Books & Antiques vol. 2

by Juulia 2 Comments
Books & Antiques vol. 2

Clover Club (gin, lemon, raspberry syrup, egg white)

Vajaa vuosi sitten piipahdimme Juuson kanssa Malminrinteen Books & Antiquesissa juhlimassa puolen vuoden virstanpylvästä ja ihastuimme kovin sekä pikkuisen baarin cocktaileihin, että sen hämyiseen tunnelmaan. Tässä tuolloin vasta-avatussa paikassa oli meidän mielestämme sen verran hyvä fiilis, että kirjoitin visiitistämme oikein jutunkin

Liekö syynä spontaani blogaukseni vai mikä, mutta sain kesällä kutsun tulla testaamaan Books & Antiquesin uudistettua drinkkilistaa ja tutustumaan samalla rempatun baarin uuteen ilmeeseen. Vaikka olin Juusolle luvannut, että pitäisin heinäkuun blogilomaa, päätimme yksissä tuumin tehdä tämän kutsun kohdalla poikkeuksen – voiko drinkkien siemailua nyt ihan ”työksi” laskeakaan?

Baarin tunnelmaan ei onneksi ollut tullut muutosta; tilaa oli vain hieman avarrettu siirtämällä baaritiskiä kadun puoleisesta päästä hieman syvemmälle, jolloin tilaan syntyi muutama asiakaspaikka lisää. Samalla ikkunaa peittänyt verho oli näemmä poistettu, eikä baari pysy enää entiseen malliin ohikulkijoiden katseilta piilossa. Sisään päästäkseen ei myöskään välttämättä enää tarvitse huhuilla naapurin 100 Dogsin henkilökunnalle, vaan voi kokeilla kiskoa ovenkahvasta ihan itse.

Ikkunan paljastamisen johdosta tilaan tihkuu iltapäivästä hieman enemmän luonnonvaloa, mistä ainakin minä surkeine kameroineni olin tällä visiitillä erittäin kiitollinen.

Nimensä mukaisesti mm. kirjoja ja erilaisia antiikkiesineitä pursuileva pikkuinen baari on edelleen ihanan hämyisä, intiimi ja rauhallinen – täydellinen kahdenkeskisille itsensähemmottelucocktaileille.

Alkuun maistoimme talon boolia, joka sisälsi teetä, hunajaa, tummaa rommia, sitruunaa ja inkivääriä. Nam!  Tätä makuyhdistelmää täytyy testata kotosallakin 🙂

Seuraavaksi nenämme eteen tuotiin klassinen Daiquiri sekä Clover Club. Varsinkin jälkimmäinen kolahti minulle, erilaiset sour-tyyppiset juomasekoitukset kun ovat kovasti mieleeni. Juuson suosikki edelliseltä visiitiltä, Bobby Burns, oli listalta tällä haavaa kadonnut, mutta onneksi tässä paikassa henkilökunta on aina etsimässä keinoja toteuttaa asiakkaan toiveita listan ohikin. Tätä nimenomaista klassikkococktailia Juuso on itseasiassa yrittänyt tilata ensimaistamisensa jälkeen vähän siellä sun täällä (hyvin vaihtelevin tuloksin), niin kovasti se hänelle tuolloin kolahti.

Omaksi suosikikseni illan juomista nousi sopivan hapan, kurkkuinen ja raikas Maid in Cuba, jolle voisin melkein lätkäistä unelmacocktailin tittelin, niin lähelle lempimakujani se pääsi. Bacardi Legacy -kisan vuonna 2014 voittanut cocktail voisikin ehkä olla se, jonka perään minä nyt vastaisuudessa erinäisissä baareissa utelen, niin Juuso ei enää ole yksin niiden erityistoiveidensa kanssa 😀

Hintaahan näillä cocktaileilla on, mutta minusta laadusta, ammattitaidosta, kokonaiselämyksestä ja palvelusta sopiikin maksaa. Kaikki Son of a Punchin baarit ovatkin edellämainituista syistä kovasti mieleeni, niissä kun henkilökunta on aina viimeisen päälle asiansa osaavaa ja cocktailit taivaallisia. ”Kerran tässä vaan eletään” -tyyppisenä nautiskelijana sijoitan mieluusti laatucocktailiin satunnaisesti sen parahulttaisen 12-14 €, mitä juomat näissä paikoissa yleensä kustantavat.

