Vaimomatskuu - Ruokahullun päiväkirja - reseptejä ja muita juttuja ruuasta ja juomasta

Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

by Juulia 4 Comments
Pähkinäinen kantarellipizza kukkakaalipohjalla

Mua vaivaa kantarellijumi. Niitä saa niin lyhyen aikaa, että en meinaa millään raaskia tehdä niistä mitään kokeellisempaa, vaan noudatan vuodesta toiseen samaa kantarellikaavaa: ekat on aina syötävä silleensä, voissa paistettuna ja kevyesti suolalla ja eeeehkä pippurilla maustettuna. Sipuli seassa on myös sallittu. Seuraavista tehdään mahdollisesti jo risottoa. Sitä seuraavista tehdään taatusti risottoa. Ja sitä seuraavista. Väliin ehkä väännetään kermainen kantarellikastike, mutta lähes poikkeuksetta kantarellini päätyvät risotoksi.

Mikäs siinä sinänsä, hyväähän risotto on! Varman päälle pelaaminen alkaa kuitenkin pidemmän päälle tympimään. Olkoonkin että kantarellit (ja muutkin metsäsienet) ovat harvinaista kausiherkkua, luulis että tällainen ruokaintoilijaneropatti uskaltautuisi välillä vääntämään jotain mukavuusalueen ulkopuolistakin?

Tänä vuonna olenkin omaksi yllätyksekseni ottanut pieniä harppauksia ulos sieltä mukavuusalueelta. Muutaman viikon takainen kantarellichowder oli jo osoitus aivan uudenlaisesta rohkeudesta, mutta sitten otin askeleen vielä kauemmas kantarellipizzan pariin. Hirmuisen kokeelliseksi en pizzaa silti vielä sanoisi, varsinkin kun kukkispohja alkaa jo olla vähän vanha juttu, mutta sen sijaan kantarellien yhdistäminen karamellisoituihin chili-hasselpähkinöihin osoittautui varsin toimivaksi ja ainakin itselleni täysin uudeksi makupariksi ♥

Muut pizzan raaka-aineet pyörivätkin sitten pitkälti sekä kantarellien että hasselpähkinöiden tukena: hasselpähkinä ja kukkakaali ovat kokemukseni mukaan mainio pari, samoin kukkakaali ja vuohenjuusto, vuohenjuusto ja kesäkurpitsa, sekä kesäkurpitsa ja salvia. Salvia sattumalta taas toimii monen muun yrtin tavoin hienosti sienien kaverina ja näin virittelemäni makuympyrä sulkeutuu.

Vanhasta tutusta kukkakaalipizzapohjastakin sain sentään vähän uutta potkua irti, kun maustoin sen salvialla, vuohenjuustolla ja hasselpähkinällä. Aikaansaamaani paahteiseen ja reunoiltaan rapsakkaan pohjaan olinkin erityisen tyytyväinen! Täytteiden kanssa pelasin siinä mielessä varman päälle, että paistoin sienet pannulla erikseen ja lisäsin ne vasta valmiin pizzan päälle. Näin pystyin valvomaan niiden kypsyysasteen juuri sopivaksi (sekä kuivahtaneet että liian kosteat sienet ovat mielestäni masentavia).

Kantarellipizzaa karamellisoiduilla chili-hasselpähkinöillä

Pohjaan:

n. 300 g kukkakaalin kukintoja (= n. 1 keskikokoinen kukkakaali)

1 luomukananmuna

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

50 g kovaa ja aromikasta vuohenmaitojuustoa (esim. Vuohen vuoristojuusto)

n. 10 salvian lehteä

ripaus suolaa + vastarouhittua mustapippuria

Piälliset:

n. 150 – 200 g kantarelleja

2-3 valkosipulin kynttä

2 rkl oliiviöljyä

nippu tuoretta salviaa

50 g paahdettuja hasselpähkinöitä

1 rkl hunajaa tai vaahterasiirappia tms. juoksevaa makeaa

1-2 tl chilihiutaleita

n. 100 g kesäkurpitsaa

n. 100 g pehmeää levittyvää vuohenjuustoa

n. 100 g kovaa ja aromikasta vuohenjuustoa

Paahda sekä pohjaan että täytteisiin tulevia hasselpähkinöitä kuivalla paistinpannulla keskilämmöllä, kunnes niiden kuoret alkavat halkeilla ja irtoilla ja pähkinät saada hieman väriä. Jäähdytä ja hiero loputkin kuoret irti esim keittiöpyyhkeen välissä, jaa pähkinät sitten kahteen osaan.

