kumpi?

Nokkossesonki on vihdoinkin alkanut! Nokkonen on villivihanneksista suosikkini monestakin syystä: sitä on helppo löytää (auts!), sitä voi kerätä kesän loppuun saakka ja siitä voi valmistaa vaikka minkälaisia ruokia!

Nokkospesto on matalan kynnyksen tie nokkoskokkailujen pariin. Nokkoskeitto ja nokkosletut maistuvat yleensä kaikille, joille pinaattiversiotkin, ja ainakin omassa kaveripiirissäni kauppansa on tehnyt myös nokkosilla täytetty tähkäleipä sekä nokkosmunakas tai -piirakka. Itse surautan nokkosta raakana myös smoothieen tai mehustan sitä vihermehun sekaan. Toissavuonna kehittelin nokkosista jopa yltiöterveellisen pizzapohjantapaisen 🙂

nokkospestoAhkeran hortoilijan palkintoateria: nokkospestopasta & savuisen suolaiset herkkusienet ♥

Minulla on ollut nuoresta asti vahva visio siitä, että ”isona” asun sellaisella alueella, josta metsään pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Opiskeluaikoina kämpän sijainnin kriteerit olivat hetken keskustapainotteisemmat, mutta myöhemmin omaa kotia ostaessa luonnon läheisyys oli hyvien kulkuyhteyksien ohella ykkösasemassa. Kun polku pöheikköön lähtee nykyään melkein kotiovelta, voi ainakin tämän elämäntavoitteen osalta todeta osuneensa napakymppiin!

Tiesin siis jo lapsena, että metsässä haahuilu tekee mielelle tolkuttoman hyvää. Tämä seikka kuitenkin ainakin käytännössä turhan usein unohtuu. Mitenköhän paljon paremmin sitä arjessa voisi, jos vääntäisi itsenä metsäkävelylle myös vähän huonommilla keleillä? Hyviä säitä ja vapaapäiviä ootellessa kun Suomen olosuhteissa monesti menee kuukausia…

Parasta villivihanneskaudessa onkin niiden syömisen lisäksi keräilyyn liittyvä lisääntyvä metsähaahuilu. Metsään tulee lähdettyä varta vasten useammin, mutta lisäksi huomaan käveleväni töistä tai kaupasta kotiin vihreää kiertotietä. Taskuun pieni pussi vaan, niin kotiin saapuu aina jotain tuoretta mukanaan.

Nämä asiat ovat ehkä monelle jo tuttuja juttuja, mutta kerrataanpa kuitenkin vielä ne perusjutut nokkosten keräämisestä:

  • nokkonen kannattaa kerätä pienenä ja ennen sen kukintaa
  • kerää nokkoset mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen, jolloin niiden nitraattipitoisuus on alhaisimmillaan
  • pyri keräämään nokkoset puhtaasta paikasta (elikkä ei esim. tien, koirankusetusreitin tai navetan vierustoilta)

Nokkosessa on rutosti rautaa ja erittäin runsaasti C-vitamiinia. Pienet ja nuoret nokkoset ovat ravintoarvoiltaan parhaita, joten kannattaa pyrkiä keräämään vain nuorta n. 10-senttistä kasvustoa. Varsinkin isommista kasveista kannattaakin kerätä vain lehdet; nekin mieluiten ennen kukintaa. Nokkoskasvustoa voi uudistaa niittämällä koko pöheikön maan tasalle, näin uusilla nokkosenversoilla pääsee herkuttelemaan myös myöhemmin kesällä.

nokkospesto

Eilen surauttamani nokkospesto maistuu myös vegaaneille, koska siihen käytetään juuston sijasta ravintohiivahiutaleita.