Books & Antiques

Malminrinne 1

avoinna:

ke-su klo 18-01


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
18 views

Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

by Juulia 0 Comments
Pataruokaa: voipapuja ja pecorinoa

Meri-Tuuli Lindströmin uunituore Pataruokaa -kirja on poltellut näppejäni jo viikkoja pääsemättä kuitenkaan tarkempaan syyniin. Olen odotellut kirjan valmistumista uteliaana jo vuoden verran, osallistuin nimittäin Meri-Tuulin ja kirjan superlahjakkaan kuvaajan Kreetta Järvenpään järjestämään ruokakuvausworkshopiin viime syksynä ja kuulin projektista tuolloin ensimmäisen kerran 🙂

Sekä Meri-Tuulin että Kreetan Instagramista on saanut seurata toinen toistaan houkutteleviempien reseptien muotoutumista upeiksi ruokakuviksi, joten olen tiennyt varsin hyvin mitä on odotettavissa. Koska hyvän kanssa ei minusta kannata hätiköidä, kirjan luettavaksi saatuani halusin odottaa sitä sopivaa rauhallista hetkeä, jolloin pystyn tosissaan tutkimaan sen kannesta kanteen keskeytyksettä. Sitä tässä sitten on odoteltu! Viime viikolla jouduin kuitenkin jäämään päiväksi kotiin potemaan flunssaa ja ykskaks pystyin antamaan kirjalle vihdoinkin sitä jakamatonta huomiota, jota se mielestäni ansaitsee.

Minusta on hauskaa huomata, miten erilaiset asiat kiinnittävät eri ihmisten huomiota – Hannan Soppa -blogissa on nimittäin juuri tehty tästä samasta kirjasta hänelle ensimmäisenä silmiin osunutta palsternakkapataa, kun itselleni sivuilta hyppäsi ekalla pläräyksellä esiin houkuttelevimmin Voipapua ja pecorinoa -ohje.

Olisi hauskaa joskus pysähtyä pohtimaan ja yrittää tiedostaa, mikä minun katsettani ohjaa. Työni on varsin visuaalinen ja olen erilaisten kuvien kanssa tekemisissä jatkuvasti, mutten silti arjessa pysähdy pohtimaan omaa havainnointiani läheskään niin usein kuin alallani olevan ihmisen ehkä sietäisi! Oliko se joku katseeni pysäyttävä ohjeen otsikossa, kuvissa väreineen ja sommitelmineen, vai silkkaa sattumaa?

Itse jouduin oikein etsimällä etsimään Hannan katseen pysäyttänyttä palsternakkapataa kirjasta, kun taas aukeama, jolla voipapupata majailee tuntuu aukenevan kirjasta minulle kuin itsestään. Voisikohan joku keittiöpsykologi laatia meille ruokanörteille omat horoskoopit ruokakirjoista silmään ekanan osuvien reseptien pohjalta? Ja mitähän tämä papuja, kirsikkatomaatteja, valkosipulia ja yrttejä sisältävä rusiikkisen yksinkertainen, miedossa lämmössä pitkään viihtyvä pata minusta kertoisi? 😀

Olen lukenut keittokirjoja lapsesta asti (jolloin rakentelin niistä tosin myös linnoja, patsaita ynnä muita viritelmiä), enkä kovin usein törmää sellaiseen kirjaan, josta haluaisin tehdä lähes jokaisen reseptin – ja vieläpä sellaisenaan, sooloilematta omia ideoitani reseptin sekaan. Tuppaan käyttämään keittokirjoja ja reseptejä nimittäin yleensä inspiksenä, en minä niitä siis kokatessa lue vaan iltasaduksi!