Puolet pähkinöistä karamellisoidaan ruokalusikallisessa oliiviöljyä ja hunajaa ja maustetaan sitten ripauksella chilihiutaleita ja suolaa. Karamellisoituneet pähkinät chili-hunajoineen kumotaan leivinpaperille jäähtymään, jonka jälkeen ne rouhitaan karkeasti – niillä maustetaan pizza paistamisen jälkeen. Huom! Varo polttamasta hunaja-pähkinäseosta, se kärähtää yllättävän nopeasti mikäli levy on liian kuumalla etkä pidä seosta silmällä.

Jäljelle jääneet pähkinät käytetään pizzapohjaan. Ne jauhetaan muruksi blenderissä tai silppurissa kukkakaalinnuppujen ja salvianlehtien kera. Lisää hienoksi silputun (ei soseutetun!) kukkakaaliseoksen sekaan vielä raastettu vuohenjuusto sekä yksi muna. Taputtele  kukkakaaliseos sitten noin puolen sentin paksuiseksi pizzapohjaksi leivinpaperille. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia, tai kunnes se saa hieman väriä ja on sekä hieman kuivahtanut että kiinteytynyt. Jos olen oikein viitseliäällä tuullella, käännän pohjan ympäri ja paistan sitä toinen puoli ylöspäin hetken ennen täyttämistä, jolloin voin olla varma ettei pohjan alla piileskele kosteutta.

Vink vink: pohjan ympäri kääntäminen onnistuu kätevästi toisen leivinpaperoidun pellin kanssa: se asetetaan uunipellin päälle ylösalaisin, ja sitten päällekkäin asetetut pelli kiepautetaan ympäri. Edellinen leivinpaperi kuoritaan varovasti pohjasta irti. Lastoilla pohjaa ei ehkä kannata ruveta kääntelemään ellei sitten omista tosi isoja lastoja.

Levitä pohjalle pehmeä vuohenjuusto, puolet raastetusta kovasta juustosta, ohuelti viipaloitu kesäkurpitsa, muutama salvianlehti ja vielä loput juustoraasteesta. Paista, kunnes juusto kuplii ja saa hieman väriä. Odotellasi paista kantarellit ja viipaloitu valkosipuli oliiviöljyssä ja mausta kevyesti suolalla; pidä lämpimänä.

Ota pizza lopuksi uunista ja levitä sen päälle kantarellit sekä karamellisoitu hasselpähkinä. Koristele vielä tuoreella salvialla.


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
596 views

Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

by Juulia 0 Comments
Zucchinia & gorgonzolaa kiireisille arkiaivoille

Jää hyvästi kesäloma, terve vaan arki! Hetki sitten vielä vetelehdin sängynpohjalla ja yhtäkkiä sitä pitäis taas olla tehokas. Viikonloput hujahtavat valonnopeudella, ihan siinä missä viikotkin … ja eipä aikaakaan, kun saakin jo kiskoa tonttulakkia päähän.

Pitkien yöunien ja hitaiden aamujen lisäksi jään kaipailemaan ihanaa kiireetöntä ja ruhtinaallisesti mitoitettua kokkailuaikaa. Loma on mulle aina yhtäkuin lupa viettää laatuaikaa keittiön kanssa, eikä sitä aikaa keskeytä muu kuin raaka-ainevaraston täydentämisreissut, lopputulosten syöminen ja nukkuminen. Tsägällä joskus poistutaan keittiöstä pidemmäksi aikaa, ehkä syömään jonkun muun laittamaa ruokaa, mutta mieluummin ei 😀

Meininki on aika eri nyt, kun pitkien työpäivien jälkeen pitäisi löytyä vielä toimintakykyisiä aivosoluja ostoslistan laatimiseen ja energiaa jonkinsortin kokkailuun. Varsinkin näin takaisin arkeen sopeutuessa homma on tänä syksynä osoittautunut hieman haasteelliseksi, vaikka kokemuksesta tiedän että muutamassa viikossa jo helpottaa. Nopeita ja herkullisia ateriaideoita ei kuitenkaan koskaa ole varastossa tarpeeksi!

Ihan vähän kärähti ateria tällä kertaa mut mitäs pienistä, arkiaivoille pitää olla armollinen!

Ihka ensimmäisenä töihinpaluupäivänä päädyin vääntämään sumeahkoilla arkiaivoillani jotain tuttua ja turvallista: kesäkurpitsaa homejuustolla. Pieni twisti vanhaan yhdistelmään saatiin sentään hasselpähkinöillä, niitä tässä taloudessa nimittäin nähdään harvemmin. Ei siis tullut tällä kerralla ehkä keksittyä pyörää uudelleen, mutta tärkeintä olikin että ateria oli valmis vartissa!