Hampunsiemenet taas ovat siitä kiva peston raaka-aine, että ne aiheuttavat pähkinöihin ja siemeniin verrattuna vähemmän allergisia reaktioita (superhyviä lähteitä en valitettavasti tälle tiedolle löytänyt, mutta esim. allergia ja astma-liiton sivuilta ei hampunsiemenistä löydy edes mainintaa – aika harvinainen hamppuallergia siis taitaa olla.). Hampunsiemenet ovat myös todella hyvä proteiinin, aminohappojen sekä omega 3: ja 6:n lähde.

Nokkospesto

n. 2 dl

70-100 g ryöpättyä ja kuivaksi puristettua nokkosta

½ dl oliiviöljyä

2-3 valkosipulin kynttä

1-2 tl chilihiutaleita

½ tl suolaa

3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä (esim. Go Raw Luomu hampunsiemenet)

3 rkl ravintohiivahiutaleita

¾-1 dl vettä

Ryöppää nokkosia kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja huuhdo ne sitten kylmällä vedellä. Purista nokkosista sen jälkeen vesi pois. Kuori valkosipuli ja soseuta se nokkosten, hampunsiemenien, mausteiden ja öljyn kanssa. Lisää seokseen vettä, kunnes koostumus on makuusi sopivaa. Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa ja/tai chiliä.

Nokkospesto sopii hyvin esim. leivän päälle, mutta eilen me käytimme koko satsin nopeaan lounaspastaan!

nokkospesto

nokkospesto

Pastaksi tässä ohjeessa käy mikään vaan – kuten tarkkanäköisemmät kuvasta ehkä huomasivatkin jo, meillä lautaselle päätyi kahdenkin eri makaronipussin jämät.

Nokkospesto-herkkusienipasta

2:lle

n. 200 g makaronia/pastaa/spagettia

1 annos nokkospestoa

n. 100 g herkkusieniä

1 rkl soijaa

1 rkl vaahterasiirappia

1 tl chilihiutaleita / chilikastiketta kuten srirachaa

1 rkl oliiviöljyä

1 tl nestemäistä savua

reilusti vastarouhittua mustapippuria

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan runsaassa suolavedessä. Pastan kypsyessä leikkaa herkkusienet neljään osaan ja paista niitä öljyssä keskilämmöllä, kunnes sienet saavat hieman väriä. Laske lieden lämpöä hieman ja lisää paistinpannulle sitten vaahterasiirappi, soijakastike, chili, nestesavu sekä reilusti vastarouhittua pippuria. Jatka paistamista kokoajan sekoitellen, kunnes mausteliemi imeytyy sieniin. Varo kuitenkin polttamasta seosta!

Kun pasta on kypsää, valuta se. Säästä kuitenkin puolisen desiä keitinvettä. Sekoita nokkospesto pastaan ja ohenna seosta tarvittaessa hieman keitinvedellä. Jaa lopuksi sienet annosten päälle. Tulisen ystävä voi vielä kruunata lautasellisensa ripauksella chilihiutaleita.

Metsästä mukaan tarttui eilen nokkosten lisäksi kourallinen nuoria maitohorsman versoja, jotka paistoimme iltapalaksi voissa pannulla. Nokkosten lisäksi yleisin saaliini metsästä on kuitenkin ketunleipä – rakastan sen kirpeää makua joka vie ajatukset suoraan lapsuuden kesiin 🙂

Mitäs te lukijat keräätte metsästä?


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
558 views

Taste of Helsinki 2017 – odotus on startattu

Taste of Helsinki 2017 – odotus on startattu

Yhteistyössä Taste of Helsinki

ravintola grönTaste of Helsinki 2017 Ravintola Grönin nimikkoannos: Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa. PARASTA, niin parasta!