Pataaruokaa -kirjalla on siis jo nyt melko poikkeuksillinen paikka kotonani: se ei ole kirjahyllyssä, vaan työpöydälläni ja sen sivuilla on jo roiskeita ties mistä soosseista ja liemistä. Ensimmäiset roiskeet tulivat tietysti tästä papupadasta, jota täydellisempää flunssaruokaa en just nyt taida edes keksiä! Koska hoksasin laittaa pavut likoamaan edellisenä iltana, valmistui tämä ruoka kuin itsestään uunissa samalla kuin potilas levytti sängyssä kirjan kanssa. Sen verran jouduin reseptistä joustamaan, että käytin voipapujen sijasta tavallisia valkoisia papuja, joita kotoa löytyi jo valmiiksi. Maussa ei onneksi suuren suurta eroa voipavun ja valkoisen pavun välillä ole, mutta pienemmän kokonsa puolesta pata valmistui valkopavuilla ohjetta hieman lyhyemmässä ajassa.

Voipapuja ja pecorinoa 4:lle

5 dl kuivattuja voipapuja (tai valkopapuja!)

5 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

7 dl kasvislientä

400 g kirsikkatomaatteja

4 oksaa tuoreita yrttejä, kuten timjamia, oreganoa, meiramia tms.

2 rkl oliiviöljyä

Viimeistelyyn:

3 lehtikaalin lehteä (n. 6o g)

100 g pecorinojuustoa

suolaa

rapeaan leivänmuruun:

3 palaa vanhaa vaaleaa leipää (tai 3 dl japanilaisia pankojauhoja)

½ tl fenkolinsiemeniä

1 valkosipulin kynsi

3 rkl oliiviöljyä

½ dl hienonnettuja tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, oreganoa ja timjamia)

suolaa

Huuhtele pavut ja laita ne likoamaan runsaaseen veteen yön yli. Valuta pavut ja huuhtele runsaassa vedessä. Kuori valkosipulit ja murskaa niitä kevyesti veitsen lappeella.

Laita pavut pataan, ripottele päälle suola ja lisää kasvisliemi. Asettele valkosipulit, tomaatit ja yrtit papujen päälle, valuta viimeiseksi oliiviöljy pataan ja laita uuniin. Paahda 200 asteessa grillivastuksia käyttäen noin 15 minuuttia tai kunnes tomaatit ja valkosipulit ovat ruskistuneet.

Nosta pata ulos ja laske lämpötilaa 140 asteeseen. Paina kevyesti lusikalla tomaatit ja valkosipulinkynnet papujen sekaan ja nosta pata takaisin uuniin. Anna hautua ilman kantta noin 2-3 tuntia tai kunnes pavut ovat pehmeitä. Tarkista välillä, että nestettä on tarpeeksi ja lisää tarvittaessa tilkka vettä.

Kun pavut ovat kypsiä, tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Pese lehtikaalit ja revi ne suupaloiksi, heitä lehden kova keskiruoti pois. Kääntele lehtikaalit kuumaan pataan ja nosta vielä 5 minuutiksi uuniin pehmenemään.

Nosta pata pöytään ja veistele tai raasta päälle pecorinoa.

Padan voi viimeistellä lautasella vielä rapeilla leivänmuruilla, joita itse en potilaana jaksanut poikkeuksellisesti vääntää. Ohje kuuluu näin:

Kuivaa leipää yön yli keittiön pöydällä tai uunissa 120 asteessa, kunnes se on kokonaan kuivaa. Murenna leipä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja jauha karkeaksi muruksi. Jauha fenkolinsiemenet morttelissa.

Kuori valkosipulin kynsi ja leikkaa se puoliksi pituussuunnassa. Paina murskaksi veitsen lappeella. Laita valkosipulit ja öljy pannuun ja kuumenna keskikuumaksi. Paahda valkosipuleita hetki. Levitä leivänmurut ohueksi kerrokseksi pannulle ja ripottele päälle fenkolinsiemenet. Nosta lämpötilaa ja paahda murut kullanruskeiksi aina välillä ravistellen pannua. Kun leivänmurut ovat kauniin kullankeltaisia, lisää yrtit ja kääntele nopeasti seokseen. Mausta ripauksella suolaa ja kumoa muruseos lautaselle jäähtymään.