Zucchiniveneet gorgonzolalla 1:lle

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

suolaa, mustapippuria

kimpale gorgonzolaa tai muuta aromikasta homejuustoa

kourallinen pähkinöitä (hasselpähkinää, saksanpähkinää, mantelia tms)

vaahterasiirappia, kookoskukkasiirappia, juoksevaa hunajaa tms.

chilihiutaleita

(mitä yrttiä nyt kotoa sattuu löytymään, täällä oli tällä kertaa sitruunabasilikaa)

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Halkaise zucchini pitkittäin ja vuole kummankin puolikkaan pohjasta ohut suikale pois, niin että veneet pysyvät vakaasti aloillaan. Koverra kesäkurpitsoja leikkuupinnalta halutessasi kevyesti. Ripottele puolikkaille chiliä, suolaa, mustapippuria sekä pähkinöitä. Annostele päälle vielä mukavan kokoiset nokareet gorgonzolaa ja valuta sitten koko viritelmän päälle hieman makeutta.

Sitten vaan helahoito uuniin! Itse tykkään kesäkurpitsastani sellaisena, että siitä löytyy vielä purtavaa – niinpä reilu kymmenen minuuttia riitti näille veneille mielestäni varsin hyvin. Pidempi aika käräyttää helposti siirapin ja pähkinät, testattu on kuten kuvistakin näkyy! Mikäli siis pidät zucchinistasi pehmeämpänä, laita uunivuoka alemmalle tasolle ja laske lämpöä 175 asteeseen – tosin kesäkurpitsat voi toki myös esikypsentää nopeasti ennen täyttämistä.

Syö sellaisenaan, salaatin tai yrttien kanssa, miten vaan, ei oo niin nuukaa! Joskus tällaiset yksinkertaiset ja hyväksi todetut ruuat ovat just niitä, millä selvitään päivästä seuraavaan (ja joskus tarvitaan pakastepizzaa) ♥


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
55 views

Oodi oluelle: GOSE

by Juulia 0 Comments
Oodi oluelle: GOSE

Hei hoi! Tänään haluan puhua teille gosesta – oluesta, joka pelasti kesäni. Tai no, on se pelastanut myös syksyni, talveni ja kevääni… ja just tänään erityisen pitkän ja energiasyöpön työpäivän jälkeisen olotilan. Mutta erityisesti kesään ja helteeseen gose on uponnut kuin takalistoni talven tullen sohvaan.

Gose on perinteinen saksalainen oluttyyli, jonka historia ulottuu eri lähteiden mukaan jopa tuhannen vuoden taa. Nimensä se on saanut Gose-joesta joka virtaa Goslar-kaupungin läpi; 1700-luvusta alkaen valmistus tosin siirtyi läheiseen Leipzigin kaupunkiin. Siellä sitä kaikkein perinteisintä gosea valmistellaan edelleenkin (esim. Ritterguts tai Leipziger), vaikka välissä koko tyyli meinasikin jäädä unholaan.

Gose on suodattamaton pintahiiva-vehnäolut ja maultaan sitrusmaisen hapan sekä enemmän tai vähemmän suolainen; katkeruutta siitä saa sen sijaan hakemalla hakea. Alkoholiprosenteiltaan gose on yleensä alle vitosen ja se onkin muun muassa edellämainituista syistä parasta janojuomaa mitä tiedän (heti jääveden jälkeen) ♥ Gose sopii raikkaana ja kevyen happamana oluena loistavasti myös erilaisten ruokien kaveriksi – testattu on niin pizzan kuin salaatin kuin jäätelön kuin kalankin kyljessä!

Humalointi ei goseen tuo makua sen kummemmin, joten mikäli olet saanut IPA-annostuksen, suosittelen ottamaan gosesta siihen vähän lääkettä. Sen sijaan perinteinen gose saa makunsa suolavedestä, korianterista sekä happamuutta tuovista maitohappobakteereista.

Maailmalta löytyy tietysti ties mitä perinteisestä reilumminkin poikkeavia superjänniä herkkugoseja tyyliin Omnipollon Bianca -sarja (antakaa mulle mangolassi-, vadelmalassi-, mustikkalassigosea milloin vaan ja olen onnellinen) tai juhannuksena juomani, mm. islantilaisella jäkälällä, merilevällä ja skyrillä maustettu gose (Two Evil Geysir Gose) sekä iki-ihana raparperigose (Freigeist Geisterzug Gose Rhubarb).