Taste of Helsinki on ruokahullun unelmafestari, johon osallistun tänä vuonna Taste of Helsinki -ambassadorin roolissa. Tämä kuudetta kertaa järjestettävä gourmetfestivaali mahdollistaa neljänkymmenen maistelukokoisen annoksen herkuttelun Suomen parhaimpiin kuuluvilta ravintoloilta ja keittiömestareilta, joten suurena maistelun ystävänä levitänkin tapahtuman ilosanomaa enemmän kuin mielelläni 😀

Taste of Helsinki on kokemukseni mukaan kaltaisilleni herkkusuille korvaamattoman hieno tilaisuus maistella luksuskaliiperin ruokia varsin kohtuullisella hinnalla. Annokset maksetaan tapahtumassa nostalgisesti markoilla (1 mk = 1 €) ja hinnat lähtevät liikkeelle viidestä markasta – ei paha vai mitä? Tapahtuman kallein annos kustantaa huimat 12 markkaa – raaskiikohan sitä nyt moista törsäilyä lainkaan… (kyllä raaskii, kyseinen annos on nimittäin vuoden ulkomaalaisvahvistuksen eli virolaisen Ravintola Noan nimikkoannos ”KILOHAILI & CHIPS”)

Taste of Helsinki SafariTaste of Helsingin isä Barry MacNamara

Tapahtumaan tänä vuonna osallistuvien ravintoloiden menut julkaistiin viime viikolla eeppisellä Taste of Helsinki ravintolasafarilla ja kiitos ambassori-nimitykseni, pääsin tutustumaan kuuden (!) osallistuvan ravintolan tarjontaan jo etukäteen. Siinä sitä köröteltiin minibussilla ympäri Helsinkiä mahtavasta ravintolasta toiseen, kunnes napa rutisi!

Lisäksi saimme kierroksella tutustua tapahtuman shampanjatarjontaan: maistelimme kolme André Clouetin upeaa kuplivaa (joista omaksi suosikikseni nousi muuten elegantti André Clouet Brut Grande Réserve), joita voi nautiskella kesäkuussa myös tapahtuman samppanjabaarissa.

Kierroksella maistelemistamme annoksista oma suosikkini oli kirkkaasti ensimmäisen etappimme Ravintola Grönin tartar (Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk), joka muuten oli myös viime vuoden Taste of Helsingissä yksi lempiannoksistani ja on siitä asti ollut yksi lempiannoksistani myös koko Helsingin ravintolatarjonnasta. Tämä annos muuttuu aina hieman vuodenajan mukaan, mutta on joka syömiskerralla ollut aina uudestaan ja uudestaan ällistyttävän hyvä.

Tartarbuumi on tapahtuman tämänvuotisen listan perusteella pikkuhiljaa osoittamassa laantumisen merkkejä (tarjolla ”vain” neljä tartaria), mutta syvästi toivon, ettei Grönin tartar katoa maailmasta koskaan ♥

Ravintola Grönin nimikkoannos valmistumassa

Tämän parempaa tartaria ei helpolla löydä

Jäin myös odottelemaan kierroksemme jälkeen vesi kielellä santsiannoksia legendaarisesta Savoyn Vorschmackista, Passion Makkaraperunoista, gazpachojäätelöstä sekä Tocan Bianco, rosso, verde -ravioleista. Viime vuonna arancineilla hurmannut Toca siis tosiaan meinaa tehdä tänä vuonna tarjolle ravioleja – hatunnosto! Myös keittiömestari Sasu Laukkosen pop up -ravintolan TuOHi:n meu kiinnostaa minua kovasti, arvostan hänen kasvispainoitteista ruuanlaittofilosofiaansa kovasti.

Ravintola Passion Gazpachosorbet ja vähän vegeä – raikasta ja superkoukuttavaa! Aurinkoista keliä odotellessa…

Taste of Helsinki SafariRavintola Passion Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa. Ennustan tästä dagen efter -hittiä.

Tocan nimikkoannos: Bianco, rosso, verde eli pinaattibasilikakastikkeen ja tomaattikastikepölyn kanssa tarjoiltavat raviolit olivat suussasulavia!