Jälkikäteen täytyy kyllä sanoa, että tuo rapea leivänmuru jäi kovasti houkuttelemaan! Fenkoli on mielestäni ihana mauste ja toimii loistavasti niin papujen kuin tomaattienkin kanssa. Pata maistui kuitenkin todella ihanalle ja mikä parasta, siitä riitti syötävää vielä seuraavallekin päivälle! …eikä tarvinnut pelätä muuten pariin päivään Draculaakaan 😀 ah, rakastan pitkään hautunutta valkosipulia!!!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
157 views

Vihertävät lohilasagnerullat

by Juulia 6 Comments
Vihertävät lohilasagnerullat

Syksyn tullen mulla alkaa lasagnehammasta aina kolottamaan! Kaikenlaiset pataruuat, pitkään hauduteltavat laatikot, keitot ja muhennokset nyt vaan ovat kylmenevässä säässä kovin houkuttelevia.

Tänä vuonna otin varaslähdön syysruokiin jo elokuun lopuilla tekemällä oikein pitkän kaavan mukaisen lihalasagnen. Se maistui syntisen hyvältä tuolloin, kun olisi kaiken järjen mukaan pitänyt vielä fiilistellä kesää, mutta jätin silti seuraavan perinnelasagnen suosiolla syksymmälle. Sen sijaan innostuin väsäilemään jotain lasagnen kaltaista mutta ”kevyempää” (haha, eipä tää ole kevyttä nähnytkään) ja kesäisempää satokauden vihreistä herkuista, pavuista ja pinaatista 🙂

Vihreillä pavuilla, pinaatilla, kylmäsavulohella ja ricotalla lastatut ja lopuksi vuohenjuustoisella soossilla sekä mozzarellalla gratinoidut tuorelasagnerullat valmistuvat peruslasagnea nopeammin, mutta korjaavat kuitenkin sen lasagnehampaan kolotuksen, mikäli se alkaisi äkillisesti vaivaamaan.

Vihreät lohilasagnerullat 2-4:lle

Rulliin:

150 g kylmäsavulohta

n. 100 g tuoretta pinaattia

250 g ricottaa

250 g tuorelasagnelevyjä

n. 100 g vihreitä papuja

n. 100 g parmesaania

suolaa, pippuria

Soossiin:

n. 75 g voita

2 rkl vehnäjauhoja

3 dl täysmaitoa

100 g vuohenjuustoa

ripaus muskottipähkinää

1 pallo mozzarellaa

+ 1 dl vettä

Pese ja silppua pinaatinlehdet. Sekoita pinaatti ricottaan, raasta sekaan kourallinen parmesaania ja mausta ripauksella suolaa sekä reilusti vastarouhittua mustapippuria. Pese vihreät pavut ja leikkaa niistä päät irti. Kiehauta ne sitten halutessasi muutaman minuuttia, huuhtele kylmällä vedellä ja valuta (itse laitan pavut rulliin raakana, sillä pelaan mieluummin varman päälle niin että ne jäävät hieman alikypsiksi kuin höyrystyvät rullien sisällä ylikypsiksi).

Ota yksi lasagnelevy pakkauksesta ja levitä sen toiseen reunaan kukkurallinen lusikallinen pinaatti-ricottaseosta. Aseta seoksen päälle siivu kylmäsavulohta ja viitisen papua. Rullaa levy täytetystä päästä alkaen ja laita rulla uunivuokaan. Toista, kunnes kaikki lasagnelevyt ja täytteet on käytetty. Kaada vuuan pohjalle vielä desi vettä.