Gin & Tonic -goseakin on tullut maistettua! Lisäksi juuri suorittamani guuglailun tuloksena bongasin länsinaapurissa sijaitsevan loistavan Stockholm Brewing Co:n KANTTARELLI-KOMBU-GOSEN … jota ei ilmeisesti tosin saa maistaa matkaamatta tuohon naapuriin (kyseinen olut on toteutte yhteistyönä Spiritmuseumin kanssa).

Mikäli saisin kaikki himoitsemani goset testiin, juomalistalta löytyisi ainakin kiinanruusua, melonia, limettiä, aprikoosia, passionhedelmää, veriappelsiinia, kirsikkaa, karpaloa, greippiä…. melkoinen hedelmäsalaatti, UUH AAH!

Omnipollon Bianca Raspberry Lassi Gose ”jäätelökalja”. Mera Tack.

Olen seurannut ilolla, kuinka niin Alkoon, hyvinvarusteltuihin kauppoihin kuin olutbaareihinkin on ruvennut viimeisen vuoden aikana tupsahtelemaan erilaisia goseja tihenevällä tahdilla. Erinomaista! Mulla kun ei oikein ole aikaa/rahaa matkustaa etsimään erikseen jokaista gosehedelmäsalaatin osasta, joten mitä enemmän niitä lennätetään tänne mun kulmille, sen parempi!

Onneksi muru-kultsini Juuso lentelee ahkerasti maailmalla ja tuo reissuiltaan tuliaisiksi aina jotain jännää. Muidenkin kuin Juuson suorittamaa kotiinkuljetusta odotellessa piipahdan kuitenkin mieluusti tsekkaamassa mm. lempibaarini Brewdogin valikoimia, tai suuntaan Tallinnaan ostoksille – sieltä niitä goseja kun löytyy jo reilusti enemmän kuin täältä, vink vink!

Ps. Mikäli kiinnostus heräsi: syväluotaavampaa historiikkia perinteisestä saksalaisesta gosesta löytyy esim. Olutkellarista sekä German Beer Instituten sivuilta 🙂

To Ølin Gose To Hollywood on maustettu mm. appelsiineilla ja Citralla – maku on mainio, mutta annan kyllä vielä ekstrapisteet megahienolle etiketille!

Pohjalan & To Ølin yhteistyön hedelmä Ginie (in a bottle) on saanut inspiraationsa GT:stä ja maustettu mm. katajanmarjoilla, kuusenkerkillä ja rosmariinilla. Keskellä iki-ihana Omnipollon Bianca Blueberry Lassi Gose, oikealla taas To Ølin Sur Yule – mutta se ei enää gosea sitten olekaan vaan hapanta; jätettäköön hapanoluiden hehkuttaminen ihan toiseen kertaan ♥


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
30 views

Loppukesän kanttarelli-maissi chowder

by Juulia 25 Comments
Loppukesän kanttarelli-maissi chowder

Jes, eka sienimetsäreissu takana! Ihka ensimmäiset kanttarellini tosin poimin jo useampi viikko sitten Kivinokan uimarannan polun varresta. Mutta se sellainen ihan oikea sienimetsäreissu, se se vasta on jotain! Sienestys on vaan ihan parasta. Meidän perheessä sienestettiin ahkerasti pienestä asti ja vaikken tähän päivään mennessä olen oppinut syömään esim. haperoja ja rouskuja, on mitä vain kiva kerätä 🙂

Parasta on kuitenkin kanttarelli. Ensin niitä ei näe yhtään, sitten jossain vilahtaa keltaista – yhtäkkiä saakin jo varoa mihin astuu, ettei talloisi aarteen päälle. Tämän vuoden ekalle sienimetsälle sain mukaani viisi- ja kuusivuotiaat siskonpoikani ja mietin etukäteen jaksavatkohan pojat lainkaan sitä metsässä kykkimistä. Oi kyllä! Kaksi tuntia meni kuin hujauksessa ja lopuksi jokaisella oli korissa kunnon saalis. Pojat halusivat auttaa jopa sienien putsauksessakin. Kyllä oli täti kuulkaa ylpeä ♥

Pussillinen kanttarelleja pääsi kotikeittiöön saakka ja olen täällä nyt väsäillyt jos jonkinmoista kanttarelliruokaa. Ekaan viritelmääni sain inspiraatiota Bon Appétit -lehden maissi-chowderista. Reseptiin alunperin kuuluvat siitakkeet korvasin tietysti kanttarelleilla ja viilasin ohjetta muutamassa muussakin kohdassa enemmän omaan makuuni. Lopputulos oli älyhyvää eikä ihme: rakastan maissia, rakastan kanttarelleja, rakastan kermaisia keittoja … lisäksi tässä reseptissä käytetään itsellenikin rakasta keinoa heittää parmesaanin käntty lientä rikastuttamaan; eihän siitä huonoa voi silloin tulla!