Kolmas kesäkuuta 80-vuotiassyntymäpäiväänsä viettävän Ravintola Savoyn osallistuminen Taste of Helsinkiin on ollut varmaan tämän vuoden line upista se kaikkein kuumin uutinen, ja aika huuli pyöreänä olin kyllä itsekin kun pääsimme maistamaan marsalkka Mannerheimin makuun laitettua upean karamellisoitunutta vorschmackia hulppeassa juhlatilassa, tutustumaan Savoyn keittiöön ja vielä kurkkaamaan supertyylikkääseen, ajattomaan, Aaltoilevaan (pahoittelut, en voinut vastustaa tätä sanaleikkiä) ja melkoisella näköalalla varusteltuun ravintolasaliin.

Tein tuolla etapilla vakaan päätöksen, että vielä jonain päivänä suoriudun paikalle syömään oikein pitkän kaavan kanssa. Kerrankos sitä vaan eletään! Asennekollegani Alisa Suusta suuhun -blogista ehti tosin ensin, joten jos Savoy kiinnostaa sinuakin, käy kurkkaamassa Alisan juttu – samalla on mahdollisuus osallistua muutaman Taste of Helsinki -lipun arvontaan!

On se vaan hyvää. Samalla oudon kevyttä että tuhtia, suolaista sekä makeaa. Jäin kaipaamaan lisää!

Listan vielä maistamattomia annoksia tutkaillessani havainnoin, että tapahtumasta löytyy tänäkin vuonna ilahduttavassa määrin sekä kasvisruokia, ”roskakalaa” että villivihanneksia ja -yrttejä. Erityisen kovasti odotan pääseväni maistaamaan seuraavia annoksia:

  • Tocan vitello tonnato (no se nyt vaan on klassikko ja Toca vaikuttaa osaavan klassikot)
  • Shelterin METSÄSIENI – Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia (rakastan suolaisia puuroja)
  • Ludun Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta (kylmäsavustettu porkkana = porkkala?)
  • samoin Ludun Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta (lahnaa ei voi jättää väliin!)
  • Ravintola Tuohin Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä (Voiko kryptisempää annoksen nimeä olla?)
  • Grönin VILLI – kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia (tämä annos on houkuttelevan kirpeän kuuloinen)

Ensi viikolla pääsen ottamaan vielä yhden varaslähdön kesäkuun herkutteluihin piipahtamalla Ravintola Shelterissä, joten siitä lisää vähän myöhemmin! Tuon ravintolapostauksen yhteydessä on minullakin muutama lippu jaossa, joten Taste of Helsinkiin halajavat, pysykäähän kuulolla!

Lippuja voi ostaa lounas- tai päivälliskattaukselle torstaista lauantaihin sekä sunnuntain brunssille; lisäksi lippuja myydään erilaisiin tastingeihin (shampanjatasting, pientislaamotasting, prosecco- ja cartizzetasting… jos tastingia kaipaat, niin tastingia kyllä saat).

Taste of Helsinki

15.-18.6.17
Kansalais­torin puisto

Kattaukset

To 15.6 illallinen klo 17-23
Pe 16.6 lounas klo 11-15
Pe 16.6 illallinen klo 17-23
La 17.6 lounas klo 11-15
La 17.6 illallinen klo 17-23
Su 18.6 lounas klo 11-16


Tässä vielä tapahtuman menu kokonaisuudessaan, jotta voitte tekin alkaa fiilistelemään lähestyvää herkuttelua sekä bongata omat ennakkosuosikkinne listalta:

TASTE OF HELSINKI MENU 2017

BISTRO O MAT

Savustettua punajuurta, rapeaa ruista ja vuohenjuustoa  -5mk

Grillattua porsasta, parsaa ja farrotto -6mk

Omenasorbettia, paahdettua valkosuklaata ja suolakinuskia -6mk

Nimikkoannos: Luomunaudanliha tartar, vesikrassikreemiä ja macadame pähkinää -10mk

GRÖN

LIHA- kokonaisena grillattu keltasipuli, kananmaksakreemiä, viljaa ja rapeaa kanan nahkaa -6mk