Sulata pinnoitetussa kattilassa voi miedolla lämmöllä ja vispaa siihen jauhot. Lisää maito vähän kerrallaan kokoajan vispaten, kunnes seos hieman paksuuntuu. Murusta sekaan vuohenjuusto ja mausta kastike sitten ripauksella suolaa (jos tarpeen juuston jälkeen) sekä muskottipähkinää. Levitä kastike rullien päälle. Revi päällimmäiseksi vielä pallo mozzarellaa ja paista sitten rullia 180 asteisessa uunissa 30-40 minuuttia keskitasolla, tai kunnes pinta on kevyesti ruskistunut ja kupliva. Anna rullien vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Nämä rullat ovat vihreästä täytteestään huolimatta sen verran tuhtia syötävää, että tarjoilisin ne näin jälkiviisaasti vihreän salaatin kera 🙂

Ps. Kotimaisen pinaatin ja papujen kausi jatkuu vielä hetken, sen loputtua ohjeen voi toki tehdä myös pakastepinaatista ja -pavuista. Muista kuitenkin valuttaa ne sulattamisen jälkeen huolella.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
99 views

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Burrito bowl pavuista (aka sellainen trendikäs kulhoruoka)

Yhteistyössä Asennemedia ja GoGreen

Kukaan ruokatrendejä seuraava ei varmasti ole välttynyt viimeaikojen kulhoruokabuumilta. Välillä ainakin minusta tuntuu, että melkein mitä vaan tarjoillaan nyt kulhosta: smoothieta, sushia, burritoa… enkä suinkaan pistä vastaan! Jotkut trendit ovat nimittäin käytännöllisempiä kuin toiset. Jos olet samanlainen pikkupossu kuin minä, eli tykkäät syödä ateriasi sängyssä samalla Masterchefiä katsellen, on ruoka huomattavasti käytännöllisempää syödä kulhosta kuin matalalta lautaselta.

Kun arkipäivät venyvät melkein poikkeuksetta myöhäiseen iltaan, ei millään meinaa jaksaa ensinnäkään kokkailla mitään kovin vaativaa, saatikka syödä lopputulosta sivistyneesti pöydän ääressä. Kulho kainalossa on niin paljon ihanampaa käpertyä vain suoraan peiton alle ♥

Välillä laitan kulhooni kaurapuuroa (paistetun kananmunan ja parmesaanin kera – kananmunassa luonnollisesti sellainen houkuttelevan valuva keltuainen), välillä (itse keitellyssä luomukanaliemessä muhinutta perinnelajike-) papumuhennosta tai ihan vain erilaisia rehuja (sateenkaaren väreissä, sydämen ja tähden muotoon leikattuina ja  jonkinlaisella tahini-za’atar-sumac-roiskeella valeltuna).

Yleensä se, mikä sopii kulhoon, toimii myös eväänä – niinpä kulhoruokaa kannattaa tehdä kerralla vähän enemmän ja pakata osa seuraavaksi päiväksi mukaan töihin. Trenditietoisena pakkaan tietysti kulhoruokani lasipurkkiin… ja postaan annoksestani kuvan Instagramissa, kuinkas muuten.

Erityistilanteissa kulhoruoka koristellaan vielä avocadoruusulla, ainakin jos lähikaupasta ei löydy syötäviä kukkia ja syksy on jo liian pitkällä sopivan sievien villiyrttien etsimiseen! Ensin tosin pitää halkoa ainakin kolme sopivan oloista avocadoa vain todetakseen niiden olevan sisältä ruskean kirjavia, liian kovia tai liian pehmeitä.

Arkena on kuitenkin mielestäni ihan ok vähän oikaista aterian kasaamisessa, kuten vaikka tämän burritokulhon kanssa. Ajan kanssa tekisin tietysti ihan itse omat erityissalsani, liottaisin ja keittäisin kuivatut pavut sekä keräisin itsekasvattaman kvinoan vapaa-ajan asuntoni takapihalta Andeilta, mutta ehkä sitä ei ihan joka päivä tarvitse tehdä kaikkea itse alusta saakka.