Kanttarelli-maissi chowder 2:lle nälkäiselle tai 4:lle alkupalaksi

2 tuoretta maissintähkää

4-5 pulleaa valkosipulin kynttä

1 litra vettä

(parmesaanilohkon kanta)

(muutama rkl kuivattuja sieniä)

reilusti tuoretta timjamia

3 laakerinlehteä

5-6 maustepippuria

n. 150 g kanttarelleja

n. 100 g savupekonia

1 iso kesäsipuli

n. 300 g kesäperunaa

2 dl ruokakermaa

4 rkl voita

1 dl kuivaa vermuttia (tai valkoviiniä)

1 jalapeno tai mieto vihreä chili

1,5 rkl vehnäjauhoja

suolaa, vastarouhittua mustapippuria

Leikkaa terävällä veitsellä maissintähkistä jyvät irti – homma onnistuu pahimmitta sotkuitta, kun asetat tähkän ison kulhon sisälle laitetun kumotun pikkukulhon päälle leikatessasi.

Laita maissinjyvät kulhoon mutta säästä jäljellejäävät tähkät. Puolita tähkät (onnistuu muuten veitsellä leikkaamista helpommin ihan käsin kahtia napsauttamalla) ja laita ne isoon kattilaan. Lisää kattilaan sitten litra vettä, 2-3 murskattua valkosipulinkynttä, laakerinlehdet, runsas nippu tuoretta timjamia, 1 tl suolaa, maustepippurit sekä hieman mustapippuria. Mikäli kotoasi löytyy kuivattuja sieniä, voi murustella niitä veteen muutaman ruokalusikallisen.

Liemeen saa myös mahtavaa umamista makua parmesaanin kannalla, joka kannattaa tähän hyödyntää, mikäli kaapista löytyy parmesaanin lohko. Kiehauta ja anna liemen sitten poreilla miedolla lämmöllä peittämättä noin kolme varttia, tai kunnes liemi on kunnolla maustunut ja sitä on jäljellä noin puolet alkuperäismäärästä.

Liemen kiehuessa valmistele muut ainekset: paista maissinjyvät kullanruskeiksi ruokalusikallisessa voita. Paista kuutioitu savupekoni sekä hieman pienityt kanttarellit ruokalusikallisessa voita, samassa pannussa missä paistoit maissit (älä pese pannua välissä vaan lorauta pannulle hieman vermuttia, jonka avulla saat pohjaan tarttuneet maut irtoamaan ja voit huljauttaa ne sitten liemikattilaan; tee sama uudelleen pekonin ja sienien paiston jälkeen).

Kun liemi on valmista, kuutioi pestyt kesäperunat reilun sentin paloiksi, viipaloi jäljelle jääneet valkosipulinkynnet sekä chili ja silppua sipuli varsineen. Sulata kaksi ruokalusikallista voita syvän kattilan pohjalla ja paista perunoita, chiliä ja sipuleita siinä kunnes sipuli kuullottuu. Ripottele sitten kattilaan vehnäjauho ja pyörittele se huolella sekaan. Siivilöi liemi kattilaan ja sekoita pohjia myöten kunnes seos hieman sakenee.

Keitä, kunnes perunat ovat melkein kypsiä. Lisää kattilaan sitten ruokakerma, suurin osa maissista, pekonista ja sienistä. Keitä sekoitellen, kunnes keitto on saostunut ja perunat ovat läpikypsiä. Tarkista suola.

Tarjoile keitto syvästä kulhosta ja annostele päälle vielä hieman maissia, kanttarelleja ja pekonia. Itse lisään päälle mieluusti vielä hieman tuoretta jalapenoa sekä timjamia.

Ps. sopasta saa kasvisversion jättämällä pekonin pois – tosin savuelementti on keiton maulle mielestäni aika oleellinen joten korvaisin sen esim. rapeaksi paistetuilla savutofukuutioilla tai vaikkapa ”siitakesienipekonilla”!


Share on FacebookGoogle+Tweet about this on TwitterPin on Pinterest
628 views