KASVI- paahdettua tattarileipää, suolaheinällä maustettua perunasalaattia, raastettua suolaheinävoita ja villiyrttejä  -6mk

VILLI- kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä, auringonkukan siemeniä, maitohappoa ja kuusenkerkkäkinuskia -5mk

Nimikkoannos: Raakakypsennettyä nautaa, sinapilla maustettua lehtikaalia, lipstikkaa ja savustettua luuydinrasvaa -10mk

LUDU

Luomumaissigrits, kylmäsavustettua porkkanaa, karpalomysliä ja tummaa hapankaalikastiketta  -5mk

Lahna Wallenberg, varhaisperunaa Rymättylästä, bouillabaissemajoneesia ja herneenversokastiketta -6mk

Valkosuklaa cremeux, mallascrumblea, koivunmahlavaahtoa ja suolaheinäjäätelöä -6mk

Nimikkoannos: Härkätartar, selleri-kurkkusalaattia, briossia ja sinappihollandaisea -8mk

NOA

SILLI TARTARE marinoitua litteää sipulia / omena / smetana / ruisleipä -6mk

”TRIIBU” JUUSTOKAKKU marjat -6mk

”VANA TALLINN” vahva juoma -5mk

Nimikkoannos: ”KILOHAILI & CHIPS” savustettu rapeaksi / suolakurkku / karhunlaukkamajoneesi / ranskalaisia -12mk

PASSIO

Gazpachosorbet ja vähän vegeä  -5mk

Parsakeittoa ja ibericotempuraa -6mk

Makkaraperunat, lammasmakkaraa, veripalttua ja uutta perunaa -6mk

Nimikkoannos: Passiopusu -7mk

PASTOR

ENSALADA CON TOMATO Y ALCACHOFA- Marinoitua artisokan sydäntä, perinnetomaattia, ponzu-kastiketta -6mk

BISTEK TATAKI CON SHIITAKE- Black Angus -härkää, shimejisieniä, pikkelöityjä siitakesieniä, punaista jalapeñoa, soijamajoneesia -6mk

TRES LECHES- Kolmen maidon vaniljakakkua, maitosorbettia, dulce de leche, sitruunamarenkia -5mk

Nimikkoannos: PULPO CON CAUSA Y HUEVAS DE TRUCHA- Grillattua mustekalaa, perunaterriiniä, kylmäsavustettua kirjolohenmätiä -8mk

SAVOY

Mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, perunahelmiä ja tillikreemiä -6mk

Grillattua vuohenjuustomoussea, rosmariini-hunajamanteleita ja romesco-kastiketta -6mk

Lime-basilikaposset, valkosuklaakristallia ja mansikka-sitruunamelissasorbet -5mk

Nimikkoannos: Savoyn Vorschmack -7mk

SHELTER

METSÄSIENI- Metsäsieni-emmervehnäpuuroa, parapähkinäpyreetä ja sienivinegretellä maustettua itusalaattia -6mk

KARITSA- 24h haudutettua luomukaritsankylkeä, pikkelöityä keltavahveroa & savustettua jogurttia -6mk

RAPARPERI- Marinoitua raparperia, seljankukkasherbettiä ja paahdettua valkosuklaata -5mk

Nimikkoannos: SIIKA- Sokerisuolattua villisiikaa & siianmätiä, pähkinävoissa haudutettua varhaisperunaa & pikkelöityä omenaa -8mk

TOCA

Mustekalaa, persilja-valkosipulimajoneesia ja savuperunaa -6mk

Tocan vitello tonnato -6mk

Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -5mk

Nimikkoannos: Bianco, rosso, verde (Raviolit juustotäytteellä, basilikakastike ja tomaattipöly) -8mk

TuOHi

Ruista Jalotofun ja Orvokin kera -6mk

Kalaterriiniä jugurtin ja Villiyrttien kera -6mk

Ternimaito blini, Pihka kermaa ja Hapatettua tattarihunajaa -5mk

Nimikkoannos: Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä -9mk


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
63 views