Annos näyttää kuitenkin lopuksi eri hienolta ja mikä parasta, se on oikeasti ihan vain ravitsevaa, maukasta ja nopeasti valmistuvaa (trendikkäästi vegaanista) arkiruokaa!

…ainakin jos jätetään se avocadoruusu väsäämättä 😉

Burrito bowl 2:lle

Pohjalle:

2 dl GoGreen Kvinoaa lämpimällä vedellä huuhdeltuna

4 dl kasvislientä

1 rkl oliiviöljyä

2 valkosipulin kynttä

1 purkki GoGreen Salsa Originalia

 Mustapapu-maissiseos:

1 purkki GoGreen Mustapapuja

1 purkki GoGreen Luomumaissia

1 limetin mehu

1 jalapeño

1 ruukkukorianterin varret

1 valkosipulin kynsi

1 tl oliiviöljyä

ripaus suolaa ja mustapippuria

Paahdettu bataatti:

n. 250 g bataattia pienenä kuutiona

1 rkl oliiviöljyä

1 rkl kookossokeria

1 rkl juustokuminaa

ripaus suolaa

Lisäksi:

muutama lehti jäävuori- tai cosmopolitansalaattia

1 ruukkukorianterin lehdet

6-8 kirsikkatomaattia

1 kypsä avocado

1 limetin mehu

(muutama lusikallinen (vegaanista) créme fraîchea)

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Sekoita uunivuoassa parin sentin kuutioiksi leikattu bataatti, sokeri, öljy, suola sekä juustokumina. Lykkää uunivuoka uuniin vaikkei se olisikaan vielä saavuttanut päämäärälämpötilaa. Paista bataattia muutama kertaa sekoitellen, kunnes se on kypsää (n. 20 minuuttia).

Bataatin paistuessa valmista kvinoapohja: pilko kaksi valkosipulin kynttä ja paista ne öljyssä pienessä kannellisessa kasarissa kevyesti. Lisää kasariin kasvisliemi ja kiehauta, lisää mukaan sitten huuhdottu kvinoa. Keitä keskilämmöllä kannen alla noin vartti, tai kunnes neste on imeytynyt kvinoaan ja se on kypsää. Sekoita lämpimään kvinoaan salsa ja jätä seos kannen alle odottelemaan.

Huuhdo mustapavut ja maissi huolella siivilässä. Raasta valkosipulin kynsi hienolla terällä pieneen kulhoon ja purista limetin mehu päälle. Limetti pehmentää raa’an valkosipulin makua hieman 🙂 Mausta seos silputulla jalapeñolla, pieneksi pätkityillä korianterin varsilla, öljyllä, suolalla ja pippurilla, lisää sekaan sitten mustapavut sekä maissi. Sekoita hyvin ja jätä maustumaan.

Arvatkaa huviksenne, kuinka monta avocadoruusua tein, ennen kuin sain yhden lähikuvakelpoisen yksilön aikaiseksi?

Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja viipaloi avocado. Purista avocadon päälle limettiä jottei se tummu. Pese ja kuivaa salaatti. Sitten vain kokoamaan kulhoa: pohjalle muutama kauhallinen kvinoa-salsaseosta, sivulle rapeaa salaattia hieman pienemmäksi revittynä. Yhdelle laidalle paahdettua pehmeää ja karamellisoitunutta bataattia ja toiselle pirteää mustapapu-maissiseosta. Kirsikkatomaatit, avocado ja korianterin lehdet sinne sun tänne. Päälle vielä rutistus limettiä ja jos on oikein hemmottelun tarve, nokare ranskankermaa (tai sen vegaaniversiota)!

Annosta ei tarvitse asetella kauniisti, jos sen aikoo särpiä Netflixin hohteessa syyshämärässä makuuhuoneessa. Avocadoruusujen väsäily jää nimittäin ainakin mulla valoisiin ja kiireettömiin viikonloppuaamuihin 🙂

Ps. ruusututoriaali löytyy esim. täältä! Yritin hetken väsätä moista itse mutta sitten mulla loppui sekä avocadot, aika että hermot.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
274 views